1/20 16 p
so s a
m
a g a
e n zi
b e d a ts r
e h c n ia
et i t a ekk
i
h n e j sto i r o u
v
- Parpaillonin tunneli - Col du Finestre - Tenda - Garezzo - Tremalzo - Ere & Puria - Maniva & Croce Domini - Mt. Ventoux - Vecchia strada del Ponale
Klikkaamalla lehden pikkukuvia isompi kuva pitäisi avautuman katseltavaksi
video kanava
kuvagalleria
Passo Magazine 1/2016 Tämä numero kuuluu sarjaan Aja nämä tie kun vielä voit KUVAT: tomppa/motofoto TEKSTIT: tomppa/motofoto e-mail: tomppa@roadracing.eu
Kävin ensimmäisellä ulkomaan prätkäreissulla 1982 ja ekan kerran Välimerellä 1987. Ja alusta asti oli Alpit mielessä, mutta sää ei ollut suosiollinen. Suosikkimajoituspaikat olivatkin ne joista löytyi sauna. Kylmää, usvaa ja sadetta oli tuolloin Alpit täynnä ja kyllästyin korkeisiin paikkoihin moneksi vuodeksi. Mutta kun etelään reissaa niin pakostihan sitä aina silloin tällöin joutuu jonkun nyppylän ylittämään ja laskin tuossa juuri ja Välimerellä olen käynyt yli 30 kertaa prätkällä. Innostuin uudestaan passoista reilu kymmenen vuotta sitten ja kaikki pohjois-Italian ja Meri-Alppien asfalttitiet on jo ajettu moneenkin kertaan ja tästä syystä alkoi kiinnostaa päällystämättömät tiet joten hommasin viime vuonna Versyksen. Tämän lehden kuvat ja tekstit on pääosin peräisin elo-syyskuulta 2016, mutta myös arkistojen kätköistä olen kaivanut joitain kuvia. Täytyy kyllä todeta lopuksi, että sää suosi loppukesää 2016 Italia-Ranskaakselilla. En tiennyt, että Alpeilla voi näin hyvät kelit olla päivästä toiseen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta eikä sateesta ollut tietoakaan edes korkeimmilla passoilla.
Strade Bianche - valkoiset tiet Tässä numerossa esitellään muutamia eteläisen euroopan korkealla olevia hiekkateitä. Italiasta on mukana passo Purialle/passo Erelle johtava tie, Tremalzon ja Notan välinen tie, vanha Ponalen tie ja Anfosta passo Manivan kautta passo Croce Dominille menevä tie sekä vielä Garezzon tunnelin kautta ranskan rajalle kulkeva tie. Ranskasta mukana on Parpaillonin tunneli, Col du Finestra, Tendalta Casterinon ja La Briguen kautta Italiaan ja Garezzolle kulkeva tie. Tiet kannattaa ajaa nyt eikä viidestoistapäivä, sillä ne rapistuvat ja niinden kunnostaminen saattaa pitää ne kiinni pitempään tai sitten tie suljetaan kokonaan kuten esim. Strada degli’eroi passo Fugazzen lähettyvillä tai Mt.Caberton. Tai sitten tiet suljetaan moottoriajoneuvoilta viheriäisistä syistä kuten vaikka Tremalzo-Nota välinen tie, joka kuitenkin vielä on ajettavissa MP:llä kunhan hankkii ensin luvan. Tarkoitus oli käydä ajamassa Ligurian rajatie eli tuo vanha sotilastie, mutta olin siellä tien alussa maanantaina ja tottakai tie oli suljettu maanantai-tiistai moottoriajoneuvoilta ja varattu siis pelkästään fillareille ja patikoitsijoille. Myös Assiettalla piti käydä, mutta sijainnista oli epätietoisuutta ja paikallisen ohjeistus väärä ja kun oikea reitti oli tiedossa niin päivä alkoi olla jo pulkassa ja Asietta jä ajamatta. Mutta jäi niitä muitakin teitä vielä varastoon, joten vuoden päästä taitaa ilmestyä jatko-osa Strade Bianchelle SIIS AJA NE KUN VIELÄ VOIT
sisällysluettelo sivu
3 4-5 6 7 8-9 10 11 12-13 14-15 16-19
Tiellä ajo kielletty tai ne on suljettuna korjausten takia Colle delle Finestre Passo Puria & passo Ere Passo Tremalzo - Passo Nota Ponalen vanha tie Apenniineillä Corbaria etsimässä Mont Ventoux Anfo - Maniva - Croce Domini Col du Parpaillon Tenda - Casterino - La Brigue - Collardente - Garezzo
- tomppa 2
passo Magazine
1/2016
Kieltoja kieltoja kieltoja Jos ne ei oo rikki, ne kyllä menee ja jos niitä ei oo kielletty niin ne kielletään
Anfo-Maniva pätkä oli kymmenisen vuotta sitten useamman vuoden sulki korjauksen takia ja Maniva-CroceDomini pätkä oli kiinni parina edellisenä kertana kun olin sinne yrittänyt. Mt.Chaberton suljettu 90-luvun alussa, Strada degli’eroi menny rikki jo lähes kakskyt vuotta sitten, Cinque Croci suljettu joitain vuosia sitten ja listaa voisi jatkaa pitemmällekkin, mutta kun ei nyt tältä istumalta muita muista. Tremalzo-Nota väli on kielletty, mutta ainakin vielä sinne saa luvan jos majoittuu alueen hotelliin, mutta sanoisin, että täyskielto on vain ajan kysymys. Ligurian rajatie on ma-ti varattu fillareille mutta kun viherpiiperrys on italiassa voimistumassa niin milloinka loppuu siellä ajelu prätkillä eli käykää ajamassa alppien hiekkatiet kun ajaminen siellä on vielä sallittu.
passo Magazine
1/2016
3
Colle delle Finestre
2176m
Etelärinne: Finestre - Pourrieres 11km Asfalttipintainen tie avoimessa rinteessä laskeutuu alas SP23R tielle, MUTTA sille on vaihtoehtoja. Nelisen kilometriä passolta alkaa SP173 tie, joka johtaa Colle dell’ Assiettan kautta Sestriereen. Tämä tie oli heinä-elokuussa 2016 varattu moottoroimattomaan liikkumiseen keskiviikkoisin ja lauantaisin, muulloin sillä sai ajella myös moottoripyörillä. SP173 tietä ylempänä on vanhoja sotilaspolkuja, jotka nykyisin on kielletty jonkun paikallisen lain nojalla. 2,5km passolta alaspäin erkanee tie SP172 - SP23R tielle (13km), reitillä on bunkkeribongareille Serre Marien linnoitus. Linnoite kuuluu La Strada dei Cannoniin, joka on pituudeltaan n.400 km ja jonka varrella on yli 40 eri linnoitusta Torinon ja Grenoblen välisellä alueella, mm. Mt.Chabertonin tykkipatteristo, jolle vievä tie suljettiin moottoriajoneuvoilta 90-luvun alussa. http://lastradadeicannoni.medalp.eu/
4
passo Magazine
1/2016
Pohjoisrinne: Meana di Susa - Finestre 16km Puoliväliin rinnettä tie on kapea ja asfaltoitu. Näkymiä rajoittaa totuttuun tapaan puusto, mutta reilu 30 serpertiinimutkaa pitää huolen siitä ettei näkymien katselu ole alkupätkän olennaisin osa. Viimeiset 3km on avoimemmassa maastossa jossa nousu jyrkentyy kohden passoa. Itse Finestre ei ole kovin kummoinen passo, mutta kun läheisyydessä on Assietta ja nämä yhdessä muodostavat reitin, jota ei kurapyöräilijä voi jättää väliin.
passo Magazine
1/2016
5
Passot Puria1380m ja Ere 1151m. Noin 10-15km Gardajärven länsirinteellä sijaitsevat passot. Costasta passo dell’Eren kautta Tignaleen kulkevalla tiellä on mittaa noin 10km ja tie on sallittu moottoripyörille. Kovin kummoisia elämyksiä ei tie tarjoa kun puustokin peittää valtaosan matkasta maisemat. Tien kunto vaihtelee sateiden ym. syiden takia, mutta ollee yleensä ajettavissa katupyörällä. Passo Eren kohdalla lähtee moottoripyöriltä kielletty tie passo Purialle ja sieltä tie jatkuisi vielä Cadriaan. Loppukesällä 2016 oli ajokieltomerkki spreijattu umpeen ja saatoin hyvällä omalla tunnolla ajaa passo Purialle asti. Siitä eteenpäin en ollut varma mitä tietä olisi pitänyt jatkaa ja kun tien kunto passon jälkeen huononi lähinnä edellispäivien sateiden takia ja kun passolta eteenpäin ei kieltomerkkiä oltu spreijattu. Takaisin passo Erellä ajaessa oli paikallinen metsänvartija ajanut tien varressa olevalle ”metsäkämpälle” ja kun sivuutin ko. viranomaisen niin morjestin ystävällisesti saamatta kuitenkaan muuta vastinetta kuin tuiman mulkaisun. Passo Ereltä on Purian passolle matkaa kaiketi muutama kilometri. En tätä tietä voi suositella kuin ehkä passobongareille ja niille joilla on vielä viikon etukäteen maksetusta majoituksesta päivä tai pari jäljellä ja seudun kaikki muut tiet on jo ajettu, mutta ajohaluja vielä olisi jäljellä
6
passo Magazine
1/2016
Passo Tremalzo - passo Nota 10km Tie on kielletty moottoriajoneuvoilta ilman lupaa. Tähän saakka on luvan saanut paikallisesta hotellista jossa yöpyy. Silloin kuin minä kävin ajamassa fillarilla sinne Tremalzon tunneliin niin yhtään MP:tä ei reitillä näkynyt. Suositeltavaa onkin ajaa tie fillarilla. Onnistuu hyvin myös huonokuntoiselta sillä Gardalta löytyy hlö+pyörä takseja, jotka kuskaa pyörän ja kuskin Tremalzoon. Tien alusta tunneliin on matkaa vajaa pari kilometriä ja nousua ehkä parisen sataa metriä eli onnistuu myös huonompikuntoiselta, kuten minä. Tunnelin toiselta puolelta alkaakin laskeutuminen alas Notaan ja sieltä vaikka Gardajärvelle asti ja kovinkaan monta polkaisua ei reitillä tarvita.
passo Magazine
1/2016
7
8
passo Magazine
1/2016
Ponalen vanha tie 5km Tie alkaa Riva del Gardalta ensin päällystämättömänä ravintola Belvedereen asti. Matkaa asfalttiosuuden alkuun noin 2,5km ja nousua 150m (79–>230m). Ravintolalta tien päätekohtaan Regina Mundin patsaalle tie nousee jyrkähköä vuoren rinnettä serpentiinisenä ja asfaltoituna lähinnä havupuiden varjostaessa ajoittain ajoreittiä. Vaikka tämä osuus onkin lähinna ”Ledron rotkon/laakson” reunalla eikä Gardajärven reunalla on näkymä Gardalle kuitenkin koko ajan olemassa rintamasuunnan ollessa kohden pohjoista eli Torbolea ja Rivaa. Pituutta tälle osuudelle kertyy noin 2km ja nousua noin 180m (230–>410m) Tie oli vielä 80-luvulla pääväylä Ledron laaksosta Gardajärvelle vasemmalla näkyvän vuoren läpi rakennetun tunnelin valmistumiseen asti. Tie rakennettiin vuosina 1848-1851 Bezzeccalaisen kauppiaan Giacomo Cissin toimesta. Se yhdisti Ledron laakson muuhun Trentinoon. Tiestä käytetäänkin yleisesti myös nimitystä CIS perustajansa mukaan.
passo Magazine
1/2016
9
Ei pelkästään Alpeilla vaan myös Apenniinit, Lessinia.... Ja ihan vaan muistutuksena, että myös muualta kuin Alpeilta löytyy mukavaa hiekkatieä. Vaikkapa nyt vaan Apenniineiltä ja Lessiniavuoren ylätasangolta
10
passo Magazine
1/2016
Mont Ventoux Ventouxin vuori on kyllä aikamoinen sorakasa vuoreksi tai vuori sorakasaksi kuinka sen nyt tahtoo sanoa. Joka tapauksessa oli vaikuttava kokemus ajaa auringonpaisteessa valkoisena hohtavalle vuorelle ja siinä ajellessa ei enää yhtään ihmetellyt miksi italialaiset kutsuvat sorateita valkoisiksi teiksi. Vuoren huipulle menevä tie on asfalttia, mutta vuoren etelärinteeltä löytyy hiekkatietä serpentiinein. Vuoren ympäriajolle kertyy mittaa 50km
passo Magazine
1/2016
11
Anfo - passo Maniva 1664m - passo Croce Domini 1892m Anfo - Croce Domini 36km joista hiekkaa vajaa 10km. Croce Domini - Anfo 31km asfalttitietä
Ei pelkästään soraa, mutta Vaikkei tie olekkaan sanan varsinaisessa merkityksessä mikään hiekkatie niin se pääsi tähän numeroon ensinnäkin siksi, että se tarjoaa kuitenkin soraosuuksia ja myöskin ripauksen soratiefiilistä.
12
passo Magazine
1/2016
Se on mukana myös siksi, että Anfo-Maniva väli oli joitain vuosia taakse päin useamman vuoden remontissa ja joka vuosi talven jälkeen tietä joudutaan vähintäänkin siistimään ja jos vauriot ovat suurempia niin myös korjauksia joudutaan mahdollisesti odottelemaan vuosi tai pari, ehkä enemmänkin. Ja myös siksi se on mukana, että tien voi ajaa tavallisella katupyörällä ainakin jos se on normaalissa kunnossa siis tie, joten tie sopii hyvin ikäänkuin aloitukseksi tai näyteversioksi alppien hiekkateistä tutustumistarjouksien lailla. Eikä sovi unohtaa sitäkään, että lähialueilla on toinen toistaan parempaa tietä moottoripyörille, TremalzoNota, viiden järven reitti (Garda, Valvestino, Idro, Ampola ja Ledro)
passo Magazine
1/2016
13
Col du Parpaillon 2645m. Parpaillon tunneli 520m pitkä Pohjoisrinne: Crevoux- Parpaillon 13km 5 ensimmäistä kilometriä on asfaltoitu. Tien voisi luonnehtia kulkevan koko ajan nousevassa laaksossa eli tien molemmin puolin näkyy vain vuorenseinämää ja maisema avautuu vasta lähellä huippua.
tunneli
14
passo Magazine
1/2016 video 3min
video kanava
Etelärinnerinne: La Colmiane - Parpaillon 17km 5 ensimmäistä kilometriä on asfaltoitu. Alussa näköala on alas laaksoon, mutta kun tie siirtyy ylempään laaksoon niin näkymät tien molemmin puolin ovat vuortenseinämät. Maisema avartuu vasta lähellä passoa.
Parpaillon oli pieni pettymys kun ottaa huomioon tien tunnettavuuden. Aina kun puhutaan Alppien hiekkateistä niin listan kärkipäästä löytyy Parpaillon. Ei maisemat huonot ole, mutta samankaltaisia mutkateitä löytyy noilta seuduilta pilvinpimein niin ajattelin mielessäni, että tässäkö tää nyt sitten oli. Toki kun päästään lähelle huippua niin maisematkin jo vähän avartuu ja etenkin jos jalkautuu ja nousee sinne mäen päälle niin ei voi maisemia moittia. Mutta taitaa kuitenkin olla niin, että tien kiinnostavuus kulkee käsikädessä tuon tunnelin kanssa sillä onhan sillä jo ikää yli sata vuotta( rakennettu 1800-luvulla) ja siinä, että tunneli sijaitsee yli 2600metrissä joka käytännössä tarkoittaa, että vaikka lumet ovatkin jo ympäriltä sulaneet niin tunneli voi olla vielä jäässä aika kauankin lumien lähdön jälkeen. Tunnelia jossain lähteissä kutsutaankin ”jää-tunneliksi”
passo Magazine
1/2016
15
Tenda 1908m - Peirefigue 2040m - Casterino - La Brigue Menin passo Tendalle tarkoituksena ajaa Via del Sale eli Ligurische Grenzkammstraße eli Ligurian vanha rajatie. Ajettuani tietä vähän matkaa oli edessä portti ja portin vartija. Tie on maksullinen (autot 15e ja MP 10e) ja tämän lisäksi tie on maanantaitiistai suljettu moottoriajoneuvoilta eli varattu vain fillaristeille ja patikoitsijoille. Tietysti olin siellä maanantaina ja tie jäi ajamatta. Ko. portinvartija oli avulias heppu ja neuvoi kuinka maksuportin voi kiertää pienemmän ja vaativamman tien kautta ja siinäkin tapauksessa olisi pitänyt ajella suljettujen puomien kautta, joten jätin väliin. Heppu neuvoi myös vaihtoehtoisen reitin ensin länteen vanhaa Marguerien linnoitusta sivuten ja sitten kohden etelää Casterinon kautta Tenda-Sospel väliselle tielle D6204 La Briguen kohdalle. Mun kartasta ei tätä tietä ollut eli neuvo tuli tarpeeseen. Hepulla oli myös myynnissä alueen pikkutarkka kartta, mutta en siinä kiiressä älynnyt osta sitä, 4e seuraavalla kerralla sitten. Via del Sale Tendalta Monesiin on pituudeltaan noin 40km. Tien nimi Via de Sale tulee siitä, että se on ikiaikainen suolan kuljetus reitti ja myöhemmin se on tunnettu sotilastienä ja alueelta löytyykin useita linnoituksia reilun sadan vuoden takaa.
16
passo Magazine
1/2016
- Col Sanson 1696m -Collardente 1586m - Garezzo 1795m Passo Tendalta Casterinon kautta La Brigueen kertyy matkaa reilu 30km. La Briguesta Col du Linairen, baisse de Sansonin, passo Guardian ja Garezzon tunnelin kautta San Bernardoon kertyy noin 36km. Tenda Casterino väli on hiekkaa tai asfalttia. Tien asfaltoinnista tosin on jo kulunut jokunen hetki ja paikoitellen asfaltista on vain muisto jäljellä. Tie ei ole missään hyvässä kunnossa, mutta ajettavissa myös katupyörällä tien heikompia osai välstellen. Casterino - La Brigue väli on hyvää asfalttitietä. Briguen jälkeen kohti Baisse de Sansonia tie muuttuu soratieksi ja sateet voi saattaa tien hyvinkin huonoon kuntoon, mutta tällä kertaa tien kunto oli ihan kohtalainen, mutta vuoristolaiseen tyyliin tiellä oli paljon kivikkoa eli koko ajan ajaessa etsin vähän tasaisempaa spooria. Yhtään matkaenskaa tai katupyörää ei tullut vastaan, pari autoa ja mönkijää sekä muutamia crossityyppisempi (lähinnä kotareita). Sekä tietysti fillareita. Passo Tendan vanha eteläinen hiekkaserpentiinitie oli suljettu, koska Tendan asfalttietietä korjailtiin siinä tunnelin lähellä ja samalla vanha tie oli laitettu sulkuun.
passo Magazine
1/2016
17
18
passo Magazine
1/2016
passo Magazine
1/2016
19
jatkuu vuonna 2017