Jälleen tien päälle

ELINA TOUKOLA

Jouni Nikula oli 1970-luvun loppupuoliskolla töissä Hollannissa, kun hänelle tarjoutui mahdollisuus hankkia uusi Mercedes-Benz 123 300D suoraan tehtaalta Saksasta.

– Mersu oli kestävän ja vahvan auton maineessa, mutta tarkkaa tietoa minulla ei ollut syksyllä 1976, minkälaista autoa olin tilaamassa, Nikula kertoo, – korimalli oli nimittäin vielä tilatessa salaisuus. Jännitys olikin huipussaan alkuvuodesta 1977, kun Nikula oli paikan päällä vastaanottamassa autoa linjalta usean muun tilaajan seurassa. Auto täytti toiveet, ja käynti osoittautui mielenkiintoiseksi, kun tehtaalla esiteltiin valmistuslinjakin työvaiheineen.

– Tuolloin autoille oli seitsemän allasta eri pintakäsittelyjä varten, Nikula muistelee.

Auto tuli tutuksi heti ensimmäisellä ajomatkalla Stuttgartin tehtailta asemapaikkaan Amsterdamiin.

– Matka meni hyvin. Päällimmäisenä mieleen jäi, että tehtaalta autoon sai tasan 20 litraa polttoainetta. Enempää ei tippunut edes rahalla, joten sen puolen sai hoitaa ihan itse matkalla, Nikula naurahtaa.

YKKÖSAUTOSTA KESÄAUTOKSI

Puolentoista vuoden kuluttua Jouni Nikula saapui autoineen Suomeen. Mersu oli perheen ykkösauto, ja toisella autolla ajeltiin arkisia perheajoja. Ajan myötä – niin kuin vanheneville autoille tuppaa käymään – se siirtyi käyttöasteikossa alemmaksi, ja lopulta sitä käytettiin lähinnä kesäaikaan peräkärryn vetoon.

Jouni Nikula toi Keski-Euroopan työkomennukseltaan Mersun perheen ykkösautoksi. Nyt monien muistojen auto on jälleen siinä kunnossa, ettäsillä kelpaa ajella ja muistella menneitä.

Kuva: Mobilia/Elina Toukola

ENTISTÄ EHOMMAKSI

Mobilian pajalle Mercedes päätyi vuosi sitten. Auto kärsi ruosteesta tehtaan useista pintakäsittelyistä huolimatta. Mobilian entisöijä Ismo Koittola laittoi auton kuntoon.

– Lattiapellit sai käytännössä uusia etupenkkien alta kokonaan, ja ovien alareunat hitsasin kuntoon, Koittola kertoo.

Tuulilasin viereiset pystyreunat tiedettiin huonoiksi, koska niistä oli valunut vettä sisään, joten ne olivat ehdottomasti tehtävälistalla. Lisäksi laitettiin kuntoon muun muassa takalokasuojien kaaret, ja auto maalattiin osin uusiksi.

Mersulla on ajettu vain 400 000 kilometriä, ja sen ansiosta verhoilut olivat vielä hyvässä kunnossa. Ne saivat huolellisen puhdistuksen Rockarolinan käsittelyssä ja ovat nyt kuin uudet.

– Autossa on hyvä kone, joten kyllä sillä on tarkoitus ajaa, Nikula kertoo ja jatkaa nauraen, – ongelma tosin on, että jos ennen autolla ei tullut ajettua, kun ajatteli jos se jää tielle, niin nyt sitä miettii, raskiiko, kun se on niin hieno.