Kapitaali 4/2014
KTTO Jukolan viestissä Thomas Piketty ja taloudellinen eriarvoisuus
Luottoluokittajat –
AAA-luokan toimintaa?
Alumnisitsit 2014 Kattosauna Sivistys 7.6.2014 Kuvat: Meri Sintonen
Kapitaali 4/2014
Päätoimittaja: Miika Päällysaho miika.paallysaho@helsinki.fi
Sisältö
2
Alumnisitsit 2014
4
Päätoimittajan palsta
5
Puheenjohtajan palsta
6
Opintosihteerin palsta
7
Kvartaalikatsaus
9
Professori Vesa Kanniaisen vastine Heikki
Toimitus: Miska Widgrén Suni Tuomainen Olli Hyytiäinen Pyry Lehtonen Lauri Pullinen Niko-Matti Ronikonmäki Joona Widgrén Toni Vuorinen Tatu Räsänen Provokaattori
Patomäen haastatteluun
11
KTTO Jukolan viestissä
13
Luottoluokittajat – AAA-luokan toimintaa?
16
Kansislaiset kesätöissä
19
Taloudellisen epätasa-arvon kehitys
22
Economics Memes!
24
Tennismaailman huipulle hinnalla
millä hyvänsä
Etu- ja takakannen kuvat: Meri Sintonen Painopaikka: Picaset Oy Painos: 80 kpl
26 Provokaattori Kapitaali saa HYY:n lehtitukea
Päätoimittajan palsta Teksti: Miika Päällysaho, Kapitaalin päätoimittaja
Mieti hetki seuraavaa kysymystä: olitko täysin varma aloittaessasi taloustieteen opintoja, että valitsemasi ala on sinulle se oikea ja sopivin? Itse voin rehellisesti sanoa, että en ollut. Tämä siitäkin huolimatta, että kävin Kannustimen valmennuskurssin ja pänttäsin motivoituneena sitä Matti Pohjolan ”Taloustieteen oppikirjaa”. Meni yllättävänkin pitkään ennen kuin suurimmat skeptisyyden rippeet karisivat ja olin varma asiasta. Vielä lukion abivuonna ajattelin, että voisin yhtä hyvin opiskella psykologiaa, opiskella toimittajaksi tai ehkä perehtyä matematiikkaan. On kuitenkin ihan luonnollista, että opiskelualan valintaa – yhtä elämän tärkeimmistä päätöksistä – punnitsee pitkään ja hartaasti – niin ennen valintaa kuin sen tehtyäänkin. Itsekin monesti fuksivuoteni aikana pohdin, olinko loppujen lopuksi valinnut pääaineeni hetken mielijohteesta, kun yhteiskuntaopin taloustiedon kurssi sattui tuntumaan erityisen mielenkiintoiselta ja seurasin tarkoin finanssi– ja eurokriisiä. Suurena apuna päätöksenteossa oli kuitenkin, että pääsin jo lukiossa seuraamaan erään yhiksen kurssin osana laitoksemme TTT-kurssin luentoja. Nuo Porthaniassa vietetyt tunnit, jolloin olin vuoroin melko lailla pihalla ja uteliaana melkein kärryillä, saivat
4
minut harkitsemaan taloustieteen opiskelua tosissaan. Mutta mikä taloustieteessä sitten on niin kiinnostavaa? Itseäni siinä viehättää talouden ilmiöiden käsittely matemaattisten mallien avulla. Mallien käyttöhän ei sinänsä ole mikään itseisarvo (kuten laitoksemme professori Vesa Kanniainen toteaa tähän lehteen kirjoittamassaan vastineessa sivulla 9), vaan mallit selkeyttävät ajattelua ja tiivistävät ilmiöiden olennaiset piirteet. Taloustiede ei myöskään rajoitu pelkästään talouspolitiikan tai rahoitusmarkkinoiden tarkasteluun, vaan mm. köyhyys, taloudellinen eriarvoisuus ja kehitysmaiden ongelmat ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä tutkimusongelmia. Kuten muun muassa yhdysvaltainen taloustieteilijä (ja mainion kirjan ”Freakonomics” kirjoittanut) Steven Levitt on todennut, taloustiede onkin eräänlainen työkalupakki, jonka perusperiaatteiden ja –menetelmien avulla voi tutkia (miltei) mitä tahansa. Nyt aloittaneille fukseille siis lohdullinen viestini: ei kannata huolestua, jos ensimmäisen vuoden aikana joskus tuntuu siltä, ettei taloustiede tunnu ihan omimmalta alalta. Tunne on väliaikainen.
Puheenjohtajan palsta Teksti: Miska Widgrén, KTTO:n puheenjohtaja Kuva: Mikko Virta
Kesä on vaihtunut syksyyn ja on aika palata jälleen opiskelujen pariin. Syksy on tuonut tullessaan runsaasti uusia fukseja, joita on muutaman viikon ajan intensiivisesti perehdytetty opiskelijaelämään. Uusi saapumiserä vaikuttaa lupaavalta ja aktiiviselta, joten KTTO:n tulevaisuus näyttää jatkossakin valoisalta. Myös hallitus on syksyn tullen palannut hommiinsa ja olemmekin suunnitelleet syksylle tapahtumia laidasta laitaan. Bileitä, excuja, urheilua ja kulttuuria on taas tuttuun tapaan luvassa, mutta perinteisten tapahtumien lisäksi tullaan järjestämään myös muutamia aivan uudenlaisia tapahtumia. Kannattaa siis seurata aktiivisesti niin sähköpostilistaa kuin KTTO:n omia Facebook-sivujakin, jonne tulee myöhemmin lisää tietoa tulevista tapahtumista. Näin syyslukukauden myötä hallitusryhmämme myös pienenee muutamalla
jäsenellä, mutta vaje saadaan näillä näkymin paikattua, mikäli ympäristövastaavan raskas taakka saadaan jaettua. Syksyn päätapahtuma tulee olemaan vuosijuhlat. Ainejärjestömme täyttää 55 vuotta ja sitä on syytä juhlia näyttävästi. Juhlat järjestetään 15. päivä marraskuuta ravintola Bankissa, jossa juhlapuheen tulee pitämään Suomen pankin pääjohtaja Erkki Liikanen. Lisää tietoa vuosijuhlista on tulossa lähiaikoina. Laittakaa kuitenkin kyseinen lauantai kalenteriin jo nyt. Luvassa on juhlallinen illallinen ja eeppiset jatkobileet. Muistattehan, että kaikki hallituksen kokouksien pöytäkirjat tulevat KTTO:n nettisivuille, josta voi seurata tarkemmin hallituksen ajatuksia ja päätöksiä. Hyvää lukukauden alkua ja opiskelun iloa kaikille!
5
Opintosihteerin palsta Teksti: Suni Tuomainen, opintosihteeri
Hyvää alkanutta syksyä kaikille! Varmat syksyn merkit ovat taas täällä: päivän pituus lyhenee silmissä ja uusia fukseja on alkanut tulla vastaan koulun käytävillä. Kesä on siis ohi ja luentosalit kutsuvat jälleen opiskelijoita vanhaan tuttuun tapaan. Uudet fuksit ovat saapuneet ja tuutorit ovat ottaneet heidät hellään huomaansa sekä opastaneet opintojen alkuun. Yhtälailla myös vanhemmat tieteenharjoittajat palailevat kesälaitumilta sorvin ääreen ja haistelemaan tämän syksyn uusia tuulia. Pitkään kehitteillä olleet ja paljon vääntöä aiheuttaneet tutkintorakenneuudistukset otetaan käyttöön tästä syksystä lähtien. Eniten muutokset luonnollisesti vaikuttavat tämän vuoden uusiin opiskelijoihin, jotka aloittavat suoraan uusien vaatimusten mukaisessa tutkintorakenteessa. Mutta kyllä vanhemmatkin opiskelijat saavat osansa muutoksista: kurssit järjestetään uuden tutkintorakenteen mukaisesti, joten joidenkin uusien kurssien sisällyttäminen vanhaan tutkintorakenteeseen vaatii vähän sovittelua. Kaikennäköisiä yllätyksiä ja lieve- ilmiöitä on jo ilmennyt, mm. mikron
6
”
Muuttuneet tutkintorakenteet vaikuttavat yllättävillä tavoilla myös KTTO:n toimintaan
syvärin tämänsyksyiset aikatauluongelmat, ja tulee varmasti jatkossakin ilmenemään. Vaikkakin tutkintorakenne on voimassa seuraavat kolme vuotta ja siten ns. suuret linjaukset on lyöty lukkoon, ei se tarkoita, etteikö hienosäätöä voisi vielä suorittaa pienemmässä mittakaavassa. Kaikki kommentit ja kehitysideat ovat siis edelleen erittäin tervetulleita ja toivottuja asian tiimoilta! Muuttuneet tutkintorakenteet vaikuttavat yllättävillä tavoilla myös KTTO:n toimintaan: esimerkiksi uudistuneet työelämäopinnot saattavat vaikuttaa osaltaan perinteisten “Tiedettä ja viiniä” – ja “Töitä ja kaljaa” –tapahtumien järjestelyihin. Ei muuta kuin nokka kohti ensi kevättä ja tsemppiä uuden lukuvuoden opintoihin!
Suni
Kvartaalikatsaus Teksti: Olli Hyytiäinen
K
olmas kvartaali on ollut katsastusasemallamme jälleen ruuhkaista aikaa. Olemme saaneet tutkia globaalin makrotalouden ja yritysten kunnon lisäksi myös geopoliittisia jännitteitä. Pikkuvikoja löytyy taloudesta aina ja kone yskii vuorotellen eri syistä. Globaali kasvumoottori hyrrää kuitenkin elvytysvetoisella bensiinillä aivan kelvollisesti ja ansaitsee siten jälleen puhtaat paperit. Vuoden alkupuolisko eteni varsin tuottoisissa merkeissä. Osakemarkkinoiden kohonneista arvostuksista huolestuneet skeptikot ovat joutuneet toinen toisensa jälkeen myöntämään, että korjausliike ei ehkä olekaan aivan kulman takana ja vuodesta 2014 näyttäisi tulevan riskisijoittajalle jälleen hyvin tuottoisa – ellei suurempia ihmeitä tapahdu. Vuoden siirtyessä loppupuolelle on koettu erityisesti geopolitiikkaan liittyvää turbulenssia, mutta suuri kuva on ennallaan ja elvytysvetoinen kasvu jatkuu. Q3:n avannut heinäkuu oli tuottoisa Aasian osakemarkkinoille. Varsinkin kiinalaisindeksit kasvattivat arvoaan hyvien makrotalouden lukujen saattelemina. Nousu keskittyi kuun loppupuolelle, jolloin saatiin luottamusta vahvistavia uutisia. Virallisiin kasvutavoitteisiin yltäminen näyttää Kiinassa aiempaa todennäköisemmältä, mikä näkyy pörssinousuna vaisun ja ailahtelevan alkuvuoden jälkeen. Yhdysvalloissa työllisyystilastot osoittivat, että työpaikkoja syntyi ja työttömyysaste laski odotuksia enemmän. Hyvät työllisyystilastot ovat rohkaiseva merkki, mutta toisaalta niiden myötä markkinoita tukeva elvytys vähenee. Keskuspankki Fed piti kuun lopun korkoko-
q3
kouksessaan elvytyksen vähennysvauhdin ennallaan. Kuun viimeisenä päivänä Argentiinan taloushuolet vetivät amerikkalaispörssit laskuun ja lo pulta kuukausitasolla hieman tappiolle. Myös kaikki Euroopan osakemarkkinat menettivät heinäkuussa arvoaan. Elokuu oli osakesijoittajille tuottoisampi kuukausi etenkin Yhdysvalloissa, mutta positiivisia lukuja saatiin myös Euroopasta ja kehittyviltä markkinoilta. Kuukauden alku oli hankala. Sijoittajien luottamusta nakersi Itä-Ukrainan konflikti ja siitä seuranneet pakotteet, jotka hyydyttivät Venäjän ja länsimaiden välistä ulkomaankauppaa. Varovaisuutta lisäsi myös Argentiinan ajautuminen maksukyvyttömyyteen. Vahvasti kevään ja alkukesän aikana noussut osakemarkkina korjasi alaspäin varmasti myös siksi, että voittoja haluttiin kotiuttaa. Riskinottohalukkuus kääntyi kuitenkin jyrkästi paremmaksi kuun toisella viikolla ympäri maailmaa. Osakemarkkinoille antoivat vauhtia yritysten hyvät Q2-tulokset etenkin Yhdysvalloissa, jossa jopa 75 % yhtiöistä ylitti odotukset. Nousua tukivat myös hyvät luvut asuntomarkkinoilta. Lisäksi geopoliittisten kriisien nähtiin helpottavan. Kuun lopussa sotatoimet Itä-Ukrainassa laajenivat uudestaan, mutta pörsseissä ei nähty suurta korjausliikettä alaspäin. Keskuspankkiirit kokoontuivat elokuussa perinteisesti Jackson Holen konferenssiin. USA:n Federal Reserve ei muuttanut merkittävästi viestiään elvytyksen lopetuksesta, vaan odottaa yhä työmarkkinoiden elpymistä. Euroopan keskuspankin viestinnän sävy oli puolestaan muut-
”
Vuodesta 2014 näyttäisi tulevan riskisijoittajalle jälleen hyvin tuottoisa – ellei suurempia ihmeitä tapahdu.
7
tunut hieman aiempaa elvyttävämmäksi, mikä antoi syyn odottaa lisäelvytystä syksyllä. Odotukset rahapolitiikan suhteellisista muutoksista ovat myös vahvistaneet dollaria suhteessa euroon. Syyskuu alkoikin EKP:n yllätyksellä. Keskuspankki ilmoitti uusista elvytystoimista, mutta laski samalla odottamattomasti ohjauskorkojaan. Tätä katsastusta kirjoittaessa saatiin Euroopassa vielä jännittää Skotlannin kansanäänestystä itsenäistymisestä. Tuloksesta riippumatta poliittinen peli Euroopan alueiden itsenäistymishaaveille saa tästä kuitenkin lisää
€
$
vettä myllyyn. Yhdysvalloissa odotettiin sen sijaan keskuspankin vihjausta tulevista koronnostoista. Rahapolitiikka on ollut äärimmäisen elvyttävää ja markkinat pitävät tätä jo normaalina. Mutta kuinka käy, kun hanat suljetaan ja rahan hintaa – eli korkoja – aletaan jälleen nostaa? Hyytyykö Kiinan kasvu edelleen uusista elvytystoimista huolimatta? Heikkeneekö euro edelleen vai joutuuko euroalue kamppailemaan yhä kauemmin heikon kilpailukyvyn kanssa? Monia esitettyjä kysymyksiä jää avoimeksi vielä viimeiselle neljännekselle, ensi vuodesta puhumattakaan.
Lue Kapitaali värillisenä netissä! http://issuu.com/miikapaallysaho/ docs/kapitaali_4_14/0
Tykkää Kapitaalista Facebookissa! www.facebook.com/Kapitaali
8
Professori Vesa Kanniaisen vastine Heikki Patomäen haastatteluun (ks. Kapitaali 2/2014) On hyvä asia, että KTTO:n Kapitaali tarjosi kansainvälisen politiikan professorille Heikki Patomäelle palstatilaa taloustiedettä koskeville ajatuksilleen (Kapitaali 2/2014). Varsinkaan uudet oppiaineemme opiskelijat eivät liene perehtyneet siihen väittelyyn, jota Patomäen kanssa useilla julkaisufoorumeilla pari vuotta sitten kävimme tieteenalamme luonteesta. Patomäen mukaan ”taloustieteessä harjoitetaan paljon matemaattista kikkailua, jonka yhteys reaalimaailmaan on vähintääkin kiistanalainen”. Hän myös kirjoittaa: ”Opiskelijat oppivat matemaattisia tekniikoita, mutta talouden toiminnan ymmärtäminen jää vajaaksi”. Pyysin Kapitaalin päätoimittajalta mahdollisuutta kommentoida näitä ajatuksia ja uskon, että tämä on oppiaineemme opiskelijoiden kannalta paikallaan. Taloustieteen ohella monilla muillakin tieteenaloilla – fysiikka, biologia, amerikkalainen valtio-oppi jne. analyyttinen tutkimus on pitkään perustunut taloudellisten mallien käyttöön. Patomäen ajatus siitä, että matemaattisen analyysin yhteys reaalimaailmaan on kiistanalainen, pitää sisällään totuuden siemenen. Juuri siksihän malleja rakennetaan. Ilman matemaattisten mallien hyötykäyttöä äärimmäisen monimutkaisen reaalimaailman hahmottaminen ja sen lainalaisuuksia koskevien salaisuuksien paljastaminen ja testaaminen on nimittäin mahdotonta. Maailmankuulu suomalainen evoluutiobiologi, The Australian National Universityn professori Hanna Kokko kirjoittaa upeassa kirjassaan ”Modelling for Field Biologists”: ”Models do not investigate nature. Instead, they investigate the validity of our own thinking, i.e. whether the logic behind an argument is correct”. Toivon tämän osuvan lainauksen avaavan myös taloustieteen opiskelijoiden silmät, kun he käyvät arvioimaan Patomäen esittämää kritiikkiä analyyttisiä työkaluja vastaan. Opiskelijoidemme on myös hyvä tietää, että Heikki Patomäen taloustieteen opinnot rajoittuvat maisterikoulutukseen. Hänellä ei ole yhtään tieteellistä, referoitua julkaisua taloustieteestä. VESA KANNIAINEN, KANSANTALOUSTIETEEN PROFESSORI KUVA: KAUPPALEHTI
9
Viskiklubi akateemisia ja sofistikoituneita juomatapoja jo vuodesta 2012 10
KTTO Jukolan viestissä Teksti: Toni Vuorinen
K
TTO osallistui yhdellä joukkueella tänä vuonna Kuopion Vehmersalmella järjestettyyn Jukolan viestiin kesäkuun toisena viikonloppuna. Tiettävästi kyseessä oli KTTO:n historian ensimmäinen osanotto Suomen suurimpaan urheilutapahtumaan.Kesäkuun alussa järjestettävä viestisuunnistuskilpailu on kilpailtu aina vuodesta 1949 lähtien. Tapahtuma on vuosien saatossa paisunut suuremmaksi ja suuremmaksi. Siellä juoksevat niin maailman parhaat suunnistajat kuin myös täysin aloittelijat. Seitsemän osuuden Jukolan viestissä joukkueita oli tänä vuonna mukana reilut 1600. Päivällä juostussa naisten neljän osuuden Venlojen viestissä oli mukana reilut 1200 joukkuetta. Idea osallistumisesta oli muhinut allekirjoittaneen päässä jo jonkin aikaa ja
Lähtö on juuri tapahtunut. Kuva: Pauliina Krigsholm
”
Tiettävästi kyseessä oli KTTO:n historian ensimmäinen osanotto Suomen suurimpaan urheilutapahtumaan.
11
Joukkuekuva: KTTO:n joukkueessa juoksivat Vertti Niemi, Joonas Kivinen, Matti Remes, Pauliina Krigsholm, Lauri Jauhiainen, Toni Vuorinen sekä vierailevana tähtenä Toni Mäntylä. Kuva: Sari Nissinen. tunnusteluja KTTO:laisten halukkuudesta tehtyäni totesin tällä tapahtumalla olevan kysyntää. Lopulta joukkue saatiin kasaan ja ilmoitettua kisaan. Ennen kisaa kävimme yhdessä iltarasteilla harjoittelemassa suunnistusta. Osa oli suunnistanut enemmän, osalla ei suunnistuskokemusta ollut juuri yhtään. Muutamat iltarastit ehdittiin käydä ennen h-hetkeä, mutta tiesin kaikkien kyllä löytävän rastit. Jukolassa on nimittäin nykyään todella paljon erilaisia kaveriporukoita, työpaikkajoukkueita ja niin edelleen. Näitä yhdistää halu tulla kokemaan Jukolan tunnelma ja nauttia suunnistamisesta. Lopulta koitti h-hetki ja Kuopioon lähdettiin lauantaiaamuna. Päivällä juoksivat Venlat ja Jussien startti oli klo 23.00. Allekirjoittanut lähti aloittamaan KTTO:n viestiä numerolla 1427. Viesti saatiin käyntiin ja maaliin selvittiin. Virheitä totta kai matkan varrelle sattui,
12
mutta lopulta 14 kilometrin ankkuriosuuden jälkeen loppusijoitukseksemme muodostui 1178. Maaliin pääsy oli ainoa tavoitteemme, joten täytyy olla tyytyväinen. Tuloksia voi katsella osoitteesta http://results.jukola.com/tulokset/fi/j2014_ju/kilpailijat/1427/. Voin sanoa olevani todella ylpeä kaikista mukana olleista, sillä maasto oli tänä vuonna poikkeuksellisen raskas, erittäin mäkinen ja pohja todella pehmeä. Tulihan sitä paluumatkalla käytyä keskustelua, josko tästä tehtäisiin KTTO:n jokavuotinen perinne. Mikäli kiinnostusta taas löytyy, niin ensi vuonna voidaan lähteä useammalla joukkueella mukaan ja myös Venlojen viestiin voidaan osallistua. Ensi vuonna viesti juostaan Turun itäpuolella Paimiossa, joten matkallisesti tulee helpompi vuosi.
Luottoluokittajat – AAA-luokan toimintaa? Teksti: Miika Päällysaho Kuvat: The Telegraph, Lancaster Polland
M
oni taloutta edes hieman seuraava kaduntallaaja on ainakin joskus kuullut luottoluokittajista. Nehän syynäävät Suomea tasaisin väliajoin ja sen jälkeen iltauutisista saadaan kuulla, onko maamme säilyttänyt mystisen ”kolmen a:n” asemansa ja millaiset tulevaisuuden näkymät taloudellamme on. Melko harva kuitenkaan tietää sen tarkemmin, mitä luottoluokittajat ovat, mitä luokituksilla tarkoitetaan ja mihin luokittajien mielipiteiden painoarvo perustuu. Mitä luottoluokittajat siis oikeastaan tekevät? Luottoluokittaja (englanniksi cred-
it rating agency, lyh. CRA) on useimmiten julkisesti noteerattu voittoa maksimoiva yritys, joka arvioi rahoitusmarkkinoilla vaihdettujen arvopapereiden luottokelpoisuutta. Se arvioi, kuinka todennäköisesti velallinen eli arvopaperin liikkeellelaskija (yritys, valtio, kunta, pankki jne.) suoriutuu maksuvelvoitteistaan sovitusti, ts. ajallaan ja täysimääräisesti. Arviot ilmaistaan luottoluokituksina, jotka ovat yleensä erilaisia kirjainyhdistelmiä (vaikkapa juuri ”AAA”). Luokitukset ilmaisevat suhteellista maksukyvyttömyyteen ajautumisen riskiä. Tästä johtuen tietyn luokituksen perusteella on vaikeaa laskea varsinaista todennäköisyyt-
”
Luokitukset ilmaisevat suhteellista maksukyvyttömyyteen ajautumisen riskiä.
13
14
tä maksukyvyttömyyteen ajautumiselle tai arvioida, kuinka paljon todennäköisempää on, että esimerkiksi A-luokituksen saanut valtio ajautuu maksukyvyttömyyteen kuin AAA–luokiteltu valtio. Jotkut luottoluokittajat ovat kuitenkin esittäneet arvioita näille todennäköisyyksille keräämänsä historiallisen datan perusteella. Luottoluokitusmarkkinat ovat hyvin vahvasti keskittyneet ja omaavat pitkähkön historian. Ensimmäiset – pääosin yhdysvaltaisten rautatieyritysten obligaatioihin perustuvat – luottoluokitukset julkaisi yhdysvaltalainen John Moody vuonna 1909. Hänen yritystään seurasivat Poor’s Publishing Company (1916), Standard Statistics Company (1922) ja Fitch Publishing Company (1924). Nykyisin samaiset yritykset dominoivat markkinoita, sillä luottoluokitusmarkkinoiden ”The Big Threen” eli Standard & Poor’sin ja Moody’s Corporationin ja Fitch Ratingsin yhteenlaskettu markkinaosuus on jopa n. 95%. Näistä S&P:llä ja Moody’silla on kummallakin n. 40% osuus, joten edes duopolista ei olla kaukana. Nykyään luottoluokittajilla on merkittävä asema rahoitusmarkkinoilla. Sekä rahoitusta rahoitusmarkkinoilta hakevat yritykset, valtiot ja rahoituslaitokset että sijoittajat hyötyvät luokituksista monin tavoin. Arvopaperien liikkeellelaskijalle hyvä luottoluokitus luo siitä kuvan luotettavana toimijana ja antaa näin laajemmat mahdollisuudet kohtuuhintaisen rahoituksen löytämiseen. Sijoittajalle luokitukset taas tarjoavat helpon ja vertailukelpoisen riskin mittarin, jolloin sijoittaja voi tehdä turvallisempia päätöksiä. Näin ollen luokitukset voivat hälventää sijoittajien ja liikkeellelaskijoiden välistä asymmetristä informaatiota, vähentää vaihdon transaktiokustannuksia (vähentyneen tiedonhaun tarpeen takia) ja laskea rahoitusinstrumenttien hinnoitteluun sisältyviä riskipreemioita. Tuomistaan hyödyistä huolimatta luottoluokittajat ovat olleet myös an-
”
Luokittajien toiminnasta on paljastunut myös joitakin moraalisesti arveluttavia piirteitä.
karan kritiikin kohteena. Tuoreita ja räikeitä esimerkkejä luokittajien vakavista epäonnistumisista ovat Enronin – aikanaan Yhdysvaltain seitsemänneksi suurimman yrityksen – konkurssi vuonna 2001 ja Lehman Brothers –investointipankin konkurssi vuonna 2008. Ensimmäisessä tapauksessa kaikki kolme suurta luokittajaa pitivät yritystä sijoittamiskelpoisena vielä viisi päivää ennen sen konkurssiin menoa, jälkimmäisessä tapauksessa vielä samana aamuna, kun Lehman Brothers antoi konkurssiilmoituksensa! Muissa tapauksissa luokittajia on syytetty hidasliikkeisyydestä, kun ne ovat toimineet vasta sen jälkeen, kun markkinat ovat jo reagoineet. Näin tapahtui esimerkiksi Kreikan valtionlainojen luokitusten kanssa vuonna 2010, kun luokituksia laskettiin vasta viikkoja sen jälkeen, kun markkinoilla lainojen riskipreemiot olivat räjähtäneet nousuun. Erityisesti monimutkaisten ja esoteeristen rahoitusinstrumenttien luokitusten yhteydessä luokittajien toiminnasta on paljastunut myös joitakin moraalisesti arveluttavia piirteitä. Eräs näistä liittyy niiden toiminnan rahoittamiseksi käytettyyn ns. ”issuer pays” –malliin, jossa sijoittajien sijaan arvopapereiden liikkeellelaskijat maksavat luottoluokittajille luokituksen saamisesta. Tämä rahoitusmalli saattaa luoda luokittajille kannusteen antaa yläkanttiin meneviä luokituksia, jotta liikkeellelaskija olisi tyytyväinen ja asiakkuussuhde jatkuisi myös tulevaisuudessa. Toisaalta tähän liittyy myös pitkän aikavälin trade-off, sillä jos luokitukset paljastuvat markkinoilla liian optimistisiksi, voivat tästä aiheutuvat mainetappiot olla huomattavia. Toista ”issuer pays” –mallin luomaa moraalista ongelmaa voidaan kutsua ns. ”luokitusshoppailuksi”, jota saattaa ilmetä juuri monimutkaisten rahoitusinstrumenttien (kuten esim. omaisuusvakuudellisten arvopapereiden eli ABS:ien) tapauksessa. Jos tällaisten tuotteiden liikkeellelaskijoita on suhteellisen vähän, niillä on mah-
KUVA: Suurimpien luokittajien käyttämät järjestelmät pitkän aikavälin bondien luottoluokituksille
”
Ongelma ei välttämättä ole pelkästään luokittajissa, vaan itse markkinoiden luonteessa.
dollisuus painostaa luokittajia antamaan hyviä luokituksia tuotteilleen uhkaamalla viedä tuotteensa kilpailijan arvioitavaksi. Koska yksittäiset liikkeellelaskijat luovat suuren määrän tuotteita markkinoille, voivat hukatut sopimukset tulla luokittajille kalliiksi. Luokittajilla on siis kannuste taipua tilanteessa liikkeellelaskijan tahtoon ja antaa liian optimistisia luokituksia. Itse asiassa ongelma on vieläkin mielenkiintoisempi: erään teoreettisen mallin mukaan liikkeellelaskijoiden kyky valita eri luokittajien kesken tuottaa systemaattisesti yläkanttiin meneviä luokituksia jopa silloinkin, kun luokittajat arvioivat tuotteita rehellisesti! Ongelma ei siis välttämättä ole pelkästään luokittajissa, vaan itse markkinoiden luonteessa. Luottoluokitusmarkkinoiden oligopolirakenne luo omia ongelmiaan. Keskittynyttä markkinarakennetta ylläpitää erityisesti Yhdysvaltain arvopaperimarkkinoita valvovan SEC:in vuonna 1975 asettama päätös, jonka mukaan sen sääntelemät instituutiot (investointipankit, rahamarkkinarahastot jne.) eivät saa sijoittaa muihin kuin ”kansallisesti tunnustettujen tilastollisten luokitusjärjestöjen” (Nationally Recognized Statistical Rating Organization, NRSRO) arvioimiin tuotteisiin. Tällä hetkellä NRSRO–statuksen omistaa kolmen suuren luokittajan lisäksi 6 muuta, huomattavasti pienempää toimijaa. SEC:in päätöksen takia NRSRO–statuksen puuttuminen käytännössä vaikeuttaa huomattavasti markkinoilla pärjäämistä ja vakiintumista. Lisäksi luottoluokitusmarkkinoilla skaalatuottojen, kokemuksen ja ”brändin” tuomat edut ovat huomattavat, mikä myös edesauttaa oligopolin py-
syvyyttä. Kilpailun lisäämisellä ei kuitenkaan olisi välttämättä pelkästään positiivisia vaikutuksia. Se nimittäin vähentäisi luokittajien pitkän aikavälin voittoja, jolloin luokittajilla ei välttämättä olisi enää kannusteita tarkan riskianalyysin tekoon. Toisaalta se voisi kuitenkin pakottaa luokittajat keksimään uusia ja parempia riskianalyysi-innovaatioita, jotta niiden mainepääoma ei kärsisi. Kuinka luokittajiin liittyviä ongelmia tulisi sitten oikein korjata? Eräs tapa voisi olla jonkinlaisen vertailujärjestelmän luominen, missä eri luottoluokittajien toimintaa ja sen onnistuneisuutta verrataan keskenään. Tällöin tarkasti ja todenmukaisesti ennustavien luokittajien toiminta noteerattaisiin paremmin, mikä toisi lisääntyneen maineen kautta kilpailuetua. Näin myös pienet toimijat voisivat päästä helpommin sisälle markkinoille. Erityisesti Yhdysvalloista vuonna 2007 alkaneen finanssikriisin jälkimainingeissa on myös lisätty luokittajien toimintaan ja arviointikriteereihin kohdistuvaa sääntelyä. Tällä voi kuitenkin olla arvaamattomia vaikutuksia, sillä sääntely voi lisätä luokittajien kustannuksia ja vähentää toiminnan joustavuutta, mikä nostaa markkinoille tulon kynnystä ja vahvistaa oligopoliasetelmaa. Oikein toteutettuna kilpailun lisääminen on kuitenkin ehkä paras tapa korjata ongelmia, sillä se voi ajaa luokittajat sääntelemään itse itseään, koska sijoittajat eli luokitusmarkkinoiden ”kuluttajat” voivat turvautua vaihtoehtoisiin lähteisiin eli ”boikotoida” luokittajan palveluita, jos sen toiminta on arveluttavaa. Lähteitä: Božovic, Miloš – Uroševic Branko – Živkovic Boško: ”Credit Rating Agencies and Moral Hazard”. Panoeconomicus, 2011, 2, s. 219-227 White, Lawrence J.: ”Markets – The Credit Rating Agencies”. Journal of Economic Perspectives – Volume 14, Number 2 – Spring 2010 – s. 211-226 Roubini, Nouriel – Mihm, Stephen: ”Kriisitaloustiede – Pikakurssi rahoituksen tulevaisuudesta”. (suom. Kimmo Pietiläinen) Terra Cognita, 2010 Sinclair, Timothy J.: ”The New Masters of Capital – American Bond Rating Agencies and the Politics of Creditworthiness”. Cornell University Press, 2005
15
Kansislaiset Kuvat: Meri Sintonen, Iltalehti
Kolme kansislaista – kolme erilaista kesätyötä. Millaista on työskennellä CMI:llä, Pellervon taloustutkimuksessa tai Vantaan vankilassa?
Lauri Pullinen, Crisis Management Initiative
T
yöskentelen opintojeni ohella Crisis Management Initiative Ry:ssä talousassistentin tittelillä. CMI on presidentti Martti Ahtisaaren perustama suomalainen konfliktien ratkaisujärjestö, jolla on noin kahdeksankymmentä työntekijää ympäri maailman. Työhöni kuuluu tarkkailla CMI:n tilejä, käsitellä laskut ja sen semmoista. Pienen talon etuihin kuuluu kuitenkin se, että kaikenlaisia muitakin töitä tulee aina välillä vastaan. Työssä on hyvä olla yleistä talousymmärrystä ja numeropäätä, mutta muuten kansantaloustieteen opinnoista ei ole erityistä hyötyä. Ainejärjestö- ja osakuntapuuhista sekä kaikenlaisesta aiemmasta työkokemuksesta sen sijaan oppii organisointikykyä, rauhallisuutta, oma-aloitteisuutta ja muita hyödyllisiä, tässä työssä tarvittavia taitoja.
16
”
Työssä on hyvä olla yleistä talousymmärrystä ja numeropäätä, mutta muuten kansantaloustieteen opinnoista ei ole erityistä hyötyä.
kesätöissä
A
Niko-Matti Ronikonmäki, Pellervon taloustutkimus
loitin työt Pellervon taloustutkimuksessa, eli PTT:ssä, toukokuun puolenvälin aikoihin. Kouluvuosi oli muutamaa tenttiä lukuunottamatta paketissa ja tuleva kesä ns. ”oman alan töissä” maistui ajatuksen tasolla kyllä hyvältä. Työt alkoivat heti vauhdikkaasti ja alusta asti tuli selväksi, että en ole tullut vain keittämään kahvia koko kesäksi. Vaikka olinkin korkeakouluharjoittelijana, työtehtävät koostuivat monipuolisista ekonomistin tehtävistä. Näihin kuuluivat erityisesti osallistumiset erilaisiin tutkimusprojekteihin, joiden aihepiiri usein koski itseäni lähellä olevaa kiinteistösektoria. Tämän lisäksi toimenkuvaani kuului erilaisia avustavia tehtäviä, mm. Excel-taulukoiden laadintaa, erilaisten asioiden selvittämistä (mm. verohallinnon virkamiesten ankaraa väsyttämistä) ja toki paljon mielenkiintoisia keskusteluja kollegojen kanssa. Kesän aikana tuli huomattua, että kosketus työelämään on erittäin motivoivaa omien opintojen kannalta. Oli virkistävää huomata, että opinnoista on ihan aidosti ollut hyötyä. Opinnot antavat pohjaa ajattelutyölle, mutta tärkein havainto näkemykseni mukaan oli kuitenkin yleisen taloustietämyksen merkityksen korostuminen. Vaikka opinnot eivät kannusta juurikaan lukemaan talousjournalismia, suosittelen sitä kai-
”
Oli virkistävää huomata, että opinnoista on ihan aidosti ollut hyötyä.
kille tuleville ekonomisteille lämpimästi. Näppituntuma yleiseen taloustilanteeseen ja haju meneillään olevista talouden trendeistä ovat keskeisiä ekonomistin ammattivälineitä. Kokonaisuutena katsottuna kesätyö PTT:ssä oli erittäin antoisa, ekonomistin työnkuva on kirkastunut. Oli mukavaa saada vastuuta ja huomata, että omia ajatuksia ihan aidosti myös kuunnellaan. Ja kai ne työtkin ihan hyvin menivät, kun saan pitää työpisteeni vielä loppuvuoden ajan Pro Gradun tekemistä varten.
17
Joona Widgrén, Vantaan vankila
M
aanantai 2.6. kello 05.47 lähden kohti työpaikkaani. Jään bussista Teollisuuskadulla, mutta toisin kuin useimmat kansislaiset, en suuntaa Nordean tai OP:n toimistolle, vaan jatkan matkaani kohti pääkaupunkiseudun neljänneksi miellyttävintä kaupunkia, Vantaata. 45 minuuttia myöhemmin astun vankilan porteista sisään, kesätyöt ovat alkaneet. Toisin kuin vakituisilla vartijoilla, minulla ei ole alan koulutusta. Aivan täysin tuntemattomaan en kuitenkaan hyppää, sillä vietin myös edellisen kesän muurien sisällä. Normaali työpäivä linnalla on lähinnä valvomista ja opastamista. 10 tunnin työpäivä täyttyy television katselun ohella pienien juoksevien asioiden
18
”
Koko ajan on kuitenkin oltava valppaana, sillä koskaan ei tiedä, milloin hälytin alkaa soida.
hoitamisesta. Koko ajan on kuitenkin oltava valppaana, sillä koskaan ei tiedä, milloin hälytin alkaa soida. Pääsääntöisesti vankilassa on kuitenkin hyvin turvallista työskennellä, kunhan pitää järjen mukanaan ja seuraa, mitä ympärillä tapahtuu. Muutaman kerran viikossa päivävuoron päälle on vielä ilta- tai yövuoro, joten joskus yöunet jäävät melko lyhyiksi. Kesätyö vankilassa ei välttämättä ole kansisopiskelijan ensimmäinen vaihtoehto. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen valintaani, sillä samanlaista kokemusta ei välttämättä saa myöhemmissä työpaikoissa. Runsas ylitöiden tekeminen myös siirsi budjettirajoitettani ja mahdollisti pääsyn korkeammalle indifferenssikäyrälle.
Taloudellisen epätasa-arvon kehitys
T
homas Pikettyn kirjoittama Capital in the Twenty-First Century sai julkaisunsa jälkeen paljon huomiota osakseen myös ekonomistipiirien ulkopuolella. Kirjan keskeinen sanoma on, että varallisuuden jakaantumisesta on tullut yhä epätasa-arvoisempaa ja suunta on kohti 1800-luvun luokkayhteiskuntaa, jossa pieni taloudellinen eliitti omistaa suuren osan kaikesta varallisuudesta. Tämä ei ole uusi uutinen taloustieteilijöille eikä suurelle yleisölle. Miksi kirja on saanut silti niin paljon huomiota osakseen? Piketty kuvaa 696-sivuisessa kirjassaan perinpohjaisesti pääoman ja talouskasvun välistä suhdetta. Taustatyö kirjaa varten näkyy tilastollisen datan suuressa määrässä. Tilastoista näkee, kuinka vuosien 1913–2012 välinen aika on ollut varallisuuden jakautumisen
suhteen poikkeuksellista, sillä tällä aikavälillä pääoman tuotto on ollut talouskasvua hitaampaa. Kirjassa kuvataan, kuinka tilanne on kuitenkin muuttumassa: tulevaisuudessa pääoman omistajat tulevat rikastumaan muuta kansaa nopeammin. Varallisuuden periytyessä kuilu rikkaiden ja muiden kansalaisten välillä kasvaisi entisestään. Kirjassa esitetään, kuinka taloudellinen epätasa-arvo on lähtenyt jyrkkään nousuun 1970-luvulta lähtien. Kirjan huomiota herättävin tilasto kuvaa, kuinka Yhdysvalloissa 1970-luvulta lähtien 60 % talouskasvun tuotoista on hyödyttänyt vain sadasosaa kansasta. Suurin osa tästä selittyy suurilla palkkioilla, ei pääoman tuotolla. Tilastosta ei kuitenkaan voi vetää universaaleja johtopäätöksiä varallisuuteen, sillä esimerkiksi Ranskassa ja Britanniassa rikkaimman 1 %:n hallussa olevan
Teksti: Pyry Lehtonen
Kuva: The Nation, Harvard University Press
19
”
Piketty ei kuvaa kirjassaan tarkemmin, minkälaisia haittoja varallisuuden epätasa-arvoisemmasta jakautumisesta on seurannut.
varallisuuden suhteellinen määrä ei ole juurikaan muuttunut 1970-luvulta. Tätä Piketty ei kuitenkaan tuo esille kirjassaan. Piketty listaa kirjan loppupuolella politiikkasuosituksia, joiden avulla taloudellista epätasa-arvoa saataisiin vähennettyä ja kasvu pysäytettyä. Viimeisinä vuosikymmeninä valtavirran taloustieteessä on opetettu, kuinka pääomaa ei tulisi verottaa, sillä tämä johtaa tulojen moninkertaiseen verotukseen ja vähentää työnteon insentiiviä. Piketty ei tähän usko ja ehdottaakin pääoman progressiivista verottamista, jolla tasattaisiin varallisuuseroja. Lisäksi hän suosisi perintöveroa, progressiivista tuloveroa sekä ehdottaa veroparatiisien painostamista säätämällä maiden vientituotteille 30 prosentin vero. Politiikkasuositukset ovat kirjan heikointa antia, sillä Piketty käsittelee antamiensa suositusten vaikutuksia hyvin pintapuolisesti. Kirjan saama suuri huomio on tuonut mukanaan myös paljon kritiikkiä. Varallisuuden epätasa-arvoinen jakautuminen ei ole ollut läheskään yhtä suurta kuin tuloerojen kasvu. Tämän vuoksi kasvaneista tuloeroista ei voi aukottomasti päätellä seuraavan varallisuuden kasaantumista, mitä kirja kuvaa yhtenä suurimmista uhkatekijöistä nykyisenkaltaiselle demokratialle. Muun muassa Isossa-Britanniassa palkkojen osuus bruttokansantuotteesta palasi finanssikriisin seurauksena ta-
20
kaisin 1970-luvun tasolle. Tätä kirjassa ei huomioida, vaikka kirja antaa olettaa, että palkkojen osuus bkt:sta laskee trendinomaisesti kehittyneissä talouksissa eikä muutosta tilanteeseen ole havaittavissa. Piketty ei kuvaa kirjassaan tarkemmin, minkälaisia haittoja varallisuuden epätasa-arvoisemmasta jakautumisesta on seurannut. Data ei kerro, miten varallisuuden muutos on vaikuttanut keskiluokan ja köyhimpien kotitalouksien varallisuuteen. Tämä tieto olisi keskeistä, jotta varallisuuden jakaantumisen vaikutuksia pystyisi arvioimaan kokonaistalouden toimintakyvyn kannalta. Mielestäni kirjan suosio perustuu hyvin pitkälti teemavalintaan. Ihmiset ovat huolestuneita kasvaneesta epätasa-arvosta sekä finanssikriisistä alkaneesta hitaan talouskasvun ajasta. Tämän ilmiön yksi ilmentymä on Occupy Wall Street –liike. Todennäköisesti tulojen ja varallisuuden muutokset tulevat saamaan tulevaisuudessa nykyistä enemmän poliittista painoarvoa. Pi kettyn ansioksi voidaan lukea suuri numeraalinen data, jota hän pitää teoriansa pohjana. Oli Pikettyn antamista politiikkasuosituksista mitä mieltä tahansa, täytyy häntä kiittää teeman nostamisesta laajaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Voi olla, että kirjasta syntynyt keskustelu on tärkeämpää kuin itse kirja.
21
22
Eivätkö toimituksen meemit naurata? Lähetä omat ehdotuksesi päätoimittajalle, niin voit voittaa upeita palkintoja*!
*Huom! ”Voit voittaa” ei takaa, että mitään palkintoja tullaan koskaan jakamaan.
23
Tennismaailman huipulle hinnalla millä hyvänsä
V
Teksti: Tatu Räsänen Kuvat: Wikimedia Commons
uoden viimeinen Grand Slam –turnaus US Open on saatu päätökseen jo hyvän aikaa sitten, ja tennisvuosi 2014 alkaa muutenkin olla lopuillaan. Tammikuulta Australian avoimista, ja sen esiturnauksista asti ammattilaistennispelaajat ovat tahkonneet muutamaa taukoa lukuun ottamatta viikoittain ja turnauksesta toiseen huipputasoista tennistä koko pitkän vuoden. ATP Tourin finaalien ja Davis Cupin finaalin jälkeen näillä nykypäivän gladiaattoreilla koittaakin kauan odotettu loma- ja harjoituskausi. Tennis on yksi maailman suurimpia ja seuratuimpia urheilulajeja, ja eittämättä turnauksien ympärillä liikkuvat suuret setelit. Turnausten palkintorahat ovat huikeita. Lajin korkeimmat palkintorahat jaetaan siinä Grand Slameista legendaarisimmassa – unelmien Wimbledonissa. Tänä vuonna miesten kaksinpelin voittaja kuittasi itselleen 1,760,000 puntaa (pyöreästi 2,863,000 USD). Myös naisten kaksinpelin voitta-
24
ja kuittasi saman voittosumman – ovathan palkintorahat olleet Wimbledonissa miesten ja naisten sarjoissa yhtä suuret jo vuodesta 2007. Lajin huipuilla ei ole pikkurahasta pulaa. Esimerkiksi vuosia lajin huipulla ollut sveitsiläinen Roger Federer tienaa vuodessa muhkeat 56,2 miljoonaa sijoittuen maailman parhaiten palkattujen urheilijoiden listalla sijalle seitsemän. Enemmän tienaavaan kuusikkoon sijoittuvat golffari Tiger Woods, koripalloilija Kobe Bryant, jalkapalloilija Lionel Messi, koripalloilija LeBron James, jalkapalloilija Cristiano Ronaldo ja kaikkein eniten heistä tienaava nyrkkeilijä Floyd Mayweather. Lajin huiput tekevätkin paljon hyväntekeväisyyden saralla. ATP-listan ykkönen Novak ”Nole” Djokovic muiden muassa on perustanut oman hyväntekeväisyysjärjestön, joka tukee vähävaraisia lapsia Serbiassa. Samoin myös muut lajin huiput tekevät vuosittain lahjoituksia eri hyväntekeväisyyskohteisiin. Tulovirtoja huippupelaajat saavat
”
Tennis on yksi maailman suurimpia ja seuratuimpia urheilulajeja.
turnausten palkintorahojen ohella erilaisista sponsorisopimuksista. Palkintorahat muodostavat huipuilla jopa yllättävän pienen osan vuosituloista. Lajin parhaiten tienaava Roger Federer saa vuosittain sponsoreiltaan, kuten Nikelta, Rolexilta ja Credit Suisselta reilut 40 miljoonaa dollaria. Yhtä lailla myös toinen lajin ehdoton huippu, Manacorin matadori Rafael Nadal omaa huomattavat, kaikkiaan noin 40 miljoonan dollarin vuotuista tulovirtaa tuottavat, sponsorisopimukset Niken, Babolatin, Mapfren, Banc Sabadellin Atlanticon, Richard Millen, Kia Motorsin, Muellerin ja Poker Starsin kanssa. Kun tennisammattilaisuus kerran on polku hyviin tuloihin, niin treenaamisen aina huipulle asti voisi nähdä hyvinkin kannattavana investointina. Mitä sitten maksaa itsensä treenaaminen aina huippupelaajaksi asti? Nuoren pelaajan kunnianhimosta ja motivaatiosta huolimatta päämäärää päästä huipulle on tietenkin äärettömän vaikeaa saavuttaa. Uran alkuvuosina päätoimisen harjoittelun ja turnausten kiertämisen mahdollistamiseksi on käytännössä
”
Nuoren pelaajan kunnianhimosta ja motivaatiosta huolimatta päämäärää päästä huipulle on tietenkin äärettömän vaikeaa saavuttaa.
pakko saada rahallista tukea lähipiiriltä ja ulkopuolisilta tukijoilta. Näinä vuosina pelaajan täytyy jatkuvasti miettiä, miten minimoida kulut, jotta pelireissulla voi syödä vielä seuraavanakin päivänä ja jotta pelimatkalle, taistelemaan yksittäinen erävoitto tai jopa muutama otteluvoitto, on ylipäätään mahdollista matkustaa. Pelimatkojen ja jatkuvan harjoittelun täyteinen elämänrytmi tuo kustannuksia 25,000 dollarin luokkaa vuodessa. Yksittäisiä pelejä voittamalla palkintorahaa ei vielä paljoa tule, mutta selviytymällä Wimbledonin ensimmäiselle kierrokselle – vaikka häviäisikin tuolloin – tienaa palkintorahaa jo noin 39,000 dollarin verran, mikä kattaisi jo hyvin yhden vuoden kulut. Haasteista huolimatta nuoria huomisen federereiksi ja nadaleiksi halajavia on paljon globaalisti ympäri maailman. Kirjoittaja on kolmannen vuoden taloustieteen opiskelija ja tennisseura Ylämyllyn Tennis ry:n puheenjohtaja
25
Provokaattori
M
uutama päivä sitten Provokaattorin Facebook-sivu täyttyi hassuista kuvista ihmisistä, jotka pitivät käsissään paperilappuja. Lapuissa oli ylivedettynä epämukavia adjektiiveja ja mukavia adjektiiveja, joita ei ollut vedetty yli. Provokaattori ihmetteli hetken, että “mitä paskaa”, mutta käytettyään hetken Googlea hän totesi hiljaa itsekseen: “Nyt vittu oikeesti”. Tämän tapahtumaketjun seurauksena Provokaattori avautuu nyt yksinoikeudella Kapitaalin yleisölle “kutsu mua” –kampanjasta. Ensinnäkin trendikkäillä sanoilla on tapana levitä tarkoittamaan eksponentiaalisesti enemmän kuin mitä sanan alkuperäinen tarkoitus edellytti. 90-luvulla puhekieleen tuli sana “pissis”, joka tarkoitti poikkeuksellisen ärsyttävää teinityttöä. 2000-luvulle tultaessa tämä sana oli jo yleisnimitys kaikille 11–38-vuotiaille naisille, jotka eivät pukeutuneet täyspitkään hameeseen. Se, että yksi teini kutsuu toista teiniä sanalla, josta jälkimmäinen ei tykkää, ei ole vielä kiusaamista. Lapset ovat mulkkuja, koska kriittisen palautteen antamisen jalo taito ei ole vielä opittu. Tähän ei pidä ylireagoida. Oikea kiusaaminen tarkoittaa jatkuvaa haukkumista ja usein myös väkivaltaa. Se on aivan perseestä. Henkilökohtaisen tragedian lisäksi se on myös huonoa kansantaloudelle. Se, että joku mulkku haukkuu toista vuodesta toiseen läskiksi kenenkään keskeyttämättä, ei edusta sitä innovointikykyä, jota Suomen vientisektori tulevaisuudessa tarvitsee. Suomen kahden kouluammuskelun jälkeen asiasta käytiin laajasti keskustelua. Kuten hyvinvointivaltioparadigmasta olisi saattanut arvata, konsensukseksi muodostui väite, että kouluihin tarvitaan enemmän
26
”
Provokaattori ihmetteli, “mitä paskaa”, mutta käytettyään hetken Googlea hän totesi hiljaa itsekseen: “Nyt vittu oikeesti”.
yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys on sitä, mitä on maaseudulla. Kaikki tuntevat toisensa, kaikki kyselevät kuulumisia, kaikki kutsuvat kylään kahville. Kaikki tuntevat olevansa myös oikeutettuja juoruamaan ja arvostelemaan muiden elämänvalintoja. Maaseutu on helvetin ikävä paikka elää ihmiselle, joka poikkeaa normista. Yhteisöllisyys on välittämistä. Välittämisellä on myös kolikon toinen puoli, ja se on kiusaaminen. Jos yksi ihminen ei koe toista osaksi omaa yhteisöä, hän ei myöskään vaivaudu haukkumaan häntä. Haukkuminen on yksilön keino kertoa omista preferensseistään muiden yksilöiden käyttämisen suhteen. Kukaan meistä ei ole syntynyt täydellisenä, ja usein haukkumiseen on pätevä syy. Eräänlaisen demokraattisen prosessin seurauksena monesta lähteestä toistuva loukkaus saa ihmisen muuttamaan käyttämistään. Näistä arjen pienistä haukuista koostuu ihmisyhteisön tasapainotila, jossa kaikki voivat elää jotakuinkin rauhassa keskenään. Tämä on elintärkeää maaseudulla. Urbaanissa ympäristössä ihmismassa on isompi ja ihmiset hakeutuvat sellaisiin yhteisöihin, joissa muut ihmiset vastaavat omia preferenssejä jo valmiiksi. Helsingissä voi elää rauhassa omassa hipsteri-, ktto- tai homokuplassa. Vuorovaikutus muiden yhteisöjen kanssa on vääjäämätöntä arkielämässä, mutta sitä eivät säätele sosiaaliset normit vaan Suomen laki. Suhtautuminen muiden yhteisöjen jäseniin on useimmiten lämminhenkisen välinpitämätön, mutta jos toisen yhteisön edustaja vituttaa suunnattomasti, häntä haukutaan omassa kuplassa eikä päin kasvoja. Sanalla “kiusaaja” on negatiivinen konnotaatio. Jos kutsun kiusaajaa kiusaajaksi, onko se kiusaamista? “Kutsu mua” -kampanjan utopiassa kenellekään ei saisi sanoa pahasti. Maailma olisi täynnä itseään olevia egoisteja, jotka ovat täydellisiä juuri sellaisinaan kuin he ovat. En lähde tuomitsemaan. Jos tämä on jostain ihmisestä tavoiteltava tila, hän voi löytää oman yhteisönsä kauppiksen markkinoinnin opiskelijoista. Sillä välin meidän muiden olisi hyvä olla vähättelemättä oikeaa kiusaamisen ongelmaa kutsumalla kaikkea negatiivista palautetta “kiusaamiseksi”.
27