Page 1

UUNO Student Council Elections 2013

OULUN YLIOPPILASLEHTI 路 10/2013 53. vuosikerta 路 www.ylkkari.fi

Mo gimmicks to join Movember

VAALI- LAKI- KOTIhuumaa apua ruokaa

Isojen poikien totinen leikki Kokeilunhaluinen ylioppilasteatteri


2 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Intro

Tässä numerossa OULUN YLIOPPILASLEHTI

Isojen poikien totinen leikki s.14

10/13

Tätä muovisempaa jääkiekkobrändiä saa hakea: puhutaan siis Suomessa verraten suositusta harrastuksesta – pöytäjääkiekosta.

13.11.2013 53. vuosikerta ISSN-L 0355-9238 ISSN 0355-9238 (Painettu) ISSN 1798-9922 (Verkko)

Pöytäjääkiekon Oulun paikallisliigaa pelataan säännöllisen epäsäännöllisesti Oulun yliopiston kampuksella.

www.ylkkari.fi KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta Erkki Koiso-Kanttilan katu, X1 ovi, 2. krs, 90570 OULU toimitus@oyy.fi

Lajia maajoukkuetasollakin harrastanut, lääketieteen kuudennen vuoden opiskelija Otto Pesälä hurahti lajiin samaa reittiä kuin lähes jokainen haastattelemamme pelaaja: sattumalta. ”Kyllä tämä omalla kohdallani kilpailuviettiin hyvin vastaa”, Pesälä kertoo.

PAINO Botnia Print, Kokkola Painomäärä 4 500 kpl TOIMITUS toimitus@oyy.fi Päätoimittaja Ville Koivuniemi, 040 526 7821, paatoimittaja@oyy.fi. Toimittaja Minna Koivunen, 040 550 3927, minna.koivunen@oyy.fi.

Kaksi voittajaa s.4

KANSI Matias Partanen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalit toiva suuria muutoksia edustajiston kokoonpanoon. Tällä kaudella edustajistosta paitsiossa olleet kasvatustieteilijät ja lääketieteilijät ottivat molemmat viisi paikkaa edsustajistosta. Kun tekniikan ja talouden opiskelijoista koostuva edustajistoryhmä TeTa kärsi samalla kahden paikan tappion, TeTa:n ja HuKa:n (Humanistit ja kasvatustieteilijät) välinen vastakkainasetttelu tasoittuu.

LEHDEN TEKIJÄT Bianca Beyer, Harri Filppa, Mikael Heikkinen, Sanna Häyrynen, Denys Iablonskyi, Margarita Khartanovich, Johanna Mujunen, Heidi Niemelä, Matias Partanen, Marko Pyhähuhta, Maija Pylväs, Henna Rannanpää, Saga Skiftesvik, Henry Tikkanen, Tytti Tuppurainen, Maria Yarandaykina

Henkilökohtaiset äänimäärät kohosivat vaaleissa yllättävän suuriksi. Ääniharavaksi nousi Meeri Haataja 99 äänellä. Hän on vaikuttanut muun muassa aktiivisesti mukana Syntaksis ry:n ja OLuT ry:n toiminnassa. Toiseksi eniten ääniä kahmi hammasläätetieteen opiskelija Ramin Akhi.

ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 773 6616 Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnyrkki Oy 020 7969 580 Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan. Seuraava Ylkkäri ilmestyy 11.12.2013. Deadline materiaaleille on 2.12.2013.

facebook.com/ oulunylioppilaslehti issuu.com/ oulunylioppilaslehti twitter.com/ ylkkari

50-vuotias Oulun Ylioppilasteatteri s.14 Oulun Ylioppilasteatteri juhlii tänä vuonna 50-vuotista taivaltaan. Ensi-iltansa 1. marraskuuta saanut Riko minut -juhlanäytelmä pureutuu nuoren naisen masennukseen ja tarjoaa oululaisille uudenlaista teatteria.

Ei sammuteta soihtuja USEIMMAT JÄRJESTÖT aloittavat vuoden alusta jälleen uuden hallituksen voimin ja liian usein melkein alusta. Järjestön puheenjohtaja voi olla kokenut järjestötoimija tai sitten ei. Muut toimijat ja hallituksen jäsenet järjestössä voivat olla uutukaisia, mikä kuuluu asiaan.

opiskelijajärjestössä on erilainen, koska tekijät vaihtuvat. Järjestöissä opitaan itsestä ja juurikin tekemisen kautta, ja jokaisen panos opiskelijajärjestöissä on tärkeää. Miten voisi olla hyvä tapa saada järjestön toiminta lentoon vuosi vuodelta, eikä pysytellä kuoppaisella tiellä ja keksiä pyörää uudestaan vuosittain? Vastaus on viemälJOKAINEN VUOSI

lä tietoa eteenpäin. Ja etenkin sitä kuuluisaa ”hiljaista tietoa”. Sitä mitä ei muista kirjoittaa kansiin tai ei muista karonkassa seuraajalleen sanoa. vuosijuhlat? Mitä ainejärjestön sopovastaava voi tehdä? Mistä kysyä sponsoreita haalareihin? Miten saan opiskelijat huomaamaan tapahtuman ja osallistumaan? Miten tehdään tilinpäätös? Nämä ja monet muut ovat tärkeitä kysymyksiä, joita useat miettivät pitkin vuotta. Testamentointi, eli hyvien käytänteiden, aikataulutusten ja ohjeiden kertominen eteenpäin, on erittäin tärkeä oppimisen sekä samalla ohjauksen paikka väistyvälle toimijalle. Ja vaikka MITEN

JÄRJESTETÄÄN

jatkaisikin järjestötoiminnassa, kannattaa kirjoittaa myös itselleen testamentointi, sillä kaikkea ei voi muistaa. SAMALLA ON hyödyllistä miettiä, kuinka olisi itse pitänyt toimia toisin. Eli puhutaan benchmarkkauksesta. Mitkä ovat ne parhaat mahdolliset käytänteet oppimiseen? Kuinka itse opit järjestössä toimimisen taitosi? Osaatko sanoa mitä osaat? BENCHMARKKAUKSESSA opitaan toisilta ja katsotaan kriittisesti omaa toimintaa. Järjestötoimintaa voidaan parantaa, kun tiedetään mikä siinä mättää. Kehitysideat kuten, ”mitä jos ei pidetä kolmen tunnin kokouk-

sia, jossa tehdään päätöksiä ja keksitään uutta, vaan pidetään päätöskokoukset lyhyinä, mutta vietetään kerran kuussa toiminnansuunnitteluiltoja” ovat hyvin tervetulleita. Voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei itsestäänselvältä. JÄRJESTÖTOIMIJA, huomaa testamentoinnin tärkeys! Kerro seuraajallesi kaikki, mitä olisit itse halunnut tietää vuoden alussa järjestöstäsi ja siinä toimimisesta. Älä anna järjestösi soihdun sammua.

Haluaisitko, että ylioppilaskunta järjestäisi testamentointiin keskittyvän koulutuksen? Kerro meille!

Linjan takaa Henna Rannanpää Kirjoittaja on OYY:n viestintäsihteeri

@ylkkari


10/2013 | 3

Intro

PÄÄKIRJOITUS • Ville Koivuniemi • ville.koivuniemi@oyy.fi

TeTa horjahti, puoluepoliittisille täystyrmäys OULUN YLIOPISTON ylioppilaskunnan edustajistovaalien tulokset tarjoilivat lopulta aika pieniä yllätyksiä, vaikka edustajiston paikkajako muuttuukin radikaalisti. Tällä edustajistokaudella täydellisessä paitsiossa olleet kasvatustieteilijät ja lääketieteilijät palauttivat asemansa ja kahmaisivat molemmat viisi paikkaa uudesta edustajistosta. Kaksien vaalien takaiseen päiväjärjestykseen palaaminen kuritti puoluepoliittisia ryhmiä olan takaa.

Punavihreiden totaalityrmäystä kahdesta paikasta nollaan selittää osittain valtakunnallistenkin vaalien ääniharava Hanna Sarkkisen poissaolo. Vihreät saivat puolestaan ainoastaan neljä ehdokasta koko vaaleihin, joten siinä leirissä yhtä paikkaa pidettäneen torjuntavoittona. Kokoomuslaisten tyrmäystä voitaneen selittää puolestaan sillä, että lääketieteilijät äänestivät viime kerralla suhteellisen ahkerasti porvaripuolueita, kun ainejärjestötaustaista listaa ei ollut.

Lyhyempi oppimäärä

TeTa on voinut kuluvalla edustajistokaudella ajaa ehdokkaitaan läpi helposti. Neljätoistahenkisen porukan ei ole tarvinnut saada kuin viisi tukijaa taaksee varmistaakseen ehdottoman enemmistön äänestyksissä.”

Vaalitulos ei siis varsinaisesti viesti siitä, että OYY:n jäsenet olisivat jotenkin mystisesti kadottaneet intonsa äänestää puoluetaustaisia ehdokkaita. Pikemmin se kertoo siitä, että opiskelijat äänestävät vaaleissa tuntemiaan henkilöitä – ja tällä kertaa ainejärjestötaustaisten ryhmien ehdokasasettelu oli kokonaisuutena huomattavas-

ti vankempaa kuin vuonna 2011. Keskusta oli ainoa puoluepoliittinen ryhmä, joka ei tullut tyrmätyksi. Sitä selittää keskustalaisten kova työ ehdokasasetteluvaiheessa. Vaikka TeTa menetti paikkoja maltillisesti, samanaikainen HuKa:n paikkamäärän kasvu muuttaa OYY:n edustajiston dynamiikkaa. Esimerkiksi valtaosassa henkilövalintoja TeTa on voinut kuluvalla edustajistokaudella ajaa ehdokkaitaan läpi helposti. Neljätoistahenkisen porukan ei ole tarvinnut saada kuin viisi tukijaa taakseen varmistaakseen ehdottoman enemmistön äänestyksissä. Nyt siihen tulee kuitenkin pienoinen muutos, kun toiseksi suurimmaksi ryhmäksi kohoava HuKa hengittää niskaan aiempaa uskottavammin. PS On itsestäänselvää, että TeTa:n kv-opiskelija Thystere Bangue-Tandetille täytyy taata jollain tapaa mahdollisuus osallistua edustajiston kokouksiin englannin kielellä. Siitäkin huolimatta, että OYY:n säännöissä sanotaan ylioppilaskunnan kielen olevan suomi.

Harri Filppa / www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

Sisällys

Ajankohtaista 6 Mitä sinä vakuuttaisit?

Edustajistovaalit 4 Lääketieteilijät ja HuKa voittajia 5 TeTa ja HuKa: uuden edustajiston kaksi jättiläistä

Reportaasi 10 Apua! 14 Isojen poikien totinen leikki

Kampuksella 18 Kotiruokaa ja hyvää mieltä 19 Vieraissa saleissa 20 Ilmainen oikeusapu yllätti 22 Kampuksen kasvot 22 Kiltahuonekierros 24 Haarukassa 25 Näytät hyvältä tänään

Kolumnit 7 Politics and the City: Äiti lukee nyt 21 Tikkanen: Räkäjarruillakin kerätään rahaa

Arviot 25 Stache: The Reason We Get Nothing Done 25 Placebo: Loud Like Love

Uuno 26 ”Yes, we could!” – Student Council Elections 2013 26 Hi, Mo gimmicks to join Movember

oulunylioppilaslehti


4 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Edustajistovaalit KAKSI VOITTAJAA • teksti ja kuvat Ville Koivuniemi • grafiikka Mikael Heikkinen

Siiri Nousiainen (vas.) ja Miia Sihvola uskovat, että humanistien ja kasvatustieteilijöiden yhteistyö tulevalla edustajistokaudella on hedelmällistä. Thystere Bague-Tandet (oikeanpuoleinen kuva, vas.) ja Jonne Kettunen iloitsivat TeTa:n vaalivoitosta, vaikka paikkamäärä viime vaaleihin verrattuna laski kahdella edustajalla.

Lääketieteilijät ja HuKa voittajia Viime vaaleissa lähes nukkuneet lääketieteilijät ja kasvatustieteilijät olivat tällä kertaa liikkeellä vahvoilla ehdokasryhmillä ja saivat molemmat viisi paikkaa uudesta edustajistosta. Siitä kärsivät etenkin puoluepoliittiset ryhmät, jotka kaikki menettivät asemiaan. Suurimmat häviäjät olivat kokoomusopiskelijat ja punavihreät opiskelijat. OULUN YLIOPISTON ylioppilaskunnan edustajistovaalien voittajista ei jäänyt epäselvyyttä. Lääketieteilijät nostivat paikkamääränsä nollasta viiteen ja Humanistien ja kasvatustieteilijöiden edustajistoryhmä (HuKa) kuudesta yhdeksään. Humanisteille tuloksessa on pientä ristiriitaa. Edustajistokaudella 2011–2013 HuKa:lla on ollut kuusi paikkaa, jotka kaikki ovat olleet humanistien hallussa. Nyt humanisteilla on 4 paikkaa yhdeksästä. ”Ilman muuta pidämme tätä voittona. Meillä on kasvatustieteilijöiden kanssa samat teemat, ja uskon että teemme ensi kaudella hyvää yhteistyötä”, humanistien ääniharava Siiri Nousiainen sanoo. Kasvatustieteilijöiden ääni-

määrä selittyy erittäin vahvalla ehdokasasettelulla viime vaaleihin nähden. HuKa:n listalta läpi mennyt kasvatustieteilijä ja musiikkikasvatuksen opiskelijoiden ainejärjestö Mukava ry:n puheenjohtaja Miia Sihvola uskoo, että sekä ehdokasasettelun elpymisen että äänestysvilkkauden syyt löytyvät myös tämän syksyn tapahtumista. ”Kyllä voisi leikkisästi sanoa, että olemme löytäneet yhteisen vihollisen, Unitimen”, Sihvola viittaa kasvatustieteilijöiden lukujärjestysongelmien täyteiseen syksyyn. Vaalien häviäjistä suurimpia ovat kokoomusopiskelijat, joiden paikkamäärä tippui kolmesta yhteen ja punavihreät opiskelijat, jotka eivät saaneet yhtään

paikkaa, vaikka kaudella 20112013 heillä oli kaksi edustajaa Tekniikan ja talouden opiskelijoiden edustajistoryhmä (TeTa) säilyi selvästi suurimpana ryhmänä, vaikka menettikin kaksi paikkaa. Uudessa edustajistossa tetalaisia on kaksitoista.

TeTa pettyi hieman Vaalien korkeimmalla vertailuluvulla läpi mennyt TeTa:n Anssi Tossavainen pitää tulosta lievänä pettymyksenä, vaikka toteaakin samaan hengenvetoon, että paikkamäärän putoaminen oli odotettu. ”Tämä on siis tietysti vain minun mielipiteeni. Mutta itse ajattelin, että yhden paikan menetys olisi ollut vielä voitto, kahden paikan menetys pieni tappio.”

TeTa:n edustajistoryhmän toinen puheenjohtaja Jonne Kettunen pitää tulosta varsin ennakoituna. ”Kun näki lääketieteilijöiden ja kasvatustieteilijöiden ehdokaslistat, niin tiesi, että pudotusta tulee.” Tossavainen ei pidä lääketieteilijöiden rynnistystä vaaliuurnille ihmeenä. ”Siellä on ollut ailahtelevaa äänestyskäyttäytymistä. Toisinaan tulee vahva lista, toisinaan ei listaa ollenkaan. Toivottavasti lääketieteilijät osallistuvat ahkerasti edustajiston kokouksiin”, Tossavainen vinkkaa. Ensimmäistä kertaa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan historiassa läpi meni myös ehdokas, joka ei puhu suomea: TeTa:n Thystere BangueTandet. ”Olen asunut Suo-

messa nyt viisi vuotta. Oulun yliopiston kansainvälisistä opiskelijoista suurin osa tuskin tietää koko vaaleista. Itse muistan, että tänne tultuani ihmettelin, kun tuttavat alkoivat yhtäkkiä mainostaa itseään numeroilla”, Bangue-Tandet muistelee. ”Kansainvälisiä opiskelijoita on Oulussa iso joukko. Aion tuoda heidän ääntään kuuluviin”, taloustieteellisessä tiedekunnassa tutkinto-opiskelijana oleva Bangue-Tandet jatkaa. Oulun yliopiston ylioppilaskunnalta Bangue-Tandetin läpimeno vaatii toimia, koska edustajiston kokoukset on vedetty läpi tähän mennessä vain suomeksi. ”Asiaan varmasti palataan”, OYY:n pääsihteeri Ilari Nisula toteaa. ■ @ylkkari


TULOKSET

TeTa ja HuKa: uuden edustajiston kaksi jättiläistä

Edustajistovaalien äänestysprosentti

22,90

Vuonna 2011 äänestysprosentti oli 23,17 Alustavat läpimenijät ja heidän henkilökohtaiset äänimääränsä Tekniikka ja talous, 12 paikkaa Jussi Korhonen Anssi Tossavainen Milja Tuomivaara Thystere Bangue-Tandet Aleksi Poropudas Vili Koistinen Tero Marin Jenny Hakola Henna-Maria Jänkälä Taavi Saari Olli Tuovinen Tiina Mäntypuro

56 44 42 40 38 32 32 27 27 25 22 16

Humanistit ja kasvatustieteilijät, 9 paikkaa Muusa Jyrkinen Siiri Nousiainen Miia Sihvola Susa Vikeväkorva Henna Määttä Mikko Rahkola Satu Laitinen Liisa Pekkala Joonas Kivioja/ Heta Toivola

79 58 54 51 50 48 41 33 29

Oulun luonnontieteilijöiden vaaliliitto, 5 paikkaa Meeri Haataja Ukko-Pekka Yliranta Tommi Sikanen Juha Jyrkäs Jarkko Orava

99 57 45 32 19

Lääketieteellinen vaaliliitto, 5 paikkaa Ramin Akhi Lotta Peltola Tatu Itkonen Camilla Laaksonen Lassi Kurtelius

91 42 42 35 28

Keskustaopiskelijoiden vaaliliitto, 4 paikkaa Juho Pitkänen Eveliina Lintula Juhani Ojalehto Kai Puro

Kokoomuksen vaaliliitto, 1 paikka Lotta Savola

47 26 23 22

17

Sosiaalinen vaalirengas, 1 paikka Vihreä vaaliliitto Janne Hakkarainen

24

Oulun opiskelijoiden sosialidemokraattinen vaaliliitto ja punavihreiden opiskelijoiden vaaliliitto: ei paikkoja.

Tulokset olivat alustavat lehden mennessä painoon. Jos ääntenlaskennassa on tapahtunut virheitä, tuloksiin voi tulla pieniä muutoksia. HuKa:n viimeinen Paikka arvotaan tarkistuslaskennan jälkeen Kiviojan ja Toivolan välillä.


6 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Ajankohtaista OPISKELIJAN VAKUUTUKSET • tekstit Heidi Niemelä • grafiikka Mikael Heikkinen

Kysyimme myös

Onko sinulla muita vakuutuksia kotivakuutuksen lisäksi?

Onko sinulla kotivakuutus? Kyllä 80,6 % Ei 19,4 %

Paljonko maksat vakuutuksistasi vuodessa? Alle 100 37,9 % Yli 100 44,8 % Yli 200 3,4 % Yli 300 tai enemmän 13,8 %

Kuka vakuutuksesi maksaa? Itse 85,7 % Puoliso 14,3 % Vanhemmat 17,9 % Joku muu 3,6 %

Oletko vakuuttanut lemmikkisi? Kyllä 8,0 % Ei 92,0 %

nousi aika paljon, kun irtisanoin kotivakuutuksen. ” Stressitaso Osaksi voi johtua muustakin rahojen loppumisesta, mutta

Saatko vakuutuksistasi alennusta kuulumalla johonkin opiskelija- tai ammattijärjestöön?

huoli vahingoista tähän lisäksi on kuin piste iin päällä. Järjellä tiedän, että todennäköisyys onnettomuuksille ei ole muuttunut... mutta hra Murphy odottaa kuitenkin kulman takana.”

Kyllä 20,7 % Ei 79,3 %

Luovatko vakuutukset sinulle mielenrauhaa?

Poimittu kommentti gallupvastauksista

Kyllä 68,8% Ei 31,3%

Kilpailutitko vakuutusyhtiöt ennen nykyisen vakuutuksesi ottamista?

Luotatko vakuutusyhtiöihin ja siihen, että vahingon sattuessa taloudellinen menetyksesi korvataan?

Onko käytössäsi jonkin vakuutusyhtiön nuorille henkilöille suunniteltu vakuutuspaketti?

Mitä sinä vakuuttaisit? Opiskelijat Jali Moilanen ja Inka Häkälä istahtivat pohtimaan, millainen opiskelijan vakuutustarve on. Hinnan ja laadun suhde korostuivat ja luottamus vakuutusyhtiöihin oli yllättävän hyvä. että Jali Moilasella on kotivakuutus. Molemmat ottivat vakuutuksen muutettuaan ensimmäiseen omaan kotiinsa. ”Otin kotivakuutuksen noin puoli vuotta asuntoon muuttamisen jälkeen. En silloin heti muuttaessa muistanut, että sellainenkin pitäisi olla”, Häkälä muistelee. Nyt hänellä on kuitenkin ollut kotivakuutus jo neljän vuoden ajan. Moilanen muutti omilleen viime elokuussa, mutta kotivakuutus oli hankittuna jo heinäkuun puolella, sillä vuokrasopimus edellytti sitä: SEKÄ

INKA

HÄKÄLÄLLÄ

”Olisin ottanut vakuutuksen joka tapauksessa, vaikka vuokrasopimus ei olisi vaatinutkaan. Kotoa tuli sellainen neuvo.” Molemmat ovat olleet tyytyväisiä kotivakuutuksiinsa. Heidän mielestään turvan määrä ja hinta kohtaavat hyvin. ”Saan hyvät nuorisoedut ja OP:n jäsenedut, joten kotivakuutukseni on todella edullinen. Korvauksia ei ole vielä täytynyt hakea, joten en sitten tiedä, kuinka hyvin se puoli toimii”, Moilanen pohtii. Myös Häkälän vakuutukset ovat OP Pohjolassa ja hänen Easy-nuorisovakuutksensa si-

sältää kotivakuutuksen lisäksi tapaturma- ja matkavakuutuksen: ”Otin matkavakuutuksen, koska se kattaa kaikki vahingot 50 kilometrin säteellä kodista. Liikun kuitenkin aika paljon Suomen sisällä ja järjestelmäkamera kulkee usein mukana, joten olen kokenut matkavakuutuksen ihan tarpeelliseksi”. Häkälä oli vaihdossa Japanissa viime vuonna ja yliopistolta suositeltiin, että matkassa olisi oltava kattava henkivakuutus ja paikallinen sairausvakuutus. Ne hän ottikin. Moilasella on kotivakuutuksen lisäksi tapaturmavakuutus

taekwon-don lajiliiton SITF:n kautta. Toisin kuin Häkälällä, matkavakuutusta Moilasella ei ole, koska hän ei koe tarvitsevansa sitä jatkuvasti: ”Sen saa otettua sitten ennen matkaa parin päivän varoitusajalla.”

Ylkkärin gallupiin vastasi 32 opiskelijaa.

Opiskelijan vakuutusalennukset Ainakin seuraavat ammattiliitot tarjoavat vakuutusetuja opiskelijajäsenilleen:

• AKAVA ja sen alajärjestöt • Journalistiliitto • Luonnontieteiden akateemisten liitto LAL

• Opetusalan ammattijärjestö OAJ ry

• Suomen ekonomistiliitto SEFE ry

Opiskelijan kohtuuhintaiset vakuutukset

• Tekniikan opiskeijoiden liito

Eri vakuutusyhtiöiden hinnat vaihtelevat, mutta lähtökohtaisesti nuorten vakuutuspaketit ovat melko edullisia. Kun Moilanen laskee kotivakuutuksensa ja lajiliiton tapaturmavakuutuksen kulut yhteen,

• Tekniikan akateemiset TEK • Uusi insinööriliitto UIL • Insinööriopiskelijainliitto IOL ry • Suomen ammattiin

STAL ry

opiskelevien liitto SAKKI ry

@ylkkari


10/2013 | 7

Nuorisovakuutus

• Ainakin If, Tapiola,

Lähivakuutus, OP Pohjola ja Fennia tarjoavat nuorille henkilöille tarkoitettuja vakuutuspaketteja.

Politics and the City

Paketit on tarkoitettu alle 26–30-vuotiaille ja ne sisältävät yleisesti:

Tytti Tuppurainen

• Kotivakuutuksen irtaimisto- ja

Äiti lukee nyt

vastuuosineen

• Tapaturmavakuutuksen • Matkustajavakuutuksen • Matkatavaravakuutuksen • Joissain vakuutusyhtiöissä pakettiin kuuluu myös oikeusturvavakuutus.

• Vakuutusyhtiöstä ja

vakuutuspaketin sisällöstä riippuen hinnat vaihtelevat vajaasta sadasta eurosta noin kahteen sataan euroon. Jali Moilanen ja Inka Häkälä ovat kilpailuttaneet vakuutuksensa.

lähenevät ne vuodessa noin 200 euroa. Häkälätaas maksaa omasta vakuutuspaketistaan reilu 100 euroa vuodessa. Molemmat ovat sitä mieltä, että vakuutusten hinnat ovat todella kohtuullisia ja että he saavat rahoilleen vastinetta. Kun Moilasen nilkka nyrjähti taekwon-do-leirillä kaksi vuotta sitten, kattoi lajiliiton tapaturmavakuutus kaikki kuvaukset ja lääkärikäynnit yksityisellä lääkäriasemalla. Moilaselle ei jäänyt maksettavaksi yhtään omia kuluja. ”Siihen nähden olenkin tosi tyytyväinen vakuutukseeni ja koen maksavani siitä juuri sen verran kuin pitää”, hän summaa. Molemmat opiskelijat maksavat vakuutuksensa itse. Se on ikään kuin periaatepäätös: kun elää omillaan, täytyy omat maksutkin maksaa itse. ”Kun viime vuonna lähdin inttiin, totesin isälleni, ettei sitten tarvitse enää maksaa puhelinmaksuja. Siitä lähtien olen maksanut itse kaikki omat maksuni”, Moilanen kertoo. Häkälällä tilanne on varsin samanlainen: ”Kun lähdin vaihtoon, tukivat vanhempani vaihtoa maksamalla ylimääräiset vakuutukseni Japanissa. Niitä tuli kuitenkin 80 euroa kuukaudessa. Muuten maksan kyllä vakuutukseni aina itse.” Molemmilla on vakuutukset Pohjolassa. Moilanen on ollut asiakas jo pitkään, mutta kilpailutti kuitenkin eri vakuutusyhtiöiden nuorisovakuutuspaketit ennen vakuutuksensa ottamista. Vanha tuttu yhtiö säilyi, sillä se oli ainoa, joka tarjosi nuorisovakuutuksen ilman pakollista matkavakuutusta. Tällöin se oli myös edullisin. Myös taekwon-do-tapaturman korvannut lajiliiton vakuutus oli Pohjolassa, joten taustalla vaikuttivat lisäksi luottamus ja oulunylioppilaslehti

hyvä kokemus. Myös Häkälä valitsi vakuutuksensa tutusta yhtiöstä, enimmäkseen kuitenkin mukavuuspohjalta: ”Kävin kysymässä, minkä hintainen vakuutus olisi. Se oli mielestäni todella edullinen, joten otin sen.”

Vakuutus on mielenrauhaa ”Lajiliiton vakuutus luo ainakin minulle mielenrauhaa. Nyrjähdyksen hoito sujui tosi helposti: vahinko kävi ja pääsin tutkituttamaan nilkan heti. On paljon mukavampi mennä harrastamaan, kun tietää, että tapaturmatilanteissa kaikki järjestyy. Meidän treenit on kuitenkin toisinaan aika vaarallisia”, Moilanen mietii nauraen. Häkälä taas olisi tuntunut hieman oudolta lähteä vaihtoon ilman Oulun yliopiston suosittelemia vakuutuksia: ”Eiväthän ne pakollisia olleet, mutta niitä suositeltiin vahvasti. Ei tullut siis mieleenkään lähteä ilman. Paikallista sairausvakuutusta itse asiassa käytinkin Japanissa ollessani ja se takasi sen, etteivät hoitokulut olleet kovin kalliita.” Moilasella ei ole omia huonoja kokemuksia vakuutusyhtiöistä, mutta kaveripiirissä on ollut vääntöä korvauksista vakuutusyhtiöiden kanssa. Sairaus- ja tapaturmavakuutus aiheuttavatkin hieman epäluottamusta. Häkälä on samoilla linjoilla: koska vahinkoja ei juuri ole sattunut, ei huonoja kokemuksiakaan ole tullut. Kumpikin opiskelijoista kuitenkin tunnustaa, etteivät he ole aivan selvillä omien vakuutuksiensa ehdoista. He ovatkin ehdottoman yksimielisiä siitä, että opiskelijoiden pitäisi olla paremmin selvillä näistä asioista. Luotto

siihen, että vakuutusyhtiö ajaisi asiakkaansa etua vahinkotilanteessa, ei ole kova. ”Vakuutusehtoliuska on kuitenkin monikymmensivuinen, raskasta tekstiä ja vaikeaselkoinen. Ei ole yhtään ihme, että se jää helposti lukematta”, Moilanen toteaa.

Henkivakuutus vasta kun on perhettä Tulevaisuuden vakuutustarve sekä Häkälälle että Moilaselle kohdalla vaikuttaa kaikenkattavalta. ”Kotoa olen oppinut, että vakuutukset on hoidettu viimeisen päälle, joten sellaiseen tulen varmaan pyrkimään”, Moilanen suunnittelee. Häkälällä on samankaltaiset suunnitelmat: ”Minulla on jo tälläkin hetkellä aika kattavat vakuutukset, joten varmasti tulevaisuudessa jatkan samalla linjalla”. Henkivakuutusta kummallakaan ei tällä hetkellä kuitenkaan ole. He kokevat sen olevan ajankohtainen vasta sitten, kun on perhettä ja kun kuoleman kohdatessa on tarve turvata jonkun toisen tulevaisuus. ”Japanissa minulla kyllä oli henkivakuutus, sillä meille kerrotiin kauhutarionoita siitä, kuinka kallista ruumiin kuljettaminen Suomeen on. Sellainen laittaa ajattelemaan”, Häkälä muistelee. Ainakin tällä hetkellä molemmat luottavat vakuutuksissaan myös siihen, ettei kaikki paha voi osua omalle kohdalle. ”Siinä minun tapaturmavakuutuksessani voisi olla todella suuret korvaukset pysyvästä ruumiinvammasta. Päädyin kuitenkin pienempään korvaukseen ja pienempään vakuutusmaksuun siinä toivossa, ettei ihan niin huonosti kuitenkaan kävisi”, Moilanen miettii.■

KELLO OLI kolme yöllä. Silmiäni kirveli, sillä olin tehnyt tauotta töitä iltakymmenestä asti. Mies seisoi lapsi sylissään keskellä keittiötä ja oli vaativan näköinen: tule jo nukkumaan! Ja vaikka sitä ei ääneen sanottu (no, ehkä kerran, pari), ilmassa väreili viiltävä kysymys, kuin syytös: olivatko kirjat tärkeämpiä kuin lapsi? Eivät olleet. Eivät likimainkaan. Mutta aamulla oli historian tentti, ja se oli pakko saada läpi. Olin taas raskaana ja päättänyt valmistua. Nyt 37-vuotiaana, kun tyttäreni on jo yläasteella ja poikanikin 11, ymmärrän että on ollut siunaus saada lapset jo opiskeluaikana. Moni ikätoverini elää joko armottomimpia pikkulapsiruuhkavuosia, tai tuskailee sen kanssa, uskaltaako uraputken katkaista edes vanhempainvapaiden ajaksi. En maalaa mitään ruusuista kuvaa opiskelijavanhemmuudesta. Ainoat ajat lukemiselle olivat myöhäisillat ja yöt, jolloin pikkutuntien varjot kasvattivat tenttipelon koomisiin mittoihin. Muistan jopa pelänneeni että opiskelustressi vahingoittaisi sisälläni kasvavaa vauvaa. Lepo Tenttiaivaan: eivätpä taida kojen on opintohuolet sikiötä vaivata. joustettava

ja esimerkiksi MUTTA SILTI: opinnot voi kohtuudella sairaan lapyhdistää perheen pesen hoidon rustamiseen. Vaikka lapsia ei tietenkään vuoksi rästiin hankita (lapset ovat jääneet kurssiaina lahja), niin ei äitiyttä ja isyyttä opin- kerrat on voitojen vuoksi kannata tava uusia. lykätä. Meillä PohjoisPohjanmaalla syntyvyys on reippaasti yli maan keskiarvon, keskimäärin 2,37 lasta naista kohden. Suurista kaupungeista Oulussa on korkein kokonaishedelmällisyysluku, 2,06. Matalin se on Helsingissä, vain 1,36. Se on jo selvästi alle väestön uusiutumistason, joka on noin 2,1 lasta naista kohden. LASTEN SAAMISEEN opiskeluaikoina pitää rohkaista. Se edellyttää toimivaa päivähoitojärjestelmää ja riittävän toimeentulon turvaavaa opintotukea. Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) on pitänyt toistuvasti esillä opintotuen huoltajakorotusta. Siihen pitää ilman muuta palata seuraavissa budjettikehyksissä. Myös yliopistoilta pitää saada tukea vanhemmuuteen. Tenttiaikojen on joustettava ja esimerkiksi sairaan lapsen hoidon vuoksi rästiin jääneet kurssikerrat on voitava uusia. Lapsiparkkeja ja kotipalveluja pitää kehittää. MUTTA PARHAAN tuen opiskeleva äiti tai isä voi saada puolisoltaan: kun molemmat huolehtivat tasavertaisesti lapsenhoidosta ja kotitöistä, voi kumpikin keskittyä vuorollaan opintoihin ilman syyllisyyttä. Kirjoittaja on filosofian maisteri Oulun yliopistosta, kansanedustaja ja Oulun kaupunginvaltuutettu.


8 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Matkalla SRI LANKASSA VAPAAEHTOISTÖISSÄ • teksti Ylkkäri • kuvat AIESEC

Kuvassa oppilaidensa keskellä oleva Mari Saastamoinen ei osannut ennakoida matkansa antia ennen reissuun lähtöä.

Itsensä ylittäminen palkitsi

Halusin tehdä jotain ihan erilaista, kokea jotain itselleni täysin uutta ja samalla tarjota apuani ihmisille.”

Sri Lankassa vapaaehtoistyötä tehnyt Mari Saastamoinen pitää matkansa tärkeimpinä anteina vieraan kulttuurin kohtaamista ja itsensä ylittämisen tuomaa mielihyvää. SRI LANKAAN englanninopettajaksi lähtenyt toisen vuoden maantieteen opiskelija Mari Saastamoinen ei osannut ennakoida matkansa antia ennen lähtöä. ”Vaikka aurinkolomareissut ovatkin mielestäni omalla tavallaan ihania ja rentoutta-

via, halusin tehdä jotain ihan erilaista, kokea jotain itselleni täysin uutta ja samalla tarjota apuani ihmisille, jotka sitä tarvitsevat”, Saastamoinen sanoo. Täysin uusi tapa reissata tarkoitti Saastamoiselle vapaaehtoistyötä Sri Lankan Matarassa. Väyläkseen matkalle Saasta-

moinen löysi AIESEC Global Citizen -projektin.

Kulttuuriin tutustuminen avarsi AIESEC on kansainvälinen opiskelijajärjestö, joka järjestää työharjoittelupaikkoja opiskeli-

joille eri puolilla maailmaa. Saastamoisen mukaan työn ohella myös kulttuuriin tutustuminen oli silmiä avartavaa. ”Seitsemän viikon aikana sain tutustua uuteen kulttuuriin, vilpittömästi ystävällisiin ihmisiin ja ihmetellä sitä, kuinka niin pieneen saareen mahtuu.”

Hän siis alleviivaa, että parasta matkassa oli työskennellä ja viettää aikaa paikallisen väen kanssa, mutta myöntää, että omalta mukavuusalueelta irrottautuminen tekee hyvän olon. ”Tuli hyvä mieli, kun uskalsin lähteä kokeilemaan, mihin pystyn.”■ @ylkkari


10/2013 | 9

facebook.com/ oulunylioppilaslehti

Ravintola Vanilla palvelee pidempään!

issuu.com/ oulunylioppilaslehti

twitter.com/ ylkkari

RyhTiliike TeknOPalaTsin kauTTa! TesTikuukausi kahdelle yht. 59 € (29,50 €/hlö) - uusille asiakkaille (ei olemassa olevaa sormenjälkeä)

jäsenyys 35 €/kk (norm. 58 €/kk) Ma-to klo 8.00 - 15.00 Lounas klo 10.30 - 15.00 Pe klo 8.00 - 14.00 Lounas klo 10.30 - 14.00

Tervetuloa! Torikatu 34-40, katutaso, 90100 Oulu

Kuukauden tarjous!

MARRASKUUSSA FAVORA herkän ihon hoitosarja -15%

Tarjoukset voimassa 30.11.2013 asti.

- 12 kk sopimus (3 ekaa kuukautta maksetaan ostohetkellä, loput kuukaudet laskulla)

Favora puhdistaa, hoitaa ja kosteuttaa hellävaraisesti ja virkistävän helposti.

kortit sisältävät kuntosalin ja jumpat. Tarjoukset voimassa marraskuun 2013 loppuun, VAIN TÄLLÄ KUPONGILLA, leikkaa mukaan! edellyttää voimassa olevan yliopiston opiskelijakortin näyttämistä.

Tervetuloa tilavaan Kaijonharjun apteekkiin! www.teknopalatsi.fi oulunylioppilaslehti

Sammonkatu 14, 90570 OULU Palvelemme ma-pe 9-19, la 9-16 Puh. (08) 5561591, Fax (08) 556 1597 www.kaijonharjunapteekki.fi


10 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Apua! Oulun Ylioppilasteatteri juhlii tänä vuonna 50-vuotista taivaltaan. Ensiiltansa 1. marraskuuta saanut Riko minut -juhlanäytelmä pureutuu nuoren naisen masennukseen ja tarjoaa oululaisille uudenlaista teatteria.

@ylkkari


10/2013 | 11

OULUN YLIOPPILASTEATTERI • tekstit ja kuvat Minna Koivunen

Idea masennuksesta kertovasta näytelmästä muhi Anna-Kaisa Kettusen, 27, mielessä pari vuotta ennen kuin hän siirsi sen paperille. Kipinä syntyi Oulun kaupunginteatterin Aino ja Reino -näytelmästä, jossa kuvattiin parisuhdetta ja alzheimeria mieleenpainuvalla tavalla. “Siinä käytettiin sairauden kuvaukseen semmoista jippoa, jota halusin itse joskus käyttää. Se jäi sieltä muhimaan, että miten samaa jippoa voisi käyttää masennuksen kuvauksessa”, Kokkolasta teatteri-ilmaisunohjaajaksi valmistunut Kettunen muistelee. Kun ylioppilasteatteri julkisti juhlavuoden kunniaksi käsikirjoituskilpailun, päätti Kettunen kokeilla saada tarinansa päästä ulos. Käsikirjoitus valmistui, voitti kilpailun, ja näytelmä sai ensi-iltansa 1. marraskuuta Valvenäyttämöllä. Masennus on Kettusen mielestä tärkeä aihe, ja hänellä oli mielestään uudenlainen tapa lähestyä sitä. “Olen nähnyt masennuksesta lähipiirissä monenlaisia puolia eli se on minulle aiheena tuttu. Tiedän siitä aika paljon, ja miten monimuotoinen sairaus se on. Halusin tuoda erään puolen – nuoren naisen masennuksen – näyttämölle.” Juhlanäytelmässä kuvataan masennuksen lisäksi huonoa parisuhdetta ja mietitään mikä siinä viehättää ja miksi siitä ei osaa päästää irti. Kettunen näkee masennuksen ja huonon parisuhteen välillä yhtäläisyyksiä. “Masennukseen on monesti

oulunylioppilaslehti

samanlainen suhde kuin huonoon parisuhteeseen. Se ei tee ihmisille hyvää, mutta joku siinä viehättää ja siihen takertuu kuitenkin kiinni.” Vaikka Kettunen haluaa jättää katsojille tulkinnanvaraa, on näytelmässä selkeä viesti: “Apua saa aina. Se voi tuntua vaikealta, mutta sitä on joka puolella tarjolla. Kunhan vain pystyy tekemään sen kaikkein vaikeimman eli pyytää apua, mutta se pitää lähteä itsestä.”

Vaikutteita Liettuasta Riko minut on tanssillista teatteria, ja siinä ilmaistaan asioita paljon keholla. Näytelmä edustaakin uudenlaista, kokeellista teatteria, mitä Kettunen kaipaa Ouluun enemmän. Hänen mielestään ylioppilasteatterin tehtävä on tuoda teatterikentälle uutta, erilaista ja hieman outoakin teatteria. “Oulussa on todella laadukasta teatteria joka puolella, mutta sinänsä aika perinteistä. Ylioppilasteatterissa on tekijöitä, joilla on villejä ideoita. Olisi 50-vuotiaan ylioppilasteatterin aika valita, mitä se haluaa edustaa. Ja se, mitä Oulussa ei paljoa ole, on kokeellinen teatteri. Siinä olisi mielestäni ylioppilasteatterille paikka”, Kettunen linjaa. Kettunen on saanut näytelmäänsä vaikutteita suomalaista fyysisemmästä liettualaisesta nykyteatterista. Siihen hän pääsi tutustumaan ollessaan Liettuassa vaihdossa puoli vuotta teatteri-ilmaisunohjaajaopintojensa aikana. “Siellä panostetaan roolihahmojen liikkeisiin, asentoihin ja eleisiin. Suomessa keskitytään siihen, miten ja millä il-

meellä repliikit sanotaan. Kontrasti maiden välillä on iso”, Kettunen selittää. Fyysisyyttä toi myös apulaisohjaaja Tiia Hautasaari, 23, joka on opiskellut näyttelemistä Järvenpään seurakuntaopistossa ja Lahden kansanopistossa, jossa hänet fyysisen teatterin pariin tutustutti linjajohtaja Misa Palander. Hautasaaren mukaan fyysisyys vahvistaa katsojan oman tulkinnan merkitystä. Kun kaikkea ei sanota, tulkinnanvaraa on enemmän. “Jokainen saa nähdä tarinan omalla tavalla, mitä se tarkoittaa. Asento on asenne”, Kauhavalta kotoisin oleva Hautasaari pohtii. Näytelmän tanssillisuus puolestaan juontaa juurensa Kettusen pitkäaikaiseen kansantanssiharrastukseen. Hän on tottunut siihen, että tanssilla kerrotaan tarinoita. Tässäkin teoksessa tanssit vievät tarinaa eteenpäin ja esittelevät hahmojen suhteita tai kertovat jonkun tapahtuman sanattomasti. “Esitykseen tulee rytmiä, kun ei ole pelkkää puhetta. Välillä voi tempaista ja liikkua, puhutella katsojaa visuaalisemmin. Monesti ilmeillä, eleillä, kehojen suhteilla ja sillä miten näyttelijät liikuttavat toisiaan, voi ilmentää enemmän tai jopa helpommin henkilöiden välisestä suhteesta kuin sanoilla”, Kettunen painottaa. Tanssi vaikutti osaltaan myös siihen, ettei näytelmässä nähdä lavasteita, jotta ne eivät pyörisi jaloissa. Ennen kaikkea liike ja kehollisuus pääsevät paremmin oikeuksiinsa, kun lava ei ole täynnä tavaraa. Tarpeistoa ja esineistöä on käytössä sen verran kuin on ollut välttämätöntä. “Tyhjä lava jotenkin kutkuttaa minua niin katsojana


12 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Sarianna Huhtala (yllä) tekee vahvan roolisuorituksen marraskuussa Valvenäyttämöllä nähtävässä Riko minut -näytelmässä. Tiia Hautasaari (alhaalla vas.) on päässyt tänä syksynä ensimmäistä kertaa ohjaamaan. Anna-Kaisa Kettunen (alhaalla oik.) pitää siitä, että hänellä on kaikki langat omissa käsissään.

kuin ohjaajanakin. Se haastaa enemmän, ettei voi esimerkiksi mennä sohvan taakse piiloon. Kaikki tilat täytyy tehdä pelkästään näyttelemällä. Oletko ulkona vai sisällä, onko se jokin määritetty paikka vai vain jokin tila”, Kettunen havainnoi. Avara lava jättää tilaa katsojan omalle mielikuvitukselle. Joku näkee lavan vain mustana teatteritilana, kun toinen näkee kadun ja kodin tai esimerkiksi jonkin päänsisäisen mielentilan.

Mullistava prosessi Riko minut on Ouluun vuonna 2011 muuttaneen Kettusen esikoisteksti. Teatterin parissa hän on viihtynyt näyttelijänä yläasteen ilmaisutaidon tunneilta lähtien. Oulun Ylioppilasteatterissa hän on ollut mukana ohjaajana ja tuottajana keväästä 2012 asti.

Kun häneltä kysyttiin, haluaa- niin hyvin yksiin, että niissä ko hän itse myös ohjata kirjoit- olemme olleet tasavertaisia”, tamansa näytelmän, oli vastaus Ouluun syksyllä 2012 taito- ja selvä. taidepainotteisen luokanopetta“Kuitenkin on sen verran jakoulutuksen takia muuttanut mustasukkainen esikoisHautasaari tuumaa. tekstistä, että halusin Hänelle ohjaaitse ohjata enkä anminen on vielä taa tekstiä kokouutta, sillä Ylioppilasteatteri naan toisen käRiko minut tarvitsisi nyt siin. Myös sen on hänen takia, koska ensimmäi50-vuotiaana lisää teksti oli vielä nen kosnäkyvyyttä ja vähän kehitysketus oharvostusta. vaiheessa. Pääjaamiseen. sin muokkaaHautasaari Anna-Kaisa Kettunen, ohjaaja maan sen loppuun kertoo saaasti.” neensa enemSelvää oli sekin, män vastuuta kuin että hän halusi avukseen toialun perin oli tarkoitus, sen ohjaajan, jotta tarinaan tu- mistä hän on hyvin iloinen. lee muita näkökulmia ja lisää “Prosessin näkeminen ohtulkintaa. “Kettunen oli vas- jaajan perspektiivistä on ollut tuuohjaaja, mutta taiteelliset minulle mullistavaa. Olen ainäkemykset ovat menneent kaisemmin vain näytellyt, joten

kokonaiskuvan ja kokonaisvaltaisuuden hahmottaminen on ollut toista luokkaa. Tämä on ollut opettavaista ja antoisaa sekä taiteellisesti että ohjauksellisesti ja myös draamakasvatuksellisesti. Olen saanut paljon välineitä opettajaminän kasvuun. AnnaKaisa on tosi hyvä, ja olen ollut kisällinä oppimassa”, draamakasvatusta sivuaineena lukeva Hautasaari sanoo. Lopputulokseen ovat päässeet vaikuttamaan myös näyttelijät. He ovat harjoituksissa tarjonneet vaihtoehtoisia toteutustapoja, esimerkiksi sanoneet jonkin repliikin eri tunteella kuin Kettunen on käsikirjoitukseen kirjoittanut, mikä onkin ollut alkuperäistä toimivampi. Paria päivää ennen ensi-iltaa Kettusella oli jännittynyt ja odottava fiilis. Hän näkee ensimmäistä kertaa oman teks-

tinsä lavalla. “Näyttelijät kyllä vetävät hyvin, mutta minua jännittää, mitä ihmiset sanovat tekstistäni ja tarinastani. Esikoisteksti on kuin esikoislapsi. Siitä on hirveän ylpeä, ja se on omasta mielestä paras ja tahtoisi hirveästi, että muutkin hyväksyisivät sen.”

Omannäköistä Ylioppilasteattereita on Suomessa toistakymmentä, ja niillä on oma paikkansa teattereiden joukossa. “Ylioppilasteatterilla on – Oulussakin jo 50 vuotta – ollut paikkansa. Se tarjoaa oman näköistä teatteria ja on paikka, jossa ihmiset saavat tehdä itsensänäköistä ja juuri semmoista teatteria kuin haluavat. Siitä voidaan tietenkin olla montaa mieltä, miltä se sitten @ylkkari


10/2013 | 13

Ylioppilasteatteri väylä teatterimaailmaan Oulun Ylioppilasteatteriin on mahdollista päästä, vaikkei olisi aiempaa kokemusta näyttelemisestä. kiinnostuneille mahdollisuus päästä matalalla kynnyksellä toteuttamaan itseään ja näyttämään omaa osaamistaan sekä kehittymään.” Siinä Oulun Ylioppilasteatterin (OYT) pääasiallinen tehtävä teatterin johtokunnan puheenjohtajan Emmi Laukan, 22, mukaan. Yksi tärkeimmistä puolista OYT:ssä on se, että siellä pääsee kokeilemaan ja tekemään eri tehtäviä näyttelemisen ohella. “Itsekin olen alun perin ollut kiinnostunut näyttelemisestä, mutta olen käynyt tekniikkakursseja, valo- ja äänijuttuja. Semmoisia, mitä ei ikinä välttämättä muuten tekisi”, vuonna 2011 ylioppilasteatterissa aloittanut ja neljättä vuotta varhaiskasvatusta opiskeleva Laukka luonnehtii. Lisäksi ylioppilasteatterin tehtävä verrattuna laitosteattereihin, kuten kaupunginteatteriin, on ottaa kantaa. Laukan mielestä teatterin tulisi ylipäänsä viihdyttämisen lisäksi laittaa ihmiset ajattelemaan. “Pystymme ottamaan kantaa rohkeammin, koska ei ole pelkoa katsojien menettämisestä. Meillä ei ole välttämättä tietynlaista katsojakuntaa, sillä teemme aika erilaisia näytelmiä. Voimme käsitellä arempia aiheita.” Oulun ylioppilasteatterin jäseneksi pääsee, kun on ollut yhdessä produktiossa mukana ja hoitanut hommansa alusta loppuun hyvin. Jos haluaa mukaan ylioppilasteatterin toimintaan, ei tarvitse opiskella yliopistossa eikä edes olla ylioppilas, kuten ei muissakaan ylioppilasteattereissa Suomessa. Täysi-ikäisyys on ainoa vaatimus. “Päivitämme juuri sääntöjä. Tällä hetkellä siellä vielä lukee, että poikkeustapauksessa voi olla ei-ylioppilas, mutta se on ollut jo vuosikym“ANTAA TEATTERISTA

näyttää. Vapaus on täällä keskeinen ajatus: kaikki saavat harrastaa”, Kettunen sanoo. Kaustiselta alkujaan kotoisin oleva Kettunen harmittelee, että verrattuna Helsinkiin ja Tampereeseen ylioppilasteatteri on Oulussa jäänyt hieman yleisöltä sivuun. Hän ei osaa sanoa, mistä se johtuu. “Se tarvitsisi nyt 50-vuotiaana lisää näkyvyyttä ja arvostusta, koska täällä tehdään hyvää ja laadukasta teatteria. Uskon, että kunhan saamme ihmiset käymään esityksissä ja katsomaan, mitä me oikeasti teemme, arvostus tulee siitä, kun jäljen näkee itse.”■ Riko minut -juhlanäytös Valvenäyttämöllä (Kulttuuritalo Valve) pe 15.11., la 16.11., su 17.11., pe 22.11., la 23.11., su 24.11., ke 27.11., pe 29.11. ja la 30.11. Kaikki näytökset kello 19. oulunylioppilaslehti

meniä niin, ettei se ylioppilastitteli ole vaatimuksena. Ihan aluksi OYT on ollut ainoastaan ylioppilaille.” Ylioppilasteatteri on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) harrastejärjestö ja kuuluu siten OYY:n yhdistyslistaan, johon voi liittyä mikä tahansa järjestö, jos sen jäsenistä yli puolet on ylioppilaskunnan jäseniä. Tavallinen tapa aloittaa ylioppilasteatterissa on syksyisin järjestettävä Tuoretiski. Siihen voivat osallistua kaikki teatterista kiinnostuneet, eikä aiempaa kokemusta teatterista tarvitse olla. Tuoretiskin syyskuiseen casting-tilaisuuteen tuli nelisenkymmentä henkilöä, jotka jaettiin kahteen ryhmään. Syksyn aikana ryhmät ovat tehneet ja harjoitelleet 30–45 minuutin mittaiset pienoisnäytelmät, jotka esitetään joulukuussa. Ryhmät tekevät kaiken itse: ohjaamisen, käsikirjoittamisen, näyttelemisen, äänet, valot, puvustuksen, maskeerauksen ja lavastuksen. “Treenejä heillä on 1–2 viikossa, ja Tuoretiski on tarkoituksella kevyt. Aluksi on paljon improvisaatiota ja pidämme ääni- ja valokursseja sekä näyttelijäntyön- ja käsikirjoituskursseja, joihin tuoretiskiläiset ovat etusijalla.” Vaikka ylioppilasteatteriin pääsee mukaan muutakin kautta esimerkiksi kesänäytelmiin, suosittelee Laukka tulemaan Tuoretiskiin, jos teatterikokemusta ei ole. Siellä pääsee vaikuttamaan omaan roolinsa, jos esimerkiksi jännittää paljon. “Se on suunniteltu sitä varten, että siellä pärjää, vaikkei olisi ikinä pitänyt edes mitään esitelmää koulussa”, Laukka vakuuttaa.■

Veera Saukkonen, Sarianna Huhtala ja Laura Jurmu nähdään Oulun ylioppilasteatterin Riko minut -juhlanäytelmässä.


10/2013 | 15

Otto Pesälä (isossa kuvassa vasemmalla) osaisi nimetä satoja eri kuvioita, joilla pöytälätkässä voi saada maalin aikaiseksi. Niitä kaikkia yritetään luonnollisesti puolustaa sopivilla puolustustaktiikoilla. Pesälän mukaan hienomotoriikaltaan tasaisten pelaajien välinen mittelö muistuttaa shakkia. Olli Pekka Kuokkanen (tällä sivulla, vasemmalla) aloitti pöytäjääkiekkoharrastuksena koulukaverinsa Toni Koivulan innoittamana.

Isojen poikien totinen leikki

PÖYTÄJÄÄKIEKKO • teksti Ville Koivuniemi • kuvat Matias Partanen

Saku Koivu nousee nopeasti hyökkäysalueelle ja laittaa kiekon ränniin. Teemu Selänne nappaa lätkän, kiertää maalin, syöttää silmänräpäyksessä vaivihkaa keskialueelta hyökkäysalueelle nousseelle Raimo Helmiselle, joka täräyttää kiekon ruotsalaisvahdin selän taakse. Ruotsalaispuolustaja ei tällä kertaa ehtinyt väliin – ehkä onnekseen, kovimmat laukaukset kun saattavat katkaista puolustajalta jalan. Tätä jääkiekkoa ei pelata jäällä, vaan esimerkiksi Oulun yliopiston Linnanmaan käytävällä X1-oven lähettyvillä. Ja pelaajia ei ole tehty luusta ja nahasta vaan muovista. Paitojen värit ovat kuitenkin kuin jääkiekkoleijonilla ja pelaajien selkiä koristavat tutut ja legendaariset pelinumerot, kuten 11, 8 ja 14. Tällä kertaa menossa on Oulun pöytäjääkiekkoilijoiden Oulu-liigan syksyn kolmas turnaus. Ehkäpä Oulun menestynein pöytäjääkiekkoilija Otto Pesälä veivasi juuri maalin turnauksen ensimmäisessä ottelussaan Aleksi Määttää vastaan. oulunylioppilaslehti

LIIGAA (ENTINEN JÄÄKIEKON SM-LIIGA) on syytetty muoviseksi brändiksi. Mutta tätä muovisemmaksi jääkiekko ei mene. Puhutaan siis pöytäjääkiekosta. ”Ei tällä oikeastaan pelinä jääkiekon kanssa ole mitään tekemistä. Se että ymmärtää jääkiekon pelikirjasta jotain, ei auta tässä kaukalossa ollenkaan”, pöytäjääkiekkoaktiivi Otto Pesälä paljastaa. Ihmetellään myöhemmin, miten pöytälätkässä voi pärjätä. Kysytään kuitenkin ensin, mikä saa aikuiset miehet kokoontumaan pöytäjääkiekkopelien äärelle Oulun yliopiston käytäville. Siis noiden Stigan klassikkopelien, joita 80-luvulla syntyneet pojat saivat isiltään 90-luvulla joululahjoiksi.

”Omalla kohdallani lukiokaveri houkutteli aikansa mukaan. Monen yrityksen jälkeen suostuin, kokeilin ja jäin koukkuun”, Pesälä sanoo. Alkuaikoina hän kehittyi lajissa huimaa vauhtia. ”Kyllä sitä silloin tuli pelattua tuntitolkulla viikossa.” Kuudetta vuotta lääketieteellisessä tiedekunnassa opiskeleva Pesälä ei ehdi nykyään käyttää lajiin enää yhtä paljon aikaa, mutta pelaa paikallisturnauksia yliopistolla ahkerasti. ”Miten te aikuiset miehet -tyylistä” ihmettelyä Pesälä kuulee pöytälätäkän liittyen harvoin, mutta kiinnostusta laji herättää lähes kaikissa, joille se on tuntematon.


16 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kaverukset Toni Koivula (vas.) ja pöydän toisella puolella pelaava Olli-Pekka Kuokkanen ovat pelanneet pöytälätkää paljon kahdestaan. ”Jos pelaa itseään huomattavasti parempaa pelaajaa vastaan, ei oikein pääse harjoittelemaan hyökkäämistä, kun joutuu koko ajan puolustamaan”, Koivula vinkkaa.

PESÄLÄN TARINA lajiin hurahtamisesta alkaa toistua, kun pöytälätkäaktiiveja jututtaa. Kaverukset Toni Koivula ja Olli-Pekka Kuokkanen ovat tulleet lajin pariin suurin piirtein samaa reittiä. Koivula innostui ensin ja innostutti koulukaverinsa Kuokkasen mukaan. ”Ensimmäisessä turnauksessa, jonne oli tosin tarkoitus mennä vain katselemaan touhua, hävisin kaikki pelit pystyyn, mutta heti seuraavassa turnauksessa taisin saada kaivettua jopa yhden tasurin”, Koivula naurahtaa. Yhdistäviä tekijöitä pelaajien kesken tuntuvat olevan kilpailuvietin tyydyttämishalu ja monen kohdalla jonkinlainen innostus penkkiurheiluun. ”Jonkin verran seuraan jalkapalloa ja jääkiekkoa”, Koivula toteaa. ”Minä taas lähinnä jalkapalloa, ja sitäkin vain, jos tulee joku oikein hyvä peli”, Kuokkanen sanoo. Maailmanlaajuisesti yksi yhdistävä tekijä liittyy pelialustan, tuon klassikkomaineessa olevan Stigapöytäjääkiekkopelin kehittäjään. Stiga AB oli ruotsalainen yritys, joka nousi ihmisten tietoisuuteen myymällä ruohonleikkureita, pingismailoja, ratti-

kelkkoja ja jääkiekkopelejä. Pöytäjääkiekkopeli kehitettiin jo vuonna 1957, mutta aluksi toiminta oli pienimuotoista. Sittemmin Stiga möi ruohonleikkuereiden valmistusoikeudet Italiaan, ja Ruotsiin jäänyt Stiga Sports AB alkoi keskittyä urheiluvälineiden valmistukseen. Vaikka pöytäjääkiekkolautoja ei valmisteta enää pukinkonttiin samalla teholla kuin viime vuosituhannella, Stiga valmistaa niitä edelleen pöytäjääkiekkoharrastajien tarpeisiin. Kansainvälinen pöytäjääkiekkoliitto, ITHF, kelpuuttaa pelialustoiksi ainoastaan Stigan tekemät versiot. Stiga liittyy siis olennaisesti siihen, missä maissa lajia aktiivisesti harrastetaan. Mutta se ei ole ainoa tekijä. Myös jääkiekon seuraaminen vaikuttaa harrastajamäärään oleellisesti. Maailman turnauksissa lajia hallitsevat kuusi maata. ”Oikeastaan puhutaankin Big six -joukosta”, Pesälä tarkentaa. Lajin suurmaat ovat pohjoismaat Ruotsi, Suomi ja Norja sekä Tšekki, Venäjä ja Latvia. Vaikka pelialustan muoto noudattelee jääkiekkokaukaloa, pelillä itsellään on enemmän yhtäläisyyk-

siä vaikkapa pingiksen kuin jääkiekon kanssa. Hienomotoriikan hallitseminen erottaa jyvät akanoista. ”Esimerkiksi muusikot ovat pöytäjääkiekossa yleensä hyviä”, itsekin pianoa, kitaraa ja bassoa soittanut Pesälä sanoo. Mutta toisaalta ennen kuin omaa lahjakkuuttaan pääsee tosissaan mittaamaan, pitää pelin strategia oppia. ”Siihenhän tämä pitkälti perustuu. On tiettyjä kuvioita, joilla maalit yleensä tehdään. Voisin varmaan nimetä yli sata nimettyä maalintekokuviota”, Otto Pesälä luettelee. ”Ja noita kuvioita varten on erilaiset puolustuskuviot.”

L

ajia tuntemattoman silmään pelin vauhti yllättää. Lajissa ei ole tuomareita, mutta säännöt sanovat, että kiekkoa saa pitää yhdellä pelaajalla korkeintaan kolme sekuntia kerrallaan. Koko laji perustuu siihen, että herrasmiessääntöjä noudatetaan. Peliaika on viisi minuuttia, joten kiekon muhimisesta voisi olla joissain tilanteissa hyötyä.

@ylkkari


10/2013 | 17

Pöytäjääkiekkoilijat hankkivat pelilaudat käytettyinä. Rahat lautoja varten kerätään pääosin Oulussa vuosittain järjestettävän turnauksen tuomista varoista. Oulun yliopistolla pöytiä säilytetään yhden aktiivipelaajan työhuoneessa.

Ammattilaistasolla viidessä minuutissa maaleja tulee yleensä muutamia. Keskushyökkääjä on sekä amatööri- että ammattilaistasolla eniten maaleja tekevä pelaaja, mutta etenkin ammattilaistasolla on maalinteon uhan oltava aito jokaisella hyökkääjällä. ”Monesti puhutaan, että joku pelaa enemmän toiselta puolelta. Ja tietysti eri pelaajilla on eri vahvuudet ja eri kikat, joita eniten yrittää”, Pesälä selventää. Amatöörin silmään yllättävin taktinen kuvio lienee niin sanottu hallittu syöttö keskushyökkääjälle. Ammattilaiset ovat opetelleet keskushyökkääjällä laukomisen niin tarkaksi ja nopeaksi, että keskushyökkääjällä saa tehtyä maalin yllättävän usein, vaikka maalivahti ehtisi täysin hyökkäykseen mukaan. ”Kokeneimmat pelaajat katsovat hyökkääjän käsien liikkeestä, mihin laukaus on mahdollisesti tulossa”, Pesälä huomauttaa. Puhuminen ammattilaisista ei tietenkään tarkoita, että kukaan toisi pelaamalla leipää pöytään. Mutta esimerkiksi Pesälä on pelannut pöytälätkää Suomen maajoukkueessa useissa kansainvälisissä kilpailuissa. ”Paras sijoitus taitaa olla Turun-MM-kisoista, Pesä-

oulunylioppilaslehti

lä sanoo”, mutta ei muista tarkkaa sijoitustaan. Pesälän sijoitus oli noissa kisoissa 33:s, vaikka maailman ranking-tilastossa hän oli tuolloin numerolla 107.

P

öytälätkää on verrattu tässä jutussa jo jääkiekkoon ja pingikseen. Vertauksista pingiskään ei ole kovin osuva, koska tuurilla on enemmän vaikutusta yksittäisessä ottelussa. Toisin sanoen maailman paras pöytälätkän pelaaja voi hävitä yksittäisen ottelun helposti maailman viidenneksikymmenenneksi parhaalle pelaajalle. ”Paikallisliigassakin siinä on viehätystä, että ainakin maaleja saa tehtyä vähän parempaakin pelaajaa vastaan”, Pesälä kertoo. ”Mutta harjoittelun näkökulmasta olisi kyllä hyvä olla suunnilleen oman tasoinen pelaaja vastassa. Silloin pääsee harjoittelemaan myös hyökkäämistä”, Koivula huomauttaa. Vaikka pöytäjääkiekkoilijat suhtautuvat pelaamiseen äärimmäisen innostuneesti ja keskittyneesti, kenelläkään ei näyttäisi olevan pelatessaan verenmaku suussa. Otto Pesälän mukaan leikkimielisyys ei ole hyvä sana

kuvastamaan lajia. ”Mutta kyllä tämä omalla tavallaan kevytmielistä on.” Väki vähenee ja pidot paranee. Pöytäjääkiekkoturnaus pelataan kuin monen urheilulajin tavanomainen turnaus: runkosarja ja sen päälle pudotuspelit. Otto Pesälä, Toni Koivula ja Olli-Pekka Kuokkanen selvittävät kaikki tiensä alkusarjasta kahdeksan joukkoon. Kuokkanen putoaa ensimmäisellä kierroksella, Koivula ja Pesälä ottavat toisistaan mittaa välierissä. Pesälä voittaa Koivulan näytöstyyliin suoraa kolmessa ottelussa, mutta häviää finaalit oppi-isälleen Juho Rautiolle – joskin vasta paras viidestä -sarjan viimeisessä ottelussa. ”Kyllähän tässä lajissa hiki nousee pintaan, mutta ei siksi että tämä olisi fyysisesti raskasta”, Pesälä naurahtaa. Jännittäminen ja pään pitäminen kylmänä näyttävät olevan keskeisellä sijalla pelien ratkaisuvaiheilla. ”Niin kuin monessa muussakin urheilulajissa”, Pesälä miettii. ■ Tietoa Oulun pöytäjääkiekkoilijoiden toiminnasta ja turnauksista sekä pöytäjääkiekon säännöistä voi lukea osoitteessa www.poytajaakiekko.net/oulunliiga/.


18 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella KOTIRUOKAILTA • teksti ja kuvat Heidi Niemelä

Kotiruokaa ja hyvää mieltä Teekkarifuksit kokoontuivat perinteiseen kotiruokailtaan ruoanlaittovinkkejä ja fuksipisteitä saadakseen.

Tuulikki Pienimaa, Tiina Alaruikka ja Netta Peippo ovat jakaneet työtehtävät ja ruuanlaitto etenee mukavasti.

Ilkka Linnamäki, Lauri Laakko ja Jani Kantola paistopuuhissa.

Neljässä pienessä keittiössä on iloinen vilske ja astioiden kilinä, kun teekkarifuksit päästetään vauhtiin.

Jokainen kotiruokailtaan osallistunut fuksi saa reseptivihkon mukaansa. Heidi Peura pilkkoo fetaa kasvismakaronilaatikkoon.

OULUN NORMAALIKOULUN kotitalousluokassa on odottava tunnelma keskiviikkona 16. lokakuuta. Teekkarifuksit saapuvat Oulun teekkariyhdistyksen eli OTY ry:n kotiruokailtaan laittamaan ruokaa, saamaan hyviä ruoanlaittovinkkejä ja luonnollisesti ryhmäytymään. Kotiruokailta on OTY:n vuosittainen perinne ja sosiaalipoliittinen vastaava Aino Airas kertoo, että kotiruokailta on järjestetty joka syksy aina vuodesta 2004 lähtien. ”Silloin koottiin ensimmäisen kerran Keittokirja fukseille, johon teknillisen tiedekunnan henkilökunta jakoi oman opiskeluaikansa reseptejä. Reseptikirjaa on päivitetty vuosien varrella.” Ryhmäytymisen ja ruoanlaittovinkkien lisäksi fuksien

osallistumismotivaatiota lisää kotiruokaillasta saatava fuksipiste. Kotitalousluokan neljään pieneen keittiöön on saapunut kolmetoista innokasta kokkia. Illan ruokalistana on makaronilaatikko ja appelsiinisuklaamousse. Airaksen mukaan ruoan valinta on sopon vastuulla. ”Yleensä valmistamme kotiruokaa, mahdollisimman helppoa ja halpaa, jotta fuksit voivat hyödyntää reseptejä myös kotona”, hän kertoo. Kun reseptit on jaettu jokaiseen ryhmään, on sopon ohjeistus fukseille varma ja asiantunteva: ”Kannattaa tehdä makaronilaatikko uunivalmiiksi ja vasta sitten siirtyä suklaamousseen, ettette joudu jouten istuskelmaan laatikon kypsymisen

ajan. Luotan teidän ryhmätyötaitoihinne, joten eiköhän voida aloittaa. Essut päälle!”

Innokkaita fukseja kauhan varressa Iloinen pulina ja astioiden kilinä täyttävät kotitalousluokan. Lauri Laakko ja Ilkka Linnamäki saapuivat kotiruokailtaan kaverinsa Jani Kantolan houkuttelemina. ”Tämä oli Kantolan ajatus ja siitä se sitten vaan lähti”, pojat nauravat. Kolmikko tarttui makaronilaatikon tekoon ilman työnjakoa eikä sipulin pilkkomisesta tule kiistaa. ”Hyvä tästä tulee”, Laakko hymyilee. Illan ainut kasvismakaronilaatikko on Sofia Risteelän,

Heidi Peuran ja Anna Pietilän vastuulla. ”Tähän tulee porkkanaa, sipulia, fetaa, pakastevihanneksia, makaronia ja munamaitoa”, Peura kertoo. Kun Sofia ja Heidi huolehtivat raastamisesta ja antavat sipulin itkettää, huolehtii Anna taas makaronin keittämisestä.

Opiskelija kokkaa myös kotona Laura Lammert tuli hakemaan kotiruokaillasta fuksipisteen. Hän on kotiruokien ystävä ja laittaa ruokaa noin kerran viikossa, sillä yliopistolla tulee syötyä joka päivä. ”Laitan yleensä lihakastiketta ja siihen mukaan riisiä tai makaronilaatikkoa, eli ihan peruskotiruokaa”, hän kertoo.

Viereisessä keittiössä Kantola, Laakko ja Linnamäki ovat tekemisissä tuttujen raaka-aineiden kanssa. ”Tulee laitettua myös kotona pääasiassa jauhelihaa ja makaroonia”, he kertovat. Kolmikko uskoo kotiruokaillasta mukaan saatavan reseptivihon tulevan käyttöön tulevaisuudessa. Kotiruoka on muutenkin poikien mieleen. Kasvismakaronilaatikkoa valmistava Anna Pietilä on joukon ainoa kasvissyöjä: ”Olen ollut kasvissyöjä kolmen vuoden ajan.” Kotona hänellä on tapana kokata erilaisia pastakastikkeita ja kalaa. Pietilän mielestä on aivan mieletöntä, että OTY järjestää fukseilleen kokkausiltoja. ”Hienoa, että kasvisruokakin pääsi mukaan!” @ylkkari


10/2013 | 19

VIERAISSA SALEISSA • teksti ja kuvat Minna Koivunen

Kuulla ei ole pimeää puolta Ylkkärin uudessa juttusarjassa vieraillaan eri oppiaineiden luennoilla. Ensimmäisellä kerralla kävimme kuuntelemassa tähtitieteen johdatusluentoa. 10.10 Kahvikuppi – check. Läppäri muistiinpanoja varten – check. Uutta tietoa innokkaasti vastaanottava mieli – check. Olen siis valmis kuuntelemaan Johdatus tähtitieteeseen -luentosarjan ensimmäisen luennon, joka käsittelee tähtitieteen historiaa ja tähtitaivaan liikkeitä. 10.15 Tähtitieteen professori Heikki Salo aloittaa luennon esittelemällä kurssin rungon ja tenttivaihtoehdot. Myöhästelijöitä saapuu saliin tipoitellen, mikä häiritsee Salon puheen kuulemista. Ajattelen, ettei se haittaa, kun nyt vasta käydään läpi käytännönasioita. Tutkitaanpa vaikka sillä välin, mistä tähtitieteen oppiaineessa oikein on kyse. Fysiikan laitoksen sivuilla kerrotaan, että tähtitiede tutkii Aurinkoa, aurinkokuntaa, tähtiä, tähtijärjestelmiä ja maailmankaikkeutta kokonaisuutena fysikaalisia tutkimusmenetelmiä käyttäen. Tyypillistä nykyaikaiselle tähtitieteelliselle tutkimukselle ovat laajat havaintoaineistot, jotka vaativat mittavaa matemaattista analyysiä. Selvä. Eli tähtien tutkimista fysiikan ja matematiikan avulla. Mutta vielä siitä myöhästelystä: yleensä ottaen ihmetyttää opiskelijoiden myöhässä paikalle saapuminen. Se on epäkohteliasta erityisesti luennoitsijaa, mutta myös kanssaopiskelijoita kohtaan. 10.30 Huomaan tipahtavani kärryiltä, koska Salon puheesta puolet jää kuulematta huonon akustiikan ja hänen epäselvän artikulaationsa vuoksi. Sen verran kalvoista ja hänen puheestaan saan kuitenkin selvää, että tähtitieteen historiasta opin seuraavaa: ensimmäiset kalenterit syntyivät noin 2000 vuotta eaa., tähtitiede oli jo Antiikissa

Vier aissa sale issa

korkeatasoista, Galileo otti ensimmäisenä kaukoputken käyttöön vuonna 1609 ja moderni tähtitiede syntyi 1800-luvulla. 10.45 Joku huomauttaa luennoitsijalle, ettei puhe oikein kuulu. Ensiksi Salo kehottaa tulemaan lähemmäs ja siirtää sitten paidassaan olevaa mikkiänsä ylemmäs sekä säätää volyymia isommalle. Silti tilanne ei merkittävästi parane. Opiskelijat kuitenkin näyttävät tyytyvän kalvojen lukemiseen, ja siihen, että suurin osa informaatiosta menee ohi. Itselleni parhaiten jää mieleen se, ettei kuulla ole pimeää puolta, vaikka Kuun Maahan näkymätöntä puolta siten usein nimitetään. Aurinko kuitenkin valaisee myös tuota puolta. Toivottavasti kurssin suorittavat opiskelijat oppivat enemmän. 11.15 Luennon mielenkiintoisin kohta! Salo kertoo tämän hetken suurimmista mysteereistä tähtitieteessä. Tutkijoita eniten askarruttavat muun muassa pimeä energia, miten ”kuumaa” pimeä aine on, missä ovat puuttuvat baryonit eli kolmesta kvarkista koostuvat hiukkaset ja miten tähdet räjähtävät supernovina. Näihin kysymyksiin ei kuulemma luentosarjalla kuule vastauksia, sillä niitä ei ole, mutta luentojen jälkeen kysymyksiä Salon mukaan luultavasti ymmärtää paremmin. 12.00 Luento loppuu, ja pari opiskelijaa jää juttelemaan Salon kanssa. He antavat palautetta luennon huonosta kuuluvuudesta. “Olisitte sanoneet!” professori kommentoi. Mutta eivät hiljaiset ja ujot suomalaiset uskaltaneet aukaista suutaan uudestaan. Mieluummin jäivät paitsi sisällöstä.

Camilla Perttula vaihtoi toimittajuuden kivien tutkimiseen.

MITÄ JÄI LUENNOLTA MIELEEN? Kuka olet?

Miksi opiskelet geologiaa?

Camilla Perttula, 25.

Toimittajana ei saa töitä, joten vaihdoin alaa. Kivet kiinnostavat ja se, minkä takia maapallo toimii, kuinka se toimii.

Mitä opiskelet? Olen geologian toisen vuoden opiskelija.

Miksi olit tällä luennolla? Tähtitiede kiinnostaa minua

oulunylioppilaslehti

ja olen kuullut, että tämä on hyvä ja opettavainen kurssi.

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen?

Mitä sait siitä irti?

Ne kysymykset, jotka esitettiin alussa ja joihin ei saa vastauksia.

Luento itsessään oli varmasti hyvä, jos olisi kuullut jotain. Kalvot Luennon paras anti? olivat hyviä ja ne selittivät kokoPorvarillinen hämärä. naisuutta.


20 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella LAKIPALVELUT OPISKELIJOILLE • teksti ja kuva Sanna Häyrynen

Ilmainen oikeusapu yllätti Lakipalveluita arastellaan käyttää takataskut tyhjentävien kulujen pelossa. Harva opiskelija on tietoinen oikeusturvastaan ja siitä, että maksuttomia asianajopalveluita on tarjolla. Ylioppilaskunnan jäsenet nimittäin pääsevät ilman maksua asianajajien juttusille kasvotusten ja nyt myös puhelimitse. Asianajajat Johanna Kenakkala (vas.) ja Katri Mäkinen auttavat Oulun yliopiston opiskelijoita lakipulmissa. Suomen ja Skandinavian historian opiskelija Maija Ruuskanen ei aiemmin tiennyt ilmaisista asianajopalveluista.

OPISKELIJOITA pähkäilyttävät eniten työsuhteisiin ja asumisoikeuteen liittyvät lakikysymykset. Näin ovat havainneet nuorten asioitten parissa työskentelevät asianajaja-varatuomarit Katri Mäkinen ja Johanna Kenakkala. Kaksikko oli puhumassa ylioppilaskunnan toimistolla 6. marraskuuta järjestetyssä opiskelijan oikeus- ja laki-infossa. Kuuntelemassa oli tuleva historian opettaja Maija Ruuskanen, jolle tieto ilmaisista juristipalveluista oli aivan uutta. Opintotukea tai -lainaa nostavat ja pienituloiset eivät joudu maksamaan juristipalveluiden omavaraosuutta ja omia oikeudenkäyntikuluja. ”Tämä on hyvä pitää jatkossa mielessä, jos tarve tulee. Voin myös kavereita muistutella asiasta”, Ruuskanen suun-

nittelee. Mäkisen mukaan nuoret turhaan pelkäävät asianajopalveluiden käyttämisestä aiheutuvia kuluja. ”Monia ihmetyttää mahdollisuus saada maksuton oikeudenkäynti. Valistuneetkin ihmiset ovat tietämättömiä perusoikeuksistaan”, Mäkinen toteaa.

Asianajaja oikeana kätenä Työsuhdeasioissa opiskelijat tuppaavat olemaan laiskoja selvittämään oikeuksiaan. Työehtosopimuksen mukaisen palkan, ylityökorvausten ja sairausajan palkan maksaminen ei ole kaikille työnantajille itsestäänselvyys. Myös irtisanomisaikoihin ja työsuhteen päättymiseen voi liittyä ongelmia. ”Kesätyöpaikassa ei välttä-

mättä makseta ylityötunneista. Esimerkiksi silloin voi olla järkevää laatia vaatimuskirjelmä asianajajan avustuksella”, Mäkinen ja Kenakkala opastavat. Heidän mielestään liikaa ei voi korostaa sitä, että työsopimus tulee aina tehdä kirjallisena. Vaikka suullinen sopimus on pätevä, oikeudessa se ei välttämättä kelpaa näytöksi. Asumisoikeudelliset kysymykset, kuten vuokrankorotukset ja vuokrasopimuksen päättäminen voivat aiheuttaa pulmia. Jos vuokraa korotetaan kohtuuttomasti tai sopimus irtisanotaan perusteettomasti, polkemiseen ei pidä alistua. Opiskelija voi esimerkiksi joutua muuttamaan toiselle paikkakunnalle kesken vuokrasopimuksen määräaikaisuuden. Silloin on hyvä muistaa, että painavan syyn perusteella sopi-

muksen saa irtisanottua, vaikkakaan se ei ole vättämättä helppoa. Kenakkalan ja Mäkisen kokemusten mukaan rikoksen uhriksi joutuva nuori ei välttämättä tiedä oikeuksistaan ja voi jättää hakematta vaikkapa vahingonkorvauksia. ”Usein ajatellaan, että rikosilmoitus riittää, mutta poliisi ei aina kerro tilanteissa kaikkia vahingonkorvausperusteita. Asianajajan avustuksella voi tehdä korvausvaatimuksen esimerkiksi fyysisestä ja henkisestä kärsimyksestä.”

Matalan kynnyksen lakineuvontaa Kenakkala ja Mäkinen aloittavat marraskuussa lakiasioihin liittyvän puhelinneuvonnan. Joka kuukauden toisena maa-

nantaina kello 16–18 he varaavat aikaa vastatakseen Oulun yliopiston opiskelijoiden kysymyksiin. ”Yhteyttä voi ottaa milloin vain ja mitä kautta tahansa. Apua kyllä löytyy, kun asioista ottaa selvää”, he muistuttavat. Opiskelija Ruuskanen tuumii, että infon jälkeen kynnys lakiasiainpalvelujen käyttämiseen todennäköisesti madaltuu. ”Aiemmin on ollut se käsitys, että juristien apu on viimeinen mahdollisuus”, hän sanoo ja toivoo kaikesta huolimatta, ettei vastaan tulisi tilanteita, joissa palveluihin pitäisi turvautua. Johanna Kenakkalan (kuvassa vas.) ja Katri Mäkisen seuraava puhelinaika on 2.12 kello 16–18. Puhelinnumerot: Kenakkala (040 5922100) ja Mäkinen (040 503 9874).

@ylkkari


10/2013 | 21

LYHYET

Oulun yliopiston hallitus valittu kokonaisuudessaan

Opiskelijajäseniksi Oulun yliopiston hallitukseen vuonna 2014 alkavalle toimikaudelle valittiin Jonne Kettunen ja Ilari Nisula. Kauppatieteen ylioppilas Kettunen toimii tällä hetkellä muun muassa Oulun yliopiston yliopistokollegion jäsenenä ja tekniikan ja talouden opiskelijoiden edustajistoryhmä TeTa:n ryhmänjohtajana. Tekniikan ylioppilas Nisula toimii puolestaan Oulun yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteerinä kuluvan vuoden loppuun saakka. Oulun yliopiston henkilökunnasta hallitukseen valittiin professorit Sanna Järvelä ja Juha Vaara sekä henkilökunnan edustajat osastonjohtaja, lehtori Jukka Hiltunen sekä yliopistonlehtori, dosentti Seija Jalagin. Oulun yliopiston hallituksen ulkopuolisiksi edustajiksi valittiin jo aiemmin Risto Murto, Juha Vidgren, Katja Bargum sekä nykyhallituksessa olleet Hans Söderlund, Pekka Erkkilä ja Lea Kauppi.

Taloustieteen tiedekunnalle arvostettu tunnustus

Oulun yliopiston taloustieteen tiedekunnalle myönnettiin 6. marraskuuta erittäin arvostettu AACSB-laatuleima, joka on kauppatieteen alalla yksi kansainvälisesti merkittävimmistä tunnustuksista. ”Oulun yliopiston taloustieteiden tiedekunnan saavuttama akkreditointi on merkittävä askel yliopiston kansainvälistymisprosessissa. Se edesauttaa kansainvälisten opiskelijoiden, tutkijoiden ja opettajien rekrytoinnissa sekä yhteisten tutkimus- ja koulutusohjelmien pystyttämisessä korkeatasoisten ulkomaalaisten yliopistojen kanssa. Kauppatieteellisellä alalla akkreditoinnilla on erittäin suuri merkitys, mutta siitä hyötyy koko yliopisto”, kertoo Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen. AACSB on vuonna 1916 perustettu johtava alan koulutusta arvioiva organisaatio. Se myöntää AACSB-tunnustuksen vain viidelle prosentille kauppakorkeakouluista.

TYKKÄÄ LUE VISERRÄ facebook.com/ oulunylioppilaslehti issuu.com/ oulunylioppilaslehti twitter.com/ ylkkari

POHJOIS-POHJANMAAN

M U S E O Ainolan puisto

www.ouka.fi/ppm

Tikkanen Henry Tikkanen

Räkäjarruillakin kerätään rahaa TÄTÄ KIRJOITTAESSANI hivelen viiksiäni. Kutsun niitä hellyttelymielessä räkäjarruiksi. Ne ovat saaneet rehottaa vapaana jo viikon ajan ja olen niistä salaa ylpeä. Ehkä kiitos läpitunkevan tummasta karvoituksesta kuuluu äitini puolelta tulleelle saamelaisverelle. Ah, wiixet!

Viiksien kasvatukseen ryhdyin hetken mielijohteesta, kun tajusin lihattoman lokakuun vaihtuneen Movember-marraskuuksi. Kuin tilauksesta eteeni tipahti jälleen uusi kampanja, johon osallistumalla voisin tyydyttää sisäisen maailmanparantajahippini. Aluksi luulin, että Movember on joku suomalaisten lätkäjätkien oma juttu, josta kaikki Suomessa ovat sekaisin kuten JVG:sta. Todellisuudessa kyse on maailmanlaajuisesta kampanjasta, jota vietetään Suomessa nyt neljättä marraskuuta. Movember pyrkii edistämään miesten eturauhassyövän ja kivessyövän torjumista – viiksien avulla. Kuulostaapa hullulta. Päätin selvittää asiaa.

Uskomatonta sinänsä, mutta viiksiin liittyy suuria tunteita.”

” Perusnäyttely Vaihtuvat näyttelyt Museokauppa Avoinna ti-su10-17

Puhelinlangat lauloivat ja lopulta saimme YleX Etusivu -ohjelmamme haastateltavaksi yhden alkuperäisen Movemberin neljästä perustajajäsenestä, Justin Coughlinin. Selvisi, että alkuperäinen Movember on australialainen huumorimielessä keksitty juttu vuodelta 2003, kun kolmekymppisten äijien kaveriporukka päätti kasvattaa viikset yhdessä. Idoleina oli viiksekkäitä herroja kuten Albert Einstein ja niin edelleen. Jälleen tuli todistettua se, että monet massaliikkeet lähtevät pienestä liikkeelle. Movember-kampanjaan osallistuvat miehet siis keräävät marraskuun ajan tuuhenevilla viiksillään lahjoituksia kampanjarahastoon ja siinä sivussa huomiota, ihailijoita, kateutta ja kenties jopa vihamiehiä tai vähintäänkin vihaisia tyttöystäviä tai vaimoja. Uskomatonta sinänsä, mutta viiksiin liittyy suuria tunteita.

Punainen Risti Kontti

Mutta minne Movemberin keräämät rahat menevät? Netissä liikkuu sellaisiakin huhuja, että kampanjan taustalla häärisi voittoa tavoitteleva yhtiö. Perustajaisä Coughlin kuitenkin vakuuttaa, että Movember toimii vastuullisesti. Viime vuonna viikset keräsivät maailmalla 100 miljoonaa euroa, ja Suomesta kassaan kilahti noin 300 000 euroa. Lahjoitusvaroista kuluu 11 prosenttia maailmanlaajuisen organisaation pyörittämiseen ja loput kohdennetaan eturauhas- ja kivessyöpien tutkimukseen. Suomessa lahjoituksia saa Suomen Syöpäsäätiö, jonka tutkimusohjelmat saivat viime vuonna noin 290 000 euroa Movember-säätiöltä. Täytyyhän se uskoa, kun kerran sanotaan. Antaa siis viiksien kasvaa. Jos se auttaa edes yhtä miestä selättämään eturauhas- tai kivessyövän niin siinä on jo syytä tarpeeksi. Ja onhan nämä aika komeat. Kirjoittaja on viiksiniekka, jonka voi bongata YleX Etusivu -ohjelmasta.

oulunylioppilaslehti


22 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella KAMPUKSEN KASVOT • teksti ja kuvat Sanna Häyrynen

Pessimismiä ja pettuleipää Toisen vuoden maantieteilijälle kotimaakunta Kainuu merkitsee leppoisaa huumoria, tuttuja maisemia ja luontoa. Marjo Seppänen, 21, niin kauniisti kuin vain alkuperäinen kainuulainen osaa. Kainuulaisen osakunnan eli Kaenon rahastonhoitaja liittyi kotiseutunsa yliopistoporukkaan viime keväänä, koska halusi olla yhteydessä omiin juuriinsa. Osakuntatoiminnassa kyse on lähinnä verkostoitumisesta. ”Ei tarvitse olla mikään kotiseutufanaatikko. Teemme yhteistyötä muitten osakuntien kanssa ja vietämme aikaa yhdessä”, Seppänen avaa. Kaeno ständeilee aktiivisesti yliopiston tapahtumissa ja järjestää jäsenilleen esimerkiksi biljardinpeluuta ja Kainuu-teemaisia leffailtoja. Perinneruokakursseilla taas on kokattu esimerkiksi nyrkkirieskaa ja avokukkoa. Yhtenä kesänä kaenolaiset kävivät tarkastamassa Puolangan pessimismipäivät. Seppänen harmittelee, että toiminta on kutistunut viime vuosina. ”Jäseniä meillä kyllä on, mutta tapahtumiin porukka ei jostain syystä ilmesty. Välillä tuntuu, että niitä järjestetään vain hallitukselle. Ehkä sekin on kainuulaista pessimismiä, kun ajatellaan, ettei sinne kukaan kuitenkaan tule.” ”KAENO”, LAUSUU

Marjo Seppänen ei ole Oulusta. Vaalassa kasvanut maantieteilijä tykkää suunnistaa Kainuun metsissä.

Perjantaimeininki joka päivä

Kiltisfakta Kiltahuoneen haltija: Valenssi, Oulun yliopiston kemian opiskelijoiden ainejärjestö. Missä sijaitsee: Kemian laitoksella.

Kemian opiskelijoiden kiltahuoneella viihdytään, mutta väännetään myös graduja. KEMIAN OPISKELIJOIDEN kiltahuoneella eli kopilla vallitsee kotoisa ja rempseä tunnelma. Muutama lukee parin tunnin päästä olevaan tenttiin, pari opiskelijaa on tietokoneen kimpussa ja loput jutustelevat niitä näitä. Viime aikoina kopilla on kuulemma ollut perjantaimeininki joka päivä. Kiltahuoneella on kemialaisille tarjolla “hyvää” musiikkia, “hyvää” seuraa ja “hyvää” kahvia. Näin kertoo ännännen vuoden opiskelija, joka haluaa jäädä nimettömäksi. Hyvin siellä kemian ainejärjestön Valenssin jäsenet vaikuttavat viihtyvän. Taustamusiikin puolesta viime kevään hitti oli Järviradio, joka kopilla soi nytkin. “Yhtä vanhempaa opiskelijaa alkoi ärsyttää NRJ ja YleX, joten hän päätti, että täällä kuunnellaan Järviradiota. Kauan sitä olemme kuunnelleet”, Valenssin varapuheenjohtaja ja liikuntavastaava Juha Jyrkäs kertoo. Koppi tuntuu hieman harhaanjohtavalta nimitykseltä tälle kiltahuoneelle, sillä tilaa on muun muassa kahdelle sohvalle, ruoka- ja tietokonepöydille,

jääkaapille ja kirjahyllylle. Nimen peruste löytyy luonnollisesti itse oppiaineesta. Se tulee kemian termistä alkeiskoppi, joka on kiderakenteen perusosa ja pienin osa, jota toistamalla koko kiderakenne rakentuu.

Koosta voi tinkiä Koppi on auki aamukahdeksasta iltaan saakka niin kauan kuin oleilijoita riittää ja ruuhkaisinta on puolenpäivän maissa. Yleensä kuuden ja kahdeksan välillä väki malttaa lähteä kotiin. Kesäisinkin huoneelle on käyttöä. Kotoisassa kopiossa väännetään niin kandintutkielmia kuin gradujakin. Osalla on kesätöitä, joissa he käyttävät kemian laboratorioita. Ne sijaitsevat kopin lähellä, joten labroista on helppo piipahtaa kiltiksellä. Juuri kemian laboratorioiden läheisyyden vuoksi kopin sijainti on loistava. Kuten monella muullakin ainejärjestön kiltahuoneella, Valenssin kopilla voisi olla enemmän kokoa. Valenssilaiset ovat kuitenkin valmiita tinkimään koosta hyvän sijainnin vuoksi. “Mieluummin täällä kuin kiltakom-

Vaalasta kotoisin oleva Seppänen kuvailee kainuulaisia ensimmäiseksi juuri pessimistisiksi. Hän haluaisi ajatella kainuulaisten olevan myös ahkeria. ”Jotkut ovat aika itsepäisiä. Ehkä tähän liittyy se sama pessimismi, että on vaikea kuvailla mitään stereotyyppiä”, Seppänen nauraa ja korostaa, että pessimismi on tietynlaista suorasukaista huumoria ja ironiaa. Korvessa kasvaneille, pettuleipää syöneille kituuttajille naureskellaan lempeästi. Kainuulaiset ihmiset tuntuvat Seppäselle ennen kaikkea omilta – heidän kanssaan on helppo olla. Samalla hän kuitenkin pohtii, kuinka paljon samalta seudulta kotoisin olevat oikeasti muistuttavat toisiaan. Kotiseuturakkaat ainakin viihtyvät keskenään. Toisen hengissä olevan Oulun yliopiston osakunnan, eteläpohjalaisen Epon kanssa Kaeno on tehnyt yhteistyötä, ilman kähinöitä. Kun savo-karjalaiset lopettivat osakuntansa, he testamenttasivat jäämistönsä Kaenolle. Seppänen arvelee, että he kokivat kainuulaiset sukulaiskansakseen.

Huoneeseen mahtuu: 15 henkilöä.

muunissa. Siellä pitäisi nähdä muita ihmisiä”, Jyrkäs tuumaa. Koppi löytyy kemian laitokselta ja Kemiantieltä on tänne hyvät opasteet. Silti osalla on aluksi vaikeuksia löytää kiltahuonetta. “Muutaman kerran saavat fuksit kysyä pienryhmäohjaajiltaan huoneen sijaintia ennen kuin tänne löytävät”, Valenssin puheenjohtaja Timo Mäenpää sanoo. Juomapuoli kopilla on hyvällä tolalla. Kahvia saa 20 sentin hintaan. Paitsi jos on onnekas fuksi, kymmenen ensimmäistä kuppia on ilmaisia. Sitten he ovat hallituksen toivon mukaan koukussa kahviin ja maksavat siitä. Limukka irtoaa 60 sentillä, ja sitä on jääkaapissa, jos joku on käynyt Haaparannassa ostoksilla. Seinällä on pitkä nimilista ja rukseja sen perässä. Kahvin- ja limukanjuonnista ei pidetä suinkaan kirjaa huvin vuoksi. Juomia voi nimittäin ostaa velaksi. “Tämä on meidän elämä”, viidettä vuotta opiskeleva Mikko Niskala huikkaa sohvalta kysyttäessä kopin merkitystä kemian opiskelijoille.

Ruuhkaisinta: Puolenpäivän aikaan. Pääasialliset käyttäjät: Valenssin jäsenet fukseista ännännen vuoden opiskelijoihin. Varustelu: Kahvinkeitin, vedenkeitin, mikro, jääkaappi, sohvia, pari pöytää, tietokone, tulostin ja kirjahylly. Erikoista: Liitutaulu ja kaksi poikakalenteria.

Yksi kiltahuoneen vakikävijöistä on juonut sumppia niin ahkerasti, että hänen on täytynyt jatkaa kahviruudukkoa maalarinteipillä. @ylkkari


10/2013 | 23

Nordisti pohjoisen puolella Neljättä vuotta pohjoismaista filologiaa opiskeleva Ari Alavahtola saunottiin mukaan nuorisojärjestöön. TOISSA KEVÄÄNÄ Oulun seudun PohjolaNordenin Nuoret ry:n (OSPNN) edustaja sai houkuteltua Ari Alavahtolan, 23, Oulussa järjestettyyn SaunaExpressen-tapahtumaan, jossa pitkän viikonlopun ajan saunottiin pohjoismaisessa seurassa. Löylyjen jälkeen Alavahtola liittyi mukaan ja tämän vuoden alusta hän on toiminut OSPNN:n puheenjohtajana. ”Olemme pieni ja ytimekäs porukka. Järjestön kautta voi Oulussa tutustua muihin pohjoismaalaisiin. Luksusta on, että itsekin pääsee reissuille”, Alavahtola iloitsee. Unohtumattomin kokemus ruotsin opiskelijalle eli nordistille oli vierailu nuorisoleirillä Grönlannin Nuukissa. Eksoottinen maa poikkesi kaikesta ennen nähdystä. ”Kaupunkien välillä ei ollut teitä, puita ei näkynyt ja vedessä kellui jäävuoren kappaleita. Maasto oli karua, mutta kirkkaanväristen talojen ansiosta maisema ei ollut ankea.” Vähän aikaa sitten OSPNN järjesti Babbel går Humus -tempauksen, jossa pelattiin ruotsiksi Aliasta. ”Tarkoituksena oli puhua kieltä rennosti. Paikalle tuli mukavasti sellaista väkeä, joka

oulunylioppilaslehti

ei ole päässyt ruotsia muualla puhumaan. Kaikki eivät olleet ruotsin opiskelijoita, vaan Humuksessa oli matematiikan, fysiikan ja tietotekniikan opiskelijoita”, Alavahtola listaa. Yliopistolla nuorisojärjestö on näkynyt myös pohjoismaisen aamupalan ja elokuvailtojen merkeissä. Ruotsi on Alavahtolan mielestä selkeä ja kaunis kieli. Vaikka ruotsi ei ole järin suosittu kouluaine, tulevaa ruotsin opettajaa ei hirvitä. ”Siinä on oma pikantti haasteensa. Opetusharjoittelussa olen kuullut, että kiva ja ruotsi eivät voi olla samassa lausessa.” Omien sanojensa mukaan Alavahtola puhuu ”muumiruotsia” eli suomenruotsia. Hän näkee, että ruotsin kieli yhdistää Pohjoismaita, koska sillä pystyy auttavasti kommunikoimaan jokaisessa Skandinavian maassa. Pohjoismaita myös leimaavat yhteenkuuluvuus ja hyvät keskinäiset välit, joiden harmittomia kupruja ovat vain hyväntahtoinen pilkka ja vitsit. Pohjoismaalaisuus on Alavahtolan mielestä selkeä valtti suomalaisille ulkomailla.

Ari Alavahtola liputtaa Pohjoismaitten puolesta. Reissuilla käydessään hänellä on tapana ostaa kohdemaan lippu. Kokoelmasta puuttuvat vielä Tanska ja Norja.


24 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella HAARUKASSA • teksti ja kuva Maija Pylväs

MENOT

Haarukassa

Ilmoita seuraavat menot 25.11. mennessä toimitus@oyy.fi.

Oskari Jaara Ikä: 22 vuotta Opiskelee: laskentatoimea, 2. vuosi Kotoisin: Yli-Iistä Asuu: Oulun Koskelassa Harrastukset: hiihto, salibandy, juokseminen Lautasella: Big Mamas -burger, jälkiruoaksi talon minttusuklaajäätelöä

Ravintola

Pannu Missä: Kauppurienkatu 12 Mitä: Ravintolaruokaa pitsoista pihveihin. Toimittaja testasi: Special New Orleans -hampurilaisen sekä suklaakakun. Arvio: Annoksella oli makua ja kokoa. Suklaakakku oli aika keskinkertaista, ei mitään ihmeellistä. Jälkiruokavalikoimaa lukuunottamatta erittäin monipuolinen menu.

OYY Oulun yliopiston ylioppilaskunnan kokouksessa torstaina 14.11. kello 16 valitaan OYY:lle uusi pääsihteeri. Kokous pidetään luentosalissa YB210, ja sinne ovat (kuten kaikkiin edustajiston kokouksiin) tervetulleita kaikki OYY:n jäsenet. OULUN YLIOPPILASTEATTERI Riko minut -näytelmän esityskausi on käynnissä. Teos on Oulun ylioppilasteatterin käsikirjoituskilpailun voittajateksti ja 50-vuotisjuhlanäytelmä. Paikkavaraukset Valveen lipunmyynnistä, lisätietoja OYT:n nettisivuilta. Tuoretiski 2013 tulee joulukuussa. Valmistaudu kahden näytelmän spektaakkeliin. Lisätietoja OYT:n nettisivuilta.

OPKO RY eli Opiskelijalähetys ry: Tule kanssamme etsimään ja löytämään vastauksia elämän suuruisiin kysymyksiin lauantaisin kello 18.30, Torikatu 9 A 32. 16.11. Messun aarteet avautuvat Istanbulissa. 17.11. su kello 10, Messu, Pyhän Luukkaan kappeli, Yliopistonkatu 7. 23.11. Jumalan unelma sinusta 30.11. Verinen Raamattu? 7.12. Jeesus syömäri ja juomari.

Tähdet asteikolla 1–5:

**** Laskentatoimea opiskeleva Oskari Jaara testasi Pannun Big Mamas -hampurilaisen.

Kaikkiruokainen semikokkailija Laskentatoimea opiskeleva Oskari Jaara punnitsi sotilasuran ja kauppatieteiden välillä – ja kallistui viimeksi mainittuun. Vaikka yliopistopäivät venyvät tässä vaiheessa vielä pitkiksi, myös töiden tekoon ja urheiluun jää aikaa. Hiihto on miehen ykkösharrastus, mutta tulipa kesän aikana juostua myös ensimmäinen maraton. Hellan ääressä Jaara viihtyy kohtalaisesti, kun taas leipomiset ovat jääneet peruskoulun kotitalouden tunneille. Miten päädyit opiskelemaan laskentatoimea?

Kauppatieteet ovat kiinnostaneet jo pitkään. Kun vuonna 2011 aloin lukea pääsykokeisiin, laskentatoimen ja rahoituksen kirjat vaikuttivat tosi mielenkiintoisilta. Opiskelut ovat kyllä tuntuneet omalta. On mielenkiintoista ymmärtää taloushallinnon puolta. Toinen vaihtoehto oli hakea maanpuolustuskorkeakouluun, mutta koska olin päässyt jo tänne opiskelemaan, niin sama oli ottaa paikka vastaan. Tykkäätkö laittaa ruokaa kotona?

En ole hirveän kova kokkailemaan, mutta jonkun verran laitan tietenkin itselle ruokaa. Yleensä jotain jauhelihasta: pihvejä ja italianpataa. Nyt on niin pitkiä koulupäiviä, että syön koululla vielä iltapäivälläkin. Millä herkuttelet?

Jäätelö maistuu aina, varsinkin kesäisin. Kahvileipää ei tule paljon syötyä ainakaan talvella, kun yrittää pysyä hiihtokunnossa. Onko joku ruoka, joka ei niin sanotusti uppoa?

Olen aika lailla kaikkiruokainen.

Kaikki uppoaa, mutta pinaattikeittoa ja sieniä joutuu vähän kakistellen syömään.

tyä, koska en juo kahvia. Olen maistanut sitä ehkä viisi kertaa eläissäni.

Mikä on eksoottisinta, jota olet syönyt?

Maistuiko Pannun pöperöt?

Maistoin kerran mustekalaa ulkomailla. Se on varmaan ollut eksoottisinta. Käytkö paljon ravintoloissa ja kahviloissa?

Kuukaudessa ehkä joku kaksi kolme kertaa. Sekin on monesti sitä, että käy pitsalla. Tietysti joskus tulee käytyä syömässä niin sanotusti paremmin. Kahviloissa ei tule käy-

Kyllä maistui ja nälkäkin lähti. Ei voi valittaa. Mitä tykkäät tästä ravintolasta?

Oikein mukava paikka, kodikas tunnelma. Muutaman kerran olen käynytkin täällä aikaisemmin.

Pyhän Luukkaan kappeli, Yliopistokatu 7: Messu sunnuntaisin klo 10 English Service sunnuntaisin klo 16 Opiskelijoiden kirkkopyhä su 17.11. klo 10, saarna Antti Leinonen (OPKO) KappeLive la 7.12. klo 19, Laura Närhi Kauneimmat joululaulut su 8.12. klo 19 Heinätori, Aleksanterinkatu 71: Opiskelijoiden ja nuorten aikuisten yhteiset seurat pe 15.11. klo 18 (vastuutahona Sley) Kastellin kirkko, Töllintie 38: Tuomasmessu la 23.11. klo 18 Elohuone, Isokatu 11: Cross Cafe pe 22.11. ja 29.11. klo 19 Pyhän Andreaan kirkko, Sulkakuja 8: Varikkomessu su 8.12. klo 12 Pyhän Tuomaan kirkko, Mielikintie 3: Opiskelijoiden ja nuorten aikuisten yhteinen joulujuhla ti 10.12. klo 18 Sinua ja asioitasi varten: Yliopistopastori Ari Savuoja yliopistolla huone TF101, puh. 040 524 5919, yliopistopastori@oulu.fi Palveleva puhelin: klo 20–24 p. 01019 0071 Palveleva netti: www.palvelevanetti.fi

Anna kokonaisarvosana tälle ravintolalle asteikolla 1–5.

Neljä.

@ylkkari


10/2013 | 25

NÄYTÄT HYVÄLTÄ TÄNÄÄN • teksti Saga Skiftesvik • kuva Johanna Mujunen

LEVYT

STACHE The Reason We Get Nothing Done

KULUVA SYKSY on aktiivista aikaa oululaisella levynjulkaisurintamalla. Yksi eetteriimme ehtineistä levyistä on jo muutaman vuoden täkäläisessä pop-kentässä ilahduttaneen Stache-yhtyeen uutukainen. The Reason We Get Nothing Done on aiemmin kaksi EP:tä julkaisseen mutta etupäässä hyvien keikkojen kautta tutuksi tulleen bändin esikoinen pitkäsoittojen saralla. Odotuksia on ehtinyt jo kasautua, ja onneksi ryhmä vastaa niihin kiitettävällä tavalla. Stachessa on myös levyllä paljon samaa kuin edesmenneessä Morleyssä, eikä vähiten vokalisti Aleksi Kau-

hasen laulutyylin ansiosta – onhan mies myös Morley-nokkahahmo Juho Kauhasen (alias Pentti Amore) pikkuveli. Vaikka leppoisa pop-poljentokin tuo tavallaan mieleen yhtymäkohtia, Stache operoi niiden sijaan omilla vahvuuksillaan. Albumin melodinen pohja on komppikitaran sijaan muun muassa vahvassa bassosoundissa, ja sovitukset ovat minimalistisia mutta iskeviä. Ilahduttavan omaehtoisilta kuulostavien sävellysten lisäksi Stachen voima piilee paitsi basson myös muiden melodiainstrumenttien takaraivoon pureutuvissa riffeissä. Etualalle nousevat koskettimet, joilla värittyvät levyn tarttuvimmat helmet, esimerkiksi videobiisi Common Wealth, josta oli heti ensi kuulemalta löydettävissä klassikon ainekset. Eeppisyyttäkin levyltä löytyy (Still & Sound), kuten myös tanssittajia: Emilia Aarnion tähdittämän kertosäkeensä ansiosta Lunartic tuo ihanasti ja yllättäen jostain mieleen Mobyn menevimmillään. Marko Pyhähuhta

Ilahduttavan omaehtoisilta kuulostavien sävellysten lisäksi Stachen voima piilee takaraivoon pureutuvissa riffeissä.”

PLACEBO Loud Like Love

ENSI VUONNA 20 vuoden ikään ehtivän Placebon seitsemännen studiolevyn avausraita pärähtää käyntiin pirteästi ennakoiden albumin yleisvirettä. Loud Like Loven atmosfääri on joka hetkessään paljon kutsuvampi kuin neljän vuoden takaisella Battle For The Sunilla. Edelleen voi väittää, että intoa ja hyvää kemiaa yhtyeeseen on tuonut tuossa ajassa kunnolla sisään ajettu, nytkin vasta 27-vuotias rumpali Steve Forrest. Lyyrisesti etupäässä rakkausteeman ympärillä pyörivä LLL sisältää runsaan tarttumapinnan ja vahvan sävellystyön lisäksi virkistäviä sovitusrat-

oulunylioppilaslehti

kaisuja, mistä propsit lähtevät osin Adam Noblelle, jolle levy on uran ensimmäisiä päätuottajana. Tutut Placebo-elementit ja sävelkulut esittäytyvät raikkaasti (esimerkiksi Rob The Bank), vaikkei Brian Molkon narinasta koskaan voikaan erehtyä. Merkillepantavaa on se, mitä laulun ympärillä nyt tapahtuu. Yhdenlainen ylösnousemus tämä Placebon kohdalla on, ja levy tarjoaa paitsi yhtyeen eilispäivän haavoittuvuutta uudessa asussa (Hold On To Me) myös tuoretta itsevarmuutta sekä voimaa (Purify). Placebon ollessa kyseessä huomio kiinnittyy väkisin kitaroihin, jotka on tuotettu siinä määrin esimerkillisesti, että sormi karkaa levyn loputtua väkisin takaisin playnapille. Loud Like Love ei ehkä sisällä niinkään yksittäisiä klassikoita, mutta kokonaisuutena se on yksinkertaisesti parasta Placeboa sitten bändin tuotannossa tähän asti ylivoimaisen kakkoslevyn Without You I’m Nothingin. Marko Pyhähuhta

Kolmen tyylin mimmi Suvi Vinblad, 25, opiskelee ensimmäistä vuotta tiedeviestinnän maisteriohjelmassa. Yliopistolla ja töissä hän pukeutuu rennon harkitusti, mutta vapaa-ajalla hänet voi nähdä rullailemassa ruutupaidoissa ja pelaamassa roller derbyä kirjavissa trikoissa. Miten kuvailet tyyliäsi?

Minulla taitaa olla kolme erilaista tyyliä.Yliopistolla ja töissä suosin mustaa, valkoista ja harmaata sekä selkeitä graafisia linjoja. Usein piristän tällaista väritöntä asukokonaisuutta värikkäällä huulipunalla. Toinen tyyli hiipi vaatekaappiini aloitettuani longboardingharrastuksen muutama vuosi sitten. Rullailu on rennompaa löysemmissä vaatteissa, joten harrastuksen myötä vaatekaappiini onkin päätynyt toinen toistaan väljempiä ja värikkäämpiä ruutupaitoja. Käytän nykyään pipoa häpeilemättä myös sisätiloissa. Harrastan myös roller derbyä, ja joukkueessamme kilpaillaankin leikkisästi siitä, kenellä on joukkueen rumimmat ja värikkäimmät urheilutrikoot. Derbykulttuurin parissa olen altistunut vaikutteille ja omaksunut tyyliini rumien trikoiden lisäksi härskit kasarihenkiset farkkuliivit ja -shortsit sekä snapback-lippikset.

Miten pukeudut yksin kotona?

Väljiin ruutupaitoihin, legginseihin ja pipoon. Usein treenien jälkeen unohdun myös treenivaatteisiini. Millainen tyyli kääntää pääsi kadulla?

Ehdottomasti persoonallinen. Minusta on kiinnostavaa, jos vaatteista voi päätellä jotain kantajansa persoonasta. Musiikki merkitsee minulle paljon, joten esimerkiksi bändipaidat kiinnittävät helposti huomioni. Mikä on vaatekaappisi aarre?

Vuosia sitten käytettynä ostettu pehmeäpintainen, musta nahkatakki on suurin aarteeni. Olen

kokenut takkini kanssa monet ikimuistoiset seikkailut. Missä oma tyylisi alkoi löytyä?

Olen kokeillut monia tyylejä aina boheemista fiftarityyliin. Nykyiset elementit ovat pysyneet tyylissäni nyt muutaman vuoden ajan, mutta en usko tyylini olevan silti koskaan ”valmis”. Mitä ajattelet tämän talven muodista?

Muoti on yllättävänkin kesyä ja melankolista viime kesän neonväritrendin jälkeen. Trendeistä omimmaksi miellän nahkahousut. Olen etsinyt täydellistä paria jo vuosikausia. Koska liikun paljon, olen iloinen myös sporttisesta trendisuuntauksesta.

Mitä asiaa korostat mieluiten ulkonäössäsi?

Käytän mieluiten korkeavyötäröisiä farkkuja, ja paitapuseroni helma on usein housuissa, joten korostan kai ajattelemattanikin vyötäröäni. Onko sinulla tyyliesikuvia?

Pidän bloggaaja Stella Harasekin tummanpuhuvasta, rokahtavasta ja rennon huolettomasta ilmeestä. Erityisesti pidän hänen tyylifilosofiastaan, jonka mukaan määrän sijaan kannattaisi satsata laadukkaisiin ja käyttöä kestäviin vaatteisiin.

Tiedeviestinnän maisteriksi opiskeleva Suvi Vinblad on jo ehtinyt valmistua medianomiksi ja työskennellä toimittajana sanoma- ja aikakauslehdissä sekä radiossa ja televisiossa. Tällä hetkellä hän työskentelee sosiaalisen median tuottajana ja verkkotoimittajana.

Vinblad kruunaa tyylinsä usein kirkkaalla huulipunalla.


UUNO Oulu student life in English

Got an idea? Contact us! toimitus@oyy.fi

NERD ALERT • by Maria Yarandaykina

WANNA BE RICH? PITCH! DO YOU HAVE a business idea on your mind but you are not sure if it’s going to be successful? Maybe you’ve just launched your startup, and you need to test your concept? Then let me tell you where you should be and what you should do. Bazinga!

HI, 5 • by Margarita Khartanovich

Hi, 5

“SomePitching”, Oulu-based Company, is organizing a pitching competition for the 5th time already this November. In a few words it’s a crowd-sourced online business idea competition that is evaluated both by public jury and highly experienced business gurus from all over the world. All you need to do is to get pre-registered until 17th November and upload your 60-sec-

ond pitch video. With a support of Finnish Ministry of Transportation and Communications together with some cool sponsors, “SomePitching” dudes will reward the winner with rather sophisticated business prizes. You can also invite friends to vote for you, join the public jury and get nice rewards for the rating. Don’t waste your time and check out for more at www.somepitching.com!

IN THE SPOTLIGHT • text by Bianca Beyer • photo by Denys Iablonskyi

Mo gimmicks to join Movember

Mo Bros and Mo Sistas It started with 30 men in an Australian pub. It took 9 years to bring up an entire Generation Mo. Snoop Dogg and Foster the People are part of Mo Brotherhood. If you fancy becoming a Mo Bro or a Mo Sista, get involved in Movember. Boys will have to grow and groom a moustache (no beards, no goatees) for 30 days. Apart from that, girls can do pretty much everything else: sign up at Movember.com, get special mobile apps, posters, certificates, participate in all events and join the Platinum Club a.k.a. “Moustache Hall of Fame” if they manage to raise more than 1 000 euros.

Mo Happenings “International Man of Movember”, “Shave the Date” kickoff parties, Gala Parté, The Moscars video contest, the Best Mo awards – it all has an aim: not the one of bringing facial hair back in fashion but increasing early cancer detection, effective treatments and, thus, reducing the number of preventable deaths. Of course, you can fool around with moustaches, party hard, take silly pictures and make tattoos “Like a Sir”. Just remember there is a “A man without certain meaning behind it. Just a moustache is like in case. tea without sugar.” English proverb

Mo Money And yes, it is about money! In 2012, over 1.1 million Mo Bros and Mo Sistas raised 113.5 million euros making Movember one of the top 100 NGOs. You are encouraged to donate and ask for a donation and to compete in fundraising individually or in teams. One of the official tips is to offer a photo of yourself with your moustache, autographed and delivered to anyone who donates 50 euros. Another one is to keep your moustache for an extra week if you reach 25 donors or 200 euros in donations.

Big Mo in Finland In Finland Movember partners with the Finnish Cancer Foundation, and all the money raised will be granted to the researchers. For more information visit www.cancer.fi or write to finland@movember.com. The road so far in 2013: Finland occupies the 9th place in Movember Global Summary (13,700 members registered, 82,642 euros raised). How cool is that?!

Please, no Mo As the Mo’s disappear and the parties wind down, make sure there is no Mo in December. Also there is no Mo in an international event called No Shave November or “Noshember”. In brief, Noshemberers don´t shave beards (men) or armpits and legs (women) trying to fundraise for charities (not very successfully). And there is no relation to Movember. Just keep that in mind, and Happy Mo to you, guys!

“Yes, we could!” – Student Council Elections 2013 If we really wanted to, we could make a difference! Every odd year in autumn students all over Finland get a chance to use the power of their vote to elect their representatives in the Student Council – those people who are claimed to be the main decision-makers in the Student Union, who decide on the usage of the Student Union’s budget, its policies and guidelines, and the fee the members have to pay. SOUNDS LIKE we’d better choose carefully who should be in this body, doesn’t it? So, I assume that all of you made a thorough examination of the candidates’ ideas and opinions last week. You might have even visited one of the panels and have asked some questions before arriving at a decision and marking your ballot. Right, that would be an ideal situation! Unfortunately, the genuine truth is a little bit different, as it always is. The candidates tried so hard: posters everywhere (in pink!), campaigns on huge screens during lunch breaks and panels (even in English!). Feeling “electoral” seemed to be unavoidable. And yet, at the panel, where candidates could have been catechized and put to the acid test by the international student community, the only non-Finn in the audience was one of the candidates himself. The event didn’t lack quality at all – rather the opposite. Ex-Academic Officer Juho Karjalainen hosted the panel in a refreshingly unconventional way asking tough questions and entertaining the observers. Pity those were only 10 people.

Indifferent “workers” of “The Credit Factory”

According to the candidates interrogated, such aloofness is not explained by the “normal” percentage of “electionpho-

bes”. A growing problem that seems to threaten our (student) lives is the general indifference. “20 years ago, the university was a place where you could find yourselves, develop social skills and try out things,” reminisces Heikki Hartikka, candidate of the Oulu Real Scientist’s Alliance. Nowadays we seem to study at a kind of a “Credit Factory”. Anything that is not directly related to the increase of credits in our transcripts is secondary; time is money. This attitude leads to the loss of interest in extracurricular activities. The total indifference towards university as a community decreases the sense of belonging to this particular community. Aloof students focused only on harvesting credits and graduating, – this is how the contenders facing an almost empty room during the panel perceive us. Are we really that blunted? A quick look around, among both Finns and foreigners, might bring more clarity. As assumed, everyone seems to be well aware of upcoming elections; the common voice agrees that this is “hard to miss”. Then what is it that prevents students from giving their votes?

Are you up for changes? “I don’t find it important enough,” states an international Master’s student who wants to remain anonymous. “The fact

that I don’t even know what the elected council will be doing proves that it cannot be that important, doesn’t it?” Aren’t phrases like “we decide on the usage of the membership fee” and “we will support your views in the Student Union” just too vague of clichés a la big politics? Karjalainen keeps on pushing the candidates to reveal their concrete visions as in naming actions. His request for “rental iPads for everybody” might or might not be taken as a joke, but certainly he is headed in the right direction – what do the candidates actually want to improve? “Improvement” is the keyword for Arthur BeauboisJude, French exchange student in Oulu till the end of this year. He thinks that, as long as everything is fine, people can’t care less: “Usually we find motivation to vote when we want a change.“ Certainly, if one council can be replaced with another, things won’t get much worse or better. Joining a protest has a more uniting power than walking around hand-in-hand, totally satisfied with the course of events. This is also the issue that the candidates recognize. As a joke, Hartikka suggests introducing tuition fees just to “make students fight for something together again and form a community”. But wait a minute – does it necessarily mean that not facing essential lacks makes us


10/2013 | 27

Our “Generation X” might not be the rebellious type of people but the point that they are curious, cautious and eager to be informed is what distinguishes them from indifferent ones.

indifferent to our environment? The membership fees seem to be spent reasonably. They are not too high. The services provided are fine. Not only once our “Generation X” has been called apathetic and dull. Are we just floating in the sea of aloof students without looking to the left or to the right and only caring about the next assignment or exam? It is certain to be not like that! The interviewed students, both Finnish and international, know about the candidates, panels, and posters and, of course, the elections. They just have reasons for not being interested. In a way, it is a kind of a certain protest, a quiet one – a protest against the missing information.

of information that appears to be interesting enough? Besides the fact that this is a very subjective judgment, would it not be more fair to provide readers with all avai-

has to be drawn in this particular election-participation-case is the one between indifference and hindrance. Certainly, interested people put more effort to gather information about

lable information and then let them choose by themselves whether they want to utilize it or not?

something than disinterested ones. But when does the search for information start to become an unnecessary obstacle? “If I knew what to vote for, I would do it,” Florian Basse, German exchange student, claims. “Why is there no overview of candidates including

Generation X and information Isn’t it a good sign that instead of marking the ballot randomly students wish for more information? Our “Generation X” might not be the rebellious type of people but the point that they are curious, cautious and eager to be informed is what distinguishes them from indifferent ones. An interesting point of discussion during the international panel is the question “Should we abandon the student magazine Ylkkäri?” The opinions are split. The candidates, who are considering abolishing it, claim among other things that the topics covered are not “interesting enough”. The counter argument here could be that where would we end up if we chose to only pass on that kind oulunylioppilaslehti

Less confusion = more contribution The fine line of distinction that

their programs?” Also Finnish Finance student Hannes Maksimainen wishes for more information. “I am sure it exists somewhere, but why can’t it be brought to the voters more actively?” He is going to vote for sure. It’s an obligation for him to take part in any election that he has the right for. But he supports his friends – it does take a lot of effort to gather the information about all the candidates. Beaubois-Jude and Basse second him in the opinion that it should be the duty of those who want your vote to actively propose their program to you. The international panel was a great idea, and kudos to those who attended it. But why were there only 4 candidates representing their parties when there are 14 different alliances? Do the candidates not care enough? The only thing you actually see before the elections are posters with their faces in the university. This is not profound enough for the students to take a decision. Even though bribing with free coffee feels rather pleasant – the vote candidates get is certainly not because of their brilliant ideas for their term. Yes, we could! If we would. And the common tone is that we would like to. The information flow is criticized, and especially for non-Finns the system with the advance elections and the actual elections is so confusing that most of them thought they “didn’t participate in the elections” although the actual voting had not even taken place yet. We could make a difference, if we only knew how.


A

V I N TO L R APRELUDI

Joulubuffet 16. - 19.12.2013

Raikasta vihersalaattia ja salaatinkastiketta Graavilohitartaria ja sinappikastiketta Oman keittiön sienisalaattia Savulohi-saaristolaisleipäsalaattia Savustettua kalkkunaa ja aiolia Maalaispateeta ja karpalohilloketta Rosollia ja punajuurikermaa Joululimppua ja voita Punaviinisiirapilla glaseerattua ylikypsää porsaankylkeä Lanttu- ja porkkanalaatikkoa Raakapaistettua perunaa Hovijälkiruokaa ja pipareita Kahvia ja haudutettua teetä

29 / 25€ * *25€ hinta opiskelijoille & kaupungin työntekijöille Mikäli opiskelija maksaa koko seurueen, nauttivat kaikki pöydän antimista hintaan 25 €/henkilö!

Ravintola Preludin joulubuffét on tarjolla 16.-19.12.2013 klo 11-15. Pöytävaraukset: Ravintola Preludi 044 722 0492 ja preludi@uniresta.fi

Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri 10/2013  

Ilmestymispiävä 13.11.2013

Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri 10/2013  

Ilmestymispiävä 13.11.2013

Advertisement