Mia Kankimäki, Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

toria, joissa kankaiden, värjäystarvikkeiden, kampojen, hevosten, härkien, helmi- ja jadekorujen, lääkkeiden ja yrttien lisäksi myytiin myös ruokatarvikkeita: riisiä, suolaa, paputahnaa, hedelmiä ja merilevää. Kaipa te lähetitte palvelijat sinne jonkun riisipussin kanssa vaihtokauppaa suorittamaan.

Teidän ruuistanne ei ole kovin paljon tietoa, sillä syömistä pidettiin niin vulgaarina aiheena, ettei sen kuvaaminen ollut sopivaa. Sinä, Sei, mainitset syömisen kolme kertaa, etkä edes vihjaa sellaiseen hyvän aterian palvontaan, jota minä harrastan. Pikemminkin syöminen näytti olevan vessassa käynnin tapaan jotain, mikä oli syytä suorittaa omassa yksityisyydessä. Keisarillekin tarjottiin seremonialliset ateriat ruokasaliin, mutta oikeasti hän söi toisessa huoneessa salaa.

Sei, kerran mainitset teidän hovinaisten joutuneen retkellänne jonkun alempiarvoisen virkamiehen vieraaksi, joka erehtyi tarjoamaan teille ruokaa. Te tietenkin kiellätte – olisihan nyt ollut aivan liian julkeaa syödä muiden läsnä ollessa.

Toisen kerran tarkkailet palatsia korjaamassa olleiden kirvesmiesten ruokatapoja, eikä heidän ahmimisensa miellytä sinua. Kirvesmiesten tyyli syödä kupit yksitellen tyhjäksi on sinusta outo. ”He kaikki käyttäytyivät täsmälleen samalla tavalla, joten kaipa tämä on sitten joku kirvesmiesten tapa”, toteat.

21