Martti Linna: Isän luokse / Lukunäyte

lukkoon. Äiti on siitä hyvillään. Se pelkää, että joku pääsee joskus sisälle sillä aikaa kun me ollaan poissa. Joskus, kun äiti oli pieni, niillä kävi murtovarkaita. ”Voi kun tämä lumi pysyisi”, äiti sanoi autossa. ”Tulisi valkea joulu.” ”Niin”, minä sanoin.

Oli kahdeskymmeneskuudes päivä marraskuuta. Jouluun oli vielä melkein kuukausi. Tylsää. Äiti peruutti pihatieltä kadulle. Kadun reunassa se katsoi vasemmalle, katsoi oikealle, katsoi vielä kerran vasemmalle. Se teki sen niin, että minä varmasti näin että se katsoi sillä lailla. Äiti sanoo, että minä touhotan enkä katso liikenteessä eteeni. Äidit on sellaisia. ”Ei se pysy”, minä sanoin. ”Kun maapallon ilmasto lämpenee.” ”Mistä sinä sen tiedät?” ”Se oli siinä elokuvassa.” ”Siinäkö, jonka sinun isäsi lähetti?” Äidin ääni muuttuu aina kun se puhuu isästä.

Sen äänestä tulee sinun isäsi -ääni. ”Niin.”

Nimipäivän kunniaksi me oltiin katsottu Kaisan kanssa isän lähettämä elokuva. Ei se huono leffa ollut. Siinä oli kauniita maisemia eri puolilta maapalloa: sademetsiä, kaupunkeja, jäävuoria ja eläimiä.

Mies, joka puhuu siinä elokuvassa, on kyllä vähän 18