Neurologic interventions for physical therapy third edition kessler - The 2025 ebook edition is avai
Neurologic interventions for physical therapy Third Edition Kessler
Visit to download the full and correct content document: https://textbookfull.com/product/neurologic-interventions-for-physical-therapy-third-edi tion-kessler/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant download maybe you interests ...
Inhalation aerosols physical and biological basis for therapy Third Edition Hickey
Professor and Associate Chair, Department of Physical Therapy, University of Evansville, Evansville, Indiana
Mary Kessler, PT, MHS
Associate Dean, College of Education and Health Sciences, Director Physical Therapist Assistant Program, Associate Professor, Department of Physical Therapy, University of Evansville, Evansville, Indiana
Table of Contents
Cover image
Title page
Copyright
Contributors
Dedication
Preface
Acknowledgments
Section 1: Foundations
Chapter 1: The Roles of the Physical Therapist and Physical Therapist Assistant in Neurologic Rehabilitation
All rights reserved No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and retrieval system, without permission in writing from the publisher Permissions may be sought directly from Elsevier’s Health Sciences Rights Department in Philadelphia, PA, USA: phone: (+ 1) 215 239 3804, fax: (+ 1) 215 239 3805, e-mail: healthpermissions@elsevier com You may also complete your request online via the Elsevier homepage (http://www elsevier com), by selecting ‘Customer Support’ and then ‘Obtaining Permissions ’
Notice
Knowledge and best practice in this field are constantly changing As new research and experience broaden our knowledge, changes in practice, treatment, and drug therapy may become necessary or appropriate. Readers are advised to check the most current information provided (i) on procedures featured or (ii) by the manufacturer of each product to be administered, to verify the recommended dose or formula, the method, and duration of administration, and contraindications It is the responsibility of the practitioner, relying on their own experience and knowledge of the patient, to make diagnoses, to determine dosages and the best treatment for each individual patient, and to take all appropriate safety precautions. To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the Editor assumes any liability for any injury and/or damage to persons or property arising out of or related to any use of the material contained in this book
The Publisher
International Standard Book Number: 978-1-4557-4020-8
Executive Content Strategist: Kathy Falk
Content Development Specialist: Brandi Graham
Publishing Services Manager: Julie Eddy
Senior Project Manager: Richard Barber
Designer: Ryan Cook
Printed in the United States of America
Last digit is the print number: 9 8 7 6 5 4 3 2 1
Contributors
Maghan C Bretz, PT, MPT St Mary’s Rehabilitation Institute, Adjunct Instructor, Department of Physical Therapy, Evansville, Indiana, Evolve videos
To my husband, Terry, who has always been there with love and support, and to my parents who were always supportive of my educational endeavors
Tink
To Craig, my husband, who continues to provide me with love, support, and encouragement to pursue this and all of my other professional goals, and to Kyle and Kaitlyn, who still like to see their photographs in print
A final word of thanks to my parents, John and Judy Oerter, who have always encouraged me to work hard and strive for excellence You have always believed in me and my ability to succeed.
Mary
Preface
Tink Martin Mary Kessler
We are gratified by the very positive responses to the first two editions of the Neurologic Interventions for Physical Therapy text In an effort to make a good reference even better, we have taken the advice of reviewers and our physical therapist and physical therapist assistant students to complete a third edition. The sequence of chapters still reflects a developmental trend with motor development, handling and positioning, and interventions for children coming before the content on adults Chapters on specific pediatric disorders and neurologic conditions seen in adults remain as well as introductory chapters on physical therapy practice and the role of the physical therapist assistant. The review of basic neuroanatomy structure and function and the chapter on proprioceptive neuromuscular facilitation have been updated and continue to provide foundational knowledge The intervention components of each chapter have been enhanced to emphasize function and the use of current best evidence in the physical therapy care of these patients. Concepts related to neuroplasticity and task-specific training are also included. All patient cases have been reworked again to reflect current practice and are formatted in a way to assist students with their documentation skills
We continue to see that the text is used by students in both physical therapist assistant and doctor of physical therapy programs, and this certainly has broad appeal However, as we indicated in our last preface, we continue to be committed to addressing the role of the physical therapist assistant in the treatment of children and adults with neurologic deficits. On the contrary, the use of the textbook by physical therapy students should increase the understanding of and appreciation for the psychomotor and critical-thinking skills needed by all members of the rehabilitation team to maximize the function of patients with neurologic deficits.
The Evolve site continues to be enhanced as we try to insert additional resources for faculty and students. An instructor Test Bank and PowerPoint slides have been added in this third edition. Also, newly added video clips of interventions as well as gait and proprioceptive neuromuscular facilitation will allow students to increase their understanding of the subject matter and to be better prepared for the neurologic portion of their certification exam
The mark of sophistication of any society is how well it treats the young and old, the most vulnerable segments of the population We hope in some small measure that our continuing efforts will make it easier to unravel the mystery of directing movement, guiding growth and development, and relearning lost functional skills to improve the quality of life for the people we serve
Acknowledgments
I again want to acknowledge the dedication and hard work of my colleague, friend, and co-author, Mary Kessler. Mary’s focus on excellence is evident in the updated adult chapters. Special thanks to Dawn Welborn-Mabrey for her marvelous pediatric insights. Thank you to past contributors, Dr. Pam Ritzline, Mary Kay Solon, Dr Donna Cech, and Terry Chambliss Thank you to the students at the University of Evansville You are really the reason this book happened in the first place and the reason it has evolved into its present form. I want to acknowledge the work of those at Elsevier, especially Brandi Graham, for seeing us through the timely completion of the third edition.
Tink
I must thank my good friend, mentor, colleague, and co-author, Tink Martin Without Tink, none of these editions would have been completed. She has continued to take care of many of the details, always keeping us focused on the end result Tink’s ongoing encouragement and support have been most appreciated
A special thank you to all of the students at the University of Evansville They are the reason that we originally started this project, and they have continued to encourage and motivate us to update and revise the text Additional thanks must be extended to all of the individuals who have assisted us over the last 20 years, including Dr Catherine McGraw, Maghan Bretz, Sara Snelling, Dr Pam Ritzline, Mary Kay Solon, Janet Szczepanski, Terry Chambliss, Suzy Sims, Beth Jankauski, and Amanda Fisher. Every person mentioned has contributed to the overall excellence and success of this text
Mary
SECTION 1 Foundations
CHAPTER 1
The Roles of the Physical Therapist and Physical Therapist Assistant in Neurologic Rehabilitation
Objectives
After reading this chapter, the student will be able to:
The practice of physical therapy in the United States continues to change to meet the increased demands placed on service provision by reimbursement entities and federal regulations The profession has seen an increase in the number of physical therapist assistants (PTAs) providing physical therapy interventions for adults and children with neurologic deficits PTAs are employed in outpatient clinics, inpatient rehabilitation centers, extended-care and pediatric facilities, school systems, and home healthcare agencies. Traditionally, the rehabilitation management of adults and children with neurologic deficits consisted of treatment derived from the knowledge of disease and interventions directed at the amelioration of patient signs, symptoms, and functional impairments Physical therapists and physical therapist assistants help individuals “maintain, restore, and improve movement, activity, and functioning, thereby enhancing health, well-being, and quality of life” (APTA, 2014). Physical therapy is provided across the lifespan to children and adults who “may develop impairments, activity limitations, and participation restrictions” (APTA, 2014) These limitations develop as a consequence of various health conditions and the interaction of personal and environmental factors (APTA, 2014).
Sociologist Saad Nagi developed a model of health status that has been used to describe the relationship between health and function (Nagi, 1991) The four components of the Nagi Disablement Model (disease, impairments, functional limitations, and disability) evolve as the individual loses health. Disease is defined as a pathologic state manifested by the presence of signs and symptoms that disrupt an individual’s homeostasis or internal balance. Impairments are alterations in anatomic, physiologic, or psychological structures or functions Functional limitations occur as a result of impairments and become evident when an individual is unable to perform everyday activities that are considered part of the person’s daily routine. Examples of physical impairments include a loss of strength in the anterior tibialis muscle or a loss of 15 degrees of active shoulder flexion These physical impairments may or may not limit the individual’s ability to perform functional tasks Inability to dorsiflex the ankle may prohibit the patient from achieving toe clearance and heelstrike during ambulation, whereas a 15-degree limitation in shoulder range may have little impact on the person’s ability to perform self-care or dressing tasks.
According to the disablement model, a disability results when functional limitations become so great that the person is unable to meet age-specific expectations within the social or physical environment (Verbrugge and Jette, 1994). Society can erect physical and social barriers that interfere with a person’s ability to perform expected roles. The societal attitudes encountered by a person with a disability can result in the community’s perception that the individual is handicapped Figure 1-1 depicts the Nagi classification system of health status
The second edition of the Guide to Physical Therapist Practice incorporated the Nagi Disablement Model into its conceptual framework of physical therapy practice. The use of this model has directed physical therapists (PTs) to focus on the relationship between impairment and functional limitation and the patient’s ability to perform everyday activities Increased independence in the home and community and improvements in an individual’s quality of life are the expected outcomes of physical therapy interventions (APTA, 2003). However, as our practice has evolved, current practice guidelines recognize the critical roles PTs and PTAs play in providing “rehabilitation and habilitation, performance enhancement, and prevention and risk-reduction services” for patients and the overall population (APTA, 2014)
As physical therapy professionals, it is important that we understand our role in optimizing patient function. The second edition of the Guide to Physical Therapist Practice (APTA, 2003) defined function as “those activities identified by an individual as essential to support physical, social, and psychological well-being and to create a personal sense of meaningful living ” Function is related to
FIGURE1-1 Nagiclassificationsystemofhealthstatus
age-specific roles in a given social context and physical environment and is defined differently for a child of 6 months, an adolescent of 15 years, and a 65-year-old adult Factors that contribute to an individual’s functional performance include personal characteristics, such as physical ability, emotional status, and cognitive ability; the environment in which the adult or child lives and works, such as home, school, or community; and the social expectations placed on the individual by the family, community, or society
The World Health Organization (WHO) developed the International Classification of Functioning, Disability, and Health (ICF), which has been endorsed by the American Physical Therapy Association (APTA) This system provides a more positive framework and standard language to describe health, function, and disability and has been incorporated into the third edition of the Guide to Physical Therapist Practice. Figure 1-2 illustrates the ICF model. Health is much more than the absence of disease; rather, it is a condition of physical, mental, and social well-being that allows an individual to participate in functional activities and life situations (WHO, 2013; Cech and Martin, 2012). A biopsychosocial model is central to the ICF and defines a person’s health status and functional capabilities by the interactions between one’s biological, psychological, and social domains (Figure 1-3) This conceptual framework recognizes that two individuals with the same diagnosis might have very different functional outcomes and levels of participation based on environmental and personal factors.
FIGURE1-3 Thethreedomainsoffunction biophysical,psychological,sociocultural mustoperate independentlyaswellasinterdependentlyforhumanbeingstoachievetheirbestpossiblefunctionalstatus (From CechD MartinS: Functional movement development across the life span ed3 StLouis 2012 Elsevier)
The ICF also presents functioning and disability in the context of health and organizes the information into two distinct parts. Part 1 addresses the components of functioning and disability as
they relate to the health condition The health condition (disease or disorder) results from the impairments and alterations in an individual’s body structures and functions (physiologic and anatomical processes). Activity limitations present as difficulties performing a task or action and encompass physical as well as cognitive and communication activities Participation restrictions are deficits that an individual may experience when attempting to meet social roles and obligations within the environment Functioning and disability are therefore viewed on a continuum where functioning encompasses performance of activities, and participation and disability implies activity limitations and restrictions in one’s ability to participate in life situations Part 2 of the ICF information recognizes the external environmental and internal personal factors which influence a person’s response to the presence of a disability and the interaction of these factors on one’s ability to participate in meaningful activities (APTA, 2014; WHO, 2013). All factors must be considered to determine their impact on function and participation (O’Sullivan, 2014; Cech and Martin, 2012)
The ICF is similar to the Nagi Model; however, the ICF emphasizes enablement rather than disability (Cech and Martin, 2012). In the ICF model, there is less focus on the cause of the medical condition and more emphasis directed to the impact that activity limitations and participation restrictions have on the individual As individuals experience a decline in health, it is also possible that they may experience some level of disability Thus, the ICF “mainstreams the experience of disability and recognizes it as a universal human experience” (ICF, 2014).
Various functional skills are needed in domestic, vocational, and community environments. Performance of these skills enhances the individual’s physical and psychological well-being Individuals define themselves by what they are able to accomplish and how they are able to participate in the world. Performance of functional tasks not only depends on an individual’s physical abilities and sensorimotor skills but is also affected by the individual’s emotional status (depression, anxiety, self-awareness, self-esteem), cognitive abilities (intellect, motivation, concentration, problem-solving skills), and ability to interact with people and meet social and cultural expectations (Cech and Martin, 2012). Furthermore, individual factors such as congenital disorders and genetic predisposition to disease, demographics (age, sex, level of education, and income), comorbidities, lifestyle choices, health habits, and environmental factors (including access to medical and rehabilitation care and the physical and social environments) may also impact the individual’s function and his or her quality of life (APTA, 2014).
Theroleofthephysicaltherapistinpatientmanagement
As stated earlier, physical therapists are responsible for providing rehabilitation, habilitation, performance enhancement, and preventative services (APTA, 2014) Ultimately, the PT is responsible for performing a review of the patient’s history and systems and for administering appropriate tests and measures in order to determine an individual’s need for physical therapy services If after the examination the PT concludes that the patient will benefit from services, a plan of care is developed that identifies the goals, expected outcomes, and the interventions to be administered to achieve the desired patient outcomes (APTA, 2014).
The steps the PT utilizes in patient/client management are outlined in the third edition of the Guide to Physical Therapist Practice and includes examination, evaluation, diagnosis, prognosis, interventions, and outcomes. The PT integrates these elements to optimize the patient’s outcomes, including improving the health or function of the individual or enhancing the performance of healthy individuals Figure 1-4 identifies these elements In the examination, the PT collects data through a review of the patient’s history and a review of systems and then administers appropriate tests and measures. The PT then evaluates the data, interprets the patient’s responses, and makes clinical judgments relative to the chronicity or severity of the patient’s problems. Within the evaluation process, the therapist establishes a physical therapy diagnosis based on the patient’s level of impairment and functional limitations Use of differential diagnosis (a systematic process to classify patients into diagnostic categories) may be used. Once the diagnosis is completed, the PT develops a prognosis, which is the predicted level of improvement and the amount of time that will be needed to achieve those levels Patient goals are also a component of the prognosis aspect of the evaluation The development of the plan of care is the final step in the evaluation process The plan of care includes short- and long-term goals and specific interventions to be administered, as well as the expected outcomes of therapy and the proposed frequency and duration of treatment. Goals and outcomes should be objective, measureable, functionally oriented, and meaningful to the patient Intervention is the element of patient management in which the PT or the PTA interacts with the patient through the administration of “various physical interventions to produce changes in the [patient’s] condition that are consistent with the diagnosis and prognosis” (APTA, 2014).
Intervention are organized into 9 categories: “patient or client instruction (used with every patient); airway clearance techniques, assistive technology, biophysical agents; functional training in selfcare and domestic, work, community, social, and civic life; integumentary repair and protection techniques; manual therapy techniques; motor function training; and therapeutic exercise” (APTA, 2014) Reexamination of the patient includes performance of appropriate tests and measures to determine if the patient is progressing with treatment or if modifications are needed The final component related to patient management is review of patient outcomes. The PT must determine the impact selected interventions have had on the following: disease or disorder, impairments, activity limitations, participation, risk reduction and prevention, health, wellness, and fitness, societal resources, and patient satisfaction (APTA, 2014) Other aspects of patient/client management include the coordination (the working together of all parties), communication, and documentation of services provided
FIGURE1-4 Theelementsofpatient/clientmanagement (FromAmericanPhysicalTherapyAssociation: Guide to Physical Therapist Practice 3 0 Alexandria,VA,2014,APTA)
PTAs assist only with the intervention component of care (Clynch, 2012). All interventions performed by the PTA are directed and supervised by the PT These interventions may include “procedural intervention(s), associated data collection, and communication including written documentation associated with the safe, effective, and efficient completion of the task” (Crosier, 2010). All other tasks remain the sole responsibility of the PT.
There is little debate as to whether PTAs have a role in treating adults with neurologic deficits, as long as the individual needs of the patient are taken into consideration and the PTA follows the plan of care established by the PT Physical therapist assistants are the only healthcare providers who “assist a physical therapist in the provision of selected interventions” (APTA, 2014). The primary PT is still ultimately responsible for the patient, both legally and ethically, and the actions of the PTA relative to patient management (APTA, 2012a) The PT directs and supervises the PTA when the PTA provides interventions selected by the PT The APTA has identified the following responsibilities as those that must be performed exclusively by the PT (APTA, 2012a):
1. Interpretation of referrals when available
2 Initial examination, evaluation, diagnosis, and prognosis
3 Development or modification of the plan of care, which includes the goals and expected outcomes
4. Determination of when the expertise and decision-making capabilities of the PT requires the PT to personally render services and when it is appropriate to utilize a PTA
5 Reexamination of the patient and revision of the plan of care if indicated
6. Establishment of the discharge plan and documentation of the discharge summary
7. Oversight of all documentation for services rendered APTA policy documents also state that interventions that require immediate and continuous examination and evaluation are to be performed exclusively by the PT (APTA, 2012b) Specific examples of these interventions have changed recently. PTs and PTAs are advised to refer to APTA policy documents, their state practice acts, and the Commission on Accreditation in Physical Therapy Education (CAPTE) guidelines for the most up-to-date information regarding interventions that are considered outside the scope of practice for the PTA Practitioners are also encouraged to review individual state practice acts and payer requirements for supervision requirements as they relate to the PT/PTA relationship (Crosier, 2011).
Before directing the PTA to perform specific components of the intervention, the PT must critically evaluate the patient’s condition (stability, acuity, criticality, and complexity) consider the practice setting in which the intervention is to be delivered, the type of intervention to be provided, and the predictability of the patient’s probable outcome to the intervention (APTA, 2012a). In addition, the knowledge base of the PTA and his or her level of experience, training, and skill level must be considered when determining which tasks can be directed to the PTA The APTA has developed two algorithms (PTA direction and PTA supervision; Figures 1-5 and 1-6) to assist PTs with the steps that should be considered when a PT decides to direct certain aspects of a patient’s care to a PTA and the subsequent supervision that must occur Even though these algorithms exist, it is important to remember that communication between the PT and PTA must be ongoing to ensure the best possible outcomes for the patient. PTAs are also advised to become familiar with the Problem-Solving Algorithm Utilized by PTAs in Patient/Client Intervention (Figure 1-7) as a guide for the clinical problem-solving skills a PTA should employ before and during patient interventions (APTA, 2007) Unfortunately, in our current healthcare climate, there are times when the decision as to whether a patient may be treated by a PTA is determined by productivity concerns and the patient’s payer source An issue affecting some clinics and PTAs is the denial of payment by some insurance providers for services provided by a PTA Consequently, decisions regarding the utilization of PTAs are sometimes determined by financial remuneration and not by the needs of the patient.
FIGURE1-5 PTAdirectionalgorithm (FromCrosierJ:PTdirectionandsupervisionalgorithms, PT in Motion 2(8):47,2010)
FIGURE1-6 PTAsupervisionalgorithm (FromCrosierJ:PTdirectionandsupervisionalgorithms, PT in Motion 2(8):47,2010)
FIGURE1-7 ProblemsolvingalgorithmutilizedbyPTAsinpatient/clientintervention (FromAmericanPhysicalTherapy Association: A normative model of physical therapist assistant education, Version 2007, Alexandria,VA,2007,APTA,p 85)
Although PTAs work with adults who have had cerebrovascular accidents, spinal cord injuries,
and traumatic brain injuries, some PTs still view pediatrics as a specialty area of practice This narrow perspective is held even though PTAs work with children in hospitals, outpatient clinics, schools, and community settings, including fitness centers and sports-training facilities. Although some areas of pediatric physical therapy are specialized, many areas are well within the scope of practice of the generalist PT and PTA (Miller and Ratliffe, 1998) To assist in resolving this controversy, the Pediatric Section of APTA developed a draft position statement outlining the use of PTAs in various pediatric settings. The original position paper stated that “physical therapist assistants could be appropriately utilized in pediatric settings with the exception of the medically unstable, such as neonates in the ICU” (Section on Pediatrics, APTA, 1995) This document was revised in 1997 and remains available from the Section on Pediatrics The position paper states that “the physical therapist assistant is qualified to assist in the provision of pediatric physical therapy services under the direction and supervision of a physical therapist” (Section on Pediatrics, APTA, 1997) It is recommended that PTAs should not provide services to children who are physiologically unstable (Section on Pediatrics, APTA, 1997). In addition, this position paper also states that “delegation of physical therapy procedures to a PTA should not occur when a child’s condition requires multiple adjustments of sequences and procedures due to rapidly changing physiologic status and/or response to treatment” (Section on Pediatrics, APTA, 1997) The guidelines proposed in this document follow those suggested by Dr. Nancy Watts in her 1971 article on task analysis and division of responsibility in physical therapy (Watts, 1971). This article was written to assist PTs with guidelines for delegating patient care activities to support personnel Although the term delegation is not used today because of the implications of relinquishing patient care responsibilities to another practitioner, the principles of patient/client management, as defined by Watts, can be applied to the provision of present-day physical therapy services. PTs and PTAs unfamiliar with this article are encouraged to review it because the guidelines presented are still appropriate for today’s clinicians and are referenced in APTA documents
The PTA functions as a member of the rehabilitation team in all treatment settings. Members of this team include the primary PT; the physician; speech, occupational, and recreation therapists; nursing personnel; the psychologist; case manager; and the social worker However, the two most important members of this team are the patient and his or her family. In a rehabilitation setting, the PTA is expected to provide interventions to improve the patient’s functional independence. Relearning motor activities, such as bed mobility, transfers, ambulation skills, stair climbing, and wheelchair negotiation, if appropriate, are emphasized to enhance the patient’s functional mobility In addition, the PTA participates in patient and family education and is expected to provide input into the patient’s discharge plan. Patient and family instruction includes providing information, education, and the actual training of patients, families, significant others, or caregivers and is a part of every patient’s plan of care (APTA, 2014; APTA, 2003) As is the case in all team activities, open and honest communication among all team members is crucial to maximize the patient’s participation and achievement of an optimal functional outcome.
The rehabilitation team working with a child with a neurologic deficit usually consists of the child; his or her parents; the various physicians involved in the child’s management and other healthcare professionals, such as an audiologist and physical and occupational therapists; a speech language pathologist; and the child’s classroom teacher. The PTA is expected to bring certain skills to the team and to the child, including knowledge of positioning and handling, use of adaptive equipment, management of abnormal muscle tone, knowledge of developmental activities that foster acquisition of functional motor skills and movement transitions, knowledge of familycentered care and the role of physical therapy in an educational environment. Additionally, interpersonal communication and advocacy skills are beneficial as the PTA works with the child and the family, as well as others Family teaching and instruction are expected within a familycentered approach to the delivery of various interventions embedded into the child’s daily routine. Because the PTA may be providing services to the child in his or her home or school, the assistant may be the first to observe additional problems or be told of a parent’s concern These observations or concerns should be communicated immediately to the supervising PT Due to the complexity of patient’s problems and the interpersonal skill set needed to work with the pediatric population and their families, most clinics require prior work experience before employing PTAs and PTs in these treatment settings (Clynch, 2012)
PTs and PTAs are valuable members of a patient’s health-care team To optimize the relationship between the two and to maximize patient outcomes, each practitioner must understand the educational preparation and experiential background of the other. The preferred relationship between PTs and PTAs is one characterized by trust, understanding, mutual respect, effective communication, and an appreciation for individual similarities and differences (Clynch, 2012) This relationship involves direction, including determination of the tasks that can be directed to the PTA, supervision because the PT is responsible for supervising the assistant to whom tasks or interventions have been directed and accepted, communication, and the demonstration of ethical and legal behaviors Positive benefits that can be derived from this preferred relationship include more clearly defined identities for both PTs and PTAs and a more unified approach to the delivery of high-quality, cost-effective physical therapy services
Chapter summary
Changes in physical therapy practice have led to an increase in the number of PTAs and greater variety in the types of patients treated by these clinicians. PTAs are actively involved in the treatment of adults and children with neurologic deficits After a thorough examination and evaluation of the patient’s status, the primary PT may determine that the patient’s intervention or a portion of the intervention may be safely performed by an assistant. The PTA functions as a member of the patient’s rehabilitation team and works with the patient to maximize his or her ability to participate in meaningful activities Improved function in the home, school, or community remains as the primary goal of our physical therapy interventions
Review questions
1. Discuss the ICF model as it relates to health and function.
2 List the factors that affect an individual’s performance of functional activities
3 Discuss the elements of patient/client management
4 Identify the factors that the PT must consider before utilizing a PTA
5 Discuss the roles of the PTA when working with adults or children with neurologic deficits
References
American Physical Therapy Association Guide to physical therapist practice ed 2 Alexandria, VA: APTA; 2003 pp 13–47, 679
American Physical Therapy Association: Direction and supervision of the physical therapist assistant, 2012a, HOD P06-05-18-26 Available at: www apta org/uploadedFiles/APTAorg/About Us/Policies/Practice/DirectionSupervisionPTA pdf Accessed January 5, 2014.
American Physical Therapy Association: Procedural interventions exclusively performed by physical therapists, 2012b, HOD P06-00-30-36 Available at: www apta org/uploadedFiles/APTAorg/About Us/Policies/Practice? ProceduralInterventions.pdf. Accessed January 5, 2014.
American Physical Therapy Association (APTA). Guide to physical therapist practice 3.0. ed 3 Alexandria, VA: APTA; 2014 Available at: http://guidetoptpractice apta org Accessed September 24, 2014
American Physical Therapy Association Education Division. A normative model of physical therapist professional education, version 2007. Alexandria, VA: APTA; 2007 pp 84–85.
Cech D, Martin S Functional movement development across the life span ed 3 Philadelphia: Saunders; 2012 pp 1–13
Clynch HM. The role of the physical therapist assistant regulations and responsibilities. Philadelphia: FA Davis; 2012 pp 23, 43–76.
Crosier J PTA direction and supervision algorithms PTinMotion 2010 Available at: www apta org/PTinMotion/2010/9PTAsToday Accessed January 7, 2014
Crosier J. The PT/PTA relationship: 4 things to know. February 2011. Available at: www.apta.org/PTAPatientCare Accessed January 7, 2014.
International classification of functioning, disability, and health (ICF), World Health Organization Available at: www who int/classifications/icf/en/ Accessed January 5, 2014
Miller ME, Ratliffe KT. The emerging role of the physical therapist assistant in pediatrics. In: Ratliffe KT, ed. Clinical pediatric physical therapy. St Louis: Mosby; 1998:15–22.
Nagi SZ Disability concepts revisited: Implications for prevention In: Pope AM, Tarlox AR, eds Disability in America: toward a national agenda for prevention Washington, DC: National Academy Press; 1991:309–327.
O’Sullivan SB. Clinical decision making planning and examination. In: O’Sullivan SB, Schmitz TJ, Fulk GD, eds Physical rehabilitation assessment and treatment ed 6 Philadelphia: Davis; 2014:1–29
Section on Pediatrics, American Physical Therapy Association. Draft position statement on utilization of physical therapist assistants in the provision of pediatric physical therapy. Sect Pediatr Newsl 1995;5:14–17
Section on Pediatrics, American Physical Therapy Association Utilization of physical therapist assistants in the provision of pediatric physical therapy. Alexandria, VA: APTA; 1997.
Verbrugge L, Jette A The disablement process Soc Sci Med. (38):1994;1–14
Watts NT Task analysis and division of responsibility in physical therapy Phys Ther (51):1971;23–35
World Health Organization. How to use the ICF: a practical manual for using the international classification of functioning, disability and health (ICF), 2013 2013 Geneva
CHAPTER 2
Another random document with no related content on Scribd:
N:o 337. Persiljan kuivaamisesta.
Persilja kuivataan pieneksi hakattuna samalla lailla kuin penaattikin. Sitä kuivataan myös astioissa uunissa, mutta se kuivauskeino on huonompi.
N:o 338. Meiramin kuivaamisesta.
Tätä on paras leikata kuivaan Elo- ja Syys-kuussa, jona se on täysikasvonen. Pisimmät oksat sidotaan pikkusihin tukkuloihin ja ripustetaan kuivaan, mutta pikkuset oksat kuivataan paperilla taikka puhtosilla laudoilla. — Pikkuset oksat ovat paremmat kuin isot.
N:o 339. Kukkas-kaalin kuivaamisesta.
Kukkas-kaali ruokotaan puhtaaksi, palotetaan ja lyöpätään kiehuvassa vedessä, jossa palanen voita pitää oleman seassa; pannaan sitte' liina-rievuille' valoomaan ja sen perästä posliini vadille' heikkoon uuni-lämpömään kuivumaan. Tällä lailla on niitä parempi kuivata kuin lankoin puetettuina tuulessa, joka myös on paikottaisin tapana. Ennen kuin tätä syötää valmistetaan, liotetaan se pari tuntia vedessä ja lyöpätään sitte'.
N:o 340. Sokeripavun-palkojen kuivaamisesta.
Yhden kokosia pavun-palkoja puetellaan vahvoille' langoille', lyöpätään sitte' kiehuvassa vedessä, jossa vähänen persilja-tukkula on seassa ja voin palanen. Sitte' ripustetaan ne' kalpeen kuivaan, tuuleen, johon ei päivä paista, vähän erinänsä toinen toisistansa. Näitä säilytetään paperi-pusseissa lämpösessä huoneessa. — Niitä
sopii myös heikossa uuni-lämpömässä kuivata, sitte' kuin ensin ovat lyöpätyt.
N:o 341. Panskan-löökin kuivaamisesta.
Tämä löökki ei pysy maasta otettuna kauvan homehtumata, sentähden säilytetään se paraiten kuivaamalla. Se kuoritaan, leikataan pytkyihin ja nelis-tahkuliaisiin palasiin, joina se pannaan posliini- taikka kivi-vadille' heikkoon uuni-lämpömään kuivumaan. Kuivaessa käännellään ja sekotellaan sitä, mutta hyvin kuivana pannaan se vadille' muutamaksi päivää olemaan avoimena vapaassa huoneessa; jonka perästä se pannaan klasi- taikka kivipulleihin, joidenka suut niotaan kiinni, ja viedään sitte' säilymään kuivaan huoneeseen. Tämä on monissa tarpeissa hyvä, erinomattain suolasien- ja liko-kalojen kasena.
N:o 342. Turkin Pöönien kuivaamisesta.
Pöönit noukitaan ennen kuin ovat täysikasvosiksi ehtineet, perataan ja lasketaan hapaassa kiehuvaan veteen muutamaksi minuuttia kiehumaan, jonka perästä ne' levitellään pöydälle jähtymään ja leikataan sitte' tavallisella lailla pieniksi ja pannaan astioissa heikkoon uuni-lämpömään hajalle kuivumaan. Tarkka vaari pitää otettamaan ett'eivät kadota muotoansa ylöllisessä kuumuudessa. Uunista otettuna levitellään ne' pariksi päivää pöydälle', jonka perästä ne' säilytetään paperi-pusseissa. Näitä valmistetaan ru'aksi niinkuin tuoreitakin pöönejä. Niitä sopii myös kuivata samalla lailla kuin sokeri-pavun-palkojakin (N:o 340).
N:o 343. Omenoitten kuivaamisesta.
Omenoita, höllemmästä laissa, kuoritaan ja halotaan, siemenpesät otetaan pois, jonka perästä omenan-puolikkaat levitellään astioille' ja pannaan heikkoon uunin-lämpömään kuivamaan.
Sipulit leikataan hyvin pieniksi, levitellään kivi-astioille' ja pannaan heikkoon uuni-lämpömään kuivamaan.
12:ta Jako.
LIHOJEN SUOLAAMISESTA JA
SAUHUTTAMISESTA.
N:o 345. Här'än-lihan suolaamisesta.
Tavallisesti suolataan sitä seuraavalla lailla: Pieniin suoloihin sekotetaan saltpietaria, pienennettyä sokeria, muserrettuja laaperinlehtejä ja muserrettuja karvaita-pippuroita taikka muserrettuja katajan-marjoja. Tällä sekotuksella hiastetaan lihat, sitte' kuin ovat ositeltu ja hakatut haavohin. Sen perästä varistellaan tätä suolaa sen puhdistetun astian pohjalle', johon lihat pannaan. Lihoja ladotaan niiden päälle' hyvin kireeseen, ja sitte' taas suolasekotusta lihojen päälle' joka latomuskertaan siksi kuin astia täytyy, taikka lihat loppuuvat. Sitte' kuin lihat ovat sillä lailla suolatut, lasketaan niiden päälle' pohja ja pohjalle' painoa. Tämä astia säilytetään kellarissa taikka muussa kylmässä huoneessa. — Joka liha-tynnyrille otetaan kappa suoloja, neljäs-osa naulaa saltpietaria, naula sokeria, kaksi kourallista laaperin-lehtiä ja puolen kourallista karvaita-pippuroita taikka koko kourallinen katajan-marjoja. — Jos sokeri ja kryydit tahdotaan poisjättää, niin pantakoon suoloja runsaammin. Lihat pitää pantaman varsin liki toisiinsa ja sullottaman hyvin yhteen, ja välipaikat täytettämän suoloilla. Suolaveden pitää aina oleman ylinnä
ja välistä muutettaman uutta, jos edellinen ei ole ollut tarpeeksi raikasta ja väkevää.
Toisella lailla.
Reisi halastaan, luut otetaan pois ja liha täritään kauniin luontoseksi; senperästä hiastetaan se yhteen sekotetulla sokerilla ja saltpietarilla, sitte' oitis suoloilla ja annetaan olla sillänsä vuorokauden. Sill'aikana keitetään suolavettä kaivo-vedestä, jota otetaan kannu ja kolme kourallista suoloja; kiehuessa kuoritaan tyystästi maanto päältä ja nostetaan sitte' jähtymään. Hyvin jähtyneenä kaadetaan se lihoin, joita käännellään jokatoinen päivä, jos eivät ole suolaveden alla. Tätä lihaa sopii keittää parin viikon perästä, jos ensin hiukan liotetaan vedessä. Jos enemmän lihoja yht'haava suolataan, niin sullotaan ne' hyvin yhteen, ja toisena päivänä lasketaan kansi päälle' ja suurehko kivi painoksi kannelle'. Rinnat ja kielet suolataan samalla lailla, mutta ei niiden tarvitte olla niinkauvan suolassa.
N:o 346. Sian-lihan suolaamisesta.
Siasta katkastaan jähtyneenä pää ja jalat, ihra otetaan pois ja selkä, niinmyös kylkiluun-paistit, lavat ja liikkiöt; välipaikat hakataan mielenperäsiin osiin. Joka lihan-pala hiastetaan pienennetyillä suoloilla ja saltpietarilla, jotka pitää oleman yhteen sekotetut. Jos liikkiöt (kinkut) ovat suuria, niin väännetään vahvemmalle' kohtaa pulkalla läpiä, ja täytetään suoloilla. Sitte' varistellaan suuria suoloja astian pohjalle' ja lihat ladotaan niiden päälle' nah'an puoli pohjaapäin; ja joka latomus-kerran väliin pannaan myös suuria suoloja. Viimmeksi lasketaan kansi päälle' ja painoa kannelle', ja säästetään kylmässä huoneessa taikka kellarissa.
N:o 347. Lampaan-lihan suolaamisesta.
Teurastettu (elikkä lahdattu) lammas pannaan roikkumaan niin kauvaksi että on ehtinyt hyvin jähtyä, hakataan sitte' keskeltä selkää halki ja etu-osa takapuolesta erinänsä. Luut hakataan poikkiommiin (paistiin jätetään aina kolme luuta), liha hiastetaan pienillä suoloilla ja kaadetaan suolavettä päälle', joka juoksutetaan pois joka kahdeksantena päivänä ja kaadetaan taas lihojen päälle'. Lihat säilytetään kannen ja hyvän painon alla.
Toisella lailla.
Sitte' kuin lihat edellä mainitulla tavalla ovat palotetut, pannaan ne' veteen yöksi, ja toisena päivänä nostetaan ne' nojossa olevalle' laudalle' valoomaan; pyhitään sitte' liina-rievulla ja suolataan astiaan, jonka pohjalle' on varisteltu suuria suoloja. Viimmeksi pannaan kansi päälle' ja painoa kannelle'.
N:o 348. Lihojen sauhuttamisesta.
Kuin här'än-lihat ovat olleet 4, ja lampaan-lihat 2 viikkoa suolassa, sopii niitä sauhuttaa joko korsteinissa taikka saunassa. Hampurilaiset eivät suolaa här'än-lihoja ennen sauhutusta, vaan kastaavat ne' muutaman kerran kiehuvaan veteen, sitte' hiastaavat niitä suoloilla ja saltpietarilla ja viimmeksi listimillä (klideillä), jonka perästä paneevat sauhuttumaan vähitellen kuudeksi viikkoa.
N:o 349. Sian-lihan sauhuttamisesta.
Paras on sauhuttaa sian-liikkiöitä (elikkä sinkkuja) katajoilla, sitte' kuin ovat olleet 4 viikkoa suolassa. Ensin pannaan ne' ilmottumaan
kahdeksaksi päivää haurastumisen tähden, suolataan sitte' ja pidetän 8 päivää suolavedessä likistyksessä, jonka perästä ne' pehmitetään sullotuilla katajan-marjoilla ja sauhutetaan sitte' katajoilla.
13:ta Jako.
LEIPOMISISTA.
N:o 350. Leipomisista yhteisesti.
Jauhojen hyvyys, joka on pää-asiana pidettävä, tutaan seuraavasta kokeesta: Jos vedestä ja jauhoista käsissä tehty kyrsä kovenee ilmassa ja sitte' venyy vetäessä, katkeemata, niin ovat jauhot hyviä; mutta jos kyrsä tarttuu sormiin ja katkee vetäessä, ovat jauhot huonoja. Vaikk'ei rukiisista-jauhoista tule niin sitkiää ja venyväistä kyrsää kuin nisusista, niin eriää se kuitenkin, parahultasesti vaivattuna, sormista, jos jauhot ovat hyviä. Rukiisienjauhojen muoto tulee olla paremmin sinertävä kuin keltasen-voipa; harmaan-muotoset karvaat jauhot ovat huonoja. — Jos jauhot ovat imeltyneet, niin pitää kyrsään vaivattaman niin paljon jauhoja kuin mahdollista on, ett'ei leipä tulisi likilaskoseksi eikä sitkiäksi
Taikina-vedeksi pitää otettaman puhdasta ja hyvää kaivo-vettä. — Veden hyvyys tunnetaan siittä, että se vahtoilee soovan seassa.
Taikina-vesi ei saa myös olla kiehuvaa, ei ylön kuumaakaan, mutta olkoon sentään talvella lämpösempää kuin suvella. — Leipä luonnistuu keväisin paremmaksi kuin pakkasilla ja kovilla suvilämpösillä. — Jauhoja pitää vähittäisin veteen ja taikinaan sekotettaman, eikä paljoa erältä. — Taikinaa ei saa vitkallensa sotkea, vaan ahkerasti. Käytöstä on tähän paras ottaa tuoreesta
sahdista. Käytös tietään hyväksi, jos pari pisaraa kiehuvaan veteen tipahutettuna pysyvät veden päällä. Vanha käytös on kelvollista, jos saa käymään taikinan, joka on tehty niin paljoista jauhoista kuin viinastakin ja pantu neljäs-osa sokeria sekaan. Huono juomisen käytös on sitkiä, tahmia ja pahanhajunen. Hapantunut käytös paranee moneen piihin pesemisellä kylmässä vedessä; hapahko (puolihapan) valkosta potaskaa sekaan pannen — neljäs-osa luodia joka puolta tooppia kohden. — Taikinan hapanteeksi pannaan hapanta kyrsää, joka edellisestä leipomuksesta säästyy suolattuna jauhoissa mukavassa astiassa. Suolatusta taikinasta tulee leipä sekä ma'ukkaammaksi että hauraammaksi kuin suolaamattomasta. Päivää ennen leipomusta pitää jauhot nostettaman lämpöseen.
Taikinan käymistä ei saa ylöllensä hätäyttää, vaan annettakoon sillekkin tarpeellinen aikansa. Jos ei kyrsä enää uunissa nouse, on se jo ennen ylöllensä noussut; käytöksen lisäämällä joudutetaan hitaantunut nousu; mutta kylmästä lakannut nousu paranee, jos kyrsä peitetään lämmitetyillä liina-kankailla (liinasilla- elikkä palttinaisilla-raidilla). — Uunin parahultanen lämpösyys koitellaan rukiisilla-jauhoilla: niitä viskataan kourallinen uuniin, jos muuttuuvat ruskeiksi, on uuni parahultasen lämpönen, mutta ylön kuuma jos palaavat, ja liian vähän lämpönen jos musteneevat taikka tuleevat happamaksi. — Rukiinen leipä ei kypsy niin hätää kuin nisunen, eikä maitoon leivottu niin pian kuin veteen, ei myöskään pakara kyrsä niin joutusasti kuin vetelähkö, eikä hapan niin pian kuin rievä, elikkä happanematoin.
Kuudesta leiviskästä rukiisista-jauhoista pitäisi tulla 9 leiviskää kyrsää, ja jähtynyttä leipää 8 leiviskää. Tavallisesti lasketaan kolme leiviskää pehmosta leipää kuivavan kahdeksi.
N:o 351. Näkki-leipiä.
Seulottuja taikka seuloomattomia rukiisia-jauhoja pannaan leivinkaukaloon ja pari kourallista kuminoita sekaan; jauhojen keskustaan tehdään kuoppa, johon kaadetaan suolattu taikinan-liemi (juuri); tämä sotketaan sitkiäksi ja käsistä eriäväiseksi, jona se tasotetaan siliäksi ja siivilöitään sitte' niin paljon sakiaa käytöstä päälle', että se kädellä silittäen peittää koko taikinan. Nyt tuiskutetaan sen päälle' hiukan jauhoja ja sotketaan käytös taikinan kanssa yhteen hyvin sekasin. Tätä pitää alas sotkettaman eikä ylös vedettämän, ett'ei leipä tulisi kohistuneeksi. Tarpeeksi sotkettuna jauhotetaan se ja peitetään lämmitetyllä liinasella kankaalla ja sitte' tyynyllä. Kuin taikina taas on noussut, sotketaan siihen jauhoja, sen jälkeen kuin tarve' vaatii, ja peitetään toistamiseen nousemaan. Nousseena leivotaan tästä ohkosia leipiä — joita kutsutaan näkki-leiviksi; — ne' pistellään molemmin puolin ja pannaan laudoille' liina-kankaiden väliin lämpöseen huoneeseen nousemaan, ja sitte' uuniin parahultaseen lämpömään.
Toisella lailla.
Parempaa näkki-leivän-taikinaa tehdään kräädätyistä rukiisistajauhoista, johonka sopii myös nisujauhojakin sekottaa, niin myöskin maitoa, hiukan voita, ja vähäsen muserrettua vänkkoolia taikka korjantereita. Tästä sotketaan taikinaa niinkuin tämän edellisessä on neuvottu.
N:o 352. Varikoisia-kakkoja.
Seulottuja taikka kräädättyjä rukiisia jauhoja pannaan leivin kaukaloon, joiden keskustaan tehdään kuoppa. Siihen pannaan
rippula hapanta kyrsää elikkä taikinaa ja sen päälle' lämmitettyä maitoa ja hiukan voita, niin myös haliaa siirappia, vähän pumeransinkuoria palotettuina ja muserrettuja vänkkooleja. Nämät kaikki sotketaan sekasin, siksi että taikina on tullut parahultasen notkiaksi, jona siihen pannaan käytöstä ja sotketaan taas sekasin, niinkuin tämän edellisessä (N:o 351) on neuvottu, ainoastansa sillä erotuksella, että tämä kyrsä pitää nouseman ja vaivattaman yhteen piihin enemmän, että hän ehtii tarpeeksi hapata. Tästä taikinasta leivotaan kakkoja, ja kuin ovat nousseet pistellään ne' kahvelilla ennen kuin uuniin pannaan.
N:o 353. Vierre'-kakkoja.
Otettakoon paljaita kräädättyjä rukiisia-jauhoja, taikka nisujauhoja toiseksi puoleksi, ja sekotettakoon yhteen ja kaadettakoon sekaan kokoon keitettyä jähtynyttä vierrettä ja maitoa, neljäs-osa vierteestä.
— Erinänsä sekasin vispilöitään munia, haliaa siirappia ja pieniksi palotettuja pumeransin-kuoria, pienettyjä pippuroita ja inkivääriä, jotka, hyvin sekaantuneina, kaadetaan taikinaan. Taikina sotketaan, taikka vaivataan, jonka perästä siihen pannaan käytöstä sekottajen ja sitte' valmistetaan niinkuin N:o 351 on neuvottu, kuitenkin pantakoon tähän vähän runsaammin käytöstä. Tästä leivotaan kakkoja, joiden annetaan nousta, ja voidellaan vierteellä, johonka on sekotettu kaksi munan-ruskuaista, ennen kuin uuniin pannaan.
N:o 354. Nisu-leipiä.
Tooppi maitoa, kolme vispilöittyä munaa, palanen voita ja pari lusikallista sokeria sekotetaan yhteen. Tähän sotketaan sitte' niin paljon nisujauhoja kuin tarve' vaatii, jonka perästä pannaan käytöstä
sekaan ja vaivataan valmiiksi taikinaksi, juuri niin kuin näkki-leipä taikinakin, N:o 351. — Tästä sopii leipoa joko kakkoja, korppuja taikka minkä muotosia leipiä hyvänsä.
N:o 355. Sahrami-leipiä.
Kuusi munaa ja pari lusikallista sokeria vispilöitään yhdessä sekasin. Vispilöidessä pannaan siihen 4 luodia raastittuja makeita manteleita, yksi tee-lusikallinen pienennettyjä kaartemummoja ja puoli tooppia haliaa maitoa, johonka pikkunen sahramilla täytetty liina-riepu on kastettu ja puserrettu niin paljon, että maito siittä on saanut täyden värin. Tämä taikina sotketaan — käytöstä sekaan pannen — ja vaivataan juuri niinkuin N:o 351; mutta vaivatessa (ylösvääntäessä) pannaan naula vedessä liotettua voita sekaan, ja leipoessa 8 luodia sinisiä rusinoita pestyinä. Tästä leivotaan kakkoja, jotka nousseena voidellaan vispilöityillä munan-ruskuaisilla, ja varistetaan päälle' sokeria ja kanelia.
N:o 356. Manteli-kakkoa.
Viisi taikka kuusi munaa ja pari lusikallista sokeria vispilöitään yhteen sekasin, ja pannaan sitte' lisäksi 3 taikka 4 luodia raastittuja makeita manteleita, 1 tee-lusikallinen pienennettyjä kaartemummoja ja puolen tooppia haliaa maitoa; jonka perästä taikina sotketaan, käytöstä sekaan pantuna. Vaivatessa, taikka ylösvääntäessä lisätään tähän puolen naulaa vedessä liotettua voita, jonka perästä se leivotaan vähäsiksi pytkyliäisiksi kakoiksi.
N:o 357. Sokeri-korppuja.
Viisi munaa ja 10 luodia sokeria vispilöitään yhteen sekasin, johon lisätään vispilöidessä: 2 luodia kanelia, 2 luodia pienennettyjä kaartemummoja ja naula voita. Tämä sotketaan taikka vaivataan parahultasen paljolla jauhoilla ja pannaan sitte' käytöstä sekaan, jonka perästä valmistetaan niinkuin N:o 351 on neuvottu.
N:o 358. Sokeri-krinkilöitä.
Taaletta, maitoa ja sulattua voita, otetaan kortteli joka laista, ja puolen naulaa sokeria, jotka kaikki vaivataan yhteen sekasin; tähän lisätään vielä muutama pienennetty kaartemumma taikka hiukan kanelia, 6 taikka 8 munaa, lusikallinen käytöstä ja hyviä nisujauhoja sen verran, että tämä taikina vaivattuna on vetelämäistä. Tästä leivotaan pikkusia krinkilöitä, jotka nousemaan ruvetessa voidellaan veteen sekotetulla munan-ruskuaisella ja varistetaan sitte' päälle' vähän suureksi pienennettyä sokeria, johon on sekotettu pienennettyjä karvaita manteleita. — Mantelit kuoritaan varittuna, ennen kuin pienennetään. — Nämät kypsennetään parahultasessa uuni-lämpömässä, rauta-pelleillä.
N:o 359. Muna-krinkilöitä.
Kymmenen munan-ruskuaista ja 2 valkuaista vispilöitään kahdessa luodissa sokerissa sekasin, johon myös sekotetaan: 1 teelusikallinen pienennettyjä kaartemummoja ja hiukan raastittuja sitronin-kuoria; sitte' lisätään tähän 2 lusikallista sakiaa nuorta taaletta ja lusikallinen sulattua voita joka munan-ruskuaista kohden. Tähän pannaan nyt nisujauhoja ja vaivataan parahultasen sakiaksi taikinaksi, josta leivotaan vähäsiä ymmyriäisiä krinkilöitä, ja kastetaan pienettyyn sokeriin ja pistetään siinnä samassa uuniin.
N:o 360. Tee-krinkilöitä.
Otettakoon kannu maitoa, puolentoista naulaa voita, 10 munaa, 2 naulaa sokeria ja sen verran nisujauhoja kuin tarvitaan, saadaaksi tästä vetelämäistä taikinaa — ja pantakoon myös käytöstä sekaan. Kuin taikina on noussut, leivotaan siittä pikkusia krinkilöitä, jotka kypsennetään pelleillä, ja silataan, uunista otettua, lämpösellä vedellä.
N:o 361. Hyviä-Rooneja. (Rån).
Sitte' kuin 9 munan-ruskuaista ja 4 luodia pienettyä sokeria ovat yhteen vispilöityt niin kauvan että ovat kangistuneet, lisätään niihin 3 jumfuraa nuorta taaletta, 3 lusikallista sulattua voita, 1 teelusikallinen pienettyjä kaartemummoja ja sitronin keltanen kuori. Tähän vaivataan sitte' niin paljon nisujauhoja että se saadaan veteläksi taikinaksi, jona se paakkelsi-pyörimellä kaulataan pöydällä ohueksi. Tästä leikellään paperi-mitalla tasasesti rooni-raudan täyttäviä palasia, jossa ne' paistetaan, sitte' kuin rooni-rauta ensin on hyvin lämmitetty ja voideltu valkosella vaksilla ensimmäisen roonin paistamiseksi.
N:o 362. Ohkosia-Rooneja.
Puolen-tooppia sakiaa nuorta taaletta, puolen naulaa nisujauhoja, puolen naulaa pienettyä sokeria sekotetaan vispilällä yhteen sekasin. Tästä pannaan lusikallinen kuumennettuin ja sitte' valkosella vaksilla voideltuin rooni-rautoin. — Rautoja ei tarvitte' voidella vaksilla muuta kuin ensimmäisen roonin paistamiseksi. Kuin rooni on kypsynyt, niin ruokotaan rautojen ympärystä puukolla
puhtaaksi, jonka perästä ne' avataan ja rooni kierretään ymmyriäisen pulkan ympäri, josta se jähtyneenä otetaan pois. — Jos ei näitä lämpösessä huoneessa säilytetä, niin sitkistyyvät ne' toiseksi päiväksi.
14:ta Jako.
OLUEN PANOSTA JA KAIKELLAISIEN MUIDEN JUOTAVIEN TEOSTA.
N:o 363. Tokholmin Olutta.
Sitte' kuin 1 tynnyri maltaita on parahultasella vedellä mäskätty, sekotetaan siihen puolen tunnin takaa vielä puoli tynnyriä, jonka perästä kaikki vast'uudesta sekotetaan ja amme' jätetään kahdeksi tuntia peiton alle'. Sitte' lasketaan vierre' ulos ja keitetään siksi kuin hän juokseentuu, jona se taas kaadetaan kuurna-ammeeseen.
Vedellä täytettyyn pryki-pataan pannaan sitte' humaloita kahdeksi tuntia hiljaksellen kiehumaan. Vierre' lasketaan taas ulos ja kaadetaan pryki-pataan, siinnä olevan märkyyden sekaan, jossa ne' sekasin keitetään kaksi tuntia ja kuurnataan sitte' kylmään astiaan. Kuurnassa vielä jäljellä oleva vierre' kaadetaan nyt pryki-pataan, jossa se keitetään pari tuntia, niiden kuurnattujen humaloiden kanssa, ja kaadetaan sitte' ennen kuurnatun vierteen kanssa sekasin, jossa he yhteen sekotetaan. Valmiina pannaan tämä tynnyriin, jossa annetaan olla aikansa tynnyriä tukkimata, ja kaadetaan sitte' sekaan 4 taikka 5 kauhallista humaloissa keitettyä vettä joka tynnyriin, ennen kuin ne' tukitaan, ja tukittuna liattakoon henkuria, sillon tällön oluen käydessä ensimmäisinä päivinä.
N:o 364. Siirappi-sahtia.
Viisitoista kannua vettä pannaan pataan valkialle', johon kiehumaan ruvetessa kaadetaan puolen tooppia siirappia ja sitte' 4 luodia humaloita. Sitä myöden kuin vesi kiehuu kokoon lisätään toista, niin että se pysyy aina yhdellänsä. Kahden tunnin kiehumisen perästä kaadetaan se jähtymään, ja kuin se on jähtynyt tavallisesti käymään rupeevan juomisen haleuteen, kaadetaan kortteli käytöstä sekaan ja peitetään. Käymästä lakattua kaadetaan se tynnyriin käytöksinensä ja humaloinensa, jonka perästä tynnyri oitis tukitaan. Kahdeksan päivän perästä lasketaan se pulloihin säästymään.
N:o 365. Mesi-juomaa elikkä Simaa. (Mjöd).
Kannu mettä (eli hunajaa) ja 9 kannua hyvää kaivo-vettä kaadetaan kupari-kattilaan, jossa ne' sekotetaan sekasin. Kiehuessa kuoritaan tyystin päälle' kuohuva maanto; sitte' pannaan kourallinen humaloita sekaan ja annetaan kiehua sen päälle' runsas tunti, taikka siksi että neljäs-osa on kokoon kiehunut, jonka perästä se hius-siilin läpitte' juoksutetaan puhtoseen puu-astiaan, jossa annetaan olla siksi että enin kuumuus on ohitte' mennyt, jona siihen pannaan 4 taikka 5 lusikallista käytöstä, ja peitetään sitte' hyvin 4:ksi päivää. Sitte' juoksutetaan se villa-kankaan läpitte' ja kaadetaan ankkuriin, johon pannaan myös 5 luodia perattuja, pestyjä ja puhtaalla liinakankaalla pyhittyjä rusinoita, ja neljän sitronin kuoret keitettynä, joista valkonen on pois otettu. Ankkuri tukitaan tyystin ja viedään kellariin. Kahden viikon takaa lasketaan se pulloihin, jotka suullistetaan ja hartsataan hyviksi.
N:o 366. Pistohvia.
Kuin kaksi pullollista (se on puoli kannua) hyvää punasta viinaa ja 1 poikkiomiin leikattu pomeransi, ja puoli taikka kolme-neljännes naulaa sokeria sekotetaan posliini-astiassa sekasin, niin on pistohvi valmista. Pomeransin puutteessa sopii panna pomeransin-essansia, jota saadaan apteikista.
N:o 367. Parasta Pistohvia taikka Valkosta Karoliinaa.
Moselli- ja Reinskan-viinaa otetaan puoliksi kumpiakin; jos otetaan pullo kumpaakin, niin otetaan myös 1 pomeransi ja puolen naulaa sokeria, taikka runsaammin, jos makiammaksi tahdotaan.
N:o 368. Punasta Karoliinaa.
Otettakoon 2 pulloa hyvää Bordoon-viinaa, 1 pullo Moselli-, puoli pulloa Mallaga- ja puoli pulloa Sampanja-viinaa, niin myös 3 sitronia ja puolentoista naulaa sokeriaa. — Sampanjaa ei saa kaataa sekaan ennen kuin tämä viedään pöytään juotaa.
N:o 369. Tavallista Arrakki-Punsia.
Tavallisen, 7 asteen (graadin) väkevään arrakkiin otetaan joka kannulle' 4 naulaa sokeria, 2 sitronia ja niin paljon kiehunutta kaivovettä, että se sulaneen sokerin kanssa tekee yhteen täyden kannun.
— Ensin pannaan posliini-astiaan sokeri, sen päälle' puserretaan sitronit, sitte' kaadetaan vesi, ja kuin sokeri sekottamalla on sulanut, kaadetaan arrakki viimmeseksi sekaan. Jos paljaan veden siaan pannaan tee-vettä niin tulee punsi paremmaksi.
N:o 370. Kylmää Arrakki-Punsia.
Tähän otetaan arrakkia, sokeria ja sitroneita sen jälkeen kuin tämän edellisessä on neuvottu. — Sokeri pannaan ensin palasina posliini-astiaan, sen päälle' kaadetaan niin paljon kylmää kaivo-vettä, kuin se sisällensä imee, mutta ei enemmän; siinnä tilassa annetaan sen olla neljäs-osa tuntia, jonka perästä sokeri sullotaan kauhalla. Sitte' kuin tämä on hyvin sulanut, puserretaan sitronin-neste' sekaan ja viimmeseksi kaadetaan arrakki siihen. Kuin tämä on hyvin sekotettu, pannaan se pulloihin, jotka hyvin suullistettuina säilytetään. — Jota enemmän aikaa sitä säästetään sitä paremman makuseksi se tulee.
N:o 371. Rommi-Punsia.
Tätä tehdään samalla lailla kuin N:o 369 neuvottua arrakkipunsiakin, ainoastansa sillä erotuksella, että tähän pannaan kolme puolta-tooppia hyvää rommia ja yksi puoli-tooppia parasta arrakkia, niin myös 4 ja yksi neljäs-osa naulaa parasta sokeria.
N:o 372. Muna-Totia.
Yksi munan-ruskuainen ja 3 taikka 4 tee-lusikallista pienettyä sokeria sekotetaan juoma-klasissa hyvin ahkera niin kauvan että hän kuohuuntuu, sitte' kaadetaan sekottaessa mielen perästä kiehuvaa vettä sekaan, sen perästä rommia, arrakkia taikka konjakkia, mitä kunkin mieli tekee.
N:o 373. Tee-vettä.
Veden pitää pikasesti umpi-kannen alla tuleman kiehuvaksi.
Keittäessä pitää kartettaman ett'ei valkian liekki eikä sauhu pääse
muuttamaan veden makua; sitä ei siis ole isolla ilme-valkialla keittämistä. — Vesi kaadetaan äkkiä, täydessä kiehumisessa, teelehtien päälle' tee-kannuun, joka sitte' oitis tukitaan ja peitetään tuokioksi aikaa. Hyvä tee tarvittee enemmän aikaa vetääntyä kuin huono. — Kaikellaiset kryydit, niinkuin: kaneli, pomeransin kuoret ja neilikat huonontaavat teen ma'un; niitä ei siis ole sekaan panemista.
— Ainoastansa huonossa ja pahentuneessa teessä ovat sellaiset kryydit kärsittäviä.
N:o 374. Kahveeta.
Ennen kuin kahve-pavut poltetaan pitää ne' hyvin pestämän puhtaassa vedessä, mutta ei kuitenkaan enempää erältä, kuin vähänä aikana tarvitaan. Oitis pestyä pyhitään ne' liina-rievulla kuiviksi, levitellään sitte' ohkoselta paperille' ja pannaan lämpöselle' malmi-liedelle' taikka uunin-arinalle' kuivuun. Kuivana poltetaan ja jauhetaan ne' tavallisella lailla. — Tätä jauhettua kahveeta pannaan pulloon, ja kaadetaan joka neljää luodia kohden 1 juoma-klasillinen raikasta vettä sekaan, taikka puolen naulan päälle' 4 juomaklasillista. Sitte' hölkytetään tätä kymmenkunta minuuttia peräkkanasin, jolla ajalla ei suullinen saa olla piukassa, ett'ei pullo halkeisi. Sen perästä painetaan vasta suullinen kireemmin kiinni ja pullon annetaan olla alallansa 8 taikka 10 tuntia. — Jos tämä tehdään ehtoolla, niin on se aamulla valmista. — Tämän ajan perästä juoksutetaan se puhtaan palttinaisen- elikkä liina-rievun läpitte', ja kahveeta keittäissä otetaan tätä siilattua ainetta yksi lusikallinen joka kahteen lusikalliseen veteen. Kuin vesi on ruvennut kahve-pannussa kiehumaan, kaadetaan kahve'-aine siihen sekaan, ja annetaan sitte' toistamiseen vähän kiehahtaa, niin on kahve valmista. — Jäljelle' jääneestä porosta saadaan vielä niin hyvää
