Anniversary programme booklet (2013) for Academic Choral Society of University of Helsinki

PINTAA SYVEMMÄLTÄ

Akateemisen Laulun 60-vuotisjuhlajulkaisu

Akateeminen Laulu 1953

PINTAA SYVEMMÄLTÄ Akateemisen Laulun 60-vuotisjuhlajulkaisu SISÄLLYS:

Julkaisija

Ylioppilaskunnan sekakuoro Akateeminen Laulu ry. www.akateeminenlaulu.fi

Pääkirjoitus

Toimitus

Tervehdykset

Päätoimittaja: Milla Karvonen Toimituskunta: Mikko Kuivalainen, Riikka-Leena Leskelä, Sanna Raiskio, Tiina Riippa, Sanna-Liisa Sihto Artikkelit sivulta 1972 alkaen ellei toisin mainita: Milla Karvonen Taitto: Milla Karvonen Graafinen ilme: Essi Huotari

Kannen kuva

Thomas Wilhelmsson, Helsingin yliopisto Kari Raivio, John Nurmisen säätiö Ruut Kiiski, taiteellinen johtaja Tiina Riippa, kuoron puheenjohtaja

1956 1957 1958 1959

Esittelyt

Jenni Haukio, juhlavuoden suojelija 1955 Akateeminen Laulu 1961 Ruut Kiiski 1962

Juhlavuoden konsertit

Toivo Kuula: Stabat Mater 27.3.

Pohjoismaiden kiertue 8.-12.5.

Kesän viimeiset tanssit Juhlajumalanpalvelus 6.10. Ääniaaltoja - Juhlakonsertti 9.11.

Joulun valo 19.12.

Etukansi: Svetlana Grechkina, CC BY SA 2.0, Kuvan lähde: Flickr Takakansi: Anni Koskenniemi

Otsikkosivujen kuvat

Järjestyksessä: Anni Koskenniemi Sarah Stierch, CC BY SA 3.0 Svetlana Grechkina, CC BY SA 2.0 Milla Karvonen

1954

Säveltäjien ja teosten esittely

1963 1965 1967 1968 1970 1971

Eino Leino: Meren virsi

Johanna Eränkö: En strimma hav Gabriel Fauré: Requiem op. 48 Thomas Jennefelt: Warning to the Rich Toivo Kuula: Stabat Mater Toivo Kuula: Meren virsi Riikka Talvitie: Pinnan alla

Otsikkosivujen runot

Katsaus Akateemisen Laulun lähihistoriaan

Otsikkosivujen sitaatit Jenni Haukio

Osa suomalaista musiikinhistoriaa 1983 Suurkuorosta kamarikokoon 1989 Lasinkuultavaa musiikkia 1992 Tšekki, Tšekki ja Tšekki 1994

Aikajanan toimitus Milla Karvonen

Aikajanan tietolähteet

Kuoron arkisto ja historiikit

Itämeri tieteen valossa

Meri yhdistää 1999 Pitkä matka puhtaaksi mereksi 2001 Ainutlaatuinen meri ei ole vielä menetetty 2004

Paino

Kopijyvä Oy

13.1. Päätettiin perustaa yleisakateeminen sekakuoro.

31.1. Ensimmäiset harjoitukset Simon Parmetin johdolla

17.1. Kuoron perustava kokous, väliaikaiseksi puheenjohtajaksi Harri Willamo

1972 1973 1975 1976 1979 1981

Laulajat 2003-2013

2006

Tervehdykset ja onnittelut

2010

28.4. Kuoron ensiesiintyminen: Kuulan Stabat Mater Radio-orkesterin (RO) tiistaikonsertissa, n. 80 laulajaa

22.3. Kuoron nimeksi valittu kilpailuehdotuksista Akateeminen Laulu, liitteellä Ylioppilaskunnan sekakuoro.

1953 14.10. ja 28.10. Kuoron säännöt hyväksytty; johtajaksi Simon Parmet, puheenjohtajaksi Harri Willamo

25.10. Kuulan Stabat Mater Kuulaseuran järjestämässä konsertissa 8.12. Sibelius: Vapautettu kuningatar Radio-orkesterin tiistaikonsertissa

PÄÄKIRJOITUS Käsissäsi oleva Akateemisen Laulun 60-vuotisjuhlajulkaisu jatkaa kuoron julkaisuperinnettä. Tämä ei ole puhdasverinen historiikki, kuten kaksi edellistä (50 v ja 35 v) vaan ennemminkin 25-vuotiskirjan perinnettä jatkava, akateemisia kysymyksiäkin pohtiva julkaisu.

Samalla julkaisu on käsikirja juhlavuoteen. Sivuilta löydät koko vuoden konserttien ja keskeisimmän ohjelmiston esittelyt, katsauksen kuoron lähihistoriaan sekä tietoa juhlavuoden teemasta Itämerestä, jonka ympärille kaikki kietoutuu.

Juhlavuoden teemaksi valittiin Itämeri jo syksyllä 2011 — miten innovatiivisia tuolloin ajattelimmekaan olevamme. Sinällään Akateemisella Laululla on sama tavoite kuin muillakin Itämeri-projekteilla, mutta luonnonsuojelun näkökulman lisäksi haluamme tuoda esiin myös kulttuurista puolta: Itämeri on paljon muutakin kuin sinilevää ja hapetonta pohjaa.

Juhlavuodeksi katamme esimerkiksi monipuolisen kokoelman Itämeren kulttuuripiiristä kumpuavaa, meren inspiroimaa musiikkia. Sekä kulttuuria että Itämeren suojelua painottaa myös John Nurmisen säätiö, jonka hallituksessa toimineen emerituskansleri Kari Raivion tervehdyksen voi lukea sivulta 1957 Juhlavuotemme suojelijaksi lupautui iloksemme ja kunniaksemme Tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio. Vuoden mittaan käytämme myös Haukion meriaiheisia runoja, joihin saa ensikosketuksen tämän julkaisun otsikkosivuilta.

Akateemisena kuorona halusimme myös yhdistää juhlavuoteemme Itämereen liittyvää tiedettä emoyliopistoltamme. Maistiaisia löytyy julkaisun loppupuolelta. Suurin panostuksemme vuoropuheluun tieteen ja musiikin välillä on kuitenkin juhlakonserttimme Ääniaaltoja, jossa kantaesityksensä saava, Riikka Talvitieltä tilaamamme teos Pinnan alla yhdistää arkista dialogia uimarannalta faktatietoon Itämerestä. Pidettäköön juhlakonsertin muut suunnitelmat toistaiseksi vakan alla — sen voinee kuitenkin luvata, että tulossa on ainutlaatuinen yhdistelmä musiikkia, muita taiteenlajeja ja tiedettä. Tervetuloa juhlimaan kanssamme la 9.11.2013 Ruoholahden konservatoriolle!

Vireä ja iskukykyinen kuusikymppinenkin löytää itsestään edelleen uusia puolia etsiessään akateemiselle sekakuorolle paikkaa Suomen kuoromaailmassa. Paitsi tieteen näkökulma, juhlavuoteen kuuluu muun muassa kuoron ensimmäinen ensimmäinen a cappella -levy ja ensimmäinen kiertue Pohjoismaihin. Laulu on lakkaamaton!

Milla Karvonen

Akateemisen Laulun juhlavuosivastaava, julkaisun päätoimittaja

1954 11.4. Kuoron ylimääräinen kokous; hyväksyttiin Simon Parmetin eroanumus ja valittiin johtajaksi Tauno Hannikainen.

13.1. vuoden ensimmäiset harjoitukset

11.5. Mozartin c-mollimessu Radio-orkesterin tiistaikonsertissa

22.10. Mozartin c-mollimessu Helsingin kaupunginorkesterin (HKO) kanssa

25.10. Kuula: Stabat Mater Kuulaseuran järjestämässä konsertissa 3.12. Sibelius: Vapautettu kuningatar Suomen säveltaiteilijoiden liiton vuosikonsertissa

JENNI HAUKIO JUHLAVUODEN SUOJELIJANA Akateeminen Laulu sai 60-vuotisjuhlavuodelleen arvovaltaisen tukijan, kun Tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio lupautui juhlavuoden suojelijaksi. Akateemiselle Laululle tämä on suuri kunnianosoitus ja ilon sekä ylpeyden aihe. Valtiotieteiden maisteri Haukio on myös runoilija, jonka runoissa luonto on tärkeässä roolissa. Hän on kirjoittanut paljon merestä, mikä puhuttelee Akateemista Laulua Itämeri-juhlavuonna. Juhlajulkaisuun on poimittu Haukion runoja, joissa meri on keskiössä.

Haukio on julkaissut kolme omaa runokokoelmaa, ja lisäksi hänen runojaan on julkaistu useissa kokoelmissa ja antologioissa. Esikoiskokoelmastaan Paitasi on pujahtanut ylleni (1999) hänet palkittiin valtakunnallisella Runo-Kaarina-palkinnolla. Toinen runokokoelma Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata ilmestyi vuonna 2003 ja kolmas Sinä kuulet sen soiton vuonna 2009. Hän on kirjoittanut myös tieteellisiä julkaisuja politiikan aihepiireistä, mm. vaalikoneista. Joulukuusta 2012 alkaen Haukio on toiminut Turun Kansainvälisten Kirjamessujen ohjelmapäällikkönä.

Kirjoittaminen eri muodoissaan näkyy Haukion uralla. Hän on toiminut toimittajana Kirjoittajayhdistys Kapustarinnan Lumooja-lehdessä ja päätoimittajana Kokoomuksen opiskelijaliiton, Tuhatkunnan, järjestölehdessä sekä Kokoomuksen Naisten Liiton järjestölehdessä Suomen Naisessa. Haukio työskenteli Kokoomuksen viestintäpäällikkönä vuodesta 2007 alkuvuoteen 2012.

Haukion harrastuksiin kuuluvat muun muassa lintujen ja saariston tarkkailu kesäisin sekä kalastus ja antiikki.

Tiina Riippa

1955 13.5. ja 16.5. Mendelssohn: Elias Helsingin kaupunginorkesterin konserttisarjassa, joht. Hannikainen

10.6. Sibelius: Vapautettu kuningatar, Helsingin kaupunginorkesterin kanssa, joht. Hannikainen

17.10. Vuosikokouk­ses­sa määrätty jäsenmaksu: 100 mk. Toimikaudeksi muutettu 1.4.-31.3.

12.9. Syksyn harjoituskausi alkaa, kuunnellaan nauhoitus kevään Eliaksesta.

16.12. Kuula: Stabat Mater Radio-orkesterin tiistaikonsertissa

Aloitettu varainhankinta sanomalehtien tilaushankinnalla.

Kuorolle valittiin naistoimikunta, pj. Marketta Siimes. toimintakertomuksesta 55-56

REHTORIN TERVEHDYS Yliopisto on kulttuurilaitos. Yliopiston tehtävänä on tukea yliopistolaisten ja yhteiskunnan sivistystä. Kannustaminen esimerkiksi kuorotoimintaan on luonteva osa yliopiston tehtävää.

Akateeminen Laulu, viralliselta nimeltään ”Ylioppilaskunnan sekakuoro Akateeminen Laulu ry”, on osa Helsingin yliopiston vilkasta kuoroelämää. Kuoro perustettiin vuonna 1953, aikana jolloin kaikenlainen ylioppilaiden kulttuuritoiminta oli hyvin vilkasta. Kuoron ensimmäinen julkinen konsertti annettiin Helsingin yliopiston juhlasalissa 28 huhtikuuta 1953. Voimme iloita siitä, että kuoro on säilyttänyt vireytensä, kun se kuluvana vuonna täyttää 60 vuotta.

Kuva: Veikko Somerpuro

Monet tunnetut kuoronjohtajat ovat johtaneet Akateemista Laulua. Yliopisto arvostaa korkeaa laatua, myös kuorolaulun osalta. Juhlavuottaan viettävä kuoro täyttää korkeatkin laatuvaatimukset.

Kuorolla on laajat yhteydet yliopistoa ympäröivään maailmaan ja se esiintyy monenlaisissa tilaisuuksissa. Kuoro kokoaa yliopiston alumneja ja muita laulajia monelta yhteiskunnan sektorilta. Kuoro edustaa luonnollisella tavalla sellaista yhteiskunnallista vuorovaikutusta, jota odotetaan yliopistoltakin.

Helsingin yliopisto onnittelee Akateemista Laulua 60 vuoden menestyksellisestä toiminnasta!

Thomas Wilhelmsson Rehtori Helsingin yliopisto

1956

11.5. Mozart: c-mollimessu HKO:n kanssa.

Karonkassa jaettiin ensimmäistä kertaa kuoron jäsenmerkkejä kaksi suurteosta laulaneille

28.1. Sibelius: Vapautettu kuningatar marsalkka Mannerheimin muistojuhlassa Messuhallissa

22.4. Konserttimatka Turkuun 74 kuorolaisen voimin: Mozartin c-mollimessu

Kuoron jäsenmäärä (125) ylittää syyskaudella ensimmäistä kertaa 100

11.11. Taloudellisen aseman parantamiseksi Naistoimikunta järjesti mannekiiniesityksen ja kahvikonsertin.

30.11. Verdi: Requiem HKO:n sinfoniakonsertissa ja 1.12. osia samasta teoksesta HKO:n matineakonsertissa

YMPÄRISTÖ ON KOKO KANSAN ASIA On aika hämmentävää seurata julkista keskustelua maapallon ilmaston muutoksesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä, sillä mielipiteet ovat vahvasti jakautuneet. Huolestuneet tiedemiehet yrittävät herätellä poliitikkoja toimimaan, kun taas vahvat vastavoimat kieltävät koko uhan olemassaolon, ettei vain tarvitsisi tinkiä länsimaisesta ökyelämäntyylistä ja kestämättömistä kulutustottumuksista.

Tulevien muutosten suuruutta on vaikea tarkkaan ennustaa. Sen sijaan muutamien vuosikymmenten tarkat mittaukset osoittavat, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus suurenee, lämpötila nousee, ja merenpinta kohoaa. Todettuja tosiasioita on turha kieltää.

Alueelliset ympäristön muutokset ovat paljon lähempänä ihmisten arkea kuin koko maapallon keskimääräiset tapahtumat.

Niihin kuuluu myös Itämeren huolestuttava tilanne, jossa ilman tehohoitoa saattaa kohta olla saattohoito edessä. Taustalla on ravinteiden, ennen muuta fosforin ja typen, sekä ympäristömyrkkyjen kertyminen pieneen ja hitaasti vaihtuvaan vesimassaan. Seurauksia ovat rehevöityminen, leväkukinnat, merenpohjan hapettomuus ja elottomuus sekä kalakantojen muutokset. Ihmisen ja yhteiskuntien osuus tapahtumaketjun alkupäässä on vielä selvempi kuin ilmastonmuutoksessa.

Helsingin yliopiston vastuutehtävissä seurasin kiinnostuksella Itämeren tutkimusta, jossa yliopistolla on yli satavuotiset perinteet. Jos akateemiselta yhteisöltä kysyy, mitä meren hyväksi olisi tehtävä, niin vastaus on yleensä, että lisää tutkimusta. Sitä tietenkin tarvitaan, mutta jossakin vaiheessa on ryhdyttävä tuumasta toimeen! Siihen tarjosi mahdollisuuden John Nurmisen säätiö, jonka hallituksessa ryhdyimme miettimään, mitä konkreettista pieni säätiö voisi tehdä. Vankka tutkimustieto oli alun pitäen säätiön aloittamien jätevesien fosforinpoistohankkeiden taustalla, mutta se tieto sovellettiin käytäntöön vaikuttavien ja kustannustehokkaiden toimien muodossa.

Nyt niiden vaikutukset alkavat jo näkyä itäisen Suomenlahden paranevassa tilanteessa, mutta työtä on jatkettava koko Itämeren mitassa ja se on kohdistettava muihinkin ongelmien syihin.

On tärkeää, että kansalaiset ovat perillä siitä, mitä heidän ympäristössään tapahtuu ja miten kehitystä voisi kääntää paremmalle uralle. Erityisen ilahduttavaa on, että Akateeminen Laulu haluaa olla tukemassa John Nurmisen säätiön työtä. Kuoro- ja yhteislaululla on erittäin voimakas vaikutus ihmisten tunteisiin, ja musiikin kautta voidaan luoda sellaista yhteisöllisyyttä, joka parhaimmillaan kanavoituu yhteiseen toimintaan. Laulujuhlilla herännyt kansallistunne ja kansanliike olivat tärkeässä roolissa, kun eteläinen naapurimme Viro vapautui Neuvostoliiton kynsistä - voisi sanoa laulun siivin.

John Nurmisen Säätiön onnittelee juhlavuottaan viettävää Akateemista Laulua! Mekin uskomme, että musiikin ja kulttuurin avulla voi herättää ihmisiä Itämeren suojelun kiireellisyyteen.

Kari Raivio

Emerituskansleri, John Nurmisen Säätiön hallituksen jäsen vuosina 2004 – 2011.

31.3. Kirkkokonsertti Johanneksen kirkossa. 1. kuoron itse järjestämä konsertti. Osia aiemmin lauletuista teoksista sekä Dvorakin Stabat Materista. Myyty n. 800 lippua.

10.5. Kuoron oma konsertti Yliopiston juhlasalissa: Dvorakin Requiem, HKO avustamassa

1957 ”Arvostelut olleet erittäin suopeita, jopa kiittäviä” toimintakertomuksesta 56-57

17.11. Naistoimikunnan varainhankintamieleissä järjestämä mannekiiniesitys ja kahvikonsertti

1.11. HKO:n avustajana Stravinskin Psalmisinfoniassa

8.12. AL:n ja Ylioppilaskunnan soittajien (YS) Sibelius-matinea säveltäjän muistoksi yliopistolla, mm. Vapautettu kuningatar

AKATEEMISILLA AALLOILLA

Kun kuoro tulee 60 vuoden kunnioitettavaan ikään, löytyy sen vaiheista niin hetkiä aallonharjalla kuin aallonpohjiakin. Vuodet ovat muokanneet myös Akateemista Laulua juuri siksi kuoroksi, joka se nyt on. Tätä tapahtumarikasta ja pitkää historiaa tulee arvostaa, olemmehan sen ansiosta tässä. Kuoron viimeiset viisi vuotta olen kokenut hyviksi kasvamisen ja kehityksen vuosiksi. Ne ovat tehneet kuorosta yhtenäisemmän ryhmän ja taitavamman instrumentin.

Laulajiston vaihtuvuus on vähentynyt ja kehityksestä kielii myös konserttien kasvaneet yleisömäärät. Akateemisuudesta on pyyhitty pölyt pois ja edustamme ylpeinä Helsingin yliopistoa, arvokkaasti, tyylikkäästi ja ennakkoluulottomasti.

Tällaisina juhla-aikoina on hyvä katsoa myös taaksepäin. Kuoron pitkä historia ja suurkuoroajat ovat jättäneet jälkeensä vahvan ja kauniin soinnin, joka on pysynyt suurena, vaikka kuoron koko on vuosien varrella vaihdellut. Nuorena johtajana on hienoa seurata, kuinka jotkin perinteet, kuten sointikulttuuri, siirtyvät laulajien mukana eteenpäin vuosikymmenten ajan.

Omalla taiteellisen johtajuuden kaudellani olen ottanut tavoitteekseni nostaa uuteen kukoistukseen juuri tämän ajattoman soinnin ja vahvistaa kuoron asemaa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sekakuorona. Akateemisen Laulun tunnuspiirteitä on myös laulajien suuri ikäjakauma. Eri-ikäiset laulajat tuovat toimintaan ja musiikin tekemiseen syvyyttä ja ovat kuorolle suuri rikkaus.

Tämä juhlavuosi ja marraskuussa ilmestyvä levy Ääniaaltoja kertovat paljon tämän hetkisestä Akateemisesta Laulusta. Itämeren ympärillä sävellettyä musiikkia sisältävä levy on tulosta viimeisten viiden vuoden työstä, jota kuoron kanssa olen tehnyt. Toisaalta levy lukeutuu yhdeksi pieneksi osaksi suurta 60-vuotista kokonaisuutta. Minulla on ollut etuoikeus päästä hetkeksi paraatipaikalle kuoron eteen, kehittämään, kehittymään, antamaan ja vastaanottamaan.

Kiitos teille laulajat ja kuulijat, Akateeminen Laulu jatkaa purjehdusta elämän ja musiikin aalloilla. Sitä on syytä juhlia!

Ruut Kiiski

Akateemisen Laulun taiteellinen johtaja 2008–

1958 30.3. Kuoro avusti Viljo Mikkolan sävellyskonsertissa laulamalla Kristus-oratorion kuoro-osan

29.5. Kuoron ensimmäinen promootioesiintyminen Maatalous- ja metsätieteellisen tiedekunnan promootioaktissa ja promootiojumalanpalveluksessa

Verdi: Requiem 7.5. Lahdessa ja 16.5. Helsingissä paikallisten kaupunginorkesterien kanssa.

30.11. AL:n ja Ylioppilaskunnan Soittajien yhteinen joulukonsertti, Bach: Jouluoratorio

6.12. Esiintyminen HYY:n Itsenäisyyspäiväjuhlassa Suurtorilla

NYKYPÄIVÄ KOHTAA PERINTEET

Kun Akateeminen Laulu vietti kymmenen vuotta sitten 50-vuotisjuhliaan, olin kyllä asiasta tietoinen, mutta en olisi uskonut laulavani itse jonain päivänä Akateemisessa Laulussa. Asuin silloin toisessa kaupungissa. Mielikuviini kuorosta liittyivät perinteikkyys ja pääkaupunkilaisuus, tietysti akateemisuus. Akateeminen Laulu oli instituutio.

Sittemmin elämä kuljetti Helsinkiin. Haave jatkaa kuoroharrastusta vahvistui. Yhtäkkiä tuntui luonnolliselta osallistua juuri Akateemisen Laulun koelauluun. Kun minut hyväksyttiin kuoroon, olo tuntui heti kotoisalta - kiitos mukavien stemmakavereiden ja muiden kuorolaisten. Akateeminen Laulu tuntui minun kuoroltani. Perinteikäs instituutio osoittautui eläväiseksi, kunnianhimoiseksi joukoksi, hyväksi sekoitukseksi kokemusta ja uusia tuulia.

Kun vielä ensimmäinen konserttini oli Akateemisen Laulun kaikkien aikojen ensimmäinen viininmaistelukonsertti, peli oli selvä. Minusta tuli vannoutunut ”alli”.

On kunnia-asia saada olla Akateemisen Laulun puheenjohtajana juuri nyt, kun kuoro juhlii 60. vuottaan. Kuoro on erinomaisessa vedossa ja vireessä. Laulajat ovat sitoutuneita.

Otamme harrastuksemme tosissamme, mutta harjoituksissa hersyy huumori. Haluamme kehittyä ja uskallamme tarttua musiikillisiin haasteisiin. Luotamme suuntaan, johon taiteellinen johtajamme Ruut Kiiski meitä vie. Olemme ryhmä, joka tekee musiikkia yhdessä.

Juhlavuoden eteen on jo tehty ja tehdään väsymättä paljon työtä koko kuoron voimin.

Tämä juhlajulkaisu sisältöineen on siitä upea esimerkki. Olen iloinen, että saan olla mukana, kun perinteet ja tämä päivä kohtaavat.

Onnea Akateeminen Laulu!

Tiina Riippa,

Akateemisen Laulun puheenjohtaja

1959 10.4. Sibeliuksen kuoroorkesteriteoksia Yliopiston juhlasalissa; avustamassa Helsingin kaupunginorkesteri

27.4. Vuosikokous: johtajaksi valittiin Paavo Berglund, varajohtajaksi Reijo Norio, puheenjohtajaksi Tapio Putkonen

19.11. Paluu Vanhalle ylioppilastalolle.

Ensimmäiset harjoitukset Vanhan musiikkisalissa usean vuoden poissaolon jälkeen ja kahvit tilaisuuden kunniaksi.

13.12. Osia Bachin Jouluoratoriosta Johanneksen kirkossa, joht. Paavo Berglund, Radio-orkesteri (RO). Kuoron konserttivahvuus ylittää ensi kertaa 100 (105)

Kuva: Anni Koskenniemi

1960 27.2. Esiintyminen Kulttuurirahaston apurahojenjakotilaisuudessa. Sibelius: Maan virsi, RO, joht. Ulf Söderblom.

21.4. Vuosikokous: puheenjohtajaksi Martti Setälä

15.5. Haydn: Harmoniamessu Radion kirkkokonserttissa. RO, joht. Paavo Berglund

22.5. Kevätretki Nurmijärvelle.

Vierailuja kulttuurikohteisiin sekä osia Bachin jouluoratoriosta Nurmijärven kirkossa

Kesäkuorotoiminta alkoi Esko Prokkolan johdolla.

Kuoron taloudellisen tilanteen kohentamiseksi painatettiin syyskaudella joulukortteja kuutta eri mallia.

20.11. Oma konsertti Yliopiston juhlasalissa, Bach: ”Hirtenkantate” jouluoratoriosta, Haydn: Harmoniamessu. RO, joht. Paavo Berglund.

AKATEEMINEN LAULU Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sekakuoro Akateeminen Laulu (AL) on vuonna 1953 perustettu, nykyisellään noin 50 laulajan sekakuoro. AL:n ensimmäinen julkinen esiintyminen oli Helsingin yliopiston juhlasalissa 28.4.1953 Radio-orkesterin tiistaikonsertissa, jossa kuoro lauloi Simon Parmetin johtamana Toivo Kuulan Stabat Materin.

Parmetin jälkeen kuoroa ovat johtaneet Tauno Hannikainen, Paavo Berglund, Jorma Panula, Ilkka Kuusisto, Reijo Norio, Ulf Söderblom, Matti Hyökki, Atso Almila, Seppo Murto ja Pasi Hyökki. Vuodesta 2008 kuoron taiteellisena johtajana on toiminut Ruut Kiiski.

Akateeminen Laulu konsertoi enimmäkseen kotikaupungissaan Helsingissä, mutta on myös vieraillut eri puolella Suomea ja Eurooppaa, levyttänyt sekä osallistunut oopperaproduktioihin ja yliopiston promootioihin ja muihin akateemisiin tilaisuuksiin. Viime vuosina kuoro on tehnyt yhteistyötä mm. Helsingin kaupunginorkesterin, Helsinginkadun filharmonikkojen, Ylioppilaskunnan Soittajien sekä Cantabile- ja Murtosointu-kuorojen kanssa.

Syyskuussa 2010 Akateeminen Laulu osallistui menestyksekkäästi kansainväliseen akateemisten kuorojen IFAS-kilpailuun Tšekin Pardubicessa. Kovatasoisessa kilpailussa AL saavutti kansanmusiikkisarjan toisen sijan ja sekakuorosarjan neljännen sijan. AL valittiin koko festivaalin viiden parhaan kuoron joukkoon kilpailun Grand Prix -osuuteen. Kesällä 2012 AL kutsuttiin esiintymään Jihlavan kuorofestivaaleille Tšekkiin.

AL:ssa on laulajia akateemisen uran eri vaiheista. Mukana on ylioppilaita, maistereita, jatko-opiskelijoita ja tohtoriksi väitelleitä eri tieteenaloilta. Akateemisuus merkitsee AL:lle ennen kaikkea innostavaa yhdessä tekemisen henkeä ja tinkimätöntä suhtautumista tasokkaiden ja ajatuksia herättävien musiikkielämysten luomiseen. Yliopiston piirissä toimivana kuorona AL haluaa myös olla edelläkävijä uuden etsimisessä ja esittää kuoromusiikkia uusilla tavoilla, kiinnostavissa yhteyksissä. Konserteissa kuultavia musiikkielämyksiä saattaakin täydentää vaikkapa runonlausunta tai viinien maistelu.

Jäsenistön musiikkiharrastuksen syventämistä: 22.2. Helsingin kamariorkesterin Bachkonsertti, 7.3. Verdin Othello oopperalla

27.4. Vuosikokous: päätettiin liittyä Sulasolin Helsingin piirin jäseneksi.

28.3. Brahms: Schicksalslied RO:n tiistaikonsertissa, joht. Paavo Berglund

31.5. Valtiotieteellisen promootio. Sibelius: Vapautettu kuningatar, promootiojumalanpalveluksessa osa Haydnin Harmoniamessusta

19.5. Kauppakorkeakoulun promootio. Klami: Kultasauvallinen, (kantaesitys).

HKO, joht. Hannikainen.

AL:n 1. kantaesitys

29.9. Uuno Klamin muistokonsertti, HKO, joht.

Tauno Hannikainen. AL esitti säveltäjän viimeiseksi jääneen teoksen ”Kultasauvallinen”.

Kesäkuorossa laulettu Sulo Salosen kansanlaulusovituksia Esko Prokkolan johdolla.

13.9. Berglund luopui johtajuudesta kiireiden vuoksi, tilalle valittu Jorma Panula.

1961

26.11. esiintyminen HYY:n vuosijuhlajumalanpalveluksessa

RUUT KIISKI Ruut Kiiski valmistui Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osastolta musiikin maisteriksi vuonna 2008 pääaineenaan musiikinjohto. Opettajinaan hänellä oli mm. Timo Nuoranne, Seppo Murto ja Hannu Norjanen. Kiiski jatkoi opintojaan kuoronjohdon osastolla opettajanaan Matti Hyökki. Syksyllä 2010 hän suoritti kuoronjohdon diplomitutkinnon erinomaisin arvosanoin. Kiiski on täydentänyt opintojaan mestarikursseilla mm. Johannes Prinzin johdolla (European Academy for Young Choral Conductors 2009) Syksyllä 2010 Kiiski palkittiin erikoispalkinnolla kilpailuohjelmien parhaasta taiteellisesta kokonaisuudesta, Tsekissä järjestetyssä, yliopistokuoroille tarkoitetussa IFAS -kuorokilpailussa. Syksyllä 2011 Kiiski sijoittui toiseksi kansainvälisessä kuoronjohtajakilpailussa (6th International Competition for Young Choral Conductors, Unkari).

Tällä hetkellä Ruut Kiiski toimii Akateemisen Laulun lisäksi Cantabilen taiteellisena johtajana sekä opettaa kuoronjohtoa. Kiiskillä on myös oma orkesteri, Camerata Vihti, jonka hän perusti syksyllä 2011.

"Rakastan kuoromusiikkia ja ihmisääntä. Haluan tietenkin, että johdollani laulava kuoro tekee oikeutta säveltäjille ja heidän teoksilleen. Tärkeintä minulle on kaunis yhteissointi, jossa jokainen laulaja saisi laulaa omalla äänellään, mutta kuitenkin ymmärtäen oman äänensä vaikutuksen kokonaisuuteen. Erinomaisen kuorosoinnin saavuttaminen on erittäin pitkä ja hidas prosessi.

Toivoisin luovani harjoituksiin sallivaa ilmapiiriä, jossa jokaisella laulajalla on kuitenkin selkeä tieto siitä, mihin yhdessä pyrimme. Haluan aina haastaa laulajia vielä hieman parempaan suoritukseen. Musiikki on ensisijaisesti tarkoitettu esitettäväksi elävässä tilanteessa, ja yleisölle täytyy aina tarjota paras mahdollinen, eli aito konserttielämys.

Akateemisen Laulun juhlavuoden suunnittelu on herättänyt uusia ajatuksia Itämerestä, sen vaikutuksesta ja merkityksestä itselle. Merestä onkin alkanut tulla yhdistävä asia, ja mielenkiinto Itämeren ympärillä olevia kulttuureita kohtaan on kasvanut. Itämeri näyttäytyy omissa ajatuksissani myös hyvin kylmänä ja karuna, pelottavanakin.

Vaikka tiedän, että meren tilanne ei nykyään ole optimaalinen, näen Itämeressä kuitenkin myös puhtautta, kestävyyttä ja rauhaa."

1962 Buxtehude: Herzlich lieb hab ich Dich o Herr; neljä Scheinin motettia.

15.4. Helsingissä ja 6.5. Tampereella

17.4. Vuosikokous: puheenjohtajaksi Rafael Kyti

20.9. Syyskauden harjoitukset alkavat. Vanhoja kuorolaisia haalittiin kahdella kiertokirjeellä laulamaan Verdin Requiemiä.

Kesäkuoro Esko Prokkolan johdolla.

13.11. Ensimmäinen maininta uusien kuorolaisten tutustumistilaisuudesta.

LAULU MEREN ON LAKKAAMATON Juhlavuoden konsertit

TOIVO KUULA: STABAT MATER ke 27.3.2013 klo 19 Helsingin Tuomiokirkko Toivo Kuula (1883-1918)

Stabat Mater (Op. 25 1915-1918)

Gabriel Fauré (1845-1924)

Requiem d-molli (Op. 48 1887-1900) 1. Introït et Kyrie 2. Offertoire 3. Sanctus 4. Pie Jesu 5. Agnus Dei et Lux Aeterna 6. Libera me 7. In Paradisum

Quis est homo, qui non fleret, Matrem Christi si videret in tanto supplicio?

Kuka on ihminen, joka ei itkisi, Kristuksen äidin kun näkee niin suuressa tuskassa?

Stabat Materin tekstiä Suomennos: Juhani Koivisto Lähde: Laura-teitokanta, siba.fi/laura

Kuva: Anni Koskenniemi

1963

31.1. Merkkisäännöt hyväksytty kuoron kokouksessa. Ansio- ja kunniamerkit suunniteltiin Timo Junton ehdotuksen pohjalta.

17.2. Verdi: Requiem Turussa. Turun kaupunginorkesteri, joht.

Hannikainen

29.3. nauhalle Bach: Kantaatti n:o 6.

6.4. televisiokuvaus Hyvinkään kirkossa. Esitetty televisiossa pääsiäispäivänä 14.4.

8.2. AL:n 10-vuotisjuhlakonsertti: Verdi: Requiem, HKO, joht. Hannikainen.

Kuoron 10-vuotisjuhla Bankett Hildé31.1. Ilkka Kuusisto nillä. Ensimmäiset kunniamerkit: Tauno aloittaa johtajana Hannikainen, Simon Parmet, Tapio Jorma Panulan Putkonen, Martti Setälä, Harri Willamo. siirryttyä oopperalle.

Schubert: messu n:o 2 G-duuri.

HKO, joht. Kuusisto 1.11. konsertti Kirkollisen musiikin päivillä ja 24.11. Musica Sacra -sarjassa

Kesäkuoro Esko Prokkolan johdolla: 25 kuorolaista osallistui Luterilaisen Maailmanliiton neljännen Yleiskokouksen Suurkuoroon.

TOIVO KUULA: STABAT MATER Hiljaisella viikolla hiljennytään vaikuttavan, jo aivan kuoron taipaleen alusta mukana kulkeneen musiikin ääreen.

Suurkuoroteokset ovat olleet keskeinen osa Akateemisen Laulun ohjelmistoa kuoron synnystä saakka. Vaikka ohjelmiston painopiste onkin siirynyt kohti a cappella -musiikkia, ei kuoro ole unohtanut juuriaan.

Akateemisen Laulun juhlavuosi alkaa juhlavasti ja kuoron perinteitä kunnioittaen, kun Toivo Kuulan Stabat Mater täyttää Tuomiokirkon kupolit vahvoilla impressionistisilla soinnuilla. Kuula sävelsi kantaattia vuosina 1915-1918. Se jäi kuitenkin keskeneräiseksi säveltäjän kuollessa, ja sen orkestroi loppuun Leevi Madetoja. Kantaatin 1200-luvulta peräisin oleva, latinankielinen teksti kuvaa Neitsyt Marian murhetta poikansa ristin juurella.

Kuulan Stabat Mater on myös teos, jonka Akateeminen Laulu lauloi ensimmäisessä julkisessa esiintymisessään Radio-orkesterin konsertissa 28.4.1953. Koska teos on koko kuoron historian ajan noussut ajoittain ohjelmistoon, on juhlavuoden kunniaksi riveihin pyydetty myös entisiä Akateemisen Laulun jäseniä.

Akateemisella Laululla on ohjelmistossaan paljon isoja kuoroteoksia, varsinkin eri säveltäjien sielunmessuja. Yksi suosituimmista on Gabriel Faurén Requiem. Teos on esitetty edellisen kerran syksyllä 2010 Ylioppilaskunnan Soittajien kanssa, jolloin Hannu-Ilari Lampila kirjoitti arviossaan:

Toivo Kuulan Stabat Mater täyttää tuomiokirkon kupolit vahvoilla impressionistisilla soinnuilla.

”Juuri tällaisen sielunmessun Fauré halusikin säveltää: intiimin, rauhallisen ja hellän.

Se on täysi vastakohta Hector Berliozin ääridramaattiselle, mahtipontiselle Requiemille, jonka kuolemankauhuja Fauré inhosi.” (HS 6.11.2010) Faurén Requiemissä esiintyy vain kuoron nykyinen kokoonpano.

Tällä kertaa kuoron kanssa yhteistyötä tekee Camerata Vihti, uusi vihtiläinen orkesteri, jonka Ruut Kiiski perusti vuonna 2011. Orkesteri kootaan aina erikseen teoksesta riippuen, pääasiassa vihtiläisten muusikoiden ympärille. Sen tärkeimpänä tukijana on toiminut vihtiläinen Elli ja Artturi Hiidenheimon säätiö.

Konsertin teokset on esitelty sivuilla 1973 ja 1976.

Syyskaudesta 1963 alkaen kuoro sai uuden toimintamuodon introitusesityksistä Meilahden kirkon päiväjumalanpalveluksissa.

1964

22.5. Händel: Messias HKO:n sinfoniakonsertissa Yliopiston juhlasalissa, joht.

Ulf Söderblom

31.5. Filosofisen tiedekunnan promootiojumalanpalvelus. Händel: Messias, Halleluja-kuoro

26.11. HYY:n vuosijuhlajumalanpalvelus. Osia Händelin Messiaasta

Kesäkuoro harjoitellut Esko Prokkolan johdolla madrigaaleja, joita esitettiin mm. kuoron pikkujoulujuhlassa

18.12. oma konsertti Johanneksen kirkossa: Händel: Messias. Joht. Kuusisto, solisteina mm. Taru Valjakka

POHJOISMAIDEN KIERTUE to 9.5.2013 klo 18 Marmorkirke, Kööpenhamina pe 10.5.2013 klo 18 Sankt Petri kyrkan, Malmö la 11.5.2013 klo 15 Lundin yliopiston juhlasali, Lund Ohjelmisto, josta konserteissa esitettävät kappaleet valitaan: Bengt Carlson (1890-1950) Johanna Eränkö (1981*) Bo Holten (1948*)

Morgon vid sundet (1934) En strimma hav (2006/2012) Fyrsti snjór (1996)

Thomas Jennefelt (1954*)

Warning to the Rich (1977)

Cyrillus Kreek (1889-1962)

Taaveti Laulud (1923)

Joonas Kokkonen (1921-1996) Toivo Kuula (1883-1918) Ville Matvejeff (1986*) Selim Palmgren (1878-1951) Einojuhani Rautavaara (1926*) Hildigunnur Runarsdottir (1964*) Riikka Talvitie (1970*) Andrea Tarrodi (1981*)

Laudatio Domini (1966) Meren virsi (Op. 11/2, 1909) Vaeltajan laulu (2009) Kaksi pientä lehteä Merellä Credo (1972) Syngur sumarregn Pinnan alla (2013, Akateemisen Laulun tilaus, ensiesitys a cappella -versiona) Natt (2007) Lume (2007)

Kiertuetta ovat tukeneet Suomalais-ruotsalainen kulttuurisäätiö ja Suomalais-tanskalainen kulttuurisäätiö

1965 12.2. Bartók: Cantata Profana (ensi kertaa Suomessa).

HKO, joht. Panula

25.4. Konsertti Hämeenlinnassa: Osia Händelin Messiaasta, joht. Kuusisto

21.2. Tuomiokirkon jumalanpalveluksessa kaksi osaa Händelin Messiaasta. Sulasolin järjestämä esiintyminen.

Harjoitukset siirtyneet syyskaudella Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntasaliin Meritulliin.

25.11. HYY:n vuosijuhlajumalanpalvelus. Osia Händelin Messiaasta.

10.10. Konsertti Haminassa; kuten 25.4.

28.11. Avustus Tuomiokirkkoseurakunnan tilaisuudesissa, osia Messiaasta

20.12. HKO:n joulukonsertti.

5 osaa Messiaasta, Sibelius: Oma maa, joht.

Kuusisto

POHJOISMAIDEN KIERTUE Akateeminen Laulu on matkaillut viime vuosina ahkerasti ulkomailla.

60-vuotisjuhlavuoden kiertue Itämeren toiselle laidalle on kuitenkin Akateemisen Laulun ensimmäinen koko kuoron matka Länsi-Eurooppaan.

Itämeren ollessa juhlavuoden teema myös kiertuekohde löytyi luontevasti Itämeren rannalta. Öresundin alueella lähekkäin sijaitsevat yliopistokaupungit Kööpenhamina, Lund ja Malmö antoivat luontevan mahdollisuuden solmia uusia yhteistyökuvioita muiden pohjoismaisten yliopistokuorojen kanssa.

Kiertue alkaa Kööpenhaminasta, jossa AL konsertoi Kööpenhaminen yliopiston MUKO-kuoron kanssa. MUKO tulee myös vastavierailulle Suomeen jo huhtikuun lopulla konsertoiden Helsingissä 20.4.2013. Öresundin toisella puolella Malmössä konsertoimme Sankt Petri -kirkossa. Lundissa konserttimme on osa Lunds Akademiska Körin konserttisarjaa, ja esiinnymme yliopiston juhlasalissa lauantaisessa matineakonsertissa.

”Ulkomailla konsertoidessa on hienoa laulaa hyvää suomalaista kuoromusiikkia.”

– Ulkomailla konsertoidessa on hienoa laulaa hyvää suomalaista kuoromusiikkia, joka on usein tunnettua myös Suomen ulkopuolella, toteaa kuoron johtaja Ruut Kiiski.

Kiertueohjelmistossa korostuukin pohjoismaisen, Itämeri-teemaisen musiikin ohella suomalainen musiikki. Esitämme kiertueella mm. kirkkoakustiikkaan upeasti sopivat Joonas Kokkosen Laudatio Dominin sekä Ville Matvejeffin Vaeltajan laulun. Myös juhlavuoden tilausteos, Riikka Talvitien Pinnan alla saa ensiesityksensä kiertueella, joskin a cappella -versiona ilman puhaltimia ja hieman lyhennettynä — teoksen varsinainen kantaesitys jää siten juhlakonserttiin.

Öresundin silta. Kuva: Oresund News, CC BY 3.0 Kuvan lähde: Flickr

21.4. Vuosikokous: johtajaksi LL Reijo Norio

18.5. Kauppakorkeakoulun promootio; Klami: Kultasauvallinen. Promootiojumalanpalveluksessa Händel: Messias, Halleluja

18.5. Kunniamerkki myönnetty Esko Prokkolalle.

25.5. Valtiotieteellisen promootio, Sibelius: Vapautettu kuningatar.

Promootiojumalanpalveluksessa Händel: Messias, Glory of the Lord

1966 26.11. HYY:n vuosijuhlajumalanpalvelus. Osia Händelin Messiaasta.

9.10. Esiintyminen Wihurin rahaston apurahojen jakotilaisuudessa. Mm. Sibelius, Madetoja.

10.-11.12. Harjoitusleiri Järvenpään seurakuntaopistossa. Ensimmäinen koko viikonlopun kuoroleiri.

KESÄN VIIMEISET TANSSIT Syyskuussa 2013 Helsingin yliopistolla

Ilo sentään olla suvivainiolla kesäpääskyn lailla huolta, tuskaa vailla, punertaissa päivän alla pilven häivän hämyn langetessa, yö kun ennättää.

Oskar Merikanto: Kesäillan valssi Sanat: Antti Jussila

Kesän lopuksi, uuden lukuvuoden alettua, Akateeminen Laulu pistää pystyyn kesän viimeiset tanssit. Yliopistolla järjestettävät tanssit tuovat koivut ja kukkamekot keskelle akateemista elämää. Vielä voit tanssahdella valssin ja tangon tahtiin ennen syksyn pimeitä iltoja. Mukaan on kutsuttu yliopiston suojissa toimivia tanssiseuroja.

Kesän viimeisten tanssien ohjelmistosta löytyvät tutut suomalaiset valssit ja tangot. Esitämme myös sovituksia kuoron entiseltä johtajalta Ilkka Kuusistolta! Tervetuloa tanssimaan!

Kuva: Anni Koskenniemi

1967 7.3. vahvistettu kvartetti Keskisuomalaisen osakunnan vuosijuhlassa. Ensimmäinen maininta pienryhmäesiintymisestä.

19.4. Ylimääräinen kuoron kokous: sääntömuutoksia, mm. toimikausi muuttui 1.9.-31.8.

Mozart: Messu c-molli.

16.4. Turussa, Turun kaupunginorkesteri ja 19.5. Helsingissä, HKO; molemmat joht. Norio

Kesäkuoro Harri Savolaisen johdolla. madrigaaleja ja kansanlaulusovituksia.

1.5. vahvistettu kvartetti HYY:n järjestämiin vapunpäivän tervehdyskäynteihin: mm. ylipormestari, dekaaneja ja professoreja.

24.10. Vuosikokous: puheenjohtajaksi Eino Laukkanen

12.11. Kahvitilaisuus uusille laulajille, joita tutustutettiin AL:n menneisyyteen ja nykyisyyteen.

JUHLAJUMALANPALVELUS su 6.10.2013 klo 10 Helsingin Tuomiokirkko Akateemisen Laulun harjoitukset on pidetty Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan tiloissa vuodesta 1965 lähtien. Siitä lähtien kuoron ja seurakunnan välillä on ollut tiivis yhteistyö, joka pääasiassa toteutuu kuoron osallistumisella säännöllisesti jumalanpalveluksiin.

Juhlajumalanpalvelus onkin luonteva ja perinteinen tapa juhlistaa uusia vuosikymmeniä.

Juhlajumalanpalveluksessa kuoron ohjelmistossa kuullaan mm. kuorolle vuosien saatossa sävellettyä suomalaista hengellistä musiikkia. Kun Akateeminen Laulu laulaa Helsingin tuomiokirkossa kuoron juhlajumalanpalveluksessa 6.10.2013, toivotamme mukaan kanssamme juhlimaan 60-vuotiasta Akateemista Laulua niin entiset kuorolaiset, kuoron ystävät kuin seurakuntalaiset!

Minun sydämeni on valmis, Jumala, minä tahdon veisata ja soittaa; valmis on minun sieluni.

Heräjä, harppu ja kannel.

Minä tahdon herättää aamuruskon.

Ps. 108 : 2-3

Kuva: Anni Koskenniemi AL painatti kaudella 67-68 ensi kertaa oman kirjepaperin ja -kuoren sekä kuoroa esittelevän esitteen.

5.5. Lahdessa Brahms: Ein Deutsches Requiem.

Lahden kaupunginorkesteri, joht. Norio

Kuoron logo vuodelta 1968

14.5. Brahms: Ein Deutsches Requiem. HKO, joht. Norio.

Yleisöä ”ennätyksellinen määrä”, arviolta 2000.

14.5. Kevätkaronkka 15-vuotisjuhlana Vanhan yo-talon juhlasalissa, illallinen ja juhlatanssiaiset. Kunniamerkit: Rafael Kyti, Reijo Norio.

26.10. Kuoron entisen johtajan, Prof. Tauno Hannikaisen siunaustilaisuudessa Mozart: Messu c-molli, Kyrie

1968

1.12. avustus ylioppilasjumalanpalveluksessa

Kuva: Pöllö, CC BY SA 3.0 Kuvan lähde: Wikimedia Commons

1969 25.3. Janacek: Glagoliittimessu, joht. Norio, RSO (Suomen ensiesitys) YLEn Musica Nova -sarjassa

Äänenmuodostuksen ohjausta: leireillä henkilökohtaista, kaksi koko kuoron yhteistä ja yksi uusille laulajille tarkoitettu tekniikkaharjoitus.

30.9. esiintyminen Raamattuseuran 150-vuotisjuhlassa.

Mozart: Messu c-molli. Budapestin yliopiston orkesteri, joht. Norio. 1.11.

Tampereella ja 3.11. Helsingissä

26.10.-4.11. Budapestin yliopiston orkesteri vierailulla Suomessa.

Ohjelmassa mm. Kaupungin vastaanotto Jugend-salissa, kiertoajelu, teeilta ja ”luonnollisesti obligatorinen saunailta”.

ÄÄNIAALTOJA

Kaikuja Itämeren rannoilta Akateemisen Laulun 60-vuotisjuhlakonsertti la 9.11.2013 klo 16 Konservatorion konserttisali (Ruoholahdentori 1) Meri ja luonto ovat aina ajankohtaisia aiheita niin tieteessä kuin taiteessakin. Luonto on innoittanut säveltäjiä kautta aikojen ja on myös tieteilijöille loputon tutkimuskohde.

Itämeri valikoitui Akateemisen Laulun juhlavuoden teemaksi sen inspiroivuuden vuoksi.

Mitä kaikkea Itämereen liittyy? Aaltoja, laineiden liplatusta, lokkien kirkunaa, tuulen huminaa; sameaa vettä, sinilevää, happikatoa, rehevöitymistä; kesäisiä uintiretkiä, venematkoja, kävelyjä jäällä; huikeita selkiä auringonpaisteessa, saariston kallioluotoja.

Monet säveltäjät ovat halunneet vangita näitä tunnelmia teoksiinsa, ja meriaihe toistuukin erityisesti pohjoismaisessa kuoromusiikissa useasti. Itämeri-teemalla Akateeminen Laulu haluaa omalta osaltaan kiinnittää huomion myös siihen, kuinka suuri inspiraation lähde kaunis kotimeremme on taiteelle. Syitä Akateemisen Itämeren suojeluun on monia!

Juhlakonsertissa Itämeren rannoilla sävelletty musiikki kohtaa Itämeren tutkimukseen keskittyviä eri tieteenaloja. Musiikkiin yhdistetään visuaalisia elementtejä pyrkimyksenä luoda konsertista ainutlaatuinen kokonaisuus, jossa tiede ja eri taiteenlajit lyövät kättä. Juhlavuoden suojelijana toimivan tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukion runot toimivat konsertissa siltoina tieteen ja musiikin välillä.

Laulun 60-vuotisjuhlakonsertissa tiede ja taide yhdistyvät ainutlaatuiseksi kokonaisuudeksi

Konsertissa kantaesitetään Riikka Talvitien taidetta ja tiedettä yhdistävä Pinnan alla, joka on Akateemisen Laulun tilausteos. Lisäksi kuullaan musiikkia mm. Johanna Erängöltä, Thomas Jennefeltiltä ja Toivo Kuulalta. Näiden konsertin keskeisimpien teosten esittelyt löytyvät sivuilta 1972-1982.

Juhlakonsertissa julkaistaan myös Akateemisen Laulun uusi levy Ääniaaltoja, jolle on tallennettu juhlavuoden ohjelmistoa.

24.-31.3. AL:n vastavierailu Unkariin. Mukana 109 kuorolaista. 26.3.

Mozart: Messu c-molli

1.5. Ylioppilaskunnan vapputervehdykset: vararehtori Mikko Juva, akateemikko Alvar Aalto

30.5. Aidan kuoro-osat.

Juhlanäytäntö Jäähallissa Kansallisoopperan kanssa.

Ensimmäistä kertaa yhteistyötä Kansallisoopperan kanssa.

1970 24.10. Sulasolin Helsingin piirin musiikki-ilta, mm.

Sibelius, Kuula.

28.10. Vuosikokous: puheenjohtajaksi Timo Juntto

JOULUN VALO to 19.12.2013 klo 19 Paavalinkirkko (Sammatintie 5)

Itämeren jo jäätyessä Akateeminen Laulu päättää 60-vuotisjuhlavuotensa talvisissa tunnelmissa. Kuoron perinteisen Joulun valo –joulukonsertin ohjelmisto koostuu Itämeren ympärillä laulettavista joululauluista. Joulukonsertissa kuullaan tunnelmallisia joulun rauhaa tuovia joululauluja sekä hienoja jouluperinteitä kunnioittavia sovituksia.

Jul, jul, strålande jul, glans över vita skogar, himmelens kronor med gnistrande ljus. glimmande bågar i alla Guds hus, psalm, som är sjungen från tid till tid, eviga längtan till ljus och frid!

Jul, jul, strålande jul: glans över vita skogar!

Edvard Evers

Kuva: Hugovk, CC BY SA 2.0, Lähde: Flickr

22 1971 19.5. Kauppakorkeakoulun promootio. Klami: Kultasauvallinen

27.5. Valtiotieteellisen promootio.

Sibelius: Vapautettu kuningatar

Bach: Matteus-passio 3.-4.4. Turussa ja 15.-16.5. Helsingissä.

Esitettiin yleisestä käytännöstä poiketen lyhentämättömänä, alkukielellä, ja käyttäen urkuja cembalon sijaan. Lisäksi kuulijoita valistettiin Reijo Norion laatiman teksti-, suomennos- ja selityskirjasen avulla.

30.-31.5. YLEllä radioitu Helsingin konsertissa nauhoitettu Matteuspassio.

10.6.

Carmenin esityksestä televisioitu osia.

28.-29.5. Carmenin kuoro-osat Kansallisoopperan kuoron kanssa Ooppera- ja balettijuhlien päättäjäisnäytännöissä.

4.9. YLEllä radioitu Budapestissa 26.3.1970 nauhoitettu Mozartin Messu c-molli.

2.12. Finlandia-talon avajaiskonsertti.

Rautavaara: Meren tytär (kantaesitys).

HKO, joht. Panula

KUIN ON KAIKKEUDEN LUOMISVOIMA Juhlavuoden keskeisimpien teosten esittely

JOHANNA ERÄNKÖ: EN STRIMMA HAV Edith Södergranin runoon sävelletty teos maalaa kuulijalle meren.

Johanna Eränkö (1981*) kuuluu nuoreen suomalaiseen naissäveltäjien sukupolveen.

Viulunsoittoa ja viulunsoiton opetusta Tampereen konservatoriolla opiskellut Eränkö aloitti myös sävellysopinnot opettajinaan Jouni Kaipainen ja Juhani Nuorvala. Eränkö on opiskellut lisäksi musiikkitiedettä Helsingin Yliopistossa ja osana opintoja sävellystä Harri Vuoren johdolla. Eränkö on ollut esillä useilla festivaaleilla, kuten Women in Music –festival (2010, 2011), Tampere Biennale (2004, 2006) ja Musica Nova (2005).

Erängön tuotannossa näkyy viulistitausta: muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sävellykset ovat viululle, alttoviululle tai jousikvartetille. Edith Södergranin runoon sävel-

letty En strimma hav (2006/2012), jonka Akateeminen Laulu kantaesitti syksyllä 2012, on toinen Erängön kahdesta kuoroteoksesta.

Teoksen sävelkieli maalaa kuulijalle meren, vaikkei sanoja ymmärtäisikään: välillä meri on rauhallinen, lähes tyyni, välillä aallot iskeytyvät rantakiviin ja välillä pinta liikehtii levottomasti ylösalas, ylösalas, loppumattomiin jatkuvana liikkeenä välillä voimistuen ja taas vaimeten. Rannalla seisoo yksinäinen katselija, joka haaveillen huokaa: ”det är där min längtan vilar”, siellä kaipuuni lepää.

– Edith Södergranin tekstit ovat voimakkaita ja puhuttelevia. Näennäisen pienessä tai lyhyessä runossa on isoja kuvia, ajatuksia, maailmoja. Koen tämän kyseisen runon hyvin visuaalisesti — kuten myös omat musiikilliset ideani yleensä. Säveltäessäni voisin olla tämän tekstin puhuja. Siinä on luonteelleni tyypillistä melankoliaa, muttei tippaakaan surua. Teksti on haaveileva ja latautunut. Meren juova, tai uurto kuten sen itse käänsin teosta säveltäessäni, ja pinnan väike ovat saaneet teoksessani musiikillisen muodon, Eränkö itse kuvaa teosta.

– Meri itsessään merkitsee minulle paljon.

Niinkin arkinen asia, kuin matka Espoosta Helsinkiin on huikean kaunis, kun kimmeltävä merenlahti avautuu bussin ikkunasta. Meri edustaa vapautta, rannalla seisoessaan voi kokea, että tätä kautta olen kosketuksissa koko maailmaan. Ovathan kaikki maailman meret kosketuksissa toisiinsa, tavallaan yhtä ja samaa.

Johanna Eränkö. Kuva: Saara Vuorjoki / Fimic

1972 30.3. Reijo Norion ohjelma Monikasvoinen Matteus-passio televisioitiin.

Kuoro-osuudet esitti AL.

Helmikuussa pidettiin myyjäiset toiminnan tukemiseksi.

Riikka-Leena Leskelä

15.5. Bach: Matteus-passio Norion uutena suomennoksena.

HKO, joht. Norio. Kuulijoita oli n.

1500 huolimatta samaan aikaan osuneesta sanomalehtilakosta.

18.11. Esiintyminen Suomen kristillisen lääkäriseuran 50-vuotisjuhlissa. Maasalo, Kuusisto, Distler, Bach

GABRIEL FAURÉ: REQUIEM 1800- ja 1900-luvun vaihteen huomattavimpiin ranskalaisiin säveltäjiin kuuluva Fauré sävelsi perinteistä poikkeavan, lempeän sielunmessun.

Ranskalainen säveltäjä, pianisti ja urkuri Gabriel Fauré (1845-1924) syntyi Pamiersin pikkukaupungissa Etelä-Ranskassa tavalliseen ranskalaisperheeseen. Hänen musikaaliset kykynsä tunnistettiin varhain ja 9-vuotiaana poika lähetettiin musiikkiopintoihin Pariisiin.

Faurén tärkeimpiä opettajia oli säveltäjä Camille Saint-Saëns, josta tuli myös hänen elinikäinen ystävänsä.

Fauré oli aikansa huomattavimpia ranskalaisia säveltäjiä; tyylillisesti hänen musiikkinsa ajoittuu romantiikan ajan loppupuolen ja modernismin väliin. Hän sävelsi kamarimu-

siikkia, orkesterimusiikkia, pianokappaleita, yksinlauluja, oopperan (Pénélope) sekä requiemin. Faurén elinaikana hänen musiikkinsa oli suosittua lähinnä Ranskassa ja Britanniassa, mutta vähitellen 1900-luvun kuluesTyyliltään sa hänen musiikkinsa arvo tunnustetromantiikan tiin myös ulkomailla. ajan loppupuolen Fauré toimi urja modernismin kurina, kuoronjohväliin sijoittuvan tajana ja opettajaFaurén musiikin na Pariisiissa, mutarvo tunnustettiin ta kesäisin hänellä oli tapana vetäytyä ulkomailla vasta maaseudulle sävelvähitellen 1900lystyön pariin. Vuonluvun kuluessa na 1896 hänestä tuli Pariisin Konservatorion sävellyksen professori ja 19051920 hän toimi konservatorion rehtorina. Viimeisten 15 elinvuotensa aikana Fauré alkoi kuuroutua, mutta siitä huolimatta hän jatkoi sävellystyötään.

Seesteinen sielunmessu

Gabriel Fauré Maalaus: John SInger Sargent,1889 Kuvan lähde: WIkimedia commons

11.2. Tuomiokirkon iltamusiikkia: Bach: Matteus-passion koraaleja ja kuusi laulua taivaasta.

Faurén Requiem (Op. 48) on yleisolemukseltaan rauhallinen ja seesteinen. Kerrotaan, että Fauré oli ajattelultaan agnostikko, mikä heijastuu hänen requieminsä rakenteessa: uhkaavimmat ja julistavimmat osat, kuten Dies

13.5. Mendelssohn: Elias Oulussa.

Oulun kaupunginorkesteri, joht. Norio. Orkesteria ei saatu Helsingistä, joten harjoitettu teos vietiin kauemmas esitettäväksi.

YLE radioi 16.4. Matteus-passion koraalit (nauhoitus 15.2.) ja 6.5. kuusi taivas-aiheista laulua (nauhoitus 2.4.).

25.5. Baalille omistettu Kevätkauden päättäjäiskaronkka Töölönrannassa ja 26.5. kevätkaronkan jatkot Väänästen huvilalla Vihdin Otalammella. Ilmeisen pitkäikäisen perinteen alku.

1973 12.10. Kuoron 20-vuotisjuhla Marskissa. Kunniamerkki Eino Laukkaselle.

12.10. Mendelssohn: Elias. Orkesterina RSO:n jäseniä, joht.

Norio. Radioitu 25.12.1973.

21.11. Vuosikokous: puheenjohtajaksi Jouko Vasama

14.12. AL:n miehistä koottu Tiernapojat Pellervo-seuran joulujuhlassa

Irae (Vihan päivä), on jätetty pois. Sen sijaan Fauré otti messuun mukaan hautajaiskaavaan kuuluneet osat Libera me ja In paradisum.

Teos kehittyi eri versioiden kautta vuosina 1885-1900 alunperin 5-osaisesta suppeahkon orkesterin teoksesta lopulliseen 7-osaiseen asuunsa, jota säestää lähes täysikokoinen, mutta soitinvalikoimaltaan edelleen omaleimainen, sinfoniaorkesteri. Orkestraatio on riisuttu ja säästelevä, ja koko teoksessa ei ole yhtään tahtia, jossa koko orkesterikokoonpano soittaisi yhtä aikaa. Kuoron liFauré jätti teoksesta säksi mukana on pois sielunmessun kaksi solistia, sopraano ja baritoni. uhkaavimmat ja Tärkeimmät julistavimmat osat. soitinryhmät ovat Sen mietiskelevä, matalat jouset paikallaanpysyvä ja — alttoviulut, selrauhallinen tunnelma lot ja kontrabassot — sekä urut vangitsevat ja harppu, mikä nykykuulijankin. luo Faurén sielunmessulle omaleimaisen tumman ja pehmeän soinnin. Puupuhaltimia käytetään totuttua vähemmän: huilu ja klarinetti ovat mukana vain yhdessä osassa ja oboe puuttuu teoksesta kokonaan. Matala fagotti sen sijaan on tärkeässä roolissa.

Vaskisoittimista mukana ovat käyrätorvet ja trumpetit sekä Libera me -osassa — ainoassa, jossa viitataan tuomiopäivään — soittava pasuuna.

Teoksen viimeisin versio, jota nykyään useimmin esitetään, sai ensi-iltansa 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä; tämä versio kuullaan myös tässä konsertissa. Requiemin

1974

10.4. osallistuminen YLEn "konsertti Afrikalle" -sarjan kansanmusiikkikonserttiin. Konsertti televisioitiin 14.4.

12.5. AL:n pikkukuoro valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa.

Tilaisuus radioitiin.

15.3. Bach: Matteus-passio (Norion suomennos). Kuulijoita oli Johanneksenkirkon täydeltä eli n. 2200. Konsertti radioitiin 12.4. ja 13.4. Useiden neuvottelujen jälkeen saatiin RSO:n jäseniä soittamaan, mutta konsertin rahoittamiseksi oli kuoron otettava 12000 markan laina.

— joka esitettiin myös Faurén omissa hautajaisissa 1924 — suosio alkoi kasvaa 1920-luvulla ja nykyisin se on suosituimpia sielunmessuja Mozartin ja Verdin ohella. Se on miellyttävällä tavalla erilainen, sielunmessujen perinteestä poikkeava requiem. Sen mietiskelevä, paikallaanpysyvä ja rauhallinen tunnelma vangitsevat nykykuulijankin.

Sanna-Liisa Sihto

Anni Koskenniemen juliste AL:n ja YS:n Faurén Requiem -konsertista vuodelta 2010.

28.8.Ylikapellimestari Ulf Söderblom valittu johtajaksi.

”Yhteenvetona voimme sanoa, että AL on ollut harvinaisen usein esillä joukkotiedotusvälineissä.”

Toimintakertomuksesta 74-75

Marras-joulukuun vaihteessa julkaistu AL:n ensimmäinen levy: "Matteus-passiota suomeksi".

40 minuutin otokset 15.3.1974 nauhoitetusta konsertista.

5.9. ja 6.9. Mahler: 8. sinfonia. AL, Akademiska Kören (Tukholma), vahvistettu HKO, joht. Panula.

Molempien kuorojen huomattiin harjoittaneen 2. kuoron osan. AL opetteli 1. kuoron viikossa, jottei konsertteja tarvinnut perua.

Konsertin jälkeen Norion läksiäiskaronkka.

THOMAS JENNEFELT: WARNING TO THE RICH Ruotsalaissäveltäjän minimalistinen teos antaa mahdollisuuden voimakkaaseen tekstilliseen ilmaisuun.

Thomas Jennefelt (1954*) on Ruotsin esitetyimpiä kuorosäveltäjiä. Pitkään ammattikuoroissa laulaneen Jennefeltin tuotanto keskittyy vokaalimusiikkiin kuorosävellyksistä oopperoihin. Kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa opiskelleen Jennefeltin sävellystyön lähtökohta on usein tekstissä, olipa kyseessä vokaali- tai orkesteriteos. Kansainvälisestikin suosittujen teosten luonne on usein hyvin draamallinen. Musiikilliset ilmaisukeinot säveltäjä kuitenkin pelkistetään äärimmilleen: rytmiseen ja harmoniseen toistoon. Minimalistisista aineksista koostuva musiikki antaa mahdollisuuden voimakkaaseen tekstilliseen ilmaisuun.

Thomas Jennefelt 2009 Kuvan lähde: thomasjennefelt.se

24.3. Verdi: Requiem. AL, Kansallisoopperan kuoro ja orkesteri, johtaa Segerstam

12.3. ja 13.3. Haydn: Vuodenajat; AL, Kansalliskuoro, Svenska Oratorieföreningen, Vantaan Laulu. HKO, joht.

Charles Farncombe.

Jennefeltin läpimurtoteos, vuonna 1977 sävelletty Warning to the Rich sekakuorolle ja baritonisolistille on esimerkki draamallisesta sävellyksestä, jossa ilmaisu on kirjoitettu musiikkiin sisälle. Teoksen tuomitseva ja nuhteleva teksti sivaltaa seuraamuksista piittaYou have been matta rikkauksia living an easy life haikailevia ja maalailee loputtomalle on the earth, ahneudelle pelottayou have given vaa palkkaa. yourselves up to Teos alkaa ykpleasures. sinkertaisella, ahdistavalla sävelkuWarning to the Rich lulla, joka toistuu, kasvaa ja monistuu, esitysohjeena: ”uhkaavasti, vakaumuksella, yhteenpuristetuin hampain”. Tämän säestyksen päälle nousee kuiskauksesta minuuttien kuluessa huutoon nouseva puhekuoro: ”Kuulkaa, te rikkaat! Itkekää ja valittakaa kurjuutta joka tulee osaksenne!”, joka purkautuu lopulta koko kuoron aggressiiviseksi syytökseksi. Teos loppuu muistumaan alusta: ”naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi”.

Teoksen teksti on tosin Raamatusta mukailtu (Rikkaiden tuomio, Jaak. 5:1-6, 4:9), mutta monitulkintaiseksi tarkoitettu. Sen voidaan hyvin katsoa sopivan myös symboloimaan ihmisen luonnosta piittaamatonta käytöstä, ja on siksi paikallaan Itämeri-teemaisessa ohjelmistossa.

1975 ”Kuoron taiteellinen ja laulullinen kehittyminen on huomattu sekä yleisön että arvostelijoiden keskuudessa. Pohja tälle kehitykselle lienee luotu viimeisen viiden vuoden kuluessa.

Tämä työ on kuorolle merkinnyt taloudellisesti monia lähes ylitsepääsemättömän tuntuisia vaikeuksia. Kaikki konsertit jotka kuoro on joutunut itse järjestämään, ovat olleet tappiollisia huolimatta yli kahdentuhannen nousevasta kuulijamäärästä.” Toimintakertomuksesta 75-76 "Muistiin on myös syytä merkitä HBL:n arvostelijan toteamus, että hän ei muista koskaan olleensa näin hauskassa sinfoniakonsertissa, jossa kaksisataapäinen, juhlapukuinen kuoro heiluu tahdissa ja laulaa ’juhhee der Wein ist da’."

Haydnin Vuodenaikoihin liittyen toimintakertomuksesta 75-76

15.10. Kokkonen: 22.10. Vuosikokous: Viimeiset kiusauk­ kunniamerkki Timo set Oopperassa Juntolle ja Lasse katsomon puolella. Väänäselle, varajohtajaksi Atso Almila

TOIVO KUULA: STABAT MATER ”Siitä tulee sellainen teos, että ihmiset itkevät sitä kuunnellessaan.”

Suomalaisista suomalaisimman säveltäjän kesken jäänyt suurteos kiehtoo edelleen.

Toivo Kuula (1883-1918) ryhtyi säveltämään Stabat Mater -kantaattia (op.25) v.

1914. Avioero kouluaikojen ihastuksesta, Rauha Nelimarkasta (”Silja Valo”) oli astunut voimaan 22.4.1913 ja Kuula oli kihlautunut suuren rakkautensa, laulajatar Alma Silventoisen kanssa; häät vietettiin 29.4.1914.

Aikaisemmin niin tiheä kirjeenvaihto rakastavaisten välillä hiipui ja meidän on vaikea enää seurata, mitä säveltäjän mielessä liikkui. Alman päiväkirjamerkinnöistä voimme kuitenkin lukea (25.4.1915) että: ”Stabat Materia on Toivo aina vaan jatkanut ja suurella innostuksella sitä säveltänyt. Siitä tulee sellainen teos, että ihmiset itkevät sitä kuunnellessaan.”

Sinänsä on varsin merkillistä, että ”suomalaisista suomalaisin” säveltäjä valitsi suurteok-

sensa aiheeksi katolisen mytologian ja kieleksi latinan. Etenkin, kun muita selkeästi kristillissävytteisiä teoksia löydämme hänen tuotannostaan vain aniharvoin. Aihe ei kuitenkaan ollut Kuulalle aivan vieras, koska yksinlaulu ”Ave Maria” (op. 23/2; 1912, orkesterisäestyksellinen versio 1913) on niinikään laadittu perinteiseen katoliseen, latinalaiseen tekstiin. Todennäköistä onkin, että valintaprosessiin on alitajuisesti vaikuttanut lapsuudenkodin vanhalestadiolainen, ahdas ilmapiiri, josta Kuula ei henkisesti koskaan täysin päässyt irti.

Sävellystyö oli sujunut ilmeisen hyvin koska jo 30.5.1915 kirjoitti kuuluisa kriitikko, E. Katila, Uudessa Suomettaressa tuoreesta kantaatista laajahkon esittelyn. Hän kuvailee sitä mm. näin: ”Toivo Kuula on saanut valmiiksi uuden, laajan sävellyksen ’Stabat Mater’ kuorolle ja orkesterille. Sävellys on tehty laajaan, kolmiosaiseen muotoon ja siinä käytetty orkesteri on nykyaikainen ja suuri (kolme kutakin puupuhallinta, paitsi kaksi fagottia, paljon lyömäsoittimia j.n.e.; lisäksi urut). Partituuri käsittää yli 70 sivua. Kuoro on enimmäkseen 4-ääninen.

Sävellys, jossa Kuulan erinomainen kontrapunktillinen taitavuus, melodiallinen kyky ja kuvailuvoima mitä edullisimmin esiintyvät, alkaa suurenmoisella kvinttijaksolla f-mollissa, jonka murhesoitto soi kuin kuolinkellot, herättäen salaperäisen pyhän tunnelman.

Tähän liittyy kolmiosainen ensi osa. Toinen

Toivo Kuula 1900-luvun alussa.

Kuvan lähde: Wikimedia commons

1976

4.3. ja 5.3. Elgar: Dream of Gerontius (ensi kertaa Suomessa). AL, SibA:n suuri kuoro, Klemettiopiston kamarikuoro, HKO, joht. Söderblom, Finlandiatalo. Naisten uusien esiintymisasujen ensiesiintyminen.

15.2. Heikki Klemetin syntymän 100-vuotisjuhla- 29.3. AL:n kamarikuoro, joht. Rauno vuoden toinen avajaiskonsertti, Taivallahden kirkko. Myllylä. Valtakunnallinen äitienpäiväjuhKlemetin säveltämiä ja la. Tilaisuus radioitiin. sovittamia lauluja, joht.

Almila. Konsertti radioitiin.

Promootioita: 14.5. Kauppakorkeakoulu, Klami: Kultasauvallinen ja 28.5. Valtiotieteellinen tiedekunta, Sibelius: Vapautettu kuningatar

AL:n kamari­ kuoron virallisempi toiminta alkoi tammikuussa.

23.10. AL:n kamarikuoro Upinniemen varuskunnassa piispantarkastuksen yhteydessä ja illalla sotilaskodissa "Vain pieni kansanlaulu" -konsertissa, joht. Rauno Myllylä

Kunniamerkit myönnetty Timo Juntolle ja Lauri Väänäselle.

6.10. Vuosikokous: puheenjohtajaksi Risto Laitinen

9.12. AL:n kamarikuoro: Suomalainen kansankonsertti Hangossa, joht.

Rauno Myllylä

osa alkaa sanoista ’Eia mater, fons amoris’ ja on sekin kolmiosastoinen kuvaillen kaunopuheisin sävelin uskovaisen sielun vaipumista rukouksessa Marian puoleen.

Kolmas, loppuosa, on suuri fuuga: ’Christe cum sit hinc exire’ j.n.e. kohoten verrattomaan voitolliseen loistoon. Se sulaa ihanaan, levein soinnuin liikkuvaan loppuun, jonka tekstinä ovat nuo kuolemattomat keskiajan hurskaan munkin sanat: ’Quando corpus morietur, fac ut animae donetur paradisi gloria.’ Säveltäjän innoitus on tässä loppuosassa kohonnut korkeimmilleen.

Toivo Kuula on tällä teoksella pystyttänyt uljaan merkkipatsaan suomalaisen vokaalisävellyksen kehitystielle.”

Artikkelinsa lopuksi Katila arveli vielä, että teos voitaisiin kuulla tulevana talvena, ”jolloin se ylevyydessään ja sävelellisessä upeudessaan on varmaan tekevä jokapäiväisestä poikkeavan vaikutuksen.”

Keskeneräinen kantaatti Teos oli siis valmis jo keväällä 1915. Kuitenkin se oli ”kesken” Kuulan menehdyttyä sisällissodan uhrina pään läpi ammuttuun luotiin parin viikon kuolinkamppailun jälkeen 18.5.1918 Viipurin lääninsairaalassa. Jotain oli tapahtunut näiden vuosien välillä.

Stabat Mater kantaesitettiin helsingissä Heikki Klemetin johdolla, Suomen Säveltaiteilijain Liiton järjestämässä Kuula-muistokonsertissa 27.3.1919. Ensiesityksen alla lehdissä kerrottiin, että Leevi Madetoja oli täydentänyt keskeneräisen teoksen.

Käsitys keskeneräisestä sävellyksestä käytännössä kanonisoitiin ensimmäisessä Kuula-elämäkerrassa (Tuomi Elmgren 1938) josta voimme löytää mm. seuraavia

24.3. ja 25.3.Rossini: Messe Solennelle (ensi kertaa Suomessa). AL, SibA:n suuri kuoro, HKO, joht. Charles Farncombe

lausuntoja: ”Osa orkesterin soitinnustyötä jäi vielä kesken...Mutta L. Madetoja on suorittanut työn taiteilijatoverin muistoa kunnioittavasti.” Ja: ”Lopun lumoavat, aineettomuuteen kohoavat ääriviivat Kuula enää ehti vain luonnostella...”

Keskeneräisyydestä ei ollut mitään puhetta syksyllä 1918 kun Alma muisteli esitysten peruuntumisen aiheuttamaa pettymystä: ”Sitä (Toivo) suri, ettei Stabat materia saanut vielä esitetyksi”. Kantaesityksen yhteydessä Alma pahoitteli, ettei Toivo saanut kuulla viimeistä suurteostaan. Mutta ei minkäänlaista mainintaa kesken jäämisestä.

Madetoja itse oli valittanut kirjeessä äidilleen, että ”Kuulan Stabat materista oli paljon työtä.” Myös Madetoja-elämäkerturi (1987) Erkki Salmenhaaran mukaan Madetoja kirjoitti orkestroinnin loppuun ja ”täydensi teosta joillakin aivan uusillakin jaksoilla, mm. fugatoilla”. Ihmetystä kuitenkin aiheutti se, että Kansalliskirjastossa säilytettävässä käsikirjoituksessa ei tutkittaessa löytynyt merkkejä Madetojan käsialasta. Millä ta”Toivo Kuula on valla kantaatti siis oli kesken ja mitä Matällä teoksella detoja todellisuudespystyttänyt uljaan sa teki? merkkipatsaan Arvoituksen ratsuomalaisen kaisi vasta uuden vokaali­ sävellyksen Kuula-elämäkerran kehitystielle.”

(2008) kirjoittaja Juhani Koivisto. Hän vertaili tarkkaan käsialoja ja havaitsi, että 1/4-tauko on Madetojalla lähes vaakasuorassa, mutta Kuulalla aina pystysuorassa. Muuten molempien säveltäjien käsialat muistuttivat hyvin paljon toisiaan.

Arthur Honegger: Jeanne d'Arc roviolla.

Näyttämöllinen oratorio Finlandia-talolla 6.5., 9.5., 10.5., 13.5., 16.5., 25.5. mm. Kansallisoopperan kuoro, AL, Cantores Minores, Kansallisoopperan orkesteri, joht. Söderblom

”Pohjoismaista romantiikkaa –konsertti.

Grieg: Olav Trygvason (ensi kertaa Suomessa), Tolonen: Notku nuori neitsykäinen; Nielsen: Hymnys Amoris 2.3. AL:n omana konserttina ja 3.3. HKO:n suosikkisarjassa. Kuoro osallistui huomattavalla panoksella käsiohjelman laatimiseen.

30.7. ja 31.7. Brahms: Ein Deutsches Requiem; Savonlinnan oopperajuhlien päätöskonsertti Kerimäen kirkossa; AL, Jyväskylän studiokuoro, Luulajan kamarikuoro, oopperajuhlaorkesteri, joht. Paavo Berglund

1977 18.12. AL:n kamarikuoro: Buxtehude: In Dulci Jubilo; joht. Rauno Myllylä. Kahvikonsertti ja joulukonsertti.

17.12. pikkujoulu Kauniaisten VPKtalolla. Akateeminen Soitto ja AL:n kantaattikuoro: Hindemith: Frau Musica; Bach: Magnificat/Et Misericordia. ’Akateeminen Nauru’ esitti Tietoiskun n:o 2, joka käsittelu juomalauluja.

Kuva: Anni Koskenniemi

1978

AL ja HKO tilasivat Bach: Magnificat, Haydn: Nelson-messu Joonas HKO, joht. Söderblom, Finlandia-talo.

Kokkoselta 2.2. HKO:n sarjassa ja Ekumeenisen 3.2. AL:n 25-vuotisjuhlakonserttina messun.

3.3. Kuoron 25-vuotisjuhla Marskissa.

Kunniamerkit: Ilkka Kuusisto, Ulf Säderblom, Jouko Vasama

21.3. Mahler: Sinfonia n:o 2, RSO, joht: Segerstam.

Mieskampanja: kuoroon hyväksyttiin 24 uutta mieslaulajaa, ja mieskuoron koko kasvoi yli kuuteenkymmeneen.

Kuoron jäsenmäärä kevään lopussa 173.

Kuoron alkuvuosista jatkuneen lehtiasiamiestoiminnan tuotto oli niin alhainen, että siitä päätettiin luopua.

Sulasol katsoi marraskuussa 1978 AL:n jäsenyyden rauenneen.

Kodaly: Missa Brevis, Laudes Organi. joht. Söderblom.

21.10. Helsingissä ja 22.10. Turussa

22.11. HYY:n juhlakonsertti. AL ja YS: Sibelius: Oma maa, joht.

Söderblom. Radio nauhoitti konsertin.

AL:n kamarikuoro, joht. Rauno Myllylä.

25.10. VuosikoMm. Reger, Bach. kous: puheen17.9. Helsingissä, johtajaksi Risto 23.9.ja 24.9.

Laitinen Tukholmassa.

Uudistettu loppufuuga Taukojen eroja jäljittämällä hahmottui viimein täydennystyön laajuus: koko kuoro-osuus on loppuun saakka Kuulan kirjoittamaa ja Madetojan kynänjälki näkyy orkesterikudoksessa kolmannen osan fuugasta lähtien. Myös sivunumerointi on kaksinkertainen tästä eteenpäin: Kuula on selvästikin hylännyt alkuperäisen tekstuurin ja ryhtynyt kirjoittamaan uutta loppuosaa kantaatille.

Miksi Kuula sitten ryhtyi työstämään revisiota? Ehkä hän tuskastui siihen, ettei talvikaudelle 1915-16 suunniteltu ensiesitys Helsingin filharmonisen seuran orkesterin kanssa toteutunutkaan. Seuraavalla kaudella 1916-17 hän olikin jo kapellimestarina Viipurissa, missä paikallisin voimavaroin ei näin laajaa teosta voitu esittää. Vielä Karjala-lehden haastattelussa lokakuussa 1916 hän oli kertonut, että Stabat Mater tulisi sisältymään hänen sävellyskonserttiinsa Helsingissä maaliskuussa 1917. Mutta Venäjällä puhkesi vallankumous ja suunnitelmat muuttuivat. Mitä ilmeisimmin hän tuli kantaatin kohdalla ”toisiin ajatuksiin” – niinhän säveltäjille

joskus käy – hävitti loppuosan ja lähti tekemään kokonaan uutta sen tilalle.

Outona voidaan pitää sitä, että Kuula valitsi loppuosaan fuugan, jonka oli sepittänyt kontrapunkti-harjoitelmaksi opiskeluvuosinaan Italian Bolognassa 1909. Se kuuluu aivan eri kehitysvaiheeseen ja aikaan kuin kantaatin alkuMillaisen puolen musiikki ja tekee kauneuden koko teoksesta vähintäinmaailman kin tyylillisesti epäyhtenäisen. Monet pitävät tästä teos olisikaan huolimatta Stabat Matetäydellisenä ria Kuulan pääteoksena, paljastanut? mihin lienee osittain vaikuttanut sen vuosikymmenien mittaan kertynyt maine hänen ”joutsenlaulunaan” kuten myös kirkollinen aihepiiri. Suurten säveltäjien keskeneräiset työt kiehtovat mieliä: mitä teoksesta olisikaan voinut valmiina tulla ja millaisen kauneuden maailman se olisikaan täydellisenä paljastanut?

Tero Tommila, Toivo Kuula -seura, puheenjohtaja

TOIVO KUULA: MEREN VIRSI Säveltäessään innoituksen vallassa kansallisromanttisen a cappella -sekakuoromusiikin monumenttia Kuula unohti ajatella, millaisia vaikeuksia teoksen esittämisestä saattaisi koitua.

Kuula oli lokakuussa 1908 Helsingissä pidetyn ensimmäisen sävellyskonserttinsa jälkeen lähtenyt jatkamaan opintojaan ulkomaille, aluksi Italiaan ja seuraavana keväänä, Leipzigin kapellimestarikurssin käytyään, Pariisiin. Tutustuttuaan vanhojen italialaisten mestarien maalaustaiteeseen ja veistoksiin ja vaellettu-

31.1. ja 1.2.

Janacek: Glagoliittimessu. HKO, joht. Söderblom

aan alppimaisemissa hän oli saanut lisää virikkeitä työlleen. Jo Italiassa oli hänet tavoittanut Heikki Klemetin tilaus säveltää ”jokin suurempi polyfoninen sekakuoroteos a cappella”. Klemetti johti tuohon aikaan mm. Suomen Laulua ja oli suunnitellut hieman haasteellisempaa ohjelmistoa kuoron tuleviin 10-vuotisjuhliin.

YLE televisioi helmikuussa Kuoro instrumenttina -ohjelman, jossa tutustuttiin kuoronjohtajan työskentelyyn normaalissa harjoitustilanteessa. Esiintymässä osa AL:stä, joht. Almila.

26.2. Manuel de Falla: La Vida Breve -ooppera. AL, Laulu-Miehet, RSO. joht: Rafael Frühbeck de Burgos. TV2 nauhoitti esityksen.

8.3. Skrjabin: Prometheus.

HKO, joht. Söderblom 27.2. esiintyminen Suomen Kulttuurirahaston 40-vuotisjuhlassa. Sibelius: Oma maa, HKO, joht. Söderblom

”Vakiintunutta yhteistyötä HKO:n kanssa jatkettiin siten, että kuoro osallistui Glagoliittimessun käsiohjelman laatimiseen.”

1979

4.11. AL:n kamarikuoro, joht. Norio, Leppävaaran kirkko.

Sävellyksen itu oli muotoutunut jo ennen Klemetin tilausta. Eino Leinon runokokoelma Halla oli ilmestynyt edellisenä vuonna ja Kuula oli siihen valtavan ihastunut. Ystävälleen SauKalliolle hän kommentoi ”En tunne mitään kokoelmaan hetkeä sen onnellisem- kuuluvaa Meren virttä näin: paa kuin hetki, jolloin ”Siinä on tunnäen teokseni vastasyntyneenä — etenkin netta ja järkeä, kumpaateoksen, jota niin kin mielestäni suurella huolella olen hienoimman tehnyt ja jonka luomista kaavan muniin paljon olen rakasta- kaan. Et löydä runoa, joka nut kuin tämä.” missään suhKuula kirjeessään Klemetille teessa olisi yläpuolella tätä.”

Epäilemättä kaikki ei mennyt aivan niin kuin Klemetti oli ajatellut. Käsittämättömän innoituksen vallassa Kuula nimittäin päätyi säveltämään suoraan oman ”testamenttinsa” kuoroille ajattelematta lainkaan niitä esittämisvaikeuksia, mitä luomus mahdollisesti aiheuttaisi.

Ensiversion Kuula oli Pariisissa heittänyt roskiin ja kirjoittanut teoksen kokonaan uusiksi. Tämän version hän oli sitten näyttänyt opettajalleen, joka oli sitä kehunut, mutta samalla ihmetellyt, kuka sen pystyisi laulamaan.

Monivaiheisen prosessin tuloksena syntyi ylivoimaisesti laajin suomalainen kansallisromanttinen säestyksetön sekakuorolaulu, jonka lähimmät vertailukohteet löytyvät ulkomailta, myöhäisromanttisista eurooppalaisista teoksista. Luonteeltaan Meren virsi (op. 11/2, 1909) on kahdeksanääninen kaksoiskuoroteos, vaikka siinä onkin välillä myös homofonisempia jaksoja.

Meren Virsi kantaesitettiin Suomen Laulun 10-vuotisjuhlissa 28.3.1910 säveltäjän korjaamassa muodossa, siis käytännössä vain alimmat kontra-a:t poistettuna. Siltä varalta, ettei juhlakuoro olisi saanut Meren virttä kuntoon, oli Kuula säveltänyt astetta helpomman laulun Auringonnousu, joka myös kantaesitettiin samassa konsertissa.

Yleisön joukossa istunut Leevi Madetoja kirjoitti esityksen jälkeen: ”Se ei mennyt täysin onnellisesti — h2 on liian korkea sopraanoillemme.” Kriitikko K. Wasenius puolestaan totesi: ”Minusta säveltäjä menee liian pitkälle... minusta näyttää siltä, että tämä teos soveltuu paremmin luettavaksi kuin laulettavaksi.”

Pian ensiesityksen mentyä Klemetti vaati sävellykseen pianosäestyksen, jota vast’edes aina konserteissa käytettiin – silloin harvoin, kun laulua enää esitettiin. Kuulan kuoleman jälkeen Madetoja sovitti teoksen sekakuorolle ja orkesterille. Tämä sovitus kantaesitettiin 19.11.1920 Suomen Laulun konsertissa.

Tero Tommila, Toivo Kuula -seura, puheenjohtaja

Minne riennät, vierivä virta?

Kunne kohiset, pauhaava koski?

Mereen! Mereen! Meill’ on kiire!

Eino Leino: Meren virsi

1980

Wagner: Tannhäuser. Suomen Kansallisoopperan tuottama näyttämöesitys Finlandia-talolla, joht. Söderblom / Ilpo Mansnerus, ohj. Sakari Puurunen.

Esitykset (10) 4.1.–15.2.

7.5. ja 8.5. Liszt: Der 13. Psalm.

HKO, joht. Söderblom

Kevätkaudella todettiin, että osallistuminen kuoron kirkkoesiintymisissä on liian laimeaa. Musiikillisen motivaation tehostamiseksi päätettiin tilata neljältä suomalaiselta säveltäjältä 3-5 minuuttia kestävä teos esitettäväksi kirkkolaulutilaisuuksissa. Ensiesitykset Tuomiokirkon jumalanpalveluksissa kaudella 80-81: 19.10.

Erkkilä: Mooses nousi; 16.11. Englund: Valvokaa; 1.3. Kuusisto: Kun minä olin lapsi; 5.4. Heininen: Virsi 81.

Toimintakertomuksesta 79-80

RIIKKA TALVITIE: PINNAN ALLA Freelance-säveltäjän paikkaa nykymaailmassa etsivä Riikka Talvitie sävelsi Akateemisen Laulun tilauksesta Itämeri-aiheisen teoksen Pinnan alla Useita vuosia oboeta eri orkesterissa ja nykymusiikkiyhtyeissä soittanut ja oboensoittoa opettanut Riikka Talvitie (1970*) opiskeli Sibelius-Akatemiassa myös sävellystä Tapio Nevanlinnan (1994--97) ja professori Paavo Heinisen (1996-2001) johdolla. Sävellystutkintonsa Talvitie suoritti vuonna 2002, minkä jälkeen hän on toiminut pääasiassa freelancer-säveltäjänä.

– Yritän intohimoisesti, ja toisinaan epätoivoisesti, löytää säveltäjälle paikkaa täällä nykymaailmassa. Kuukausitolkulla yksin nyhertävä taiteilija jää helposti unohduksiin, mistä syystä

Riikka Talvitie Kuva: Saara Vuorjoki / Fimic

4.2. ja 5.2. Sibelius: Maan virsi, Jordens sång, Oma maa.

AL, Katedraalikuoro, HKO

15.5. Kauppakorkeakoulun promootio.

Klami: Kultasauvallinen

4.4. AL:n kamarikuoro avusti Danderyds Symfoniorkesteria.

Fauré: Pavane

olen tarkoituksella laajentanut omaa toimenkuvaani.

Talvitie kertookin toimi- "Yritän intohimoisesti, neensa aktiivija toisinaan sesti Suomen epätoivoisesti, Säveltäjissä, Telöytää säveltäjälle ostossa ja mupaikkaa täällä siikkipedagogian parissa sekä nykymaailmassa. kirjoittaneensa Kuukausitolkulla musiikista eri yksin nyhertävä kulttuurilehtiin taiteilija jää helposti ja toimittaneenunohduksiin." sa ajankohtaisia musiikkiohjelmia.

– Tällä hetkellä mietin, voisiko säveltäjä tehdä kuvan? Talvitie pohdiskelee.

Vuonna 2001-2002 Talvitie osallistui musiikkiteknologiakurssille Ircamissa Pariisissa ja on sen jälkeen työskennellyt paljon elektroakustisen musiikin parissa live-elektroniikkaa hyödyntäen.

– Toinen elämänkumppanini on matematiikka, mitä onneksi voi hyödyntää elektronimusiikkia säveltäessä.

Talvitie on myös tehnyt yhteistyötä useiden suomalaisten runoilijoiden kanssa.

– Tunnen oloni kotoisaksi suomalaisen runouden, kirjallisuuden ja teatterin parissa, ja siksi olenkin käyttänyt paljon tekstiä sävellyksissäni.

1981

Syyskaudella 1980 akateemikko Kokkonen luovutti AL:lle I osan kuoron ja HKO:n yhdessä tilaamasta suurimuotoiKokkonen: sesta kuoro-orkesteriteoksesta Requiem. II osa valmistui Requiem. 18.9. kevään 1981 kuluessa, osat III-IV kesän aikana ja osat Tampereella, VII-IX elo-syyskuun aikana, niin, että kuorolla oli koko teos 29.9. Helsingissä käsissään noin viikkoa ennen kantaesitystä 17.9.1981. ja 21.11. Turussa

29.5. Lääketieteellisen promootio. Tiedekunnan Rautavaaralta tilaaman promootiokantaatin ”Parantaja” kantaesitys

21.10.

17.9. Kokkonen: RequiVuosikokous: em (kantaesitys, AL:n 6.-7.10. pj:ksi Birgitta ensimmäisenä tilaama Nauhoitus Forssell. teos). Satu Tukiainen, 1. naispuJorma Hynninen, HKO, YLElle. Sibelius: Oma maa, heenjohtaja. joht. Söderblom Jordens sång

Sukelluksia pinnan molemmin puolin Akateeminen Laulu tilasi Riikka Talvitieltä juhlavuotta varten uuden Itämeri-aiheisen teoksen. Sekakuorolle, trumpetille ja käyrätorvelle sävelletty Pinnan alla saa kantaesityksensä kuoron juhlakonsertissa 9.11.2013.

– Teoksessa Pinnan alla kuvainnollisesti liikutaan veden alla ja yllä. Vedenalainen maailma koostuu kuoron resitoivista asiateksteistä ja näihin kietoutuvista vaskipuhaltimien melodialinjoista. Veden pinnalla, hiekkarannalla, sen sijaan riidellään ääneen rytmisesti inttäen, Talvitie kertoo.

– Halusin lähestyä tekemisessäni arkipäivää ja sitä ilmaisua, jota päivittäin käytämme.

Teoksen rannalla käytävän dialogin Talvitie kirjoitti itse, mutta asiateksti on otettu Itämeriportaalista. Talvitie ei ole kaunistellut Itämeren tilaa, muttei myöskään sorru Itämeri on pessimismiin. hyvä osoitus – Itämeri on hyvä siitä, miten osoitus siitä, miten ihmiihminen nen kykenee sulkemaan kykenee silmänsä tosiasioilta. Se, että joudumme miettisulkemaan mään, voiko meressä silmänsä uida, on todella raadollista. tosiasioilta.

Asiapitoisenakin Pinnan alla on kuitenkin aitoa Talvitietä: – Toivoisin, että musiikistani kuul­tai­si kepeys ja elämänilo, jopa sar­­kas­mi. En näet ole synkkyyteen taipuvainen.

Sävellystilausta Riikka Talvitieltä ovat tukeneet Teosto ry. ja Valtion Säveltaidetoimikunta

”Rehevöityminen eli levä- ja vesi­kasvillisuuden kiihtynyt kasvu johtuu lisääntyneestä ravinteiden, typen ja fosforin, saatavuudesta vedessä.” kuoron tekstiä teoksesta

Pinnan alla

Kuva: Svetlana Grechkina CC BY SA 2.0 Kuvan lähde: Flickr

1982 26.2. AL:n kamarikuoron esiintyminen prof. Esko Tähden muotokuvan paljastustilaisuudessa.

6.4. Haydn: Die Schöpfung.

HKO, joht Söderblom

Syyskaudella 1981 aloitettiin intensiivinen värväyskampanja.

Jäsenistö kasvoi vuoden 81-82 aikana 61 laulajalla.

15.8. Lahti; Kokkonen: Requiem; HKO, joht. Söderblom

11.11. Nauhoitus YLE:lle: Kaudella 80-81 tilattuja kirkkolauluja

8.12. Kodaly: 14.10. Nauhoitus KansallisPsalmus teatterille: ”Joutukaa sielut Hungaricus. RSO, on aikamme kallis” näyteljoht. Söderblom mään ”Kolmekymmentä hopearahaa”, joht. Almila

AALTO AALTOA SEURAA Katsaus Akateemisen Laulun lähihistoriaan

OSA SUOMALAISTA MUSIIKINHISTORIAA ”1953 perustettu AL kuuluu akateemisen nuorison tyypillisiin rohkeihin yrityksiin. Hankkeen riskit olivat alun perin yhtä selvillä kuin musiikilliset edutkin.” 1 Akateeminen Laulu (AL) syntyi vastauksena yliopiston osakuntakuorojen laulajien haluun tehdä suurempia, orkesterisäestyksellisiä kuoroteoksia. Ajatus yleisakateemisen sekakuoron perustamisesta oli virinnyt jo keväällä 1952, ja viimein 17.1.1953 pidettiin perustava kokous kuorolle, joka sai nimekseen Ylioppilaskunnan sekakuoro Akateeminen Laulu.

Harjoitukset aloitettiin Vanhan ylioppilastalon musiikkisalissa 31.1.1953 Simon Parmetin johdolla, ja 28.4.1953 kuoro suoritti neitsytesiintymisensä: Toivo Kuulan Stabat Mater Radio-orkesterin tiistaikonsertissa.

1 Teksti on liitteestä tiedotteeseen v. 1967

Laulajilta edellytettiin hyvää nuotinlukutaitoa ja vähintään parin vuoden kokemusta osakuntakuorosta. Ensikonsertissa oli 80 laulajaa, ja kuoron jäsenmäärä kipusi nopeasti yli sadan.

Kuinkas sitten kävikään....

Akateemisen Laulun 60 vuoteen mahtuu kaksitoista johtajaa: neljän ensimmäisen vuosikymmenen aikana seitsemän nimekästä johtajaa, jotka voitaneen luokitella ensisijaisesti kapellimestareiksi (Parmetin jälkeen Tauno Hannikainen, Paavo Berglund, Jorma Panula, Ilkka Kuusisto, Ulf Söderblom ja Atso Almila), 25 viimeisimmän vuoden aikana nel-

AL ja Tauno Hannikainen Mozartin c-mollimessun esityksen yhteydessä 22.10.1954

1983 12.3. AL:n 30-vuotisjuhla. Avoin Matinea Vanhalla: pääkaupunkiseudun musiikilliset yhteisöt kävivät onnittelemassa AL:a sävelin.

31.3. AL:n 30-vuotisjuhlakonsertti: Kuula: Stabat Mater, HKO, joht. Söderblom, HKO:n suosikkisarja. Kuulan 100-vuotisjuhlavuosi.

12.3. AL:n 30-vuotisjuhlan iltajuhla.

Juhlapuhe akateemikko Joonas Kokkoselta. ”Juhla huipentui AL:n Operettiteatterin esittämään näytelmään Inside Story.” Kunniamerkit Risto Laitiselle ja Matti-Jussi Pollarille.

Tilattu teos Einar Englundilta; valmistuminen kaudelle 84-85.

25.8. Schönberg: Gurrelieder; AL, Lyran, KYL, PK, Poliisilaulajat, HKO & RSO, joht. Söderblom.

Helsingin juhlaviikkojen avajaiskonsertti.

26.10. Vuosikokous: puheenjohtajaksi Ari Sihvola

9.10. Esiintyminen Antti Wihurin syntymän 100-vuotisjuhlas20.12. ja 22.12. sa. Penderecki: Requiemistä Berlioz: L'enfance du Agnus Dei, Lacrymosa.

Christ. Suomen KanHKO, joht. Penderecki sallisoopperan kanssa, joht. Söderblom

jä enemmänkin kuoronjohtajaksi luokittuvaa (Matti Hyökki, Seppo Murto, Pasi Hyökki ja Ruut Kiiski). Sekä 60-70-luvuilla monitoimimies Reijo Norio.

On huippuhetkiä — paljon. Toimintakertomuksia lukien kuoro tuntuu kulkeneen erityisesti 70-luvulla voitosta voittoon, vuorotellen Radion sinfoniaorkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin avustajana. On kantaesityksiä, Suomen ensi-esityksiä, omia tilausteoksia, Finlandia-talon avajaiset. On akateemisuutta ja yleisön valistamispyrkimyksiä niin musiikillisesti kuin musiikkitieteellisestikin. On epävirallisempia hetkiä, joista toimintakertomusten sivuilta voi saada vain aavistuksen, ja joiden silti voi uskoa olleen unohtumattoman hauskoja mukana olleille. On kuitenkin myös niitä hetkiä, jolloin kukaan ei tunnu haluavan tukea maan kulttuurielämän kannalta keskeiseksi mainittuakaan kuoroa ja kuoro "Harjoitus harjoituksel- joutuu pahimmilta, konsertti konsertilta, laan ottamaan juhla juhlalta, levy levyl- lainaa maksaaktä, kirja kirjalta teemme seen orkesterin Akateemisen Laulun palkkion. On paljon hetkiä, jothistoriaa. [...] On vain ka juuri silloisille uskollista muurahais- kuorolaisille ovat keon lähes huomaama- niitä kaikkein tonta korottelua, mutta merkittävimpiä ja rakkaimpia ehkä joskus jotkut muistoja. näkevät tämän keon On mahpyramidina.” dotonta kirjata edes kaikki merTimo Juntto, Juhlapuhe AL:n kittävimmät ta35-vuotisjuhlassa 5.3.1988 paukset kuoron uralta siihen tilaan, joka nyt on käytettävissä. Tämän juhlavuoden käsikirjan sivuille on kerätty historiaa aikajanalle tiivistetyssä muodossa: hetkiä kuo5.5. Excursio Paavo Heinisen oopperaan Silkkirumpu. Säveltäjä käynyt esittelemässä teosta harjoituksissa 2.5.

”Kevätkaudella tarkistettiin kuoron äänien tasapaino. Kuoron johtaja, varajohtaja ja äänenmuodostaja sekä hallituksen edustaja kuuntelivat 140 kuorolaisen äänet läpi. 11 laulajaa siirrettiin toiseen ääneen.”

Toimintakertomuksesta 83-84

roelämän huipuilta ja marginaaleista. Lähteinä ovat pääosin kuoron arkistot ja historiikit.

50-vuotisjuhlien yhteydessä "Jos harrastuksen (2003) julkaistiin edellinen tulokset ovat huomion varsinainen arvoisia Suomen kulthistoriikki, jotuurielämän kannalta, hon kehotanei voida vaatia, että kin kuorosta kuorolaisten olisi niiden kiinnostuneita esittämiseksi virkattalämpimästi tuva patalappuja ja myytustumaan.

Kuoron tävä teatterilippuja." viimeiset kymToimintakertomuksesta 1970-71 menen vuotta taas ovat ol-

Joonas Kokkosen Requiem (1981) on ensimmäinen AL:n tilaama sävellys.

Matti Jalavan konserttijuliste vuodelta 2001.

29.-30.6. .Mozart: Requiem, Kokkonen: Requiem. Suomen Säveljuhla Jyväskylässä.

Jyväskylän kaupunginorkesteri, joht. Söderblom.

Uudet kuoropuvut naisille.

Kamarikuoroa ei erikseen mainita toimikaudella 83-84.

Sen sijaan pienryhmäesiintymiset alkaneet.

1984 7.12. Kokkonen: Requiem. HKO, joht Söderblom

22.12. Berlioz: L'enfance du Christ; AL Suomen Kansallisoopperan kuoro ja orkesteri, joht. Söderblom

AL ja Ulf Söderblom kuoron 30-vuotisjuhlakonsertin yhteydessä 31.3.1983. Teoksena Kuulan Stabat Mater.

"Olemme saaneet toteuttaa useita konsertteja ja esittää tyyleiltään vaihtelevaa ohjelmistoa, jota on saapunut kuulemaan vuoden mittaan hyvin vaihteleva määrä yleisöä."

PJ Jussi-Pekka Rauhan joulukirjeestä kuorolaisille 2002

Mm. Alfred Schnittken teos 12 Bussverse haastoi AL:a vuosina 2004 ja 2005.

Juliste: Matti Jalava

1985 8.-10.1. Levytys: Kokkonen: Requiem.

HKO, Tukiainen, Hynninen, joht.

Söderblom. Tuottajana Finn-levy/Fazer

”Joulukuussa 1984 saatiin professori Einar Englundilta tilatun kuoroteoksen Kuorosinfonia no 6 nuotit ja teosta harjoiteltiin muutaman kerran kevätkaudella 1985.”

Toimintakertomuksesta 84-85

Kamarikuoro- ja kesäkuorotoiminta palasivat vuo­sina 2004-5 Jukka Jokitalon ja vuodesta 2011 Ruut Kiiskin johdolla. Matti Jalavan juliste vuodelta 2005.

Sibelius: Oma maa. HKO, joht Paavo Berglund.

22.5. ja 23.5. konsertit.

3.6. levytys EMIn Sibeliuksen teokset käsittävään sarjaan.

12.4. Esiintyminen valtakunnallisten orkesteripäivien sinforniakonsertissa Lahdessa.

Tolonen: Notku nuori neitsykäinen. Lahden sinfoniaorkesteri, joht. Söderblom

9.10. Vuosikokous: puheenjohtajaksi Minna Nousiainen (myöh. Virtanen)

Finlandia-recordsin Kokkosen Requiemlevy julkaistiin ja jaettiin ennen joulua levytyksessä mukana olleille kuorolaisille.

7.12.

Kokkonen: Requiem.

HKO, joht Söderblom

11.-12.11. Nauhoitus TV1:lle n. 120 kuorolaisen voimin.

Verdi, Janacek, Faure, Schütz, joht. Söderblom.

Esitetty joulupäivänä 1985.

leet niin suuren muutoksen aikaa, että niitä on hankala tarkastella kovin objektiivisesti vielä – sen tehtävän uskoisin seuraavalle historiikkityöryhmälle 10 tai 15 vuoden kuluttua.

jäänyt paikalleen. Seuraavien sivujen lyhyessä katsauksessa kuoron lähihistoriaan käsittelemme muutamaa viimeisen kymmenen vuoden aikana kuoroon vaikuttanutta ilmiötä.

AL elää jatkuvaa etsikkoaikaa2

Sinfoniaorkestereiden taustalta kamarikuoroksi

Laulajien halu esittää suuria orkesterisäestyksellisiä teoksia ei ole 60 vuodessa kadonnut minnekään, sen paremmin kuin orkestereiden tarve käyttää suuria kuoroja. Kuoromaailma on erityisesti pääkaupunkiseudulla muuttunut muun muassa kilpailun moninkertaistuessa sekä sointi-ihanteiden muuttuessa. Akateeminen Laulukaan ei kuitenkaan ole 2 Otsikko on sitaatti Timo Junton juhlapuheesta Akateemisen Laulun 25-vuotisjuhlassa 3.3.78

Ensimmäisessä artikkelissa käsitellään muutosta orkesterisäestyksellisiä suurteoksia esittävästä, yli 100 laulajan suurkuorosta enimmäkseen a cappellaa tekeväksi, pienimmillään noin 30-henkiseksi kamarikuoroksi.

Koko kuoron siihenastisen historian kestänyt yhteistyö pääkaupungin suurten ammattilaisorkestereiden kanssa hiipui jo 90-luvun alkupuolella. Sen jälkeen orkesteriyhteistyötä on

Ildebrando Pizzetti

REQUIEM Kokkonen •Pärt •Rautavaara AKATEEMINEN LAULU johtaa RUUT KIISKI

SU 6.11.2011 KLO 17 Helsingin tuomiokirkossa Liput 15/10 € ovelta tai 13/8 € ennakkoon osoitteesta talous@akateeminenlaulu.fi tai www.akateeminenlaulu.fi

Pizzettin koristeelliseen a cappella -requiemiin 1900-luvun alusta tutustuttiin syksyllä 2011.

Juliste: Anni Koskenniemi

Freedom! AL goes Jazz, 2006.

Juliste: Matti Jalava

12.3. Englund: Sinfonia no. 6, Aforismeja sekakuorolle ja orkesterille (kantaesitys, AL:n tilaus). RSO, joht. Söderblom

EMI:n edellisellä kaudella levyttämä Sibelius-levy, jolla AL esiintyy teoksessa Oma maa julkaistiin tammikuussa 1986.

Levylle myönnettiin seuraavana vuonna International Record Critics’ Award,

11.5. Kolmen suurkuoron äitienpäiväkonsertti syöpälasten hyväksi; AL, Suomen Laulu, Katedraalikuoro; Tuomiokirkko. Yhteisteos: Palestrina: Tu es Petrus -messun Gloria, joht. Söderblom

1986 6.11. Englund: Sinfonia no. 6, Aforismeja Oulussa. Oulun kaupunginorkesteri, joht. Söderblom.

29.10. Vuosikokous: johtajaksi valittu Matti Hyökki.

29.11. Söderblomin johtajakauden (1974-1986) päättäjäisillalliset

jatkettu muiden ammattilais- ja amatööriorkestereiden kanssa. Yhteistyö jatkuu toki edelleen myös RSO:n ja HKO:n kanssa, joskin harvakseltaan, ja yleensä lavan jakaa kanssamme jokin toinen kuoro.

Kuoron koko vaikuttaa ohjelmistoon ja ohjelmisto vaikuttaa kuoron kokoon. Kumpi alkoi muuttua ensin; emme ehkä koskaan saa tyydyttävää vastausta.

Elämyksiä kaikille aisteille Kuoron ohjelmiston painopiste on viimeistään laulajamäärän dramaattisen muutoksen vuoksi siirtynyt orkesterisäestyksellisistä teoksista toisaalle. Vastaavan kokoisten, pääosin a cappella -musiikkia tekevien kuorojen määrä pääkaupunkiseudulla on suuri ja kilpailu kovaa. Toisessa artikkelissa esittelemme Akateemisen Laulun varsin onnistunutta panosta kilpailuun yleisöstä: yhdistämme musiikin muita aisteja hiveleviin elämyksiin, esimerkkinä viinit.

”En epäröi hetkeäkään tunnustaa, että olet merkinnyt minulle hyvin paljon. Ilman Sinua elämäni olisi muodostunut olennaisesti toisenlaiseksi kuin millainen se nyt on ollut. Kysymys ei ole yksin musiikista.”

Martti Setälä: Rakas 25-vuotias ystäväni Akateeminen L aulu, AL:n 25-vuotiskirjassa

Matkoja ja kilpailuja Kamarikuoroa on myös helpompi — niin käytännöllisesti kuin taloudellisen riskinkin kannalta — siirrellä paikasta toiseen. Kun vuosituhannen vaihteeseen mennessä ulkomaille oli kuoron historian aikana matkattu kolmesti, on sen jälkeen käyty jo kolmesti Tšekissä.

Kolmannessa artikkelissa käsittelemme kuoron lämpimiä suhteita tuohon keskieurooppalaiseen maahan.

Matkoilla yhdessä vietetty aika, tiivis harjoittelu ja yhteiset kokemukset niin hyvässä kuin huonossakin ovat myös hitsanneet kuoroa tiiviimmäksi yhteisöksi. Sekin vaikuttaa yhtenäistävästi kuoron sointiin.

2010 AL osallistui myös kuorokilpailuun Tšekin Pardubicessä — kokemus joka ei taida olla useimpien kilpailusääntöjen sen paremmin kuin ohjelmistonkaan puitteissa olla helposti saavutettavissa satahenkiselle oratoriokuorolle.

Akateemisen Laulun taiteelliset johtajat Ruut Kiiski Pasi Hyökki Seppo Murto Atso Almila Matti Hyökki Ulf Söderblom Reijo Norio Ilkka Kuusisto Jorma Panula Paavo Berglund Tauno Hannikainen Simon Parmet

2008– 2001–2008 1994–2000 1990–1993 1987–1990 1974–1986 1966–1974 1962–1966 1961–1962 1959–1961 1954–1959 1953–1954

1987 4.4. Suuret pääsiäismyyjäiset Tuomiokirkon kryptassa

15.4. Reger: Koraalikantaatti no 3. Joht. Hyökki

15.10. ja 16.10.

Bruckner: Messu no. 3 f-molli. HKO, joht. Hyökki

12.6. Helsinki-päivän konsertti. Sibelius: Oma maa, Maan virsi.

HKO, joht. Almila

8.12. Sibelius: Oma maa, Jordens sång, Maan virsi.

Järvenpää. AL, SibA:n suuri kuoro ja orkesteri.

4.12. AL:n pienkuoro Helsingin hovioikeuden pikkujouluissa

AL Tšekin Jihlavassa 2012 Kuva: Anni Koskenniemi 5.3. AL.n 35-vuotisjuhla Ravintola Marskissa. Akateemisen Laulun operettiteatteri esitti entisten puheenjohtajien Risto Laitisen ja Ari Sihvolan säveltämän oopperan ALEPS und der Komponistenkrieg auf Helsingforss.

18.3. AL 35-vuotisjuhlakonsertti. Haydn: Paukenmesse.

Finlandia sinfonietta, joht. Hyökki

2.7. AL:n kesäkuoron paluu: esiintyminen Kansainvälisten kemian olympialaisten avajaisissa, joht. Risto Laitinen

Kunniamerkit Birgitta Forssellille, Gunni Granbergille ja Ari Sihvolalle.

18.8. AL:n mieskvartetti nauhoitti TV-1:n asiaohjelmille Paciuksen Suomen Laulun.

AL.n historiikin julkaisutraditiota jatkettiin joulukuussa 1988 ilmestyneellä Akateemisen Laulun 35-vuotisjuhlakirjalla.

1988 24.11. Turku; Bruckner: Messu no.3 f-molli. Turun kaupunginorkesteri, joht. Jacquen Mercier

4.11 Tippet: A Child of Our Time. RSO, joht. Osmo Vänskä. 14.12. ja 15.12.

Konsertti radioitiin Ravel: Daphnis suorana lähetyksenä. ja Chloe. HKO, joht. Michel Plasson

SUURKUOROSTA KAMARIKOKOON Yksi Akateemisen Laulun suurista muutoksista kuluneiden 10 vuoden aikana on ollut kuoron koon muutos yli 100 laulajan suurkuorosta nykyiseen noin 50 laulajan joukkoon.

– Kun aloitin AL:n johtajana, minulla oli mielikuva isosta sinfoniakuorosta, jossa on noin 100 laulajaa. Käytännössä aktiivisia laulajia oli 70–80 henkeä. Ongelmana oli se, että miehiä oli vain pieni osa. Miesten ja naisten välinen balanssi oli hankala saavuttaa, kertoo kuoron taiteellisena johtajana vuosina 2001-2008 toiminut Pasi Hyökki.

Jäsenistön määrä oli ollut jo jonkin aikaa laskemaan päin, eikä haastava a cappella -ohjelmistokaan tuonut uusia laulajia riveihin mukaan. Uudet laulajat eivät tahtoneet kotiutua sen hetken AL:ään. Kuoro tarvitsi Hyökin mukaan ”liikettä”, jolloin hän päätyi ajatukseen kuunnella koko jäsenistön äänimateriaali läpi.

Toimintavuoden 2004 aikana keskusteltiin muun muassa kuoron balanssista ja taitotason eroista sekä mahdollisen niin sanotun läpilaulatuksen tarpeesta ja syistä muun muassa harjoitusten yhteydessä.

Keskustelu "AL vireeLäpilaulatusten seen" -ohjelmasta tarkoitus oli kulminoitui vaalikokoantaa laulajille ukseen, jossa läpilausuosituksia, latuksen järjestämimiten he voisivat sestä päätettiin lopulkehittyä tai jatkaa ta äänestyksellä.

– Oma ääni on harrastustaan ihmisille hyvin henkilökohtainen asia, joten oli odotettavissakin, että asia saattaa herättää mielipiteitä. Kuorolaisten äänimateriaaliin on kuitenkin vaikea tutustua muuten kuin kuuntelemalla heitä pienemmässä mittakaavassa.

1989 22.2. nauhoitus Kansallisteatterin näytelmään Tie Talvisotaan

toteavat AL:n silloinen puheenjohtaja Kristiina Vähäkangas ja sihteeri Heidi Jakkula.

Hyökki kertoo, että osa laulajista päätti olla osallistumatta läpilaulatukseen ja jätti kuoron.

Läpilaulatus ei heistä tuntunut reilulta, kun kuoroon oli koelaulun kautta hyväksytty.

– Nykyäänhän läpilaulatukset ovat kuorojen normaalia toimintaa, Kristiina ja Heidi sanovat.

Toimintakertomusten mukaan vuosien 2004 ja 2005 aikana kuorosta erosi tai eronneeksi katsottiin kaikkiaan 72 laulajaa.

Samoihin aikoihin kuoroon kuitenkin liittyi myös paljon uusia jäseniä. Vuoden 2005 toimintakertomuksen mukaan jäseniä oli 99, ja seuraavina vuosina aktiivisten laulajien määrä jäsenluetteloissa vakiintui reiluun 70:een.

Vuoden 2005 alussa perustettuun Salonkikuoroon siirtyi parikymmentä laulajaa.

AL:n toimintakertomuksessa Salonkikuoroa kuvailtiin vaihtoehdoksi ”seniori-ikäisille tai nuoremmillekin laulajille, jotka eivät kaipaa hektisiä harjoitusperiodeja ja/tai ovat kasvaneet ulos railakkaasta opiskelijaelämästä.”

Laulu jatkuu uudella kokoonpanolla Suurin osa kuorolaisista, yli 70, kuitenkin osallistui läpilaulatukseen alkuvuodesta 2005.

– Läpilaulatusten tarkoitus oli antaa laulajille suosituksia, miten he voisivat kehittyä tai jatkaa harrastustaan, Hyökki selvittää.

– Taiteellinen johtaja sai selvemmän käsityksen laulajiston tasosta, ja kuorolle pystyttiin

4.6. Bashmakov: Requiem Lassi Nummen teksteihin 25.5. Bruckner: Te Deum. (kanta-esitys) Tampereella.

HKO, joht. Rudolf Barshai.

Tampereen KO. joht. Almila.

Naisten uudet kuoropuvut TV-2 kuvasi ja äänitti konsertin. käyttöön. Karonkassa Matti Hyökin läksiäiset.

22.3. Esiintyminen Hiljaisen viikon konsertissa. Schütz: Kristuksen seitsemän sanaa ristillä. joht. Hyökki

Matti Hyökin luopuessa tehtävästään kesäkuussa 1989 hallitus kutsui elokuun alusta kuoron johtajaksi Atso Almilan.

ALn seniorit pyrkivät kauden aikana organisoimaan toimintaansa.

9.11. Tippett: A Child of Our Time Lahdessa. Lahden KO, joht. Osmo Vänskä

11.10. Vuosikokous: puheenjohtajaksi Seppo Turunen

Akateeminen Laulu ja Pasi Hyökki vuonna 2002.

paremmin valitsemaan sen tasolle sopivaa ohjelmistoa. Vaihe elettiin läpi, ja sitten jatkettiin elämää ja laulamista, Kristiina ja Heidi kertovat.

Mies- ja naisäänten tasapaino korjaantui, mutta AL ei luonnollisestikaan enää ollut suuri oratoriokuoro, joksi se oli aikanaan perustettu. Painopiste siirtyi entistä enemmän a cappella -musiikkiin.

– En koe, että kuoro on huippupaikallaan orkesterin takana, vaan se kuoro, joka tekee a cappella -musiikkia hienoiten, on paras kuoro. Oma ajatukseni on, että kuoron rooli ei ole olla osa koneistoa, vaan olla se kone ihan itse, Hyökki selvittää.

Orkesteriyhteistyötä tehtiin edelleenkin esimerkiksi Ylioppilaskunnan Soittajien (YS) kanssa.

Viime vuosina AL on esittänyt orkesteriteoksia YS:n lisäksi Helsinginkadun Filharmonikkojen ja kamariorkesteri Camerata Vihdin kanssa. Vuonna 2012 AL teki pitkästä aikaa yhteistyötä Helsingin kaupunginorkesterin kanssa Joonas Kokkosen Requiemissa. Toisena kuorona oli Murtosointu.

Kuoromaailman uudet ihanteet Tällä hetkellä AL:ssa on reilut 50 jäsentä, ja aktiivisia laulajia on yli 40. Pyrkimys on saada vuosittain uusia laulajia, erityisesti miehiä ja opiskelijoita.

24.3. ja 26.3 Yliopiston 350-vuotisjuhlallisuuksien avajaistilaisuudet. Salmenhaara: Lintukoto (kantaesitys) YS (24.3.) / RSO (26.3., 2 esitystä) joht. Panula.

27.3. Levytys RSO:n kanssa

Dvorak: Requiem. SibAn orkesteri, joht. Almila.

6.4. Helsingissä ja 7.4. Järvenpäässä

–Läpilaulatusprosessi Pasin aikana heijasteli ehkä viime vuosien kehitystä kuoromaailmassa: suuret kuorot eivät ole enää sointi-ihanteen kärkipäässä, vaan trendit ovat menossa kamarikuorojen ja vokaaliyhtyeiden suuntaan. Laulajien omaan tasoon ja vastuunottoon kohdistuu yhä enemmän vaatimuksia, Kristiina ja Heidi arvelevat. – On todennäköistä, että kuoron koko tänä päivänä olisi nykyisenlainen ilman läpilaulatustakin.

Pasi Hyökki jätti AL:n kevään 2008 lopussa. Häntä seurasi taiteellisena johtajana Ruut Kiiski.

– Ruut on ansiokkaasti jatkanut vaativien ohjelmistojen ja soinnin kehittämisen linjalla, ja näistä tuloksista saamme suurella ilolla ja ylpeydellä nauttia. Onnea ja menestystä kuoron seuraaviin 60 vuoteen! toivottavat Kristiina ja Heidi.

– Toivotan AL:lle kaikkea hyvää ja aktiivista versomista! Minusta AL:n pitäisi olla ylioppilaskunnan sekakuorona vastaava kuin YL on mieskuorona. Uusia laulajia tulee paljon vuosittain. Kuoro pysyy liikkeessä.

AL:llakin on hieno pohja sellaiseen, Hyökki sanoo.

1.6. Filosofisen tiedekunnan promootiojumalanpalvelus

8.6. Lääketieteellisen promootio.

Rautavaara: Vala, Parantaja-kantaatti

Tiina Riippa

1990 25.11. Akateeminen kuorokonsertti (HY 350-vuotta).

AL esiintyi yhtenä yliopiston piiriin kuuluvista kuoroista.

14.12. Verdi: Requiem. HY 350-juhlavuoden päätöskonsertti.

AL, Kansallisoopperan kuoro ja orkesteri. joht. Jonas Alexa

Syksyisen leiriaamun riemuja Kallio-Kuninkalassa 2009.

Kuva: Satu-Marja Raattama

1991 20.1. Kokkonen: Requiem, Mozart: Requiem. Estoniateatterin orkesteri

4.1. Levytys Bislevymerkille: Kokkonen: Erektheion. Lahden kaupunginorkesteri, joht. Osmo Vänskä

9.5. ja 10.5.

Dvorak: Requiem. HKO, joht.

Jiri Belohlavek

Keväällä käynnistettiin ns. ääniklinikkatoiminta eli mahdollisuuus saada lauluopetusta kolmen hengen ryhmissä. Opettajana toimivat Päivi Hirvikoski sekä Hannu Holma.

6.-9.6. Tallinnan vierailu.

8.6. Kokkonen: Requiem, Mozart: Requiem Estoniakonserttisalissa

AL on saanut uudet logollaan ja yhteystiedoillaan varustetut kirjekuoret ja paperin sekä uuden esitteen. (edellinen maininta vuodelta 1968)

16.8. AL:n naiskuoro Helsingin juhlaviikkojen konsertissa. Mahler: Sinfonia no. 3. Joht.

Vladimir Ashkenazy

Mozart: Requiem.

12.12. Porissa ja 15.12. Lohjalla

23.10. Vuosikokous: puheenjohtajaksi Pekka Einistö

LASINKUULTAVAA MUSIIKKIA Miten tehdä kuorokonsertista tuore ja houkutteleva?

AL keksi ratkaisuksi viinikonsertit, jossa kuoro esittää helmeilevää musiikkia ja yleisö maistelee musiikkiin sopivia, asiantuntijan valitsemia viinejä.

Kuten hyvät ideat yleensä, viininmaistelukonsertti sai alkunsa ajatusten heittelystä.

– Kokoustimme puheenjohtaja Annikkan (Itkonen, os. Malkavaara) luona ja keskustelimme ranskalaisesta musiikista. Joku heitti, että konsertissahan voisi syödä patonkia ja juoda viiniä, kertoo taiteellinen johtaja Ruut Kiiski.

Alkoholi, anniskelu ja ruoka toivat järjestelyihin mutkia. Kustannuksissa riitti pohdittavaa: Minkä hintaisia viinejä valitaan? Kuinka monta? Paljonko viiniä tarjoillaan?

– Mitkään muut konsertit eivät omalla hallitusurallani olleet niin työläitä järjestää.

Viinikonsertit olivat myös taloudellisesti todella riskialttiita. Riski oli kuitenkin ottamisen arvoinen: molemmat viinikonsertit myytiin käytännössä täyteen, muistelee AL:n entinen puheenjohtaja Anna Seppänen.

Nimensä mukainen konsertti

Lasinkuultavaa Musiikin ja viinin vuoropuhelua Akateeminen Laulu johtaa Ruut Kiiski KE 4.5.2011 KLO 19.00 Valkoinen Sali Aleksanterinkatu 16-18 Liput 30/25 €

(sis. maisteltavat viinit)

Debussy • Ravel • Kuula • Madetoja • Moeran Yhteistyössä Let´s talk about wine - Wine & Culture Conference Viiniasiantuntijana HEIKKI LINDBOHM (Lindbohm & Partners Oy Ab) Ravintolassa ruokailumahdollisuus konsertin jälkeen. Illalliskortti 20 € (ostettavissa 27.4. asti) Liput, illalliskortit ja ryhmätilaukset kuorolaisilta, talous@akateeminenlaulu.fi, numerosta 0405449513 tai www.akateeminenlaulu.fi

Anni Koskenniemen suunnittelema Lasinkuultavaa-konserttien juliste.

10.5. Esiintyminen äitienpäiväkonsertissa Finlandia-talolla. Kuula: Auringon noustessa. Konsertin ohjelmasta julkaistiin myös levy, jolle AL lauloi saman kappaleen.

9.-10.4. Mahler: Sinfonia no. 2; HKO, joht. Sergiu Comissiona

Iso osa onnistunutta konserttia on nimi. AL:n graafikko Anni Koskenniemi kertoo, että idea Lasinkuultavaa-nimestä syntyi lenkillä Töölönlahdella.

– Se pulpahti mieleeni, kun mietin, miten musiikin ja viinin saisi yhdistettyä.

Ensimmäinen Lasinkuultavaa-konsertti syksyllä 2009 veti Ravintola Laulu-Miehiin yli 100 hengen yleisön. Viiniyhteistyökumppanina oli Akateeminen Viiniseura. Konserttiin kuului kolme viiniä ja niihin soviteltu musiikki, joka oli kunnianhimoinen kooste ranskalaista impressionismia ja suomalaista kansallisromantiikkaa. Ohjelmistossa oli muun muassa Maurice Ravelia ja Claude Debussya sekä Toivo Kuulaa ja Leevi Madetojaa.

Konsertin päätti Cherbourgin sateenvarjot.

Tunnelma oli lämmin, suuri osa yleisöstä jäi konsertin jälkeen illastamaan ja maistele-

21.8. Heiniö: Mannerkantaatti (kantaesitys) Helsingin juhlaviikoilla.

HKO, joht. Pertti Pekkanen

Ilmajoen musiikkijuhlailla esitettiin 1992 Atso Almilan säveltämä ooppera ’Ameriikka’.

Oopperan kuorokohtausten toteuttamiseen osallistui huomattava joukko AL:n jäseniä.

1992 6.12. Suomi 75-vuotta kansalaisjuhla Jäähallissa. Sibelius: Oma maa. HKO, joht Almila

Rahmaninov: Kellot. SibAn orkesteri, joht. Almila.

Teoksen venäjänkielinen ensiesitys Suomessa.

19.10. Järvenpää ja 20.10. Imatra

maan lisää viinejä. Konsepti tuntui niin hyvältä, että uuteen toteutukseen oltiin valmiita työläistä järjestelyistä huolimatta.

Medianäkyvyyttä ja hyviä arvosteluja Vapun jälkeen 2011 pidetty toinen Lasinkuultavaa-konsertti järjestettiin Helsingin Wine & Culture Congressin yhteydessä. Viinien valinnassa ja esittelyssä yhteistyökumppanina toimi maahantuoja Heikki Lindbohm.

Kongressista toivottiin tukea ja markkinointinäkyvyyttä, mutta kuorolaisten hartiavoimin tekemällä lipunmyynnillä konsertti saatiin jälleen myytyä lähes loppuun.

Vaikka konsepti oli tuttu, mittakaava oli suurempi. Paikkana oli yli 200 hengen Valkoinen Sali, joka todella saatiin käytännössä täyteen.

Yleisössä oli myös toimittajia, ja muun muassa Hufvudstadsbladet teki konsertista sivun kokoisen jutun ja erinomaisen arvostelun. MTV3 haastatteli Ruut Kiiskiä ennen konserttia.

Ohjelmisto oli suurelta osin sama kuin ensimmäisessä konsertissa, mutta uutuutena AL esitti kappaleita E. J. Moeranin Songs of Springtime -kokoelmasta. Konserttiin kuului nel-

jä viiniä, sillä viiniasiantuntija Juha Berglund, AL:ää vuodet 1959–61 johtaneen Paavo Berglundin poika, lahjoitti ylimääräisen viinin.

Konsertin välitön tunnelma innosti sekä yleisöä että kuoRiski oli roa.

– Saimme näkyvyyttä ottamisen useammassa mediassa, ja arvoinen: kuoro sai konserteista pomolemmat sitiivista hengen nostatusviinikonsertit ta. Teimme yhdessä jotain myytiin uudenlaista, sanoo järjestelyissä ahkeroinut Anna Sep- käytännössä pänen. loppuun.

Ruut Kiiski pitää viinikonserttien tärkeänä ansiona sitä, että AL onnistui saavuttamaan kuoromusiikille uutta yleisöä: – Vaikka esitimme hyvin klassista musiikkia, konsertit houkuttelivat ihmisiä, jotka eivät ehkä muuten olisi kiinnostuneet kuoromusiikista. Viinikonsertit osoittivat, että kuoron ei tarvitse taipua show-meininkiin. Meidän ei tarvinnut tehdä mitään itsellemme epäluontevaa.

Tiina Riippa

”Både vin och körsång handlar om nyanser och jag tror det är viktigt att i bägge fallen vara känslig för dem.

Båda tycks också tilltala en relativt liten publik. Visst, många har körsång som hobby, men få följer aktivt med fältet. Inte är det heller så många som aktivt går på vinprovningar. Ett gott vin är som ett riktigt konstverk.”

Ruut Kiiskin kommentti musiikin ja viinin samankaltaisuuksista Wilhelm Kvist, Hufvudstadsbladet 7.5.2011

1993 Kunniamerkit Atso Almilalle, Seppo Turuselle ja Minna Virtaselle

22.5. AL 40 vuotta. Päivällä ylioppilaskuorojen juonnettu matineakonsertti ja illalla vuosijuhla Vanhan juhlasalissa. Juhlapuhe Reijo Norio.

Kunniamerkit: Seppo Turunen, Atso Almila.

Esityksiä mm. ALEPS: Aforismeja 2,5.

21.2. Levytys Tallinnnassa.

Almila: Ameriikka-oopperan kuoro-osuudet. ”Kuoro matkusti Tallinnaan kahdentoista tunnin risteilyllä. Toimitus oli siis erittäin nopea.”

Toimintakertomuksesta 92-93

Akateeminen Laulu intoutui versioimaan Almilan Ameriikkaoopperaa Ilmajoella kesällä 1993.

Mozart: Requiem.

28.9. Karjalohja, 6.11. Joensuu ja 7.11. Helsinki

9.10.

Vuosikokous: johtajaksi valittu vuoden 1994 alusta Seppo Murto.

19.12. konserteissa pyrittiin eroon perinteisestä konserttimuodosta: mm. kuorolaisten pukeutuminen noudatti teoksen henkeä, neljäkymmenluvun New Yorkin tyyliä.

6.12. Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus Helsingin Tuomiokirkossa

19.12. Almila: Ja hänen nimensä oli Kuulemiin (kantaesitys, AL:n tilaus), joht. Almila.

Kansallisteatterin suuri näyttämö klo 15 ja 18

TŠEKKI, TŠEKKI JA TŠEKKI Voisi luulla, että AL on suuri oluen ja jääkiekon ystävä, sillä mikä muu selittäisi sen, että edelliset kolme ulkomaanmatkaa ovat kaikki suuntautuneet Tšekin tasavaltaan?

Akateemisen Laulun ensimmäinen Tšekinmatka suuntautui Prahaan keväällä 2000.

Tästä kerrottiin enemmän jo 50-vuotishistoriikissa, eikä se liity kahteen viimeiseen kuin kuriositeettina. Kahden viimeisimmän matkan taustalta löytyy sen sijaan puhdas sattuma, jonka jälkeen tapahtumat seurasivat toisiaan.

Syksyllä 2009 tuli puheeksi, ettei AL ollut käynyt pitkään aikaan ulkomailla. Taiteellinen johtajamme Ruut Kiiski löysi akateemisten kuorojen kilpailun International Festival of Academic Choirs (IFAS), joka on järjestetty Pardubicen yliopistokaupungissa Tšekissä jo vuodes-

ta 1968. Kuoro innostui ajatuksesta, ja ryhdyttiin tuumasta toimeen.

Kilpailuilmoittautumisen vaatimaa parinkymmenen minuutin demonauhaa työstettiin Riihimäen varuskuntakirkossa helmikuussa 2010 ja kilpailuohjelmistoa harjoiteltiin koko kevät. Matkatoimikunta teki suuren työn käytännön järjestelyiden hoitamisessa ja kuorolaisten innostamisessa matkalle lähtöön. Tenorien kohdalla puheenjohtaja Anna Seppänen pani kaiken peliin: – Soitin henkilökohtaisesti jokaiselle, houkuttelin ja maanittelin, jotta saatiin riittävä tenorisektio matkalle.

Anni Koskenniemen suunnittelema IFAS-matkallelähtökonsertin juliste.

19.3. Mozart: Requiem Lappeenrannassa. Joensuun kaupunginorkesteri, joht. Hannu Lintu

1994 27.5. Filosofisen tiedekunnan promootiojumalanpalvelus

4.4. Pääsiäiskonsertti.

Brahms: op 74, op. 104, Verdi: Pater Noster, Dvorak: D-duurimessu op 86 alkuperäisessä urkusäestyksellisessä muodossaan, joht. Murto

19.10. Vuosikokous: puheenjohtajaksi Leena Haapaniemi

31.8. Mahler: Sinfonia no.8. AL, Oopperajuhlakuoro, Cantores Minores, RSO ja HKO, joht. Saraste

4.12. Bach: Messu h-molli. Oratorioorkesteri, joht. Murto

Mukaan saatiinkin noin kolmenkymmenen laulajan iskukykyinen joukko. Ylioppilaslakit laukussa matkattiin kohti syyskuisen lämmintä Tšekin tasavaltaa.

Menestystä kuorokisassa

Kilpailudemonauhoitusta syntyy RIihimäen varuskuntakirkossa 6.2.2010. Kuva: Anni Koskenniemi

Kilpailuohjelmisto IFASissa Sekakuorosarja Tomás Luis de Victoria: Regina Caeli Laetare Zdenek Lukáš: Alleluia Claude Debussy: Dieu! Qu’il a fait bon regarder Edward Elgar: Go, song of mine Einojuhani Rautavaara: Lähtö

AL osallistui kilpailussa sekä sekakuoroettä kansanmusiikkisarjaan. Sekakuorosarjassa vaadittiin esitettäväksi eri tyylikausien teoksia ja lisäksi kaikille pakollinen teos oli tšekkisäveltäjä Zdenek Lukášin Alleluia. Hyvin harjoiteltu ja ulkoa opeteltu ohjelmisto toi kuorolle neljännen sijan sekakuorosarjassa ja paikan Grand Prix –loppukilpailuun.

Lisäksi AL palkittin parhaasta taiteellisesta ohjelmakokonaisuudesta. Kansanmusiikkisarjassa taiteelliset lavamuodostelmat, kuten Kaipaavassa käytetty ”metsän puut”, sekä koreografiat yhdistettynä laululliseen nappisuoritukseen toivat AL:lle raikuvat aplodit ja toisen sijan.

AL:n modernit koreografiat olivat täysi vastakohta lähes jokaisen kilpailusarjansa voittaneen serbialaisen Obilich-kuoron

Kansanmusiikkisarja Toivo Kuula: Venelaulun Cyrillus Kreek (sov.): Sirisege, sirbikesed Jussi Chydenius, Essi Wuorela (sov.): Kaipaava Grand Prix Else Bernsten Aas (sov.): Sakura Toivo Kuula: Rukous Henry Purcell: Hear my Prayer, O Lord Leevi Madetoja: Kevätunta Emil Kauppi (sov.): Lauantai-ilta

1995 9.2. ja 11.2. Orff: Carmina Burana Lahden messu­ hallin avajaisissa

20.4. Bruckner: Messe ohne Gloria und Credo, motetteja, Dvorak: messu D-duuri. Joht. Murto

17.2. Orff: Carmina Burana. Polyteknikkojen orkesteri, joht.

Hannu Norjanen

19.5. Eläinlääketieteellisen korkeakoulun promootiojumalanpalvelus

Aikaisin alkaneet kisapäivät aloitettiin yhteisellä aamujumpalla. IFAS, Grand Prix’n aamu ja liike “Nostan voittamamme pokaalin...”

Kuva: Anni Koskenniemi

4.6. Beethoven sinfornia no. 9, joht.

Almila. Jyväskylän kesän avajaiskonsertti.

27.9. Mozart: Requiem. Usti nad Labemin oopperaorkesteri Tsekistä, joht. Murto

Kolme kuorokirjallisuuden merkkiteosta kuoron ohjelmistossa ensi kertaa: Bachin h-mollimessu, Carmina Burana ja Beethovenin 9. sinfonia.

26.11. Bach: Messu h-molli; Oratorio-orkesteri, joht. Murto

Ruut ja kuoron IFASista saama pipari.

Kuva: Anni Koskenniemi

esiintyksiin, joissa kuoromuodostelma ja ulkoasu olivat naisten korkokenkiä ja jalkojen asentoa myöten loppuun asti hiotut.

Yksi tuomariston tšekkijäsen kuitenkin oli sitä mieltä, että AL olisi ansainnut voiton.

Tämän hän kertoi Ruutille palkintojen jaossa ja samalla kutsui Akateemisen Laulun esiintymään Jihlavassa vuosittain järjestämällään kuoromusiikkifestivaalilla Jihlava Festival of International Choral Art.

Konserttielämyksiä kuorosta käsin Kesä-heinäkuun vaihteessa 2012 joukko innokkaita alleja löysi itsensä taas Prahan lentokentän tuloaulasta. Parin tunnin bussimatka Jihlavaan sujui uusista karonkkavihoista laulaen ja maaseudun maisemia

14.1. Esiintyminen YS:n 75-vuotisjuhlajumalanpalveluksessa. Alku yhteistyölle YS:n kanssa.

20.3. Fauré: Requiem.

Oratorio-orkesteri, joht. Murto

14.5. ja 23.5.

Rahmaninov: Vigilia. Joht.

Murto

ihaillen — betonilaattamoottoritien kolinan säestäessä. Tällä kertaa AL:n ohjelmistossa oli järjestäjien toiveiden mukaisesti pelkästään suomalaista kuoromusiikkia. ”Kilpailumatka ja Edustettuina oli sen eteen tehty sekä vanhoja että uusia säveltäjäsu- työ lujitti kuorolaiskupolvia: mm. Kuuten sitoutumista, la, Kokkonen, Raumikä näkyi motitavaara, Linkola ja voituneena harjoitMäntyjärvi.

Festivaalin pää- teluna ja ahkerana harjoituksissa konsertissa, kansallisen kuorokilpaikäymisenä. Kuolun palkintojenjaon ron sointi kehittyi jälkeen tunnelma ja yhtenäistyi oli uskomaton. Jihselvästi.” lavan neuvostohenkisen konserttiToimintakertomus 2010 talon sali oli täynnä kuoromusiikin harrastajia ja ystäviä, ja esiintyjien taso korkea. AL sai kutsuttuna esiintyjänä kunnian päättää konsertin, mikä nosti jännitystä odotellessamme esiintymisvuoroa lavan takana.

Ruut teki kuitenkin oivan vedon ja pani — kenties ohjelmistossa olleen Linkolan Jäniksen joulu -kappaleen innoittamana — aikuiset ihmiset leikkimään kani kani -leikkiä harjoitustilassa äänenavauksen yhteydessä.

Ehkä leikin tuoma rentous ja yhteisöllisyys, yhdistettynä sopivaan jännitykseen, sai kuoron venymään ja kokemaan suorastaan kollektiivisen flown. Myös yleisö tuntui pitävän kuulemastaan: Jaakko Mäntyjärven madrigaali Smoking can kill kirvoitti leveitä hymyjä kuulijoiden huulille ja ylimääräisenä laulettu Finlandia kostutti muidenkin kuin eturivin alttojen silmät.

1996

100 v. Brucknerin kuolemasta: Bruckner: Messu n:o 3 9.12. MTV:n kauneimmat joululaulut -konf-molli. YS, joht. Murto. 11.10. sertti. AL+YS, solisteja, joht. Murto. TeleHelsingissä, 19.10. Kuopivisioitiin MTV3-kanavalla jouluaattona. ossa ja 20.10. Mikkelissä

Puheenjohtajana syksystä 1996 alkaen Jouko Koskimies.

13.11. Kokkonen: Requiem. Jyväskylän kaupunginorkesteri, joht. Ulf Söderblom.

"Konsertin oli tarkoitus juhlistaa Joonas Kokkosen syntymäpäivää, mutta säveltäjän kuolema vain vähän ennen konserttia muutti tilaisuuden lunmessuksi hänelle itselleen."

19.-20.12. VR aamulaulut.

Pitkäaikainen yhteistyö VR:n kanssa alkaa.

Muutakin kuin palkintoja Kuoromatkat Tšekkiin ovat olleet unohtumattomia kokemuksia. Mieleen ovat jäänet iloiset yhdessäolon hetket, lämmin auringonpaisEhkä leikin tuoma te ja helle, halpa olut rentous ja yhtei- — milloin muulloin pääsöllisyys, yhdis- see tarjoamaan tuopit tettynä sopivaan melkein koko kuorol— ja loputon laujännitykseen, sai le? laminen: laulaminen kuoron venymään bussissa, laulaminen ja kokemaan puistoissa, spontaani Suomen laulu kulkueessuorastaan kollektiivisen flown. sa kaupungin kadulla, tunnelmalliset konsertit kirkoissa, jännittävät esiintymiset konserttilavoilla ja illan viimeinen serenadi hiljentyneen kaupungin kaduilla baarista kotiin palatessa.

Muiden kuorojen kuuleminen ja kuorolaisiin tutustuminen myös avartaa musiikillista maailmankatsomusta: itäeurooppalainen

Jihlavassa festivaalin pääkonsertin alkua odottelemassa Anna Seppänen ja Antti Mäkinen.

Kuva: Anni Koskenniemi

kuoromusiikkiperinne, musiikin estetiikka, lavaesiintyminen ja laulutekniikka poikkeavat merkittävästi omastamme. Matkoilta on jäänyt takataskuun muutakin kuin pari palkintopokaalia, palkintopipari ja tuhansia valokuvia: kuoromatkat ovat kehittäneet kuoron sointia ja kasvattaneet yhteishenkeä.

Vapiskaa maailman konserttilavat — 60-vuotias AL on elämänsä tunnossa ja valmis uusiin haasteisiin!

Viime hetken poseeraus Anni Koskenniemen kameralle ennen viimeistä esiintymistä helteisessä Jihlavassa.

1997

28.8. Taiteiden yön kuorokavalkadi Tuomiokirkossa. Osia Rahmaninvin Vigiliasta. Joht. Murto.

19.4. Lloyd-Webber: Requiem. Vantaan orkesteri, joht.

Ari Rasilainen.

Klo 18 Hämeenkylän ja klo 21 Temppeliaukion kirkossa.

6.5. ja 15.5.

Rahmaninov: Vigilia Uspenskin katedraalissa.

Joht. Murto.

Riikka-Leena Leskelä

30.5.

Filosofisen tiedekunnan promootiojumalanpalvelus.

2.12. Händel: Messias; Vantaan orkesteri, joht. Murto. ”Paikalla ollut runsaslukuinen yleisö sai kuulla, kuinka suurkuoro tekee barokkimusiikkia, tarkasti ja nyansseissa säästelemättä.”

2.10. Duruflé: Requiem, Widor: messu op. 36 kahdelle kuorolle ja kaksille uruille.

11.12. VR:n joulukonsertti Rautatieasemalla. Töölö Brass, joht.

Murto.

MINNE RIENNÄT VIERIVÄ VIRTA? Itämeri tieteen valossa

MERI YHDISTÄÄ Itämeri on kuulunut erottamattomana elementtinä suomalaiseen kulttuuriin jo tuhansien vuosien — koko olemassa olonsa — ajan.

Ihmisen suhde mereen on muuttunut aikojen saatossa. Meri on ollut tärkeä tekijä historiassamme, mutta erityisesti viimeisten vuosikymmenien aikana ihmisen suhde Itämereen on heikentynyt. Helsingin yliopiston arkeologian laitoksella tutkitaan ihmisen suhdetta mereen ja Itämeren merkitystä ihmiselle vesistöihin jääneiden materiaalisten jäänteiden avulla.

– Arkeologin näkökulmasta ihminen elää ympäristön keskellä. Tutkimuksen polttopisteessä on se, miten ihminen on ajatellut ja mi-

ten reagoinut ympäristönsä muutoksiin, selvittää professori Mika Lavento Helsingin yliopiston Arkeologian laitokselta.

Arkeologinen tutkimus on luonteeltaan monitieteistä ja käyttää apunaan luonnontietellisiä menetelmiä, kuten siitepölyanalyysejä ja erilaisia ajoitusmenetelmiä. Arkeologisen tutkimuksen avulla puolestaan saadaan tietoa kulttuurin kehityksestä: esineistön ja yhteisöjen lisäksi ihmisten ajattelusta, uskonnosta, symboliikasta.

Louis Renardin kartta Itämerestä vuodelta 1745 Kuvan lähde: Doria-kokoelma, http://www.doria.fi/handle/10024/31563

1998 Toimikauden muutos kalenterivuoteen v.

1998 alusta.

29.3. Mozart: Requiem, Fauré: Requiem. Polyteknikkojen orkesteri, joht. Murto.

Maamme-laulun 150-vuotisjuhla 10.5. Juhlakonsertti, Hartwall-areena. Pekka Kostiainen, san. Juice Leskinen: Mikä se Suomi on?, joht. Matti Hyökki.

Sibelius: Oma Maa, joht. Seppo Murto.

13.5. Maamme Laulu 150v. juhlajumalanpalvelus Tuomiokirkossa sekä esiintyminen Kukan päivän juhlassa Kumtähden kentällä.

19.9. AL:n 45-vuotisvuosijuhla Astoria-salissa. Kunniamerkit: Leena Haapaniemi, Pekka Einistö.

25.9. AL:n 45-vuotisjuhlakonsertti.

Rahmaninov: Vigilia Kallion kirkossa, joht. Murto.

Joulunajan konsertit Töölö Brassin kanssa: 28.11. Adventtivesper Tuomiokirkossa, 15.12. VR-joulukonsertti Rautatieasemalla, 18.12. tilauskonsertti, Olarin Kirkko.

Kauppaa ja kulttuurivaihtoa Itämeri on yhdistänyt sen ympärillä olevat maat samaan kulttuuriseen kontekstiin.

Yhteydet Itämeren eri osien välillä näkyvät arkeologisessa aineistossa selvästi.

Esimerkiksi neoliittisen kivikauden aikana (noin 5000-1500 eaa.) meripihkaa Itämeren eteläosista ja Baltiasta kulkeutui ihmisten mukana Perämerelle asti.

Maanviljely ja karjanhoito levisi Suomeen kivikauden loppupuolella, mahdollisesti Itämeren välityksellä.

Pronssikaudella ja rautakaudella metallien leviäminen näkyy esineistössä ja rautakaudella ns. Itämeren keramiikka levisi laajalle. Myöhäisrautakaudella (noin 800-1000) viikingit hallitsivat yhteyksiä ja kulttuurivaihtoa Itämerellä. Keskiajalla Itämeren aluetta hallitsi Hansa-kauppa ja siihen liittyvät kauppatavarat.

Tutkittava aineisto on aina vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, joten arkeologin on otettava huomioon myös kohteen muotoutumisprosessi vuosien saatossa.

Uusimaa asutettiin myöhään Lavento kertoo akatemiaprojektista, jossa selvitettiin Uudenmaan asuttamista. Vielä 1970-luvulle saakka ajateltiin, että ajanlaskun alussa Uudenmaan rannikolle muutettiin Virosta ja samalla saapui suomen kieli.

– Rautakautinen asutus (400-700-luvuilla) ei Uudellamaalla ollut kovin runsasta eikä pysyvää. Samaan aikaan kuitenkin VarsinaisSuomi, Häme ja Kokemäenjoen seutu olivat pysyvästi asutettuja.

Miksi, sitä ei kukaan vielä tiedä. Lavento arvelee meren olleen keskeinen tekijä.

– Meri on hankala elementti: se tuo paljon uutta nopeastikin, ja yhtä lailla paljon voi kadota yhtäkkiä. Ehkä juuri Uuttamaata ei ollut edullista asua siihen aikaan, emme vain tiedä syytä.

Suurin osa varhaisista asuinpaikoista on sijainnut Itämeren eri vaiheissa sen muinai-

14.3. Bruckner: Messu n:o 2 e-molli.

Akateeminen Puhallinorkesteri, joht. Murto.

Puheenjohtajaksi Katarina Koskiranta

8.5. Brahms: Ein Deutsches Requiem.

Vantaan orkesteri, joht. Murto.

24.-25.4. Kvartettileiri Kallio-Kuninkalassa.

Ensimmäinen kvartettileiri.

silla rannoilla, saarissa, niemissä tai jokien ja lahtien varsilla. Asuinpaikkojen ajoittamisessa rannansiirtyminen on keskeinen menetelmä.

– Itämeri on edelleenkin jatkuvassa muutoksessa maankohoamisen vuoksi, Meri on hankala muistuttaa Lavento.

Ei ole myöskään elementti: se tuo tiedossa, mistä tilapaljon uutta nopäisasukkaat olivat peastikin, ja yhtä lähtöisin. Keskiajasta lailla paljon voi alkaen Uusimaa sen kadota yhtäkkiä. sijaan on ollut varsin tiheästikin asuttu.

– Uusimaa asutettiin jälleen 1200-1300-luvulla, ja tällä kertaa sen löysivät ruotsalaiset uudisasukkaat, Lavento kertoo. – Näyttää siltä, että sitä ennen suomalaiset kuitenkin vähintään vierailivat alueella ja käyttivät silloin tällöin Uuttamaata hyväkseen.

Uudet keksinnöt ja vaikutteet ovat tulleet Suomeen yleensä lännestä ja etelästä, Itämeren yli. Meri ja sen jäätyminen talvisin on rajoittanut kulttuurivaihtoa, ja muutoksen tahti

Kuoron oma karonkkalaulukirja saatiin painosta ja myyntiin.

”Kovan työn tuloksena kuoro on onnistunut tuottamaan kuulijoilleen elämyksiä ja vahvistanut hyvää mainettaan.”

Toimintakertomuksesta 1999

Tilausjoulukonsertteja Kaartin seitsikon kanssa. 14.12. VR-joulukonsertti, asemahalli, 16.12. Olarin kirkko.

1999

30.11. ja 4.12.Händel: Messias.

Vantaan orkesteri, joht. Murto.

15.9. ja 16.9.

Mahler: Sinfonia n:o 8. HKO, joht.

Segerstam.

20.12. Joulukonsertti Tuomiokirkossa Kaartin seitsikon kanssa. Toimintakertomusten perusteella ensimmäinen AL:n itse järjestämä joulukonsertti.

on nopeutunut kulkumuotojen kehittyessä.

Niinkin yksinkertainen asia kuin laivojen koon kasvaminen on ratkaisevasti vaikuttanut kulttuurivaihdon määrään: isoon laivaan mahtuu enemmän ihmisiä, tavaroita ja ihmisten mukana kulkevaa tietoa, osaamista, ajatuksia.

Toisaalta tuliaisina on tullut myös ikäviä asioita: tauteja, vieraita eliölajeja, loisia. Hyvinkin kaukana menneisyydessä jotkin asiat ovat muuttuneet yllättävän nopeasti.

Laivahylyt Itämeressä aarreaittoja Itämereen uponneiden laivahylkyjen tutkimus on keskeinen, mutta vielä melko uusi osa Itämeren alueen merihistoriallista tutkimusta.

Vedenalaisen arkeologian metodiikka on Lavennon mukaan kehittynyt viime aikona nopeasti.

Helsingin yliopiston tutkimista hylyistä kuuluisin lienee Nauvon ulkosaaristossa 1771 uponnut hollantilainen kauppalaiva Vrouw Maria, jonka irtaimisto kertoo Itämeren vilkkaasta kaupankäynnistä. Amsterdamista Pietariin matkalla olleen aluksen lasti on arkistolähtei-

den mukaan vaikuttava: mm. kankaita, väriaineita (krappia 8800 kg ja indigoa 1500 kg), 36 000 kg sokeria, paperia 20 riisiä (vastaa n.

10 000 arkkia) sekä metalleja, 6758 kg sinkkiä, 106 kg elohopeaa ja 10 tynnyriä hopeaa, jotka ehdittiin pelastaa.

Lisäksi Vrouw Maria kuljetti Venäjän keisaHylyt ja muu rinna Katariina Suuesineistö säilyvät relle kuuluvia tauluja.

Itämeressä poikVuonna 1788 Helsinkeuksellisen hyvin. gin edustalla, HarmaYhdestä hylystä jan majakan läheisyydessä uponnut sota- irtaimistoineen riitlaiva Kronprins Gustav tää tutkimusaineisAdolf vuorostaan on toa vuosikausiksi. todiste Ruotsin ja Venäjän käymästä Kustaa III:n sodasta ja sen meritaisteluista.

– Laivahylyn tutkimus ei yleensä rajoitu hylkyyn itseensä vaan myös ympäristö tutkitaan.

Usein pienet detaljit ovat tärkeitä ja antavat ratkaisevia vihjeitä tutkijoille, Lavento kertoo.

Koska Itämeren veden suolapitoisuus on pieni, valon määrä pohjalla vähäinen, vesi kylmää ja puuta syövä laivamato puuttuu, säilyvät hylyt ja muu esineistö Itämeressä poikkeuksellisen hyvin.

– Yksikin laivahylky irtaimistoineen on tutkijoille oikea aarreaitta, josta riittää aineistoa vuosikausiksi.

Sanna-Liisa Sihto Milla Karvonen

Lisätietoa: SS Gustaf Wasan hylkyä.

Kuva: Richard Kingfelt, CC BY SA 3.0 Kuvan lähde: Wikimedia Commons

www.helsinki.fi/merihistoria/itameri www.helsinki.fi/merihistoria/vrouwmaria www.helsinki.fi/hum/meh/gustav_adolf

2000 16.4. Rahmaninov: Vigilia Tuomiokirkossa, joht. Murto

24.4.-2.5. Konserttimatka Prahaan.

26.4. Rahmaninov: Vigilia ja 29.4. Mozart: Requiem.

Joht. Murto

Esiintymisiä tiedekuntien promootioissa 5.5. Oikeustieteellinen: promootiojumalanpalvelus, 12.5. Lääketieteellinen: Rautavaara: Parantaja, 2.6. Filosofinen: promootiojumalanpalvelus, iltatilaisuudessa Timo Juhani Kyllönen: Metsässä tuulee (kantaesitys).

Joulukonsertteja Kaartin seitsikon kanssa.

12.12. oma konsertti Tuomiokirkossa, 15.12. VR-Joulukonsertti Rautatieasemalla, 16.12. Olarin kirkossa 5.11. Mozart: Requiem.

YS, joht. Murto

Klami: Psalmus. RSO, joht. Tuomas Ollila. 16.9. Helsingissä ja 20.9.

Virolahdella. Kumpikin konsertti radioitiin ja 20.9. konsertti televisioitiin suorana lähetyksenä.

22.10. Naji Hakimin sävellyskonsertti Akateemisen puhallinorkesterin kanssa. Hakim: Saul de Tarse (Suomen ensiesitys), joht. Murto

PITKÄ MATKA PUHTAAKSI MEREKSI Ihminen on vaikuttanut Itämeren tilaan huomattavasti jo useiden satojen vuosien ajan. Ei voida myöskään olettaa, että meren tilanne korjaantuisi hetkessä.

Itämeren suojeluun alettiin kiinnittää huomiota 70-luvulla, kun Helsingin sopimus allekirjoitettiin (v. 1974) ja sitä valvomaan perustettiin Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio HELCOM. Helsingin sopimus, jonka ovat allekirjoittaneet kaikki Itämeren maat, velvoittaa vähentämään Itämeren kuormitusta kaikista päästölähteistä ja suojelemaan meriluontoa ja sen monimuotoisuutta.

Akateemisissa piireissä oli Itämeren tilan heikkeneminen tiedostettu jo paljon tätä ennen. Suurempaa huomiota aihe on saavuttanut vasta viime vuosina, ja nyt se onkin alkanut näkyä — toivottavasti meremme onneksi — kaikkialla.

– Meren tilanne on huolestuttava, ja kansalaisetkin ovat alkaneet vaatia että sille pitäisi tehdä jotain, kertoo Helsingin yliopiston Itämeren tutkimuksen professori Alf Norkko.

Kiinnostus merta kohtaan näkyy, mutta poliittinen päätöksenteko ja poliittiset intressit eivät ole vielä päässeet aivan niiden tasalle.

– Meren kuntoon saattamiseksi tarvitaan pitkäjänteistä työtä, mutta politiikot haluaisivat nopeampia tuloksia.

Rehevöitymisen noidankehä Itämeren suurimmat ongelmat ovat Norkon mukaan ravinnekuormitus, erityisesti fosfori

Pasi Hyökki aloittaa kuoron taiteellisena johtajana.

8.4. Kokkonen: Laudatio Domini, Missa a cappella, Requiem.

Uuden vuosituhannen orkesteri, joht. Hyökki

28.-29.4. Kvartettilaululeiri Kallio-Kuninkalassa. Leirillä mm. laulettiin pienyhtyeissä ja saatiin siihen ohjauta sekä tehtiin ilmaisu- ja rentoutumisharjoituksia.

ja typpi, ja pohja-alueiden happikato. Suurin osa ravinteista kulkeutuu veteen liuenneena Itämeren valuma-alueelta. Typpikuormasta kuitenkin noin neljännes kulkeutuu ilman kautta, mm. meriliikenteen ja energiantuotannon typpipäästöistä.

Ongelman laatu Ravinnemuuttuu koko ajan kuormituksen kun ekosysteemi seuraukset lienevät käyneet sopeutuu vallitsekaikille tutuiksi viin olosuhteisiin, ainakin kesäimm. lämpenevään sin sinilevätilanilmastoon. Tämän teen seuraamitakia laadukasta sen muodossa. perustutkimusta Rehevevöitymisen oireita ovat tarvitaan jatkuvasti myös veden sa- päätöksenteon tueksi. mentuminen ja rantojen limoittuminen. Rehevöitymisestä seuraakin noidankehä: runsastunut eloperäinen aines vajoaa pohjalle, jossa sen hajottaminen pahimmillaan kuluttaa happen loppuun. Hapettomasta pohjasta taas liukenee takaisin veteen aiemmin pohjaan varastoituneita ravinteita (ns. sisäinen ravinnekuormitus).

– Itämeren ekosysteemissä on kuitenkin monta häiriötekijää, jotka vaikuttavat sen tilaan, Norkko muistuttaa. – Monesti unohtuu myös, että ongelman laatu muuttuu koko ajan

30.8. Taiteiden yönä Tuomiokirkossa. Osia Rahmaninovin Vigiliasta.

Akateemiset Adventtikonsertit TYY:n kuoron kanssa 8.12. Helsingissä ja 15.12. Turussa

2001

11.10. Bruckner: Messu n:o 2 e-molli.

Akateeminen Puhallinorkesteri, joht. Hyökki

14.9. Rahmaninov: Vigilia Uspenskin katedraalissa. Joht. Hyökki

8.11. Verdi: Requiem. Requiem-orkesteri, joht. Hyökki

24.11. Laulukirjaleiri Meritullissa.

Tarkoituksena opetella kuoron oman laulukirjan ohjelmistoa.

Joulukonsertit 11.12. Kaartin seitsikon kanssa Tuomiokirkossa ja 13.12. VR-joulukonsertti Rautatieasemalla.

Leväkukintoja Gotlannin ympärillä Kuva: Nasan Goddard Space Flight Centre / USGS

2002 Puheenjohtajaksi Jussi-Pekka Rauha

11.4. Durufle: Requiem, Poulenc: Messe en Sol Majeur, pääsiäismotetit. Joht. Hyökki

”Akateemiselle Laululle ominaiseksi muodostunut venyminen konserttitilanteissa on ollut tarpeen useassa kauden konsertissa.”

Toimintakertomuksesta 2002

12.6. Helsinkipäivän päätöskonsertti, Tuomiokirkko. Joht. Hyökki

12.9. Mozart: Requiem. Aholansaari Sinfonietta, joht. Hyökki

24.10. Rautavaara: Magnificat, Katedralen.

Säveltäjä itse oli kuuntelemassa konserttia.

15.11. Rahmaninov: Vigilia Turussa, joht. Hyökki Joulukonsertit: 12.12. VR-joulukonsertti Rautatieasemalla, 13.12.oma joulukonsertti, Vanhassa kirkossa, mm. Britten: Ceremony of Carols

kun ekosysteemi sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin, mm. lämpenevään ilmastoon. Tämän takia laadukasta perustutkimusta tarvitaan jatkuvasti päätöksenteon tueksi.

Ravinnekuorma kuriin Ravinnekuormituksen vähentäminen on viimeisen vuosikymmenen aikana vihdoin alettu ottaa vakavasti. Kehityksen jarruna on ollut mm. se, että EU:n jätevesidirektiivin asettamat puhdistusvaatimukset ovat Itämerelle liian löyhät. Suuri edistysaskel otettiin, kun Pietariin valmistui uusi jätevedenpuhdistamo, jota tukemassa on ollut mm. John Nurmisen säätiö ja Suomen valtio. Erityisen merkittävää on, että Pietarissa sitouduttiin vapaaehtoisesti puhdistamaan jätevedet HELCOMin suositusten mukaisesti – EU:n edellyttämää tasoa paremmin.

Pietarin jätevedenpuhdistamon valmistuttua 2011 Itämereen tuleva vuotuinen fosforikuorma pieneni 1000 tonnilla, mikä on jo merkittävä osa koko valuma-alueen noin 30 000 tonnin kokonaiskuormasta. Parhaillaan John Nurmisen säätiöllä on käynnissä rehevöitymistä vähentäviä Puhdas Itämeri -hankkeita Venäjällä, Latviassa, Puolassa ja ValkoVenäjällä.

Suomen aiheuttama ravinnekuormitus on noin 3600 tonnia fosforia ja 80 000 tonnia typpeä vuodessa, mikä vastaa reilua 10 prosenttia kokonaiskuormasta. Yhdyskuntajätevesien fosforin- ja typenpoisto on Suomessa varsin tehokasta ja suurin kuormituslähde onkin maatalous: sen osuus on 43 % fosforista ja 35 % typpikuormasta. Suomessa täytyisikin herätä nykyistä paljon pontevammin maataloudesta aiheutuvan ravinnekuorman pienentämiseen.

23.1. Ravel: Daphnis & Chloë, Lahden Sibeliustalossa. Lahti Sinfonietta, joht. John Storgårds

3.4. Syvissä vesissä -konsertti.

Heiniö: Luceat, Kokkonen: Laudatio Domini, Missa a cappella, Kuula: Meren virsi, Mäntyjärvi: CCCX, Rautavaara: Katedralen.

AL ja Cantabile, joht. Hyökki

12.5. 50-vuotishistoriikin julkaisu Vanhan yo-talon musiikkisalissa.

Kovien päätösten aika Itämeren valuma-alue käsittää 14 valtiota ja valuma-alueella asuu lähes 90 miljoonaa ihmistä. Muutoksia täytyy siis tehdä erittäin laajalla alueella.

Norkon mukaan nyt ollaan Itämeren suhteen tienristeyksessä.

– Juuri nyt on tehtävä kaikki mitä pystytään. Ilmastonmuutos pahentaa esim. hapettomien pohjien tilannetta ja rehevöitymistä sateiden ja ravinteiden huuhtoutumisen lisääntyessä.

Juuri nyt on Vaikka päätökset tehtävä kaikki tehtäisiinkin nyt, tulokmitä pystytään. sia ei toki näy heti. Yksi Itämeri on sairas syy tähän on se, että potilas, mutta vieItämeren vesi vaihtuu lä se kannattaa erittäin hitaasti Tanskan matalien salmien yrittää pelastaa. kautta. Meren palautuminen hyvään ekologiseen tilaan vie Norkon arvion mukaan 50100 vuotta, mikä on politiikassa liian pitkä aika.

– Itämeri ei ole vielä tarpeeksi korkealla poliittisessa agendalla. Se pitäisi ottaa paljon vakavammin, Norkko huomauttaa. – Itämeri on sairas potilas, mutta vielä se kannattaa yrittää pelastaa.

Milla Karvonen Sanna-Liisa Sihto

Lisätietoa: www.helcom.fi www.itameriportaali.fi www.puhdasitameri.fi

20.9. 50-vuotisvuosijuhla Aktia-salissa.

Juhlapuhujana Reijo Norio, ALKOorkesteri esiintyi. Kunniamerkit: Kristiina 29.11. Händel: Messias periKahlas-Capodistrias, Jouko Koskimies, odisoittimin ja miessolistein.

Timo Kylliäinen, Seppo Murto, Seppo Kuudennen kerroksen orkesSaarelainen, Harri Savolainen, Liisa Savo- teri, joht. Teemu Honkanen lainen, Marja-Liisa Suomi, Marja Vasama.

Akateemisen Laulun karonkkaperinne on kuluneen vuoden aikana elävöitynyt ja karonkoissa on ollut ruoan ja juoman lisäksi esityksiä ja yhteistä ohjelmaa.

Toimintakertomuksesta 2003

2003

16.10. 50-vuotisjuhlakonsertti; Pohjola: Ukri 14.9. 50-vuotisjuhlajumalanpalvelus Tuomiokirkos- (kantaesitys, tilaus), Takalo: Kaikki ne päivät ja yöt sa, AL:n lipun vihkiminen.

Iltapäivällä matineakon- (kantaesitys, tilaus), Kuula: Meren virsi, Kokkonen: sertti Vanhan juhlasalissa.

Requiem. Joht. Hyökki

AINUTLAATUINEN MERI EI OLE VIELÄ MENETETTY Täysin entisenlaista Itämerta ei enää voi saada takaisin. On kuitenkin mahdollista palauttaa Itämeri hyvään ekologiseen tilaan.

Itämeren erikoispiirteenä on murtovesi, jossa makean ja suolaisen veden eliöt elävät rinnakkain; toisaalta siinä kohtaavat etelän ja pohjoisen luonto. Esimerkiksi norppa, lapintiira ja merenpohjan kilkki ovat alkuperältään arktista lajistoa ja tarvitsevat kylmää vettä ja jäätä. Tämä erikoislaatuinen lajisto tarvitsee suojelua.

Itämeri kehittyy koko ajan ja rehevöityminen muuttaa meren elämää. Runsastuneet rihmalevät tukahduttavat alleen Itämeren monivuotisia leviä, kuten rakkoleviä, joilla on tärkeä rooli Itämeren ekosysteemissä, tarjoten kaloille kutualueita ja toimien kalanpoikasten turvapaikkoina. Ennen pitkää vaikutukset ulottuvat myös ihmiselle taloudellisesti tärkeisiin kalakantoihin.

– Ekosysteemi muuttuu, eikä entisenlaista Itämerta enää koskaan saada takaisin, Helsingin yliopiston Itämeren tutkimuksen professori Alf Norkko painottaa. – Jotain vanhasta on kuitenkin tavoitettavissa.

Tarvitaan tahtoa ja rahaa Itämeren saamiseksi takaisin hyvään ekologiseen tilaan on tehtävä tehokkaita ja oikein kohdennettuja toimenpiteitä. Hyvä asia Itämeren pelastamisen suhteen on se, että tekniikka esimerkiksi ravinteiden poistamiseen jätevesistä on olemassa.

Tarvitaan vain tahtoa ja rahaa ottaa se käyttöön kaikissa Itämeren valuma-alueen maissa.

2004 Puheenjohtajaksi Kristiina Vähäkangas

Pienyhtyeesiintymisiä vuoden aikana 11

8.4. Pimeän lävitse -konsertti, Schnittke, Reger, Poulenc.

Joht. Hyökki

Jos kansalaisilta kysytään, Itämeren suojelun ei pitäisi olla rahasta kiinni: syksyllä 2012 ilmestyneen tutkimusraportin (Taloudellinen näkökulma Itämeren suojeluun, Ympäristöministeriön raportteja 22/2012) mukaan Itämeren rantavaltioiden asukkaat ovat valmiita panostaItämeren rantavalmaan meren rehetioiden asukkaat vöitymisen vähentäovat valmiita pamiseksi enemmän nostamaan meren rahaa, kuin mitä tehokkaasti käyrehevöitymisen tettynä edes olisi vähentämiseksi tarpeen. Meriymenemmän rahaa, päristö on siis rankuin mitä tehoknikoiden asukkaille kaasti käytettynä tärkeä. Suunnitteedes olisi tarpeen. lusta olisi kuitenkin siirryttävä pikaisesti tekoihin.

Kansalaiset ovatkin nykyään paljon aiempaa tietoisempia Itämeren tilasta, ja ovat alkaneet vaatia että asialle tehdään jotain. Erityisesti nuoriso haluaa elävää Itämerta, mikä alleviivaa aiheen tärkeyttä.

– Edistysaskeleet kuitenkin vaativat kovaa päätöksentekoa. Kansainvälinen yhteistyö ja erityisesti EU:n panostus Itämereen on helpottanut suojelua asettamalla yhteisen agendan, Norkko kiittelee.

Kesäkuoro: Valoja ja varjoja, joht. Jukka Jokitalo.

20.6. Suomenlinnan kirkko, 22.6. Hyvinkään kirkko. Kesäkuorolla oli viikon harjoitusperiodi.

12.6. Meren virsi — Lauluja 17.-18.4. Kvartettileiri Suomenlahden Kallio-Kuninkalassa, rannoilta. Helsinkiohjaamassa mm. päivän konsertti, Sanna Valvanne. joht. Hyökki

Joulukonsertit 15.12. Vanhassa kirkossa ja 16.12. VR-joulukonsertti, Rautatieasemalla.

Händel: Messias. YS, joht. David Searle 5.11. Tuomiokirkossa ja 24.11. Johanneksen kirkossa HYY:n tilauskonserttina.

9.10. AL:n ja YS:n Toivo Kuula -konsertti, op. 11 ja 21, Stabat Mater. Joht.

Hyökki ja David Searle

2.12. Vuosikokous: päätökset mm.

Salonkikuoron perustamisesta ja ”AL vireeseen” ohjelman mukaisesta läpilaulatuksesta.

Parempaan suuntaan Ainakin paikallisesti kehitystä parempaan onkin jo tapahtunut. Suomenlahdella rehevöitymiskehitys näyttää taittuneen, selvimmin idässä, jossa tilannetta on kohentanut Pietarin uusi jätevedenpuhdistamo. Myös Helsingin edustalla on Norkon mukaan menty parempaan suuntaan, ja esimerkiksi näkösyvyys on parantunut joillain alueilla.

Jo tapahtuneisiin onnistumisiin kuuluu myös teollisuuden päästöjen vähentyminen: vuodesta 1990 vuoteen 2010 mennessä raskasmetallien kadmiumin ja elohopean päästöt ovat vähentyneet noin 65 % prosenttia ja lyijyn jopa 90 %. Myös Itämeren kalojen myrkky- ja raskasmetallipitoisuudet ovat pienentyneet 1990-luvulta lähtien, vaikka pitoisuudet ovat edelleen varsin korkeita.

Millainen Itämeri sitten on riittävän hyvä?

– Unelmieni Itämeri olisi hyvässä ekologisessa tilassa; puhdas, sellainen, joka kelpaisi uitavaksi ja jonka kaloja voi huoletta syödä vielä nykyisten lasten vanhuudessakin, Norkko vastaa. Hän on kuitenkin realisti: – Sen saavuttaminen kestää kauan, ja jos pyrkimistä tähän tilaan ei aloiteta heti, se kestää vielä kauemmin.

Milla Karvonen Sanna-Liisa Sihto

Kuva: Svetlana Grechkina, CC BY SA 2.0 Lähde: Flickr

3.3. Pyhää ja profaania -konsertti, Vanha yo-talo, joht. Hyökki

Läpilaulatus alkuvuodesta 2005.

26.5. Orff: Carmina Burana. Akateeminen Puhallinorkesteri, joht. Hyökki

Vuoden alusta perustettu Salonkikuoro kokosi riveihinsä laulajia jo aikaisemmin emo-AL:n taakseen jättäneistä kuorokonkareista. Johtajana aloitti Jutta Seppinen.

Kesäkuoro: Ruoko tuulessa, joht. Jukka Jokitalo. 16.6. Helsingissä, 18.6. Kerimäellä, 19.6. Mikkelissä

Akateemisen Langan tekemä karonkkakirja otettiin käyttöön keräämään konserttien jälkeisiä tunnelmia muistiin.

2005 6.11. Lento-konsertti: Gorecki, Penderecki, Schnittke, joht. Hyökki.

"Kuorolaiset kunnostautuivat myös lyömäsoitinten soittamisessa.”

Tuuditan tunteeni lasta -konsertti, Kuulan ja aikalaisten a cappella -musiikkia.

25.9. Helsingissä, 1.10. Seinäjoella ja 2.10. Kokkolassa

Joulukonsertit 13.12. Tuomiokirkossa ja 15.12.

VR-joulukonsertti, Rautatieasemalla

LAULAJAT 2003-2013 Akateemisen Laulun jäsenet, jotka ovat olleet mukana toiminnassa viimeisten 10 vuoden aikana (2003-2013). Nimen perässä on kuoroon liittymisvuosi; eroamisvuotta ei ole merkitty.

Laulaja on merkitty siihen ääneen ja sillä sukunimellä, millä hän on viimeksi esiintynyt jäsenluettelossa. Nykyiset laulajat on merkitty kursiivilla.

I SOPRAANO Aarnipuu Tiia Antonova Svetlana Aukia Liisa-Maija Bonnici Pia Gehör Hanna Guthwert Katariina Hanhivaara Mia-Maria Heininen Kaisa Heiskala (o.s. Vajesoja) Mari Honkanen Outi Huovinen Minna Häkkilä Henriikka Inha Raija Kahlas-Tarkka Leena Kallinen Miila Kallonen Minna Kapanen Karoliina Karjalainen Paula Kauppila Pirkko Kelk Karmen Kiiveri (o.s. Nummi) Anita King Yvonne Kotila Leena Kotipelto Hanna Kotisalo Tuuli Kurikka Olga Kuusi Sanna Kuznetsova Darja Lehto Kati Leijala Liina Lemola (os. Vakkilainen) Taina

2006 Puheenjohtajaksi Heidi Jakkula.

2002 2008 2004 1999 1999 2008 1994 2006 2006 1998 1995 2010 1984 1968 2004 1995 2004 2005 1986 1996 2000 2009 2009 2001 2011 2007 2000 2010 2004 2006 2001

Leskelä Anniina Lundström Mari

Luomi Minna Mannila Tuuli-Elina Mikkonen Suvi Mäkimattila Sari Nevalainen Tarja Nurminen Noora Piirto Kerttu Piri Katariina Pöysäri Sandra Savola Laura Seppänen Anna Skibdahl Susanne Spiridonova Sofia Takolander Hanna Thodén Marie Valjakka Anna Vanne Elina Varonen Susanna Vasama Marja Velthut Agne Vepsäläinen Katja Vesa Marja Vähäkangas Kristiina Ylinärä Hilkka

2011 2001 2003 2004 2000 1996 2012 2010 2008 2000 2001 2001 2008 1995 2011 2007 2006 2008 2012 1996 1970 2006 2001 1975 1996 2004

II SOPRAANO Aatsinki Kristiina 2001 Amundsen (o.s. Salminen) Lotta 2000 Bry Anna 2007

26.5. Valtiotieteellisen 14.11. Ellington: Sacred Concert. promootio. Mikko Nisula: AL, Helsingin Poliisilaulajat, Helsinki Myrsky (kantaesitys).

Police Big Band, Maija Hapuoja, joht.

12.5. Esiintyminen Myös mm. promootion Esko Heikkinen. ”Pian renessansSnellman-juhlassa, ”kayleisen seppeleensisikonsertin jälkeen Akateeminen ronkka pääministerin vastojattaren ”kosinta” Laulu käänsi itsestään esille aivan taanotolla Säätytalolla”. mieskvartettiserenadein. toisenlaisen svengin ja vapauden.”

4.5. Ohjelmallinen sitsi-ilta ravintola Kaisaniemessä. Ruokaa, juomaa, kuorolaulua, pienryhmäesityksiä, ALKOorkesteri. Uudenlaista konserttikonseptia kokeiltiin ”Akateemisen laulanta- ja karonkkaperinteen, ja kuoron pienryhmätoiminnan vahvistamiseksi."

1.6. Orff: Carmina Burana. AL, Cantabile, EMO Ensemble, Akateeminen puhallinorkesteri, joht. Hyökki.

14.12.

Joulun tähden laulamme -joulukonsertti.

2.11. Jubilate Deo - renessanssiajan ylistyslauluja, joht. Hyökki.

12.12. VR:n joulukonsertti VR-yhteistyön juhlavuoden kunniaksi ”Suomen ainoassa katedraaliakustiikassa” Rautatieaseman lipunmyyntihallissa.

Joululauluja ja renessanssikonsertin ohjelmistoa.

Elo Mette Eriksson Sari Gustafsson Marianna Hainari Seija Hakola Anna Hallia Kaisa Hemmilä Heini Honka Jenny Hämäläinen Anu Hynninen Veera Häyrinen Jenni Iivonen Raisa Kahlas-Capodistrias Kristina Knuts Gisela Kolehmainen Anna Korkeakangas Anna Koskenniemi Anni Kostiainen Aura Kuismanen Tuuli-Maaria Kuismin (o.s. Orpana) Auli Kurikka Tatjana Kärkkäinen Pauliina Lahtinen Maria Larna Riitta Lauri Minna-Johanna Martelius Laura Minkkinen Eija Mähönen Tuuli Anna Niemelä Anna Niskanen Pauliina Nisonen Veera Nuorviita Hanna Paksula Hanna Palmén Johanna Penttilä Alisa Perheentupa Annuli Punkeri (o.s. Pitkäranta) Anna Raivonen Maarit Rauha Anna Maria Riippa Tiina Rytkönen Anna Sihto Sanna-Liisa

2000 1996 2002 1995 2006 2004 2000 2001 1996 2011 2004 1992 1965 2001 2000 2007 2000 2004 2006 2004 2007 2004 2008 1997 2012 1999 2004 2010 2010 1986 2004 1995 2004 2002 2006 1995 2003 1996 1996 2009 2000 2009

Surma-aho Outi Svala Anni Tiainen Anni Toivio Kaisa Tuominen Riikka

Vesa Marja Vihervuori Liisa Viitanen Aili Vilhunen Liisa Vuola (o.s. Elo) Mette

I ALTTO Barman Taru 2003 Heikkinen Sallamaari 2007 Heinonen Veera 2004 Heinämäki Elisa 2001 Honkanen Sannamari 2000 Honkivaara Kati 1995 Hyytiäinen Anna 2009 Itkonen (o.s. Malkavaara) Annikka 2004 Järvinen Mai 1996 Kallio Pia 2000 Kari Hannele 2003 Karunen Piritta 2002 Kojonen Leena 2001 Kononen Kaisa 2001 Koskela Sonja 2009 Krzywacki-Vainio Heidi 1995 Kuparinen Terhi 1993 Kurki-Suonio Helen 1991 Kärnä Oodi 2007 Lahtinen Ulla 2001 Laitinen Sonja 2012 Lampela Maija 2001 Leino Raili 1995 Leterrier Virgine 2006 Lindström Maikki 1998 Mikkola Johanna 2001 Moukola Marie-Anne 2004 Mustonen Silja 2004

2007

1.3. Auta luonto, anna voima -konsertti. Mm. Rautavaara: Kainuu; Kuusisto, Kähärä, Wirkkala, johtHyökki. ”Konsertti uhkui suomalaista alkuvoimaa.”

4.5. AL con Karonkka. Ohjelmallinen sitsi-ilta Ravintola Kaisaniemessä. ruokaa, juomaa ja akateemiseen perinteeseen kuuluvia juomalauluja kuorosovituksina, ALKO-orkesteri, pienryhmäesityksiä. yhteislaulua. ”Konsertti itsessään oli yhtä karonkkaa.”

2004 2007 2006 2002 2011 2005 2000 2009 2002 2000

12.12. VR-joulukonsertti Rautatieaseman asemahallissa.

13.12.Joulun tähden laulamme, Mikael Agricolan kirkko.

Karonkkakonsertin juliste.

Suunnittelu Anita Nummi.

4.10 Ikävä on, iäisyyteen ikävä on.

Madetoja-konsertti (120v syntymästä, 60v kuolemasta) Sekakuoroteokset op. 13, 30, 50, 57, 82. Joht. Hyökki.

Mäkinen Susanna Niemelä Jennifer Nissilä Katri Peisa Leena Pihkanen Hanna Pitkänen Lotta Pitkäranta Eeva Pulli Kristiina Puutio Aino Raattama Satu-Marja Raiskio Sanna Rajamäki-Nyman Saiju Rantanen Kaisa Ruuskanen Maria Räisänen Anna-Kaisa Sallasmaa Satu Sihvola Elsa Simola Meri Sirviö Katariina Sulkunen Johanna Söderstöm Kristina Tiihonen Jaana Tiilikainen Anni Vaahtoranta Anna Vapaavuori Tuuli Westerlund Ella Ylitalo (o.s. Aspegrén) Mia

1999 2004 2008 2000 2000 2004 2001 2008 2011 2006 2009 2000 2004 2002 2011 1995 2008 2004 2001 2004 2002 1992 2012 2006 2011 2008 2000

II ALTTO Elfström Ulla Eriksson-Piela Susan Hallik Laura Hujanen Riitta Immonen (Postareff) Heli Jakkula Heidi Karbowniczek Magdalena Karvonen Milla Koikkalainen Merja Kuronen (Kornilow) Anna Katri

2008 21.5. Mahler: Sinfonia n:o 2. AL, EMO Ensemble, RSO, joht. Oramo.

Finlandia-talo, RSO keskiviikkosarja

Puheenjohtajaksi Annikka Malkavaara (myöh. Itkonen)

1990 2004 2004 1994 2003 2002 2010 2001 2004 2002

Koskiranta Katarina 1994 Kritzokat Elina 2004 Kuitunen Elisa 2009 Leskelä Riikka-Leena 2008 Lithovius (Laaouina) Taina 1991 Mustonen (os. Kuparinen) Terhi 1993 Pesso Anu 2001 Pirinen Tuula 2004 Puhakka Inka 2002 Reinikainen Saara 2004 Rostamo (Kalliovalkama) Liinamaria 2007 Savolainen Liisa 1967 Stenius Anna-Maria 2009 Suhonen Eeva 2007 Tertsonen Katja 2007 Tikkanen Leena 1966 Torpo Mirka 2006 Valanne Leena 1986 Wathén Jenni 2008

I TENORI Barman Olavi Haakana Matias Herrero Luis Hirn Christian Härkönen Janne Junkkari Vili King Mika Komsi Ville Lukk Margus Lätti Mika Miettinen Mikko Mäkinen Antti Pulkkanen Jari Rättö Niko Saarelainen Seppo Svahn Kari Terho Kalevi Vaskimo Jussi

29.5. Jubilate Deo – renessanssimusiikin riemua meren syleilyssä. Pasi Hyökin jäähyväiskonsertti Suomenlinnan kirkossa.

11.4. Olivier Messiaen: Kristuksen kirkastuminen (ensi kertaa Suomessa).

AL, Cantabile, EMO Ensemble, RSO, joht. Oramo. Finlandia-talo, osa Kirkko soikoon -festivaalia

Taiteellisena johtajana aloittaa syksyllä 2008 Ruut Kiiski. AL:ää johtaa ensimmäistä kertaa nainen.

2003 2006 2003 2001 2007 2006 1998 1977 2002 2004 2004 2001 2004 2009 1970 2001 1996 1991

8.11. Valo varjossa -konsertti, mm. Pärt, Milhaud, Kreek, Elgar, joht. Kiiski

Joulukonsertteja, joht. Kiiski: 11.12. Joulun valo, 16.12. VRjoulukonsertti

II TENORI Angervuori Sakari Aspelund Jukka Hakala Antti Hartikainen Timo Karola Juha Karvonen Pauli Kiilunen Jaakko Luomi Lauri Masche Philipp Niemi Jouko Orenius Tage Puttonen Petri Rautaoja Turo Tossavainen Atro Uotila Esko Varonen Sami Vepsäläinen Mikko

1995 1995 2006 2004 2000 2000 2010 2003 2001 2002 2001 2003 2002 2003 1993 1997 2002

I BASSO Apajalahti Jukka Jäppinen Jere Jäätmaa Jaakko Karjalainen Heikki Koskimies Jouko Kuivalainen Mikko Kurki-Suonio Mikko Luoma Antti Lundström Carl-Johan Majasaari Mikko Mäkimattila Aaro Martikainen Jukka Ojanperä Ari Peltola Kalle Pesso Hannu Pietilä Markku (Jesse) Raita Tuomo Regelski Tom

5.4. Hiljaisen viikon konsertti Lappeenrannassa. Distler, Kreek, Pärt, McMillan, Purcell, Brahms, Bach. Joht. Kiiski

8.4. Syvyydestä-konsertti. Kuula: Stabat Mater, Kreek, Purcell.

Hanna-Leena Savolainen, piano, joht. Kiiski

1992 2012 2002 2004 1994 2011 1988 2008 1995 1992 2004 2009 2012 2000 2001 2004 1983 2002

Savolainen Harri Selin Sakari Varila Johnny Virta Kalle Wirta Johan

1966 1995 2011 1999 2004

II BASSO Einistö Pekka Jalava Matti Jalkanen Väinö Jauhiainen Pekka Karjalainen Urpo Kiiveri Aatos Kuikka Mikko Kylliäinen Timo S. Kytölä Heikki Latva-Koivisto Ilkka Manner Seppo Rauha Jussi-Pekka Ryhänen Mika Seppänen Lauri Sitolahti Jyrki Tuura Erkki Valsta Lauri Venn Stephen Viitala Veli

2003 1992 2009 2000 1999 2008 2004 1954 2000 2006 2000 1995 2008 2006 2003 2008 2011 2008 2003

PUHEENJOHTAJAT 2003-2013 Jussi-Pekka Rauha Kristiina Vähäkangas Heidi Jakkula Annikka Malkavaara Anna Seppänen Tiina Riippa

27.5. Laulun kipinöitä -kevätkonsertti. Mm. Kuula, Madetoja, Kähärä, Kostiainen, Linkola, Bartling. Joht. Kiiski. ”Kolikolla konserttiin” -kampanja opiskelijoille

2002–2003 2004–2005 2006–2007 2008–2009 2010–2011 2012–

2009 10.9. Avoimet ovet kuoron harjoituksissa

Joulukonsertteja, joht. Kiiski: 10.12.

VR-joulukonsertti, 14.12.Joulun valo

17.10. Lasinkuultavaa - musiikin ja viinin vuoropuhelua.

Debussy, Ravel, Fauré, Legrand, Kuula, Madetoja. ”Konsertissa Akateemisen viiniseuran esittelijän kuvailut, kuorokappaleet sekä viinien maistelu seurasivat toisiaan, mikä yhdisti eri aistien maailmat tunnelmalliseksi kokonaisuudeksi.”

TERVEHDYKSET JA ONNITTELUT Emeritus-puheenjohtajat Martti Setälä (1960-62) ja Rafael Kyti (1963-67) onnittelevat ikinuorta 60-vuotiasta AL:ää

Joka laulaa, ei ajattele pahaa.

Quien canta no piensa mal.

-Kuubalainen sananlasku

Onnitteluterveisin Leena Haapaniemi, puheenjohtaja 1994-96

Konferenssi, pöytäjuhla, syntymäpäivät tai pikkujoulut tulossa?

Tilaa Akateeminen Laulu esiintymään!

Etsitkö tasokasta ohjelmaa tilaisuuteesi? Ylioppilaskunnan Sekakuoro Akateeminen Laulu esiintyy tilauksesta kuorona tai pienryhmänä.

Monipuolisesta ohjelmistostamme löytyy sopivia säveliä, olipa kyseessä promootio, konferenssi, pöytäjuhla tai muu tilaisuus.

Ota yhteyttä ja kysy lisää!

Pienryhmävastaava Ari Ojanperä al.esiintymiset@gmail.com, 040 7278 932

2010 6.2. IFAS-kilpailun demonauhan äänitys Riihimäen varuskuntakirkossa..

Puheenjohtajaksi Anna Seppänen

Naisten mustaan esiintymisasuun Verdi: Requiem. AL, liitettiin IFASista alkaen “kunniamerkki” Cantabile, Helsinginkadun 18.9. Lähtö; filharmonikot, joht. VeliTsekin matkan Antti Koivuranta. lähtökonsertti, 22.5. Hyvinkää ja joht. Kiiski 23.5. Helsinki

30.3. Minä huudan sinua -konsertti.

AL, Cantabile, joht.

Kiiski. Mm. Distler, Kreek, Jennefelt, Mendelssohn.

28.5. Filosofisen Tiedekunnan promootioakti ja promootiojumalanpalvelus

4.11. Faure: Requiem.

YS, joht. Mikk Murdvee. ”Yhteistyö YS:n kanssa toimi erinomaisesti, ja konsertti sai loistavan arvion Helsingin Sanomissa.”

21.-26.9. IFAS-kuorokilpailu Pardubicessa Tšekissä. Matkalla n. 30 kuorolaista. ”Kilpailu oli menestyksekäs, sillä kuoro palkittiin erikoispalkinnolla parhaasta taiteellisesta kokonaisuudesta. Lisäksi AL sijoittui kansanmusiikkisarjassa toiseksi ja sekakuorosarjassa neljänneksi.”

19.11. Lujimpien juurien luona – Ruut Kiiskin kuoronjohdon A-tutkintokonsertti. AL: Jennefelt: Warning to the Rich

Säännöllinen huolto ja viritys pitävät soittimesi kunnossa, jolloin sen arvo säilyy vuosikymmeniä.

Pianojen ja flyygeleiden • viritykset • huoltotyöt • pienet korjaukset • hinta- ja kuntoarviot • Piano Life Saver System -asennukset TUOMO RAITA tuomo.raita@kolumbus.fi puh. 0400 811 234

USE OUR STRENGTH www.stalatube.com

26.3. Unkarilaisen musiikin ilta, mm. Liszt, Kodaly, Ligeti. UrkuriKatri Vesanen, joht. Kiiski.

Osa Kirkko soikoon! -festivaalia.

4.5. Lasinkuultavaa – viinin ja musiikin vuoropuhelua, mm. Moeran, Kuula, Madet­oja, Debussy, Ravel. Joht. Kiiski.

Valkoinen sali oli ”täyteen katettu” ja kuoro näkyi pitkästä aikaa tv:ssä (MTV3).

11.6. Tampereen sävel -kuorokatselmus. Purcell, Czemiczky, Madetoja, Debussy, joht. Kiiski

Ulkopuolisen hoitama taukokahvitus loppuu kevätkauden jälkeen jatkuttuaan kolmisenkymmentä vuotta eri kahvittajien voimin.

4.12. SaintSaëns: Jouluoratorio, Poulenc: 19.12. Joulun joulumotetit, valo -jouluVihdissä. konsertti, Camerata Vihti, joht. Kiiski joht. Kiiski

2011

5.9. Yliopiston avajaisjumalanpalvelus

6.11. Pizzetti: Requiem; Kokkonen, Rautavaara, Pärt, Länsiö, joht. Kiiski

15.12. VR-joulukonsertti Rautatieasema, asemahalli. Pitkäaikainen yhteistyö VR:n kanssa päättyi.

klassista musiikkia Itämeren maista

30th anniversary L I S Ä T I E D OT

www.raumanfestivo.fi puh. 044 569 3300

4.– 10.8.2013

TA I T E E L L I N E N J O H TA J A JAN SÖDERBLOM

Onnittelumme 60-vuotiaalle kuorolle!

2012 Puheenjohtajaksi Tiina Riippa

8.3. Kokkonen: Requiem. AL, Murtosointu, HKO, joht. Storgårds. Osa Kirkko soikoon! -festivaalia.

Konsertti radioitiin.

7.2. Valtiopäivien avajaisjumalanpalvelus

18.5 ja 19.5. Beethoven: 9. Sinfonia.

AL, Cantabile, Helsinginkadun filharmonikot, joht. VeliAntti Koivuranta

Osin juhlavuotta silmällä pitäen keväällä aloitettiin kuorokyselyn pohjalta AL:n ”ryhtiliike” selkeyttämään tavoitteita ja luomaan pelisäännöt mm. läsnäolotavoitteisiin.

Toimintakertomuksesta 2012

29.6.–1.7. Festival of Choral Art, Jihlava, Tšekki. 29.6. Kirkkokonsertti, 30.6. Festivaalin päätöskonsertti, 1.7. ulkoilmamatinea. Mm. Kokkonen, Rautavaara, Mäntyjärvi, Kuula, Linkola. Joht. Kiiski

10.6. Naantalin musiikkijuhlien 3.9. Helsingin yliopiston päätösmessu. Kokavajaiset, konen: Laudatio Domini. Joht. Kiiski HY juhlasali, joht. Kiiski

Syksyllä toteutettiin läpilaulatus, josta jokainen kuorolainen sai palautteen.

Joulun valo -joulukonsertit 28.11., 16.12. ja 21.12

4.11. Yö – kuoromusiikkia pohjoisen tähtitaivaan alta. Joht. Kiiski