3.2.3 Kandidaatin tutkielman tuloksia

mutta myös paikkakuntien. Liikuntasuhde on eri tapojen kokonaisuus, joka määrittelee ympäristön missä toimimme. Liikuntaan osallistumista voi jaotella myös omakohtaisen liikkumisen lisäksi sen seuraamisena, tuottamisena tai liikunnan merkitysten kuluttamisena. Näistä ensimmäinen on yleisin ja siinä tutkitaan yleensä omaa liikuntaaktiivisuutta. Liikunnan seuraaminen ja siihen tutustuminen on kuitenkin myös osa liikuntasuhdetta. Tällöin puhutaan penkkiurheilun eri muodoista eli kilpaurheilun seuraamisesta eri välineiden (televisio, radio, internet, sanomalehti jne.) kautta. Liikunnan tuottaminen näyttäytyy aktiivisena urheiluseuratoimintaan vapaaehtoisena osallistumisena. Se ei edellytä välttämättä aktiivista omaa liikkumista, mutta voi tarjota tärkeitä elämyksiä ja yhdessä toimimisen merkityksiä. Neljäs liikuntasuhteen tapa on liikunnan merkitysten kuluttaminen, mikä voi näyttäytyä urheilullisena pukeutumisena. Siinä henkilö omaksuu liikunnan ilmenemismuotoja osaksi identiteettiään ja haluaa toimia sen mukaisesti. (Zacheus 2012, 70.)

Liikuntasuhde-käsitettä voidaan siis käyttää hyödyksi erilaisissa tutkimuksissa. Yhteiskuntatieteellisissä tutkimuksissa sitä voidaan käyttää esimerkiksi tutkittaessa identiteetin rakentumisessa liikunnan avulla, liikunnan sosiaalisia merkityksiä tai liikunnan roolia yksilön elämässä. Aihetta voidaan tarkastella niin yksilön, ryhmän kuin jonkin tietyn urheilulajinkin näkökulmasta. (Zacheus 2012, 71.)

3.2.3 Kandidaatin tutkielman tuloksia

Aiemmin tekemäni kandidaatin tutkielman aihe oli jyväskyläisten urheiluseurojen valmiudet maahanmuuttajien kotottamiseen liikunnan avulla. Tutkielma paikantui yhteisösosiaalityön ja monikulttuurisen sosiaalityön alueelle. Tarkoituksena oli kartoittaa esteitä, mahdollisuuksia ja toiveita mitä maahanmuuttajan liikunnan harrastamiseen liittyy. Haastattelin neljää Maahanmuuttajien kotoutuminen liikunnan avulla –hankkeeseen mukaan lähtenyttä urheiluseuraa heidän toiveistaan ja ajatuksistaan hankkeen suhteen. Tarkoituksena oli saada seurat pohtimaan omaa suhdettaan maahanmuuttajien liikuttamiseen.

Tutkimustuloksen mukaan urheiluseuroilla oli jonkin verran kokemusta maahanmuuttajien kanssa työskentelystä ja maahanmuuttajia oltiin valmiita ottamaan

toimintaan mukaan. Seurat pyrkivät tarjoamaan eri tasoista tomintaa kaiken ikäisille ja toiminta oli avointa kaikille. Erillisiä ryhmiä vain maahanmuuttajille ei kannatettu. Vapaaehtoisuuteen perustuvat seurat kärsivät kuitenkin resurssipulasta ja myös maahanmuuttajien vanhempien toivottiin lasten urheillessa osallistuvan aktiivisemmin seuran toimintaan. Haasteita liittyi kulttuuriin, kieleen ja urheilijamaksuihin. Toiminta ei ole ilmaista, mutta edullisiakin harrastuksia löytyy. Kommunikointi, tiedotus sekä yhteistyö nähtiin myös hieman haastaviksi. Urheilevan lapsen tai nuoren oman motivaation ja käytöksen uskottiin kuitenkin vaikuttavan paljon asioiden kulkuun. Harjoituspaikan löytäminen oikeaan kellonaikaan uskottiin onnistuvan motivoituneelta. Parhaimmillaan urheiluseuran nähtiin olevan yhteisö, jossa jokaisella on roolinsa. Eri urheiluseurojen välinen yhteistyö nähtiin myös mahdolliseksi hankkeen kautta. Kasvava maahanmuuttajien määrä vaikuttaa myös siihen, että tilausta maahanmuuttajien liikuntaan keskittyvälle liikunnanohjaajalle olisi.