10/2013 | 7
Nuorisovakuutus
• Ainakin If, Tapiola,
Lähivakuutus, OP Pohjola ja Fennia tarjoavat nuorille henkilöille tarkoitettuja vakuutuspaketteja.
Politics and the City
Paketit on tarkoitettu alle 26–30-vuotiaille ja ne sisältävät yleisesti:
Tytti Tuppurainen
• Kotivakuutuksen irtaimisto- ja
Äiti lukee nyt
vastuuosineen
• Tapaturmavakuutuksen • Matkustajavakuutuksen • Matkatavaravakuutuksen • Joissain vakuutusyhtiöissä pakettiin kuuluu myös oikeusturvavakuutus.
• Vakuutusyhtiöstä ja
vakuutuspaketin sisällöstä riippuen hinnat vaihtelevat vajaasta sadasta eurosta noin kahteen sataan euroon. Jali Moilanen ja Inka Häkälä ovat kilpailuttaneet vakuutuksensa.
lähenevät ne vuodessa noin 200 euroa. Häkälätaas maksaa omasta vakuutuspaketistaan reilu 100 euroa vuodessa. Molemmat ovat sitä mieltä, että vakuutusten hinnat ovat todella kohtuullisia ja että he saavat rahoilleen vastinetta. Kun Moilasen nilkka nyrjähti taekwon-do-leirillä kaksi vuotta sitten, kattoi lajiliiton tapaturmavakuutus kaikki kuvaukset ja lääkärikäynnit yksityisellä lääkäriasemalla. Moilaselle ei jäänyt maksettavaksi yhtään omia kuluja. ”Siihen nähden olenkin tosi tyytyväinen vakuutukseeni ja koen maksavani siitä juuri sen verran kuin pitää”, hän summaa. Molemmat opiskelijat maksavat vakuutuksensa itse. Se on ikään kuin periaatepäätös: kun elää omillaan, täytyy omat maksutkin maksaa itse. ”Kun viime vuonna lähdin inttiin, totesin isälleni, ettei sitten tarvitse enää maksaa puhelinmaksuja. Siitä lähtien olen maksanut itse kaikki omat maksuni”, Moilanen kertoo. Häkälällä tilanne on varsin samanlainen: ”Kun lähdin vaihtoon, tukivat vanhempani vaihtoa maksamalla ylimääräiset vakuutukseni Japanissa. Niitä tuli kuitenkin 80 euroa kuukaudessa. Muuten maksan kyllä vakuutukseni aina itse.” Molemmilla on vakuutukset Pohjolassa. Moilanen on ollut asiakas jo pitkään, mutta kilpailutti kuitenkin eri vakuutusyhtiöiden nuorisovakuutuspaketit ennen vakuutuksensa ottamista. Vanha tuttu yhtiö säilyi, sillä se oli ainoa, joka tarjosi nuorisovakuutuksen ilman pakollista matkavakuutusta. Tällöin se oli myös edullisin. Myös taekwon-do-tapaturman korvannut lajiliiton vakuutus oli Pohjolassa, joten taustalla vaikuttivat lisäksi luottamus ja oulunylioppilaslehti
hyvä kokemus. Myös Häkälä valitsi vakuutuksensa tutusta yhtiöstä, enimmäkseen kuitenkin mukavuuspohjalta: ”Kävin kysymässä, minkä hintainen vakuutus olisi. Se oli mielestäni todella edullinen, joten otin sen.”
Vakuutus on mielenrauhaa ”Lajiliiton vakuutus luo ainakin minulle mielenrauhaa. Nyrjähdyksen hoito sujui tosi helposti: vahinko kävi ja pääsin tutkituttamaan nilkan heti. On paljon mukavampi mennä harrastamaan, kun tietää, että tapaturmatilanteissa kaikki järjestyy. Meidän treenit on kuitenkin toisinaan aika vaarallisia”, Moilanen mietii nauraen. Häkälä taas olisi tuntunut hieman oudolta lähteä vaihtoon ilman Oulun yliopiston suosittelemia vakuutuksia: ”Eiväthän ne pakollisia olleet, mutta niitä suositeltiin vahvasti. Ei tullut siis mieleenkään lähteä ilman. Paikallista sairausvakuutusta itse asiassa käytinkin Japanissa ollessani ja se takasi sen, etteivät hoitokulut olleet kovin kalliita.” Moilasella ei ole omia huonoja kokemuksia vakuutusyhtiöistä, mutta kaveripiirissä on ollut vääntöä korvauksista vakuutusyhtiöiden kanssa. Sairaus- ja tapaturmavakuutus aiheuttavatkin hieman epäluottamusta. Häkälä on samoilla linjoilla: koska vahinkoja ei juuri ole sattunut, ei huonoja kokemuksiakaan ole tullut. Kumpikin opiskelijoista kuitenkin tunnustaa, etteivät he ole aivan selvillä omien vakuutuksiensa ehdoista. He ovatkin ehdottoman yksimielisiä siitä, että opiskelijoiden pitäisi olla paremmin selvillä näistä asioista. Luotto
siihen, että vakuutusyhtiö ajaisi asiakkaansa etua vahinkotilanteessa, ei ole kova. ”Vakuutusehtoliuska on kuitenkin monikymmensivuinen, raskasta tekstiä ja vaikeaselkoinen. Ei ole yhtään ihme, että se jää helposti lukematta”, Moilanen toteaa.
Henkivakuutus vasta kun on perhettä Tulevaisuuden vakuutustarve sekä Häkälälle että Moilaselle kohdalla vaikuttaa kaikenkattavalta. ”Kotoa olen oppinut, että vakuutukset on hoidettu viimeisen päälle, joten sellaiseen tulen varmaan pyrkimään”, Moilanen suunnittelee. Häkälällä on samankaltaiset suunnitelmat: ”Minulla on jo tälläkin hetkellä aika kattavat vakuutukset, joten varmasti tulevaisuudessa jatkan samalla linjalla”. Henkivakuutusta kummallakaan ei tällä hetkellä kuitenkaan ole. He kokevat sen olevan ajankohtainen vasta sitten, kun on perhettä ja kun kuoleman kohdatessa on tarve turvata jonkun toisen tulevaisuus. ”Japanissa minulla kyllä oli henkivakuutus, sillä meille kerrotiin kauhutarionoita siitä, kuinka kallista ruumiin kuljettaminen Suomeen on. Sellainen laittaa ajattelemaan”, Häkälä muistelee. Ainakin tällä hetkellä molemmat luottavat vakuutuksissaan myös siihen, ettei kaikki paha voi osua omalle kohdalle. ”Siinä minun tapaturmavakuutuksessani voisi olla todella suuret korvaukset pysyvästä ruumiinvammasta. Päädyin kuitenkin pienempään korvaukseen ja pienempään vakuutusmaksuun siinä toivossa, ettei ihan niin huonosti kuitenkaan kävisi”, Moilanen miettii.■
KELLO OLI kolme yöllä. Silmiäni kirveli, sillä olin tehnyt tauotta töitä iltakymmenestä asti. Mies seisoi lapsi sylissään keskellä keittiötä ja oli vaativan näköinen: tule jo nukkumaan! Ja vaikka sitä ei ääneen sanottu (no, ehkä kerran, pari), ilmassa väreili viiltävä kysymys, kuin syytös: olivatko kirjat tärkeämpiä kuin lapsi? Eivät olleet. Eivät likimainkaan. Mutta aamulla oli historian tentti, ja se oli pakko saada läpi. Olin taas raskaana ja päättänyt valmistua. Nyt 37-vuotiaana, kun tyttäreni on jo yläasteella ja poikanikin 11, ymmärrän että on ollut siunaus saada lapset jo opiskeluaikana. Moni ikätoverini elää joko armottomimpia pikkulapsiruuhkavuosia, tai tuskailee sen kanssa, uskaltaako uraputken katkaista edes vanhempainvapaiden ajaksi. En maalaa mitään ruusuista kuvaa opiskelijavanhemmuudesta. Ainoat ajat lukemiselle olivat myöhäisillat ja yöt, jolloin pikkutuntien varjot kasvattivat tenttipelon koomisiin mittoihin. Muistan jopa pelänneeni että opiskelustressi vahingoittaisi sisälläni kasvavaa vauvaa. Lepo Tenttiaivaan: eivätpä taida kojen on opintohuolet sikiötä vaivata. joustettava
”
ja esimerkiksi MUTTA SILTI: opinnot voi kohtuudella sairaan lapyhdistää perheen pesen hoidon rustamiseen. Vaikka lapsia ei tietenkään vuoksi rästiin hankita (lapset ovat jääneet kurssiaina lahja), niin ei äitiyttä ja isyyttä opin- kerrat on voitojen vuoksi kannata tava uusia. lykätä. Meillä PohjoisPohjanmaalla syntyvyys on reippaasti yli maan keskiarvon, keskimäärin 2,37 lasta naista kohden. Suurista kaupungeista Oulussa on korkein kokonaishedelmällisyysluku, 2,06. Matalin se on Helsingissä, vain 1,36. Se on jo selvästi alle väestön uusiutumistason, joka on noin 2,1 lasta naista kohden. LASTEN SAAMISEEN opiskeluaikoina pitää rohkaista. Se edellyttää toimivaa päivähoitojärjestelmää ja riittävän toimeentulon turvaavaa opintotukea. Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) on pitänyt toistuvasti esillä opintotuen huoltajakorotusta. Siihen pitää ilman muuta palata seuraavissa budjettikehyksissä. Myös yliopistoilta pitää saada tukea vanhemmuuteen. Tenttiaikojen on joustettava ja esimerkiksi sairaan lapsen hoidon vuoksi rästiin jääneet kurssikerrat on voitava uusia. Lapsiparkkeja ja kotipalveluja pitää kehittää. MUTTA PARHAAN tuen opiskeleva äiti tai isä voi saada puolisoltaan: kun molemmat huolehtivat tasavertaisesti lapsenhoidosta ja kotitöistä, voi kumpikin keskittyä vuorollaan opintoihin ilman syyllisyyttä. Kirjoittaja on filosofian maisteri Oulun yliopistosta, kansanedustaja ja Oulun kaupunginvaltuutettu.