Introduction
DecolonizingtheSoldier
Howaresoldiersmade?Whydotheyfight?Thisbooktakesupthese centralquestionsofmilitaryhistoryandsociology.Itdoessowith thesoldiersofamulticultural,imperialarmywhofoughtagreatbut obscurecampaignagainstJapanontheforgottenfrontsofBritish AsiaduringtheSecondWorldWar.Withfewexceptions,inquiryinto thesequestionshasconcernedthenationalarmedforcesofWestern states.Whereveronestandsinthedebatesover“combatmotivation,” theobjectofstudyisusuallyanationalarmy,andmostlikelyUS, British,orGerman.1 Thenature,character,andcourseofthesedebates, whichbeganinearnestduringtheSecondWorldWar,havebeenfundamentallyshapedbytheWesternandnationalcontextsofboththe researchersandthearmedforcestheystudied.Earlyexplanationsdrew onorganizationalandsocialpsychologicaltheoriesandpresupposed thenation-state.Laterscholarslookedtonationalsocietyandculture,andtonationalracismsandideologies,fornewthinking.2 The conceptualvocabularyandhistoricalmaterialswithwhichwethink aboutsoldiersandwararedrawnnearlyentirelyfromWesternpoliticalmodernity.3
InthetermsofsuchEurocentricmilitaryinquiry,theBritishIndian Armyshouldhardlyhavefunctioned.4 Itwasanethnicallydiverseconglomerationinwhichfewsoldiersoperatedintheirprimarylanguage.
1 Keyandrepresentativetextsinclude:Creveld, FightingPower;Kellett, Combat Motivation;Kindsvatter, AmericanSoldiers;King, CombatSoldier;Moran, AnatomyofCourage;Moskos, AmericanEnlistedMan;ShilsandJanowitz, “CohesionandDisintegration”;Stouffer, AmericanSoldier,2vols.
2 Bartov, Hitler’sArmy;Cameron, AmericanSamurai;Chodoff,“Ideologyand PrimaryGroups”;Fritz, Frontsoldaten;JanowitzandWesbrooke, Political EducationofSoldiers;McPherson, CauseandComrades.
3 ApointChakrabartymadeaboutthesocialsciencesingeneralin ProvincializingEurope,Chapter1,pp.27–46.
4 Forageneralintroductionandhistoricaloverview,seeMason, Matterof Honour.
Itwasdividedandruleddowntothecompanylevelbytheregional, religious,andcastedistinctionsoftheRaj,anditwasorganizedaround Victorianideasaboutmartialracesinwaysthatcompromisedcombatefficiency.BythetimeoftheSecondWorldWar,theBritishIndian Armyhadbecomeapoliticalandmilitarycontradictionconfronting thecolonizedworld’smostadvancedmassindependencemovement. Colonialcontrolwasits raisond’être,yetitcommissionednationalist Indianofficersinincreasingnumber.Alatecolonialarmy,itfoughtina totalcontestofnationsandideologies,whilesuppressinganationalist uprisinginIndia.Inthe“racewar”againstJapan,itparticipatedon thewhiteman’sside,underhiscommand,inengagementsasintense andrepletewithviolationasthoseonanyPacificislandbattlefield.5 Ontheeveoftheglobalizationofthenation-state,theBritishEmpire’s cosmopolitanranksevokedboththemultiracialhostsofantiquityand themultinationalpeacekeepingandcoalitionforcesofthetimesto come.
ThisbookusestheIndianArmyandotherBritishandimperialforces intheAsia-PacificWarstorethinkarmy–societyrelations.Itdevelops apostcolonialperspectiveonhowsoldiersarecreatedandcometo participateincombat.Mostwritingaboutsoldiersandbattle,acrossa rangeofdisciplinesandgenres,presumesthenation-state,oraserviceablyequivalentpolity,asthepoliticalcontainerofrelationsbetween armedforcesandsociety.6 Akeypremiseofthisbook,bycontrast, istotakeasordinaryanimperialcontextinapproachingquestions ofpolitics,societyandarmy,andtheircollectiveenvelopmentinwar. Ordinarynotonlyinthesensethattheimperial,withitstransnational hierarchiesandmulticulturalformations,ismorerepresentativeofhistoricalexperiencethanthenation-state.7 Butalsobecausetheimperial offersgreaterinsightintothenatureofthearmyassuch.
Historically,soldieringinorganizedwarfareexceedsthemodern Westanditsnationalarmies.Yet,thestudyofsoldiersandarmies
5 Cf.Dower, WarWithoutMercy
6 Seee.g.Huntington, SoldierandtheState,p.65:“Thereisnonecessaryreason whynationstatesshouldbetheonlysocio-politicalgroupsmaintaining professionalforces.Butwithafewperipheralexceptions,thishasbeentrue. Themilitarymanconsequentlytendstoassumethatthenationstateisthe ultimateformofpoliticalorganization.”
7 Cooper, ColonialisminQuestion,Chapter6.
hasbeenprofoundlyshapedbythehistoriesandsociologiesofnationstatesinEurope.8 Thatisthefieldagainstwhichthesesubjectsare generallyimagined.Westernexperienceconstitutesthegenericcategoriesofinquiry,whichthenareappliedtothehistoriesandsocieties ofothers.Thenationalandterritorialstate,masssocietyandideology, democracyandcitizenship,bureaucracyandatrocity,eventheGrecoRomanoriginsoftheWest,underliescholarly,aswellaspopular,imaginingsofsoldiersandwars.9 Soldiering,anancientandcosmopolitan vocation,isconceivedinprovincialterms.Butwhatsoldiersareand whytheyfightarenotbestunderstoodinmodernandnationalframes like“citizensoldiers.”Suchcategoriescloseoffthewaysinwhichsoldiers,Westernorotherwise,areotherthantheirtermsallow.
TheproblemisnotthatinquiryandtheorybasedonWesternhistoricalexperiencearesomehowintrinsicallywrongormisguided.Onthe contrary,itisdeeplyinsightful.10 Itisthatprovincialexperienceoverwhelmsthegeneralcategoriesandtermsofanalysis.Aparticularsocial andpoliticalcontext–thenation-state–istakenforgranted,setsthe terms.Whathappenswhenweproceedfromalternatefirstpremises? Whatgeneralcategorieswouldwedevelopthen?
BritishandimperialarmedforcesintheSecondWorldWaroffer contrapuntalmaterials–betweennationandempire–withwhich tobegin.11 ThroughcomparativestudyofBritish,BritishIndian,and BritishimperialforcesbeforeandduringthewaragainstJapan,this bookdevelopsthreelinesofinquirythatcollectivelyreformulatethe termsofdebateaboutarmedforces,societyandwarwithrespectto infantrybattle.
Thefirstisaco-constitutiveapproachtoarmy–societyrelations, whichservesasbothcritiqueofthe“armyorsociety”thinkingof
8 Seee.g.Black, RethinkingMilitaryHistory;Bobbitt, ShieldofAchilles;Bond, WarandSocietyinEurope1870–1970;Mann, States,WarandCapitalism; Parker, MilitaryRevolution;Tilly, Coercion,Capital,andEuropeanStates
9 Seee.g.Ambrose, CitizenSoldiers;Browning, OrdinaryMen;Cohen, Citizens andSoldiers;Hanson, CarnageandCulture;Krebs, FightingforRights
10 Chakrabartyremarks:“Theeverydayexperienceofthird-worldsocialscience isthat we findthese[Eurocentric]theories,inspiteoftheirinherentignorance of‘us,’eminentlyusefulinunderstandingoursocieties.” Provincializing Europe,p.29.SeealsoBurton,“OntheInadequacyandtheIndispensabilityof theNation”;Kaviraj,“TheImaginaryInstitutionofIndia.”
11 Said, CultureandImperialism.
conventionalmilitarysociologyandareplacementforit.Militaryorganizationstransformsocialandculturalfieldstocreatesoldiers,and encounterfrictionsandresistancesindoingso.Armedforcesandsocietyrelatedynamically,shapingoneanother.Theconstitutionofregular militaryforceshasbothgeneralandhistoricallyparticulardimensions; itisthelocalrealizationofgeneraltechniques.Inthissense,national andcolonialarmiesareinstancesofthesamekindofprocess,rather thanthelatterbeingaderivativeorimperfectinstanceoftheformer,as innarrativesofthediffusionoftheWesternmilitarytotheperiphery.12
Thatcredibleregularinfantrysoldierscanbeconstitutedfrom diversepopulations,indifferenttimesandplaces,speakstothecosmopolitancharacterofthearmyanditsdisciplinarypowers.Thinking aboutbattle,aboutwhysoldiersfight,howhardtheyfight,whether theycommitatrocity,andsoon,shouldbeginfromananthropologicalpremise:thesearegeneralcapacitiesrealizedinhistoricallyspecificways.Regularsoldieringandcombatarehumanpotentials,not evidenceofculturalornationalessences,asmuchwritingonarmies imagines.Accordingly,thebook’ssecondlineofinquiryconceivesmilitarydisciplineandthewilltocombatintermsofrituals,totems,and sacrifices,practicescomparableacrosstimeandplace.Itdevelopsa structuralaccountofbattleasaforcethatgrabsandtransformsparticipantsonbothsides,encouragingthemtobehaveincomparable, evensimilarways,whatevertheirnationalconceits.
Theseanalyticpossibilitiesaredifficulttopursueinthetraditionally EurocentricstudyofWesternarmies,wheresoldiersappearasmodern citizen-agentswhomakewarandhistoryindistinctivenationalways. Battleisseenasaproductofthecontestofnations,manifestingthe contestants’natures.Bycontrast,animplicationofthefirsttwolinesof inquiry–co-constitutionandanthropology–isthatarmedforcesand warhavepowerstoremakesocialcontextsandtheirhumanbearers, eveniftheydonotdosojustastheyplease.Militarydisciplineand battleactivateandshapepotentialsforsacrifice,experiencedthrough thelivedcategoriesoftimeandplace.Battle,forsoldiers,cangenerate energiesforitsownreproduction.
Thethirdlineofinquiry–theory–istothinkthroughsomeofthe consequencesofthepostcolonialperspectiveforthestudyofsoldiers,
12 Seee.g.Ralston, ImportingtheEuropeanArmy.
includingnationalones.Soldiers’actionsandsoldiers’accounts–reports,testimonies,memoirs–arefoundationaldataforscholarly debateoverthe“faceofbattle”andthenatureofmilitaryservice.They arekeyalsotoefforts,publicandprivate,tofindmeaningandpurpose inwartimeexperience.Suchaccountsoftenfocusondifferenceswith enemies,assoldiersmakesenseoftheirexperienceswiththecultural materialstheyhavetohand.AnextraordinaryracializationmarksrepresentationsoftheAsia-PacificWars,ineverythingfromofficialdocumentstolettershome.Thisbecomesevidencefortheroleofspecific nationalracismsinthemakingofsavagebattle,orgetscaughtupin debatesovertherelativesignificanceofideologyandnationalmilitary doctrineinthecommissionofatrocity.13
Forthisbook,racehateisnottheessentialpropertyofparticular nationalgroups,suchasmid-twentiethcenturyGermansorJapanese, ortheUSMarines.Britain’sIndianandAfricancolonialsoldiersparticipatedfullyinintense,no-quarterengagements,astheydidinother barbarousbehaviorthatmarkedtheAsia-PacificWars.Howdothey promptustothinkdifferentlyaboutracismandbattlefieldsavagery? Battleplayeditsownroleingeneratingandshapingracialanimus amongparticipants.Theexperienceofcombatcreatedademandforan accounting,forreasonsandmotivationstobeassignedtotheviolence. Thecategoriesofnationandracesuppliedreadymeaningstomake senseofbattle,torepresentandmeaningfullyconstructit.Anaccount oftherelationsbetweentheexperienceofbattleandits expostfacto representationisnecessarybeforesoldiers’writingscanserveasevidencefortheirmotivation.
Thenotionthatsoldiersfightanddieforacauseistheredthread oflegitimationthattiestogetherstateandnation.Thisisonereason whyinfantryandinfantrybattlelieattheheartoftheideaofthe state.14 Relationsbetweenarmedforcesandsocietymayappearatfirst aspecialistmatterformilitarysociology.Buttheconnectionsbetween politicsandforcearefundamentalevenifneglectedquestionsin socialandpoliticaltheory.15 Theideaofsoldiers’serviceandsacrifice underwritesthenation-stateasasovereignterritorialpackageofstate,
13 Cameron, AmericanSamurai;Dower, WarWithoutMercy;Fritz, Frontsoldaten;Hull, AbsoluteDestruction;Rutherford, CombatandGenocide.
14 Hanson, WesternWayofWar;McNeill, PursuitofPower.
15 JoasandKnöbl, WarinSocialThought;Keane, ReflectionsonViolence.
army,andsociety.Colonialsoldiersandimperialarmies,however, relatedifferentlytostate-society-territory,andtothepoliticsthatinterconnectthem.Theytellanalternatestoryaboutcoercionandlegitimacy,onewherethevalueofmilitarydiscipline–ofthearmyinso farasitisthearmy–isthatitcanberelativelyautonomousfrompolitics,formallyspeaking.Colonialsoldiersdidnotserveonthebasis ofnational,democratic,orotherpoliticallegitimation,butonthatof thedemandsandrewardsoftheirvocation.Theirbayonetssecuredthe “dominancewithouthegemony”thatwasempire.16 Whathavebeen theconsequencesofallowingthenation,andothercollectivepolitical identities,toframeandcontainourunderstandingsofthepassionsand energiesofmilitaryserviceandbattle?
Co-constitution,anthropology,andtheorycorrespondtothethree partsofthebook.PartI,“ColonialSoldiers,”isaboutarmy–society relationsashistoricalprocess,lookingfirstatthemakingofcolonial soldiersoutofcolonialsocietyinBritishIndia,andthenattheways inwhichtheSecondWorldWarunmadetheoldimperialarmy.Part II,“GoingtoWar,”usestherebuildingofBritish,Indian,andimperialforcesandtheiremploymentontheBurmafronttothinkabout drill,ritual,andsacrificeinmilitaryorganizationanddiscipline.It approachesbattleasasphereofunforgivingconstraintsonagency butonethatcreatesenergiesforitsownreproduction.PartIII,“HistoryandTheory,”turnstotheconsequencesforinquiryoftheinterplaybetweenlocalhistoriesofsoldieringandthecommondemands ofmilitarydisciplineandcombat.Whataretherelationsbetweenthe experienceofbattleanditsrepresentationindocuments,memoirs,letters,andsoon?Howdoesthecosmopolitanismoftheregularmilitary makeuslookanewatWesternmilitaryhistories?Whatarethewider implicationsforthinkingaboutpolitics,armedforces,andsociety?
Inmuchmilitarysociologyandhistory,anunhelpfulframeworkgovernsthinkingaboutarmedforcesandsociety.Theyareconceivedas distinctbutisomorphicdomains,existingpriortooneanother,and exercisingindependentcausalforce.Scholarstakepositionsonwhat explainsmoreofthevariationinfightingspiritorcombatbehavior, army or society.Isitwhathappenstopeopleaftertheyjointhemilitary,orisitthecultures,identities,andideologiesrecruitscarrywith
themfromciviliansocietyintothemilitary?17 Armedforcesandsocietyareconceivedasisomorphicinthatstate,army,andsocietycome inanation-statepackage,coevalwithsovereignterritory,withconjoinedbutdistincthistoriesovertime.Thepossibilitythatstate,army, andsocietymayvaryspatially–thatthereareinternationalandimperialaspectstotheconstitutionofarmedforces–islargelyunattended, exceptinspecialistscholarshipdirectlyconcernedwithcolonialarmies, so-called“private”militarycompanies,andthelike.18
TheBritishIndianArmywasonlyone,ifperhapsthegreatestand mostlong-lived,ofthemanyindigenouslyrecruitedforcesthatsecured andexpandedtheWesterncolonialorder.AlmostwherevertheEuropeanswenttheyraisedlocalforcesinregularstyle,usuallyofficered byacombinationofEuropeansandnativesub-officers.Localsoldiers werecheaperthanEuropeantroops,lesspronetodisease,and,dependingontheirtrainingandequipment,roughlyaseffectiveinsmallwar campaigns.Theywerealsoasourceoftroopsforimperialpurposes outsideofthedemocraticandotherconstraintsofmetropolitanpolitics.Bythelatenineteenthcentury,FranceandBritainhadlargestandingcolonialforces,whichcouldbeexpandedforgreatpowerwar.19
TheBritishIndianArmynumberedhalfamillionintheFirstWorld WarandtwomillionintheSecond.20 Inthelatterconflict,itfought fromtheChinacoasttoMonteCassino,sendingdivisionstoEastand NorthAfrica,theMiddleEast,andItaly,whilecarryingthemainburdenofBritain’swaragainstJapaninMalaya,Burma,andNortheast India.21
Forcolonialrulers,raisingtroopsfromamongthecolonizedwas atrickybusiness,onethatoftendefinedtheriseandfallofempires.
17 ThedebatemarkedoutbyShilsandJanowitz,“CohesionandDisintegration,” andBartov, Hitler’sArmy,isrepresentative.SeealsoLynn, Battle; Bayonetsof theRepublic;Moskos, AmericanEnlistedMan.Despitethisparadigmatic debate,sociologistshaveexploredmilitary-societyrelationsinwayswhich reflecttheconstitutiveapproachtakenhere.Seee.g.Boëne,“How‘Unique’ shouldtheMilitaryBe?”;Dandeker, Surveillance,Power,andModernity.In practice,manyhistoriesnarratecomplexamalgamsofwar,armedforces,and society.Seee.g.Hull, AbsoluteDestruction;Merridale, Ivan’sWar;Neitzeland Welzer, Soldaten;Sherry, RiseofAmericanAirPower.
18 Barkawi,“StateandArmedForceinInternationalContext.”
19 Foroverviews,seeKillingrayandOmissi, GuardiansofEmpire;Kiernan, ColonialEmpiresandArmies.
20 Perry, CommonwealthArmies,p.116;Omissi, IndianVoices,p.4.
21 Roy, IndianArmyinTwoWorldWars.
Colonialismwasanoutsideforcedependentuponthesword.Thissituationnecessitatedcuriouslyexplicitarrangementsbetweenarmyand society,betweenmilitaryorganizationandlocalculture,andbetween soldierandpolity.Colonialsoldierswerenotsimplymusteredfrom colonialsocietybutrathermadethroughelaborateprocessesofselection,recruitment,andtraining,inwaysthattransformedcultureand society.FortheSikhs,oneoftheprincipalmartialracesoftheRaj,militaryservicedeterminedwhotheywereasapeasantryandapeople.
Colonialpowercouldorganizesocietyformilitarypurposes,even modularlyrearrangeit,butthewayinwhichthiswasdonehadconsequences,asChapter1,“MakingColonialSoldiers,”shows.Once theBritishIndianArmywasorganizedaroundtheideaofthemartial races,itsmythsandstereotypestookonorganizationalrealityforall concerned.Officershadtomakethesystemworkandsoldiershadto playtheirparts.TheculturalfieldwithwhichtheBritishorganizedthe armyalsocouldbeusedbydisgruntledsoldiersandoutsideactiviststo organizeresistance,orformoremundanepurposesofnegotiatingconditionsofservice.Anupshotisthatconventionalmilitarysociology’s distinctionbetweenarmyandsocietylosespurchaseonarmy–society relations:thetwosphereswerenotseparatebutconstitutivelyrelated.
BythetimeoftheSecondWorldWar,theethnicstructureofthe IndianArmyhadbecometooelaboratetobesustainedinamajorconflictoflongduration,muchlessonefoughtontwofronts.Withits firstlineformationssentearlyinthewartofightItaliansandGermansinAfrica,itswar-raisedbattalionswererunoverin1941–42by theJapanesejuggernautfromHongKongtoRangoon,viaSingapore. Fromtheremnantsofthisdefeatedarmy,theJapaneserecruitedan anti-BritishIndianNationalArmy(INA),which,alongwiththeImperialJapaneseArmy,threatenedIndiaitself.Torisetothischallenge, British,Indian,andimperialforcesontheBurmafronthadtoberebuilt asafightingarmyunderafightinggeneral,WilliamSlim.22
Thepressuresofoperationsanddefeatsanditsmassiveexpansion duringthewartransformedthearmy.Itwasforcedtocommission evergreaternumbersofIndiansasofficers.Recruitmentofotherranks reachedbeyondthefavored“martialclasses,”astheyweretermedby WorldWarII.Inthefield,officersbentandthenbroketherigidethnic rulesaroundwhichthearmywasorganized,insmallandlargeways.
22 Marston, PhoenixfromtheAshes.
Therightrations,therighttypeofrecruit,theofficerknowledgeablein thisorthatlanguageorreligion,werenotalwaysavailable.InunsettlingtheRaj’sreifications,warservedasagreatdenaturalizingforce forIndiansandBritishalike.
Thecycleofdefeatandremakinghadputintomotionrelations betweenarmedforces,society,andwar,andthisisthesubjectof Chapter2,“UnmakinganImperialArmy.”Colonialknowledge,the officialorientalismsoevidentintheethnicstructuringofthearmy,was lessrelevanttomanagingthearmyatwar.Inlargemeasure,IndiansoldierswentouttofighttheJapaneseledbyacombinationofemergencycommissionednationalists(thatis,thenewIndianofficers)andBritish officerswhowerenewtoIndiaandonlyrecentlyschoolboys.Themartialraceshandbookswerediscardedunderthedemandsofcampaigningandfighting.Perhapsmoresurprising,andrevealingofbattle’s brutenature,isthatsoldiersdidnotevenrequiremuchofacommon languagetofighteffectivelytogether.
Colonialsoldiersreversethepoliticallogicthatgovernsmuchscholarlyandpopularthinkingaboutarmedforces.There,politicalagents–citizens,nationalsubjects–makewar.Bycontrast,warmademany Indiansoldiersintopoliticalagents,especiallythosewhofoundthemselvesinAxiscaptivity.Amongotherthings,thearmyhadtaughtthem toreadandthenfounditnecessarytoprovidethemwithpropaganda. Insteadofprovidingafoundationformilitaryservice,therelations betweenwartimesoldieringandpoliticswerefluidandmultivalentin colonialcontext.ThisisthetopicofChapter3,“PoliticsandPrisoners intheIndianArmy,”thefinalchapterofPartI.
By1943,Indiansoldiersfoundtheirformercomradesarrayed againstthemintheINA.TheBritishhadfailedeventopromiseany concretestepstowardindependenceforIndiaafterthewarandfamine wasconsumingmillionsinBengal,whileethnicandnationaliststrife seethedacrosstheRaj.Despiteallthis,Indiansoldiersdidgooutto fight,increasinglyeffectivelyasthewarwenton.Alongwiththeir AfricanandBritishco-belligerents,theyfoundthemselvesengagedin anunforgivinginfantrywar,entangledinBurma’sformidableterrain. Combat’sexitvalveofsurrenderwasshuttightbymercilessantagonism,raciallyexpressed.Yet,politicalmodernity’sexplanatoryarmory forsuchbattlehaslittleinterpretiveutilityforBritishimperialforces. NoparticularracialideologyunitedIndianandothercolonialsoldiers; theythemselveswerebrownandblackpeople.Priortothewar,most
ofthemwereuneducatedpeasants,notenfranchisedcitizenssteepedin nationaltraditionsandenmities.TheyservedadistantKing-Emperor, notahomelandwiththeirownpeople,andtheyfoughtanenemywho promisedthemliberationfromwhitecolonialism.Indianandimperialsoldiersdidnotcompileacombatrecordanythinglikethatofthe WaffenSS ortheUSMarines,buttheirabilitytostanduptoandthen defeattheJapanesearmyraisesquestionsaboutthesourcesofmilitaryobedienceandfightingspirit.Ifnotsomecombinationofnationalism,ideology,andracism,whatsustainssoldiers’resolvebeyondeffectivemilitarytrainingandleadership?Settingasideeliteforces,andthe extremesofvariationbetweenmutinyandhigh espritdecorps,what accountsforevenabasiclevelofcombatdiscipline,muchlesswhen fightingsomeoneelse’swar?
ItisinresponsetothesequestionsthatPartII,“GoingtoWar,”looks atdiscipline,training,andthefightinginBurma,andathowtheseoperateduponthoseinvolved.Thearmyisamachineforgroupformation. Undertherightconditions,battleassistsitbygeneratingsolidarityand thewilltosacrificeamongsoldiers.Regularmilitarydisciplineconsists ofasetofsturdyandrobustritualtechniques,manyofwhichdouble astraining,easilyadaptedtodiversecontextsandcultures.Thesetechniquesworkmoreorlessanywhere,butarealwaysrealizedlocally, articulatedwithaparticularsocial,cultural,andpoliticalcharacter. Soldiersexpressthemselvesinalocalidiom,butoneorganizationally transformedbymilitarylife.Militarizedmasculinityandmisogyny,for example,canbetailoredtofitnativecustomandstillplayakeyrole inbondingtogethersoldiers.Takentogether,theritualdimensionsof militarylifearemyriad,pervasive,andprofoundlyconsequential,especiallyfortheinstantiationofsolidarity,hierarchy,andauthority.23
Abasicpresuppositionofthedebateovercombatmotivation,across arangeofperspectives,isthatcasualtiescorrodeandultimatelydestroy groupsolidarityandfightingspirit.ForEdwardShilsandMorris Janowitz,inmilitarysociology’sfoundationalpaper,primarygroups breakdownwhencasualtiesandotherlossesaresuchthattheunitcan nolongermeetthematerialorpsychologicalneedsofitsmembers.24 Inadevastatingriposte,OmerBartovobservedthat,inconditionsof
23 Ben-Ari, MasteringSoldiers;King,“TheWordofCommand”;McNeill, KeepingTogetherinTime.
24 ShilsandJanowitz,“CohesionandDisintegration,”p.281.
intensefightingandhighcasualties,primarygroupshaveanalarmingtendencytodisintegrate.Therefore,howcanprimarygrouptheoryexplainfightingspiritinhighintensitycombat?25 ForBartov,only fanaticaldedicationtoracialideologycouldsustainGermansoldiers ontheEasternFrontinthefaceofappallinglossesandnear-certain death.Otherscholarsdebatethepercentageofcasualtiesatwhicha unit’ssurvivingmembersstarttoavoidrisk,ortheeffectsofcasualty andreplacementproceduresonmorale.26 Theunderlyingassumption isalwaysthatcasualtiesareaproblemformaintainingcombatmotivation.
Withoutdenyingthewaysinwhichthismightbeso,thisbookargues thatthecombatmotivationdebatehasinvertedtheprimarysignificanceofcasualties.Theyarethevery fuel offightingspirit,throughlogicsofgroupsentiment,collectivesacrifice,andblooddebt.Casualties callforthenergiesforreprisal,andintensifygroupsentimentamong survivingmembers.Militaryrituals,symbols,andstoriesevokeand directtheseenergies,aswhenregimentscelebratepastvictoriesand mournthelong-deadtobuildsolidarityinthepresent.Inbattle,and oncampaign,thesedynamicsaremoreimmediateandchaoticbuttheir effectsaresimilar.Spiltbloodregeneratestheforcesbindingtogether theremainingsoldiers.Death’srevivificationofsocialbondsoccurs on both sidesofbattle,creatingaself-generatingcircuitofbattlefield violence.
Thereis,however,akindofsirencallinfocusingtoomuchon “fightingspirit”;itsuggeststhebattlefieldisaspaceofagency,which expressestheindividualandcollectivecharacterofsoldiersandtheir units.Thisisthesiteofmuchpopularmilitaryhistoricalwriting.But battlefieldsarealsoplacesofextremeconstraint.Theythrusttough choicesuponcombatants.Dynamicexigenciesensnarebothsidesand governtheirbehavior.AnethnicarrayliketheBurmafront,whereeven theJapaneseformationswerefullofKoreansoldiers,highlightsthe waysinwhichsoldiersfromdifferentcountriesandcontextsstartedto fightandtalkaboutoneanotherincomparableterms.Fromdistinct backgrounds,indifferentorganizations,soldiersactedinremarkably similarwayswhencaughtinsimilarsituations.Fightinghasitsown structure.
25 Bartov, Hitler’sArmy,Chapter2.
26 Seee.g.Bidwell, ModernWarfare,pp.132–133;Creveld, FightingPower.
PartIII,“HistoryandTheory,”turnstotheconsequencesofthecosmopolitannatureofmilitarydisciplineforinquiryintosoldiers,society,andwar.Representationsofsoldiers’sacrifice,whetherproduced byveteransorpurveyedbystatesorpopularmedia,invokethepolitical andnationalcausesforwhichsoldiersaresaidtofightanddie.These causesarereadbackandseenasthereasonsforsoldiers’actions.Representationsofthiskindlendrealitytotheverypoliticalentitiessaidto inspiresacrifice,ofwhichthenation-stateiseasilythemostsignificant. Theimageoftheworldofnation-statesisinpartsustainedbysuch representations,bytheimageofsoldierswillingtodiefornational identities,anideasoldierscantaketothefront,andwriteabout afterwards.
Inwritingoftheirexperiencesofwar,whetherinofficialdocuments, memoirs,orothergenres,soldiersseektoovercomethedisintegrativeeffectsofbattleandmakesenseofthetransformativepowersof militaryservice.Theyorderwhathasbeendisordered.Insuchwriting,thegridofconceptsthatanyparticularparticipant,orobserver, bringstobearonexperiencefailstheminsystematicways.Inletters, militaria,andmemoirs,soldier-writersexpressthevitalenergiesof battlethroughavailablerepertoriesandtropes,sometimesmonstrous andracial.Officers,andscholars,imposemeaningfulstructureswhich frameandcontaintheeventsanddynamicsofengagements.Butthey risklosingtrackofthesacrificialpowerswhichmakefightingpossible andofthebrutecontingencieswhichdetermineitsoutcomes.
Insum,PartIconcernsthespecifichistoriesofcolonialsoldiersin IndiaduringtheSecondWorldWar.PartIIlooksathowthegeneral techniquesofmilitarydisciplineandthedemandsoffightingimpacted upon,andshaped,thosehistories.27 PartIIIshowshowthepostcolonialapproachcangeneratenon-essentialisthistoriesofmetropolitan andnationalarmiesaswellasofcolonialones.Accordingly,theBritish Armyfiguresmorelargelyinthebook’sfinalchapter.
Theconstitutionofarmedforcehasextraordinarypoliticalsignificance.Weordinarilyunderstanditthroughterritorializedpolities,such astheterritorialstatewithitsmonopolyoverlegitimateforceatthe centerofWesternpoliticalthought.Muchofthisbookisaneffortto
27 Broadlyspeaking,andadaptedtotherealmofthepolitical-militaryfromthat ofthepolitical-economic,PartIdealswithwhatChakrabartyhastermed History2andPartIIdealswithHistory1.SeeChakrabarty, Provincializing Europe,Chapter2,“Twohistoriesofcapital,”pp.47–71.
unhingethearmyfromcollectivepoliticalidentitiesandtheirsovereign territories.Thisisnotbecausearmedforcesandwardonotplayimportantrolesinsuchidentities;theyobviouslydo.Itisbecauseraising armies,andgettingsoldierstofight,isnotdependentuponorreducible topoliticalidentities.Theregularmilitaryisacosmopolitaninstitution;itcanbeusedanywhere.Stateshavedeployeditspowersofculturaladaptationtoconstitutearmedforcesinternationally,fromother societies.Inbringingintoviewthecosmopolitancharacteroftheregularmilitary,postcolonialwarstudiesbegintorevealsomethingabout thepoliticsofforceandtheworldorderprojectstheyhavemade possible.
1 MakingColonialSoldiersinBritish India
TheSikhshavemanyreligiouscustoms;weseethattheykeepthem whethertheylikeitornot.
–ABritishofficer1
Thequestionofwhysoldiersfight–andofhowtheyaremade–easily lendsitselftoessentialistthinking.Answerstypicallyfallintooneof twodomains:“army”or“society.”Soldiersdoitfortheregimentor forthecountry;theunitorthenation;theircomradesortheirethnic group.Eachofthesetermsisreifiedintosomethingwhichmotivates willingsacrificefromsoldiers,andaccountsfororexplainstheir actionsonthebattlefieldandelsewhere.Militarysociology’sdebate overtheroleofsocialcontextormilitaryorganizationincombat motivationreflectssuchanapproach.2 Isit“society”or“army”that makessoldiers?
Evenforexpertswhohavemostoftenanswered“both,”thisway ofapproachingthematterseparatesintotwopartswhatisinfacta process,thetransformationofrecruitsfromsomedefinitesocialcontextintosoldiersinsomehistoricallyspecificarmy.3 Societyandarmy belongtoasingleanalyticfield.4 Thischapteremphasizesthe making ofsoldiers,withparticularattentiontoethnicidentityandculture. Howdidpoliticalandmilitaryleadershipconstructarmedforcesoutof particularsocialcontexts?Howdidmilitarypractitionersdrawonculturalresourcestocreate espritdecorps amongcolonialtroops?How
1 QuotedinCohen, LetStephenSpeak,pp.116–117.
2 SeeIntroduction,footnote17.
3 Manyscholarsrealizethatboththemilitaryandsocietyplayanimportantrole inshapingsoldiers’behaviorandsostudyeachdomain.Surveyresearch,for example,collectsdataonthecivilianandmilitarybackgroundsofsoldiers,asin Stouffer etal.’sgroundbreaking AmericanSoldier.Suchwork,however,still conceivesmilitaryandsocietyasseparateandself-containedcategories.Seee.g. Henderson, Cohesion;Moskos, AmericanEnlistedMan.
4 Cf.CooperandStoler,“BetweenMetropoleandColony:RethinkingaResearch Agenda”inCooperandStoler, TensionsofEmpire,p.4.
wasimperialcontroloverthesetroopsmaintained?Whatweretheconsequencesofthechosensolutions?
Thatarmyandsocietywereinterrelatedandmutablewasevidentto theyoungBritishsubalternwhoprovidestheepigramforthischapter. Sikhsoldierswere made tobeSikh-likeincertainways,overandover again,intheschoolthatwasthearmy.TheBritishIndianArmyincorporated,andalsotransformed,localculturalresourcesinthecourse ofgivingitsSikhandothermartialclassestheirdistinctivecharacters. Thearmywasimbricatedwithethnicityinwaysthatfostered espritde corps,butwhichcouldalsobeputtousebyIndiansoldierstonegotiateconditionsofserviceororganizeresistance.Ratherthan“army”or “society,”itwassocietyinthearmy,andarmyinsociety,amiddynamic, co-constitutiverelations.
Inincreasinglyformalizedandexplicitways,ethnicitydefinedthe post-1857IndianArmy.RegularBritishofficersbecameamateurethnologists,supposedlytutoredinthelanguageandcultureoftheirtroops. Theyturnedethnicpreceptsintomattersofdiscipline.Theyinvoked ethnicitytobuildgroupfeelingandtostokecompetitionbetweenunits. Forsuchmilitarypurposesitmatteredlittlethattheculturalartifacts andpracticesinquestionwereconstructed,eveninvented,inthecourse ofthecolonialencounterbetweenBritainandIndia.5
ThereasonswhytheIndianArmyorganizeditselfaroundthedoctrineofthemartialracesinthelatterdecadesofthenineteenthcentury hadlittletodowithmilitaryexcellence,however,butratherwithimperialpolitics.“Thereisnodoubtthatwhateverdangermaythreaten usinIndia,”remarkedthenineteenth-centurysoldierandadministratorHenryLawrence,“thegreatestisfromourowntroops.”6 Imperialpowersfavoredstrategiesofdivideandrulewithincolonialarmed forcesaswellasbetweenthemandcolonizedsociety.Ethnicity–in BritishIndia,caste,region,andreligion–wasanobviousbasisfor suchapolicy.
Somepractitioners,likeLawrence,recognizedthemutabilityofculture.Itcouldconstructethnicizedboundariesbetweenmilitaryformationsjustasitcouldbetweencommunities,orbetweenthosecommunitiesandthetroopsusedtopolicethem.Butovertime,asofficers enteredandlivedouttheircareersinanarmyorganizedaroundthe
5 Cohn, ColonialismandItsFormsofKnowledge;HobsbawmandRanger, InventionofTradition.
6 Lawrence, EssaysontheIndianArmy,p.25.
martialraces,manycametobelieveinthedoctrinetheyhadcreated. Theirtroopswereloyal,distinctive,andfierce,becausetheywereSikhs, orDogras,orGurkhas,orPathans.7 Whilemilitarypracticedemonstratedculturalfluidity–Sikhsweredisciplinedintocertaincustoms–manymilitarypractitioners,andoftenthescholarswhostudiedthem, thoughtinessentialistterms.8 SikhsbehavedinnaturallySikhways. Socialfactswererepresentedasculturaltraits,whichthenservedas explanationsforthetroops’actions.9
IntheIndianArmy,militarizedconstructsofindigenousculture informedsoldiers’identitiesandconstitutedpartofthedisciplinary backdropagainstwhichtheiractions,obedientandotherwise,took place.Anethnicfieldofrelationswaspartofthemeaningfulcontext ofthearmy,throughwhichsoldiersandofficersmadesenseoftheir experiences,understoodtheirsituation,andacteduponit.Armyofficialsmobilizedsystemsofcolonialknowledgeandmemorializedthem inrecruitinghandbooksandothertrainingaids,compilinginformation oncustom,religion,ritual,demographics,andgeographyforofficers ofeachclassoftroops.10 Butjusthowmuchknowledge,orevenlanguage,wasattainedbyBritishofficers?Whatdidtheofficers,especially thosewholedthearmyincombatinWorldWarII,actuallyknow abouttheirIndiansoldiers?Whatdidanygapbetweenofficialtexts andlivedexperiencemeanforhowthearmyoperated?
Thediscussionbelowstartswithanoverviewofethnicityandmilitaryorganizationinpost-1857BritishIndiabeforeturningtothedisciplinaryprocessesthroughwhichtheauthoritiescreatedanethnically differentiatedarmy.Thechaptercloseswithreflectionsonthemartialracesasacolonialmilitaryideology.Whatwerethestrengthsand weaknessesofthesearrangements?Chapter2takesupthefateofthis armyofmartialracesintheSecondWorldWar.
Ethnicity,Army,andEmpire
Asastrategyforcontroloveracolonialarmy, divideetimpera appears deceptivelysimple.Inessaysonmilitaryreformwrittenbeforethe1857
7 Mason, MatterofHonour,PartXIV,pp.313–402;Omissi, SepoyandtheRaj, Chapter3,pp.76–112.
8 ForLynn,forexample,writingofanearlierperiod,theEastIndiaCompany’s nativeregimentswere“essentiallySouthAsian”andfoughtfor“SouthAsian values.” Battle,p.164.
9 Cf.Fassin, HumanitarianReason,p.172.
10 Roy, BrownWarriors,Chapter3,pp.120–144.
revoltoftheBengalArmy,Lawrenceexplainedwhy.Iftroopswere recruitedfromasingleethnicgroup,imperialpowerriskeddependence onthechosenminority,towhosedemandsitwouldbehostage,apraetorianethnicity.Wererecruitmentexpandedtosomedelimitedsetof groups,afurtherdangerloomed:militaryservicewouldbindtogether soldiersfromdifferentcommunities,creatinganarmedbloc,anationin-arms,outofwhathadbeenmutuallysuspiciousgroupsinnative society.11
LawrencediedofwoundsduringthesiegeofLucknowin1857after anextensivemilitaryandpoliticalcareerinIndiainwhichhedevelopedareputationasakindofpolicyintellectual.Hehadarealist’s clarityinmattersofimperialpower.Manyofficersandofficialslacked criticalpurchaseontheracialandideologicalcontextofempire.The Britishsenseofsuperiority,andacorrespondingaccountofIndiansas backward,warpedtheirunderstanding.TheysawIndiansastheculturallyandraciallydeterminedproductsofprimitiveconditions.India wasaplacewhere“religiontranscendedpolitics”and“societyresisted change.”12
Aftertherebellionof1857–58,BritainformallytookovertheEast IndiaCompany’ssovereignresponsibilitiesandreorganizedthearmy. ColonialofficialsincreasinglyconceivedIndiansocietyinethnographic andcommunalterms,inherentlydividedbycaste,region,andreligion.“Communalism”meantreligiousbigotryofafundamentallyirrationalcharacter.13 Inofficialterms,theBritishconceivedthemutiny andrebellionashavingresultedfromWesterneffortstoreformnative society.MissionaryeffortstoconvertIndians,agenerallackofunderstandingofIndiancustomandreligion,andtoomuchmodernization tooquicklyforanon-Westernpeoplehadcausedthetrouble.
ThisviewwasevidentinQueenVictoria’sproclamationassumingthegovernmentoftheRaj:“WedisclaimaliketheRightand theDesiretoimposeourConvictionsonanyofOurSubjects ... and Wedostrictlychargeandenjoinallthosewhomaybeinauthority underUs,thattheyabstainfromallinterferencewiththeReligious BelieforWorshipofanyofOurSubjects,onpainofOurhighest Displeasure.”14 Understandinganti-colonialunrestinthiswaydrained itofpoliticalandeconomicmeaningbyplacingitunderthesignof
11 Lawrence, EssaysontheIndianArmy. 12 Dirks, CastesofMind,p.60.
13 Pandey, ConstructionofCommunalism,p.10.
14 Godfrey, Copies,p.2.
culture,theunreasonablereactionsofnativestoawell-intendedcivilizingmission.Effectivecolonialrulewasconceivedasrequiringadequateethnographicknowledgeofindigenoussocietyalongwithcareful handling.15 Consequently,thelatterpartofthenineteenthcenturywas theheydayofcolonialanthropologyinIndia.ThroughstudyofIndian populations,thegovernmentcreatedofficialethnicidentities.16
Bythelatenineteenthcentury,officialshadorganizedthearmyalong communallines,inaccordancewithatheoryofthe“martialraces.”17 Thisheldthatamongorientalpeoplesonlyselect“warlike”groups hadmartialqualities.InSouthAsia,thesewerefoundinnorthIndia andNepal,whiletheSouthwaspopulatedwith“effeminateraces.”18 OfficialversionsofIndiancommunalidentitiesdefinedwhichgroups couldberecruitedandreceivethebenefitsofmilitaryservice.Martialidentitiesbecameboundupwithcolonialgovernanceandeconomy,andplayedtheirownroleinshapingcultureandsociety.These officialidentitiesinteractedwithandshapedthecommunitiesfrom whichsoldierswererecruited.Communalismwasacentralfacetof lifeintheIndianArmy.Butitwasacommunalismproducedthrough colonialpower/knowledgeanditsinteractionwithIndiansociety, not communalismasasetoftruthsabouthowIndiansocietyand Indiansreallywereinthemselves,as“endemic,inborn”qualitiesof Indians.19
WhatHenryLawrencehadunderstood,unlikemanyofhisfellow officersbeforeandafter,wasthatethnicitywasmalleable.Asheput it,“Acap,abeard,amoustache,astrap,allintheirtime,havegiven offence– allonpretenceofreligion.Butbyalittlemanagement,by leadinginsteadofdrawing,almostanythingmaybedone.Theman whowouldnottouchleatherafewyearsago,isnowinthewordsofa fineoldsubedar,‘uptohischininit.’”20 Lawrenceconceivedofethnicityasarealmthatcouldbevariablymanagedbecauseinhislifetime
15 Hevia, ImperialSecurityState,Chapter6,pp.107–151.
16 Dirks, CastesofMind.
17 MacMunn, MartialRacesofIndia;Mason, MatterofHonour,ChapterXIV, pp.341–361;Omissi, SepoyandtheRaj,Chapter1,pp.1–46;Roy, Brown Warriors,Chapter3,pp.120–144.Foranexampleofarecruitinghandbook, seeBetham, HandbooksfortheIndianArmy:MarathasandDekhani Musalmans.
18 LordRoberts,quotedinMason, MatterofHonour,p.347.
19 Pandey, ConstructionofCommunalism,p.10.
20 Lawrence, EssaysontheIndianArmy,pp.206–207.Thesubedarspoke literally.Thecollaroftheuniformcoattowhichhewasreferringhadleather stockstokeepitstiff.
EastIndiaCompanyforceshaduseddifferentmodelsforthemilitary organizationofethnicity,particularlyinrespectofthedifferingattitudestowardcasteoftheBombayandBengalarmies.21 Whilemore orlessequallyeffectiveinmilitarytermsrelativetotheirsize,these armiesdifferedintheirconsequencesforimperialcontrol,mostdisastrouslysoin1857whenmuchoftheBengalArmymutinied.Both armieshadrecruitedheavilyfromthesecondandthirdsonsofagentry beingsqueezedpolitically,economically,andculturallybyCompany rule.22 ButtheBengalArmyallowedhighcasteMuslimandHindusoldierstonegotiatedisciplinaryandlivingarrangementsonthebasisof theircastestatus.Theywereallowedspacewithinthearmytocounterorganizeandmaintainsocialcohesion.Asthearmywasrecruitedfrom thoseinnativesocietysharingcommongrievancesagainsttheCompany,thisprovedavolatilemix.Bycontrast,theBombayArmy,which ignoredcasteindisciplineandlivingarrangements,didnotmutiny.As oneIndiansoldierwhoservedinbotharmiescommented,“InHindustanitisprideofcaste,inBombayprideofregiment.”23 Whatwasat issuewasnotethnicity perse,butitsmilitaryorganizationinagiven politicalandsocialcontext.Howarmiesdrewuponcultureproved consequentialforimperialrule.
Asitsclassicallyeducatedofficialswereaware,Companymilitary experienceinIndiahadancientantecedents.24 WhentheRomanimperialarmybegantorelyheavilyon“barbarian”recruitsinthesecond century,itencounteredsimilarproblemsinthecontrolandorganizationofforeignlegions,andittriedsimilarorganizationalexpedientsto maintainloyaltyandfightingspirit.25 Onewastoorganizethecohorts, orsub-units,ofalegionbyethnicity.Eachwasbasedonasingleconqueredtribe,controlledbyanoverlayofRomancenturionsandofficers.Soldiersretainedadegreeof espritdecorps servingundertheir owntotems.Atthesametime,fromanimperialperspective,different
21 Barat, BengalNativeInfantry;Cadell, BombayArmy.
22 Stokes, PeasantArmed.
23 QuotedinCadell, HistoryoftheBombayArmy,p.161.
24 WhenquestionedbythePeelCommissiononthepost-Mutinyreorganization ofBritishIndianforces,LordElphinstone,whohadservedasGovernorof MadrasandofBombay,arguedagainst“mixing”Indianrecruitsofdiverse backgroundstogether.“Divideetimpera wastheoldRomanmotto,”hesaid, “anditshouldbeours.”QuotedinOmissi, SepoyandtheRaj,p.9.
25 Delbrück, BarbarianInvasions,ChapterVIII,pp.161–200;Southernand Dixon, LateRomanArmy.
cohorts,eachwithdifferentidentitiesandhistories,seemedunlikely tocombinetomountachallengetotheRomans.Theinstrumentof divideandrule–thearmy–wasitselfdividedandruled.Following thisapproach,Lawrenceemphasized:itwasnecessaryto“opposeclass againstclassandtribeagainsttribe”withinthearmy.26 Bydoingso, thearmycouldavoidmixingdifferentindigenoussoldierstogether,creatingacombinedblocintheimperialarmy,whileatthesametime avoidingrelianceonanysingleethnicgroup.
InIndia,thereweretwobasicstrategiesforrealizingLawrence’s advice.Onewastoorganizemajorunitsaroundsingleclasses,such asaSikhregimentthatwouldonlyrecruitSikhsforitsbattalions,a RajputregimentthatwouldonlyrecruitRajputs,andsoon.Thiswas Lawrence’spreference,theideabeingthatitwasunlikelyeveryethnicitywouldbecomehostileallatonce;therewouldalwaysbeapluralitytoputdownarebellion.27 Thesecondwaywastodivideunits internallybyclass,sothatnoentireunitwouldmutinyaseachclass checkedtheothers.Athirdoptionwastopursueeachstrategyindifferentregionalarmycommands,asthe“balancedrecruitmentschool” argued.28 Ultimately,thearmychosethesecondoption.Bythetimeof theworldwars,otherthanintheGurkhas,mostinfantrybattalions wereorganizedona“class-company”basis.Inabattalionofaround 800soldiers,eachcompanywascomposedofadifferentclass,for example,aSikhcompany,aDogracompany,aPathancompany, etc. ForLawrence,relyingonminoritypopulationsformilitaryservice hadtodowithpowerpoliticalconsiderationsratherthanracialtheoriesabouttheOrient.29 Butunderthestableandlong-livedRaj,later officersandofficialslackedLawrence’sexperienceofdifferentBritish Indianmilitarysystems.They did perceiveethnicandraciallimitsto
26 Lawrence, EssaysontheIndianArmy,p.229.
27 Lawrence, EssaysontheIndianArmy.HewantedtoaddsomeseniorNCOs andVCOsfromanotherclass,asacheckonthetroopsandsourceof informationfortheBritishofficers.
28 Roy, BrownWarriors,Chapter1,pp.35–79.
29 Inanessaywrittenin1843thatforecastedtheeventsof1857,Lawrence remindedhisfellowofficersandofficialsthatIndiansoldierswereequally human:“Weforgetthatourarmyiscomposedofmenlikeourselves, quick-sightedandinquisitiveonallmattersbearingupontheirpersonal interests;who,iftheycanappreciateourpointsofsuperiority,arejustas capableofdetectingourdeficiencies.”HarlowandCarter, ArchivesofEmpire, p.413.
militaryrecruitmentanddiscipline,andthesewerecodifiedinthetheoryofthemartialraceswhichcametodominate(inprincipleifnot alwaysinpractice)IndianArmyorganization.Militaryrecruitment waslimitedtothosepopulationsauthoritativelyidentifiedasmartial.
MakinganArmyofMartialRaces
BeforetheIndianArmycouldbedividedandruled,itsvariousofficialcomponentethnicitieshadtobecodified,itssoldiersorganized intothecorrectcategories,boundedofffromoneanotherbyunitand uniform,regulatedbyofficialinterpretationsofreligiouspractice,diet, holidays,andsoon.Caste,religious,regional,andotherethnicrelationsenabledofficialstodisaggregateIndianpopulationsinto“convenientstereotypes.”30 TheBritishcrystallizedparticularversionsof IndianidentitiesandenactedtheminIndianpopulationsthroughgovernanceanddiscipline.DerivedvariouslyfromreadingsofIndianhistory,religioustexts,colonialanthropologyandsociology,andother “investigativemodalities,”officialsusedtheseidentitiestoorderpopulationsinpolitics,theeconomy,andinthearmy.31 Inturn,Indians pursuedprojectsandintereststhroughtheirown–aswellasofficial–versionsoftheiridentitiesandtalesofright.
TheSikhsareaparadigmaticcase.32 AsanthropologistRichardFox wrote,“TheBritishIndianarmynurturedanorthodox,separatist,and martialSinghidentity.”33 SikhismisasyncreticreligionthatdevelopedoutofHinduandMuslimtheologyandworshipinfifteenthcenturynorthIndia.InSikhscripturethereweretenSikhGurus,the lastofwhich,GobindSingh,gaveSikhismamilitantcastinthefaceof Mughalpersecutioninthelateseventeenthcentury.InSingh’sKhalsa, orbrotherhoodofthepure,allweretotakeSinghastheirsurname, whichmeanslion,andfollowrulesofcomportmentandappearance. Overthenextcentury,PunjabipeasantsmadeuseoftheKhalsaidealto shapeadistinctivemartialculture.34 KhalsafightersprovidedthemilitarybasisfortheriseofSikhpowerinthePunjabastheMughals
30 Arnold,“BureaucraticRecruitment,”p.7.
31 Cohn, ColonialismandItsFormsofKnowledge,p.5.
32 Cohn, ColonialismandItsFormsofKnowledge,pp.107–111;Dirks, Castes ofMind,pp.177–180;Fox, LionsofthePunjab;Tan, TheGarrisonState, Chapter2,pp.70–97.
33 Fox, LionsofthePunjab,p.10. 34 Dhavan, SparrowsBecameHawks.
declined.ThisculminatedinthepowerfulSikhstateestablishedby RanajitSinghandannexedin1849bytheBritishaftertwowars.
LiketheRomans,theEastIndiaCompanyrecruitedamongthose theyconquered.TheSikhshadfieldedapowerfulandwell-trained armythatimpressedtheBritish.Recruitmentexpandedrapidlyduringandafterthe1857revolt.By1911,Sikhsaccountedfor1percent oftheIndianpopulationbut20percentofthearmy.FortheBritish,the trueSikhsweretheJatSikhswhotheyequatedwiththeKhalsa,which inturnwasequatedwithSikhism.RecruitinghandbooksadvisedofficerstorecruitSikhsonlyamongthe“tribes”whichhad“converted” atthetimeofGobindSingh:“thosetribeswho,thoughtheynow supplyconvertstoSikhism,didnotdosothen,cannotbeconsidered ... astrueSikhs.”35 Identifyingthese“trueSikhs”wasnoeasy matterbecauseSikhismwasavariableamalgamationofSikhand Hindupractices,somethingonerecruitinghandbookacknowledged bynotingthat“thelinebetweenthestrictestSinghandaHinduisbut vague.”36 Inhis1933primeronthemartialracesforyoungofficers andthepublic,Lieutenant-GeneralGeorgeMacMunntoldthestory oftheSikhs“fromthebeginning”basedonthepremisethattheyarea “martialpeople.”37 ThisreconstructionoftheSikhsasessentiallymartialenabledMacMunntoclaimthat,inrestrictingrecruitmenttotrue Sikhsanddiscipliningthemaccordingly,itwas“theBritishofficerwho haskeptSikhismuptoitsoldstandard.”38
AturbanhadnotbeenoneoftheoriginalitemsofdressinGobind Singh’srulesofcomportment,andearlyrepresentationsofSikhsshow atleasttwodifferentstylesofheaddress.39 Butbythelatenineteenth century,alongwithabeard,thedistinctive“Sikh”turbanhadbecome anemblematicmarkofSikhswhoservedinthearmy,andofSikhs generally.(SeeFigure1.1)Armyuniformregulationsspecifiedaturban fortheSikhsdistinctfromtheonewornbyPunjabiMuslimsorby Dogras.InthetroublesthatgrippedSikhunitsearlyintheSecond WorldWar,theturbanbecamearallyingpointforresistanceasSikh soldiersrefusedtoexchangeitforsteelhelmets.40
35 Falcon, HandbookonSikhs,p.65;quotedinTan, GarrisonState,p.72.
36 Falcon, HandbookonSikhs,p.16;quotedinFox, LionsofthePunjab,p.110.
37 MacMunn, MartialRacesofIndia,p.118.
38 MacMunn, ArmiesofIndia,p.135;quotedinDirks, CastesofMind,p.177.
39 Cohn, ColonialismandItsFormsofKnowledge,p.108.
40 Seebelow,Chapter2,pp.61–62.
Figure1.1 RetiredSikhVCOsatarecruitingfestivalin1944.41
ThemartialSikhidentitytheBritishhaddonesomuchtofosterwas mobilizedbytheAkalimovementamongruralPunjabiSikhsbetween 1920and1925,oneofthelargestandlongestmassprotestsagainst colonialruleinthehistoryoftheRaj.42 InthenameofatrueSikhism, theAkalisroseupagainstgovernment-appointedtempleofficialssuspectedofsyncretismandcorruption.Formersoldiersplayedamajor roleinthemovement,anditsstylesofprotestborrowedheavilyfrom themilitary,withmarchersorganizedinranksandfiles,walkingto thebeatofamilitarycadenceandwearingunofficialuniforms.43 The culturalfieldshapedbyBritishrulecouldbeturnedagainsttheRaj, whileculturalandorganizationalformsfosteredinthearmyplayed rolesoutsideit.
Inestablishingandmaintainingtheboundariesbetweenclasses, thearmymadeuseofarangeofethnicinstruments,includingdiet, language,uniform,comportment,andreligion.(SeeFigure1.2)The
41 IND3192,IWM.
42 Fox, LionsofthePunjab,Chapter5,pp.79–104;Tan, GarrisonState, Chapter5,pp.187–239.
43 Fox, LionsofthePunjab,pp.82–87,95–99.
Figure1.2 Differentturbans:LordWavellwithtwoIndianArmysoldiers awardedtheVictoriaCrossin1944.OntheleftisaSikh,Naik(Corporal) NandSingh,andontheright,aGujar,SepoyKamalRam.44
stereotypesofthemartialraceswererealizedthroughdisciplinary power,shaping“recruitsinthemannerofself-fulfillingprophecy.”45 Sikhswhotrimmedtheirhairorbeards,forexample,riskeddischargefromthearmy.46 FormanySikhViceroyCommissionedOfficers(VCOs),thefivevisiblesignsoffaith–hair,whiteunderpants,the bangle,steeldagger,andcomb–wereimportantattributesofbeing adisciplinedsoldier.47 AwartimeBritishofficerwrotehomeofhis experiencestrainingSikhtroops,“TheSikhshavemanyreligiouscustoms;weseethattheykeepthemwhethertheylikeitornot.”When queriedonwhetherthetroopsmustweartheirsilverbangles,hisbattalioncommanderhadinsisted“[o]fcoursetheymustwearit,it’spart oftheirreligion.”48
44 IND3972,IWM. 45 Fay, ForgottenArmy,p.21.
46 Trench, IndianArmy,p.11.
47 Maj.Gen.SirJohnSmyth,Mss.Eur.T63,OIOC.
48 QuotedinCohen, LetStephenSpeak,pp.116–117.
WhatwouldbeletteredcompaniesinaUSorBritishinfantrybattalion–“A”company,“B”company–intheIndianArmyweredesignated byclass:theSikhcompany,thePathancompany.Companiesweredistinctbothasanethnicclassandasamilitaryformation.Eachclass haditsownvernacularlanguage,itsownmess,anditsownquarters. Commissionedofficers,usuallyjusttwotoacompany,oftenstrongly identifiedwiththeclasstheycommanded,tothepointofchanging theirowndietandappearance.ThemostjuniorVCOs– jemadars –commandedplatoons,andordinarilycamefromthesameclassas thosetheycommanded.ThenextmostseniorVCO– subedars–served alongsidethecompanycommander,equivalentinmanyrespectstoa companysergeantmajorinCommonwealthforcesorafirstsergeant intheUSArmy.Hetoowasordinarilyofthesameclassashissoldiers.Non-commissionedofficerscouldlookforwardtopromotionto VCOintheirownclasscompanies,whilethebestsoldierswouldbe promotedtoNCOranksovertheirpeers,a“stovepiped”arrangement thatassuredthateachclassgrewitsownjuniorleaders.Eachcompany intheclass-companybattalionsbecameaclass-worlduntoitselfuntil disruptedbythevagariesofwar.
TheVCOswereanintermediaryclassofofficersbetweenthecommissionedofficersandtheNCOsandsoldiers.Theycombinedthe functionofjuniorofficerswiththoseofseniorNCOsinWestern armies.Collectively,theycomprisedaparallel“native”command structure,fromthe jemadars commandingplatoonsallthewayupto the subedar-majorofthebattalion,whoadvisedthebattalioncommander.Customarily,therewereonlytwoBritishorIndiancommissionedofficerspercompany,includingthecommander.TheVCOs tookcareofmostmattersofdisciplineandhandledorassisteddirect interactionwiththesoldiers,includingthetroops’livingandfeedingarrangements.Minorinfractionsofdisciplineandinterpersonal dynamicsamongthesoldiersmightnevercometotheattentionofthe commissionedofficers.
Classesweredefinedintermsofcaste,region,andreligion.Butcultureandreligiondidnotseamlesslymapontomilitaryformations andsub-formations,eveninpeacetime.Companiesinthesamebattalionoftenhadcross-cuttingaffiliations.Theremighthavebeentwoor moreHinduorMuslimcompaniesinabattalion,forexample.These wouldjointogetherforreligiousservicesprovidedbytheappropriate
Figure1.3 Themeal:Indiansoldiersatewithothersoftheir“class.”Here, PathantraineestaketheirlunchtogethersomewhereinNorthwestFrontier province,1942.49
battalionreligiousofficial,aHinduguruoraMuslim maulvi.VCOs, likecommissionedofficers,maintainedseparatemessesfromtheother ranks.Inmanybattalionstheseweresub-dividedbyreligion,onefor HindusandSikhs,andoneforMuslims.
IntheVCOandcompanymesses,mealswereregulatedbymilitary versionsofreligiouslyauthorizedpracticesinrespectofdietandfood preparation.TheIndianArmy“nourishedthecasteandreligiousdifferencesofthemenitdidadmitbypayingcarefulattentiontowho atewhatwithwhom.”50 Eatingtogetherisoneoftheprimaryways ofestablishingandfortifyingsocialbonds.Themessesreinforcedthe boundariesbetweenthosewhosharedthemealsandthosewhodid not.51 (SeeFigure1.3)Religionintertwinedwithdisciplineinother waystoo.IfaSikhsoldiercommittedaminorinfraction,especially oneinvolvinganissueofmoralcharacter,hecouldbereportedto thebattalion’sgranthi(Sikhreligiousofficial)forpunishment,which mightinvolvewashingthemen’sfeetbeforetheyenteredthegurdwara
49 IND1328,IWM. 50 Fay, ForgottenArmy,p.224. 51 Lincoln, ConstructionofSociety,Chapter5,pp.75–88.
Another random document with no related content on Scribd:
»Monsignor», sanoi paavi, »muistuttakaa minua huomenna, jotta tulen pyytäneeksi puutarhurilta hiukan matoja niille».
Kissa kurkisteli nälkäisin silmin paavin kainalosta linnunpesää.
»Paha Mirri! Paha!» sanoi paavi ja näppäsi sormellaan kissaa. »Mutta Mirri seuraa vain luontoaan, ja minä tein ehkä hullusti, kun annoin sen nähdä pesän.»
Paavi ja kapusiinilainen astuivat takaisin Vatikaaniin nauttien suloisesta keväästä, kukkien tuoksusta ja lintujen laulusta.
»Te olette surullinen tänään, isä Pifferi», sanoi paavi.
»Ajattelen sitä tyttöraukkaa», sanoi kapusiinilainen.
Illan ensimmäisenä hetkenä paavi oli läsnä rukouksessa yksityisessä kappelissa ja palattuaan sieltä työhuoneeseensa, jossa oli pöytä ja pari tuolia, hän söi kevyen illallisen, jota Cortis puettuna hännystakkiin tarjoili. Ainoana toverina hänellä oli kissa, joka istui tuolilla toisella puolen pöytää. Illallisen jälkeen hän kirjoitti kirjeen:
»Sire! — Teidän ministerinne on ilmoittanut meille, että hän on virallista tietä saanut vastaanottaa ilmoituksen salaliitosta henkeänne vastaan ja hän luulee, että me voimme antaa hänelle tietoja, jotka auttavat häntä vastustamaan tuota viheliäistä hanketta, sekä pyytää siitä syystä audienssia luonamme. Ei ole vallassamme antaa sen enempää apua kuin jo olemme antanut, mutta jos Teidän Majesteettinne itse haluaa tavata meitä, olemme valmiit vastaanottamaan Teidät joko ministerinne kanssa tai ilman häntä, jos tahdotte tulla aivan yksityisesti ja ilman muuta seuruetta ensi torstaina kello 1/2 10 Pyhän Pietarin kirkon kanoniikin ovelle,
josta tämän viestin tuoja on johtava Teidän Majesteettinne sakaristoon.
Nil timendum nisi a Deo.
Pius P.P.X.»
Käskettyään ylimyskaartin upseeria viemään tuon kirjeen
Kvirinaaliin ja neuvottuaan häntä pitämään huolta salaisuudesta ja tuomaan takaisin vastauksen, paavi istuutui katsomaan sanomalehtiä, joita hänen lukijansa olivat merkinneet hänelle, sekä odottamaan ja miettimään.
Tunti kului, eikä ylimyskaartin upseeria vielä kuulunut. Paavi nousi ja katsoi ulos ikkunasta. Piazza hänen edessään oli hiljainen ja rauhallinen kuin vuoriston järvi, eikä kuulunut muita ääniä kuin suihkukaivojen lorina. Niiden välissä kohosi tumma patsas, jossa oli tulinen kirjoitus: »Kristus voittaa, Kristus hallitsee, Kristus riemuitsee.» Torin reunassa häämötti pääministerin palatsi, joka kerran oli ollut paavin oman isän koti, tuon erehtyvän, mutta rakastavan vanhan isän, joka nyt oli maannut kolmekymmentäviisi vuotta haudassa. Ja sen takana oli humuava, kaunis Rooma!
Katsellen kaupunkia, joka päilyi tuolla iltavalaistuksessa, paavi tunsi liikutusta. Ikuinen kaupunki! Pyhä kaupunki! Paavin kaupunki! Kadonnut häneltä hetkeksi, mutta yhä vielä hänen lastensa kaupunki!
Näky oli liikuttava. Tällä samalla paikalla entisten aikojen paavit olivat uneksineet mahtavat unelmansa ihmiskunnan taivaallisesta hallinnosta, pyhästä valtakunnasta maan päällä. Ja nyt, saattamatta
sanoa omakseen jalan leveyttäkään maata, paavi oli vankina oman kansansa keskuudessa, ja hänen palatsinsa oli vankikoppi.
Mutta mitäpä siitä! »Kristus voittaa, Kristus hallitse, Kristus riemuitsee!» Rooma oli kerran palaava kuin tuhlaajapoika isänsä luo, joka odottaa sitä syli avoinna. Tämä aika huokaili jo uuden syntymisen tuskissa ja se oli syntyvä uskonnon ja kirkon omaksi. Ja paavi, jolla oli pieni kuningaskunta, mutta valta koko maailman yli ilman armeijoja, ilman veroja, oli johtava, mutta ei hallitseva, ohjaava, mutta ei käskevä, ja hän oli oleva maailman kansainvälinen tuomari sekä henkisissä että aineellisissa asioissa!
Tyynnyttääkseen hermojaan, joita tuo suuri unelma oli kiihoittanut, ja unohtaakseen kärsimättömyytensä odottaessaan lähettiläänsä palaamista paavi veti uutimen pois kirjahyllynsä edestä, otti sieltä kirjan ja alkoi lukea.
Se oli vanha, mustalehtinen kirja, kirjapainotaidon ensi ajoilta, ja sillä lehdellä, jonka hän avasi, seisoi:
»Jumala, joka tietää, kuinka vaarallinen sellainen voimien yhdistys on, ja joka tahtoo pelastaa palvelijansa, ei kruunun loistolla, vaan ristin nöyryydellä, on jakanut nuo kaksi voimaa, säätäen, että kuninkaitten tulee tarvita paavia iankaikkisen elämänsä tähden ja paavin tulee olla riippuvainen kuninkaista ajallisissa asioissa. Pyhän hallinnon ei koskaan tule tahtoa itselleen ajallisten asiain johtoa, ja ne, joille tuo johto on annettu, eivät koskaan saata vahingotta sekaantua taivaallisiin asioihin.»
Paavi nousi istuimeltaan jäykkänä. Kuka oli näin puhunut? Oliko se luterilainen, mazzinilainen, vapaamielinen, kirkon vihollinen,
semmoinen kuin Rossi? Ei, vaan paavi, suuri paavi kristikunnan alkuajoilta, jolloin kirkko oli nöyrä ja köyhä.
Paavi sulki kirjan ja koetti sanoa itselleen, että Gelasiuksen ajoista saakka kirkon asema oli kokonaan muuttunut. Se oli turhaa. Totta oli, mitä Gelasius oli sanonut — totta itsessään, totta historiallisessa suhteessa, totta jumaluusopin kannalta, totta Kristuksen lain ja Hänen pyhän esimerkkinsä mukaan.
»Jumala, joka tietää, kuinka vaarallinen sellainen voimain yhdistys on…»
Oliko mahdollista, että sellaiset vaarat vieläkin väijyvät paavia?
Tänäkin aikana, tänä tuntina, tällä hetkellä hänen omassa persoonassaan, tänä iltana, nyt?
Paavi tunsi hikipisaroita otsallaan ja hän avasi ikkunan antaakseen yöilman tuulla sisään. Muistaessaan tämän kuluneen päivän töitä, kuinka hän oli valmistanut juhlamenoja, puhunut isä Pifferin kanssa, lähettänyt sanan ministerille, kirjoittanut kuninkaalle, hän kysyi itseltään, olisiko hän menetellyt aivan samoin, ellei hän olisi ajatellut mitä vaaroja ja mikä vastuunalaisuus hänellä oli ruhtinaana.
Hän ajatteli tuota nuorta naista, joka oli käynyt hänen luonaan, hänen kertomustaan, hänen rukoustaan, hänen kaihoavaa katsettaan, hänen surullista ääntään.
»Ehkä kuningas kieltäytyy», ajatteli hän ja hengittäen helpotuksesta sulki ikkunan.
Samana hetkenä vaununpyöräin jyrinä katkaisi hiljaisuuden piazzalla, ja pari minuuttia myöhemmin kreivi de Raymond
siviilipuvussa polvistui paavin eteen lausuen:
»Teidän pyhyytenne! Hänen majesteettinsa kuningas tulee!»
XIII.
Juhlamenot Pietarin-kirkossa piinatorstaina olivat komeammat ja loistavammat kuin miesmuistiin oli nähty Roomassa. Aikaisesta aamusta alkaen myöhään iltaan oli tuossa avarassa kirkossa kuin jättiläismarkkinat, sillä lukemattomat tuhannet hyörivät edestakaisin. Kello kymmenen aikaan siellä oli suuri ahdinko ovelta alttarille asti.
Väki siellä oli enimmäkseen köyhää kansaa. Sitä oli tullut kaikista kaupunginosista ja Campagnalta. Siellä oli kalpeita miehiä rukousnauha kädessä ja naisia kantaen pieniä lapsia, joihin he tekivät ristinmerkin vihkivedellä. Tuolla kulki kädettömiä, jalattomia kerjäläisiä, ryömien, mutisten, polvistuen. Näin murehtivan kansan virta tulvaili kirkon läpi kertoen kurjuudesta ja puutteesta.
Tämä oli voittoisa juhla kirkolle. Euroopan epäuskoisimman hallituksen silmäin edessä se oli todistanet, että kansan mahtavin tunne oli uskonnon tunne. Kun synkkä aika kohtasi kansaa, kääntyi se kirkon puoleen.
Paavin hovi oli syystä ylpeä. Muutamat sen jäsenet eivät ollenkaan koettaneetkaan salata iloaan siitä, että olivat voineet iskeä
noin tuntuvan iskun hallitseviin luokkiin. Mutta Roomassa oli sittenkin yksi mies, joka ei tuntenut mitään iloa voitostaan. Se oli paavi.
Hän oli mennyt messuun aamulla valkoisessa viitassaan ja kultahiippa päässä, istunut sedia gestatoreen, kardinaalien, patriarkkojen, arkkipiispojen, piispojen, pappien ja seurojen johtajien ympäröimänä, ja sotilasrivit, joiden välitse hän kulki, tekivät ensin kunniaa ja vaipuivat sitten polvilleen, Hiljaa liikkuen väkijoukon halki, jonka tervehdyshuudot mahtavana aaltona kohosivat ilmoille, hän saapui valtaistuimelleen, joka oli verhottu hopeakankaalla ja koristettu kullalla. Hän oli vastaanottanut sinipunerviin pukuihin puettujen pyhän kollegion jäsenten tervehdykset ja kuunnellut, kuinka suuret kellot soittivat Gloriaa. Hän oli kantanut pyhää sakramenttia verhokatoksen alla, jota piispat kohottivat ja jonka edellä kulki kardinaaleja sytytetyt kynttilät kädessä ja molemmin puolin bussolanteja soihdut kädessä. Hän oli astunut levon kappeliin, alttoäänien laulaessa kuin satakielet korkeassa kirkossa. Vihdoin hän oli lausunut kolminkertaisen siunauksen keskellä kirkkoa, missä palfrenieerit olivat kohottaneet hänet ylemmäksi kaikkia noita kasvoja, jotka äänettöminä ja kyyneleisinä liikutuksesta katsoivat häneen uskoen kuulevansa Jumalan siunaavan äänen. Mutta kun messu oli ohi ja hän oli palannut takaisin huoneistoonsa, muisti hän kertomuksen siitä huoneesta, missä Jeesus asetti sakramenttinsa, ja kysyi itseltään, oliko kaikki tämä loisto nyt tarpeellinen, jotta paavi ja hänen väkensä voisivat rukoilla rukouksensa.
Hän oli pessyt kahdentoista köyhän miehen jalat. Nämä miehet oli otettu Rooman kaduilta edustamaan kahtatoista apostolia ja asetettu istumaan valkoisissa puvuissa punaisella ja kullalla päällystetylle istuimelle. Kynttilöitä kantavien pappien jälessä ja kamariherrain sekä kardinaalien ympäröimänä hän oli astunut valtaistuimelle pyhän
Pietarin patsaan eteen, joka tilaisuutta varten oli puettu paavilliseen pukuun kantaen mustassa päässään hiippaa ja mustassa sormessaan sormusta. Kun hän sitten oli pessyt miesten jalat ja kuivannut ne sekä suudellut kutakin jalkaa kansan riemuitessa raivokkaasti, palasi hän huoneistoonsa ajatellen Kristusta, joka eli köyhien seassa ja rakasti heitä.
Kirkon sakaristo oli tähän aikaan tyhjänä lukuunottamatta mustaan viittaan puettua palvelijaa, joka lämmitteli käsiään uunin edessä.
Mutta arkkipiispan huoneessa, jossa oli kullattu nojatuoli ja punaisella päällystettyjä tuoleja, istui isä Pifferi tavallisessa ruskeassa kaavussaan odottaen paavia. Kantajat saapuivat tuoden paavin, asettivat alas kantotuolin, suutelivat paavin jalkoja huolimatta hänen estelemisestään, poistuivat kumartaen ja jättivät nuo kaksi vanhaa miestä kahden kesken.
»Ovatko he tulleet?» kysyi paavi.
»Ei vielä, teidän pyhyytenne», vastasi kapusiinilainen.
»Mitä tietä he tulevat?»
»Borgo Santo Spiriton kautta, Rotan ohi, pylväskäytävän takaa, Santa Monicaa pitkin, pyhän inkvisitsionin ja Campo Santon ohi sakariston ovelle. Ne ovat hiljaisia ja pimeitä teitä näin yöllä.»
»Odottaako kreivi de Raymond alhaalla?»
»Odottaa, teidän pyhyytenne.»
Paksujen seinien läpi kuului kansan riemuhuutoja kirkossa, mutta vähitellen ne alkoivat häipyä.
»Isä, uskotteko aavistuksiin?»
»Joskus, teidän pyhyytenne. Jos niitä jatkuu kauemmin aikaa…»
»Minulla on ollut aavistus, joka on seurannut minua koko elämäni ainakin koko ajan, minkä olen ollut paavina. Hyvä Jumala, joka alentaa ja ylentää, on nähnyt hyväksi korottaa minun vähäpätöisen olentoni maailman korkeimpaan asemaan, mutta minä olen aina pelännyt, että minut jonakin päivänä syöstään siitä alas ja kirkko tulee kärsimään.»
»Taivas sen estäköön, teidän pyhyytenne.»
»Siitä syystä kieltäydyin kaikista viroista, kaikista kunnianosoituksista. Tiedättehän, kuinka kieltäydyin, isä?»
»Tiedän, mutta Jumala ymmärsi sen asian paremmin, teidän pyhyytenne, ja Hän määräsi teidät kansansa siunaukseksi ja lohdutukseksi.»
»Hänen pyhä tahtonsa tapahtukoon! Mutta se varjo, joka on vaappunut elämäni yllä, ei väisty. Pyytäkää rukoilemaan minun puolestani! Ja rukoilkaa itse minun puolestani, isä.»
»Teidän pyhyytenne on alakuloinen. Ja vielä lisäksi tänä päivänä! Mutta kirkko on onnellinen siitä, että Jumalan käsi on asettanut pyhän
Pietarin istuimelle miehen, joka ymmärtää lastensa tarpeet ja jonka sydän toivoo niiden tyydyttämistä.»
»En tiedä mitä tästä odotetusta keskustelusta mahtaa koitua, isä, mutta minun täytyy jättää itseni Pyhän hengen huostaan.
»Sitä ei voi auttaa nyt enää, teidän pyhyytenne.»
»Ehkei minun olisi pitänyt mennä niin pitkälle — mutta kun tuo anarkismin aalto uhkaa koko maailmaa… Uskotko, että Rossi salaisesti on anarkisti?»
»Pelkään, että hän on, teidän pyhyytenne, ja paitsi sitä kirkon ja pyhän isän pahimpia vihollisia.»
»Sanotaan, että hän on ollut orpo lapsuudestaan asti eikä ole koskaan nähnyt isäänsä eikä äitiään.»
»Sääli, sääli!»
»Olen kuullut, että hänen julkisessa esiintymisessään on jonkinmoinen ylevyys ja hänen yksityiselämänsä on puhdas ja nuhteeton.»
»Hänen suhteensa tuohon neitiin näyttää todistavan sitä, teidän pyhyytenne.»
»Pyhä isä voi sääliä harhaan joutunutta poikaa ja kuitenkin voi hänen olla pakko tuomita häntä. Hänen täytyy pysyä erillään sellaisista henkilöistä, jotteivät hänen vastustajansa pääse sanomaan, että saarnatessaan rauhaa ja siveyttä hän itse salassa yllyttää ateismin, anarkian ja kapinallisuuden perkeleellisiä ajajia.»
»Ehkä, teidän pyhyytenne.»
»Isä, luuletteko, että huolehtiminen ajallisista asioista on vaarallista?»
»Joskus otaksun niin, teidän pyhyytenne, ja ajattelen, että pyhän isän olisi parempi olla ilman maita ja ihmisarmeijoja.»
»Kuinka myöhään he tulevat», virkkoi paavi, mutta samassa ovi avautui ja ylimyskaartin upseeri polvistui kynnykselle.
»Mitä nyt?»
»Henkilöt, joita odotatte, ovat saapuneet, teidän pyhyytenne!»
»Saattakaa heidät tänne», sanoi paavi.
XIV.
Nuorella kuninkaalla oli yllään ratsuväen upseerin univormu, miekka vyöllä ja pitkä sininen viitta hartioilla. Hän polvistui paavin eteen, mutta pääministeri, joka oli tavallisessa siviilipuvussa, kumarsi syvään ja jäi seisomaan.
»Pyydän, istukaa», lausui paavi istuutuen itse kullattuun nojatuoliin, kapusiinilainen vasemmalla sivullaan.
Kuningas istui puutuolille vastapäätä paavia, mutta paroni jäi seisomaan hänen viereensä. Paavin ja kuninkaan välillä oli puinen pöytä, jolla paloi kaksi suurta kynttilää. Nuori kuningas oli kalpea, ja hänen värähtelevissä kasvoissaan oli kaino ilme.
»Oli ystävällistä, että teidän pyhyytenne tahtoi nähdä meidät», sanoi hän, »ja ehkä asiamme vakavuus voi puolustaa käyntimme omituisuutta».
Paavi, joka nojautui eteenpäin tuolissaan, kumarsi vastaukseksi.
»Hänen ylhäisyytensä», sanoi kuningas osoittaen paronia, »kertoi minulle, että hän on saanut selville salaliiton henkeäni vastaan ja että teidän pyhyytenne tietää vehkeilijäin salaisuuden».
Vastaamatta mitään paavi katseli vakavasti nuorta kuningasta, joka alkoi näyttää hermostuneelta ja hämmästyneeltä.
»Eipä siltä, että pelkäisin», sanoi hän, »en pelkää itse. Mutta tietysti minun täytyy ajatella muita — perhettäni — kansaani — Italiaakin — ja jos teidän pyhyytenne… jos… teidän pyhyytenne…»
Paroni, joka oli seisonut toinen käsi rinnan yli ja toinen poskella, puuttui nyt puheeseen.
»Teidän majesteettinne», sanoi hän, »sallittehan — ja teidän pyhyytenne», hän kumarsi molemmille, »että selitän käyntimme tarkoituksen.»
Nuori kuningas hengähti helpotuksesta, ja paavi, joka yhä vielä oli ääneti, kumarsi taas päätään.
»Muutamia päiviä sitten teidän pyhyytenne ystävällisesti ilmoitti hänen majesteettinsa hallitukselle saaneensa yksityistä tietä ilmoituksen, joka antoi aihetta pelkoon, että yleistä rauhaa vastaan on tekeillä hankkeita.»
Paavi kumarsi taas myöntäen.
»Sen jälkeen hallitus on saanut varmoja tietoja samasta seikasta, josta teidän pyhyytenne niin suosiollisesti ilmoitti, sekä myöskin luotettavan selonteon tuon salaliiton luonteesta. Sanalla sanoen, asiamiehemme ulkomailla on ilmoittanut, että Englannin, Ranskan ja Saksan kapinalliset ainekset ovat liittyneet yhteen ja suuntaavat liikkeensä Roomaa kohti, joka on tuleva vallankumouksen keskipisteeksi, ja että aiotaan hyökätä perustuslaillista yhteiskuntaa vastaan siten, että ensimmäinen isku tähdätään kuninkaaseemme.»
»Ja mitä sen johdosta tahdotte sanoa?»
»Teidän pyhyytenne on ehkä kuullut, että hallituksen ja kansan tarkoitus on viettää hänen majesteettinsa valtaistuimellenousun päivää juhlamenoin. Se päivä on ensi maanantaina, ja meillä on syytä luulla, että juuri maanantai on aiottu tuon viheliäisen hankkeen toimeenpanopäiväksi.»
»Ja mitä sitten?»
»Teidän pyhyytenne voi olla monessa asiassa eri mieltä hänen majesteettinsa kanssa, mutta ette voi toivoa, että tuskan huutoja sekaantuu kuninkaallisen marssin säveliin.»
»Jos hallitus tietää tuon kaiken, on sillä myöskin parannuskeino muuttakaa kuninkaan juhlahankkeet.»
»Neuvo, jolla teidän pyhyytenne kunnioittaa meitä, ei ole käytännöllinen. Jos hallitus muuttaa juhlahankkeet, käy kansa levottomaksi ja yleinen kiihtymys kasvaa. Tämän juhlan tarkoitus on juuri sitä tyynnyttää.»
»Mutta miksi olette tullut minun luokseni?»
»Siitä syystä, teidän pyhyytenne, että vaikka olemmekin saaneet tietomme varmalta taholta, olemme saaneet liian epämääräisiä tietoja voidaksemme niiden nojalla toimia tehokkaasti, ja me uskomme, että teidän pyhyytenne käytettävissä on keinoja, joiden avulla voidaan ylläpitää yleistä järjestystä ja» — viitaten selittävin liikkein kuninkaaseen — »pelastaa kuninkaan henki».
Paavi liikahti levottomasti tuolillaan. »Pyydän teitä puhumaan suoraan», sanoi hän.
Paronin paksu viiksi kohosi hiukan hymyyn. »Teidän pyhyytenne», sanoi hän, »tietää jo, että sattuma ilmaisi meille, mistä te saitte tietonne. Sen kertoja oli nainen.
»Tuo seikka ilmaisi meille, ketä tiedonanto koskee. Se koskee tuon saman naisen rakastajaa. Virallista tietä olemme saaneet todistuksia, että hän vehkeilee ulkomailla yhteiskunnallista järjestystä vastaan, ja siis…»
»Jos tiedätte kaiken tuon, mitä siis minulta tahdotte?»
»Teidän pyhyytenne ei ehkä ole tullut ajatelleeksi, että kysymyksessä oleva henkilö on parlamentin jäsen ja että häntä ei voida vangita, ellei erityisiä laissa määrätyltä ehtoja ole olemassa. Eräs näitä ehtoja on, että jonkun tulee voida syyttää häntä.»
Paavi nousi seisomaan. »Te pyydätte minua syyttämään häntä?»
Paroni kumarsi hyvin syvään. »Hallitus ei vaadi niin paljoa», sanoi hän. »Se toivoo ainoastaan, että teidän pyhyytenne kehoittaa kertojaansa tekemään niin.»
»Te pyydätte siis minua loukkaamaan uskotun salaisuuden pyhyyttä?»
»Se ei ole rippisalaisuus, teidän pyhyytenne, ja vaikka se olisi ollutkin, tietää teidän pyhyytenne paremmin kuin me, että ennenkin on ilmoitettu seikkoja, joitten tunteminen on välttämätön rikoksen estämiseksi.»
Kapusiinilaisen sandaalit raapivat lattiaa, mutta paavi kohotti vasenta kättään, ja kapusiinilainen nojautui takaisin tuoliinsa.
»Te tiedätte», sanoi paavi, »että kysymyksessä oleva nuori nainen on naimisissa saman parlamentinjäsenen kanssa?»
»Tiedämme, että hän luulee olevansa.»
»Luulee!» kajahti kapusiinilaisen suuttunut ääni, mutta paavin vasen käsi kohosi taas.
»Lyhyesti, te pyydätte minua kehoittamaan vaimoa uhraamaan miehensä.»
»Jos teidän pyhyytenne nimittää sitä siksi — tekemään teon, jota rauhan säilyttäminen edellyttää…»
»Minä nimitän sitä siksi miksi sanoin.»
Paroni kumarsi, nuori kuningas näytti rauhattomalta, ja syntyi hetken äänettömyys. Sitten sanoi paavi:
»Koska tuo nuori nainen tuskin tietänee ollenkaan enempää kuin mitä hän jo on kertonut ja minkä olemme teille ilmoittaneet, en käsitä mitä me voisimme tarjota hänelle, minkä tähden hän suostuisi uhraamaan miehensä.»
»Voitte tarjota hänen miehensä hengen», sanoi paroni.
»Hänen henkensä?»
»Teidän pyhyytenne ei ehkä tiedä, että Euroopan hallitukset saatuaan tiedon laajalle levinneestä liitosta yhteiskuntaa vastaan ovat liittyneet yhteisiin toimiin sen kukistamiseksi. Yksi näistä toimenpiteistä on n.s. Belgian sopimuksen ulottaminen kaikkiin maihin, jonka sopimuksen nojalla kuninkaanmurhaan tai hallitsevien
henkilöiden henkeä uhkaaviin vehkeilyihin syypäät ovat luovutettavat asianomaiselle valtiolle.»
»Entä sitten?»
»Parlamentinjäsen Rossi on nyt Berliinissä. Jos häntä syytetään laillisessa järjestyksessä vehkeilystä kuninkaan henkeä vastaan, voimme vielä tänä iltana saada hänet vangituksi ja palautetuksi tänne tavallisena murhaajana.»
»Entä sitten?»
»Teidän pyhyytenne ei ehkä ole kuullut, että parlamentti viimeisten levottomuuksien jälkeen, huolimatta hänen majesteettinsa vastustuksesta, on säätänyt kuolemanrangaistuksen kaikenlaatuisesta valtionkavalluksesta?»
»Siis», sanoi paavi, »jos vaimo syyttäisi miestään osanotosta tähän salaliittoon, mies tuomittaisiin kuolemaan.»
»Tästä seikasta — niin», sanoi paroni. »Mutta nykyinen salaliitto ei ole ainoa vehkeily, johon Rossi on ottanut osaa. Kahdeksantoista vuotta sitten hänet tuomittiin poissaolevana vehkeilystä edellisen kuninkaamme henkeä vastaan. Hän ei ole vielä kärsinyt mitään tuon rikoksensa tähden, koska oli niin vaikea todistaa hänet samaksi henkilöksi. Edellisessä tapauksessa, kuten tässäkin, on olemassa ainoastaan yksi henkilö, joka voi täyttää lain vaatimat ehdot, mitä todistamiseen tulee. Tuo henkilö on sama nainen, joka kertoi asiasta teidän pyhyydellenne.»
»Ja sitten?»
»Jos teidän pyhyytenne voi saada tuon nuoren naisen todistamaan, että hänen rakastajansa on sama, edellisestä salaliitosta tuomittu mies, niin autatte häntä pelastamaan miehensä hengen.»
»Kuinka niin?»
»Hänen majesteettinsa on taipuvainen lupaamaan teidän pyhyydellenne, että hän suo tuomitulle täyden anteeksiannon, olkoonpa tulos oikeustutkinnosta mikä tahansa.»
»Ja sitten?»
»Sitten Rossi ajetaan maanpakoon, uhkaava salaliitto kukistetaan, yleinen rauha vahvistetaan, ja kuninkaan henki on pelastettu.»
Paavi nojautui tuolinsa käsipuihin, mutta ei puhunut ja täydellinen hiljaisuus vallitsi hetkisen.
»Teidän pyhyytenne ymmärtää siis», sanoi paroni kohteliaasti, »että pyytäessään teidän pyhyyttänne toimittamaan syyttäjän tuolle miehelle, Rossille, hallitus ainoastaan anoo teiltä armotyötä, johon teidän korkea asemanne on teidät määrännyt».
»Ja jos kieltäydyn tuosta armotyöstä?»
Paroni kumarsi juhlallisesti. »Teidän pyhyytenne ei kieltäydy», sanoi hän.
»Mutta jos kieltäydyn — mitä sitten?»
»Sitten… teidän pyhyytenne… minun on selitettävä jotakin.»
»Minä kuuntelen.»
»Kysymyksessä oleva mies on kirkon katkerin vihollinen.
Olkoonpa hän kuinka tekopyhä tahansa, tiedetään, että hän on ateisti ja vapaamuurari, joka on vannonut, etteivät mitkään yksityiset asiat tai tunteet, ei isänmaa eikä suku saa kääntää häntä pois päämäärästä, joka on yhteiskunnan ja kirkon kukistaminen.»
»Ja sitten?»
»Hän on myöskin pyhän isän persoonallinen vihollinen, jonka mieluisin tehtävä on teidän pyhyytenne syökseminen paavin asemasta ja pyhän Pietarin istuimen järkähyttäminen.»
»Ja sitten?»
»Poliisi ja hallituksen armeija ovat ainoat voimat, jotka voivat suojella pyhää isää, ja ilman niitä kaikki huonot ainekset, joita on jokaisessa yhteiskunnassa, työntyisivät esiin, pyhä isä ajettaisiin pois Roomasta ja hänen pappejaan solvattaisiin kaduilla.»
»Mutta mitä tapahtuu, jos huolimatta kaikesta tuosta vaarasta kieltäydyn ilmaisemasta kuolemattoman sielun salaisuutta?»
»Teidän pyhyytenne kysyy, mitä tapahtuu, jos kieltäydytte hankkimasta syyttäjän miehelle, joka, kuten teidän pyhyytenne tietää, vehkeilee yleistä järjestystä vastaan?»
»Minä kysyn.»
»Mitä tapahtuu… teidän pyhyytenne, saanko sanoa…»
»Jatkakaa.»
»Jos rikos tapahtuu ja kuningas saa surmansa, minun, kuninkaan ministerin, on pakko ilmaista — ja vaatia tämä munkki todistajaksi — että paavi tiesi asiasta edeltäkäsin ja käsittämällä mitä jaloimmalla tavalla kuolemattoman sielun salaisuuden pyhänä pitämisen kehoitti kuninkaanmurhaan.»
»Ja sitten, hyvä herra?»
»Maailma ei välitä hyvin hienoista eroavaisuuksista, teidän pyhyytenne, ja Vatikaani on tätä nykyä sotakannalla melkein kaikkia Euroopan valtoja ja kansoja vastaan. Nähdessään viattominta ja ylhäisintä vastaan tehdyn kamalan rikoksen maailma on sanova, että mitä paavi ei estänyt, sitä paavi toivoi, ja mitä paavi toivoi, sen hän päätti, ja että Rauhan Ruhtinaan edustaja koetti uudestaan rakentaa maallisen valtansa kapinoitsijain vehkeiden ja salamurhaajien miekkojen avulla.»
Kapusiinilaisen sandaalit raapivat taas lattiaa ja taas paavi kohotti kätensä.
»Te tulitte luokseni, kun kaikki muut keinonne olivat lopussa?»
»Tietysti hallitus toivoo aina voivansa säästää teidän Pyhyydeltänne kaikki turhat ja kiusalliset kokemukset.»
»Tuo nuori nainen on jaksanut vastustaa kaikkia muita vaikutuksia, eikö niin?»
»Hän on vastustanut kaikkia vaikutuksia, joilla luonnolliset käskijät ovat koettaneet häntä taivuttaa.»
»Olen kuullut siitä. Olen kuullut mitä teidän luonnolliset käskijänne ovat tehneet nöyryyttääkseen turvatonta naista. Hän on joutunut
