7.1 Johtopäätökset tutkimustuloksista

7.1 Johtopäätökset tutkimustuloksista

Maahanmuuttajien liikunnalle antamien merkitysten tutkiminen heidän omalla äidinkielellään oli mielenkiintoinen matka. Pääsin pro gradu -tutkielmassani lähelle sitä maailmaa, missä maahanmuuttaja Suomessa elää. Kuulin heidän ajatuksiaan ja toiveitaan siitä, mitä liikunta kullekin haastateltavalle merkitsee. Tutkijana ja sosiaalityön opiskelijana minulla oli tutkielmani kautta mahdollisuus parantaa ja kehittää monikulttuurista liikuntaa Suomessa. Tästä syystä toimin tutkimusprosessin aikana jossain määrin asianajan roolissa tulkitsijan roolin ohella.

Liikunnan merkitys kotoutumisessa ilmeni teemahaastattelurungossa, jossa oli kymmeniä kysymyksiä. Haastatteluiden jälkeisessä analyysivaiheessa sisällönanalyysi tarjosi metodisen keinon tiivistää haastateltavien ajatuksia kotoutumisesta liikunnan avulla. Jaottelu kotoutumista ja liikuntasuhdetta käsitteleviin kysymyksiin mahdollistui Exceltaulukon avulla, johon kirjoitin pelkistetyt vastaukset jokaisesta teemahaastattelun kysymyksestä.

Aineiston analyysissä huomiota saivat haastateltavien suorat lainaukset, jotka kertoivat kuvailevasti ja värikkäästi siitä mitä mieltä asioista oltiin. Oman liikuntasuhteen määrittelyn lisäksi käsiteltäviä aiheita olivat liikuntakulttuurin erot, urheilun sukupuolisuus sekä liikkumista estävät tekijät. Kotoutumista liikunnan avulla koskevissa kysymyksissä kysyin asioista, joiden katsoin auttavan sopeutumisprosessissa. Tämän lisäksi halusin myös selvittää mahdollisia rasismikokemuksia sekä millaisia liikuntamahdollisuuksia kotikaupunki tarjoaa maahanmuuttajille.

Tiivistetysti johtopäätöksistä voi todeta, että merkityskokonaisuuksien muodostaminen hieman laajasta kysymyskokonaisuudesta oli haastavaa. Maahanmuuttajan ajatusten käsitteellistäminen liikunnan merkityksestä kotoutumisessa voi kuitenkin tiivistää ajatukseen:

Näen, että urheilun harrastaminen on hyvä asia, sillä paikallaan oleminen ei ole hyvä asia. Se auttaa ihmisiä tietämään missä paikkoja on. Se maksaa. Ihminen haluaa kyllä harrastaa, mutta ei vain tiedä kaikkia juttuja. Niitä paikkoja

harrastaa, sillä koulusta tuleminen ja kotona istuminen ei ole hyvä asia. Jos meillä on lomaa kuten nyt olisi hyvä, kun olisi ryhmä missä harrastaa. Satunnaisesti liikkuva nuori äiti (N3)

Tekstissä nuori äiti kertoo halustaan liikkua, mutta esteeksi tulee tiedon puute kun ei tiedä missä liikuntapaikkoja on olemassa ja mitä käytännön järjestelyjä siihen liittyy. Yksin kotona oleminen ei ole hyvä vaihtoehto kotoutumisen ja suomalaisiin tutustumisen kannalta. Kynnys lähteä liikkeelle ja ottaa asioista selvää voi kuitenkin olla korkea. Oma liikuntasuhde määrittelee sen, mitä asioista tietää ja mistä apua voisi hakea.

Tämän pro gradu -tutkielman haastateltavat näkivät liikunnasta olevan apua monella elämän osa-alueella. Liikkuminen yhdessä suomalaisten kanssa nähtiin kehittävän kielitaitoa sekä auttavan ystävien saannissa. Samalla lisääntyy ymmärrys yhteiskunnan toimimisesta, ihmisten tavoista toimia sekä esimerkiksi siitä miten tarkkaan kelloa maassa noudatetaan. Mielikuvat liikunnasta olivat positiivisia ja sitä oltiin valmiita harrastamaan enemmänkin. Estäviä tekijöitä ilmeni kuitenkin useita ja osa niistä liittyi kielivaikeuksiin, tiedon saantiin sekä liikuntapaikkojen puuttumiseen. Haastateltavien liikuntasuhteesta riippuen omatoimisuus vaihteli sekä se kuinka rohkeasti liikkeelle lähdettiin. Toiveita esitettiin useaan eri suuntaan avun saamiseksi. Urheiluharrastuksessa alkuun pääsemisen nähtiin auttavan se, jos joku asioista paremmin perillä oleva lähtee mukaan ensimmäisille kerroille, selvittää maksuasiat sekä kellonajat.

Ihmisen liikkuminen perustuu siihen, että hän kokee sen tärkeäksi. Liikuntakasvatusta antamalla maahanmuuttajakin oppii tiedostamaan liikunnan merkityksen terveytensä kannalta. Tätä kautta vahvistuu hänen liikuntasuhteensa ja ajan kuluessa siitä voi tulla merkittäväkin osa arkea. Liikkumiseen liittyvän toiminnan tullessa tutummaksi mukaan lähteminen helpottuu ja maahanmuuttajakin oppii ymmärtämään liikuntakulttuurin merkityksen. Tätä kautta hän oppii myös ymmärtämään suomalaista yhteiskuntaa ja sen ihmisiä. Tärkeää onkin, että maahanmuuttajien liikunnan edistämisessä mukana ovat myös poliittiset päättäjät. Hanke maahanmuuttajien kotoutumisesta liikunnan avulla vastaa tähän kysyntään, mutta ainakaan yksikään haastateltavistani ei ollu tietoinen hankkeen olemassaolosta. He elivät sen tiedon varassa, mitä olivat kuulleet sosiaalityöntekijältä, koulusta tai ystävien kautta. Parasta ja uusinta tietoa ei ehkä ollut saatavilla ja ongelmia ratkotaan ystäväpiirin kesken.