rAAMiS
NOOA Arkkitehti
Jumalan armosta Teksti Olli Lehmonen, Opko / Kuva Istockphoto
Nooa raamatussa (1. Moos. 6 – 9)
T
ämä on kertomus Nooasta ja hänen suvustaan. Nooa oli ai kalaistensa joukossa ainoa oikeamielinen ja nuhteeton, ja hän vaelsi Jumalalle kuuliaisena. – – Kun Jumala katseli maata, hän näki, että turmelus vallitsi kaikkial la, sillä ihmiset kuluttivat elämänsä pahuudessa. Jumala sanoi Nooalle: ”Minä olen päättänyt tehdä lo pun kaikesta elollisesta, sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa. – – Tee itsellesi arkki sypressipuusta, rakenna se huoneita täyteen ja tii vistä se maapiellä sisältä ja ulkoa. – – Minä lähetän vedenpaisumuk sen maan päälle hävittämään tai vaan alta kaiken, missä on elämän henki. Kaikki on tuhoutuva maan päältä, mutta sinun kanssasi minä teen liiton. Sinun tulee mennä arkkiin ja ottaa mukaan poikasi, vaimosi ja poikiesi vaimot. Ja kaikkia elollisia sinun tulee ottaa mukaasi arkkiin kaksi, uros ja naaras, että ne säilyi sivät hengissä sinun kanssasi. – –” Nooa teki kaiken niin kuin Jumala oli häntä käskenyt. – –
S
inä vuonna, jona Nooa täyt ti kuusisataa vuotta, vuoden toisen kuukauden seitse mäntenätoista päivänä, puhkesivat kaikki syvyyden lähteet ja taivaan ikkunat aukenivat. Maan päällä sa toi rankasti neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Juuri sinä päivänä Nooa sekä hä nen kolme poikaansa Seem, Haam ja Jafet, hänen vaimonsa ja hänen
30
Nuotta 1/2010 | www.nuotta.com
kolmen poikansa vaimot meni vät arkkiin. – – Ja Jumala sulki oven Nooan jälkeen.
N
iin tuli vedenpaisumus nel jäksikymmeneksi päiväksi maan päälle. Vedet nousi vat ja nostivat arkin irti, niin että se kohosi korkealle maasta. Vedet pai suivat ja lisääntyivät suuresti maan päällä – –. Silloin tuhoutuivat kaikki maan elävät olennot, linnut, karjaeläimet, villieläimet ja kaikki maan päällä vilisevät pikkueläimet sekä kaikki ihmiset. – – Jäljelle jäivät vain Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan arkissa. Maa oli veden vallassa sataviisi kymmentä päivää.
M
utta Jumala ei unohtanut Nooaa eikä villieläimiä ja karjaeläimiä, jotka oli vat arkissa hänen mukanaan, vaan pani tuulen puhaltamaan maan yli, ja vedet lakkasivat nousemasta. Sy vyyden lähteet ja taivaan ikkunat sulkeutuivat, ja sade taukosi. – – Kun vielä neljäkymmentä päivää oli kulunut, Nooa avasi arkin ikku naluukun, jonka hän oli tehnyt, ja päästi lentoon korpin. Se lähti ja lenteli edestakaisin, kunnes vedet olivat kuivuneet maan päältä. Sitten hän lähetti luotaan kyyhky sen saadakseen tietää, joko maa oli tullut esiin veden alta, mutta se ei löytänyt jalansijaa, mihin jäädä le vähtämään, vaan palasi hänen luok seen arkkiin, sillä vesi peitti yhä koko
maan pinnan. Ja hän ojensi kätensä ja otti kyyhkysen luokseen arkkiin. Hän odotti vielä seitsemän päi vää ja lähetti kyyhkysen uudelleen arkista. Kun kyyhkynen illansuussa palasi hänen luokseen, sillä oli no kassaan tuore oliivipuun lehti. Siitä Nooa ymmärsi, että vedet olivat käyneet vähiin maan päällä. Hän odotti silti seitsemän päivää lisää ja päästi kyyhkysen jälleen len toon, eikä se enää palannut hänen luokseen. – –
N
ooa poisti arkin katon ja näki, että maan pinta oli kuivunut. – – Silloin Jumala sanoi Nooalle: ”Lähde ulos arkista ja ota mukaan vaimosi, poikasi ja poikiesi vaimot. Vie mukanasi ulos kaikki eläimet, jotka ovat luonasi – –. Vilisköön maa niitä jälleen, ja olkoot ne hedelmälli set ja lisääntykööt maan päällä.” Niin Nooa lähti poikiensa, vai monsa ja poikiensa vaimojen kans sa ulos, ja kaikki eläimet – – lähti vät suvuittain arkista.
S
itten Nooa rakensi alttarin Herralle, otti kaikkia uhrikel poisia karjaeläimiä ja uhri kelpoisia lintuja ja uhrasi ne poltto uhrina alttarilla. Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, hän sanoi mie lessään: ”Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ih misen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein. Niin
kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kyl vö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.” – –
J
a Jumala sanoi Nooalle ja hä nen pojilleen: ”Minä teen liiton teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa, kaikkien elävien olentojen kanssa, jotka ovat teidän kanssanne maan päällä, lintujen, karjaeläinten ja kaikkien villieläintenkin kanssa, kaikkien niiden kanssa, jotka tulivat arkista ulos. Minä teen liiton ja annan teille lupaukseni: koskaan enää ei veden paisumus tuhoa kaikkea elävää, se ei koskaan enää hävitä maata.” Jumala sanoi vielä: ”Tämä on merkkinä liitosta, jon ka minä teen teidän sekä kaikkien maan päällä elävien olentojen kans sa kaikkiin tuleviin sukupolviin asti: minä asetan kaareni pilviin, ja se on oleva merkkinä minun ja maan väli sestä liitosta. Kun annan pilvien nousta tai vaalle ja sateenkaari näkyy pilvissä, muistan liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaiken elollisen kanssa: vedet eivät enää koskaan paisu tuhotulvaksi hukut tamaan kaikkea elävää. Kaari näkyy pilvissä, ja kun minä sen näen, muistan ikuisen liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaikkien maan päällä elävien kanssa.” Ja Jumala sanoi vielä Nooalle: ”Tämä on sen liiton merkki, jonka minä teen kaikkien maan päällä elävien kanssa.”