Investing in ETFs For Dummies®
To view this book's Cheat Sheet, simply go to www.dummies.com and search for “Investing in ETFs For Dummies Cheat Sheet” in the Search box.
Table of Contents
Cover
Title Page
Copyright
Introduction
About This Book Foolish Assumptions
Icons Used in This Book Where to Go from Here
Part 1: Getting Started with ETFs
Chapter 1: ETFs: No Longer the New Kid on the Block
What the Heck Is an ETF?
Why the Big Boys Prefer ETFs
Why Individual Investors Are Learning to Love ETFs
How to Get the Professional Edge
Passive versus Active Investing: Your Choice
Do ETFs Belong in Your Life?
Chapter 2: Introducing the ETF Players
Creating an Account for Your ETFs
Introducing the Shops
Presenting the Suppliers
Familiarizing Yourself with the Indexers
Meeting the Middlemen
Meeting the Wannabe Middlemen
Part 2: Familiarizing Yourself with Different ETFs
Chapter 3: ETFs for Large Growth and Large Value
Reviewing Large-Growth Basics
Looking into Big and Brawny Stocks
Digging into Large-Cap ETF Options Galore
Checking Out Six Ways to Recognize Value
Searching for the Best Value Buys
Chapter 4: ETFs for Small Growth and Small Value
Getting Real about Small-Cap Investments
Checking Out Your Choices for Small Growth
Opting for Small Value: Diminutive Dazzlers
What about the Mid Caps?
Chapter 5: Around the World: Global and International ETFs
Studying the Ups and Downs of Markets around the World
Finding Your Best Mix of Domestic and International
Knowing That Not All Foreign Stocks Are Created Equal
Choosing the Best International ETFs for Your Portfolio
Chapter 6: Sector Investing and Different Specialized
Stocks
Selecting Stocks by Sector, not Style
Surveying Sector Choices by the Dozen
Investing for a Better World
Dividend Funds: The Search for Steady Money
All-In-One ETFs: For the Ultimate Lazy Portfolio
Chapter 7: For Your Interest: Bond ETFs
Tracing the Track Record of Bonds
Tapping into Bonds in Various Ways
Determining the Optimal Fixed-Income Allocation
Your Basic Bonds: Treasurys, Agency Bonds, and Corporates
Moving Beyond Basics into Municipal and Foreign Bonds
Chapter 8: REITs, Commodities, and Active ETFs
Real Estate Investment Trusts
All That Glitters: Gold, Silver, and Other Commodities
Going Active with ETFs
Part
3: Making the Most of Your ETF Portfolio
Chapter 9: Checking Out Sample ETF Portfolio Menus
So, How Much Risk Can You Handle and Still Sleep at Night?
A Few Keys to Optimal Investing
Finding the Perfect Portfolio Fit
Aiming for Economic Self-Sufficiency in Retirement
Curing the 401(k) Blues
Chapter 10: Getting a Handle on Risk, Return, and Diversification
Risk Is Not Just a Board Game
Smart Risk, Foolish Risk
Understanding How Risk Is Measured
Meeting Modern Portfolio Theory
Mixing and Matching Your Stock ETFs
Chapter 11: Exercising Patience and Discovering Exceptions
The Tale of the Average Investor (A Tragicomedy in One Act)
Patience Pays, Literally
Exceptions to the Rule (Ain’t There Always)
Are Options an Option for You?
Part 4: The Part of Tens
Chapter 12: Ten Common Questions about ETFs
Are ETFs Appropriate for Individual Investors?
Are ETFs Risky?
Do I Need a Professional to Set Up and Monitor an ETF Portfolio?
How Much Money Do I Need to Invest in ETFs?
With Hundreds of ETFs to Choose From, Where Do I Start?
Where Is the Best Place for Me to Buy ETFs?
Is There an Especially Good or Bad Time to Buy ETFs?
Do ETFs Have Any Disadvantages?
Does It Matter Which Exchange My ETF Is Traded On?
Which ETFs Should I Keep in Which Accounts?
Chapter 13: Ten Typical Mistakes Most Investors Make
Paying Too Much for an Investment
Failing to Properly Diversify
Taking on Inappropriate Risks
Selling Out When the Going Gets Tough
Paying Too Much Attention to Recent Performance
Not Saving Enough for Retirement
Having Unrealistic Expectations of Market Returns
Discounting the Damaging Effect of Inflation
Not Following the IRS’s Rules
Not Incorporating Investments into a Broader Financial Plan
Chapter 2
TABLE 2-1 Providers of ETFs
TABLE 2-2 Expense Ratio Comparison
Chapter 9
TABLE 9-1 A Simple ETF Portfolio
Chapter 10
TABLE 10-1 Standard Deviation of Two Hypothetical ETFs
TABLE 10-2 Recent Performance of Various Investment Styles
TABLE 10-3 Recent Performance of Various Market Sectors
Chapter 11
TABLE 11-1 A Shifting Portfolio Balance
List of Illustrations
Chapter 1
FIGURE 1-1: The secret to ETFs’ tax-friendliness lies in their very structure.
Chapter 3
FIGURE 3-1: The place of large-growth stocks in the grid.
FIGURE 3-2: Large-value stocks occupy the northwest corner of the grid.
Chapter 4
FIGURE 4-1: The shaded area is the portion of the investment grid represented b...
FIGURE 4-2: Small-value stocks occupy the southwest corner of the investment st...
Chapter 9
FIGURE 9-1: A portfolio that assumes some risk.
FIGURE 9-2: A middle-of-the-road portfolio.
FIGURE 9-3: A portfolio aimed at safety
Chapter 10
FIGURE 10-1: The risk levels of a sampling of ETFs.
FIGURE 10-2: ETFs A and B both have high return and high volatility.
FIGURE 10-3: The perfect ETF portfolio, with high return and no volatility.
FIGURE 10-4: The style box or grid.
ETFs: No Longer the New Kid on the Block
IN THIS CHAPTER
Distinguishing what makes ETFs unique
Taking a look at who’s making the most use of ETFs
Appreciating ETFs’ special attributes
Understanding that ETFs aren’t perfect
Asking whether ETFs are for you
Banking your retirement on stocks is risky enough; banking your retirement on any individual stock, or even a handful of stocks, is about as risky as wrestling crocodiles. Banking on individual bonds is less risky (maybe wrestling an adolescent crocodile), but the same general principle holds. There is safety in numbers. That’s why teenage boys and girls huddle together in corners at school dances. That’s why gnus graze in groups. That’s why smart stock and bond investors grab onto exchange-traded funds (ETFs).
In this chapter, I explain not only the safety features of ETFs but also the ways in which they differ from their cousins, mutual funds. By the time you’re done with this chapter, you should have a pretty good idea of what ETFs can do for your portfolio.
What the Heck Is an ETF?
Just as a deed shows that you have ownership of a house, and a share of common stock certifies ownership in a company, a share of an ETF represents ownership (most typically) in a basket of company stocks. To buy or sell an ETF, you place an order with a broker, generally (and preferably, for cost reasons) online, although you can also place an order by phone. The price of an ETF changes throughout the trading day (which is to say from 9:30 a.m. to 4 p.m. Eastern time), going up or down with the market value of the securities it holds. Sometimes there can be a little sway — times when the price of an ETF doesn’t exactly track the value of the securities it holds — but that situation is rarely serious, at least not with ETFs from the better purveyors.
Originally, ETFs were developed to mirror various indexes:
The SPDR S&P 500 (ticker symbol: SPY) represents stocks from the Standard & Poor’s (S&P) 500, an index of the 500 largest companies in the United States.
The DIAMONDS Trust Series 1 (ticker symbol: DIA) represents the 30 or so underlying stocks of the Dow Jones Industrial Average (DJIA) index.
The Invesco QQQ Trust Series 1 (ticker symbol: QQQ; formerly known as the Nasdaq-100 Trust Series 1) represents the 100 stocks of the Nasdaq-100 Index.
Since ETFs were first introduced, many others, tracking all kinds of things, including some rather strange things that I dare not even call investments, have emerged.
The component companies in an ETF’s portfolio usually represent a certain index or segment of the market, such as large U.S. value stocks, small-growth stocks, or micro-cap stocks. (If you’re not 100 percent clear on the difference between value and growth, or what a micro cap is, rest assured that I define these and other key terms in Part 2.)
Sometimes, the stock market is broken up into industry sectors, such as technology, industrials, and consumer discretionary. ETFs exist that mirror each sector.
Regardless of what securities an ETF represents, and regardless of what index those securities are a part of, your fortunes as an ETF holder are tied, either directly or in some leveraged fashion, to the value of the underlying securities. If the price of Microsoft stock, U.S. Treasury bonds, gold bullion, or British pound futures goes up, so does the value of your ETF. If the price of gold tumbles, your portfolio (if you hold a gold ETF) may lose some glitter. If Microsoft stock pays a dividend, you’re due a certain amount of that dividend — unless you happen to have bought into a leveraged or inverse ETF.
Some ETFs allow for leveraging, so that if the underlying security rises in value, your ETF shares rise doubly or triply. If the security falls in value, well, you lose according to the same multiple. Other ETFs allow you not only to leverage but also to reverse leverage, so you stand to make money if the underlying security falls in value (and, of course, lose if the underlying security increases in value). I’m not a big fan of leveraged and inverse ETFs.
Choosing between the classic and the new indexes
Some of the ETF providers (Vanguard, iShares, Charles Schwab) tend to use traditional indexes, such as those I mention in the previous section. Others (Dimensional, WisdomTree) tend to develop their own indexes.
For example, if you were to buy 100 shares of an ETF called the iShares S&P 500 Growth Index Fund (ticker symbol: IVW), you’d be buying into a traditional index (large U.S. growth companies). At about $70 a
share (at the time of this writing), you’d plunk down $7,000 for a portfolio of stocks that would include shares of Apple, Microsoft, Amazon, Facebook, Alphabet (Google), and Tesla. If you wanted to know the exact breakdown, the iShares prospectus found on the iShares website (or any number of financial websites, such as https://finance.yahoo.com) would tell you specific percentages: Apple, 11.3 percent; Microsoft, 10.3 percent; Amazon, 7.8 percent; and so on.
Many ETFs represent shares in companies that form foreign indexes. If, for example, you were to own 100 shares of the iShares MSCI Japan Index Fund (ticker symbol: EWJ), with a market value of about $69 per share as of this writing, your $6,900 would buy you a stake in large Japanese companies such as Toyota Motor, SoftBank Group, Sony Group, Keyence, and Mitsubishi UFJ Financial Group. (Chapter 5 is devoted entirely to international ETFs.)
Both IVW and EWJ mirror standard indexes: IVW mirrors the S&P 500 Growth Index, and EWJ mirrors the MSCI Japan Index. If, however, you purchase 100 shares of the Invesco Dynamic Large Cap Growth ETF (ticker symbol: PWB), you’ll buy roughly $7,100 worth of a portfolio of stocks that mirror a very unconventional index — one created by the Invesco family of ETFs. The large U.S. growth companies in the PowerShares index that have the heaviest weightings include Facebook and Alphabet, but also NVIDIA and Texas Instruments. Invesco PowerShares refers to its custom indexes as Intellidex indexes.
A big controversy in the world of ETFs is whether the newfangled, customized indexes offered by companies like Invesco make any sense. Most financial professionals are skeptical of anything that’s new. We’re a conservative lot. Those of us who have been around for a while have seen too many “exciting” new investment ideas crash and burn. But I, for one, try to keep an open mind. For now, let me continue with my introduction to ETFs, but rest assured that I address this controversy (in Chapter 2 and throughout the rest of this book).
Another big controversy is whether you may be better off with an even newer style of ETFs — those that follow no indexes at all but rather are
“actively” managed. I prefer index investing to active investing, but that’s not to say that active investing, carefully pursued, has no role to play. (You can find more on that topic later in this chapter and throughout this book.)
Other ETFs — a distinct but growing minority — represent holdings in assets other than stocks, most notably, bonds and commodities (gold, silver, oil, and such). And then there are exchange-traded notes (ETNs), which allow you to venture even further into the world of alternative investments — or speculations — such as currency futures. (I discuss these products in Part 2.)
Preferring ETFs over individual stocks
Okay, why buy a basket of stocks rather than an individual stock? Quick answer: You’ll sleep better.
A company I’ll call ABC Pharmaceutical sees its stock shoot up by 68 percent because the firm just earned an important patent for a new diet pill; a month later, the stock falls by 84 percent because a study in the New England Journal of Medicine found that the new diet pill causes people to hallucinate and think they’re Genghis Khan.
Compared to the world of individual stocks, the stock market as a whole is as smooth as a morning lake. Heck, a daily rise or fall in the Dow of more than a percent or two (well, maybe 2 percent or 3 percent these days) is generally considered a pretty big deal.
If you, like me, are not especially keen on roller coasters, you’re advised to put your nest egg into not one stock, not two, but many. If you have a few million sitting around, hey, you’ll have no problem diversifying — maybe individual stocks are for you. But for most of us commoners, the only way to effectively diversify is with ETFs or mutual funds.
Distinguishing ETFs from mutual funds
So, what’s the difference between an ETF and a mutual fund? After all, mutual funds also represent baskets of stocks or bonds. The two, however, are not twins. They’re not even siblings. Cousins are more like it. Here are some of the big differences between ETFs and mutual funds:
ETFs are bought and sold just like stocks (through a brokerage house, either by phone or online), and their prices change throughout the trading day. Mutual-fund orders can be made during the day, but the actual trading doesn’t occur until after the markets close.
ETFs tend to represent indexes — market segments — and the managers of the ETFs tend to do very little trading of securities in the ETF. (The ETFs are passively managed.) Most mutual funds are actively managed.
Although they may require you to pay small trading fees, ETFs usually wind up costing you much less than mutual funds because the ongoing management fees are typically much lower, and there is never a load (an entrance and/or exit fee, sometimes an exorbitant one), as you find with many mutual funds.
Because of low portfolio turnover and also the way ETFs are structured, ETFs generally declare much less in taxable capital gains than mutual funds do.
Table 1-1 provides a quick look at some ways that investing in ETFs differs from investing in mutual funds and individual stocks.
TABLE 1-1 Comparing ETFs, Mutual Funds, and Individual Stocks
Are they priced, bought, and sold throughout the day?
Do they offer some investment diversification? Yes Yes No
Is there a minimum investment? No Yes No
Are they purchased through a broker or online brokerage? Yes Yes Yes
Do you pay a fee or commission to make a trade? Rarely Sometimes Rarely
Can that fee or commission be more than a few dollars? No Yes No
Can you buy/sell options? Sometimes No Sometimes
Are they indexed (passively managed)? Typically Atypically No
Can you make money or lose money? Yes Yes You bet
Why the Big Boys Prefer ETFs
When ETFs were first introduced, they were primarily of interest to institutional traders — insurance companies, hedge-fund people, banks — whose investment needs are often considerably more complicated than yours and mine. In this section, I explain why ETFs appeal to the largest investors.
Trading in large lots
Prior to the introduction of ETFs, a trader had no easy way to buy or sell instantaneously, in one fell swoop, hundreds of stocks or bonds. Because ETFs trade both during market hours and, in some cases, after market hours, they made that possible.
Institutional investors also found other things to like about ETFs. For example, ETFs are often used to put cash to productive use quickly or to fill gaps in a portfolio by allowing immediate exposure to an industry sector or geographic region.
Savoring the versatility
Unlike mutual funds, ETFs can also be purchased with limit, market, or stop-loss orders, taking away the uncertainty involved with placing a buy order for a mutual fund and not knowing what price you’re going to get until several hours after the market closes. See the nearby sidebar “Your basic trading choices (for ETFs or stocks)” if you’re not certain what limit, market, and stop-loss orders are.
And because many ETFs can be sold short, they provide an important means of risk management. If, for example, the stock market takes a dive, then shorting ETFs — selling them now at a locked-in price with an agreement to purchase them back (cheaper, you hope) later on — may help keep a portfolio afloat. For that reason, ETFs have become a darling of hedge-fund managers who offer the promise of investments that won’t tank should the stock market tank.
Why Individual Investors Are Learning to Love ETFs
Clients I’ve worked with are often amazed that I can put them into a financial product that will cost them a fraction in expenses compared to what they’re currently paying. Low costs are probably what I love the most about ETFs. But I also love their tax-efficiency, transparency (you know what you’re buying), and — now in their third decade of existence — good track record of success.
The cost advantage: How low can you go?
In the world of actively managed mutual funds (which is to say, most mutual funds), the average annual management fee, according to the Investment Company Institute and Morningstar, is 0.63 percent of the account balance. That may not sound like a lot, but don’t be misled. A well-balanced portfolio with both stocks and bonds may return, say, 5 percent over time. In that case, paying 0.63 percent to a third party means that you’ve just lowered your total investment returns by oneeighth. In a bad year, when your investments earn, say, 0.63 percent, you’ve just lowered your investment returns to zero. And in a very bad year … you don’t need me to do the math.
Active ETFs, although cheaper than active mutual funds, aren’t all that much cheaper, averaging 0.51 percent a year (although a few are considerably higher than that).
I’m astounded at what some funds charge. Whereas the average active fund charges between 0.51 percent (for ETFs) and 0.63 percent (for mutual funds), I’ve seen charges five times that amount. Crazy. Investing in such a fund is tossing money to the wind. Yet people do it. The chances of your winding up ahead after paying such high fees are next to nil. Paying a load (an entrance and/or exit fee) that can total as much as 6 percent is just as nutty. Yet people do it.
In the world of index funds, the expenses are much lower, with index mutual funds averaging 0.06 percent and ETFs averaging 0.17 percent, although many of the more traditional index ETFs cost no more than 0.06 percent a year in management fees, and as more competition has entered the market, even that price now seems high. A handful are now under 0.03 percent. And one purveyor, BNY Mellon, has actually introduced two ETFs with no fees.
No fees?
How can no fees make sense?
The multibillion-dollar BNY Mellon Bank didn’t enter the ETF game until 2020, and it took the price-cutting war to a new level. The bank issued two ETFs with an expense ratio of zero. How can the company do that and expect to make money? It doesn’t. “It’s a courtesy to investors, and we’re hoping that they’ll look at our other ETFs,” says a BNY Mellon official. Indeed, it got me looking at the BNY Mellon lineup, and I showcase a few of their other ETF offerings later in this book, all of which are very reasonably priced. However, there may be no more freebies in the pipeline, and to date, no other ETF purveyors have dropped their prices to zero, although a number of index mutual-fund purveyors have.
Keep in mind that price is just one of the characteristics — albeit a very important one — that you’ll be looking at in deciding how to pick “best in class” when choosing an ETF.
Numerous studies have shown that low-cost funds have a huge advantage over higher-cost funds. One study by Morningstar looked at stock returns over a five-year period. In almost every category of stock mutual fund, low-cost funds beat the pants off high-cost funds. Do you think that by paying high fees you’re getting better fund management? Hardly. The Morningstar study found, for example, that among mutual funds that hold large-blend stocks (blend meaning a combination of value and growth — an S&P 500 fund would be a blend fund, for example), the annualized gain was 8.75 percent for those funds in the costliest quartile of funds; the gain for the least-costly quartile was 9.89 percent.
Why ETFs are cheaper
The management companies that bring us ETFs, such as BlackRock and Invesco, are presumably not doing so for their health. No, they’re making a good profit. One reason they can offer ETFs so cheaply compared to mutual funds is that their expenses are much less. When you buy an ETF, you go through a brokerage house, not BlackRock or Invesco. That brokerage house (for example, Fidelity) does all the necessary paperwork and bookkeeping on the purchase. If you have any questions about your money, you’ll likely call Fidelity, not BlackRock. So, unlike a mutual-fund company, which must maintain telephone operators, bookkeepers, and a mailroom, the providers of ETFs can operate almost entirely in cyberspace.
ETFs that are linked to indexes have to pay some kind of fee to S&P
Dow Jones Indices or MSCI or whoever created the index. But that fee is nothing compared to the exorbitant salaries that mutual funds pay their dart throwers, er, stock pickers, er, market analysts.
An unfair race
Active mutual funds (the vast majority of mutual funds are active) really don’t have much chance of beating passive index funds — whether mutual funds or ETFs — over the long run, at least not as a group.
(There are individual exceptions, but it’s virtually impossible to identify them before the fact.) Someone once described the contest as a race in which the active mutual funds are “running with lead boots.” Why? In addition to the management fees that eat up a substantial part of any gains, there are also the trading costs. Yes, when mutual funds trade stocks or bonds, they pay a spread and a small cut to the stock exchange, just like you and I do. That cost is passed on to you, and it’s on top of the annual management fees previously discussed.
An actively managed fund’s annual turnover costs will vary, but one study several years ago found that they were typically running at about 0.8 percent. And active mutual-fund managers must constantly keep some cash on hand for all those trades. Having cash on hand costs money, too: The opportunity cost, like the turnover costs, can vary greatly from fund to fund, but a fund that keeps 20 percent of its assets in cash — and there are many that do — is going to see significant cash drag. After all, only 80 percent of its assets are really working for you.
So, you take the 0.63 percent average management fee, and the perhaps 0.8 percent hidden trading costs, and the cash drag or opportunity cost, and you can see where running with lead boots comes in. Add taxes to the equation, and although some actively managed mutual funds may do better than ETFs for a few years, over the long haul, I wouldn’t bank on many of them coming out ahead.
Uncle Sam’s loss, your gain
Alas, unless your money is in a tax-advantaged retirement account, making money in the markets means that you have to fork something over to Uncle Sam at year’s end. That’s true, of course, whether you invest in individual securities or funds. But before there were ETFs, individual securities had a big advantage over funds in that you were required to pay capital gains taxes only when you actually enjoyed a capital gain. With mutual funds, that isn’t so. The fund itself may realize a capital gain by selling off an appreciated stock. You pay the capital gains tax regardless of whether you sell anything and regardless of whether the share price of the mutual fund increased or decreased since the time you bought it.
Another random document with no related content on Scribd:
Kyllähän maantie kulkijansa elättää.
Niku ei ole pantannut liivejänsä eikä myöskään kelloansa, ja pari kolme yötä hän on viettänyt heinäladoissa. Aivan viime hetkillä tuli hän muistaneeksi, että maillahan lienevät heinähommat parhaillaan käynnissä ja niiden jälkeen alkaa elonleikkuu. Hän on laitoksella niihin puuhiin jonkun verran tottunut, ja ilman sitäkin: kylläpä työ tekijänsä neuvoo. Ei muuta kuin painu taipaleelle. Siinä ei paljoa tarvita, ei juuri muuta kuin jalat allansa.
Ja maantie on pitkä ja loputon, mutta, niinkuin sanottu, se elättää kulkijaimensa. Mutta Nikulla ei alussa ole onnea. Hän saa tunniksi tai pariksi, joskus puoleksi päiväksikin, tilapäistä työtä, koska talojen väet ovat niityillä. Siitä heruu aina ruoka-ateria ja joku markka rahaakin, mutta siihen se sitten aina kerraksi loppuukin ja uusi vaellus on edessä.
"Mahtaisikohan tuon näköisestä miehestä oikein heinämieheksi ollakaan", arvelivat isäntämiehet puoleksi hymyillen, puoleksi arvostelevasti. Niku noituu itseksensä. Hän on pitkä ja hoikka ja tietää, että hän ehkä näyttää hyvinkin heikolta, mutta tietää myöskin,
että hänessä on voimaa yhtä paljon kuin kenessä muussa tahansa. "Saisiko talossa yösijaa?" tiedustelee hän. "Eipä taida, kun muutenkin on liikaa väkeä paikat täynnä."
Rengit muhoilevat tyytyväisinä, kylläisinä ja hiukan pilkallisina, röyhtäisevät ruuan päälle ja panevat tupakaksi, mutta piikatytöt ja naisväki ylimalkaan luovat häneen ihastuneita ja myötätuntoisia katseita. Niku menee ovea kohden. "Minne se sälli nyt?" kysyvät miehet. "Eteenpäin vaan", vastaa hän huolettomasti. "Ja terve sitten."
Eivätkä häntä oikeastaan liikutakaan tupien penkit, kirppuiset lattiat tai muut sellaiset tilapäiset yöpaikat. Kellahtaa lähimpään latoon äskettäin niitetyille heinille, katselee aikansa tummenevaa taivasta ja nukahtaa sitten herätäkseen aamuauringon paisteeseen ja jatkaakseen matkaansa uusin toivein ja joskus uusin suunnitelminkin.
Kerran hän joutuu tansseihin, joita pidetään muutaman riihen katoksen alla. Aikansa hän, maantieltä tullut, seisoo syrjässä ja katselee. Mutta tanssin ja rytmin henki tarttuu häneen. Koskaan hän ei ole tanssinut, vaan äkkiä hänestä tuntuu kuin hän sen taidon muutenkin osaisi, kuin olisi se hänessä myötäsyntyistä, oleellista, niinkuin puhelahja tai lauluääni. Ei muuta kuin mennä mukaan vaan. Ja sen enempää ajattelematta ottaa hän lähimmän tytön ja vie hänet tanssiin.
Vasta keskipermannolla ollessaan hän häkeltyy, mutta jalat alkavat totella kuin itsestään, ja hän huumaantuu ja hurmaantuu yhä enemmän. Näin sitä mennään, palkit jymisevät ja läheinen metsä tuoksuu. Tämä on elämää. Seuraa toinen tyttö ja seuraa kolmaskin, — näinkö helposti se käykin.
Mutta muut tanssivieraat alkavat häntä katsella: mikä kulkurisälli se on, joka noin vain maantietä ohikulkiessaan työntyy tänne ja alkaa kuljetella heidän tyttöjään. Asiaan kuuluu, että sille on annettava selkään.
Niku ei vaan huomaa mitään. Hän menee kuin lemmessä, kun on menon alkuun päässyt. Vasta kun tulee väliaika ja hän pyyhkii hikeä otsaltaan, hän huomaa, että jotakin on tekeillä.
"Mitä te minusta tahdotte?" kysyy hän.
"Mitä sinulla on täällä tekemistä?" kysyy joku paikkakunnan mies takaisin.
"Samaa kuin teillä muillakin, — tanssin."
"Niin, mutta etkö sinä ymmärrä, ettei tämä ole mikään kulkurisällien kestikievari."
"Jaa että kuinka?"
Miehet katsovat häneen kuin tappelunhaluiset kukot.
"Kyllä se on terveellisintä, että alat korjailla luusi täältä."
Tällä kertaa Niku ei viitsi ruveta laskelmoimaan eikä arvostelemaan, minkälaiset mahdollisuudet hänellä olisi tappelussa, eipä edes puolustamaan kunniaansa. Illan tunnelma on hänet yllättänyt, tehnyt samalla kertaa alakuloiseksi ja toivovaksi. Kyllä hän uskaltaisi ylivoimankin uhalla, muttei tappelusta nyt ole — tällä kertaa.
"No hyvästi sitten ja kiitoksia", sanoo hän ja peräytyy hiljakseen maantielle.
Miehet vilkuilevat toisiaan melkein hämmästyneinä. Näinkö vähällä siitä pääsikin, saamatta näyttää urhoollisuuttaan ja voimiaan. Tilanne jäi auttamattomasti hiukan noloksi, eikä äskeinen tanssitunnelma enää ottanut palatakseen.
* * * * *
Vasta pitkän matkaa kuljettuaan Niku äkämystyy. Olisi niille sittenkin saanut näyttää, olisi, vaikka heitä liekin ollut kymmenen yhtä vastaan. Tytötkin siellä nyt sanovat toisilleen, että oli siinäkin nahjusta kerrakseen. Ja pelkuria. Eihän se miestä olisi pahentanut, vaikka kymmentä vastaan olisikin jäänyt alakynteen.
Hän katkaisee jo itselleen aidanseipään ja kävelee jonkun matkaa sinnepäin, mistä on tullutkin, mutta heittää äkkiä seipään maantienojaan ja kääntyy jatkamaan matkaansa. Mahtaisiko koko tappelusta enää tulla muuta kuin meteli. Tappelun, oikean miesten tappelun, olisi pitänyt tapahtua silloin heti paikalla. * * * * *
Päivät kuluvat ja Niku jatkaa matkaansa kuten ennenkin. Seudut eivät ole aikaisemminkaan olleet hänelle tunnetut kuin juuri ja juuri nimeltä, nyt ne käyvät yhäkin tuntemattomammiksi. Ei hänellä myöskään ole mitään määrättyä matkan suuntaa, hän kulkee vain sattumoisin, onnen kaupalla, ja poikkeaa minne sattuu.
Eräänä ehtoopäivänä hän poikkeaa muutamaan ränstyneeseen ja kallellaan olevaan tönöön, joka kai kerran maailmassa oli ollut
punainenkin, mutta nyt kaikkien taivaan tuulten purema.
"Iltaa!"
Vanha horiseva eukko nyökyttelee siinä itseään ikkunan luona ja villakori on hänen edessään lattialla.
"Iltaa vaan", vastaa hän.
"Saisikohan teillä yösijaa… tai kenties teillä on omaa väkeä."
"Ei täällä sen kummempaa väkeä ole kuin minä. Ja on tänne moni ja monenlainen poikennut."
"Vai on. No sitten saanen minäkin jäädä aamuun"?
"Miksei rahaa vastaan."
"Kuinka suuri sen rahan pitäisi olla?"
"Minkä nyt antanet muutaman markan. Etkö sinä ole kulkureita?"
"Niitäpä juuri. Ja niillä ei ole markkoja liiemmälti."
"Eikä töitä ole löytynyt?"
"Ei isommasti. Niin vain, että on saanut hengen kitisemään."
"Ei tiedä, miten tässäkään pitäjässä onnistut. Vaikka kyllähän täällä on isoja taloja. — Tahtoisitko sinä kahvia?"
"Miksen, tietysti. Kiitos vaan."
"Ei siitä kiitoksella pääse. Siitä menee eri maksu."
"Onpa siinä rahanahnetta ämmää", ajattelee Niku. Ääneen hän
sanoo:
"Eiköhän tuota maksua kestettäne."
Eukko alkaa keittää kahvia, ja koko ajan hänen suunsa käy kuin mylly. Hänellä on nähtävästi harvoin puhekumppaneita, ja kun sellainen sattuu kohdalle, on sitä käytettävä.
"Onhan sitä sattunut tähän mökkiin monenlaista kulkijainta", puhelee hän, "mutta yksi täällä kerran teki lapsen."
"Älkäähän nyt. No, sattuuhan sitä sellaista, ja jossakinhan se lapsikin on tehtävä."
"Niin aina. Vaan sen tehtyään se kuoli juuri tuohon sänkyyn ja kakara vietiin kaupunkiin. Missähän sekin nyt lienee."
Kahvi kiehuu yli laidan ja eukko huokailee. Nikun mieli joutuu omituiseen käymistilaan. Mutta eukon kieli on väsymätön, hän kertoo nähtävästi yhtä suurimmista tapahtumista, missä hänellä on ollut sormensa mukana.
"Koetin minä niitä parhaani mukaan hyysätä", juttelee hän, "sekä äitiä että lasta. Kas, se oli sillä tavalla, että se poika oli ryssän tekemä. Äidin viimeiset sanat olivatkin, että 'pankaa sille nimeksi Nikolai' ja siihen se sitten sykehtyi. Tunnusteli vain kädellään poikaansa."
Niku istuu kuin salaman lyömänä, vain sydän tykyttää kuuluvasti. Mutta sitten alkavat ajatukset toimia, ja hän tarkastelee ahnaasti tupaa, sen koko sisustusta ja erittäinkin vuodetta. Tässä, hän siis oli
syntynyt ja tuosta ovesta hänen äitinsä oli kannettu kuolleena ulos ja hän itse viety kaupunkiin hoidettavaksi.
"Minkälainen ihminen sen lapsen äiti oikein oli?" kysyi hän pitkän tuokion kuluttua äänellä, jota ei tahdo tuntea omakseen. "Jaa — ihminen, kysyit?" Eukko on nyt saanut kahvinsa valmiiksi ja saattaa siis päästää kuvaamiskykynsä täyteen valtaan.
"Se oli niin huonossa kunnossa", jatkoi hän sitten, "että sitä on vähän vaikea sanoa. Tuohon se töksähti ovenpieltä vastaan ja tuohon lattialle teki…"
Niku on käynyt kasvoiltaan aivan valkeaksi.
"Tuohonko lattialle?" keskeytti hän.
"Siihenpä juuri. Ja minä juoksemaan naapuriin, sen arvaa. Mutta kyllä se näytti toimekas ja hommakas ihminen olleen, ja korea se oli katsella. Vaan sattuuhan sitä tapaturma kenelle tahansa. Juo nyt kahvia."
Eukko asettelee kahvivehkeitä pöydälle, josta maali aikoja sitten on kulunut pois, mutta Niku tuskin huomaa hänen sanojaan ja kehotustaan. Hän vain katselee kulunutta permantoa, eikä hän ajattele mitään, mutta hänen kurkkuunsa nousee pakahduttava tunne niinkuin lapsena, silloin kun itku oli tulemaisillaan.
"No, juo nyt, se on jo kaadettu."
Seinäkello nakuttaa aurinkoisessa tuvassa ja kahvi höyryää pöydällä. Niku siinä vain tuijottaa eteensä ja yrittää päästä ajatuksen päästä kiinni. Viimein hän ojentautuu, heittää rahan pöydälle, ottaa lakkinsa ja nousee lähteäkseen.
"Etkö sinä yöksi jäänytkään?" kysäisee eukko ihmeissään.
"Ajattelin, että jos tässä sittenkin jatkaisi matkaansa. Hyvästi vaan ja paljon kiitoksia."
* * * * *
Siihen aikaan alkavat yöt jo olla tummat ja taivaalla on tähtiä, Sarkan Nikolai kulkee ohi Marjasen taloryhmän, kiertää järven ja saapuu sitten metsätielle, joka näyttää suoralta ja loppumattomalta.
Tulee yö, mutta hän painaltaa vain eteenpäin ja ajattelee ihmistä, joka oli luotu hänen äidikseen ja josta hän juuri äskettäin oli saanut ensimmäisen hämärästi tajuttavan mielikuvan. Millainen oli hänen kohtalonsa ollut ja miten paljon hän oli mahtanut saada kärsiä? Ja nyt poika kulki samoja polkuja kuin äiti aikaisemmin.
Hänen olisi tehnyt mieli itkeä, mutta samalla häntä kiroilutti. Lopen väsyneenä hän poikkesi tien viereen ja nojasi päänsä puunrunkoa vasten.
"Voi jumalaut sentään", pääsee hänen huuliltaan.
Ja hetkistä myöhemmin tulee kuin huokaus:
"Mutta pirunkos minä sille mahdan."
Sitten hän nukahtaa.
Niku kiipeää portaita ylös, mutta miettii vielä tovin ennenkuin aukaisee oven. Siitä on kuusi, hiukan seitsemättä vuotta, kun hän viimeksi näitä portaita kulki, ja hän oli silloin pahanpäiväinen poikanen, joka oli perinpohjin könistänyt suutarin Tuomaan. Hän luo vielä katseen pukuunsa, joka on hiukan nuhjaantunut, mutta toivoo, että se kestää tarkastuksen. Paljonhan häneltä ei siinä suhteessa voisi vaatiakaan.
Vain kasvatusvanhemmat ovat kotosalla, kasvinveli ja -sisaret ovat toimissa eikä kukaan heistä edes samassa kaupungissa. Taloon on tullut niinkuin enemmän hyvinvointia ja keittiön ikkunaan näkyy kirkontornin ristin kultainen kimmellys.
Kasvatus-isä on tullut hiukan likinäköiseksi ja siristelee silmiään.
"Mutta eikö se ole Niku?" kysyy hän viimein.
"No mutta elämässä, Niku se on!" pääsee kasvatusäidiltä.
"Joo, kyllä se minä olen", toteaa Niku häkeltyneenä. Hän siis merkitsi näille ihmisille jotakin.
"Käy nyt peremmälle istumaan ja kerro. Aiotko sinä jäädä tänne?"
"Ei, en minä aio tänne jäädä. Minä tulin vain teitä katsomaan eikä minulla ole mitään tuomisiakaan."
"Älä sinä tuomisista. Kyllähän me, vanhat ihmiset, toki älyämme nuoren miehen aseman…" Kahvipannu pannaan tulelle ja siinä kysellään ja vastataan. Mutta Niku on kuin oman itsensä ulkopuolella, hän vastaa yksitoikkoisesti ja harvasanaisesi, ja kaikki tämä on hänestä kuin unta. Millaista oli kasvatuslaitoksessa?
Kyllähän se siinä meni, ei hänelle ainakaan huonoa ja ikävää muistoa jäänyt. Entä mitä Niku on viime aikoina hommaillut? Ovat ne souvit aina tahtoneet loppua kesken; viime aikoina on tullut etupäässä vain kuljetuksi, ja tehty on, mitä eteen on sattunut.
"Niinpä niin. Ne työajat ovat huononpuoleiset nykyisin. Mutta Nikunhan sopisi nyt jäädä tänne ja koetettaisiin sinulle yhdessä hakea vakinaista työtä."
Niku katselee miettiväisenä eteensä.
"Kyllähän se niinkin olisi", vastaa hän, "muttei se nyt kävele."
"Miksei sitten?"
"En minä osaa sitä selittää, mutta niin se vaan on. En minä voi täällä pitempiä aikoja olla."
"Mutta ehkä muualla?"
"Sitä en osaa sanoa."
Syntyy pitkä äänettömyys, jokainen ajattelee itsekseen. Viimein:
"Mistäpäin Niku nyt viimeksi tulee?"
"Kävin mökillä, jossa olen syntynyt."
Kasvatusvanhemmat vavahtavat. Siinä mahtoi olla joku erehdys. Kuinka Niku sinne oli osannut, jota eivät hekään tienneet?
"Osuin sinne aivan sattumalta, niinkuin kulkija osuu. Ja puhuttelin pitkän aikaa vaimoakin, joka oli nähnyt minun syntyvän ja äidin melkein samalla kertaa kuolevan. Sen viimeiset sanat olivat olleet: 'Pankaa sille nimeksi Nikolai'. — Kuka muu se olisi ollut?"
Kasvatusvanhemmat nyökäyttelivät. He ajattelivat, että kohtalo kulkee omia mutkallisia teitään. Poika pannaan kulkemaan samoja teitä kuin äitinsäkin, eikä edellinen nähtävästikään tiedä, siunatako vai hävetä sen muistoa, joka hänet on synnyttänyt.
"Eikö Niku koskaan ajattele isäänsä?" kysyi kasvatusäiti vihdoin. "Hänhän voi olla vielä elossa."
"Mitä minä meren sannasta. Virta sen vie ja tuuli tuo. Mutta äiti on toinen asia." Ja ääni saa matalamman soinnun kun hän jatkaa: "Kävin tullessani hautausmaalla katselemassa… mutten minä mitään löytänyt, vaikka miten olisin koettanut etsiä."
Kasvatusisä tietää, ettei Sarkan Liinu-vainaja ollut niitä ihmisiä, joiden haudoille pystytetään kiviä eikä edes puuristejä. Ja kukapa niitä hänelle olisi edes ollut pystyttämässäkään. Mutta hän haluaa tehdä Nikulle palveluksen ja sanoo:
"Älähän hätäile. Minä käyn kirkkokonttorissa tiedustelemassa. Kyllä niillä siellä pitäisi olla tieto kaikista kuolleista ja haudatuista."
Ja hän painaa oitis lakin päähänsä ja lähtee. Mutta Niku jää syviin mietteisiin. Ehkäpä äitivainajaa ei olekaan haudattu tänne. Olisi pitänyt tiedustella siellä syntymämökillä, olisiko hän mahdollisesti haudattu sikäläiseen hautausmaahan. Miksi häntä tänne olisi rimppuutettu? Ja jos oli, niin eivätkö ne huolineet häntä sinne? Kurjuuden kuva Nikun mielessä käy yhä kaameammaksi.
Muutaman tunnin kuluttua kasvatusisä palaa takaisin.
"Kyllä hänet tänne on haudattu", kertoo hän, "mutta näin pitkän ajan jälkeen eivät he voineet sanoa, minne. Joka tapauksessa jonnekin hautausmaan laidoille. Jos haluat, niin mennään katselemaan."
Vaan Niku ei halua. Hän on jo katsellut hautausmaan laidan ja tietää, että se on rivi keltaisia, hoitamattomia ja tallattuja hautakumpuja, joku kuihtunut, köyhän käden sitoma seppele siellä ja täällä. Hänen äidillään oli tuskin ollut edes sellaista, eikä ollut varmasti ollutkaan. Ei, mitä hyödyttäisi sinne mennä enää toista kertaa arvailemaan, nuuskimaan ja tonkimaan. Jonkun sellaisen alla oli hänen äitinsä mätänemässä, — ellei toista jo oltu kuopattu päälle. Se sai riittää.
Seuraavan yön Sarkan Nikolai nukkuu levottomasti, vaikka vuode onkin erikoisella huolella valmistettu, niin että hän vuosikausiin ei ole semmoisella nukkunut. Hän ajattelee lapsuutensa aikoja, jotka hän yhdessä kasvinveljensä kanssa on nukkunut tässä samassa vuoteessa, ajattelee kasvatusvanhempiansa, joille hän jotakin merkitsee ja joille hänen pitäisi olla kiitollisuudenvelassa, mutta ennen kaikkea hän ajattelee pitkää riviä köyhien ja tuntemattomien hautakumpuja. Eikä mikään saa häntä viipymään yli aamun.
"Ei, kyllä minun nyt on lähdettävä", päättää hän. "Mutta kyllä minä joskus ilmoitan."
Kaikki kehoitukset ja ylitsepuhuttelemisyritykset ovat turhia. Hänen verensä käy levottomaksi, hän ei voi viipyä vaikka tahtoisikin ja niin viihdykästä kuin hänelle mahdollisesti tulisikin. "Pidä nyt edes se kello tallessa", sanoo kasvatusisä. "Ja tässä on sinulle joku markka rahaa, jos sattuisit tarvitsemaan."
"Kiitoksia, vaikka suottapa se melkein on."
"Ja tule takaisin jos huvittaa. Kyllä me täällä tulemme edelleenkin asumaan, jos hengissä pysymme."
Kasvatusäidin hymyn lomassa näkyy kyyneliä, kun hän ojentaa Nikulle kätensä.
Sarkan Nikolai seisoo hetkisen paikallaan näöltään epätietoisena siitä, mitä tehdä, mutta painaa itse asiassa vain mieleensä koko ympäristön. Sitten hän ottaa nopeat jäähyväiset, painaa lakin päähänsä ja lähtee, laskien mennessään ne porras-askelmat, joita niin monta kertaa eri mielentiloissa on noussut.
Hän silmäisee vielä ohimennen kaupunkia, pihaa, millä hän kömyytti suutarin Tuomaan, torin, kirkon ja suihkukaivon ja kulkee kansakoulun pihan läpi, jolla hän monen monta kertaa välitunneilla on leikkinyt, samalle tielle, josta tulikin.
Ja kaikesta olleesta ja olevasta huolimatta tuntuu hänestä siltä, ettei hänellä enää ole tekemistä muitten kuin oman itsensä kanssa, että hän maailmassa on aivan yksin.
Onko Jumalaa olemassa vai eikö ole?
Sarkan Niku ei koskaan ennen ole vaivannut päätänsä moisilla asioilla. Ne ovat vain joskus tulleet hänen mieleensä kuin valkean välähdys hänen katsellessaan syksyistä tähtitaivasta tai kulkiessaan kuutamossa ohi hautausmaan. Silloin on hänen mieleensä tullut Jumala ja iankaikkisuus, ja hänen on vallannut juhlallinen, melkein pelokas mielenvire, joka on kestänyt aikansa ja sitten kadonnut.
Mutta nyt: hän uskoo Luojaan, Luojaan ja autuuteen. Iankaikkisuus ei kuulu tähän yhteyteen.
* * * * *
Aitassa on sekaisin vaatteiden, viljan ja heinän lemua ja aamuauringon säteet tunkeutuvat sisälle ovilaudoituksen raoista. Hän ei nyt muista ollenkaan sitä toista, vieressään olevaa, hän ajattelee vain omaa parhaillaan olevaa onneansa. Tällöin hän ei harkitse eikä suunnittele mitään, hän uskoo olevaan sellaisena kuin se on ja ajattelee, että päivillä, jotka tulevat, on murhe itsestänsä.
* * * * *
Yksinäinen ja kuljeksiva, työtön ja melkein rahaton sällimies tulee taloon ja pyytää työtä ja ruokaa. Hän on hyvän näköinen, mutta hän on nälkiintynyt ja kurjistunut, ja sellaisia katsellaan aina jonkun verran epäillen. Töykeä, kieltävä vastaus pyörähtää jo isännän huulilla.
Silloin talon ainoa tytär, Helmi, lempeys itse, pyöreäposkinen ja sinisilmäinen, tulee huoneeseen.
"Mutta isä", sanoo hän, "tarvitsemmehan me työmiestä. Itsehän juuri aamulla siitä puhuitte."
Enempää hän ei sanonut eikä edes vilkaissutkaan penkillä istuvaan sällimieheen, tähän Sarkan Nikolaihin. Mutta tarvitaan koko paljon isäntämieheltä, ennenkuin hän miehestä, jonka ensi kerran näkee, sanoo, että juuri tätä miestä minä en tahdo, vaan jonkun toisen. Ja hän ratkaisee asian sanomalla vastenmielisesti:
"Menette syömään sitten."
Ei Sarkan Nikolai, sällimies, joka aivan kuin peläten on kiertänyt kaupunkipaikkoja, ollut tällaistakaan odottanut. Hän oli arvellut, että tätä kestää pari päivää, korkeintaan viikon, ja sitten sanotaan, että "jaa, eipä tässä näy töitä enemmältä olevankaan", lyödään litviiki käteen ja sitten saa taas lähteä kävellä lampsimaan. Nyt on jo melkein kokonainen kuukausi kulunut.
Tästä talosta on käyty ja käydään ahkerasti kirkossa, — ehkäpä se ei muuten olisikaan niin vaurastunut, sanovat ihmiset ja koettavat seurata esimerkkiä, mikäli jaksavat. Tällöin on tupa autio, vain joku laiskansitko renginnahjus lojuu sängyssään piippuaan imeskellen ja sanomalehtiä lukien, mutta katoaa hänkin pian kylälle juodakseen
jossakin mökissä ne ylimääräiset kupilliset kahvia, joita talon puolesta ei anneta.
Muutamana tällaisena hiljaisena sunnuntaiaamuna Sarkan Nikolai istuu penkillä sanomalehti kädessään ja laskee mielessään, paljonko hän on ansainnut ja mihinkä se riittäisi. Aurinko paahtaa hänen niskaansa, ja isäntäväen mentyä on viimeinenkin renki livahtanut kylälle ja piiat menneet lutteihinsa katsomaan vieraitansa, jotka ovat tulleet jo illalla.
Helmi tulee tupaan, hänellä on siellä jotakin pientä askaroimista. Ehkäpä hän odottaa vieraita. Sarkan Nikolai värähtää ja kiinnittää katseensa tiukemmin lehteensä. Käsi vavahtaa hiukan, — mutta se ihminen ei ole häntä varten. Katsele vaan, mutta älä koske, älä edes liiemmälti ajattelekaan. Tahtomattaan Niku tulee ajatelleeksi ruiskukkaa.
Tällaisen tunteen vallassa hän on ollut siitä asti kuin taloon tuli, ja se on jäänyt pysyväiseksi. Mutta hän osaa pitää suunsa kiinni ja katseensa kurissa, osaa kun osaakin, jumalaut.
"Siellä on kamalan kuuma nyt", sanoo Helmi ohimennen. "Hyvät heinä-ilmat", myöntää Niku. "Mutta painostavaa. Kun ei vain panisi ukkoseksi."
Niku kokoaa kaiken asiantuntemuksensa ja katselee ikkunoista taivaalle.
"Ei, ei se tänään ainakaan… ja tuskin huomennakaan. Kyllä me kaikki saamme onnellisesti korjuuseen."
Piika-Hilja pistäytyy tuvassa, kiehauttaa kahvin ja menee taas kahvipannua kantaen ulos.
"Se vie sitä sulhaselleen", sanoo Helmi. "Se on sen lutissa."
Sarkan Nikolai hymähtää.
"Onhan se hyvä, että niillä on sulhasensa", tokasee hän.
Että keskustelun pitikin nyt vaihtua tälle alalle. Niku näyttää yhä enemmän syventyvän lehteensä, jota hän ei kuitenkaan lue. Ja sydän lyö.
Mutta talon tytär helähtää lyhyeen, ohimenevään nauruun.
"Sillä meidän Hiljalla on niitä niin monta", jatkaa hän. "Tämä on vain yksi niistä. Alussa se katseli teitäkin kovin lempeästi. Ettekö sitä huomannut?"
Niku nostaa katseensa ja tuntee punastuvansa. "Ei, en minä sitä huomannut", vastaa hän. "Ja muutenkin… en minä olisi välittänyt."
Huoneeseen tulee pitkä hiljaisuus. Kaappikello lyö kymmentä. Helmi on jo askareensa toimittanut ja voisi lähteä. Niin, Niku sitä oikeastaan odottaakin, vaikka samalla kertaa pelkää. Vai oliko ehkä tarkoitus, että hän lähtisi. Hän aikoo jo nousta, mutta tyttö istuu toisen ikkunan ääreen ja alkaa sormiella esiliinaansa.
"Mistäpäin te olette kotoisin?" kysyy hän.
Tytöllä ei tällä kertaa arvatenkaan ole muuta tekemistä, istuu siinä ja kuulustelee aikansa kuluksi muuatta taloon osunutta sällimiestä.
"Hämeestä vain, muutamasta kaupungista", vastaa Sarkan Nikolai yksikantaan. "Taikka oikeastaan minä olen syntynyt muutamassa mökissä sen kaupungin lähettyvillä."
"Oliko se teidän kotimökkinne."
"Ei ollut. Se oli vain sattumalta."
"Kai teidän vanhempanne elävät?"
Niku puraisi huultaan ja mietti ennenkuin vastasi.
"Äitini kuoli heti minut synnytettyään", sanoi hän sitten miltei tylysti.
"Entä isä?"
Nyt Niku vetäsi pari henkisauhua. Sitten hän naurahti yliolkaisesti, niinkuin näytti.
"Jaa isä? Mistäpä meikäläisille sellaiset ylellisyydet. Hyvä kun on muutaman tunnin ollut äiti."
Neitokainen siinä ikkunan luona hätkähtää ja hänen silmänsä käyvät totisiksi niinkuin järven pinta ennen ukkosta.
"Ei sen takia saa olla katkera", sanoo hän viimein.
Ja Sarkan Nikolai myöntää:
"Niin kylläkin. Ja pirunko minä sille mahdan."
Tällaisista vallan pienistä seikoista ja asianhaaroista voi hitaasti, mutta varmasti kehittyä suurempia. Onhan tiedossa niiden tavallinen kulku: katse etsii katsetta, puhutaan asiattomia, ettei äänettömyys
pääsisi pettämään, naurahdus on väkinäistä ja kuin puoleksi itkua, ei tahdota päästää toisiaan näköpiiristä. Sarkan Nikolai tuntee mustasukkaisuutta ja vihaa, kun joku mies puhuttelee Helmiä, ja Helmi katselee räpyttämättömin silmin, kun Niku asioi Hiljan kanssa, vaikka hän samalla yrittää ajatella: "Mitähän minulla tuon kulkurin kanssa oikeastaan on tekemistä."
Ja eräänä yönä uskaltautuu Niku vaellukselle. Hän vilkuilee ympärilleen niinkuin varas, joka pelkää yllätystä, ja sydän tykyttää. Lehti sattuu kahahtamaan, risu rasahtamaan, ja joka kerta hän sävähtää ja aikoo kääntyä takaisin, mutta hiipii kuitenkin kohti päämääräänsä. Vaan silloin hän huomaakin olevansa avojalkaisin, seisahtuu ja kääntyy oitis takaisin: ei, saakuri, näin minä en voi mennä, mitä se ajattelisikaan. Niku kenkii hiljaa ja varovaisesti.
Naputus,
Mutta hiiskahdustakaan ei kuulu.
Toinen, entistä hiukan kovempi.
Kuuluu, kuinka vuodevaatteet kahisevat ja sisällä-olija äännähtää unissaan. Sitten on kaikki taas aivan hiljaista.
Niku naputtaa kolmannen kerran ja sydän lyö kilpaa sakarisormen kanssa.
Silloin joku tulee ovelle.
"Kuka siellä?" kuuluu lujalla äänellä ja kuin taisteluun vaatien.
"Minä, Niku."
"Voi hyvä Luoja, miksi sinä tulit?"
Ääni oli yhtäkkiä vaimennut kuiskaavaksi voihkimiseksi.
"Mene pois", kuuluu taas, "tästä ei ikinä seuraa hyvää."
Niku on aivan neuvoton eikä keksi vastausta. Hän nostaa jo toisen jalkansa rappusilta.
"Minulla olisi vain ollut vähän sanomista", kuiskaa hän vihdoin.
Sisällä oleva on vaiti ja tuntuu empivän. Siitä ovesta ei kukaan muu kuin hän itse ole tähän vuorokauden aikaan kulkenut.
"Mutta kyllä minä menenkin, jos tahdot", sanoo Niku puoliääneen ja nostaa toisenkin jalkansa rappusilta.
Silloin ovi hiljaa avautuu raolleen ja käsi näyttäytyy hämärässä yössä.
"Kyllä tämä on liian rohkeaa ja tyhmääkin. Mutta ethän viivy kauan?"
"En. Jos sinä pelkäät, niin saatanhan minä olla poissakin."
"Niinkö se vain olikin?" tulee melkein kylmästi.
"Ei niin. Mutten minä tahtoisi, että sinä pelkäät."
Tyttö siinä oven raossa empii kauan aikaa.
Tämä ei ole samanlainen kuin ne monet muut yrittäjät, jotka suljetun oven takaa ovat luetelleet tunteitaan.
