Aleutian Islands Haida Gwaii (Queen Charlotte Is.)
Phoenix Islands
Victoria Island CookIslands (N.Z.)
Galápagos Islands (Ecuador)
Marquesas Islands (Fr.)
Pitcairn Islands (U.K.)
Easter Island (Chile)
Ellesmer e Island
Baffin Island
Azores (Port.)
Bermuda (U.K.) Canary Islands (Sp.)
Falkland Islands (U.K.)
South Georgia (U.K.)
Svalbard (Norway) Franz Josef Land Novaya Zemlya
New
Aleutian Islands
UZBEKISTAN TURKMENISTAN
Diego Garcia (U.K.)
Réunion (Fr.)
INDIAN OCEAN
Northern Mariana Islands (U.S.)
Guam (U.S.)
New Caledonia (Fr.) Java
North Island
South Island Tasmania
Antarcti
AMERICA
A Narrative History
David Emory Shi
George Brown Tindall
W. W. NORTON & COMPANY, INC.
New York • London
W. W. Norton & Company has been independent since its founding in 1923, when William Warder Norton and Mary D. Herter Norton first published lectures delivered at the People’s Institute, the adult education division of New York City’s Cooper Union. The firm soon expanded its program beyond the Institute, publishing books by celebrated academics from America and abroad. By midcentury, the two major pillars of Norton’s publishing program—trade books and college texts—were firmly established. In the 1950s, the Norton family transferred control of the company to its employees, and today—with a staff of four hundred and a comparable number of trade, college, and professional titles published each year—W. W. Norton & Company stands as the largest and oldest publishing house owned wholly by its employees.
Associate Editors: Justin Cahill and Scott Sugarman
Project Editors: Melissa Atkin and Linda Feldman
Editorial Assistant: Travis Carr
Managing Editor, College: Marian Johnson
Managing Editor, College Digital Media: Kim Yi
Production Manager: Ashley Horna
Media Editor: Laura Wilk
Media Project Editor: Penelope Lin
Media Editorial Assistant: Chris Hillyer
Marketing Manager, History: Sarah England
Design Director: Hope GoodellMiller
Photo Editor: Stephanie Romeo
Permissions Manager: Megan Jackson
Composition: Jouve North America
Manufacturing: Quad Graphics Taunton
Permission to use copyrighted material is included on page A151.
The Library of Congress has cataloged the full edition as follows:
Shi, David E. Tindall, George Brown.
America: a narrative history / David Emory Shi, George Brown Tindall. Tenth edition. New York: W.W. Norton & Company, 2016.
Includes index.
LCCN 2015036484
ISBN 9780393265934 (hardcover)
LCSH: United States—History—Textbooks.
LCC E178.1 .T55 2017 DDC 973—dc23 LC record available at http://lccn.loc.gov/2015036484
This edition: 9780393265989 (pbk.)
W. W. Norton & Company, Inc., 500 Fifth Avenue, New York, NY 101100017 wwnorton.com
W. W. Norton & Company Ltd., Castle House, 75/76 Wells Street, London W1T 3QT
FOR MY WIFE, ANGELA HALFACRE SHI
DAVID E. SHI is a professor of history and the president emeritus of Furman University. He is the author of several books on American cultural history, including the awardwinning The Simple Life: Plain Living and High Thinking in American Culture and Facing Facts: Realism in American Thought and Culture, 1850–1920.
GEORGE B. TINDALL , recently of the University of North Carolina, Chapel Hill, was an awardwinning historian of the South with a number of major books to his credit, including The Emergence of the New South, 1913–1945 and The Disruption of the Solid South.
List of Maps • xix
Preface • xxi
Acknowledgments • xxix
16 The Era of Reconstruction, 1865–1877 578
The War’s Aftermath in the South 580 • Debates over Political Reconstruction 582 • Blacks under Reconstruction 593 • The Grant Administration 601 • Reconstruction’s Significance 610
PART FIVE GROWING PAINS 615
17 Business and Labor in the Industrial Era, 1860–1900 618
Industrial and Agricultural Growth 620 • The Rise of Big Business 630 • The Alliance of Business and Politics 638 • An Industrial Society 640 • The “Dreadful Chill of Change” 645
18 The New South and the New West, 1865–1900 658
The Myth of the New South 660 • The Failings of the New South 662 • Race Relations during the 1890s 666 • The Settling of the New West 673 • Life in the New West 680 • The Fate of Western Indians 685 • The End of the Frontier 694
19 Political Stalemate and Rural Revolt, 1865–1900 698
Urban America 699 • The New Immigration 704 • Cultural Life 707 • Gilded Age Politics 714 • Hayes to Harrison 717 • Farmers and the “Money Problem” 727
PART SIX MODERN AMERICA 741
20 Seizing an American Empire, 1865–1913 744
Toward the New Imperialism 746 • Expansion in the Pacific 747 • The Spanish-American War (The War of 1898) 750 • Consequences of Victory 755 • Roosevelt’s “Big-Stick” Diplomacy 763
21 The Progressive Era, 1890–1920 776
The Progressive Impulse 778 • The Varied Sources of Progressivism 779 • Progressives’ Aims and Achievements 786 • Progressivism under Roosevelt and Taft 793 • Woodrow Wilson: A Progressive Southerner 804
22 America and the Great War, 1914–1920 816
An Uneasy Neutrality 818 • Mobilizing a Nation 826 • The American Role in the War 831 • The Politics of Peace 837 • Stumbling from War to Peace 845
23 A Clash of Cultures, 1920–1929 852
A “New Era” of Consumption 854 • The “Jazz Age” 860 • The Modernist Revolt 870
24 The Reactionary Twenties 878
Reactionary Conservatism and Immigration Restriction 879 • A Republican Resurgence 888 • The Rise of Herbert Hoover 898 • The Causes of the Great Depression 901 • The Human Toll of the Depression 905
25 The Great Depression, 1929–1939 912
From Hooverism to the New Deal 914 • Roosevelt’s New Deal 919 • The New Deal under Fire 929 • The Second New Deal 936
26 The Second World War, 1933–1945 948
The Rise of Fascism in Europe 949 • From Isolationism to Intervention 952 • Arsenal of Democracy 965 • The Allied Drive toward Berlin 973 • The Pacific War 985 • A New Age Is Born 991
PART SEVEN THE AMERICAN AGE 997
27 The Cold War and the Fair Deal, 1945–1952 1000
Truman and the Cold War 1002 • The Containment Policy 1004 • Expanding the New Deal 1011 • The Cold War Heats Up 1022 • Another Red Scare 1028
28 Cold War America, 1950–1959 1034
Moderate Republicanism 1036 • A People of Plenty 1041 • Cracks in the Picture Window 1049 • The Civil Rights Movement 1052 • Foreign Policy in the Fifties 1060
29 A New Frontier and a Great Society, 1960–1968 1074
The New Frontier 1076 • Civil Rights 1087 • The Great Society 1098 • The Tragedy of Vietnam 1108 • The Turmoil of the Sixties 1114
30 Rebellion and Reaction, 1960s and 1970s 1120
“Forever Young”: The Youth Revolt 1122 • Social Activism Spreads 1128 • Nixon and the Revival of Conservatism 1137 • “Peace with Honor”: Ending the Vietnam War 1143 • The Nixon Doctrine and a Thawing Cold War 1150 • Watergate 1154
31 Conservative Revival, 1977–1990 1164
The Carter Presidency 1166 • The Rise of Ronald Reagan 1172 • The Reagan Revolution 1176 • An Anti-Soviet Foreign Policy 1183 • The Changing Economic and Social Landscape 1188 • The Presidency of George H. W. Bush 1191
America’s Changing Population 1204 • The Clinton Presidency 1205 • A Chaotic Start to a New Century 1215 • Second-Term Blues 1224 • A Historic New Presidency 1227
Glossary A1
Appendix A67
The Declaration of Independence A67 • Articles of Confederation A72 • The Constitution of the United States A80 • Amendments to the
Constitution A92 • Presidential Elections A104 • Admission of States A112 • Population of the United States A113 • Immigration to the United States, Fiscal Years 1820–2013 A114 • Immigration by Region and Selected Country of Last Residence, Fiscal Years 1820–2013 A116 • Presidents, Vice Presidents, and Secretaries of State A125
Further Readings A131
Credits A151
Index A155
MAPS
PREFACE
This Tenth Edition of America: A Narrative History seeks to improve upon a textbook grounded in a compelling narrative history of the American experience. From the start of our collaboration in 1984, George Tindall and I strove to write an engaging book focused on political and economic developments but animated by colorful characters, informed by balanced analysis and social texture, and guided by the unfolding of key events. Those classic principles, combined with a handy format and low price, have helped make America: A Narrative History one of the most popular and well-respected American history textbooks. This brief edition, which I have crafted by streamlining the narrative by nearly 20 percent, remains the most coherent and lively of its kind.
This Tenth Brief Edition of America features a number of important changes designed to make the text more teachable and classroom-friendly. Chief among them are major structural changes, including the joining of several chapters to reduce the overall number from thirty-four to thirty-two as well as the resequencing of several chapters to make the narrative flow more smoothly for students. Major organizational changes include:
• New Chapter 6, Strengthening the New Nation, combines Shaping a Federal Union and The Federalist Era from previous editions to better integrate the events after the Revolution.
• New Chapter 19, Political Stalemate and Rural Revolt, 1865–1900 combines The Emergence of Urban America and Gilded Age Politics and Agrarian Revolt from previous editions to connect the clash of urban and rural cultures.
In terms of content changes, the overarching theme of the new edition is the importance of the culture of everyday life in understanding American history. While an introductory textbook must necessarily focus on major political, constitutional, diplomatic, economic, and social changes, it is also important to understand how ordinary people managed everyday concerns: housing, jobs, food, recreation, religion, and entertainment. xxi
I have looked to broaden the political narrative by incorporating more social and cultural history into the text, primarily using the refreshed and expanded coverage of the culture of everyday life as the main vehicle for doing so. Key new discussions include:
• Chapter 1, The Collision of Cultures, features new material about Native American religious beliefs and practices as well as aspects of everyday life.
• Chapter 2, England’s Colonies, provides additional insights into the status of indentured servants and slavery in the colonies.
• Chapter 3, Colonial Ways of Life, includes a new portrait of Antonio, an enslaved African brutalized by his Dutch owner in Maryland in the mid-seventeenth century. There is also new material about colonial houses, taverns, diets, and the competition among American colonists for British luxury goods in the 1760s and 1770s.
• Chapter 4, From Colonies to States, has more material on the nonimportation efforts (boycotts of British goods imported into America) led by ordinary Americans. It also includes new material about the conversion of farmers into soldiers after the shooting at Lexington and Concord.
• Chapter 5, The American Revolution, 1776–1783, includes more material about slaves who took advantage of the war to escape or join the British forces, and about the ways in which women, Native Americans, and slaves became engaged in the war effort.
• Chapter 6, Strengthening the New Nation, includes more about Shays’s Rebellion and other expressions of agrarian discontent across the nation that occurred after the Revolution, and more on how women, Native Americans, and slaves figured into the thinking of the Founding Fathers during the Constitutional Convention in 1787.
• Chapter 7, The Early Republic, 1800–1815, has new material on the way in which the War of 1812 affected slavery/blacks.
• Chapter 8, The Emergence of a Market Economy, 1815–1850, includes new discussions of the emergence of the cotton culture in the South, the nature of farming, canals, boats, and steamship travel, and the plight of the Irish fleeing the famine at home and heading to America.
• Chapter 9, Nationalism and Sectionalism, 1815–1828, more fully fleshes out the role of labor advocates and unions in helping to forge what would become the Jacksonian movement.
• Chapter 10, The Jacksonian Era, 1828–1840, describes the effects of the Panic of 1837 and the ensuing depression on the working poor.
• Chapter 11, The South, Slavery, and King Cotton, 1800–1860, has substantial new material related to slavery, cotton, and everyday life within African American society. There is also a new discussion of a New Orleans slave uprising led by Charles Deslondes in 1811, the largest slave revolt in American history.
• Chapter 12, Religion, Romanticism, and Reform, 1800–1860, includes enriched treatment of the revivalism of the Second Great Awakening, a rewritten discussion of Mormonism, and a new section on Sylvester Graham and his health reform movement (Grahamism).
• Chapter 13, Western Expansion, 1830-1848, is enlivened by textured portraits of John Fremont and Sam Houston and a much fuller profile of James K. Polk.
• Chapter 15, The War of the Union, 1861–1865, includes new material about the social history of the Civil War, including more material on the everyday life of common soldiers, rioting in opposition to the military draft, and backwoods violence rarely included in discussions of the war, such as the summary of the execution of thirteen Unionists in Madison County, North Carolina.
• Chapter 16, The Era of Reconstruction, 1865–1877, has more material about former slaves—from their perspective. It also includes new examples of the ways in which the Freedmen’s Bureau helped negotiate labor contracts between white planters and freedmen.
• Chapter 17, Business and Labor in the Industrial Era, 1860–1900, discusses the emergence of a new middle class during the Gilded Age, and includes substantially revised material on women’s and labor history.
• Chapter 18, The New South and the New West, 1865–1900, includes a rewritten section on the emergence of new racial segregation in the South, and also new material about the everyday realities of Western expansion.
• Chapter 21, The Progressive Era, 1890–1920, includes new sections on the attitudes of Theodore Roosevelt and Woodrow Wilson concerning race.
• Chapter 22, America and the Great War, 1914–1920, now discusses the war’s social effects in the United States, with special attention to women, blacks, and Mexican Americans. There is also new material about the grim nature of trench warfare.
• Chapter 23, A Clash of Cultures, 1920–1929, includes new material on the consumer culture, women’s history, and revised material on the Harlem Renaissance with a new profile of Zora Neale Hurston. There are also fresh treatments of the impact of the radio, automobiles, cinema, and airplanes.
• Chapter 26, The Second World War, 1933–1945, includes new material about the social effects of the war at home, including the wartime experience of Mexican Americans.
• Chapter 27, The Cold War and the Fair Deal, 1945–1952, includes new coverage of George Kennan’s role in inspiring the containment doctrine, women industrial workers, and also the efforts of Latinos to gain equal rights in the aftermath of World War II.
• Chapter 28, Cold War America, 1950-1959, features enhanced treatments of the emerging civil rights movement.
• Chapter 29, A New Frontier and a Great Society, 1960–1968, includes a new portrait of Fannie Lou Hamer, a black Mississippi activist, in the section on the early civil rights movements.
• Chapter 30, Rebellion and Reaction, 1960s and 1970s, includes new material on the women’s movement, Mexican Americans, and Native Americans.
• Chapter 32, Twenty-First-Century America, 1993–Present, features developments in the twenty-first century—the presidency of Barack Obama , the killing of al-Qaida leader Osama bin Laden, the emergence of the Tea Party and the Occupy Wall Street movements—as well as the stagnant economy in the aftermath of the Great Recession.
In addition, I have incorporated throughout this edition fresh insights from important new scholarly works dealing with many significant topics. Whether you consider yourself a political, social, cultural, or economic historian, you’ll find new material to consider and share with your students.
As part of making the new editions even more teachable and classroom friendly, the new Tenth Brief Edition of America: A Narrative History also makes history an immersive experience through its innovative pedagogy and digital resources. Norton InQuizitive for History—Norton’s groundbreaking, formative, and adaptive new learning program—enables both students and instructors to assess learning progress at the individual and classroom level. The Norton Coursepack provides an array of support materials—free to instructors—who adopt the text for integration into their local learningmanagement system. The Norton Coursepack includes valuable assessment and skill-building activities like new primary source exercises, guided reading exercises, review quizzes, and interactive map resources. In addition, we’ve created new Office Hours videos that help students understand the Focus Questions and make history relevant for them (see pages xxv–xxvii for information about student and instructor resources).
Media Resources for Instructors and Students
America’s new student resources are designed to make them better readers, guiding them through the narrative while at the same time developing their critical thinking and history skills.
The comprehensive ancillary package features a groundbreaking new formative and adaptive system, as well as innovative interactive resources, including maps and primary sources, to help students master the Focus Questions in each chapter and continue to strengthen the skills they need to do the work of historians. Norton is unique in partnering exclusively with subject-matter experts who teach the course to author these resources. As a result, instructors have all of the course materials they need to successfully manage their U.S. history survey course, whether they are teaching face-to-face, online, or in a hybrid setting.
Instructor Resources
learning management system coursepacks: strong assessment and lecture tools
• New! Office Hour Videos: These segments feature David Shi speaking for 90 seconds on the Focus Questions of each chapter. There are over 100 of these new video segments.
• New! Primary Source Exercises: These activities feature several primary sources with multiple-choice and short essay questions to encourage close reading and analysis.
• Guided Reading Exercises: These exercises are designed by P. Scott Corbett (Ventura College) to help students learn how to read a textbook and, more important, comprehend what they are reading. The reading exercises instill a three-step Note-Summarize-Assess pedagogy. Exercises are based on actual passages from the textbook, and sample feedback is provided to model responses.
• Interactive iMaps: These interactive tools challenge students to better understand the nature of change over time by allowing them to explore the different layers of the maps from the book. Follow-up map worksheets help build geography skills by allowing students to test their knowledge by labeling.
• Review Quizzes: Multiple-choice, true/false, and chronological-sequence questions allow students to test their knowledge of the chapter content
and identify where they need to focus their attention to better understand difficult concepts.
• Primary Sources: Over 400 primary source documents and images are available on the Student Site that accompanies America: A Narrative History, Tenth Edition. Instructors and students can use these resources for assignments and further research on each chapter.
• Norton American History Digital Archive: The Digital Archive offers roughly 2,000 images and audio and video files spanning American history. The comprehensive collection provides endless opportunities to enhance lecture presentations, build new assignments, and expand your students’ comprehension through visual history and artifacts. From government documents, to personal artifacts, this collection enhances students’ understanding of history.
Instructor’s Manual
The Instructor’s Manual for America: A Narrative History, Tenth Brief Edition, is designed to help instructors prepare lectures and exams. The Instructor’s Manual contains detailed chapter outlines, lecture ideas, in-class activities, discussion questions, as well as chapter concept maps.
Test Bank
The Test Bank contains over 2,000 multiple-choice, true/false, and essay questions. This edition of the Test Bank has been completely revised for content and accuracy. All test questions are now aligned with Bloom’s Taxonomy for greater ease of assessment.
Lecture PowerPoint Slides
These ready-made presentations provide comprehensive outlines of each chapter, as well as discussion prompts to encourage student comprehension and engagement.
Student Resources
New! Norton InQuizitive for History
This groundbreaking formative, adaptive learning tool improves student understanding of the Focus Questions in each chapter. Students receive personalized quiz questions on the topics with which they need the most
help. Questions range from vocabulary and concepts to interactive maps and primary sources that challenge students to begin developing the skills necessary to do the work of a historian. Engaging game-like elements motivate students as they learn. As a result, students come to class better prepared to participate in discussions and activities.
New! Student Site
wwnorton.com/college/history/America10
Free and open to all students, Norton Student Site includes additional resources and tools to ensure they come to class prepared and ready to actively participate.
• Office Hour Videos: These segments feature David Shi speaking for 90 seconds on the Focus Questions of each chapter. There are over 100 of these new video segments.
• iMaps: Interactive maps challenge students to explore change over time by navigating the different layers of the maps from the book. Practice worksheets help students build their geography skills by labeling the locations.
• Online Reader: The online reader offers a diverse collection of primary source readings for use in assignments and activities.
Primary Source Readers to Accompany America: A Narrative History
• New sixth edition of For the Record: A Documentary History of America, by David E. Shi and Holly A. Mayer (Duquesne University), is the perfect companion reader for America: A Narrative History. For the Record now has 250 primary-source readings from diaries, journals, newspaper articles, speeches, government documents, and novels, including a number of readings that highlight the substantially updated theme of African American history in this new edition of America. If you haven’t scanned For the Record in a while, now would be a good time to take a look.
• New Norton Mix: American History enables instructors to build their own custom reader from a database of nearly 300 primary- and secondary-source selections. The custom readings can be packaged as a standalone reader or integrated with chapters from America into a custom textbook.
Another random document with no related content on Scribd:
The
Project Gutenberg eBook of Isä Brownin yksinkertaisuus
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: Isä Brownin yksinkertaisuus
Salapoliisikertomuksia
Author: G. K. Chesterton
Translator: Eino Palola
Release date: March 2, 2024 [eBook #73088]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Kust.Oy Kirja, 1926
Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ISÄ BROWNIN YKSINKERTAISUUS ***
ISÄ BROWNIN YKSINKERTAISUUS
Salapoliisikertomuksia
Kirj.
G. K. CHESTERTON
Suomentanut
Eino Palola
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1925.
SISÄLLYS:
Sininen risti
Salaperäinen puutarha
Kummalliset jalat
Lentävät tähdet
Näkymätön mies
Israel Gow'n rehellisyys
Väärä muoto
Mies Murtokadulla
Tarina taittuneesta miekasta
Kuoleman kolme asetta
Ruhtinas Saradinen synnit
Jumalan vasara
Apollon silmät
SININEN RISTI
Aamunkoitteen hopea reunusti meren vihreältä välkkyvää vettä, kun höyrylaiva laski Harwichin satamaan päästäen maihin suuren parven ihmisiä, joitten joukossa se mies, jota aiomme seurata, ei ollut eikä halunnut olla millään lailla huomiotaherättävä. Hänessä ei ollut mitään silmiinpistävää, jollemme ota lukuun tuskin huomattavaa vastakohtaa hänen pyhäpukunsa hienouden ja hänen kasvojensa virkamiesmäisen vakavuuden välillä. Hänellä oli yllään lyhyt vaaleanharmaa takki, valkoiset liivit ja hopeanvärinen olkilakki harmaansinisine nauhoineen. Tätä asua vastaan tuntuivat laihat kasvot synkiltä, etenkin kun ne päättyivät lyhyeen, mustaan partaan, joka teki espanjalaisen vaikutuksen ja johti ajatukset kuningatar Elisabetin aikana käytännössä olleeseen rengaskaulukseen. Hän poltteli savukettaan joutilaan vakavuudella, eikä mikään hänen käytöksessään viitannut siihen tosiasiaan, että harmaan takin alla oli piilossa ladattu revolveri, että valkeat liivit kätkivät poliisikortin ja että olkihattu peitti päätä, joka oli terävimpiä koko Euroopassa. Sillä tämä mies oli itse Valentin, Pariisin poliisipäällikkö ja maailman kuuluisin salapoliisi. Hän oli nyt matkalla Brysselistä Lontooseen toimittaakseen vuosisadan merkittävimmän vangitsemisen.
Flambeau oli Englannissa. Kolmen maan poliisit olivat vainuten seuranneet suurta rikollista Ghentistä Brysseliin, sieltä Haagiin Hollantiin, ja nyt pidettiin luultavana, että hän käyttäisi hyväkseen sitä sekamelskaa ja niitä omituisia oloja, jotka Lontoossa par'aikaa pidettävä Pyhä kongressi toisi mukanaan. Hän olisi luultavasti olevinaan joku alempi-arvoinen pappi, tai sihteeri, jolla oli kokouksessa jotain tehtävää, mutta Valentin ei voinut olla erikoisen varma siitä asiasta. Ei kukaan voinut olla varma siitä, mikä koski Flambeauta.
On kulunut jo monta vuotta siitä, kun tämä rikosten jättiläinen on lakannut tekemästä pahojaan maailmassa, ja kun hän ne lopetti, voitiin sanoa kuin Rolandin kuoleman jälkeen: rauha tuli äkkiä maailmaan. Mutta parhaina — tarkoitan tietysti pahimpina päivinään oli Flambeau yhtä huomattava ja yhtä kansainvälinen henkilö kuin "der Kaiser". Melkein joka aamu kertoivat sanomalehdet, että hän oli välttänyt jonkun harvinaisen rikoksen seuraukset tekemällä uuden samanlaisen. Hän oli tavattoman suurivartaloinen ja rohkea gascognelainen ja hänen atleettihuumorinsa purkauksista oli liikkeellä mitä uskomattomimpia juttuja. Kerrottiin, että hän oli kääntänyt tutkintatuomarin alassuin selvittääkseen hänen päätänsä, juossut pitkin Rue de Rivolia poliisi molemmissa kainaloissaan, y.m. samankaltaista. Oikeuden nimessä täytyy kuitenkin sanoa, että hänen ruumiillisen voimansa purkaukset tavallisesti esiintyivät samanlaisten verettömien, vaikka kylläkin sopimattomien kujeiden muodossa. Hänen varsinaiset rikoksensa olivat terävästi suunniteltuja, suurisuuntaisia varkauksia. Mutta jokainen hänen varkauksistaan oli tavallaan uudellainen synti, jolla oli oma tarinansa. Hänhän se perusti suuren tyroolilaisen meijeriyhtiön Lontooseen, yhtiön, jolla ei ollut meijereitä, ei lehmiä, ei maitokärryjä, eikä maitoa, mutta kylläkin monta tuhatta jäsentä.
Näille hän hankki tavaraa muuttamalla maitopullot muitten ovilta liiketuttaviensa ovien eteen. Hän se ylläpiti selittämätöntä ja tiheää kirjeenvaihtoa erään nuoren naisen kanssa, jonka kirjelaatikkoa tarkasti vartioitiin, valokuvaamalla mikroskooppisesti tiedonantonsa. Useat hänen kepposistaan olivat merkittäviä yksinkertaisuutensa ja reippaan suorituksensa vuoksi. Kerrotaan, että hän kerran keskellä yötä maalasi uudelleen talojen numerot eräällä kadulla, vain houkutellakseen ansaan erään matkustajan. Varmaa on, että hän keksi muutettavan kirjelaatikon, jonka hän asetti etukaupunkeihin, katujen kulmiin, toivossa, että joku tietämätön pistäisi niihin arvolähetyksiä. Sitäpaitsi oli hän tunnettu erittäin taitavaksi voimistelijaksi. Huolimatta suunnattomasta koostaan saattoi hän hypellä kuin heinäsirkka ja kadota puunlatvoihin kuin nopea apina. Kun suuri Valentin lähti liikkeelle ottaakseen selvää Flambeaun hommista, oli hän, nämä seikat tuntien, täysin tietoinen siitä, etteivät hänen seikkailunsa olisi lopussa, sittenkun hän olisi löytänyt etsittävänsä.
Mutta kuinka hän saisi Flambeaun käsiinsä? Tätä kysymystä ei suuri
Valentin ollut vielä likimainkaan itselleen selvittänyt.
Oli eräs seikka, jota Flambeau, huolimatta kekseliäisyydestään valepukuihin nähden, ei voinut salata, ja se oli hänen tavaton pituutensa. Jos Valentin nopealla katseellaan olisi huomannut pitkän hedelmäin myyjättären, pitkän krenatöörin, tai vaikkapa verrattain pitkän herttuattarenkin, olisi hän kai heti vanginnut heidät. Mutta koko junassa ei ollut ketään, joka olisi voinut olla valepukuinen Flambeau. Silloin olisi kissakin saattanut olla valepukuinen giraffi. Hän oli jo etukäteen tarkkaan tutkinut laivan matkustajat, ja uusien tulokkaiden luku, jotka nousivat junaan Harwichissa ja matkan
varrella, rajoittui kuuteen. Pikkuinen rautatien virkamies oli matkalla keskusasemalle, kolme jokseenkin lyhytkasvuista vihanneskauppiasta nousi junaan toisella asemalla lähtöpaikasta, matala leskirouva aikoi Lontooseen eräästä Essexin pikkukaupungista ja eräs vähäpätöinen katolinen pappi tuli eräästä kylästä samasta kreivikunnasta. Kun Valentin sai nähdä pikku papin, luopui hän toiveistaan ja oli vähällä purskahtaa nauruun. Miespaha edusti täydelleen itäisten tasankojen kansantyyppiä, hänen kasvonsa olivat pyöreät ja ilmeettömät kuin norfolkilainen pannukakku, hänen silmänsä olivat tyhjät kuin Pohjanmeri, ja sitäpaitsi oli hänellä muassaan joukko ruskeaan paperiin käärittyjä paketteja, joista hänen oli vaikea pitää huolta. Pyhä kongressi oli kai imenyt monta tuollaista olentoa irti tukahtuneesta maalaiselämästä sokeina ja avuttomina kuin ahtaista pesistään nousseet myyrät. Valentin oli epäilijä tuota ankaraa ranskalaista tyyliä, eikä pitänyt papeista. Mutta hän saattoi sääliä heitä, ja jos ken, herätti tämä pikkumies sääliä. Hänellä oli suuri, pahoin kulunut sateenvarjo, joka alituiseen putosi maahan. Hän ei näyttänyt tietävän, mikä osa paluupiletistä oli leikattava pois, ja jok'ikiselle matkatoverilleen vaunussa selitti hän lammasmaisin ilmein, että hän oli levoton kääröistään, sillä yhdessä niistä oli hänellä jotain "puhtaasta hopeasta sinisine kivineen". Hänelle ominainen sekoitus maalaismaista lörpöttelyhalua ja pyhää yksinkertaisuutta huvitti tavantakaa ranskalaista, kunnes pappi paketteineen saapui Tottenhamiin, nousi junasta mutta palasi takaisin hakemaan sateenvarjoaan. Hänen näin puuhatessaan oli Valentin kyllin ystävällinen varottaakseen häntä puhumasta kaikille ihmisille, että esine, jota hän niin varoi, oli hopeinen. Puhuessaan kenen kanssa hyvänsä piti Valentin kuitenkin silmällä jotain toista. Hän vaaniskeli kaikkialla jotain toista köyhää tai rikasta, miestä tai naista, joka olisi
täysin kuusi jalkaa pitkä. Flambeau oli nimittäin neljä tuumaa tätä mittaa pitempi.
Viimein nousi hän itsekin pois Liverpool Streetillä vakuutettuna siitä, ettei hän siihen saakka ollut päästänyt pahantekijää livahtamaan. Sitten meni hän Scotland Yardille laillistuttaakseen asemansa ja ollakseen varma avusta tarpeen vaatiessa. Senjälkeen sytytti hän jälleen savukkeen ja läksi pitkälle vaellukselle Lontoon kaduille. Juuri kun hän näin kuljeksi kaduilla ja puistoissa Viktorian kaupunginosan tuolla puolen, pysäytti hän äkkiä askeleensa ja jäi paikalleen. Hän huomasi olevansa hiljaisella, Lontoolle niin ominaisella, istutuksilla reunustetulla aukiolla, n.s. "squarella", jossa liike sattumalta oli keskeytynyt. Korkeat, sileät talot sen ympärillä näyttivät arvokkailta, mutta asumattomilta. Pensasryhmät keskustassa näyttivät hylätyiltä kuin pienet, vihreät saaret Tyynessä meressä. Yksi aukion sivu kohosi kuin parveke toisten yläpuolelle, ja linjan katkaisi täällä eräs Lontoon miellyttävimmistä yllätyksistä, ravintola, joka näytti eksyneen tänne Schesta [eräs vanha aristokraattinen aukio]. Se näytti melkein selittämättömän viehättävältä ruukuissa kasvavine kääpiöpuineen ja pitkine sitruunankeltaisine tai valkeine viirukkaisine päivänsuojustimineen. Se oli verrattain korkealla, ja Lontoossa tavallisen, rikkinäisen tyylin mukaan johtivat pitkät portaat kadulta sisäänkäytävälle, jokseenkin niin kuin ensimäisen kerroksen ikkunaa vasten olisi asetettu hengenpelastustikapuut. Valentin seisoi poltellen keltaviiruisten kaihtimien edessä ja katseli niitä kauan.
Ihmeissä on ihmeellisintä se, että ne tapahtuvat. Pilvet taivaalla saattavat yhtyä ja muodostaa tuijottavan ihmissilmän. Ollaan matkalla, suunta on epävarma ja kiverä puu piirtyy maisemaa vasten kuin kysymysmerkki. Nämä molemmat seikat olen viime päivinä itse
huomannut. Nelson kuolee juuri voitonhetkellä, ja Williams niminen mies tappaa sattumalta miehen, jonka nimi on Williamsson. Sehän on aivan kuin olisi hän tappanut oman poikansa. Lyhyesti: tapahtumissa on jotain taikaa, mitä jokapäiväinen katselija ei huomaa. Tämän seikan on Poe eräässä paradoksissaan mainiosti ilmaissut: "Viisaan täytyy ottaa lukuun aavistamatonkin".
Aristide Valentin oli läpeensä ranskalainen, ja ranskalainen äly on erikoisesti ja puhtaasti älyä. Hän ei ollut mikään "ajatuskone", sillä tuo sana on nykyaikaisen fatalismin ja materialismin päätön keksintö. Kone on vain kone, juuri sen vuoksi, ettei se osaa ajatella, ja Valentin oli ajatteleva mies ja samalla rehellinen mies. Hän oli saavuttanut merkilliset menestyksensä, jotka tuntuivat noituudelta, terävällä johdonmukaisuudellaan, selvällä ja yksinkertaisella ranskalaisella ajatustavallaan. Ranskalaiset eivät saa maailmaa haltioihinsa sinkauttelemalla paradokseja, vaan ainoastaan toteuttamalla jonkun yhteisajatuksen. Tällaisen yhteisajatuksen saattavat he viedä pitkälle, kuten esim. Ranskan vallankumouksessa. Mutta juuri siksi, että Valentin ihaili järkeä, huomasi hän järjen rajat. Vain se, joka ei tiedä mitään automobiileistä, puhuu automobiilin käyttämisestä ilman bentsiiniä; vain se, joka ei tiedä mitään järjestä, pyrkii käsittelemään asioita ilman vahvoja, eittämättömiä perusteita. Ja niitä puuttui Valentiniltä nyt. Flambeau ei ollut näyttäytynyt Harwichissa, ja jos hän todella oli Lontoossa, saattoi hän olla mikä hyvänsä pitkästä maankiertäjästä Wimbledonin tiellä Hotel Métropolin pitkään tarjoilijaan saakka. Kun Valentin oli tällaisessa alastoman tietämättömyyden tilassa, oli hänellä omat periaatteensa ja oma menettelytapansa, jota hän seurasi.
Tällaisissa tapauksissa hän otti aavistamattomankin lukuun. Tapauksissa, joissa hän ei voinut seurata järjellistä suuntaviivaa, seurasi hän kylmästi ja väsymättä järjetöntä. Hän ei hakenut oikeita paikkoja — pankkeja, poliisikonttoreja, yleisiä kohtauspaikkoja — hän etsi järjestelmällisesti vääriä. Hän kolkutti kaikkien tyhjien talojen oville, pistäysi jokaiseen ulospääsyttömään solaan, poikkesi syrjäpoluille, joita rikkakasat peittivät, ja kierteli kaikki ne mutkat, jotka aivan tarkoituksettomasti veivät syrjään valtateiltä. Hän puolusti näitä hassuja toimenpiteitä täysin johdonmukaisesti. Hän sanoi, että tämä tapa oli huonoin, jos oli olemassa johtolanka, mutta jos sellaista ei ollut, oli se paras, sillä olihan aina olemassa mahdollisuus, että juuri sama omituinen seikka, mikä pisti takaaajajan silmiin, oli herättänyt pahenevankin huomiota. Jostainhan täytyi alkaa, miksi ei siis siitä, mikä oli kiinnittänyt toisenkin huomiota? Noissa portaissa, tuon ravintolan hiljaisuudessa ja omituisuudessa oli jotain, mikä herätti salapoliisin hyvin vähän romanttisuuteen taipuvan mielen ja sai hänet yrittämään pientä temppua aivan arviolta. Hän meni ylös portaita, istuutui ikkunapöydän ääreen ja tilasi kupin vahvaa kahvia.
Aamupäivä oli jo kulunut puoleen, eikä hän vieläkään ollut syönyt aamiaista. Jätteitä toisten ateriasta oli vielä pöydällä muistuttamassa hänelle nälkää. Hän tilasi paistetun munan ja alkoi mietteissään sirottaa valkoista sokerijauhoa kahviin yhä ajatellen Flambeauta. Hän muisti kuinka Flambeaun kerran oli onnistunut karata naulapihtien avulla, toisen kerran auttoi häntä palava talo, sitten taas merkitön kirje, josta piti maksaa, kerran se, että hän sai ihmiset kaukoputkella tirkistelemään pyrstötähteä, joka uhkasi hävittää maan. Valentin piti poliisinaivojaan yhtä hyvinä kuin rikoksellisenkin, ja siinä hän oli oikeassa. Mutta hän ymmärsi täydelleen asemansa huonommuuden. "Rikoksellinen on luova taiteilija, poliisi vain
arvostelija", sanoi hän katkerasti hymyillen ja nosti kahvikupin hitaasti huulilleen. Mutta samassa asetti hän sen kiivaasti takaisin. Hän oli pannut suolaa kahviinsa.
Hän katseli astiaa, josta hän oli ottanut tuota hopean valkoista jauhetta. Se oli varmasti pieni sokerirasia, yhtä ehdottomasti sokeria varten aiottu kuin samppanjapullo samppanjaa varten. Miksi oli siihen pantu suolaa? Oliko ehkä muita rasioita sokeria varten? Kas, tuossahan oli kaksi aivan täyttä suola-astiaa. Ehkäpä niissä oli jotain muuta ainetta. Hän maistoi sitä. Se oli sokeria. Ja nyt katseli hän mielenkiinto uudelleen heränneenä ympärilleen ravintolassa löytääkseen muita jälkiä tuosta omituisesta tavasta panna sokeria suola-astiaan ja suolaa sokerirasiaan. Lukuunottamatta omituista, tumman nesteen valkoiseen seinäpaperiin jättämää pilkkua, näytti koko huone muuten siistiltä, iloiselta ja hyvin hoidetulta. Hän soitti tarjoilijaa.
Kun tuo olento kiiruhti esiin, tukka pörröllään ja silmät punaisina, sillä hetki oli verrattain aikainen, pyysi salapoliisi, joka ei halveksinut pientä pilaa, häntä maistamaan sokeria ja sanomaan, oliko se hotellin arvon mukaista. Tuloksena oli, että tarjoilija säpsähti ja tuli täysin valveille.
"Teettekö joka aamu vieraillenne tämän kujeen?" kysyi Valentin. "Eikö teistä tuo sukkeluus vaihtaa sokeri suolaan käy vähitellen yksitoikkoiseksi?"
Kun pilkka sai tämän selvemmän muodon, vakuutti tarjoilija, että laitoksen tarkoituksena tosiaan ei ollut sallia mitään niin sopimatonta. Sen täytyi johtua jostain omituisesta erehdyksestä. Hän otti sokerirasian käteensä ja katseli sitä. Hän tarttui suola-astiaan, katseli sitä ja hänen ilmeensä muuttui yhä sekavammaksi. Lopuksi pyysi
hän aivan äkkiä anteeksi, kiiruhti pois ja palasi muutaman minuutin kuluttua isännän seurassa. Hänkin tutki ensin sokerirasiaa, sitten suola-astiaa ja hänkin näytti joutuvan hämilleen.
Äkkiä innostui tarjoilija niin, että tuskin sai sanaa suustansa.
"Minä luulen", änkytti hän, "minä luulen varmaan, että sen tekivät nuo molemmat papit."
"Mitkä molemmat papit?"
"No", sanoi tarjoilija. "Nuo papit, jotka paiskasivat sopan seinään."
"Paiskasivat sopan seinään?" toisti Valentin, vakuutettuna, että sanontatapa oli jollain lailla kuvaannollinen.
"Niin", sanoi tarjoilija innokkaasti ja osoitti vaaleassa seinässä olevaa tummaa pilkkua. "Paiskasivat sopan tuohon seinään."
Valentin katseli kysyvästi isäntää, joka nyt kertoi asian yksityiskohtaisemmin.
"Niin, hyvä herra", sanoi hän. "Se on aivan totta, vaikka minä puolestani en usko, että asia on missään yhteydessä sokerin ja suolan kanssa. Kaksi pappia tuli tänne sisään aikaisin aamulla, juuri kun luukut avattiin, juomaan lihalientä. Molemmat tekivät hyvin hiljaisen ja arvokkaan vaikutuksen; toinen maksoi laskun ja lähti, toinen, joka oli hiukan hitaampiliikkeinen, viipyi muutaman minuutin ja kokoili kapineitansa. Mutta viimein lähti hänkin. Juuri kun hän oli astumaisillaan ulos, otti hän vain puoliksi tyhjentämänsä kupin ja heitti liemen seinään. Itse olin sisähuoneessa samoinkuin palvelijanikin. Kun syöksyin ulos, oli seinä tahrattu ja huone tyhjä. Vahinkoa ei voi pitää erikoisen suurena, mutta hävytöntä se oli, ja
minä koetin tavoittaa heitä kadulla. Mutta se ei onnistunut he olivat jo ehtineet liian kauas. Minä näin vain, että he kääntyivät kulman ympäri ja alkoivat kulkea Carstairs-katua pitkin.
"Salapoliisi oli jo pystyssä, hattu päässä ja keppi kädessä. Hän oli jo huomannut, että siinä pimeydessä, mikä vallitsi hänen ajatuksissaan, täytyi hänen seurata ensimäistä omituista vihjausta, minkä hän sai. Maksettuaan laskunsa ja paiskattuaan lasioven perässään kiinni, kääntyi hän kohta lähimmälle kadulle.
"Oli onni, että hänen silmänsä kuumeisimpinakin hetkinä oli kylmä ja käsityksensä nopea. Vilahdukselta huomasi hän jotain erään puodin edessä. Puoti oli tavallinen hedelmä- ja vihanneskauppa, ja koko joukko tavaroita oli näytteillä ulkona, taivasalla, nimi- ja hintalapuilla varustettuina. Enimmän silmiinpistävät olivat appelsiinija pähkinäkasat. Pähkinäkasan päällä oli lappu, johon oli sinisellä liidulla kirjoitettu: 'Paraita Tanger-appelsiinejä. Penny pari.' Appelsiinikasalla oli lappu, josta yhtä selvillä kirjaimilla luettiin: 'Parhaita brasilialaisia pähkinöitä. Naula 4 pennyä.' Herra Valentin tarkasti molempia lappuja. Hän oli ollut huomaavinaan samanlaisen onnistuneen sukkeluuden jo kerran ennen, jopa aivan äsken. Hän käänsi punaposkisen kauppiaan huomion kirjoituksien erehdyttävään sisältöön. Mies, joka oli seisoskellut aivan jörönä katsellen milloin ylös, milloin alas katua, ei sanonut mitään, vaan vaihtoi äkeissään laput. Salapoliisi, joka seisoi vieressä nojaten sirosti kävelykeppiinsä, jatkoi puodin tarkastelua. Viimein sanoi hän: 'Suokaa anteeksi, hyvä herra, että siirryn puhumaan sellaisesta, mikä ei näytä kuuluvan tähän, mutta tekisin teille mielelläni kysymyksen kokeellisen sielutieteen ja ajatusyhtymäin alalta'."
Punaposkinen kauppias katseli häntä uhkaavasti, mutta Valentin jatkoi aivan huolettomasti, heilutellen keppiään: "Mitä yhteyttä on" sanoi hän, "vaihdetuilla hintalapuilla hedelmäkaupassa ja lierilakkisella, joka on tullut huvimatkalle Lontooseen? Taikka, puhuakseni selvemmin, mikä salaperäinen side yhdistää kasan appelsiineiksi ristittyjä pähkinöitä ajatukseen kahdesta papista, joista toinen on pitkä, toinen lyhyt?"
Hedelmäkauppiaan silmät tunkeutuivat ulos päästä kuin etanan. Ei näyttänyt mahdottomalta, ettei hän heittäytyisi vieraan kimppuun. Lopuksi sopersi hän harmistuneella äänellä: "Minä en tiedä, mitä se teitä liikuttaa, mutta jos olette heidän ystäviään, niin kertokaa terveisiä minulta ja sanokaa heille, että jos he vielä; kerran kaatavat minun omenani, niin saavat he selkäänsä ja perin pohjin, olkoot he sitten pappeja tai ei!"
"Todellako", huudahti salapoliisi innokkaasti osaaottaen. "Kaasivatko ne teidän omenanne."
"Niin, sen teki se toinen", vastasi kuumaverinen hedelmäkauppias.
"Ne vierivät yli koko kadun, ja olisinpa antanut hänelle osansa, minä, jos minun ei olisi ollut pakko noukkia omenoita kadulta."
"Mihin suuntaan ne papit menivät?" kysyi Valentin.
"Ne lähtivät kulkemaan toista katua vasemmalle täältä ja menivät sitten vinosti puistikon yli", vastasi mies arvelematta.
"Kiitos", sanoi Valentin ja katosi kuin salama. Mainitun puiston toisella puolen tapasi hän poliisin ja sanoi tälle: "Tämä on tärkeää, konstaapeli. Oletteko nähnyt paria pappia, leveälieriset hatut päässä?"
Poliisi alkoi nauraa. "Kyllä kaiketi, sir", sanoi hän. "Ja jos kysytte, vastaan, että toinen oli kokolailla toisella kymmenellä. Hän seisoi tuossa kadulla niin pökerryksissään, että…"
"Mihin suuntaan ne menivät?"
"Ne nousivat keltaiseen raitiovaunuun tuolla", vastasi mies. "Yhteen niistä, jotka menevät Hampsteadiin."
Valentin näytti poliisikorttinsa ja sanoi hyvin nopeasti:
"Kutsukaa pari miehistänne tulemaan kanssani seuraamaan noita pappeja." Sitten meni hän yli kadun niin tarttuvan innokkaasti, että mahtava poliisi norjeni nopeajalkaisen tottelevaiseksi. Puolitoista minuuttia sen jälkeen yhtyi vastakkaisella katukäytävällä komisaario ja siviilipukuinen poliisimies ranskalaiseen salapoliisiin.
"Saanko kysyä, sire" aloitti ensinmainittu, hymyillen tärkeän näköisenä.
Valentin viittasi kepillään. "Kerron teille kaikki tuon raitiovaunun katolla", sanoi hän ja ahtautui kaikin voimin tungoksen läpi. Sittenkun kaikki kolme olivat hengästyneinä istuutuneet keltaisten vaunujen katolle, sanoi komisaario:
"Ajaisimme nelinkerroin nopeammin automobiilillä."
"Siinä olette täysin oikeassa", vastasi heidän johtajansa tyynesti, "jos me vain tietäisimme, minne meidän matkamme vie."
"No, minne me sitten menemme?" kysyi toinen ja tuijotti ulos.
Valentin rypisti otsaansa ja poltteli edelleen muutaman sekunnin.
Sitten otti hän savukkeen sormiensa väliin ja sanoi:
"Jos te tiedätte, mitä joku aikoo tehdä, järjestäkää niin, että ehditte ennen häntä, jos te vain arvaatte sen, niin pysykää hänen perässään. Liikkukaa, kun hän liikkuu, pysähtykää, kun hän pysähtyy; kulkekaa samaa vauhtia kuin hän. Jos teette niin, saatte ehkä nähdä, mitä hän näki, ja toimia, niin kuin hän toimi."
"Ainoa mitä voimme tehdä, on varustautua näkemään jotain kummallista."
"Minkälaista arvelette?" kysyi komisaario.
"Minkälaista hyvänsä", vastasi Valentin ja vaipui taas itsepäiseen mykkyyteensä.
Keltainen raitiovaunu mateli pohjoisia katuja ylös, niinkuin tuntui, tuntikausia. Suuri salapoliisi ei ryhtynyt enempiin selittelyihin, ja on mahdollista että hänen toverinsa alkoivat hiljaisuudessa epäillä asian luonnistumista. On myöskin mahdollista, että heissä kaikessa hiljaisuudessa kasvoi aamiaisen ikävä, sillä varsinainen aamiaisaika oli aikoja sitten ohi, ja pohjoisen Lontoon etukaupunkikadut näyttivät venyvän iänikuisen pitkiksi, niinkuin moniosainen kiikari. Tämä matka oli niitä, joitten kestäessä matkustaja alituiseen tuntee, että hänen jo olisi pitänyt ehtiä maailman ääriin, kun hän tuskin on ehtinyt Sufnell-puiston alkupäähän. Lontoo loppui vähitellen roskaisiin ravintoloihin ja huonosti hoidettuihin istutuksiin, mutta alkoi, merkillistä kyllä, kohta jälleen kasvaa säteilevien suurkatujen ja koreiden hotellien muodossa. Oli aivan kuin matkustaisi läpi kolmentoista ikävän pikkukaupungin, jotka olivat aivan toinen toisensa vieressä. Mutta vaikka talvihämärä uhkasi jo peittää tien
heidän edessään, istui parisilainen salapoliisi yhä hiljaa ja valveilla tutkien heidän molemmilla puolillaan aukenevia sivukatuja. Kun he olivat jättäneet Cambden Town'in taakseen, olivat poliisit melkein nukkuneet; ainakin säpsähtivät he, kun Valentin hyppäsi pystyyn, löi heitä olkapäälle ja käski ajajaa pysäyttämään.
He hyökkäsivät alas rappuja kadulle käsittämättä miksi heitä häirittiin. Kun he katselivat ympärilleen selitystä etsien, osoitti Valentin voitonriemuisena erästä ikkunaa vasemmalla tiestä. Ikkuna oli iso ja muodosti osan palatsintapaisen hotellirakennuksen pitkästä, paksusti kullatusta julkisivusta. Tämä osa rakennuksesta oli "päivällispuoli" ja esiintyi nimellä "restaurant". Ikkuna, jota Valentin oli osoittanut, oli, niinkuin hotellin muutkin ikkunat, n.s. jäälasia kuvioineen. Mutta sen keskellä oli suuri, musta pilkku, joka näytti tähdeltä jään pinnalla.
"Tuossa on meillä viimeinkin johtolankamme", huudahti Valentin ja heilutti keppiään. "Talo rikottuine ikkunoineen."
"Mikä ikkuna? Mikä johtolanka", kysyi poliisiapulainen. "Mitä todisteita meillä on, että se on jossain yhteydessä asiamme kanssa?"
Valentin kiukustui niin, että oli vähällä taittaa bamburuokonsa.
"Todisteita"! huusi hän. "Herra Jumala! Mies hakee todisteita. Luonnollisesti on todennäköisyyksiä kaksikymmentä yhtä vastaan, ettei sillä ole mitään tekemistä asian kanssa. Mutta mitä muuta voimme tehdä? Ettekö ymmärrä, että meidän täytyy käyttää hyväksemme hyvinkin vähän todennäköisiä mahdollisuuksia, tai sitten mennä kotiin ja käydä maata?"
