3.2 Kotoutuminen liikunnan avulla

Sopeutumista ei siis voida selkeästi Berryn esittämällä tavalla kuvata käsitteillä assimilaatio, separaatio, integraatio ja marginalisaatio, joista kukin on akkulturaation päätepiste. Avoimeksi jää se kehitys, joka näihin stategioihin on johtanut ja mitkä asiat niihin ovat vaikuttaneet. Bhatia ja Ram (2009, 147) puhuisivatkin mieluummin pysähdyspaikoista tapahtumasarjassa, joka liikkuu eri suuntiin. Esimerkkinä he mainitsevat intialaisen kokemukset Yhdysvalloissa syyskuun yhdennentoista 2001 jälkeisinä päivinä. Henkilöt kokivat sitä ennen olevansa selkeämmin osa yhteiskuntaa ja sen toimintoja. Terrori-iskun jälkeen väestön enemmistön suhtautumisen muualta muuttaneisiin kuitenkin muuttui. Ei siis riittänyt, että oli pitkään asunut maassa ja omaksunut kulttuurin, ulkonäkö paljasti edelleen, että oli muualta muuttanut.

Kotoutumisen eriaikaisuudesta kirjoittavat myös Portes ja Rumbaut (2001). Heidän mukaansa jopa perheenjäsenet yhden perheen sisällä kotoutuvat eriaikaisesti. Sopeutuminen on myös lohkoutunutta siinä mielessä, että henkilö sopeutuu yhteiskunnan eri toimintoihin eri tahtiin. Näistä esimerkkeinä kielelliset, kulttuurilliset tai työelämään liittyvät tekijät. Käytännön elämässä kotoutuminen usein eteneekin eriaikaisesti perheenjäsenten sisällä ja jopa yhden henkilön sisällä. Tällöin esimerkiksi mielensisäisen, kulttuurisen ja työelämän suhde kotoutumisprosessiin etenee eri tahtiin. Yhdellä elämänalueella henkilö saattaa näyttäytyä pärjäävän vallan mainiosti, mutta toisella asia ei olekaan näin. Liikunta yhtenä sektorina elämässä on tässä mielessä hyvin kapea-alainen alue. Koin kuitenkin tärkeäksi tutkia sitä, koska liikunta ja urheilu nähdään niin positiivisena asiana. Usein sen nähdään juuri auttavan ihmistä elämän eri osa-alueilla.

3.2 Kotoutuminen liikunnan avulla

Liikunnalla on yhteiskunnassa merkittävä rooli. Se on yksi harvoista elämänalueista, josta ihmiset ovat laajasti kiinnostuneita ja johon myös yhteiskunta panostaa. Maahanmuuttajien kohdalla liikuntatoiminnassa mukana olemisen on toivottu edistävän kielen oppimista sekä auttavan tutustumista suomalaisiin ja tätä kautta luovan sosiaalisia verkostoja. Liikunnalla on todettu myös olevan positiivisia vaikutuksia kielitaidon kehittymisessä, kontaktien luomisessa, ahdistuksen lievityksessä sekä yhteenkuuluvuuden lisäämisessä (Zacheus 2011b, 64).

Liikuntaan suhtautuminen on lähes pelkästään myönteistä ja siihen liittyvät merkitykset myös. Myös maahanmuuttajatyössä usko liikunnan ja urheilun hyvää tekevään vaikutukseen on laaja. Ihmisten kohtaamisten edistäjänä se toimii kuten pienoisyhteiskunta eikä sen toimintaan osallistuminen ole ison kynnyksen takana. (Zacheus 2012, 66.) Myös poliittisten päättäjien taholta liikunta nähdään neutraalina ja arvovapaana keinona parantaa yhtenäisyyttä ihmisten välillä. Monilla periaatepäätöksillä on vaikutuksensa myös liikuntakulttuuriin, mutta keskeisimmät liikunaelämään koskevat päätökset tulevat kulttuuripuolelta. Suomessa Opetus- ja kulttuuriministeriöllä on päävastuu valtion liikuntapolitiikasta, mihin myös monikulttuurinen liikunta kuuluu. Avustusten myöntämisellä ne pyrkivät edistämään esimerkiksi suvaitsevaisuutta. (Itkonen 1997, 69).

Eri elämäntilanteet vaikuttavat liikuntasuhteeseemme. Elämän perusasioiden tulisi olla järjestyksessä ja vakiintuneita, jotta liikuntatoimintaan voi osallistua (Koski 2004, 199). Kotoutuminen onkin asteittain tapahtuvaa ja maahan muuttavalla on tarve olla myös tekemisissä oman maan edustajien kanssa. Lehtosaaren (2010, 29) mukaan liikuntaa voidaan käyttää kotoutumisen välineenä kunhan ymmärretään kulttuurien erityisyydet ja eriytyvyydet. Eri tutkimukset osoittavat liikuntaharrastuksen olevan maahanmuuttajille tärkeä ajanviettotapa sekä mielekästä tekemistä (esim. Lehtosaari 2010, Myren 1999). Kaikkiin yhteiskunnallisiin toimintoihin ei kuitenkaan voida olettaa maahanmuuttajan osallistuvan saman tien. Zacheuksen (2012, 66) mukaan liikunta saattaa astua maahanmuuttajan elämässä kuvaan vasta kun perustarpeet on tyydytetty. Täytyy kuitenkin muistaa, kuinka maahanmuuttajan elämä aina joutuu ison mullistuksen kohteksi kulttuurista toiseen siirryttäessä.

Urheilun ja liikunnan asema saattaa tulla osaksi maahanmuuttajan arkea myös kotoutumisprosessin edetessä. Kosken (2008, 156) mukaan liikunnan tärkeys yksilötasolla näkyy siinä, kuinka paljon siihen ollaan valmiita panostamaan aikaa tai muita resursseja. Liikunnan merkitys voi olla yhdelle erittäinkin korkealla ja toiselle muut elämän asiat menevät syystä taikka toisesta sen edelle. Loukkaantuminen tai panostaminen esimerkiksi koulunkäyntiin tai työntekoon saattavat vähentää liikunta-aktiivisuutta. Voi olla myös hyvinkin mahdollista, että maahanmuuttajalle liikunnan ja urheilun sosiaalisesta maailmasta tulee hänelle niin tärkeä löytäessääm keinon tutustua sitä kautta maan