3.2.2 Liikuntasuhde ja liikunnan merkitys teoriamuotoina

3.2.2 Liikuntasuhde ja liikunnan merkitys teoriamuotoina

Liikuntasuhde-käsitteellä voidaan selittää liikunnan ja urheilun sosiaalista maailmaa. Mikäli se ymmärretään kulttuuriseksi kokonaisuudeksi voidaan nojata ajatukseen kulttuurista kielenä. Liikuntaan ja urheiluun kulttuurisena ilmiönä on kaikilla ihmisillä jonkinlainen suhde. Se voidaan nähdä myös kulttuurisesti rakentuvana sosiaalisena maailmana. Tämä tarkoittaa sitä, että voimme käydä katsomassa miltä siellä näyttää, viettää sen parissa aikaa tai jopa rakentaa elämämme ja identiteettimme sen maailmaan. Suhtautuminen ja asennoituminen suhteessa liikunnan muodostamaan sosiaaliseen maailmaan vaihtelee. Muutosta tapahtuu iän myötä ja myös sen myötä miten tiedostamme sen olemassaolon. Maahanmuuttajalla on jokaisella omanlaisensa suhtautuminen tähän maailmaan, ja sen merkitys saattaa saada uusia muotoja elämisen jatkuessa uudessa kotimaassa. Liikuntaan suhtautumisensa tai liikuntasuhteensa kautta hän luo käsityksiä länsimaisesta liikunnasta ja sen merkityksistä ihmisille. Tätä kautta maahanmuuttaja ehkä oppii ymmärtämään liikunnan tärkeydettä, koska siitä puhutaan niin paljon. (Zacheus ym 2012, 67; Koski 2004, 190.)

Liikuntasuhde-käsite kuvaa yksittäisen ihmisen omia liikuntaharrastuksia, mutta myös sitä miten hän suhtautuu liikuntakulttuuriin ja sen eri osa-alueisiin. Liikuntasuhde kuvaa sitä, miten hyvin henkilö on sisällä liikunnan sosiaalisen maailman merkityksessä ja sen eri osa-alueissa. Kosken (2004, 191) mukaan mitä syvemmällä tässä on, sitä paremmin henkilö ymmärtää liikunnan kulttuurina muodostamaa kieltä ja sen merkityksiä. Yksittäinen maahanmuuttaja saattaa tuntea tätä alaa varsin hyvinkin ja olla mukana sen toiminnoissa. Mikäli hän kokee liikunnalla olevan merkitystä, sitä todennäköisemmin hän myös itse liikkuu.

Maahanmuuttajat ovat moni-ilmeinen ryhmä, jonka sisällä on suuria vaihteluja ja näkökulmia liikuntaan ja urheiluun. Jokaisella on omanlaisensa suhtautuminen liikuntaan. Tällöin puhutaan liikuntasuhteesta, jonka merkitys perustuu siihen mitä olemme kohdanneet elämämme aikana (Zacheus 2011a, 65.) Tuomas Zacheuksen tutkimus, missä hän hyödynsi maahanmuuttajien parissa työskentelevien asiantuntijoiden haastatteluja kertoo liikunnasta kotoutumisen välineenä akkulturaatiostrategioita hyödyntäen. Suurin osa haastatelluista kannatti assimiliaatiostrategiaa, missä maahanmuuttajien tulee

harrastaa liikuntaa sekaryhmissä muiden kulttuurien edustajien kanssa ja erityisesti suomalaisten. Toinen lähes yhtä suuri määrä kannatti maahanmuuttajien omia liikuntaryhmiä, mutta näki tärkeiksi myös sekaryhmät. Tästä syystä heidän voisi katsoa edustavan integraatiostrategiaa. Vain omien etnisten liikuntaryhmien puolesta puhuvien ja separaatiostrategiaa edustavien määrä ei ollut suuri. Mielenkiintoinen peruste tälle näkemykselle oli oman urheiluseuran perustaminen osoituksena Suomeen kotoutumisesta. Se vaatii hyvää yhteiskunnan ja byrokratian tuntemusta. (Zacheus 2010a 436.) Akkulturaatiostrategioista on integraatio osoittautunut menestyksellisimmäksi. Siinä ihminen osallistuu tasapuolisesti molempien kulttuurien toimintaan ja tämän on nähty johtavan positiivisimpaan tulokseen akkulturaation kannalta. Tämä edellyttää kulttuurisesti erilaisten ihmisten elämistä samassa yhteiskunnassa. (Zacheus 2010b, 217.)

Maahanmuuttajan liikuntasuhteen muodostumisessa vaikuttavat hänen kotimaansa vaikutteet yhdistettynä uuden kotimaan liikuntakulttuuriin. Hän saattaa olla hyvinkin sisällä liikuntakulttuurin ja jonkin urheilulajin sisällössä tai vaihtoehtoisesti täysin ulkopuolella kaikesta liikuntaan ja urheiluun liittyvissä asioissa. Syvyysaste voi vaihdella David Unruhin (1979, 122) mukaan neljän eri ideaalityypin välillä, missä luokitus perustuu toimintojen tuttuuteen ja tietämykseen urheilun sosiaalisessa maailmassa. Näitä ovat: Muukalainen, jolle jäävät vieraiksi ja pinnallisiksi niin liikunnan merkitys kuin sen sisältökin. Tähän suhtaudutaan tällöin ennakkoluuloisesti ja käsitykset eri liikuntamuodoista tehdään pinnallisten ennakko-odotusten ja mielikuvien avulla. Turisti, joka on uteliaan kiinnostunut liikunnan sosiaalisesta maailmasta ja saattaa osallistua lyhytaikaisesti sen toimintoihin. Kuitenkin syvempi merkitys jää saavuttamatta ja vierailu uudessa maailmassa voi jäädä lyhytaikaiseksi. Vakio-osallistuja sen sijaan on jo sisällä sosiaalisessa maailmassa ja osallistuu sen toimintaan suhteellisen sitoutuneesti. Hän ymmärtää liikunnan kulttuurisia merkityksiä ja sen merkitys syvenee entisestään. Varsin sisällä oleva sisäpiiriläinen on jo rakentanut identiteettinsä ja elämänpiirinsä vahvasti liikunnan sosiaaliseen maailmaan ja sen merkitysten varaan. Mukana olon kautta hän on myös luomassa ja ylläpitämässä sen sosiaalisen maailman merkitystä.

Maahanmuuttajalle liikuntakulttuurin merkityksen ymmärtäminen vaati paljon vaikka hän olisikin jo melko sisällä sen sosiaalisessa merkityksessä. Suomalainen liikuntakulttuuri sisältää Zacheus ym. (2012, 69) mukaan joukon virallisia ja epävirallisia normeja joiden kanssa eläminen voi olla työlästä maahanmuuttajalle. Eroja voi olla eri lajien sisällä,