This book is a publication of Indiana University Press Office of Scholarly Publishing Herman B Wells Library 350 1320 East 10th Street Bloomington, Indiana 47405 USA
No part of this book may be reproduced or utilized in any form or by any means, electronic or mechanical, including photocopying and recording, or by any information storage and retrieval system, without permission in writing from the publisher. The paper used in this publication meets the minimum requirements of the American National Standard for Information Sciences—Permanence of Paper for Printed Library Materials, ANSI Z39.48–1992.
Manufactured in the United States of America
First Printing 2024
Cataloging information is available from the Library of Congress.
ISBN 978-0-253-06836-1 (hardback)
ISBN 978-0-253-06838-5 (ebook)
Cover image: Upper left , Cynthia Castro Cohen-Henriquez and Rabbi David CohenHenriquez, Panama. Upper middle, Noreen Daniel and Rabbi Romiel Daniel, India. Upper right , brides with gifts, Madagascar. Lower left, Rut Wangeci and attendants, Kenya. Lower right , Mushka Kantor Kaltmann, Chabad, Thailand.
With appreciation to Kulanu and Hadassah-Brandeis Institute
CONTENTS
A cknowledgments xi
Introduction 1
1 . Meeting 5
Peta Pellach, Australia
Suzanne Vromen, Belgium
Anne Lapedus Brest, Ireland
Luba Ioffe, Russia
Lina Zatzman, Scotland
Sara Gerson, Syria
Modreck Maeresera, Zimbabwe
2 . Courtship 25
Raisa Baskin, Belarus
Racheline Abécassis Barda, Egypt
Racheline Abécassis Barda, Italy
Miriam Sivan, Poland
Daisy Abboudi, Sudan
Mushka Kantor Kaltmann, Thailand
3 . Betrothal 45
Luiza Kario, Bulgaria
Sally Joseph, Burma
Ronit Behar and Ruthy Benoliel, Chile
Batia Shems, Lebanon
Remy Ilona, Nigeria
Pnina Abir-Am, Romania
Eda Birol, Turkey
Rachel Namudosi Keki, Uganda
4 . Conversion before Marriage 69
Aline Livni, Algeria
Cecilia Kahn, El Salvador
Libby Nitzan, Israel
Yehudah Kimani, Kenya
Diana Pershtein-Lapkis, Latvia
Ahava Havotramahavalisoa, Madagascar
Veronica Preiss, Nicaragua
Cynthia Castro Cohen-Henriquez, Panama
Navah Harlow, Portugal
Jacob Steinberg, Suriname
Gabriela Fraenkel, Uruguay
5 . The Invitation 94
Ethel Schuster, Colombia
Carole Bourne, Costa Rica
Miriam Harel, Germany
6. Before the Wedding: Mikveh and Henna 102
Zanet Battinou, Greece
Sheba Grinhaus, Israel
Gabriela Mekler, Mexico
Rachel Jacobson, Morocco
Zvia Epstein, Pakistan
Alanna E. Cooper, Uzbekistan
Tzipi Avizemer and Dafna Avizemer Rabbo, Yemen
7. The Wedding Venue 120
Irene Münster, Argentina
Regina Espenshade, Austria
Rabbi A. Nathan Abramowitz, Bermuda
Dalia Kaufman Katz, Cuba
Andrea Masters, England
Anaëlle Ebrard, France
Katalin Guttmann-Olti, Hungary
Rabbi Michael Harvey, St. Thomas
Larisa Khayter Katsman, Ukraine
Marian Leah Knapp, United States
8. The Ketubah 145
Patricia Philo Kopstein, New Zealand
Lena Rubenfeld Koralewska, Poland
Geri Garfinkel, United States
9. The Wedding Ceremony 155
Nan Weiner, Canada
Vida Neuwirthová, Czech Republic
Evelyn Zentner de Falck, Ecuador
Adena Winer-Avraham and David Winer, Ethiopia
Elizabeth Joshua, India
Rabbi Barbara Aiello, Italy
Molly Neufeld, Peru
Esther Muhlfelder, Spain
Ariella Tishler, Switzerland
10. A fter the Ceremony and Beyond 181
Daphna Shemesh, Afghanistan
Mônica Guttmann, Brazil
Lina Zatzman, Canada
Nancy A., China
Shanaz, Iran
Ainsley Henriques, Jamaica
Ana Lebl, Serbia
Judith Goldstein, Venezuela
1 1. A rranged and Forced Marriages 198
Noreen Daniel and Romiel Daniel, India
Rachel Wahba, India
Farideh Goldin, Iran
Yitzhak Bakal, Iraq
Gina Bublil Waldman, Libya
Herb Selesnick, Lithuania
Yolande Cohen, Morocco
Aimée Aviva Cohen, Tunisia
Visit https://ebookmass.com today to explore a vast collection of ebooks across various genres, available in popular formats like PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with all devices. Enjoy a seamless reading experience and effortlessly download highquality materials in just a few simple steps. Plus, don’t miss out on exciting offers that let you access a wealth of knowledge at the best prices!
1 2. I ntermarriage and Interethnic Jewish Marriage 221
Ana Lebl, Croatia
Josette Capriles Goldish, Curaçao
Guershon Nduwa, France
Deedie Karake, Guatemala
Rosario Losk, Honduras
Tracy Slater, Japan
Maxine Hart, South Africa
Annie and Sara Goldsand, United States
13. Wartime and Postwar Weddings 2 42
Rabbi Bent Lexner, Denmark
Rosalind Dobson, England
Karmela Bélinki, Finland
Merav Levkowitz, Israel
Irene Levin, Norway
Hédi Fried, Sweden
Livia Fränkel, Sweden
Shulamit Reinharz, The Netherlands
1 4. M arriage Issues in Israel 2 62
Ruth Carmi, Cyprus
Yael Yechieli, Israel
Notes 269
Index of Brides by Country 273
ACKNOWLEDGMENTS
We are extremely grateful to the authors who generously expended time and effort to share their stories with us, either writing the stories themselves and graciously accepting our edits or making their contributions as patient and forthcoming interviewees online or in person. This is your book!
We are also grateful to the people whom we contacted to ask for referrals to potential authors. The following people provided information that often resulted in a story from a country we wanted to include in the collection, as well a s those who gave us other information. Our sincere thanks for your efforts. We couldn’t have obtained stories from eighty-three countries without you.
Sara Bauminger
Nina Ben-Ami
Joseph Benatov
Karen Bermudez
Rita Blitt
Harriet Bograd
Ayelet Cohen
Paula Dolinsky
Michael Durbin
Roslyn Eschelbacher
Lisa Fishbayn Joffe
Harriett Fox
Beverly Frankel
Titti Frankel
Ali Freedman
Julia Freedson
Kaj Fried
Beverly Friend
Rachel Garrity
Desiree Gil
Rita Gomel
Eliana Gurfinkiel
Rita Hanin
Charlotte Ikels
Shamira Joshua
Ieshia Karasik
Irina Karasik
Ruth Katz
Judi Kloper
Hadassa Kubat
Molly Levine
Roberta Leviton
Janet Levy
Nina Lichtenstein
Devorah Lynn
Erica Lyons
Sharon Oran
David Orenstein
Alvah Parker
Rabbi Peretz Chein
Amy Powell
Rabbi Michael Ragozin
Judy Remis
Shep Remis
Katka Reszke
Tania ReytanMarincheshka
Sarah Rosehill
Amy Rotenberg
Myra Schiff
Annika Schildt
Bea Schutz
Marilyn Segal
Acknowledgments
Noam Sender
Edward Serotta
Riki Shapira
Marjorie Siegel
Richard Siegel
Monica Sisay
Carole Skowronski
Marian Sofaer
Lucy Steinitz
Ana Stella Schwartz
Bonita Sussman
Anne Vinick Garrity
Emily Vinick
Ezra Vogel
Shep Wahnon
Felicia Waldman
Jani Wase Vinick
Debs Weinberg
Ruth Weinstein
Martin Weinstein
Sarah Winer
Anita Zwick
We are grateful to the staff of Hadassah-Brandeis Institute, especially Lisa Fishbayn Joffe, Sylvia Fishman, Nancy Leonard, Debby Olins, and Amy Powell. Barbara thanks the board of Kulanu for opportunities to meet people from the far corners of the globe.
Shula thanks her husband, Jehuda, for traveling with her to many of the countries represented here.
100 JEWISH BRIDES
INTRODUCTION
Several years ago, Brandeis University sociologists and friends Barbara Vinick and Shulamit Reinharz decided to explore the variation of Jewish customs around the globe, drawing on Jewish women’s reports that we would gather. Are Jewish customs fixed and uniform, immune from change? We knew that not all Jews lived according to the rules of Jewish law. How do Jews around the world actually live their lives? How do Jewish customs reflect the cultures in which the participants live? For our first project, we asked if Purim—the springtime holiday celebrating Queen Esther’s courage in saving the Jews, which is described in the Scroll of Esther—was celebrated the same way everywhere. What we found startled us. In some communities, Purim was the most important Jewish holiday of the year and was celebrated extensively, in contrast to other communities where it was a minor occasion.1
We were able to undertake the Purim project because each of us had extensive contacts among Jews in a variety of countries. Barbara is a devoted board member of Kulanu (Hebrew for “all of us”), an organization that supports isolated, emerging, and returning Jewish communities in Africa, Asia, Latin America, and elsewhere around the world.2 In 1997, Shulamit created a new research center at Brandeis University, Hadassah-Brandeis Institute (HBI), whose purpose is to develop new ideas about Jews and gender worldwide.3 In doing so, she had a large network of Jewish scholars, rabbis, and activists from around the globe. When we finished gathering our stories, they were assembled in a softcover illustrated volume, replete with photographs, in an internal publication supported by National Hadassah and HBI. Copies of Esther’s Legacy: C elebrating Purim around the World quickly ran out after it was used as a learning tool in many Jewish groups.
Intrigued by what we learned, we embarked on our next project. This time our focus was on bat mitzvah, the Jewish girl’s coming of age at twelve or thirteen, when she assumes adult responsibilities. Our questions were straightforward: Are b’not mitzvah (plural of bat mitzvah) recognized and celebrated throughout the world? When and where was the first such celebration held? Are the customs around bat mitzvah varied or basically uniform? Once again, the material we discovered astonished us. We learned that the first recognition of girls’ coming of age took place in Italy and was then imitated in the United States. We learned that some ceremonies involved a single girl while others involved a whole group. And we learned that there was a wide range of expectations: some girls engaged in extensive learning of Jewish and Hebrew materials beforehand, while others put on a musical-theatrical performance, typically organized by their mothers and involving elaborate costumes and set designs. Our collection of photographs and stories about b’not mitzvah was so large that we turned to Indiana University Press to publish our book, Today I Am a Woman: Stories of Bat Mitzvah around the World (2012). Once again, our work generated interest and was nominated for and won awards, and the two of us—either together or separately—were invited to make presentations throughout the country.
You can probably guess what happened next. We embarked on our third cultural project—Jewish weddings from the bride’s point of view. Do Jewish weddings vary in diverse international communities? Are particular features always present? As was the case in our previous projects, we found enormous variation in every aspect of the Jewish marriage ritual, from a brief ceremony in a home or rabbi’s study to weeklong rituals and elaborate shindigs.
It turns out that the topic of weddings was much more complex than that of Purim or bat mitzvah. The stories in our book on Purim were arranged alphabetically by country; we arranged the material about Jewish girls’ coming of age by the continent of the country where the bat mitzvah ceremony took place. In the case of our stories about weddings, we have arranged our material in two ways: by stages of the wedding process and by special topics. The “stage” structure we developed derived from what the women (or their surrogates, including their mothers and daughters) told us about the process of Jewish marriages. Our book—and many of the stories we collected—starts with how Jewish brides met their partners. Next, we highlight courtship and engagement or betrothal. Stories that concern brides’ conversion to Judaism before marriage come next. Subsequent chapters deal with invitations to the wedding ceremony, how the bride or others selected the venue for the wedding, special activities that occurred before the ceremony, and the ketubah (wedding
contract). The ceremony itself played a large role in most of the stories, but we chose some of the most fascinating examples for that chapter. Our final chapter within the “stages” framework deals with customs that took place shortly after the wedding.
As you will see, these testimonies are not devoted exclusively to one stage of the journey to the bimah and beyond; we could have placed many stories in multiple chapters. Our decisions were based on elements that were unique, interesting, or particularly relevant to that story.
Because our Jewish brides’ stories come from all over the world and from previous eras, we decided to create separate chapters for special topics, particularly circumstances that varied significantly from the norm, such as arranged marriages and Jewish weddings that occurred during or shortly after the Holocaust. We also decided to create a separate chapter for stories of weddings in I srael because Israeli weddings are currently the subject of intense and even acrimonious debate and policymaking. Because Jewish intermarriage is pervasive around the world,4 except for in Israel, and steadily increasing, we have two chapters on the topic that focus on prenuptial conversion and intermarriage, respectively.
It is our hope that readers of this book will enjoy learning about how Jews marry—and used to marry—around the world and may get some ideas about how they want to celebrate their own marriage. Readers may not be aware of the existence of all of these Jewish communities. Simply learning about them is eye opening. Focusing on marriage shows us that Jewish life is always in flux over time and space. Weddings now reflect the tastes and interests of the couple as much as they do Jewish law and customs.
Barbara solicited stories from women around the globe who came from diverse Jewish communities, some well known and others unfamiliar to mainstream Jews, and gave them few instructions: include the place and date of the wedding, attach a photograph, and limit the story to about one thousand words. (She interviewed in person or remotely a few women who declined to write their stories but wanted to have them included.) When we received the stories, she edited them as lightly as possible and sent them back to the authors for approval. Then the two of us sat down to analyze and organize what had been sent to us.
As it turned out, women did not limit their stories to the wedding ceremonies but rather placed their marriages within the context of a larger narrative of their lives. Most included how they met their partner and how their lives have evolved since they married. We also discovered that many women wanted to write the stories that had come down to them of their mother’s or grandmother’s
wedding—some in amazing detail. When they did not find their own wedding particularly interesting, they wrote about someone else’s—as long as a Jew was involved—such as a cousin’s or a congregant’s. People wanted to write a story that had an interesting twist. Some wrote about why they rejected old customs with which they no longer identified, and others wrote about why they chose to perpetuate these customs, some of which had been adopted through the ages from their non-Jewish neighbors. All in all, the stories are reflections of the way people understand Jewish weddings, with their joys, strains, and variations. This is not a complete compendium of wedding customs—that would probably require an encyclopedia. Rather it is a glimpse into the stories that brides tell about one hundred Jewish weddings from eighty-three countries in many historical eras. In summary, this collection represents a larger project of learning about how Jewish life was and is actually lived around the world by hearing about women’s activities and listening to their voices.
MEETING
The meeting of the bride and groom is always the first step in an eventual marriage, whether the couple were childhood playmates or had first laid eyes on each other the week before. Meeting the spouse is a universally vivid memory for those involved and often a milestone event in family lore.
“Meeting stories” are as old as the Bible. Although we do not know how Sarah met Abraham, we do know how their son Isaac met his wife, Rebecca, a story told in detail in Genesis 24. Abraham’s emissary, Eliezer, found the virtuous Rebecca at a well. Similarly, a generation later, Isaac’s son Jacob saw his f uture wife, Rachel, at a well. Rachel’s father, Laban, then tricked Jacob into marrying his older daughter, Leah.
In these ancient stories, the father had a major role in the couples’ meeting and deciding whether they could marry. To this day, among some groups of ultra-Orthodox Jews, the parents (or just the father) still have this role not so much by Jewish law but by custom. Shtisel , an Israeli television series now popular in the United States, shows the prerogative assumed by a father, with the help of a shadchan (matchmaker), to find an appropriate wife for his son in a contemporary ultra-Orthodox Jerusalem community.
This type of “arranged” marriage was commonplace in Mizrahi (Middle Eastern) Jewish communities in generations past. Chapter 11, “Arranged and Forced Marriages,” tells some of these stories. For the most part, however, Jewish women have been free to choose on their own. This does not mean that parental and community influences have been lacking. Many Jewish women remember mothers and other interested relatives and friends urging them to meet a Jewish man, even going so far as to fix up a couple on a blind date. This
Visit https://ebookmass.com today to explore a vast collection of ebooks across various genres, available in popular formats like PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with all devices. Enjoy a seamless reading experience and effortlessly download highquality materials in just a few simple steps. Plus, don’t miss out on exciting offers that let you access a wealth of knowledge at the best prices!
Exploring the Variety of Random Documents with Different Content
The Project Gutenberg eBook of Vallankumouskertomuksia
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: Vallankumouskertomuksia
Author: Anatole France
Translator: Meri Sulju
Release date: August 22, 2017 [eBook #55411]
Language: Finnish
Credits: E-text prepared by Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VALLANKUMOUSKERTOMUKSIA ***
E-text prepared by Tapio Riikonen
VALLANKUMOUSKERTOMUKS
IA
Kirj.
Anatole France
Suom. Meri Sulju
Kirjallisia pikkuhelmiä XI.
Hämeenlinnassa, Arvi A Karisto, 1909.
O. Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
SISÄLLYS:
Anatole France. Vuonna kaksi.
Aamun sarastus.
Madame de Luzy.
Erään vapaaehtoisen muistelmia.
Anomalla saatu kuolemanrangaistus.
Pieni tinasotamies.
Anatole France.
Anatole France (äännetään: Frangs) syntyi Parisissa huhtikuun 16 p:nä 1844. Isä oli antikvaarinen kirjakauppias. Poika sai koulutuksensa Parisin muutamassa lukiossa ja antautui sitten kirjallisiin töihin. Alotettuaan ensin muutamalla elämäkerrallisella teoksella (1868), saavutti hän sitten huomiota ensimäisten runojensa (1873) ja runopukuisen näytelmänsä "Korintilaiset häät" muodollisella täydellisyydellä. V. 1879, tultuaan sillä välin senaatin kirjastonhoitajaksi ja "Temps"-lehden aputoimittajaksi julkaisi hän
kokoelman humoristisia kertomuksia. Mutta vasta hienoilla kulttuurihistoriallisilla kuvillaan, joita hän alkoi lähetellä maailmaan v:sta 1881, saavutti hän oikein läpäisevän menestyksen. Hän on julaissut niitä niin suuren joukon toisen toistaan loisteliaampia, että on työlästä mennä niistä parhaita luettelemaan, mainittakoon tässä vain ihana "Kuningatar Hanhenjalka" jota yhtä vähän kuin muitakaan hänen mestarikynänsä tuotteita ei vielä ole suomeksi saatu. Hienolla ja skeptillisellä ivalla hän yleensä romaaneissaan leikkelee viehättäviä kulttuurikuvia, milloin egyptiläisestä Magdalenasta ja kristillisestä pylväspyhimyksestä, milloin 18 vuosisadan voltairelaisista apottipiireistä, milloin keskeltä vallankumouksen myrskyjä, kuten tässä julaistussa kokoelmassaan. Yhtä suurella ihastuksella hän saattaa käsitellä keskiajan legendoja kuin uudenaikaisia mutkikkaita sielunelämän ongelmia. Melkein kaikki hänen kaunokirjalliset teoksensa ovat yhtä paljon kriitillistä kuin runollista laatua; muuten on hän hienoaistinen arvostelijakin, on julaissut kriitilliset kirjotuksensa 4 nidoksessa (1888-1892). Politilliset kirjotuksensa julkaisi hän 1902 kahdessa nidoksessa; politikoitsijana samoin kuin kulttuurihistoriallisena kaunokirjailijanakin on hän skeptikko (= epäilijä), joka kuitenkaan ei ole vieras edistyspyrinnöille, vielä vähemmän ankaralle tyylitaituruudelle. Suuren menestyksen saavutti v. 1903 näyttämöllä hänen sosialistihenkinen kuvansa Parisin työväenelämästä "Crainquebille." — V. 1896 tuli France jäseneksi Ranskan akatemiaan. Vuonna kaksi.
Portinvartija on sulkenut vankilan oven entisen kreivittären Fanny d'Avenay'n jälkeen, joka on vangittu "yleisen turvallisuuden tähden", kuten luettelossa sanotaan, mutta todenperäisesti, koska hän on ottanut taloonsa maanpakolaisia.
Hän istuu penkillä, kanslistin merkitessä hänen nimeään, ja ajattelee:
"Jumalani, miksi kaikki tämä — mitä tahdot minusta?"
Vanginvartija näyttää enemmän äreältä kuin pahanilkiseltä. Ja hänen kaunis tyttärensä näyttää miellyttävältä valkoisessa, kokardilla ja kansallisvärisillä nauhoilla koristetussa lakissaan.
Vanginvartija vie Fannyn suureen pihaan, jonka keskellä seisoo kaunis akasia. Siellä odottaa hän siksi, kunnes hänelle laitetaan vuode ja pöytä kuntoon erääseen huoneeseen, jossa on viisi muuta vankia. Talo on täpötäynnä, eikä auta mitään, että se joka päivä lähettää likansa guillotinille. Komitea haalii alituisesti uusia vieraita.
Pihalla näkee hän nuoren rouvan, joka parhaallaan kaivertaa kirjainta puun kuoreen, ja hän tuntee Autoinette d'Auriac'in, nuoruutensa leikkitoverin.
"Sinä täällä, Autoinette?"
"Ja sinä täällä, Fanny? Anna asettaa vuoteesi minun vuoteeni viereen.
Meillä on paljo kertomista toisillemme."
"Tosiaan, hyvin paljo. — Entä herra d'Auriac?"
"Mieheni, häntä en ole enää ollenkaan ajatellut. Mutta se on väärin minulta. Hän on aina käyttäytynyt moitteettomasti minua kohtaan… Luulen, että hänkin istuu jossain vankilassa."
"Mitä teet sillä, Autoinette?"
"Hiljaa — — Mitä kello on? — Kun se lyö viisi, ei ystävä, jonka nimen olen kaivertanut tähän, ole enää elävien joukossa, tänään puolipäivän aikaan jätettiin hänet vallankumoustuomioistuimelle. Hän on nimeltään Gesrin ja oli vapaaehtoinen pohjoisarmeijassa. Olen oppinut tuntemaan hänet täällä vankilassa. Tämän puun alla olemme eläneet monta ihanaa hetkeä. Hän oli kelpo nuori mies. — Mutta tahdonpa nyt sinustakin kerran huolehtia, rakkaani."
Samassa tarttui hän Fannyä vyötäisiin ja veti hänet mukanaan huoneeseen, jossa hän nukkui. Hän saikin aikaan sen, että he saivat jäädä yhteen.
He päättivät, että he pesisivät aamulla aikaisin huoneensa lattian. Niukka illallinen syötiin yhdessä. Jokainen vanki toi mukanaan puulautasensa ja puiset ruokavehkeensä (metallinen pöytäkalusto oli kielletty) ja sai osansa sianlihaa kaalin kanssa. Fanny näki hämmästyksekseen, että monet naiset, jotka istuivat karkeatekoisessa pöydässä, olivat iloiset ja tyytyväiset. Samoinkuin rouva d'Auriac, olivat he huolellisesti kammatut ja puetut. Vielä kuolemankin kasvojen edessä halusivat he yhä miellyttää. Heidän keskustelunsa kääntyi rakkausseikkailuihin eikä viipynyt kauvaa, kun Fanny oli jo perehtynyt kaikkiin pieniin rakkausasioihin, joita punottiin sellistä toiseen näissä kurjissa vankilakomeroissa, missä kuolema antoi rakkaudelle korkeamman viehätyksen.
Sanomaton levottomuus valtasi hänet, hän kaipasi kättä, joka puristaisi hänen kättänsä.
Hän ajatteli taas miestä, joka häntä oli rakastanut ja jolle hän ei ollut mitään uhrannut ja katkeran katumuksen tunne raateli hänen sydäntään. Kyyneleet, polttavat kuin hekuma, valuivat hänen poskilleen. Hän tarkasteli seuralaistensa kasvoja savuavan lampun valossa, joka valaisi heitä aterialla, ja ajatteli:
"Me kuolemme kaikki yhdessä. Miksi olen minä suruisampi, ja miksi on sieluni niin täynnä levottomuutta, kun kaikki nämä toiset naiset ottavat kuoleman yhtä keveästi kuin elämänkin?"
Hän itki läpi koko yön, maatessaan olkisäkillään.
IIKaksikymmentä päivää on kulunut — hitaasti ja yksitoikkoisesti. Piha, jossa ainoastaan rakastavaiset etsivät pimeyttä ja yksinäisyyttä, on tänä iltana autio. Fanny ei ole enää voinut sietää käytävän ummehtunutta ilmaa ja on istuutunut pienelle nurmikummulle akasian juurella. Akasia seisoo täydessä kukassaan ja täyttää ilman suloisella lemulla.
Kirjainten alla, jotka Autoinette on kaivertanut puuhun, näkee hän paperin, joka on kiinnitetty neulalla. Tästä paperista lukee hän runoilija Bigéen seuraavat säkeet, hänen, joka istuu aivan kuin hänkin vankilassa:
Varjossa tämän puun sai koetuksen aikoina viattomat sydämet
lemmessä huolihinsa lohdutuksen ja unhottivat kopin murehet.
Ken kerran aikain iloisempain tullen ahtauteen tämän pihan seisattuu, — oi, kuollut lauluniekka laulaa sullen: sä pidä kunniassa jalo puu.
Se onpi kaihot sielun kidutetun onnekkain tyydytyksin palkinnut, on juonut kyynelhelmet ahdistetun ja onni on sen alla asunut.
Kun hän oli sen lukenut, vaipui hän syviin unelmiin. Hän kävi ajatuksissaan läpi koko elämänsä — rauhaisesti ja tasaisesti on se kulunut, hän on ilman rakkautta mennyt naimisiin, huvittaen päiviään musiikilla ja runoudella, hän on oppinut tuntemaan ainoastaan ystävyyden, vakavan, intohimottoman ystävyyden. Ja sitte on tullut mies, joka häntä rakasti, hän on antanut itseään rakastaa, mutta kuulumatta miehelleen kokonaan. Ja vasta nyt vankilassa tuntee hän, mitä hänen miehensä rakkaus olisi voinut olla hänelle.
Ja ajatus, että hän oli nyt kuoleva, saattoi hänet epätoivoon. Hänestä oli, kuin helmeilisi kuolon kylmä hiki jo hänen otsallaan. Sanomattoman tuskan valtaamana, käänsi hän katseensa taivasta kohden ja sammalsi:
"Jumalani, anna minulle vaan toivo takaisin!"
Samassa hetkessä kuuli hän keveitä askeleita, jotka lähestyivät häntä. Se oli Rosine, vanginvartijan tytär, joka etsi häntä täältä, voidakseen puhella hänen kanssaan salaisesti:
"Kansalainen", sanoi kaunis tyttö, "huomisillalla odottaa sinua mies, joka rakastaa sinua, Avenue de l'Observatoiressa. Ota tämä paketti, siinä ovat vaatteet, joita tavallisesti käytän. Sinun tulee vetää ne yllesi illallisen aikana huoneessasi. Olemme melkein yhtä suuret ja molemmat vaaleita. Pimeässä on meitä vaikea erottaa toisistamme. Eräs vartijoista on rakastettuni, hän on liitossa kanssamme, hän tulee huoneeseesi ja tuo sinulle korin, jota minun on tapana käyttää ostoksilla ollessani.
"Sitte menet alas portaita, jotka vievät isäni huoneeseen. Hänellä on avain. Talo ei ole siltä puolen lukittu eikä vartioitu. Sinun täytyy vaan varoa, ettei isäni näe sinua. Rakastettuni käyttäytyy sinua kohtaan ja puhuu sinulle, kuin menijä olisin minä. Hän sanoo:
"'Näkemiin, kansalainen Rose, voisit toki olla hiukan herttaisempi minua kohtaan.'
"Sitte menet aivan rauhallisena katua alaspäin. Minä menen samalla pääkäytävää ja me kohtaamme toisemme vuokra-ajurin luona, joka vie meidät määrätylle paikalle."
Fannylle olivat nämä sanat kuin lempeä kevätilma, joka ympäröi häntä.
Sanomaton halu vapauteen ja elämään paisutti hänen rintaansa.
Hän tunsi edeltäpäin koko pelastuksen ihanuuden. Ja ajatellessaan, että rakkaus viittoi hänelle, painoi hän kätensä rintaansa vasten. Mutta vähitellen pääsi harkinta jälleen voitolle.
Hän katsoi tyttöön lujasti ja sanoi: "Sanokaapa, miksi tahdotte niin uhrautua minun tähteni. Tehän ette tunne minua ollenkaan."
