
2 minute read
Kirja-arvostelu: Siirtymiä ja ajan merkkejä koulutuksessa
Mihin suuntaan opetussuunnitelmat liikkuvat?
Maamme eri kouluasteiden opetussuunnitelmat ovat olleet muutoksen kohteina viime vuosina. Monissa näissä uudistuksissa on ollut leimallisena kiire, jota on edeltänyt hehkutus. Lopputuloksena on usein ollut hämmennys. Parhaillaan on menossa lukion opetussuunnitelmien paikallinen prosessi. Melko harvoin opetussuunnitelmien kehitystyössä mukana olevat ovat jaksaneet keskittyä pohtimaan taustalla vaikuttaviin opetussuunnitelmateoreettisiin virtauksiin.
Advertisement
Tampereen yliopiston avoimessa julkaisuarkistossa eli Trepossa on luettavissa tuore Tero Autio et al. toimittama mielenkiintoinen artikkelikokoelma Siirtymiä ja ajan merkkejä koulutuksessa: Opetussuunnitelmatutkimuksen näkökulmia. Tähän julkaisuun on koottu hyvin erilaisia artikkeleita, joita yhdistää kirjoittajien huoli saksalaispohjoiseurooppalaisen Bildung/Didaktiikka -opetussuunnitelmatradition ajautumisesta entistä ahtaammalle oppimisteorioiden jäsentämän, taitoihin ja kompetensseihin rajoittuvan, näennäisesti epäpoliittisen angloamerikkalaisen curriculum-opetussuunnitelmatradition ja sen poliittisen aisaparin, uusliberalismin, puristuksessa. Aika monimutkaisesti ilmaistu, mutta jos lukija jaksaa perehtyä artikkeleihin paljastuu sieltä monia mielenkiintoisia asioita.
Erityisen palkitsevaa on lukea Tero Aution johdantoartikkeli. Hän on tehnyt pitkään opetussuunnitelmateoreettista tutkimustyötä. Tähän artikkeliin on koottu hänen pitkällä tutkimusurallaan tehtyjä löydöksiä, havaintoja ja kokemuksia. Autio kertoo havainnollisesti uuden ja vanhan mantereen kehityserojen vaikutuksen opetussuunnitelmaajatteluun. Amerikkalainen curriculum syntyi palvelemaan eri tarpeita kuin eurooppalainen lehrplan. Autio selittää amerikkalaisen koulutusajattelun suurta skismaa Dewey vs. Thorndike yhtä elävästi kuin Clay vs. Liston nyrkkeilyottelua. Artikkelikokoelman muutkin tekstit ovat kiinnostavia, varsinkin Sauli Salmelan asiantunteva tarina klassisesta sivistyksestä. Artikkelit korkeakoulupolitiikasta ovat kiintoisia ja ristivalottavat eurooppalaista Bolognan prosessia monesta eri näkökulmasta.
Meillä on aika vähään huomioon jääneet amerikkalaiset peruskoulureformit 1990-luvulla. Näiden uudistusten pääarkkitehtinä toimineesta professori Diane Ravitchista on luettavissa mielenkiintoista tarinaa. Huomattavaan asemaan Yhdysvalloissa suomalaisen PISA-ihmeen tulkitsijaksi kohonneesta Pasi Sahlbergistäkin on luettavissa kiinnostavaa tulkintaa.
Autio pääsee jutussaan myös Kiinaan, josta Helsingin sanomien (HS 21.1) Pekingin kirjeenvaihtaja Katriina Pajari kertoi hiljattain. Hänen esikoulua käyvä lapsi toi kotiin välitodistuksen, jossa oli sata arvosanaa. Todistus oli 11 sivua pitkä. Matematiikan, englannin ja kiinan lisäksi oli arvioitu mm. istuma-asentoa.
Kaiken kaikkiaan Autio puolustaa sitä suomalaisen koulutustradition vahvaa perustaa, jonka mukaan opettaja on koulujärjestelmän kulma- ja koetinkivi. Autio piirtää hienosti ne erot, millaiseen ideaalityyppiseen opettajaan johtaa amerikkalaistyyppinen curriculum-ajattelu verrattuna opettajaan sivistysteoreettisessa (Bildung/Didaktik) koulukontekstissa.
Opettajan ja opinto-ohjaajan autonomian puolustaminen on perustavaa laatua olevaa työtä oman ammattimme arvostuksen säilyttämisessä. Tämän tyyppiset kasvatustieteelliset pohdiskelut jäävät usein harvojen herkuksi, mutta nyt useimmat näistä artikkeleista ovat todella ajankohtaisia.
SIIRTYMIÄ JA AJAN MERKKEJÄ KOULUTUKSESSA Opetussuunnitelmatutkimuksen näkökulmia
Toimittaneet Tero Autio, Liisa Hakala ja Tiina Kujala
Autio, Tero; Hakala, Liisa; Kujala, Tiina (2019) Siirtymiä ja ajan merkkejä koulutuksessa: Opetussuunnitelmatutkimuksen näkökulmia. https:// trepo.tuni.fi/handle/10024/118695
Jukka Eero Vuorinen
> Kasvatustiede > Oikeustiede > Taide ja muotoilu > Yhteiskuntatiede











> AMK-tutkinnot päivä-, monimuoto- ja verkkoopintoina > Ylemmät AMK-tutkinnot > Opinnot avoimessa AMKissa

