Media ethics at work true stories from young professionals lee anne peck - Download the ebook and ex
Media Ethics at Work True Stories from Young Professionals Lee Anne Peck
Visit to download the full and correct content document: https://textbookfull.com/product/media-ethics-at-work-true-stories-from-young-professi onals-lee-anne-peck/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant download maybe you interests ...
The editors would like to dedicate this edition of Media Ethics at Work to the memory of media professor Daniel Reimold who died August 20, 2015. He and his contributions to student journalism will be missed.
Media Ethics at Work
True Stories from Young Professionals
Second Edition
Editors
Lee Anne Peck
University of Northern Colorado
Guy S. Reel
Winthrop University
FOR INFORMATION: CQ Press
An imprint of SAGE Publications, Inc
2455 Teller Road
Thousand Oaks, California 91320
E-mail: order@sagepub com
SAGE Publications Ltd
1 Oliver’s Yard 55 City Road
London, EC1Y 1SP
United Kingdom
SAGE Publications India Pvt. Ltd.
B 1/I 1 Mohan Cooperative Industrial Area Mathura Road, New Delhi 110 044
All rights reserved. No part of this book may be reproduced or utilized in any form or by any means, electronic or mechanical, including photocopying, recording, or by any information storage and retrieval system, without permission in writing from the publisher
Printed in the United States of America
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Peck, Lee A., editor. | Reel, Guy S., editor.
Title: Media ethics at work : true stories from young professionals / Lee Anne Peck, University of Northern Colorado, Guy S Reel, Winthrop University, editors
Description: Second edition | Thousand Oaks, California : CQ Press, [2016] | Includes bibliographical references and index
Identifiers: LCCN 2016010217 | ISBN 9781506315294 (pbk : alk paper)
Subjects: LCSH: Journalistic ethics | Mass media Moral and ethical aspects | Journalistic ethics Case studies | Reporters and reporting Case studies.
Classification: LCC PN4756 .M355 2016 | DDC 174/.907 dc23 LC record available at https://lccn loc gov/2016010217
This book is printed on acid-free paper
Acquisitions Editor: Terri Accomazzo
Editorial Assistant: Erik Helton
Production Editor: Olivia Weber-Stenis
Copy Editor: Tina Hardy
Typesetter: C&M Digitals (P) Ltd.
Proofreader: Theresa Kay
Indexer: Hyde Park Publishing Services
Cover Designer: Karine Hovesepian
Marketing Manager: Ashlee Blunk
Contents
About the Editors
About the Contributors
Preface
Introduction
SECTION I FOUNDATIONS
1. Tools for Ethical Decision Making
Terms to Know
Codes for the Media Professions
Philosophical Theories
Socrates Plato
Aristotle’s Virtue Ethics
Kant’s Duty-Based Ethics
Utilitarianism and J S Mill’s Principle of Utility
Ross’ Prima Facie and Actual Duties
John Rawls’ Veil of Ignorance
Sissela Bok’s Test of Publicity
An Ethics of Care
Ethical Decision Making and Religion
Concluding Thoughts
Bibliography
2. The Morally Developed Media Professional
Moral Development in Theory
Who’s Who in Moral Development Theory
The Early Stage of Moral Development
The Conventional Stage of Moral Development
The Later Stage of Moral Development
Moral Development in Practice
One Young Reporter’s Wake-Up Call
The Moral Development Perspective
Becoming a Media Professional
Resolving Sara’s Dilemma
Exercise Your Own Moral Development
Bibliography
SECTION II HONESTY
3 Confronting Others’ Violations: The Case of the Manipulated Photo
Moral Development in Theory
TOOL FOR THOUGHT: The Potter Box
The Challenge: Speak Up or Stay Silent?
The Response: Seeking Counsel
TOOL FOR ACTION: NPPA Ethics Code
The Aftermath: Professional Standards Defended Thinking It Through What If?
Go Online for More
TOPICS: Photo Manipulation, Responsibility for Others’ Behavior, Upholding Professional Versus Individual Standards
4. Political Espionage or Politics as Usual? The Case of Political Campaign Tactics
The Situation: A High-Profile Political Campaign
The Challenge: Misrepresentation and Diversion
The Response: Sticking to “My Moral Compass”
TOOL FOR THOUGHT: PRSA’s Code of Ethics
The Aftermath: Politically Aware Thinking It Through What If?
Go Online for More
TOPICS: Ethics and the “Political Game,” Misrepresentation and Diversions in Campaigns, Balancing Advocacy and Honesty
5. Focus Group Dilemma: The Case of the Compromised Tagline
The Situation: Rebranding a Nonprofit
The Challenge: The Boss Is Manipulating the Campaign
The Response: Silence Becomes Dread
TOOL FOR THOUGHT: Two Codes of Marketing Research Standards
The Aftermath: Learning How to Speak Up Thinking It Through What If?
Go Online for More
TOPICS: Accountability in Market Research, Dealing with Others’ Unethical Behavior, Working with Consultants, Seeing the Bigger Picture
6. OMG! This Band Is SOOO GR8! The Case of the Phony Teenager
The Situation: “You Want Me to Do What?”
The Challenge: Serving the Client While Staying Honest
The Response: Refusing to Lie
TOOL FOR THOUGHT: The Potter Box and the Navran Model
The Aftermath: Honor Upheld, Business Lost Thinking It Through What If?
Go Online for More
TOPICS: Online Deception, Social Media, Protecting the Vulnerable, Standing Up for One’s Beliefs
7. Identifying Suspects: The Case of the Waco Shooting
The Situation: Motorcycle Gangs, Police with Guns and a Shootout
The Challenge: To Report the Names or Not?
The Response: Use the Names
The Aftermath: When Competitive Pressures Drive Newsroom Decisions
TOOL FOR THOUGHT: Minimize Harm Thinking It Through Now Try This
TOPICS: Social Media, Naming Crime Victims, Competitive Pressures, Getting Information First
8. Solo Judgment Calls: The Case of the One-Person “TV Crew”
The Situation: A Tornado and Its Aftermath
The Challenge: To Re-create or Not to Re-create
TOOL FOR ACTION: Using File Footage and VNRs
The Response: Reality, with a Tweak
The Aftermath: More Stories, More Lessons Thinking It Through
TOOL FOR THOUGHT: Guidelines for Ethical Video and Audio Editing
What If?
Go Online for More
TOPICS: Re-creating Moments, Manipulating a Shot, Using Video Handout Material, Developing/Maintaining Standards When Working Alone
9 Seeking Answers for Students: The Case of the Undercover Reporter
The Situation: Inconsistent Rules on Transfer Credit
The Challenge: Gathering Information from Difficult Sources
TOOL FOR ACTION: Rules of Engagement for Deception
The Response: Pretending to Be Someone Else
TOOL FOR THOUGHT: Mill and Avoiding Rationalization
The Aftermath: Publication and Policy Changes Thinking It Through What If?
Go Online for More
TOPICS: Deception, Transparency About Process, Balancing Ends and Means
10 Prior Restraint: The Case of “See Below the Fold”
The Situation: Classroom Encounters of an Unusual Kind
The Challenge: Journalists or Not Journalists?
The Response: What Should They Do Now?
TOOL FOR ACTION: Seeking Truth and (Some) Independence
The Aftermath: “Part of Something Greater” Thinking It Through What If?
Go Online for More
TOPICS: Censorship and Prior Restraint, Administrators vs. Editors in Collegiate Journalism, Taking a Stand on Principle
11. Face to Face With the Facts: The Case of the Disagreeing Sources
The Situation: Drowning in Facts
The Challenge: Include Everything or Just Some Things?
TOOL FOR ACTION: SPJ’s Mandate to Minimize Harm and Sissela Bok’s Test
The Response: What Should I Do?
The Aftermath: Readers Respond TOOL FOR THOUGHT: The Veil of Ignorance
Thinking It Through What If?
Go Online for More
TOPICS: Maintaining Objectivity, Evaluating Competing Versions of a Story, Minimizing Harm, Focusing on Facts
SECTION III SENSITIVITY
12 Sensitivity and Social Media: The Case of the Student Death
The Situation: Crowdsourcing a Death
The Challenge: How to Report a Cause of Death
TOOL FOR ACTION: Using Facebook and Other Social Networking Sites
The Response: Getting the Stories
TOOL FOR THOUGHT: Carol Gilligan’s Ethics of Care
The Aftermath: Taking Professional Action
TOOL FOR ACTION: Using Social Media
Thinking It Through Go Online for More What If
TOPICS: Seeking Information from Social Media, Damage Control After a Mistake
13. THE CASE OF ETHICS IN IMMERSION JOURNALISM: THE WHITE NOISE
The Situation: “Why Are You Writing About This?”
The Challenge: Balancing Ethics and Protecting Sources
The Response: Giving Voice to Those Seldom Heard
TOOL FOR THOUGHT: Carol Gilligan’s Ethics of Care
The Aftermath: “Just Talk to People” Thinking it Through What If?
Go Online for More
TOPICS: The Balance Between Ethics and Protecting Sources, Working with Vulnerable Populations, Friendship with Sources
14. When Privacy Outweighs the Public’s Right to Know: The Case of the Rape Victim
The Situation: “This Isn’t the Average Murder”
The Challenge: “Concealing Isn’t Enough”
The Response: Leaving Out Details
TOOL FOR THOUGHT: W. D. Ross
The Aftermath: Handling Future Coverage Thinking It Through
Go Online for More
TOPICS: Deciding Whether to Identify a Victim, Shaping a Story to Avoid Identifying a Rape Victim, Weighing a Journalist’s Duties to the Public and to Victims
15. Free Speech, Official Pressure: The Case of the Visiting Foreign Student
The Situation: “American Culture, with a Minnesotan Twist”
The Challenge: “Bold Statements, Straightforward Views”
The Response: Story’s Up, But Government Wants It Down
TOOL FOR THOUGHT: SPJ Code of Ethics
The Aftermath: “No Longer Written in Stone” Thinking It Through What If?
Go Online for More
TOPICS: Cross-Cultural Sensitivity, Protecting the Vulnerable, Dealing with Government Officials, Unpublishing Under Threat
16 Sins of Omission: The Case of the Not-So-Free Pet Party
The Situation: Come to Our First Barking Barbecue!
The Challenge: Follow Orders or Serve the Truth?
The Response: Reality Meets Promotion
TOOL FOR THOUGHT: Provisions of Conduct in the PRSA Ethics Code
The Aftermath: Communication Is a Management Function Thinking It Through What If?
Go Online for More
TOPICS: Honest Advertising, Loyalty to Clients, Dealing with Boss’s Misdeeds
17. Please Don’t Use the Video: The Case of the Fatal Accident
The Situation: A Soldier, a Girl, Alcohol and a Red Light
The Challenge: “Can You Please Not Use the Video?”
TOOL FOR THOUGHT: Telling Truth Versus Doing Harm
The Response: Run the Whole Thing
The Aftermath: No Second Thoughts Thinking It Through What If?
Go Online for More
TOPICS: Minimizing Harm, Sensitivity to Stakeholders, Responding to Competition
18 Source Remorse: The Case of the Requests to “Unpublish”
The Situation: “I’m Afraid My Employer Will Google My Name and See My Story”
The Challenge: Small Paper, Big Audience
The Response: Trying to Dodge the Search Engines
TOOL FOR THOUGHT: Clifford G Christians on Privacy and Morality
The Aftermath: More Requests, New Standards
TOOL FOR ACTION: Questions to Guide “Unpublishing” Decisions Thinking It Through What If?
Go Online for More
TOPICS: Privacy, Altering Web Archives, Balancing Truth with Harm
SECTION IV: BALANCE
19. Friend of the Victim: The Case of the Murdered Student
The Situation: Student Body President Found Murdered
The Challenge: Handling Emotion, Getting It Right
The Response: “I Stood My Ground”
TOOL FOR THOUGHT: The Philosophies of William Ross and Sissela Bok
The Aftermath: Reflecting on Dual Roles Thinking It Through What If?
Go Online for More
TOPICS: Balancing Multiple Roles, Reporting on a Friend, Anonymous Sources, Intrusion in Audio Reporting
20. When Ethical Compasses Collide: The Case of Following One’s Conscience
The Situation: Facilitating Communication with the Public
The Challenge: Maintaining Neutrality
TOOL FOR THOUGHT: The PRSA Member Statement of Professional Values
The Response: Consulting Codes of Ethics
TOOL FOR ACTION: Considering Your Options
The Aftermath: Compromises May Be Made Thinking It Through What If?
Go Online for More
TOPICS: Communicating with the Public, Building Trust, Appearance of Bias
21. You Sent Me What?! The Case of Sexual Harassment at an Internship
The Situation: Questionable Requests from a Supervisor
The Challenge: What to Do?
TOOL FOR THOUGHT: The Doctrine of the Mean and the Categorical Imperative
The Response: Leaving the Internship
TOOL FOR ACTION: Dealing with Sexual Harassment or Sexism at Work
The Aftermath: Looking Forward to Their Careers Thinking It Through What If?
Go Online for More
TOPICS: Sexism and Discrimination in the Workplace, Internship Rights, Reaching Out for Support
22 Advertiser Pressure: The Case of the School Lunches
The Situation: A Complaint About School Lunches
The Challenge: Advertiser Pressure
The Response: “I Was Shocked and Confused”
TOOL FOR THOUGHT: Act Independently
The Aftermath: Self-Censorship
Thinking It Through
TOOL FOR ACTION: RTDNA Guidelines for Balancing Business Pressure and Journalistic Values
Now Try This
Go Online for More
TOPICS: Outside Pressure on News, Independence as a News Value, Financial Pressures in Media, Dangers of Self-Censorship
23. Journalists’ Judgments Versus Audience Clicks: The Case of Web Analytics’ Influence
The Situation: When Is a Big Story Not a Top Story?
The Challenge: Who Decides What’s News?
The Response: “A Missed Opportunity”
TOOL FOR THOUGHT: W. D. ROSS and Choosing Between Competing Duties
The Aftermath: More Analytics, More Options and Questions Thinking It Through What If?
Go Online for More
TOPICS: Technology Versus Tradition, Incorporating Community Views, News Judgment
24. Are Public Officials Always on the Record? The Case of the Councilor’s Blog
The Situation: A City Councilor Speaks Out
TOOL FOR ACTION: Tips for Using Blog Posts in News Coverage
The Challenge: Are Blog Posts Newsworthy Quotes?
The Response: Run It and Wonder
TOOL FOR THOUGHT: Day’s SAD Decision-Making Model
The Aftermath: Blogs Go Mainstream Thinking It Through What If?
Go Online for More
TOPICS: Public Versus Private Speech, Verifying Online Information, Changing Standards
25. On the Record or Off? The Case of the Cranky Professor
The Situation: Late Professor, Angry Students
The Challenge: “I Retract All My Comments”
TOOL FOR THOUGHT: Combining Codes and Theory
The Response: Weigh the Options and Choose
The Aftermath: Institutional and Individual Impact Thinking It Through What If?
Go Online for More
TOPICS: Community Understanding of Rules, News Judgment, Standing Up to Threats
26. Giving Voice to the Voiceless: The Case of Telling the Story of the Other
The Situation: A New Project Causes Unexpected Concerns
The Challenge: “Who Am I to Tell This Story?”
TOOL FOR THOUGHT: Rawls’ Social Contract View of Justice
The Response: Seeking Counsel
TOOL FOR ACTION: Following the SPJ Code of Ethics
The Aftermath: “Everything Is Storytelling” Thinking It Through What If?
Go Online for More
TOPICS: Public Information and Private; Social and Economic Inequalities; Seeking Diverse Sources; Being “the Other”
27 Along Came a Better Offer: Two Cases of Job-Hunting Ethics
The Situation: “I Got the Job, but . . . ”
The Challenge: Dealing with Second Thoughts
TOOL FOR THOUGHT: The Millennial Generation
The Response: Making a Quick Switch
TOOL FOR ACTION: The Benjamin Franklin Balance Sheet
The Aftermath: Two Approaches, Two Results
Thinking It Through What If?
Go Online for More
TOPICS: Patience, Transparency About What You’re Doing, Job Search
Honesty
Appendix: Links to Ethics Codes
Index
About the Editors
Lee Anne Peck, Ph.D.,
is a professor of journalism and media studies in the School of Communication at the University of Northern Colorado, Greeley Peck has taught English, journalism and communications courses. Before teaching at UNC, she was an assistant professor of international communications at Franklin University Switzerland, Lugano. Peck’s research focuses on the best way to teach students ethical decision making. Peck’s professional experience began as a correspondent for the Moline (Illinois) Daily Dispatch After graduating with her bachelor’s degree in technical journalism from Colorado State University, she edited, and then managed the Northern Colorado Choice Magazine of the Front Range In the mid-1980s, she edited and wrote for publications in Indiana and Delaware; she has worked for the Fort Collins Coloradoan as an editor and a columnist and for the now-defunct Rocky Mountain News as a copy editor Peck has also worked as an intern at the now-defunct Tampa Tribune’s online product, Tampa Bay Online, and at Microsoft’s now-defunct online publication, Denver Sidewalk Peck continues to do freelance editing, writing and public relations work via her company Little White Dog Communications. She holds a doctorate in mass communication from Ohio University, a master ’ s degree in philosophy from OU, a master ’ s degree in mass communication from the University of South Florida and a master ’ s degree in English from CSU. She has been active both regionally and nationally with the Society of Professional Journalists for more than 20 years.
Guy S. Reel, Ph.D.,
is a professor of mass communication at Winthrop University in Rock Hill, South Carolina. A former newspaper reporter and editor for The Commercial Appeal of Memphis, Tennessee, Reel teaches journalism and mass communication and has written extensively about issues in journalism and communication history. He is author of “The National Police Gazette and the Making of the Modern American Man, 1879–1906” (2006), a study of portrayed masculinities in 19th century tabloids. He received his doctorate from Ohio University, his master ’ s from the University of Memphis and his undergraduate degree from the University of Tennessee.
About the Contributors
Giselle A. Auger
is an award-winning professor of public relations at Rhode Island College. She received her Ph D in Mass Communication from the University of Florida and holds an M.A. in International Relations and Strategic Studies from the University of Lancaster in England. Her research focuses on advocacy and nonprofit organizations, transparency, the strategic use of social media, and academic dishonesty. She has more than 20 years ’ experience in communication industries and her teaching reflects the intersection of practice and academia, making theory and research relevant for her students.
Lucinda Austin
is an assistant professor of strategic communications at Elon University where she teaches courses inhealth communication, strategic communication campaigns, strategic writing and communications research Austin’s research focuses on social media’s influence on strategic communication initiatives, namely health and crisis communication, and explores publics’ perspectives in organization–public relationship building. Her professional experience includes work for the Center of Risk Communication Research at the University of Maryland and for ICF International, a firm offering communication support to Federal government and nonprofit organizations, including the CDC, HHS, FEMA, and the American Red Cross Austin has published work in several journals
Lois A. Boynton
is associate professor in the School of Media and Journalism at the University of North Carolina at Chapel Hill, where she teaches media ethics and public relations courses and is a fellow in the university’s Parr Center for Ethics. She worked for 14 years as a reporter, editor and public relations practitioner before pursuing a teaching career. She has published in Journal of Mass Media Ethics, Communication Yearbook, Public Relations Review and PRism. She has a doctorate and master ’ s degree from UNC-Chapel Hill.
Cailin Brown
worked as a reporter at The Troy Record, the Albany Business Review and the Times Union in Albany. She is an associate professor at The College of Saint Rose in Albany, where she teaches media ethics and journalism, and advises the student newspaper, The Chronicle. Brown has a Ph.D. from the State University of New York at Albany.
Beth E Concepción
is the dean of the School of Liberal Arts and chair of the writing program at the Savannah College of Art and Design She has more than 25 years of experience in journalism and public/media relations, and her areas of expertise are news and
promotional writing, social media marketing and writing for new media Concepción earned a B A from Oglethorpe University, a B S from Mississippi State University, an M.A. and M.F.A. from SCAD, and a doctorate from the University of South Carolina.
George L. Daniels
is associate professor of journalism in the College of Communication and Information Sciences at the University of Alabama. Before attending graduate school, Daniels worked as a local television news producer in Cincinnati, Atlanta and Richmond, Virginia. His research interests include diversity in the media workplace and diversity in journalism and mass communication education. He received both his master ’ s and doctorate degrees in mass communication from the University of Georgia.
David R Davies
is director of the School of Mass Communication & Journalism at the University of Southern Mississippi. He holds a doctorate from the University of Alabama and master ’ s degrees from Southern Miss and Ohio State University He teaches courses in mass communication history, and he is working on his third book, an analysis of press coverage of race, for Northwestern University Press Before joining academia he was a newspaper reporter for 10 years in Arkansas, most recently at the Arkansas Gazette.
Deni Elliott
holds the Eleanor Poynter Jamison Chair in Media Ethics and Press Policy at the University of South Florida, St Petersburg, and is the chairwoman of the Department of Journalism and Media Studies. Dr. Elliott has written, produced or edited 10 books and documentary films in practical ethics and has written or cowritten more than 190 articles for the scholarly and trade press. Her current books in process include “New Ethics for New Media” and “What You Think You Know Can Kill You: Busting the Myths of Breast Cancer ” She received a master ’ s degree in philosophy from Wayne State University and an interdisciplinary doctoral degree from Harvard University with a focus in teaching ethics
Nathaniel Frederick II
is an assistant professor of mass communication at Winthrop University. His research and teaching interests are in media law, media history and cultural studies He has presented and published works focusing on the intersection between media, cultural production and social protest during the American Civil Rights Movement He received his master ’ s in media studies and his Ph.D. in communication from Pennsylvania State University.
Nancy Furlow
is the chairwoman of the Department of Accounting, Economics, Finance and Marketing and professor of marketing at Marymount University, Arlington, Virginia Furlow’s research interests include product placement, environmental labeling, causerelated and social marketing, and “ green ” advertising. She received her doctorate in
mass communication from the University of Southern Mississippi and her master ’ s in journalism from Louisiana State University.
Scott R. Hamula,
associate professor and chairman of the Department of Strategic Communication at Ithaca College, New York, has worked in advertising sales and radio station management in Michigan and New York Hamula spearheaded the development of the integrated marketing communications major at Ithaca and has served as adviser for the American Advertising Federation student chapter and for Ithaca’s awardwinning Ad Lab. His research interests include audience and client promotions, advertising sales management, and radio and TV station branding strategies. Hamula has a master ’ s degree in marketing from the University of Chicago
John H. Kennedy has been a print journalist for four decades as a wire service reporter and editor, an award-winning reporter and an editor for a major metropolitan newspaper, a freelance magazine and newspaper writer and a nonfiction book author. Since 1994, he also has been a college instructor at several institutions In 1999, he launched a communication major at an American college in Switzerland and in 2003 at Rosemont College in suburban Philadelphia He has traveled to East Africa to help teach journalists investigative reporting techniques, computer-assisted journalism and ethics. He currently is a lecturer in Boston University’s journalism department.
Jan Leach
is an associate professor in the School of Journalism and Mass Communication at Kent State University She is director of Kent’s Media Law Center for Ethics and Access, which annually hosts the Poynter KSU Media Ethics Workshop. Leach is an Ethics Fellow at the Poynter Institute for Journalism Studies in St. Petersburg, Florida. In 2014, she did media ethics training for the U.S. State Department for students and professionals in four different cities in India. Before joining the faculty at Kent State, Leach was editor and vice president of the Akron Beacon Journal She recently was named to the Cincinnati SPJ Journalism Hall of Fame.
Aimee Pavia Meader
is an assistant professor at Winthrop University with a doctorate in journalism. She teaches courses in multimedia and storytelling production and advanced broadcast journalism Meader’s research examines the psychology of media, ethics in multimedia and selective exposure. As a journalist, she worked for six years at KUSI news in San Diego where she produced a two-hour newscast Meader has a master ’ s in mass communication from San Diego State University and a Ph.D. in mass communication from the University of Texas at Austin.
Donica Mensing
is associate professor at the Reynolds School of Journalism, University of Nevada, Reno She teaches media ethics, interactive publishing and critical analysis of media Mensing has published on the topics of journalism education and networked journalism. She has a master ’ s in science, technology and public policy from George
Washington University, and a master ’ s in journalism and a doctorate in political science, both from the University of Nevada.
Joe Mirando
is professor of communication at Southeastern Louisiana University in Hammond, Louisiana. He is a former newspaper reporter and copy editor and a former high school teacher His doctoral dissertation analyzed the lessons on ethics published in college news reporting textbooks, and his research has appeared in the Journal of Mass Media Ethics among other publications. Mirando earned a doctorate in communication from the University of Southern Mississippi and has accreditation at the Master Journalism Educator level from the Journalism Education Association.
Ray Niekamp
is associate professor in the School of Journalism and Mass Communication at Texas State University–San Marcos Prior to university teaching, Niekamp worked in television news and developed an interest in the effect new technology has on the news-gathering and news presentation processes. His current research focuses on the use of new media in broadcast journalism His doctorate in mass communication is from Penn State University.
Michael O’Donnell
is associate professor of communication and journalism at the University of St. Thomas, St. Paul, Minnesota. He teaches website design, publication design, photojournalism and visual communication. He has advised student media at St. Thomas for more than 10 years and helped lead the transition from a printed newspaper to an online-only student news site, TommieMedia com O’Donnell has nearly 30 years ’ experience as a sports reporter, editor and page designer at papers such as the St. Paul Pioneer Press and the Chicago Tribune. His master ’ s degree is from Iowa State University.
Frances Parrish
worked on the student newspaper at Winthrop University as a staff writer and then editor-in-chief. She interned at The Greenville News and Urban Home Magazine in Charlotte After graduating from Winthrop in 2015, Parrish began working as the education reporter for Independent Mail in Anderson, South Carolina.
Kathy K. Previs
is an associate professor of Communication at Eastern Kentucky University where she teaches public relations. She is also an online instructor at West Virginia University in the integrated marketing communications program and the Reed College of Media. Her research interests focus on public relations campaigns and ethics, social media and science and health communication and the role of PR in those discourses.
Kelly Scott Raisley
is a lecturer in the School of Communication at the University of Northern Colorado. She teaches strategic communication courses, including media planning and research, political communication, intercultural communication, persuasion and
advertising principles She earned her master ’ s in communication studies from UNC and is pursuing a doctorate in Higher Education and Student Affairs Leadership, also from UNC.
Daniel Reimold
died Aug. 20, 2015. At the time of his death, he was employed as an assistant professor at St Joseph’s University Reimold was an adviser to The Hawk, the student news organization of Saint Joseph’s, and founder of the influential blog College Media Matters, an Associated Collegiate Press resource on student journalism. Reimold’s first book, “Sex and the University: Celebrity, Controversy, and a Student Journalism Revolution,” was published in 2010 by Rutgers University Press His doctorate is from Ohio University, and his master ’ s is from Temple University.
Adam Rhew
is a communications professional with experience in journalism and public relations. His career has included stops at television and radio stations in Charlotte; Richmond, Virginia; Charlottesville, Virginia; and Chapel Hill, North Carolina His public relations experience focuses on strategic communications, message development and crisis communications Rhew is a graduate of the University of North Carolina’s School of Media and Journalism.
Gary Ritzenthaler, a visiting assistant professor of journalism and new media at the State University of New York at Oswego, teaches courses in online/mobile journalism and the effects of new media He has spent almost two decades working in the field of online journalism with large media chains, smaller design firms and startup web companies. He has done graduate work at the University of Florida, and his research interests include the history of journalism on the World Wide Web, social and mobile media, and the evolving integration of virtuality into everyday life.
Cassie Rodenberg
writes at the intersection of poverty, mental illness and trauma. While conducting her four-year project in South Bronx, she completed a master ’ s in education and taught public school in the neighborhood. Her writing on addiction has been included multiple times in “The Best Science Writing Online” anthology series. She is currently pursuing a doctorate in sociology at State University of New York at Albany and teaching at nearby colleges.
Vinny Vella
is a staff writer for the Hartford Courant, specializing in coverage of crime, poverty and urban affairs. He graduated from Philadelphia’s La Salle University in 2012. After graduation, he worked at The Denver Post and was a member of the staff that won the Pulitzer Prize in 2013 for Breaking News Reporting. Most recently, he served two years on the night cops-and-crime beat for the Philadelphia Daily News
Richard D. Waters
is an associate professor in the School of Management at the University of San
Francisco, where he teaches marketing and public relations, fundraising and nonprofit organization management. His research interests include relationship management between organizations and stakeholders, the development of fundraising theory as it pertains to charitable nonprofits and the use of Web 2.0 technologies by nonprofit organizations. He is a former fundraising practitioner and current consultant to Fortune 500 and Philanthropy 400 organizations throughout the United States. He has published more than 45 research articles and book chapters. He has a doctorate in mass communication from the University of Florida.
K. Tim Wulfemeyer
is a professor and coordinator of the journalism degree program in the School of Journalism and Media Studies at San Diego State University He has worked as a radio and television journalist in California, Iowa, Texas, New Mexico and Hawaii. His research interests include ethics in journalism, the content of radio and television newscasts, the content of news websites, audience interests and content preferences, mass media literacy, advertising aimed at children and sports journalism. He is the author or co-author of six books, four book chapters and 30 journal articles He has a master ’ s from Iowa State University and a Doctor of Education degree from UCLA.
Preface
For instructors: During the first week of my media ethics courses, I show my students the class blog, www.iwantu2boutraged.blogspot.com,1 and point out posts about recent ethical lapses by people working in the media professions 2 As the semester progresses and I add new posts, a pattern emerges: Students show much more interest in the cases involving student media or young professionals than they do in the well-publicized cases involving experienced professionals at major organizations. As they’re working to develop their own standards, students want to discuss the actions of their peers. The question “What would you have done?” leads to lively debate
When Whitehouse and McPherson noted in a Journal of Mass Media Ethics article that media ethics casebooks “ask media ethics students to take the dramatic mental leap from being undergraduates preparing for their first jobs to becoming leaders of companies,”3 coeditor Guy Reel and I thought they had a good point. We believe too many books present students with the kinds of ethics cases faced by experienced media managers rather than the kind young people are likely to encounter in school or in an internship or first job. “Students need cases reflecting issues faced by entry-level media professionals,” Whitehouse and McPherson said in their conclusion. “They must know how to take responsibility for their own ethical decisions, and they must be able to express their views from low positions of power ”4
This book provides those entry-level cases along with the tools to help students reason through them. In these pages, authors tell the true stories of young media professionals who struggled with an ethical dilemma early in their careers in public relations, advertising, and print, broadcast and online journalism. These young people face a wide range of difficult choices Some are perennials, such as what to do when a source tries to “take back” what he’s told you for a story or when you discover that your supervisor is manipulating publicity material. Others are permutations for the digital age: for instance, is it OK to go online pretending to be someone else? Should you remove a story from a web archive at a source ’ s request?
Much has been written about the ethical lapses of young professionals in the fast-paced, increasingly competitive media world. Classic high-profile cases involved Jayson Blair, formerly of The New York Times; Stephen Glass, formerly of The New Republic; and Janet Cooke, formerly of The Washington Post These young writers lied, fabricated stories, embarrassed their news organizations and damaged the credibility of everyone working in the media They knew what they were doing was wrong, but they did it anyway
In contrast to those cases, most of the young people featured in this book like many young professionals had good instincts. When confronted with an ethical issue, they
wanted nothing more than to do the right thing They just weren ’ t sure what the right thing might be or when to trust their instincts.
The underlying issues in the dilemmas encountered by young professionals dishonesty, bias, sensationalism, conflict of interest are the same issues that continue to pose challenges throughout any media career. The difference is that younger professionals with their limited experiences in the working world may not recognize the ethical dimensions of a situation before they act in whatever way seems appropriate at the moment.
Even when they do recognize an ethical dilemma, young professionals have fewer resources on which to draw The issue may seem far too big to tackle never mind resolve from their entry-level position in the organization. They’re not sure what questions they should ask, whom they should ask or when they should ask them. They may feel ill-equipped to brainstorm about options for action beyond the first ones that come to mind. Not wanting to look ignorant, they might not have the courage to speak at all.
That’s where this book’s true stories play a role Written in a narrative style, the chapters take readers through ethical dilemmas as they actually unfolded from the perspective of the young person involved and with only the information available to him or her at each point Readers can stop at each stage and reflect on the questions “What would I do if this happened to me?” or “What alternative might have worked?” As they follow the case and discover how the young professional resolved the situation, readers will develop strategies and patterns of thought that will better prepare them for their own inevitable ethical dilemmas.
Because the issues these young professionals encountered cross over all media professions, the chapters are arranged not by profession but by theme: honesty, sensitivity and balance. The cases can be assigned in any order; create your own path through the material by following the connections you want your students to make. For instance, you can look for cases that resemble something currently in the news or choose a case to discuss via the philosophical theory recently discussed in class
I recommend during the first week of classes pointing out recent ethical dilemmas being reported in the news before tackling theory. (Creating a blog as I did provides an easy place to continually post news of dilemmas as you learn about them.) Most students don’t realize how widespread these issues are and how damaging they can be to their chosen profession. In my experience, they become more willing even eager to tackle the decision-making tools that will help them with their own dilemmas in the future.
Depending on how you teach the media ethics course, this book can work as a primary text or a supplement As a stand-alone text, it offers enough content for a semester-long course with its explanations of the Western ethical theories typically taught in media ethics courses, discussion of what ethics codes can and can ’ t do and examination of moral
development It also offers more than 25 cases involving young people, something no other media ethics textbook does, many of them addressing the ethical complications resulting from new technology. Because you can choose the cases you want to discuss as a class, the book can be a good supplemental text for a media ethics course, backing up whatever primary text you might use. If this is the first time you have taught the course, all the parts that make up each chapter will help you create class discussions, quizzes and essay tests or reflection pieces.
In introductory courses, such as media writing or public relations, the book can work as a supplement Although in these lower-level courses you might not cover all the decisionmaking tools discussed in the first chapter, exploring some of the cases will help alert students to the principles of their professions and to the situations they might encounter in the working world, providing fodder for discussion. Teaching the beginning skills of writing a press release or a news report is important, but it’s also important to simultaneously begin students’ understanding of ethics in their fields.
If you do use this as your main text, you’ll find easy-to-understand explanations of Aristotle’s Doctrine of the Mean (virtue), Kant’s Categorical Imperative (duty), Mill’s principle of utility, John Rawls’ theory of justice and more. Each theory includes examples of how it might apply today to the work of a media professional. You may want to spend more time on some sections of the decision-making chapter, asking students to read the original texts by the philosophers mentioned. Many websites provide these readings at no cost, and putting copies of original readings on reserve at the library is always an option
Codes of ethics are discussed in this chapter as a good starting point for young professionals. You can also opt to work through any case with your students by choosing an ethical theory and showing how it can provide a deeper answer than the principles stated in a code. “Tool for Thought” boxes highlight a certain code or theory, showing one way to deliberate the case.
However you approach ethical theory, we do not recommend covering all the theories in one class session or sitting or even in one week of classes. Discuss a theory, then choose a case in the book, and the chapter does not necessarily have to cite that specific theory Work through the case using the theory recently discussed and those previously discussed; keep building from there. Chapter 2 takes you through the stages from early ethical decision making to moral sophistication, as illustrated by the story of a young reporter who found herself in a clash between her own ethics and those of the profession, ultimately creating an opportunity for self-reflection and moral growth The example helps students see themselves in her dilemma.
Within the case chapters, additional features offer more perspectives. “Thinking It Through” questions help students review the case and the actions of the young person involved. In some chapters, a “Tool for Action” box provides practical tips such as how to
use blog posts in information gathering Chapters also include related web links for more information, and an appendix lists the web addresses of all the ethics codes referred to in the case chapters. Finally, “What If?” scenarios offer a related situation designed to push readers’ thinking about the issues further. Unlike the true stories that are the center of each chapter, these “What If?” cases have no resolution, leaving the decision making to the reader
All the stories told in the case chapters are true; the chapter authors obtained the information, including a summary of the thinking process, directly from the young professional involved When we began soliciting contributions for the book, we planned to use only real names of people and companies. Doing so, however, did not prove possible in every chapter In some cases, the young professional still works with some of the people who made questionable decisions and, thus, must be cautious about reflecting on these decisions publicly. In others, the entry-level employee was not in a position to know the full reasoning behind a company ’ s or individual’s chosen course of action, and the people involved have left; thus, background could not be checked to the degree required to eliminate libel concerns In each chapter in which names have been changed, a note at the end of the introductory summary clearly says so and explains the reason. If you see no such note, the names are all real.5
We hope this unique book helps your students find the guidance and courage they need to make ethical decisions and thus do their part to maintain high standards in the news and persuasion media With the basics in hand and with the practice the book offers, students and young professionals can connect what’s learned from reading and class discussion with the changing realities they’ll face.
Today’s fast-paced, ever-changing media scene makes finding the ethical course of action more difficult not just for new professionals but sometimes for their bosses as well. If young people can enter the workforce with an ethical framework built on sound theory and moral reasoning, they won ’ t instantly know what to do in every situation, but they’ll be confident enough to reason through it.
Acknowledgments
Peck would like to thank her mentors for being influential in the way she teaches media ethics today They include Garrett Ray, former media ethics professor, Colorado State University; Bob Steele, Poynter Institute’s values scholar; Jay Black, former PoynterJamison Chair in Media Ethics, University of South Florida; and Clifford Christians, media ethics scholar, University of Illinois. She would also like to thank her professors in Ohio University’s graduate philosophy program for helping her understand ethical theory more thoroughly
Reel would like to thank his colleagues at Winthrop University, including Drs. Lawrence Timbs and William Click, and former student Frances Parrish.
SAGE Publishing gratefully acknowledges the contributions of reviewers Paula Hearsum, University of Brighton; Barbara J. Irwin, Canisius College; and Joey Senat, Oklahoma State University.
1 You can create a free blog for your class via www blogger com You act as the guest host and aggregate information on your site.
2. I receive daily Google Alerts for the terms “media ethics,” “journalism ethics,” “public relations ethics” and “advertising ethics” for finding current ethical dilemmas, both national and international, for my class blog. I also subscribe to daily e-newsletters from various media organizations such as Poynter’s Morning Mediawire and MediaBistro’s Morning Newsfeed.
3. V. Whitehouse and J. B. McPherson, “Media Ethics Textbook Case Studies Need New Actors and New Issues,” Journal of Mass Media Ethics, 17, No 3 (2002)
4. Ibid.
5. If instructors would like a sample syllabus or sample essay test created by Peck, contact her at leeanne peck@unco edu or call her at (970) 351-2635
Introduction
Andie Peterson, a 2015 journalism school graduate, really wanted to do an internship during the summer between her junior and senior years of college. Her work interest? Anything to do with advertising Peterson, a Colorado native, had already worked as an account representative for the university’s student newspaper during her junior year, but now she hoped to intern at a Denver ad agency. During spring semester of her junior year, she applied for many openings she found listed through the Denver Egotist website. Finally, at the end of the semester, a small agency offered her a position for the summer. She was ecstatic especially because alumni from the business school of her university operated the business.
Peterson worked three days a week for the Christian-centered company with two other interns. After a couple weeks, though, she realized that the internship for which she had paid summer tuition was not only a waste of money but also a waste of time. Peterson got lunch for her supervisors and wrote social media posts for clients that her supervisor OK’d To make matters worse, she and the other interns realized that the members of the so-called God-based agency seemed to be hypocrites. For instance, the agency represented an alcohol company, promoting one of its new products, a spiced rum; Peterson was also asked to “ create ” positive reviews for clients on the rating sites of Yelp and Google. The ultimate goal: More stars! Her bosses had boasted the agency could improve ratings on these sites Under little direction, Peterson created seven different Gmail identities.
Toward the end of her internship, she noticed her fake reviews were not anywhere to be found on Yelp or Google
“When I first noticed, I didn’t say anything because I was thinking I could probably fix this or maybe I wasn ’ t seeing them published because there was a system error or something,” Peterson says. “I told my supervisor after a little while, saying I couldn’t see my comments anywhere. He didn’t say or do anything at first, but then one client realized nothing was being posted and that’s when he approached me ” Peterson emailed Yelp first This is the response she received:
“Hi there,
I’m writing to let you know about our Support Team’s decision to close your user account Your account has been closed because of Terms of Service (http://www.yelp.com/violations), including creating multiple accounts. ” She had been “caught ”
“If you fake anything,” Peterson says, “they will kick you off the site forever.”
In the meantime, another intern who was fed up with the shenanigans had already quit The graphic design intern quit mid-July. The three were getting no constructive experience or feedback, and the promised networking was nonexistent. Peterson, however, persevered.
All in all, Peterson says, she learned nothing of any value except the consequences of pretending you are someone whom you are not. “The final slap in the face was when I had to advertise for my own replacement ”
Did Peterson do the right thing by staying even if she felt uncomfortable with what she was asked to do? If you think she did do the right thing, how would you justify her actions to others? If you think Peterson made a bad decision by staying, what might she have done instead?
These are the kind of questions you’ll be asking yourself, and learning to answer, as you read this book They’re also the kind you might encounter if you haven’t already while working in student media, doing an internship or at your first job as a young media professional As your career begins, you might face issues similar to these:
What do I tell an editor who wants to sensationalize my copy?
What if a PR client wants me to omit facts or lie in a press release?
What if I’m asked to stretch the truth in ad copy?
Of course, people who have worked in the media for years face similar dilemmas. The difference is that when you ’ re new to a job, it’s harder to recognize an ethical challenge when you see it and harder to know what to do You’re just learning about your profession in general and your employer in particular. If you want to voice your concerns, whom do you talk to and when? Being new to a profession means you ’ re learning new skills and moral reasoning needs to be one of those skills.
This book presents stories of young people who had to wrestle with an ethical dilemma at the beginning of their careers in the news or persuasion media By following along as these young media professionals make their choices, you’ll begin to understand how to ask yourself questions, envision alternatives and justify the decisions you make.
All the stories in the book are true The authors of the chapters know the individuals involved and have interviewed them to get details on what they thought and did as they tried to resolve their ethical dilemma We had hoped to use real names throughout the book, and about half the chapters do use them. However, ethical issues involve debate and controversy, and sometimes it’s not possible to tell a complex story from one person ’ s point of view without making others look bad in ways that may not be fair Therefore, in some cases, including the story of Andie Peterson in this introduction, the young media professional has asked us to change the names of people and companies
As you read each chapter, ask yourself how you would have responded in that situation.
Another random document with no related content on Scribd:
Äiti: Ei ole. Se on ottamista.
Pekka: Sepä merkillistä siveysoppia on. En tosiaan ymmärrä sitä.
Sanokaa minulle suoraan miten teistä tuli varas.
Äiti: Kun en liennyt kerjätä.
Pekka: Ellei halua kerjätä, täytyykö välttämättömästi olla varas?
Äiti: Täytyy, varas tai rosvo — ellei ole lurjus.
Pekka: Siis olen minäkin jotain näistä kolmesta: varas (= rosvo), kerjäläinen tai lurjus.
Äiti: Mikä lienet, siitä ei minulla ole tietoa, mutta sen tiedän että varkaan leipää olet sinäkin syönyt.
Pekka: Se on hyvin mahdollista. — Mutta, ettehän tarkottane —?
Vastatkaapa vielä yhteen kysymykseen: milloin aloitte varastaa?
Äiti: Silloin kun sinua kannoin näillä käsilläni, ja isäsi hummasi merillä.
Pekka: Saa — äh. Olette minua sillä tavalla elättänyt!
Äiti: Niin.
Pekka: Ilmankos minulta ei koskaan mitään puuttunut! Voi äiti, äiti!
Ja ihmiset luulivat että isä lähetti rahaa.
Äiti: Niin.
Pekka: Tottavieköön, eipä liene isäparka ollut mikään mallikelpoinen aviomies. Mutta hän lienee itse saanut siitä eniten kärsiä. Teitte kovasti väärin, äiti, kun ajoitte hänet pois silloin jouluna. — Tapasin isän, niinkuin jo sanoin, vielä senjälkeen kerran. Siitä tulee nyt pian seitsemän vuotta umpeen. Hän tiesi silloin kyllä senkin uuden Suojasen olemassaolon, mutta sanoi vain olevansa siihen asiaan alistunut. Hän näytti pitävän itseään syyllisenä kaikkeen. Hyvin nöyrä ja viisas mies hän oli.
Äiti: Poika, onko se totta? Tapasitko isäsi?
Pekka: Tapasin. Ja hän antoi minulle rahaa, paljon rahaa, meitä molempia varten. Oman osani olen jo aikoja sitte kuluttanut matkoihin ja lukuihin ja, tottapuhuakseni, hummaamiseen. Teidän osa on koskematta pankissa. Se on kahdeksan vuotta vanha talletus, ja teidän nimellenne.
Äiti: Mikä sinun on ammattisi? Kuulin kai kerran jostain että luet insinööriksi.
Pekka: Sehän minusta tuli.
Äiti: Missä nyt on isäsi?
Pekka: En tiedä. Sanoi menevänsä ijäksi johonkin pallon toisellepuolen, kaiketi Amerikaan tai Austraaliaan.
Äiti: Niin, siinä sitte ollaan.
Pekka: Siinä ollaan. — Tuletteko nyt mukaani, äiti?
Äiti: Tulen.
Sen saa äiti vaivalla vain sanotuksi, sillä hän alkaa vapista niin että hampaat suussa kalisevat. Koko tuo surkea ruumiin jäte tutisee ja nytkähtelee, pyrkien purkamaan vuosikautiset sappensa itkuksi, mutta löytämättä enään kyyneliä. Kun ne vihdoin puhkeavat esille, tulee niitä tulvanaan, kastellen kasvot, kädet, hiukset, puseron. Sitä vedenpaisumusta ei Pekka rohkene häiritä, se tuntuu jollaintavoin pyhältä ja samalla piinalliselta. Se kuuluu vain itselleen, ei muille. Sitä ei kenenkään pitäisi nähdä. Kun tuska purkautuu kyyneliksi, ovat kaikki muut sivullisia. Silloin seurustelee kukin vain itsensä kanssa — tai jumalansa, mikäli kullakin sellaista on. — Pekka, joka muistaa äitinsä pystynä ja ylpeänä, tukka pitkänä ja säkenöivän ruskeana, ei voi nähdä tätä kyynelistä märkää rauniota.
Pekka poistuu tupakalle vaununkäytävään. Siellä vilahtelee yhä ohi kepeässä tanssissa auringonpaisteisia seutuja. Mutta siellä on vettä, niin tympäisevän paljon vettä — kaikki ojat täynnä, peltojen sarat ja laajat suonotkot täynnä. Vettä, itkua on kaikkialla, sisällä ja ulkona. — Ei kannata pohtia tämän maailman asioita, ei rehkiä, ei pitää tärkeätä ilmettä. Kaikki on yhtä, orjuus ja vapaus, suuruus ja pienuus, totuus ja vale. Kaikesta tulee lopuksi aivan samallaisia kyyneliä, jotka keräytyvät suuriksi tulvavesiksi, jotta aurinko saisi tilaisuuden niihin ilkkuen heijastella naamaansa ja tuuli läikytellä välinpitämättömiä laineitaan. Turhuus ja hengen vaiva. — Mene nukkumaan, Pekka, ja anna ihmisten kulkea omia ratojaan. Sinä olet lyhyen elämäsi aikana jo hassutellut enemmän kuin tarpeeksi. Joudat jo katsojaksi. Näytelkööt muut. Tee työtäsi, ja ole vapaa kaikesta.
Aletaan lähestyä pääkaupunkia. Pekka menee takaisin vaunuosastoonsa. — Siellä ei olekkaan enään äskeinen äiti, vaan villi olento, joka vaunun keikkuessa huojahdellen ja vaahdon
pursutessa suusta pui nyrkkiään kattoa kohti, ja huutaa: kirottu, kirottu.
"Älkää viitsikö. Ei se kannata", sanoo Pekka väsyneesti.
"Minä herjaan!" huutaa toinen.
"Mitä? Tuota kattoako? Ei kannata herjata mitään. Koetetaan tässä vain keskenämme korjailla asioita, senverran kuin voidaan. Vaiti! Istukaa alas!"
Pekka tarttuu äitiinsä ja pakottaa hänet istumaan. Siinä tämä vähitellen tyyntyy.
"Laittakaa itsenne kuntoon. Me ollaan tulossa perille."
Ei pysty muija itseään ruokkoamaan. Pekan on se tehtävä, oijottava vaatteet, suittava tukka, sidottava huivi kohdalleen.
"Menetteleehän tämä elämä näinkin", puhelee Pekka. "Ei kannata kirota jos ei suurennellakkaan, mutta jaloillaan tässä silti yhä seistään. Tekin saatte taasen yritellä alottaa alusta. Eikä alustakaan tarvitse — tehän olette aika pohatta nyt. Ja tottapuhuen mieluummin teissä sittenkin näen varkaan kuin kerjurin."
Juna hiljentää vauhtiaan.
Äiti: Minulla on poika täällä kaupungissa, se huoripoika, Artturi.
Pekka: Kuinkas vanha se jo onkaan?
Äiti: Neljäntoista.
Pekka: Nytpä voitte sitte senkin elämäntuotteen ottaa hoitoonne.
— Mitä laatua sen isä oikein lienee?
Äiti: Sellainen villi kulkumies, rosvo, Matisto, jos hänet muistanet.
Pekka: Niinpä melkein arvasin. Ei liene pikkuveli rakkauden lapsia.
Äiti: Ei.
Pekka: Ei se ole hyvä perintö lähteä maailmalle. Koettakaa olla sille pojalle hyvä, parempi kuin minulle. Hm, ei siihen taida tarvita kehottaa. — Sanokaapa kumpi on, tai on ollut, teille rakkaampi, tämä uusi vai minä?
Äiti: Tämä toinen.
Pekka: Niinpä juuri. Se on selvää. — Nyt on aika lähteä.
Niin purkaa juna sisuksensa pitkälle asemasillalle. Se pieni satunnainen joukkio, joka hetkiseksi oli yhtynyt vaunuihin yhteistä ilmaa hengittämään, hajautuu eri tahoille, kukin etsimään paikkaansa yhteiskunnan jäsenenä, jokapäiväistä näytelmäänsä jatkaakseen.
Sinne häviää Pekankin harmaja puku toisten harmajien joukkoon. Vain hänen äitinsä vaaleanpunainen kretonkiröijy vilahtaa silloin tällöin näkyville, kuin lippuna osottaen mihinkä he Pekan kanssa menevät. He ottavat ajurin ja vierivät pois.
Pekka päättää itsekseen sittenkin ryhtyä suojaamaan tätä villiolentoa, joka kerran on ruokkinut poikaansa varkaan leivällä, päättää viedä hänet mukaan Jyrkänkoskelle ja toimittaa hänelle tehtaalta kepeää työtä tai panna pystyyn pienen kaupan.
Ei ole enään mitään muuta kuin tämä juhannusyö. Se voi tulla niin liki, koska Pekka itse on aivan tyhjä. Kiihottava hajuveden lemu, joka neitosen vaatteista säteili, alkaa häipyä tuntumattomiin, eikä kiihkeinkään kuiskaus kuulu enään huulia etemmäksi. Vain maa ja kasteiset ruohot tuoksuvat tyynnyttävästi, ja sielun raukenevaan aallokkoon pisartelee yörastaan laulu kultaisena suihkuna. — Vielä tuo taivaan kylmä liikkumattomuus yläpuolellasi — se liuottaa viimeisenkin huumeesi, Pekka. Viileästi tyhjä on se kiitossuukko, jonka vielä neitosi huuliin upotat.
He pusertavat vielä toistensa käsiä, ja kiiruhtavat nurmikon yli takaisin rantalepikkoon, josta he nopeasti koettavat kerätä sylyksen risuja kumpikin. Vasta senjälkeen, saatuaan niitä kokoon soveliaan määrän, painuvat he lepikon läpi rannalle. Siinä aukeaa eteen aivan tyyni järvenpinta, kuin kaukalo piripinnoin täynnä sulaa metallia, ja pohjoinen taivaanpuoli ruskottaa haaleana sen päällä. Tännempää, aivan läheltä, kiertelee ilmaan ohut savupilari sammuvasta kokkovalkeasta. Sen vieressä sileällä kalliolla tuikkii terhakasti pieni kahvituli omituisen keltaisena, loistottomana ja kylmänä. Tulen ääressä loikoilee kolme miestä: vanha pitkäpartainen, keski-ikäinen luuranko, ja nuorempi hyvinsyötetyn sonnin näköinen. Veden
partaalla puuhaa astiain pesussa kaksi naista, kolmas liikkuu isossa moottoriveneessä, mutta neljättä ei näy. Sen Pekka toteaa helpotuksella että neljättä ei näy. Ja hän lähtee reippaasti lähenemään nuotiota, jäljessään Irja tipsuttavilla helsingittären askelilla.
"Miksei löytyisi!" heläyttää Irja, heittäen sylyksensä aivan ukon koiville. "Katsokaa ja maistakaa."
"So-so, kälyseni" (ukko nimittää mielellään kauniita nuoria naisia kälysikseen). "Puu ei ole purtavaksi eikä näykki naitavaksi. Kai minä selvästi kysyin että onkos puuta palavaa."
Pekka puuttuu puheeseen:
"Näyttää melkein ettei tänä yönä mikään puu pala täydellä liekillä. Teidän tulennekin kajastaa vain hullunkurisena keltaisena läiskänä. Aivan luonnottomalta tuntuu että se saisi edes veden kiehumaan."
"Kysy sinä sydämeltäsi, Pekka, kiehuuko se, mutta älä epäile meidän tulemme mahtia. Kippis, nuoret miehet. Tule mukaan, epäilijä-Pekka."
Ja eihän Pekalla muutakaan tehtävää ole kuin istua neljänneksi mieheksi piiriin. He ovat siinä nyt kaikki tehtaan pomomiehet: uusi omistaja ukko Liuski, insinööri Suojanen, laiha konttoripäällikkö Raatikainen ja pyylevä teknikko Suorsa — kaikki muut uutta väkeä paitsi Pekka. Muut entiset ovat menneet, koska eivät sietäneet Liuskin kursailematonta puhetapaa, mutta Pekka tulee ukon kanssa
mainiosti toimeen. Liuski on nahkuri, joka vanhoilla päivillään ryhtyi keinottelemaan, ja menestyikin kuin onnen kultapoika ikään, niin että lopuksi ostaa räväytti kokonaisen tehtaan. Viisas mies, ja rohkea kuin ilves. Verevä se on vielä vanhoillaankin. Se on osannut panna kituvan tehtaan jauhamaan kultaa. Eikä Liuskin ukko lopeta afääreitään tähän, vaan uusia kahmauksia yhä hautoo päässään.
Kaikki sille onnistuu, paitsi yksi asia: ei saa naitettua tytärtään. Tyttö ei taivu ukon tarjokkaihin, eikä ylipäätään näy huolivan kenestäkään. Viimeksi on Liuskin Lahja polttanut hyppyset ukon suosikilta, tältä roimalta teknikolta tässä. Isä oli siitä hyvin pahoillaan, mutta nielee katkeruutensa hiljaisuudessa, sillä hän rakastaa tytärtään.
Nyt on Liuski hyvällä tuulella. Siihen vaikuttanee osaltaan munatoti, joka on ukon suuri ihastus. Hän on erinomainen konjakin tuntija, mutta aivan erikoisella tavalla: konjakit ovat hänen aivoissaan luokitellut tarkkaan arvojärjestykseen senmukaan miten ne kykenevät aikaansaamaan herkullista munatotia. Tämän juoman valmistaminen on muuten uskottu ukon omalle rakkaalle muijalle, ja se pitää kaikkien tietää ettei koko Suomivaltiossa ole toista sellaista munatotin vatkaajaa, sekottajaa ja höystäjää. — Joka lauvantai-ilta, saunasta tultua, pitää tämän himojuoman höyrytä ukon nokan alla, ja joskus muulloinkin, kun on väsynyt tai vilustunut — lisäksi vielä tietysti jouluna ja juhannuksena. Nyt on juhannusyö, ukko on saanut totinsa, ja on siis tyytyväinen. Vertaus ja leikkipuhe rätisee hänen partansa sisältä, pitkin sikaarin sivua. Kaikkien on nyt juotava munatotia, niin Pekankin. Irja sen valmistaa, mutta maistaa itse ensin leikillään lasista, tarjoten sitte vasta Pekalle.
Hetken on Pekka kuunnellut toisten juttuja ja iloinnut siitä että jotain melua on ympärillä. Mutta outo tyhjyys on yhäti hänen mielessään. Ei se ole apeutta, ei ylipäätääri mitään, tyhjyyttä vain, ja
melkein onnea siitä että niin on. Onpa ainakin tilaa ottaa vastaan, jos jotain on tuleva tänä kummallisena yönä. Niin miedolta tuntuu toisten melu, ja niin laihoilta Liuskin itsessään kyllä mehuiset jutut, että Pekka kuvittelee olevansa tässä kalliolla vain juhannuksen kanssa kahden ja odottavansa jotain. Yörastas lirittää heleitä koloratuurejaan. Järvi lepää tyynenä. Kolme naista tulee kahvikaluineen. Neljättä ei näy.
"Kylläpäs Pekka nyt vahtii kaihoisin silmin onnensa horisonttia", huomauttaa Liuski, vihjaten siten Irjan ja Pekan väleihin. Ukko pitää heitä melkein jo kihlautuneina. "Se on oikein, kunhan samalla pidät silmällä tuota taivaan horisonttiakin tuolla. Ota se vahti nyt virkatehtäväkses, ja kiekaise kun aurinko sieltä naamansa näyttää. Minun on aikomus täräyttää sillä hetkellä vähän tavallista juhlallisempi kunnialaukaus. Kii veti vai, Pekka, että otat päällesi kukon tehtävät? Me tässä varustellaan muuta, vaikkapa nyt laulettaisi aluksi."
"Olkaa huoletta, setä. Koetan parastani." Sitä lupaustaan ei Pekka suinkaan aio pitää, mutta nyt saa toki olla rauhassa.
Liuski varottaa vielä kerran kaikkia suurella äänellä ettei kukaan saa mennä louhimolle auringonnousun aikaan, vaan on pysyteltävä tässä, ja ylipäätään tämän ja tämän linjan lännenpuolella. — Kaikilla on tiedossaan että ukko on järjestänyt juhannuspaukkunsa sinne kivilouhokselle, mutta minkälainen siitä oikein tulee, ei tiedä kukaan.
Pekka lähtee kuljeksimaan rantaa pitkin syrjemmälle. Ukko Liuski kuuluu kehuskelevan miten munatoti on mainio asia esim. lauluäänen vahvistajana. Totinsa jälkeen ukko kyllä mielellään lauleskelee, mutta nyt jymähyttää hänen barytoninsa aivan erikoisella kuminalla:
Pappani maja on matala ja pieni, ei tarvitte portahia — — —
Entä Irja — eikös sekin haaveile:
Ja se ilta oli lämmin ja ihana ja linnut ne lauloivat, keto allansa kaunis ja vihanta, kukat kedolla kasvoivat.
Tyttö istui kreivinsä sylissä, moni muistui mielehen. Yö joutui, ja päivä oli laskenut; hän nukkui kreivin vierehen. —
— Mutta tämähän on ruokotonta! Eikö sillä tytöllä ole vähääkään häpyä? Sehän kuuluttaa kuin uhalla julki verestävän tuoretta tapahtumaa, jonka, jos minkää, pitäisi piiloutua luonnollisen ujouden verhoon. Tuo kuulostaa riemukkaalta kuin voittolaulu.
Käsittämätöntä! — hm, Irjakin on käsittelyn kautta tullut käsittämättömäksi. Tuo helsinkiläisdaami ei vielä ikinään ole ollut vilpitön ei muille eikä itselleen. Mistä tulee nyt tämä äkkipuuska, joka hipoo julkeutta? Minusta? Minä olen tahtonut saada hänet suoraksi ja vilpittömäksi, naiseksi, joka osaisi edes antautua. Se on tapahtunut. Minä sain hänet sellaisena. Ei, sain hänet sellaiseksi.
Siinä on pieni ero asiassa. Minä olen antanut hänen nauttia siitä, mikä hänessä itsessään on parasta, vieläpä maksanut hänelle tästä antamisestani ruhtinaallisen hinnan: oman itseni hinnan. Kakki sielunvoimani sain panna peliin, saadakseni hänet ihmiseksi. Hän on imenyt minun vereni kuiviin ja perinyt itselleen kaksinkertaisen voiton. Totisesti hänellä on syy riemuita.
— Minkälainen hän oli ennen? Viettelijätär tietysti alusta asti. Hän ajoi vastaani kuin loistovaljakolla, mutta siinä oli kuormana vain kurjaa, kaikkialta (eikä vähin romaaneista) kokoonhaalittua lemmenrihkamaa, näivettynyt älypaha hevosena aisoissa, ja hiottu
baalikokemus ohjaksissa. Sellainen surkeuden perikuva, joka ajaa ympäriinsä, etsien vaistomaisen hädän pakottamana jotakuta hullua, joka itsensä hinnalla hänet vapahtaisi. — Annoin pettää itseni, ja sen hän pian kuulutti julki.
— Olenko itsekäs ja kiittämätön? En totisesti, sillä en tiedä mistä minun pitäisi kiittää. Hän sai, hän otti, ja heti hän alkoi nauraa lämpimästä ilosta; nyt hän lauloi. — Minä annoin, ja olen tyhjä, niin tyhjä että tämä vaisu yö on täyteläisempi, niin kylmä että tämä viileyskin minua lämmittää. On tapahtunut suursiivous: minuuteni olen antanut pois kuin roskan, joka nyt heitetään tunkiolle. Mutta jotain kummaa on tullut tilalle. Tämä yö pauhaa kohisten sieluuni, minä olen sitä täysi. Tämä kaikkeus asuu minussa linnunlauluineen, yrtteineen, järvineen ja hehkuvine pilvineen, aurinkoaan vain odottaen ja keskikesän päivää. —
* * * *
Siinä kummallisessa mielentilassaan, pyörtäessään muutaman kalliosärmän ympäri, ja etsiessään louhoksen kivien välistä sopivaa askelsijaa, kiintyy Pekan katse kahteen vaaleaan läikkään aivan jalkojensa edessä. Tutut kengät ne ovat ja tutut nilkat! Pekka tietää minkä olennon niitten yläpuolelta löytää, jos katseensa nostaa. — Eipä ole kiirettä katsoa — juuri näinhän täytyy ollakkin että hän, eräs hän on tänne johonkin lymynnyt. Lahja-tyttö, Liuskin äijän ihmeellinen tyttö, eli "Tupla-ällä", niinkuin ukko itsekkin ylpeänä sanoo. Lahja Liuski — nimi ei maistu hyvältä ei kielellä eikä korvassa. Mutta sen nimen omistajattaressa asuu sellaisia voimia, jotka voivat tartuttaa miehen kuumetilaan, ja Pekan eritoten. Lahjaa hän on koettanut paeta jos minkin Irjan syliin, mutta sillä
seurauksella että yhä lujemmin on kietoutunut tähän kohtalonsa verkkoon, josta ei näy pääsevän pois ei pyristelyllä eikä millään.
Jos ylipäätään mikään näkyväinen tai näkymätön asia, niin juuri tämä nainen on se "kohtalo", joka Pekkaa varten lienee varattu, sen on Pekka tiennyt jo ensikerran Lahjan nähdessään. Mutta ihminen on merkillinen kapine: etsii, etsii jotain "kohtaloa", ja kun se sitte äkkiarvaamatta ilmestyy eteen, niin jopa koettaa kuin henkensä edestä sitä paeta. — Sellaista eivät ehkä kaikki saa kokea, eivät ainakaan ne, jotka löytävät vain esim. "kultasen", "morsion", "kylkiluun" tai jotain muuta sentapaista. Mutta jos joku jo naisia arvostelemaan pystyvä mies on kokenut itse samantapaista tai voisi nähdä sen sekamelskan ja hädän, joka Pekan sisuksissa on viimeaikoina riehunut piiskaten hänet hakkailemaan jokaista naisenpuolta, joka tielle on sattunut, kunhan se vain ei ole ollut Lahja, niin eipä naurattaisi tämä asia. — Kuinkasta voisi vapaaksi syntynyt mies sulattaa mokomaa että mahtivoimat, joille ei voi mitään, kulettavat kuin teurasta narusta. Koettakaapas vaikka älytöntä luontokappaletta, köyryniskaista sonnia tai pientä vasikkaa, raahata johonkin vastoin sen omaa tahtoa — eikö se mylvi ja haraa vastaan kaikilla neljällään? Ja hauki rysässä — eikö se potki?
Kuinkasta ei siis Pekka potkisi ja harittaisi vastaan! Siten on ymmärrettävää myöskin ettei hän ollut "kohtalonsa" esineelle vielä koskaan osottanut sen kummempaa kiintymystä kuin muillekkaan hyvänpäivän tutuille — eikä liioin tämä hänelle. Pikemminkin he karttoivat toisiaan. Molemmilla heillä näytti olevan hyvin tuskallinen olo, jos tahtomattaan joutuivat kahden. No, ehkei se kahdenjoutuminen Pekan puolelta aina aivan tahtomattakaan ollut, mutta paha vain oli olo, ja helpotuksesta huokaisten he toisistaan aina erosivat. Kumpikaan eivät he enään olleet aivan lapsia.
Senpätakia tällainen kohtalokas hulluus paistoi heitä sitä tulisemmalla liekillä. Hulluutta, sitä se oli, sen pystyi Pekka hulluudessaankin käsittämään, pystyipä käsittämään senkin että tämä asia olisi jo yksinomaan ruumiin terveyden kannalta sukkelasti ratkaistava puoleen tai toiseen: joko lähdettävä lipettiin toisille maankolkille tai — niin —. Mutta kun kerran on hullu, niin tekee kaikkea muuta paitsi ei kumpaakaan näistä kahdesta viisaasta teosta.
Nyt kuitenkin, tällä hetkellä, ei Pekkaa enään ole olemassa, ei hullua eikä viisasta. On vain tämä juhannusyö. Mitä välittäisi nyt yhdestä Pekasta ja hänen surkeuksistaan tai vapauksistaan. Pekka on sulautunut yhteen koko maailman kanssa, sellaiseksi vaikenevaksi odotukseksi, jonka ylitse auringon täytyy tuossa tuokiossa hulmahuttaa kultainen päivänsä. Sentakia ei Pekka noudata ensimmäistä mielijohdettaan, eikä Lahjan kengän nähdessään lähde lipettiin. Punaisena hehkuu kaikki hänen silmissään, ja jalat, joihin hän yhä jäykästi tuijottaa, paistavat kuin punajuovat purppuraisen pilven alla. Lahjan harmaja kävelypuku se on saanut sellaisen purppurahohdon että se on kuin leijuva pilvi aamutaivaalla. Sitä pitkin alkaa Pekan katse kiivetä ylös, viipyen kyllältään kaikissa tuon upean ruumiin muodoissa, jotka yhtäaikaa ovat olleet hänelle sekä ihastus että kauhistus. Lahja istuu kädet helmassaan, suureen kivenlohkareeseen nojaten, liikkumatonna kuin kuvapatsas. Pekan katse kiipeää uskollisesti yhä ylemmäs, eikä mikään mahti maailmassa voisi sitä estää kulussaan lipumasta pitkin aavistuksen pyhittämiä tienovia, povea, kaulaa, huulia. — Ihme! Lahjan kasvot ovat aivan valkeat — häpeästäkö? suuttumuksestako? Ei. Tyttö on tyyni, vaikka valkea kuin hangen kylki, ja silmät katsovat avoimesti Pekkaa. Lahja kohoaa seisoalleen.
He ovat yhtä pitkät, ja heidän silmänsä tulevat samalle tasakorkeudelle.
"Minä näen että aurinko on noussut. Sinun (Pekka aavistaa hämärästi sinuttelevansa, mutta se tuntuu hänestä luonnolliselta) silmistäsi näen että aurinko on tällä hetkellä noussut. Se katsoo niistä minuun ja se lämmittää minua."
Tietämättään he nojautuvat toisiinsa, ja heidän huulensa koskettavat keveästi toisiaan. Heidän ruumiinsa vapisevat vastakkain, sillä he aavistavat jotain tapahtuvaksi.
Pekka alkaa tajuta jotain ja muistaa jotain.
"Lahja, tässä on kivilouhos, ja aurinko on noussut."
"Niin", sanoo Lahja, kuin unissaan.
On mahdotonta tietää olisivatko he lähteneet pois vai jääneet paikalleen odottamaan mitä tulemaan piti, sillä samassa jo räjähtää kallionseinä heidän yläpuolellaan, ja maa hypähtää jalkojen alla. Kivenlohkareita lentää heidän päittensä yli. Toisia vyöryy ryskyen alas rinnettä. — Uusi jymäys sivumpana, ja sama meteli. Räiskeen keskeltä kuuluu ilmasta yhtämittainen lentävien kivensirujen helinä kuin satoja lasiruutuja yhtaikaa särkyisi. Heidän ylleenkin pirahtaa suihku pientä kivensirua lohkareesta, joka sivultapäin viuhahtaen on iskeytynyt mäsäksi isoon kiveen heidän yläpuolellaan. Pekka huomaa että he ovat turvassa, sillä Lahjan selkänojana ollut suuri kivenjärkäle suojaa heitä. Sen kahdenpuolen pauhaa kivivyöry rantaan, ja toiset sinkoavat ylitse, sataen järveen jotta se näyttää kiehuvan. — Äkkiä näkyy kauvempana äkkijyrkkä kallioseinä aukeavan kuin veitsellä leikaten, ja raosta pölähtää ilmoille
kivisuihkuja — sitte vasta ehtii räjähdyksen ääni kumeana jylinänä kuulijain korviin. Koko kallioseinän pituudelta vierähtää siellä suorakulmaisesti lohkoutuneita paasia rantakaltaalle. Siellä on uusi louhos, johon ukko näkyy asettaneen suurimmat dynamiittipanoksensa. Nämä paukut tässä, lähempänä, vanhassa louhoksessa, olivat kaiketi vain alkusoittoa.
Lahja ja Pekka ovat seisseet paikallaan, tuskin huomaten tätä hieman tavallisuudesta poikkeavaa kihlajaisnäytelmää. Sehän tuntuu aivan asiaankuuluvalta ja mielialaan sopivalta, melkeinpä helpottavalta. Se ikäänkuin laukaisee heidän sisäisen jännityksensä, niin että he tulevat muutamassa hetkessä levollisiksi ja iloisiksi. Veri nousee Lahjan poskille — hän jo hymyää.
"Nytkö se jo loppui?" ihmettelee tyttö vain, kun pitkään aikaan ei enään kuulu mitään.
Äänettömyys tuntuu tosiaan niin oudolta ettei Pekkakaan sitä enään tahdo käsittää. On aivan pakko tehdä se, minkä Pekka nyt tekee.
"Nyt se vasta alkaa", sanoo hän riistäen Lahjan syliinsä ja rutistaen niin että he molemmat ovat vähällä tukehtua.
Lahjan poskesta tihkuu veripisara. Siihen on iskeytynyt pieni terävä kivensiru. Pekka vetää sen hampaillaan irti ihosta, ja imee halukkaasti haavasta noruvan veren. Muuta vahinkoa heille ei ole sattunut, eikä Pekka tätäkään oikeastaan vahingoksi myönnä. Se taasen ei tee mitään jos Pekan käsivartta hieman säilii — siihen lienee joku paukku sattunut. Kaikki on omiaan vain osottamaan että onni on heillä ollut mukana. Ympärillä kävi myllerrys, mutta heidän paikkansa on koskematon. Sitä suurta paatta vastaan, joka heitä
vyöryltä suojasi, on keräytynyt kokonainen valli kaikensuuruista kiveä. Siksipä Pekka, ympärilleen katsoessaan, ei voi olla ennustamatta: "Jos ylipäätään ennukset ja tunnusmerkit jotain merkinnevät, niin tämä onni ei liene mikään paha merkki."
"En tiedä mitä kaikki merkinneekään, mutta se on varmaa etteivät nuo kivet saaneet meihin kajota. Se oli niiltä kielletty."
Lahja on fatalisti, niinkuin isänsäkkin. Mutta Pekka on uumoilevinansa hänen sanoissaan lisäksi hitusen leikin häivää.
"Miksei saaneet?"
"Koeta arvata."
Pekka miettii päänsä ympäri, vilkaisten kulmainsa alta vuoroin kenkäinsä kärkiin, vuoroin tyttöön. Lahja kääntää päänsä pois ja puree huultaan. Lopulta Pekka tokaisee:
"No vaikkapa siksi kun ei me sitä ennen keritty edes kunnolla suudellakkaan."
Lahja nauraa heleästi:
"En hyväksy vastausta, mutteihan sitä saata vääräksikkään todistaa."
No, on selvää mitä siitä seuraa. Tietysti se, mitä ei oltu keritty. — Mutta Lahja puskee pian päänsä Pekan olalle, eikä erkane siltä millään, nauraa vain — tai itkee, kumpaa tehneekään — vikisee, piiskuttaa kuin linnunpoika. Sitte hän vaikenee, ja hänen ruumiinsa paino lepää Pekan käsivarsilla.
Pekka havaitsee vihdoinkin kerran pitävänsä sylissään naista. Hän aavistaa tämän juhannuksen tuovan tullessaan suuren ihmeen, ja hänen aivoissaan alkaa pitkästä aikaa liikehtiä kirkkaita, lämpöisiä ajatuksia. Hän tietää olevansa omistaja, saaneensa lahjan sekä pienellä että suurella alkukirjaimella kirjotettuna. Se tieto leviää käsivarsien kannattamasta painosta niin varmana hänen tajuunsa ettei mitään anastamisen himoa herää hänessä. Kuinka se, joka omistaa kaiken, voisi haluta jotain anastaa!
Kuuluu lähestyviä ääniä oikealta. Levollisesti sanoo Pekka;
"Lahja, meidän täytyy lähteä."
Sanoilla ei ole mitään vaikutusta.
"Lahja, toiset tulevat. He eivät saa löytää meitä täältä."
"Niin — mennään — pois."
Mutta se on jo myöhäistä. Tuskin he ehtivät ottaa paria askelta kun teknikon pää ilmestyy puitten väliin ylös kallionreunalle. Se pää pysähtyy, keksiessään alhaallaolijat, ja näyttää hyvin hämmästyneeltä, Sitte nousee käsi kourimaan leukaa; lujasti taitaa kouriakkin, koska pää näyttää melkein irvistävän. — Jo ilmestyy sinne lisää päitä: yksi, kaksi, neljä. Konttoripäällikön rouvan kimeä ääni kuuluttaa:
"Jees-sussiunatkoon, täällähän ne jo ovat molemmat."
Liuski tulee kallionreunalle, kädet taskussa:
"Mi-mistäs te tänne olette ehtineet?"
"Tultiin katsomaan setän juhannuspaukkua."
Ukko tirkistelee heitä, rypistellen tuuheita kulmiaan, näyttäen hämmästyneeltä, ehkä epäluuloiseltakin. Mutta pian ukko vilkastuu.
Käsillään viittoillen kehuskelee hän:
"No eikös sitte ole hyvä paukku! Hupi ja hyöty yksintein, sano kissa kun hiirtä kiusasi. Tällä paikalla tässä ei kyllä ole väliä; entistä rojua vain raivattiin pois tieltä. Mutta silmääppäs tuonneppäin. Näet kuinka sievästi kallio on sieltä lohkeillut. Siell' on kaikki valmista, ei muuta kuin suoraan lotjaan nostaa."
Pekka ei voi olla hymyilemättä. Hupi ja hyöty! — kyllä se ukko tietää mitä tekee. Ilmankos se onkin kivimiesten kanssa jo viikon päivät kulkenut salaperäisillä moottoriretkillä. Sillätavalla se faari hommailee ja huvittelee.
"Se oli juhlallinen tärskäys", vakuuttaa ukko yhä hyvillään.
Mutta Liuskipa lähteekin laskeutumaan heidän luokseen alas, näköjään vain tarkastellen louhostaan, vaan silti yhä läheten. Vieläpä osaa ukko ohimennen näppärällä sanakäänteellä toimittaa tarpeettomat katselijatkin pois kallion reunalta. Sitte hän ryhtyy aivan muina miehinään puhelemaan:
"Mitäs tuumit, Pekka, tämän paikan kivestä? Minun mielestäni tässä on koko maakunnan paras graniitti. Se lohkeilee mihin suuntaan ikinä haluttaa, ja se on niin tasarakeista ettei paremmasta apua." — Ukko on sivumennen poiminut Lahjan hatusta pari kivensirua ja hypistelee niitä: "Katsoppas, eikö ole hyvää kiveä? se on tasarakeista, sanon minä, oikein hienoa kiveä. Sille kyllä ei mitään voi että se pölisee kun sitä hakkaa tai ampuu." — Ukko
pyyhkäisee Pekan tummansinisen takin hartioilta harmahtavaa tomua, katsellen sitte sormiaan: "Mutta kaikki hyvät kivilajit pölisevät näin. Ja eihän se asia oikeastaan meihin kuulukkaan, kun emme ole kivimiehiä. Sietäisi silti pysytellä himpunverran kauvempana, ettei satu vahinkoa, sanon minä. Ei pidä olla hullu, vaikk'on nuori. No, kai me on sitte tässä kylliksi katseltu. Lähdetäänpäs kahville."
Molemmat nuoret ovat seisseet jäykästi mykkinä tämän puheen aikana. Liuski osaa olla ihmeellisen hienotunteinen tyttärensä läsnäollessa, mutta sittenkin tuntee Pekka kuumien verien karkaavan poskipäilleen ja tietää olevansa niin nolo kuin ihminen ylipäätään voi olla. Lahja vain pystyy avoimesti sanomaan:
"Isä, minä olen ollut täällä, aivan tässä paikassa, ja herra Suojanen on tehnyt minulle seuraa."
"Sitä ei tarvitse vakuutella", tuumii Liuski. "Näkeehän sen muutenkin. Tahtoisin vain sanoa sinulle, tyttö, että vaikka Liuskeilla aina on onni kelkassaan, ja Tupla-ällällä tietysti tupla-onni, niin ei sitä onneansa silti pidä syyttä suotta kiusotella; se saattaa suuttua ja lentää tiehensä. Meikeinhän tämä on kuin onneaan koetellakseen hyppäisi Imatraan. Joo, hyppääväthän ne sinnekkin, mutta siihen täytyy olla himpunverran syytä. Syytä, niin, sanon minä, syytä." Ukko mutisee jotain itsekseen, luimauttaen kulmainsa alta tiukasti tyttäreensä. "Ja sinäkin, Pekka. Pitäisihän sinun tietää ettei sinulla ole onnea missään asiassa, niinkuin ei muillakaan epäilijöillä. Sinä —"
"Setä, minä lainasin onnea siltä, jolla on tuplaonni, ja minusta tuntuu etten tässä asiassa enään olekkaan epäilijä."
"Vai sillätavalla. Vai niin pitkällä sitä jo ollaan. Hm, mm. No, mitäs se minuun kuuluu. Mutta sen minä sanon etten oikein tykkää sinusta, Pekka. Ehket lienekkään kaikkein huonoimpia miehiä, mutta sen minä sanon että sinä olet huono insinööri, saakelin huono. Sinä olet vain sellainen, hm, runoilija."
Ja ukko tekee halveksivan liikkeen kädellään. "Runoilija" on pahin solvaus, mitä hän voi kenestäkään ihmisestä sanoa.
"Mutta enhän minä ole eläissäni tehnyt yhtään runoa", kokee Pekka puhua puolestaan. "Ellen silti liene koulupoikana tehnyt yhtä, vaikka sekin taisi tulla huono."
"Tietysti huono. Ja nyt ainakin olet tekemässä toista. Minä luulen että siitäkin tulee huono."
Hyvin hiljaiset ovat ukon viime sanat, ja hän puistaa hiukan päätään.
Mutta Lahja oikaisee vartalonsa suoraksi:
"Se on minun asiani, isä."
"Niin, mitäpäs se minulle kuuluu. Minä vain sanoin mitä ajattelen. Eikä siitä sen enempää. — Mennään nyt kahville."
Sellainen oli Pekan kosinta. Ja sen enempää ei siitä puhuttu.
Kahvit juodaan, mutta ilman pöytäpuheita, ja ilman isoa melua muutenkaan. Kukapa iloa pitäisi kun Liuski ei paljoa puhu ei pukahda, tupruttelee vain ainaista sikaariaan. Mutta kaikista hiljaisin on Pekka. Ihmettelee Pekka tätä nopeaa asiain päätöstä, ja Lahjaa aatelien miltei pelottaa häntä. Kykenisikö koskaan vastaamaan sen tytön kokonaista tunnetta? Tässä on nyt edessä vaatimus: kaikki tai
