[FREE PDF sample] Fix it and forget it healthy one pot meals 75 super easy slow cooker favorites 2nd
Visit to download the full and correct content document: https://textbookfull.com/product/fix-it-and-forget-it-healthy-one-pot-meals-75-super-ea sy-slow-cooker-favorites-2nd-edition-comerford-hope/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant download maybe you interests ...
Slow Cooker Cookbook All New Healthy And Easy Wholesome Recipes Meals For Everyday Cooking Alicia Gardner
Vegetarian Cookbook Incredibly Delicious Vegetarian Soup Salad Casserole Slow Cooker and Skillet Recipes Inspired by The Mediterranean Diet Weight Loss and Detox Easy Plant Based Meals Book 1 1st Edition Vesela Tabakova https://textbookfull.com/product/vegetarian-cookbook-incrediblydelicious-vegetarian-soup-salad-casserole-slow-cooker-andskillet-recipes-inspired-by-the-mediterranean-diet-weight-lossand-detox-easy-plant-based-meals-book-1-1st-edi/
All rights reserved. No part of this book may be reproduced in any manner without the express written consent of the publisher, except in the case of brief excerpts in critical reviews or articles. All inquiries should be addressed to Good Books, 307 West 36th Street, 11th Floor, New York, NY 10018.
Good Books books may be purchased in bulk at special discounts for sales promotion, corporate gifts, fund-raising, or educational purposes. Special editions can also be created to specifications. For details, contact the Special Sales Department, Good Books, 307 West 36th Street, 11th Floor, New York, NY 10018 or info@skyhorsepublishing.com.
Good Books is an imprint of Skyhorse Publishing, Inc.®, a Delaware corporation. Visit our website at www.goodbooks.com.
10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data is available on file.
Cover design by Daniel Brount
Cover photo by Getty Images
Print ISBN: 978-1-68099-473-5
Ebook ISBN: 978-1-68099-477-3
Printed in China
Contents
Welcome to Fix-ItandForget-ItHealthy One-Pot Meals
Few Things You Should Know About Your Slow Cooker . . . Get to Know Your Slow Cooker . . . Tips and Tricks
One-Pot Soups, Stews, Chilies, and Chowders
Chicken and Turkey One-Pot Meals
Beef and Pork One-Pot Meals
Vegetarian and Seafood One-Pot Meals
One-Pot Pasta Meals
Metric Equivalent Measurements
Recipe and Ingredient Index About the Author
Welcome to Fix-It and Forget-It
Healthy One-Pot Meals
Is there anything better than throwing everything into one pot and being able to serve a complete dinner several hours later? No muss. No fuss. No piles of dirty dishes to clean. Just home-cooked food, on your table, all from one pot. Fix-ItandForget-ItHealthy One-PotMealswill provide you with homemade, tasty, slow-cooked meals you can feel proud to serve to your family. So, spend less time preparing for and cleaning up from dinner, and more time making some delicious memories at your table.
Few Things You Should Know
About Your Slow Cooker . . .
Not all slow cookers are created equal . . . or work equally as well for everyone!
Those of us who use slow cookers frequently know we have our own preferences when it comes to which slow cooker we choose to use. For instance, I love my programmable slow cooker, but there are many programmable slow cookers I’ve tried that I’ve strongly disliked. Why? Because some go by increments of 15 or 30 minutes and some go by 4, 6, 8, or 10 hours. I dislike those restrictions, but I have family and friends who don’t mind them at all! I am also pretty brand loyal when it comes to my manual slow cookers because I’ve had great success with those and have had unsuccessful moments with slow cookers of other brands. So, which slow cooker(s) is/are best for your household?
It really depends on how many people you’re feeding and if you’re gone for long periods of time. Here are my recommendations:
For a 6+ person household 6½–7 quart slow cooker
Large slow cooker advantages/disadvantages:
Advantages:
• You can fit a loaf pan or a baking dish into a 6- or 7quart, depending on the shape of your cooker. That allows you to make bread or cakes, or even smaller quantities of main dishes. (Take your favorite baking dish and loaf pan along when you shop for a cooker to make sure they’ll fit inside.)
• You can feed large groups of people, or make larger quantities of food, allowing for leftovers, or meals, to freeze.
Disadvantages:
• They take up more storage room.
• They don’t fit as neatly into a dishwasher.
• If your crock isn’t ⅔–¾ full, you may burn your food.
Small slow cooker advantages/disadvantages:
Advantages:
• They’re great for lots of appetizers, for serving hot drinks, for baking cakes straight in the crock, and for dorm rooms or apartments.
• Great option for making recipes of smaller quantities.
Disadvantages:
• Food in smaller quantities tends to cook more quickly than larger amounts. So keep an eye on it.
• Chances are, you won’t have many leftovers. So, if you like to have leftovers, a smaller slow cooker may not be a good option for you.
My recommendation:
Have at least two slow cookers; one around 3 to 4 quarts and one 6 quarts or larger. A third would be a huge bonus (and a great advantage to your cooking repertoire!). The advantage of having at
least a couple is you can make a larger variety of recipes. Also, you can make at least two or three dishes at once for a whole meal.
Manual vs. Programmable
If you are gone for only six to eight hours a day, a manual slow cooker might be just fine for you. If you are gone for more than eight hours during the day, I would highly recommend purchasing a programmable slow cooker that will switch to warm when the cook time you set is up. It will allow you to cook a wider variety of recipes.
The two I use most frequently are my 4-quart manual slow cooker and my 6½-quart programmable slow cooker. I like that I can make smaller portions in my 4-quart slow cooker on days I don’t need or want leftovers, but I also love how my 6½-quart slow cooker can accommodate whole chickens, turkey breasts, hams, or big batches of soups. I use them both often.
Get to Know Your Slow Cooker
Plan a little time to get acquainted with your slow cooker. Each slow cooker has its own personality—just like your oven (and your car). Plus, many new slow cookers cook hotter and faster than earlier models. I think that with all of the concern for food safety, the slow-cooker manufacturers have amped up their settings so that “High,” “Low,” and “Warm” are all higher temperatures than in the older models. That means they cook hotter and therefore, faster than the first slow cookers. The beauty of these little machines is that they’re supposed to cook low and slow. We count on that when we flip the switch in the morning before we leave the house for ten hours or so. So, because none of us knows what kind of temperament our slow cooker has until we try it out, nor how hot it cooks—don’t assume anything. Save yourself a disappointment and make the first recipe in your new slow cooker on a day when you’re at home. Cook it for the shortest amount of time the recipe calls for. Then, check the food to see if it’s done. Or if you start smelling food that seems to be finished, turn off the cooker and rescue your food.
Also, all slow cookers seem to have a “hot spot,” which is of great importance to know, especially when baking with your slow cooker. This spot may tend to burn food in that area if you’re not careful. If you’re baking directly in your slow cooker, I recommend covering the “hot spot” with some foil.
Tips and Tricks
• Slow cookers tend to work best when they’re ⅔ to ¾ of the way full. You may need to increase the cooking time if you’ve exceeded that amount, or reduce it if you’ve put in less than that. If you’re going to exceed that limit, it would be best to reduce the recipe, or split it between two slow cookers. (Remember how I suggested owning at least two or three slow cookers?)
• Keep your veggies on the bottom. That puts them in more direct contact with the heat. The fuller your slow cooker, the longer it will take its contents to cook. Also, the more densely packed the cooker’s contents are, the longer they will take to cook. And finally, the larger the chunks of meat or vegetables, the more time they will need to cook.
• Keep the lid on! Every time you take a peek, you lose 20 minutes of cooking time. Please take this into consideration each time you lift the lid! I know, some of you can’t help yourself and are going to lift anyway. Just don’t forget to tack on 20 minutes to your cook time for each time you peeked!
• Sometimes it’s beneficial to remove the lid. If you’d like your dish to thicken a bit, take the lid off during the last half hour to hour of cooking time.
• If you have a big slow cooker (7- to 8-quart), you can cook a small batch in it by putting the recipe ingredients into an oven-safe baking dish or baking pan and then placing that into the cooker’s crock. First, put a trivet or some metal jar rings on the bottom of the crock, and then set your dish or pan on top of them. Or a loaf pan may “hook onto” the top ridges of the crock belonging to a large oval cooker and hang there straight and
securely, “baking” a cake or quick bread. Cover the cooker and flip it on.
• The outside of your slow cooker will be hot! Please remember to keep it out of reach of children and keep that in mind for yourself as well!
• Get yourself a quick-read meat thermometer and use it! This helps remove the question of whether or not your meat is fully cooked, and helps prevent you from overcooking your meat as well.
• Frozen meat: The basic rule of thumb is, don’t put frozen meat into the slow cooker. The meat does not reach the proper internal temperature in time. This especially applies to thick cuts of meat! Proceed with caution!
• Add fresh herbs 10 minutes before the end of the cooking time to maximize their flavor.
• If your recipe calls for cooked pasta, add it 10 minutes before the end of the cooking time if the cooker is on High; 30 minutes before the end of the cooking time if it’s on Low. Then the pasta won’t get mushy.
• If your recipe calls for sour cream or cream, stir it in 5 minutes before the end of the cooking time. You want it to heat but not boil or simmer.
Approximate Slow-Cooker Temperatures
(Remember, each slow cooker is different):
• High—212°F–300°F
• Low—170°F–200°F
• Simmer—185°F
• Warm—165°F
Cooked beans freeze well. Store them in freezer bags (squeeze the air out first) or freezer boxes. Cooked
1–3 tsp. chili powder, depending on how hot you like your chili
1 tsp. cumin
1 tsp. salt
⅛ tsp. pepper
1. Combine all ingredients in slow cooker.
2. Cover. Cook on Low for 6 to 8 hours, or until barley is tender.
Serving suggestion:
Serve in individual soup bowls topped with sour cream and shredded cheese.
Steak and Wild Rice Soup
SallyHolzem Schofield,WI
Makes6servings
Prep.Time:15minutes
4 cups beef stock
CookingTime:5hours Idealslow-cookersize:5-qt.
3 cups cubed, cooked roast beef
4 oz. sliced fresh mushrooms
½ cup chopped onion
¼ cup ketchup
2 tsp. cider vinegar
1 tsp. brown sugar
1 tsp. Worcestershire sauce
⅛ tsp. ground mustard
1½ cups cooked wild rice
1 cup frozen peas
1. Combine stock, beef, mushrooms, onion, ketchup, vinegar, brown sugar, Worcestershire sauce, and mustard in slow cooker.
2. Cook on Low for 4 hours.
3. Add rice and peas. Cook an additional hour on Low. Tip: Great way to use up scraps of meat and broth left from a roast beef, and a nice way to transform leftover wild rice. Good go-alongs with this recipe: Crusty rolls and a green salad.
2. Cover. Cook on Low for 8 to 10 hours. Remove bone before serving.
Another random document with no related content on Scribd:
Pian olemme metsässä. Mumin Argad yhä juoksee edellämme, mutta niin nopsan tulinen on hänen rientonsa, että askel askeleelta alamme hänestä vähitellen jäädä. Nyt hän jo katoaakin vuorisen kunnaan taakse.
Noin tunnin kuluttua näemme hänet jälleen. Odottamatta hän kallioiselta penkereeltä hypähtää luoksemme. "Orjalaivan kapteeni ja Vale-Mumin", hän huudahtaa, "ovat luullakseni sama henkilö. Tosin en ol'… Katsokaa… kat… so… kaa, tuolla — korkealla kukkulalla — hän on, hiipii ison kiven suojaan. Tunnen hänet, se on Nola, se on orjalaivan entinen kuljettaja."
Minäkin olin huomannut miehen, minäkin olin tuntenut hänet, mutta en Nola'ksi, vaan Vale-Argad'iksi, verivihollisekseni, rakkaan Surya Me'eni ja ijäkkään Darjan peljätyksi vainoojaksi.
Sanomaton raivo valtasi minut, ja välittämänä siitä josko muut tulivat perässä tahi ei, kapusin kiireesti vuorta ylös. Kädet ja polveni löivät verille ja vaatteeni repeytyivät terävissä kallionsärmissä, mutta minulla ei ollut aikaa ja halua semmoisista pikkuseikoista huolehtia.
Koko ajojoukostamme oli Mumin ainoa, joka pysyi rinnallani, toiset minne lienevätkään jääneet? Yhteinen vihan-esineemme kiihoitti meitä ponnistuksissamme äärimäisyyksiin.
Ennen pitkää olimme kiven kohdalla, jonka sivustaa olimme nähneet "Nolan" hiipivän. Enää hän ei ollut siellä.
Kiersimme kiven ja kiipesimme vähäisen ylemmäksi. Pysähdyimme täällä leveälle paadelle ja silmäilimme ympärillemme.
Vihdoinkin oli vaivamme palkittu. Suoraan sivullepäin, noin sataviisikymmentä askelta meistä, oli kalliossa pari kolme metriä leveä railo ja heti tämän toisella puolella pieni vuoripolku. Nola asteli polkua ylöspäin.
Nyt ihmismetsästyksemme muuttui äskeistäkin hurjemmaksi, mutta emme olleet ehtineet edes paadelta alas, kun Nolakin puolestaan havaitsi meidät.
Olimme miehelle vanhat tutut, sen sanoi meille jo hänen ensimäinen liikkeensä. Salaman nopeudella hän kyykistyi ja lähti voimiensa tiestä pakosalle. Tuossa tuokiossa olimme mekin railon partaalla. Mumin Argad oli yhdellä hyppäyksellä ylitse. Minun jalkani lipesi ja olisin pudonnut kymmeniä metriä syvään kuiluun, mutta, viime hetkessä sain kiinni halkeaman reunasta.
Kun pääsin ylös, oli Nola seisahtunut. Pilkallisesti ja voitonvarmasti hymyillen hän tempasi pyssyn olaltaan, tähtäsi kylmäverisesti ja ampui — ampui kolme neljä laukausta perätysten. Niistä yksi lensi suhahtaen korvieni ohitse ja toinen sattui hartioihini. Purin tuskasta ja kiukusta hampaitani, mutta olipa toveriinikin luoti osunut. Hänen oikea poskipäänsä oli yltä päältä verissä.
Haavamme eivät kuitenkaan olleet mitenkään vaarallista laatua, eivätkä sanottavasti estäneet liikkeitämmekään. Ne niinkuin jälestäpäin tutkiessamme huomasimmekin — olivatkin vain vähäpätöisiä lihanaarmuja.
Nolan yritys oli siis täydellisesti epäonnistunut, ja aikaa hänellä ei enää ollut asettaan uudestaan ladata.
Omaksi turmioksensa hän näin ollen oli pyssyyn luottanut.
Toivottomana hän heittikin sen käsistään ja turvautui toistamiseen juoksutaitoonsa.
Mumin Argad tarttui silloin vuorostansa ampuma-aseeseensa ja hyvällä menestyksellä, Nola jatkoi kulkuansa pahasti liikaten. Vasen jalka oli haavoittunut.
Äkkiä vihollisemme kompastui ja kaatui.
Nyt yllätin hänet, mutta vieläkään hän ei antautunut, ja sylitysten, rajussa painissa vyöryimme pitkin kalliota.
Mumin kiirehti avukseni, ja yksissä voimin lannistimme konnan, mutta vasta niin kiivaan ja ankaran taistelun jälkeen, että sen loputtua kykenimme väsymyksestä tuskin jäsentäkään hievahtamaan. Raskaasti ja vaivaloisesti hengittäen makasimmekin sentähden maassa, mutta yhtä uupunut oli vastustajammekin. Kädet omaan pyssynkantimeensa kytkettyinä Nola loikoi vieressämme.
"Olette voittaneet", hän mutisi hampaittensa välistä, "muukalainen koira on purrut, ja hindu on avustanut kilpakosijaansa."
Vaalenin, olisiko Mumin Argad tullut Surya Me'etä vaatiaksensa? Levottomuuteni oli aiheeton.
— Valehtelet, roisto, sanoi Mumin — olen naimisissa.
— Naimisissa, huudahdin kummastuneena — ette ole siitä ennemmin maininneet.
— En ole. Vaimoni on egyptiläinen.
— Asuu Kairossa?
— Asuu.
Tähän lyhyt puhelumme keskeytyi, sillä seuralaisemme — joskin myöhästyneinä — saapuivat paikalle.
Selitin heille muutamin sanoin syyn tuliseen ajoomme, ja tuokion vielä levähdettyämme päätimme palata Radzim'iin, mutta emme olleet vankinemme edes vuoren juurella, kun jo valtava pimeys kattoi seudun. Yö oli joutunut.
Eteenpäin ei ollut ajattelemistakaan. Kokosimme sentähden äkkipäätä lehtiä ja puita. Näistä teimme pian rovion ja täten valmistetun nuotiotulen ääressä valvoimme keskustellen ja tarinoiden.
Toisinaan näkyi pimeästä kiiluva silmäpari ja kuului hiljaisia, hiipiviä askeleita. Siellä verenhimoinen tiikeri läheni valkeatamme. Äänettöminä tartuimme aseisiin, mutta askeleet etenivät, silmät katosivat, ja helpoituksen huokaus nousi rinnastamme. Uhkaava vaara oli silmänräpäykseksi torjuttu.
Toisinaan taasen kalliot kumahtelivat ja metsät raikuivat petoeläinten kaameasta karjunnasta. Kylmät väreet kulkivat silloin pitkin selkäpiitämme, mutta Nola — mitä liikuttivat häntä pedot, mitä yön kauhut? Mennyttä miestä hän oli joka tapauksessa. Nojaten palmupuun runkoon hän puoleksi istuvassa asennossa uinaili rauhallisena.
Yö oli ajan vuolaaseen virtaan vaipunut, samoin päivä ja useampikin. Likimain kokonainen viikko olikin äskeisestä vierähtänyt. Tällöin eräänä aamuna tuli joukollemme kiireellinen lähtökäsky Kalkutasta.
Suurella hopulla laittauduttiin matkakuntoon. Tavarat — mitä vietävää oli — säälittiin kokoon, aseet tarkastettiin ja puhdistettiin. Yli kaiken kaikuivat upseerien kovaääniset komentosanat ja signalistin kirkkaan puhtaat puhallukset.
Iltapuoleen oli kylämme jo asujamitta, pitkä matkamme kohden Ganges-virran suuhaaroja oli alkanut.
Surya Me'elleni ja hänen ijäkkäälle isälleen olin hankkinut tilapäisesti tehdyt kantotuolit. Nola'a kuljettivat sotilaat vangittuna mukanaan.
Vanha Laksmi ja Mumin Argad kävelivät rinnallani, edellinen — ikäänkuin jotakin odotellen — tuon tuostakin silmäillen taaksemme.
Ehtoohämärässä — olimme silloin vaeltaneet noin kolme penikulmaa pysähdyimme alavalle kunnaalle, sinne yöpyäksemme.
Tällöin Lakhsmi odottamatta nyhjäsi kyynäspäähäni. "Sahib, katsokaa", hän lausui ja voitonriemuisena lisäten, "enkö sitä sanonut?"
Noudatin kehoitusta. Kaukana takanamme oli taivas yhtenä tulimerenä, ja sankat savupatsaat kohosivat ylä-ilmoille.
Oliko se Radzim, joka siellä paloi? Minä luulen niin, Lakhsmi oli ollut oikeassa.
KUUDES LUKU.
Kuusi vuotta eteenpäin ajassa. Karannut vanki. Kohtaus kuolinvuoteen ääressä. Jää hyvästi, jää hyvästi, India!
Kuusi vuotta voi vaikuttaa paljo ihmiselämään. Näin pitkä aika oli siitä, kun etäiseltä kunnaalta sisämaassa olin katsellut Radzim'in paloa. Monia muutoksia oli sitten tämän hetken tapahtunut olossani.
Nuoresta ja kokemattomasta Albion'in pojasta oli tullut suuren Kalkutan ensimäinen lääkäri, mies mainehikas ja kaikkien kunnioittama.
Tarvinneekohan minun edes mainita, että Surya Me oli puolisonani. Sitä hän oli ollut jo nelisen vuotta.
Darja Argad, appeni, oli vielä elossa, mutta hyvin vanhentunut. Hänen ilonaan oli hypitellä polvellaan pientä kummilastaan, Surya Me'en ja minun rakasta "silmäterää".
Lakhsmi oli kuoleman tuvilla. Kaiholla muistelimme usein ijäkästä ja uskollista palvelijatarta.
Mumin Argad oli Kairosta hakenut vaimonsa, kauniin ja hilpeämielisen Hathor'in, ja asui kanssamme Darjan upeassa palatsissa. Mumin oli toisella Kairon-käynnillään tutustunut Hathor'iin, joka oli egyptiläisen kauppiaan tytär, ja mennyt naimisiin. Ne olivat muka "kauppatoimet", jotka olivat pidättäneet häntä kotimatkalta.
Nola oli konnantöistään tuomittu elinkautiseen vankeuteen ja lähetetty Ceylon'iin.
Surya Me'eni entinen sairashuone oli laboratooriuminani.
Olin täydellisesti onnellinen ja kuitenkin olisin halusta nähnyt jälleen syntymämaani.
* * * * *
Oli ilta, ja me olimme palatsissa kokoontuneet isohkoon saliin juodaksemme siellä teetä kattolampun viehkeässä valossa. Surya Me oli emäntänä, ja Harthor kertoi meille ajan kuluksi egyptiläisistä oloista, maansa ihmeellisistä muistomerkeistä, jättisuurista pyramiideista ja kummallisista obeliskeista, kalliohaudoista ja lukemattomista temppeliraunioista.
"Kenties ette tiedä", hän muun muassa lausui, "että nimelläni tavallansa on historiallinen kuuluisuus? Kaukaisessa muinaisuudessa on sitä kantanut jumalatar, joka…"
Mitä hän aikoi sanoa, jäi salaisuudeksi. Palvelija tuli hengästyneenä saliin ja katkaisi keskustelun. "Ulkona kadulla", hän lausui, "on outo mies, joka väkisten pyrkii sisälle".
— Etkö ole käskenyt hänen poistua? kysyin palvelijalta.
— Olen tehnyt sen, mutta hän palaa aina takaisin. Viime kerralla olin kuulevinani hiljaista vaikeroimista. Kehoitin häntä silloin odottamaan. Ehkä hän on sairas? Sanoo olevan tärkeätä asiaa.
Menin ulos. Siellä näköjään vanha, raihnainen mies nojasi vaivaloisesti hengittäen seinustaa vastaan.
Puhuttelin outoa, mutta äänettömänä — rinta raskaasti koristen hän vaipui maahan.
Pudistelin ukkoa, mutta en saanut vastausta.
Huusin tällöin Mumin Argad'ia ja palvelijaa, joka oli pysähtynyt oven suuhun.
Yhdessä kannoimme nyt vanhuksen sisälle ja laitoimme vuoteeseen.
Viritimme valkean. Hämmästyksen huudahdus pääsi huuliltamme.
Sänkyyn asettamamme henkilö oli — Nola, mutta kuinka ajan ja kärsimysten runtelemana? Nuoresta, elinvoimaisesta miehestä oli tullut raihnas, heikkouttaan vapiseva ukko.
Pettivätkö näköaistimme?
Eivät pettäneet. Sairas avasi silmänsä, ja silloin saimme varmuutta asiassa. Hän tunsi meidät, sen voimme selvästi huomata hänen
arasta katseestaan, mutta muutakin ilmeni siinä — iloista tyytyväisyyttä, minkä johdosta, se oli toistaiseksi arvoitus.
Viimeisenkin epäilyksen — jos sitä enää olikaan — poistivat hänen sanansa. "Olen Nola", hän raukealla äänellä ryhtyi puhumaan. "Olen Ceylonista paennut".
Karannut vanki oli siis edessämme ja vielä lisäksi tämä mies oli — Nola, verivihollisemme. Mitä tekisimme, heittäisimmekö hänet ulos ja jättäisimmekö hänet poliisiviranomaisille?
"Olin sanomattomasti rikkonut", hän jatkoi, "en saanut rauhaa. Janosin anteeksiantoa… ja sentähden — karkasin… En tahtonut… kuol'… kuolla anteeksi pyytämättä. Missä ovat Surya Me… ja Darja? Elävätkö he vielä?"
Mumin Argad kutsui heidät huoneeseen.
Helpoituksen huokaus kohosi tällöin Nolan rinnasta, mutta jotakin hän sittenkin etsi. Silmät kääntyivät kysyvinä minuun.
Ymmärsin tarkoituksen. "Lakhsmi on kuollut", sanoin.
— Kuollutko?
— Niin.
Nolan silmät vettyivät.
Surya Me nähdessään entisen vainoojansa vapisi, mutta hänen pelkonsa oli turha.
"Kun kuulin elinkautisen vankeustuomioni julistettavan", Nola kertoi, "valtasi minut ääretön raivo. Olisin mielelläni repinyt teidät kappaleiksi, kaikki, kaikki, tuomarit, Surya Me'en, Darjan, Mumin'in Kahleet pidättivät minua toteuttamasta kiihkoisaa haluani, mutta sydämessäni vannoin lujan valan, koettaisin vankilassa voitavani, katkoisin raudat, surmaisin vartijat, pakenisin. Sitten palaisin Kalkuttaan ja… ja…
"Olen kansallisuudeltani hindu ja syntyäni rikasta, ylhäistä sukua, mutta jo aivan pienenä, tuskin kolmevuotiaana, kadotin molemmat vanhempani. Kauhea rutto riisti heidät minulta. Omaksi ja suuren omaisuuteni holhojaksi määrättiin setäni, mutta tämäkin kuoli viidentoista ikäiseksi päästyäni, ja nyt olin sukulaisitta ja ystävittä maailmassa.
"Ollen kokematon nuorukainen jouduin helposti tunnottomien keinottelijain käsiin ja — ennenkuin osasin aavistaakkaan — olin menettänyt varallisuuteni, jopa niin tarkkaan, että ropoakaan ei jäänyt rikkaudestani. Päälläni olevat vaatteet olivat ainoat, joita saatoin ominani pitää.
"Syystä olinkin katkeroittunut koko maailmaan, luonnollisesti etenkin kunnottomiin liiketovereihini, mutta vielä en kuitenkaan vihannut kanssaihmisiäni.
"Halusin kunniallisella työllä ansaita elatukseni, ja merimiesammatti miellytti eniten. Kovaan työhön en tosin ollut tottunut, mutta se ei peloittanut. Kärsivällisyydellä ja lujalla tahdolla toivoin voittavani vastukset.
"Antauduinkin merimieheksi ja otin ensi aluksi pestin erääseen englantilaiseen höyryalukseen… Jokusen kuukauden kuluttua
palasin samalla laivalla takaisin Kalkuttaan, kotikaupunkiini. Olimme käyneet Australiassa ja Kiinassa ja olin hyvin tyytyväinen matkaani. Kapteenimme olikin ollut erittäin ystävällinen ja suosiollisesti opastanut minua kaikessa, joten tehtäväni olivat tuntuneet kevyeiltä täyttää. Olinkin sentähden aikeissa ruveta uudestaan hänen palvelukseensa. Onnettomuudekseni tapasin tällöin satamassa erään entisistä kauppatovereistani, jonka petollisuutta minun ehkä etupäässä oli kiittäminen omaisuuteni menettämisestä. Tekeytyen mitä parhaimmaksi ystäväkseni hän loistavilla lupauksilla oli houkutellut minua moneen suureen liikeyritykseen. Seurauksena oli ollut köyhtymiseni, mutta hän sitävastoin oli rikastunut ja minulta voittamillansa rahoilla… Kuljin tervehtimättä miehen ohitse. Silloin hän nauroi, ja kun käännyin katsomaan, hänen huulensa olivat kylmän ylenkatseellisessa hymyssä. Veret nousivat poskilleni, mutta vielä hillitsin itseäni ja aijoin jälleen jatkaa kävelyäni. 'Etkö enää tunne minua', hän samalla kysyi purevan pisteliäästi, 'vai enkö ole ollut ystäväsi?' 'Sinä ystäväni', vastasin katkerasti, 'omaisuuteni ryöstäjä.' 'Siksikö jätit tervehtimättä', hän jatkoi ivallista puhettaan. 'Oma syysi. Jokaisen tulee itse katsoa eteensä, mutta voinhan sinua entisen ystävyytemme tähden hiukan auttaa. Kas, tästä saat kolikon, kerjäläinen', ja pieni hopearaha vierähti jalkoihini… Nyt olin malttini kadottanut…
"Surmasin hänet, tapoin kuin koiran, mutta minkätähden hän yllyttikin minua mielettömään raivoon? Sitä oikeus ei kuitenkaan kysynyt, ja murhaajana tulin tuomituksi vankeuteen.
"Näin olivat siis jalot pyrintöni rauvenneet. Tästä hetkestä vihasin ihmiskuntaa ja vannoin sille kostoa.
"Paljon ei minulla ole enää surulliseen elämäntarinaani lisättävää.
Karkasin vankilasta ja siitä päivin en ole valinnut keinoja kanssaihmisiäni vahingoittaakseni. Alennuinpa lopulta niin syvälle, että ryhdyin orjalaivan kuljettajaksi ja…"
Ja muitten konnantöittesi ohella, sanoi tähän Mumin Argad heitätit minut laivaruumaan ja sittemmin myit Arabiassa orjamarkkinoilla.
— En heti, mutta eräänä päivänä kuulin merimiesteni sanovan, että ruumiinkooltani ja ulkomuodoltani oikein hämmästyttävässä määrässä muistutin teitä. Tällöin kypsyi vähitellen mielessäni ajatus…
— Esiintyä oikean kasvattipojan sijaisena?
— Niin, olin kyllästynyt hurjaan olintaani.
— Mutta ette ajatelleet, mitä minä orjana mahdollisesti kärsisin?
— En.
— Etkä myös, mikä suunnaton rikos olisi petollisesti tunkeutua toisen perheeseen?
— He eivät koskaan saisi petoksestani vihiä.
— Ja silläkö te lohdutitte itseänne, kurja olento. Sairas ei vastannut.
— Nimenne on Nola? jatkoi Mumin tiedustelujaan.
— On.
— Vasemman kätenne peukalon te…?
— Sen, sanoi Nola keskeyttäen — leikkasin pois. Uhraus oli välttämätön, jos tahdoin onnistua tuumissani.
— Matkustitte Indiaan Kairon kautta.
— Matkustin. Tulin Bilma'sta, Afrikan sisäosista. Pian sen jälkeen kun orjalastimme olin vienyt Arabiaan, haaksirikkoutui laivani Tamataven edustalla, Madagaskar'in ulkopuolella. Miehistö hukkui, mutta minä — ehkä rikollisin kaikista — pelastuin rannalle. Monien seikkailujen ja vaiheitten perästä jouduin Bilma'an. Täällä olostin useamman vuoden, mutta — tein murhan ja katsoin silloin viisaimmaksi paeta. Jo kuukautta ennen olin tahallani katkaissut vasemman peukaloni… Suuntasin kulkuni Kairoon ja sieltä — Kalkuttaan… Kalkutassa minulla oli alussa hyvä menestys, mutta kuinka lopulta kävi, tiedätte. Olin tottunut hurjaan elämään ja
sentähden en uusissa oloissakaan malttanut kauvan hillitä itseäni, ja pian alkoi huolestuttavia huhuja tunkeutua Darja Argad'inkin ja hänen tyttärensä korviin. Huomasin sen heidän yhä enemmän vieroksuvasta käytöksestään, ja toisinansa Argad tiedusteli minulta ankarana syytä outoihin kuulumisiin, mutta väitin kiven kovaa huhuja valheeksi ja vakuutin viattomuuttani. Jo aikaisemmin, jopa ensi hetkestä saakka, olin välistä ollut havaitsevinani Surya Me'essä vaistomaista vastenmielisyyttä minua kohtaan, mutta en ollut siitä sen erikoisempaa välittänyt. Toivoin aikaa myöden voivani hänen mielialaansa vaikuttaa. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja välimme rikkoutumista jouduttamassa oli luultavasti sekin, että Surya Me epäili minun Brahma'a palvelevan. Tavallansa hän ei siinä ihan väärässä ollutkaan, sillä jos yleensä saatan laisinkaan sanoa silloin mitään uskontoa tunnustaneeni, oli se Brahma'n, jota minulle pienenä lapsena oli opetettu, mutta hyvin vähät siitäkin välitin. Vain sattumalta — vanhasta tottumuksesta — lausuin joskus Brahma'n nimen ja ainoastansa kerran muistan häntä täällä rukoilleeni. Tein sen Surya Me'etä uhmaillakseni. Hän oli juuri nuhdellut minua muuttuneesta käytöksestäni ja kristinuskosta luopumisesta, ja sen johdosta harmistuin. Odottamaton yllätys olikin minulle se, että Darja ja hänen tyttärensä olivat kristittyjä. Anastamassani päiväkirjassa ei siitä sanallakaan oltu mainittu. Siksi en osannutkaan olla tarpeeksi varovainen. Oikean kasvattipojan osaa ruvetessani näyttelemään olin luonnollisesti lähinnä ajatellut Darja Argad'in suurta omaisuutta, ja suunnitelmanani oli saada se Surya Me'en välityksellä, ottamalla hänet ainoana perijänä avio-vaimokseni. Yhtäkään silmänräpäystä en mielessäni ollut kuitenkaan kuvitellut rakkautta, mutta vähitellen se syntyi sydämeeni ja tulisen intohimoisena, koko olemustani kalvavana liekkinä. Surya Me'en puhtaassa nais-olennossa oli jotakin käsittämätöntä, mikä vastustamattomalla voimalla kiinnitti,
mutta samalla saavuttamattomana raivostutti minua. Kuinka hän olisikaan mennyt minun kaltaiselle miehelle, enkä vieläkään voi ymmärtää rohkeuttani astua hänen huoneeseensa ja kaiken tapahtuneen jälkeen pyytää häntä vaimokseni, mutta olinkin mieletön, rajusti myrskyävien tunteitteni orja, ja tahdoin pakoittaa häntä, jos hän ei hyvällä suostuisi, sillä vastauksen — sen arvasin jo edeltäkäsin. Nöyrät rukoukset eivät auttaneet, eivät peloittavat uhkaukset, ja silloin aloin vainota häntä ja hänen isäänsä. Hyökkäyksen! pienellä syrjäkadulla epäonnistuttua poistuin vielä samana yönä kaupungista ja kun muutaman viikon kuluttua uskalsin palata sinne takaisin, oli Surya Me kadonnut, ja poissa olivat Darja ja Lakhsmi'kin. Minne he olivat lähteneet? Hain heitä kiihkeästi ja vihdoin sainkin vihiä heidän olinpaikastaan. Se oli Radzim, mutta täällä tapasin heidän englantilaisten soturien lujasti suojelemina. Mitä minun näin ollen oli tehtävä? Luulin keksineeni keinon. Levitin ympäristön asujainten keskuuteen huhua, että radzimilaiset olivat syvästi loukanneet uskontoamme. He olivat muka eräänä päivänä löytäneet kyläkadulta Brahmajumalan kuvan, joka nähtävästi oli taivaasta pudonnut, ja suurella melulla sekä häpeällisten laulujen kaikuessa polttaneet sen. Näin — kun koko kylään kohdistaisin kansani vihan — toivoin varmasti kukistavan! viholliseni. Piirsin lehtiin syd'…
Keskeytin tässä Nolan, "olen nähnyt kuviot", lausuin, "ja Lakshsmi on selittänyt niitten merkityksen".
"Lakhsmiko myös kaiversi pääkallojen ympärille seitsemän tähteä?"
Vastasin myöntävästi.
"Huolella valmistamani verkko oli täten repeytynyt piloille", jatkoi Nola kertomustaan, "ja otukset toistaiseksi välttäneet surman. Kuljin epätoivoisena päämäärättä kalliota ja harkitsin uusia suunnitelmia, mutta vastaiseksi ei mikään keksimistäni miellyttänyt. Tällöin te — kesken mietteitäni — yllätitte minut, oikea Mumin Argad, joka tuhokseni oli tullut kotimaahansa, ja englantilainen lääkäri, jonka aikoja sitten olin luullut kuolleen kaukaisella vuorenulkonemalla.
Olen nyt täällä, en enää kostonhimoisena vaan nöyrästi rukoillen… rikoksiani… anteeksi. Ruumiini ja sieluni voimat ovat murtuneet, eivät kahleitten painosta, eivätkä raskaan vankeusorjuuden rasituksista. Tuimat omantunnontuskat ovat niitä juuria myöden kalvaneet, ja jo… jo on loppuni lähenemässä. En valehtele. — Eikö muotonikin todista, että sisäiset sydämen taistelut ovat raadelleet olemustani? Minä, nuoruuteni kukoistuksessa oleva mies, joka ijältäni olen tuskin neljää vuotta Mumin Argad'ia vanhempi, olen lyhyessä ajassa muuttunut raihnaaksi, ikäkuluksi vanhukseksi… Siunaan teitä kantamistani raudoista. Välillisesti niiden kautta olen minäkin saanut tiedon ainoasta, oikeasta Jumalasta, pakanoitten
Sielunpaimenenamme täällä oli eräs valtion määräämä pappi, nimeltä S——n. Hän huomasi synkän mielialani… ja puhui minulle kristinopista. Jumalan poika, Jeesus Kristus, on tullut maailmaan syntisiä vapahtaaksensa… Kuuntelin hämmästyksen sekaisella ihmettelyllä… Ensi kerran minulle… saarnattiin ainoasta, elävästä Jumalasta… Olin sanomattomasti rikkonut, minun olisi sentähden kaduttava ja jos uskoisin… Jeesukseen, olisi minulla syntein anteeksiantamus, elämä ja autuus… Nämät kaikki olivat minulle vallan uusia asioita. Halusin kuulla enemmän ja pappi luki Raamatusta syntiinlankeemuksesta… tuhlaajapojasta… Vähitellen
lämpeni sydämeni — kova ulkokuori oli sulanut — ja puhkesin valtavaan itkuun… Minäkin… oli tuhlaajapoika, joka… tarvitsin sovintoa… Tästä hetkestä oli… elämässäni tapahtunut käänne.
Tekemäni pahat työt lepäsivät suunnattoman taakan tavoin hartioillani… En saanut rauhaa, ja lopuksi öitten valvomiset, päivien tuskat… raihnauttivat… ruumiini… Teitäkin vastaan… olin kovasti rikkonut… Sentähden omantuntoni… ajamana… olen kulkenut… tänne saakka. Vankilan muurit… eivät ole voineet… pidättää minua. Mikä… vast', vastaus… vastaus… teillä on annettavana… kurjalle?"
Nola vaikeni. Levottomin, rukoilevin katsein hän silmäili ympärillänsä olevia.
Tällöin Surya Me kyynelehtien tarttui hänen käteensä. "Rukoilkaa Jumalaa, että hän teitä armahtaisi. Me puolestamme olemme teille anteeksi antaneet", hän sanoi ja meihin päin kääntyen, "eikö niin?"
Nyökäytimme liikutettuina päätämme.
Nolan silmät loistivat ilosta. Onnellisesti hymyillen, kädet ristissä rinnoilla hän hiljaa laski päänsä patjalle. "Jeesus Kristus", kuulimme hänen kuiskaavan, "minä kiitän Sinua!"
Vielä pari hengenvetoa, ja Nola ei liikahtanut enää hän oli kuollut.
Pitkä ja rasittava keskustelu oli vienyt hänen viimeisetkin voimansa.
Emmepä todellakaan olisi luulleet lopun näin pian tulevan.
Paras oli kuitenkin niinkuin oli tapahtunut. Hän oli kuollut rauhassa.
Olin aikonut tiedustella häneltä missä kaukainen vuoriluola oli, mutta nyt se oli jo liian myöhäistä.
* * * * *
Noin vuoden viivyin vielä Kalkutassa. Tämän ajan kuluessa oli appeni, vanha Darja Argad'kin kuollut. Päätimme silloin, Surya Me ja minä, ainaiseksi muuttaa Englanttiin.
Isältänsä Surya Me oli perinyt tämän omaisuuden kaikkineen.
Palatsimme irtaimistoineen myimme Mumin'ille. Jo sitä ennen olin virastani jättänyt eronhakemuksen.
Samoin kuin päivä, jolloin saavuin Kalkuttaan, samoin nyt lähtöpäivämmekin oli erittäin kaunis, ja aurinko säteili hohtavan kirkkaana.
Pian olimme ulkona ulapalla, ja mannermaa alkoi vähitellen kadota näkyvistämme.
Tällöin — viimeisten rajapiirteitten häämöittäessä kaukana — pieni
Darjamme heilautti vielä kerran terveisiksi nenäliinastaan ja huudahti kimeällä lapsenäänellään; "Jää hyvästi, jää hyvästi, India!"
Merkilliset tapahtumat olivat enää vain pelkkinä muistelmina.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MERKILLISIÄ TAPAHTUMIA ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.
