Page 1

Kapitaali

Lontoon tyĂśmarkkinat Jatko-opiskelu Ruotsissa

Eurovaalit! mukana Ozan Yanar ja Heikki Patomäki

2/2014

Harjoittelu YK:n Suomen edustustossa


Kapitaali 2/2014

Päätoimittaja: Miika Päällysaho

Sisältö

4

Päätoimittajan palsta

5

Puheenjohtajan palsta

6

Opintosihteerin palsta

7

Kvartaalikatsaus

8

Opiskelusta Ruotsissa

11

Kansislainen diplomatian pyörteissä

13

Eurovaaleja 2014 tekemässä!

15

Eurovaalikampanjointia

sekatyömiehen silmin

17

Toimitus: Miska Widgrén Pyry Lehtonen Olli Hyytiäinen Jaakko Meriläinen Janne Karkkolainen Elias Erämaja Juho Anttila Ozan Yanar Mattias Lagerspetz Janette Huttunen Eemil Nuuttila Provokaattori

Vihreä taloustieteilijä haluaa

korjata EU:n

20

Haastattelussa Heikki Patomäki

23

Econ pimeällä puolella

26

Työtä ja opiskelua Lontoossa

29

Pallo maaliin vai lappu luukulle

32

Provokaattori

34

Kansissitsit 2014

Etusivun kuva: Mikko Virta/Virta Creative Painopaikka: Picaset Oy Painos: 80 kpl Kapitaali saa HYY:n lehtitukea

3


Päätoimittajan palsta Teksti: Miika Päällysaho, Kapitaalin päätoimittaja

Vuoden toista Kapitaalia viedään! Vaikka edellisestä numerosta ei olekaan vierähtänyt kovin pitkää aikaa, on toimituksemme saanut jälleen kerran aikaan kasan mielenkiintoisia, monipuolisia ja yllättäviäkin juttuja. Tällä kertaa tarjolla on juttuja niin jalkapalloseurojen velkaantumisesta, London School of Economicsista, Lontoon työmarkkinoista kuin vaikkapa työharjoittelusta YK:ssa. Joukko opiskelijoitamme kävi myös tutustumassa VATT:in tiloihin Econ pimeälle puolelle. Toukokuun aikana jännittää yksi jos toinen poliitikko, mutta myös muutama valtsikalainenkin. Toukokuun loppupuolella järjestettävät eurovaalit huomioidaan tässä numerossa useamman jutun voimin. Suurennuslasin alla ovat erityisesti Vihreiden (ja myös KTTO:n!) Ozan Yanar sekä kansainvälisen politiikan professori, Vasemmistoliiton ehdokas Heikki Patomäki. Janette Huttunen ja Eemil Nuuttila taas kertovat, millaista vaalikampanjan järjestäminen ja organisointi on. Kuten varmasti huomaat, lehti näyttää aikalailla toisenlaiselta (ja kädet ris-

tissä toivomme, että myös tyylikkäämmältä) kuin vähään aikaan. Pyrimme tekemään lehdestä helpommin luettavan ja selkeämmän, mutta myös tunnistettavamman. Kehitys jatkuu edelleen ensi syksyn numeroissa, joten kannattaa antaa ulkoasusta palautetta esimerkiksi Kapitaalin Facebook-sivun seinälle! Juttuja – aiheesta kuin aiheesta – tarvitaan myös aina, joten jos kiinnostus lehden tekoon osallistumisesta herää tätä numeroa selatessa, liity toki mukaan: kannattaa osallistua syksyn suunnittelukokouksiin ja allekirjoittanutta voi aina vetäistä hihasta! Tämän lehden myötä Kapitaalin toimituskin hiljenee ansaitusti vähäksi aikaa nauttimaan kesästä. Alkusyksystä voidaankin sitten taas ihmetellä, keitä ne uudet fuksit oikein ovatkaan, kertailla MM-jalkapallon vaiheita, ihmetellä uutta tutkintorakennetta – ja suunnitella syksyn ensimmäistä Kapitaalia. Antoisia lukuhetkiä!

4


Puheenjohtajan palsta Teksti: Miska Widgrén, KTTO:n puheenjohtaja Kuva: Mikko Virta

Vähäisetkin lumet ovat hiljalleen sulaneet ja päivät lämpenevät. Opiskelijalle varmempi kevään merkki on kuitenkin kiire, jonka on itselleen jälleen saanut kehiteltyä pitkin talvea. Viimeiset työhakemukset pitäisi kirjoittaa ja tentit lähenevät uhkaavasti. Lisäksi tapahtumakutsuja tulvii joka suunnasta. Kevätstressin voi toki käyttää hyödykseen. Onhan se opiskelun aikana todistettu lukuisaan otteeseen, että pienessä kiireessä asiat tuppaavat hoitumaan paremmin. Tapahtumakutsuista puheen ollen: KTTO:n tarjontaa keväälle ovat muun muassa perinteinen ”Töitä ja kaljaa” – tapahtuma sekä yhteislähtö Hesarin approon. Kulttuurin sarallakin on jotain jännää odotettavissa. Loppukeväälle on suunniteltu tuoreen ystävyysjärjestömme Dilemman kanssa kaudenpäättäjäisiä. Kaikenlaista kivaa on siis tulossa. Hallituksen innostus kehitellä ja toteuttaa järjestölle aktiivista toimintaa on ilahduttanut allekirjoittaneen.

Kesälle on suunnitteilla kesäkoriksen ohelle muun muassa rantalentopalloa. Olisihan kesä ilman opiskelukavereita hieman tylsä. Kevät tarkoittaa vääjäämättä myös sitä, että kirjastot täyttyvät pääsykokeisiin lukevista abeista, jotka aiheuttavat päänvaivaa lukupaikan etsijöille. Toisaalta näistä hiki hatussa puurtavista veijareista tulee toivottavasti runsaasti innokkaita taloustieteen fukseja, joita opastamaan on lehden lukuhetkellä valittu joukko tutoreita. Tänä vuonna hakijoita oli yli tarpeen, joten tutoreiksi valikoituu varmasti hyviä tyyppejä. Hallitustoiminta on hiljaista kesän aikana, mutta palaute on tärkeää, jotta kykenemme parantamaan toimintaamme syyskaudella. Jos siis jokin asia kaipaa parannusta, voit laittaa parannusehdotuksia tai palautetta osoitteeseen hommakusee@ktto.fi.

5


Opintosihteerin palsta Teksti: Pyry Lehtonen, 2. opintosihteeri Hyvää kevään alkua kaikille. Talvi on siirtymässä kevään tieltä ja opintoasioiden päällä maannut epätietoisuuden kinos sulamassa pois. Tutkintorakennemuutos on edennyt jo pitkälle ja ensi vuoden sävelet ovat selvillä. Eniten mielenkiintoa herättäneet mikron ja makron kurssit jakautuvat kukin ensi vuonna kahdeksi eri kokonaisuudeksi, joista kummastakin saa 15 opintopistettä. Lisäksi maisterivaiheen runkokurssit pilkotaan kahteen osaan, mikä on saanut positiivista palautetta maisterivaiheen opiskelijoilta. Epätietoisuutta tutkintouudistuksessa vielä kuitenkin on. Siirtymäkauden käytännöt eivät ole vielä täysin selvinneet ja pohdinta eri toteutustavoista on käynnissä. Kaikki mielipiteet asiasta ovat kullanarvoisia, joten niitä voi tulla rohkeasti kertomaan. Kaikille yhteiset yhteiskuntatieteiden perusopinnot tulevat pakollisiksi ensi syksyn uusille fukseille. Taloustieteilijöille uusia kursseja yhteiskuntatieteiden opintoihin ei tule, mutta osa perusopinnoista on tilastotieteen kursseja. Vielä ei ole varmuutta, saavatko uudet opiskelijat itselleen merkintää tilastotieteen sivuainekokonaisuudesta. Yliopiston tasollakin tapahtuu uudistuksia. Kritiikkiä osakseen saanut tulostuskiintiöiden leikkaus menee uudelleen käsittelyyn. Kiintiöiden taso selvinnee piakkoin ja uudet kiintiöt tulevat voimaan ensi syksynä.

Mikron ja makron kurssit jakautuvat kukin ensi vuonna kahdeksi eri kokonaisuudeksi, joista kummastakin saa 15 opintopistettä.

6

Tuutoriksi haluavien tarjonta ylitti kysynnän tänä vuonna. Kirjoittamishetkellä hakijoiden ryhmähaastattelut ovat aivan nurkan takana. Lähitulevaisuudessa siintää myös perinteinen “Töitä ja Kaljaa” – työelämäpaneeli, johon on saapumassa mielenkiintoisia vieraita kertomaan, mitä ihmettä valmistumisen jälkeen voimme oikein tehdä. Tsemppiä kaikille kevään viimeisiin opintoihin, opintosihteeritiimin puolesta,

Pyry Ps. KTTO kiittää eläkkeelle siirtyvää amanuenssi Ritva Teräväistä loistavasta työstä opiskelijoidemme eteen. Ritvan saappaisiin astuu Tiila Juuti, jonka toivotamme lämpimästi tervetulleeksi taloustieteilijöiden keskuuteen.


Kvartaalikatsaus Teksti ja kuvat: Olli Hyytiäinen Edellisestä kvartaalikatsastuksesta on ehtinyt kulua vasta muutamia viikkoja, mutta paljon on senkin jälkeen Vantaanjoessa vettä virrannut ja maailmantaloudessa tapahtunut. Perehdymme näistä jälkimmäiseen ja käymme läpi maaliskuun tapahtumat pähkinänkuoressa. Maaliskuun alku oli osakemarkkinoille hankala kuukausi. Helmikuussa Ukrainassa alkanut poliittinen kriisi aluekiistoineen kärjistyi, kun Venäjä toi sotilaalliset joukkonsa Krimin niemimaalle. Länsimaat tuomitsivat toimet ja sijoittajat alkoivat varautua taloudellisiin vaikutuksiin, joita voisi aiheutua esim. Venäjää kohtaan asetetuista pakotteista. Samaan aikaan kylmä sää piinasi ainakin arvioiden mukaan makrotalouden tilastoja Yhdysvalloissa. Keskuspankki Fed puolestaan päätti jälleen vähentää kuukausittaisia velkakirjaostoja 10 miljardilla dollarilla. Aasiassa Kiinan kasvunäkymät ottivat yhä takapakkia, mutta maan johto esiintyi päättäväisenä ja vakuutteli kykenevänsä hoitamaan talouden hidastumisen aiheuttamat vaikutukset. Kehittyneet länsimaiset osakemarkkinat piristyivät kuun loppupuolella, kun Krimin kriisin ratkaisuun tähtäävät neuvottelut jatkuivat aktiivisina ja

loivat toivoa tilanteen rauhoittumisesta. Euroopan ja Yhdysvaltain osakemarkkinoilla loppukuu paikkasi alkukuun tappioita. Pohjoismaat ja Suomi eivät kuitenkaan saaneet samaa vauhtia päälle. Kehittyvillä markkinoilla kurssikehitys yllätti positiivisesti. Kiina ei päässyt edelleenkään vauhtiin, mutta pitkään huonosti pärjänneet Etelä-Amerikan ja Intian osakemarkkinat ovat kääntyneet nopeaan nousuun epävakaan periodin jälkeen. Korkomarkkinoilla maaliskuu oli rauhallinen. Tasaista tuottoa oli sijoittajalle tarjolla sekä valtiolainoista että yrityslainoista. Pitkät korot pysyttelivät edelliskuun tasoa. Raaka-ainemarkkinoille alkuvuosi on ollut mielenkiintoista aikaa. Viime vuonna suurin osa raaka-ainelajien hinnoista tuli alas etenkin Kiinan talouden näkymien jarruttaessa. Viime aikoina kullan hintaa on kuitenkin nostanut Krimin kriisin aiheuttama turvasatamaefekti, kahvia on kallistanut sateiden puute Brasiliassa ja nikkeliä vetänyt ylös Indonesian nikkelimalmin vientikielto. Aivan viime aikoina tilanne on kuitenkin rauhoittunut kunkin raaka-aineen osalta, eikä nousupainetta enää ole.

7

Pitkään huonosti pärjänneet Etelä-Amerikan ja Intian osakemarkkinat ovat kääntyneet nopeaan nousuun.

KUVA: Osakeindeksien tuottoja vuoden alusta SPX index = S&P500 (New York) HSI index = Hang Seng (Hongkong)


Ruotsissa opiskelusta Teksti ja kuvat: Jaakko Meriläinen

E

dellisessä Kapitaalissa Hannu Kivimäki kirjoitti, millaista on tehdä jatko-opintoja yhdysvaltalaisessa huippuyliopistossa Stanfordissa. Tässä kirjoituksessa pureudun samaan teeman sillä poikkeuksella, että kirjoitukseni käsittelee jatko-opintoja eurooppalaisittain hyvässä yliopistossa. Aloitin jatko-opintoni Tukholman yliopiston kansantaloustieteen laitoksella sekä tutkimusassistentin pestin Institute for International Economic Studies (IIES) -instituutissa syksyllä 2013. Ensimmäisen vuoden opiskelijana en vielä varsinaisesti ole valinnut suuntautumistani. Kovasti kuitenkin vaikuttaa siltä, että päädyn ennemmin tai myöhemmin työskentelemään julkistalouden ja poliittisen taloustieteen parissa. Erityisesti jälkimmäinen ala on Tukholmassa vahvasti edustettuna, ja IIES:ssä työskenteleekin alan kenties tunnetuimpia professoreja.

set puitteet poliittiseen taloustieteeseen erikoistumiseen. Eurooppalaisiin yliopistoihin verrattuna IIES:stä väitelleet tohtorit ovat menestyneet hyvin myös akateemisilla työmarkkinoilla. Takavuosina nuoria tohtoreita on työllistynyt esimerkiksi amerikkalaisten huippuyliopistojen Public Policy -laitoksille. Hakuprosessi poikennee hiukan Hannun kirjoituksessaan kuvailemasta järjestelmästä Yhdysvalloissa, joskin kaikki on ilmaista. Hakumaksuja ei ole, ja pohjoismainen hakija välttää Tukholman yliopistoon hakiessaan GRE- ja TOEFL-testit, mutta esimerkiksi Tukholman kauppakorkeakoulu niitä vaatii. Keskeistä lienee se, että hakijalla on vahvat suosituskirjeet ja kiinnostuksenkohteet sopivat hyvin yhteen laitoksen ohjaajatarjonnan kanssa. Vahvat suosituskirjeet ovat suositeltavia myös siinä mielessä, että on täysin mahdollista, että allekirjoittanut sekä yliopiston toinen suomalainen kansantaloustieteen toh-

Miksi ja miten hakea Tukholmaan? Ruotsin puolesta on ehkä turha pitää sen suurempia palopuheita, sillä pidämmehän me kaikki naapurimaastamme. Tukholma on yksi Euroopan hienoimpia kaupunkeja, ja äiti on todennäköisesti mielissään, kun lapsi ei lähdekään kovin kauas jatko-opiskelemaan (näin myös kirjoittajan tapauksessa). Omalta osaltani suurimman syyn Tukholmaan hakemiseen antoi yliopistolla sijaitseva IIES ja sen tarjoamat erinomai-

8


torikoulutettava ovat tärvelleet opintomenestyksellään muiden suomalaisten mahdollisuudet päästä sisään tulevaisuudessa. Hakemisesta kiinnostunut lukija voi ohjata itsensä yliopiston nettisivuille ja tutustua siellä aiheeseen tarkemmin. Kuten jo edellä käy ilmi, Tukholmassa kansantaloustieteen jatko-opintoja tarjoaa kaksi laitosta, yliopisto ja kauppakorkeakoulu. Selkeää jakolinjaa näiden välillä ei ole, mutta usein ajatellaan kauppakorkeakoulun nojautuvan enemmän mikron puolelle ja yliopiston makron puolelle, ehkä osin IIES:n vuoksi, sillä instituutissa on runsaasti vahvoja makro-osaajia. Kurssit ovat yhteisiä, ja ainakin teoriassa toisen ohjaajistaan voi yrittää hankkia myös toisen koulun puolelta. Keskeisin ero laitosten välillä lienee se, että kauppakorkeakoulun jatko-opiskelijat saavat hieman enemmän rahaa, ja heille tarjotaan ensimmäiseksi vuodeksi halpa asunto. Tämä on vallattoman suuri hyöty, sillä juuri asuntomarkkinat ovat suurin asia, josta Tukholmaan lähtijöitä varoitetaan. Asunnon löytäminen Ruotsin pääkaupungista tuottaa tuskaa ja majapaikat ovat kiven alla. Ruotsia osaavan on helpompi löytää koti, mutta kielitaitokaan ei tee hakuprosessista vielä helppoa.

Siinä missä amerikkalaisissa huippuyliopistoissa luennoivat Nobel-palkintojen saajat, Tukholmassa luennoivat Nobel-palkintojen saajien valitsijat.

Tukholmassa opiskelemisesta Ensimmäisen vuoden aikana tukholmalaisjatko-opiskelija istuu puoli vuotta mikron kursseilla, puoli vuotta makron kursseilla ja puoli vuotta ekonometrian kursseilla. Lisäksi pitää opiskella matematiikkaa. Monissa yliopistoissa järjestetään niin sanottu Math Camp ennen jatko-opintojen alkua. Tukholmassa käydään tämän sijaan kolme matematiikan kurssia. Ensimmäinen käsittelee muun muassa topologiaa ja reaalianalyysia, toinen todennäköisyysteoriaa ja kolmas dynaamista optimointia. Nämä ovat samoja teemoja, jotka monessa

9

muussa paikassa on tungettu parin viikon intensiiviseen matematiikkaleiriin. Luennot ovat olleet lähes poikkeuksetta hyviä. Siinä missä amerikkalaisissa huippuyliopistoissa luennoivat Nobel-palkintojen saajat, Tukholmassa luennoivat Nobel-palkintojen saajien valitsijat. Esimerkiksi ensimmäisen vuoden makron kursseilla luokan edessä seisoivat tänä vuonna Per Krusell ja John Hassler, jotka kumpikin kuuluvat kansantaloustieteen palkinnonsaajan valintakomiteaan. Yhden kurssin luennoilla istutaan viikossa keskimäärin viitisen tuntia, ja sen lisäksi viikoittain on laskuharjoituksia – samaan tapaan kuin kandidaatin- ja maisteriopinnoissakin. Myös tenttien kannalta systeemi on kuten Suomessa. Kurssin päättää loppukoe, ja toisin kuin monissa yliopistoissa maailmalla, vuoden lopussa ei tarvitse suorittaa kaiken kattavia kokeita, mikä keventää huomattavasti työtaakkaa. Koska en ole käynyt jatko-opintojen kursseja Suomessa, en osaa tarkkaan sanoa, miten lähellä toisiaan kurssit ovat. Veikkaisin kuitenkin, että hyvin lähellä. Yleinen käsitys on kenties se, että ensimmäisen vuoden kurssit ovat varsin samankaltaisia kaikissa jossakin määrin kunnollisissa yliopistoissa. Myös siitä vallitsee laaja konsensus, että ensimmäisen vuoden kurssit ovat välttämätön paha. Toinen vuosi lienee ensimmäistä huomattavasti mukavam-


pi, koska opiskelija saa itse päättää, mitä kursseja haluaa käydä. Koska toisen vuoden kursseja käyvät opiskelijat Tukholman yliopistosta, Tukholman kauppakorkeakoulusta, Uppsalan yliopistosta sekä mahdollisesti myös muista ruotsalaisista yliopistoista, on opiskelijajoukko niin suuri, että erikoiskursseja pystytään järjestämään varsin kattavasti. Suomen tapaan moni tekee lisäksi jossakin vaiheessa opintojaan vierailun Yhdysvaltoihin, jossa kursseja on mahdollista käydä lisää. Toisena vuonna pääsee jo vähän kiinni oman tutkimuksen valmisteluun ja tekoon. Tenttien sijaan useimmilla kursseilla tulee kirjoittaa tutkimussuunnitelmia ja term-papereita, mikä lisää opiskelun mielekkyyttä ja hauskuutta. Kolmantena vuonna kurssien pitäisi teoriassa olla käytynä, mutta moni tekee niitä vielä silloinkin. Pääosa opiskelijoista on kuitenkin kolmannesta vuodesta eteenpäin hyvin vauhdissa väitöstutkimuksen kanssa. Lisäksi tietämystään voi kartuttaa muutaman kerran viikossa pidettävissä seminaareissa, joihin lennätetään puhujia eri puolilta maailmaa kertomaan tuoreesta tutkimuksestaan. Paperilla opintojen kesto on viitisen vuotta, mutta moni käyttää aikaa enemmänkin. Rahoitus luvataan täksi ajaksi, mutta sitä on mahdollista pidentää esimerkiksi vetämällä laskuharjoituksia tai toimimalla tutkimusassistenttina.

Poliittisesta taloustieteestä ja makrosta kiinnostuneille Tukholman yliopiston IIES on yksi parhaista jatko-opintopaikoista Euroopassa.

Elämä yliopiston ulkopuolella Lyhyestä virsi kaunis – sitä ei juuri ensimmäisenä vuonna ole. Luennoilla ja laskuharjoituksissa istuminen ei vielä vie suurta osaa ajasta, mutta niitä varten valmistautuminen kylläkin. Kurssit etenevät jokseenkin rivakkaan tahtiin, ja varsinkin jos materiaali ei ole ennestään tuttua, siihen on välttämätöntä perehtyä huolella. Laskuharjoitukset ovat poikkeuksetta pitkiä ja niiden huolellinen tekeminen vaatii aikaa.

10

Kaikesta päätellen näyttää kuitenkin siltä, että tämä loppuu aikanaan. Toisen vuoden opiskelijoita näkee yliopiston käytävillä suhteellisen harvoin, kolmannen vuoden opiskelijat ovat melkein kaikki ulkomailla, ja neljännen ja viidennen vuoden opiskelijat tuntuvat piipahtavan yliopistolla vain satunnaisesti. Näiden havaintojen perusteella voi epäillä, että on olemassa jokin miellyttävä vaihtoehto vapaaehtoiselle työhuoneessa istumiselle. Eikä sillä, että työhuoneessa istuminen ja opiskeleminen erityisen epämiellyttävää olisi, jos siitä pitää.

Loppukaneetti Jatko-opintojen suorittamista voi suositella kaikille, joita se kiinnostaa, jotka uskovat niissä pärjäävänsä ja jotka eivät halua mennä pankkiin töihin tai ryhtyä virkamiehiksi. Muutoin tohtorikoulutukseen lähteminen ei ole hyvä päätös. Ruotsia puolestaan voi suositella niille, jotka pitävät Ruotsista. Erityisesti poliittisesta taloustieteestä ja makrosta kiinnostuneille Tukholman yliopiston IIES on yksi parhaista jatko-opintopaikoista Euroopassa, ja se vetää vertoja monille yhdysvaltalaisille taloustieteen laitoksille. Siksikin Tukholma on varteenotettava varasuunnitelma myös niille, jotka tähtäävät hauissaan ensisijaisesti pidemmälle.


Kansislainen diplomatian pyörteissä: harjoittelu Suomen YK-edustustossa Teksti ja kuvat: Elias Erämaja

T

oisella kerralla se vihdoin tärppäsi. Arpaonni suosi harjoitteluapurahahaussa, eli valtsikalaisten vuotuisissa arpajaisissa. Oli tullut aika pohtia, missä harjoitteluaika kannattaisi viettää. Herkullisia harjoittelupaikkoja oli tarjolla paljon ja jokaiseen makuun jotakin: ministeriöitä, suurlähetystöjä, tutkimuslaitoksia ja niin edelleen. Halusin lähteä ulkomaille, joten päätin pyrkiä johonkin suurlähetystöön. Vanhemman kanssaopiskelijan suosituksesta ja hänen kokemuksistaan motivoituneena päädyin hakemaan harjoittelua ensisijassa Suomen YK-edustustosta. Sinne sitten haastattelujen jälkeen pääsinkin ja paikakseni varmistui tarkemmin edustuston kehitys- ja ihmisoikeusyksikkö, johon sisältyvät myös YK:n yleiskokouksen II-komitean eli talous- ja rahoituskomitean asiat. Kämpän haku Suomesta käsin oli jokseenkin tuskaista, mutta löysin kuitenkin hyvältä paikalta huoneen, joskin apurahan määrän huomioon ottaen hinnaltaan hyvin suolaisen. Ensimmäisenä työpäivänä selvisi, että harjoittelijoita oli suhteellisen paljon, pari kappaletta jokaisessa komiteassa. Erinomaisen hyviä tyyppejä oikiksesta, kauppiksesta ja valtsikasta. II-komitean parissa aisaparinani toimi niin ikään kansislainen, tosin kauppiksen puolelta.Ryhmässämme syntyi nopeasti hyvä fiilis ja sitten käärittiinkin jo hihat. YK:n 68. yleiskokous, eli tuttavallisemmin UNGA68, oli alkamassa pian saapumiseni jälkeen. Kaikki maailman valtionjohtajat kokoontuvat yleiskokouksen avajaisiin New Yorki-

in pitämään puheenvuoron yleiskeskustelussa sekä tapaamaan toisiaan erilaisissa sivutapahtumissa ja kahdenvälisissä kohtaamisissa. Hässäkkä oli melkoinen ja turvatoimet etenkin presidentti Obaman saapuessa kaupunkiin suunnattomat. Minun tehtäväni oli osallistua Suomen sivutapahtuman järjestämiseen, käydä muiden valtioiden järjestämissä tapahtumissa sekä mikä hienointa, edustaa Suomea yleiskokoussalissa valtiojohtajien puheenvuoroja seuraten. Reilun viikon sessioista mieleeni jäivät pysyvästi mm. Zimbabwen presidentin Robert Mugaben eloisa puheenvuoro, Iranin tuoreen presidentin, Hassan Rouhanin puhe sekä presidentti Mahmud Abbasin Palestiinan historian ensimmäinen yleiskokouspuheenvuoro valtavine aplodeineen. Tunnelma tuon reilun viikon aikana oli melkoinen. Käytävät kuhisivat presidenttejä, pääministereitä ja muita vallan keskiössä toimivia vaikuttajia. Bongasin mm. Venäjän ulkoministeri Lav-

11

Bongasin mm. Venäjän ulkoministeri Lavrovin kävelemässä USA:n ulkoministeri Kerryn kanssa lounaalle.


rovin kävelemässä USA:n ulkoministeri Kerryn kanssa lounaalle Syyria-neuvottelujen käydessä kuumimmillaan. Hississä puolestaan tapasin mm. Hollannin kuningatar Maximan. Intensiivinen ja erittäin sisältörikas viikko antoi hyvän startin harjoittelulle. Varsinainen työrupeama alkoi kuitenkin komiteatyöskentelyn käynnistyttyä. Peruspäivä koostui yleiskeskustelun seuraamisesta ja sivutapahtumiin osallistumisesta sekä niiden raportoinnista. Kokouksia seuraamalla opin tuntemaan nopeasti YK:n toimintatavat, käsitteistön ja erilaisten maaryhmien tavoitteet. Muun muassa kehitysrahoituksen tulevaisuus, ilmastonmuutos sekä muuttoliike hallitsivat kokousten keskusteluja. Alustajiksi ja paneelikeskustelijoiksi oli kutsuttu asiantuntijoita maailman huipulta ja monesti paikalla kuultiin mm. taloustieteen professoreja Harvardista. Economicumin luentosalia ei siis tullut missään vaiheessa ikävä. Eikä myöskään Helsinkiä, sillä iltaisin ei tarvinnut New Yorkissa tekemistä etsiä ja aktiivinen harjoittelijayhteisö järjesti lisäksi hyviä afterwork –tapahtumia. Kokousten lomassa tuli tutustuttua muiden maiden diplomaatteihin sekä harjoittelijoihin, joiden kanssa saattoi jäädä YK:lle johonkin iltatapahtumaan tai vaikkapa rentoutumaan delegaateille tarkoitettuun, legendaariseen Delegates Loungeen. Vuoden loppua kohti mentäessä mielenkiinto kasvoi entisestään, kun päätöslauselmaneuvottelut alkoivat. Tavallinen työpäivä alkoi usein EU:n edustustossa pidettävissä koordinaatioissa, joissa EU:n jäsenmaat puivat yhteisen kantansa päätöslauselmiin. Koordinaatioista tehtiin pikainen siirtymä YK:lle, jossa aina jonkun päätöslauselman neuvottelut olivat alkamassa. Sieltä sitten suoraan toisen päätöslauselman neuvotteluihin ja niin edelleen. Illan päätteeksi vielä toimistolle tekemään raporttia päivän neuvotteluiden kulusta. Viimeisten viik-

Economicumin luentosalia ei tullut missään vaiheessa ikävä.

12

kojen päivät olivat pitkiä ja joskus neuvottelut venyivät yömyöhään. Samalla ne olivat kuitenkin harjoittelun antoisimpia työpäiviä. Seurasin tiiviisti viittä eri päätöslauselmaa, joista jokaista neuvoteltiin viimeisen kuukauden aikana lähes päivittäin. Varsinaisen aikataulun mukaan neuvottelut piti saada päätökseen konsensuksella kiitospäivään mennessä, mutta kuten aikaisempinakin vuosina, myös tänä vuonna neuvottelut pitkittyivät. Omat päätöslauselmani saatiin kuitenkin päätökseen juuri päivää ennen lähtöäni, joten niiltä osin ei jäänyt mitään hampaankoloon. Tapahtumarikas syksy sai vielä hienon päätöksen pääkonsulin itsenäisyyspäivän vastaanoton merkeissä, josta suuntasin seuraavana päivänä Karibian auringon alle ja aloitin d-vitamiinin tankkauksen Suomen synkkää ja pitkää talvea varten. Lyhyestä virsi kaunis: harjoittelu oli upea kokemus ja voin suositella harjoitteluapurahan saaneita hakemaan paikkaa lämpimästi!


Eurovaaleja 2014 tekemässä! Teksti ja kuvat: Janette Huttunen

E

urovaalit ovat tässä parinkymmenen vuoden aikana vakiintuneet Suomen matalimman äänestysprosentin vaaleiksi. Ne ovat haastavat, ehdokasvetoiset vaalit, jossa kampanjakoneiston tärkeä tehtävä on ylipäänsä innostaa ihmisiä vaaliuurnille. Olen ollut aikaisemmin mukana tekemässä vaaleja vuoden 2012 kunnallisvaalien aikaan ja nyt eurovaaleissa olen vaalityössä mukana niin poliittisen nuorisojärjestön työntekijänä, puolueen kampanjatyöryhmän jäsenenä kuin eurovaaliehdokas Saara Ilvessalon tukiryhmäläisenä. Eurovaaleissa vaalityö rakentuu pitkälti ehdokkaiden varaan ja ympärille. Ehdokkaat luovat omien teemojensa kautta kampanjalle ilmeen ja suunnan. Esimerkiksi voimakkaasti sosiaalista oikeudenmukaista peräänkuuluttava tai suoria vaikutusmahdollisuuksia vaativa ehdokas kääntää kampanjan kurssin näitä teemoja kohti ja nostaa niitä keskusteluun. Taustaorganisaation tehtäviksi jäävät pitkälti tilaisuuksien ja juoksevien asioiden koordinointi, vaalien ja ehdokkaiden tunnetuksi tekeminen sekä katukampanjointi lähempänä vaaleja. Eurovaaleissa keskeisintä, mitä vaalien eteen voi tehdä, on liittyä ehdokkaan tukiryhmään sekä rahan lahjoittaminen. Tukiryhmän kautta pääsee tekemään hyvin konkreettista vaalityötä: tilaisuuksien järjestämistä, materiaalien suunnittelua ja toteuttamista, vaalimainosten jakamista. Lahjoittamalla mahdollistetaan kampanjan pyöriminen – erityisesti nuorille ehdokkaille lahjoitukset ovat valtavan tärkeitä. Eurovaalien alhainen äänestysosal-

listuminen on tekijä, joka täytyy kampanjassa selättää ja joka vie ison osan vaalityöstä. Kuinka tehdä vaaliuurnasta kotisohvaa houkuttelevampi? Yksi kampanjatyön keskeisimmistä asioista on ylipäänsä sen tiedottaminen, että vaalit ovat tulossa, missä pystyy äänestämään ja milloin. Verrattuna muihin Suomessa käytäviin yleisiin vaaleihin eurovaalit saavat vähän palstamillimetrejä ja näkyvyyttä mediassa. Koska perinteinen media ei nosta eurovaaleja isosti esiin, on tärkeä levittää tietoisuutta vaaleista ja ehdokkaista omien kanaviensa ja esimerkiksi sosiaalisen median kautta. Siihen, miksi eurovaalit eivät innosta äänestäjiä, voi löytää monia syitä. Ehkä koetaan, että omalla äänellä ei ole merkitystä, vaan se on ainoastaan pieni pisara meressä. Jatkuvasti puhutaan Euroopan unionin demokratiavajaudesta ja kyseenalaistetaan yksittäisen europarlamentaarikon mahdollisuudet vaikuttaa. Lisäksi ongelmana voi olla tiedon puute. EU-uutisointi Suomessa on ihan järjettömän huonolla tasolla. Maakuntatoimituksissa istuu kymmeniä ihmisiä samalla, kun koko EU:n uutisoinnista vastaa Yleisradiolla kaksi kirjeenvaihtajaa Brysselissä sekä perus-

13

EU-uutisointi Suomessa on ihan järjettömän huonolla tasolla.


teilla oleva muutaman hengen EU-toimitus Helsingissä. Eurovaalit ovat suhteellisen tuoreet vaalit eikä meillä ole vahvaa äänestämisen perinnettä niihin liittyen. Muutenkin laskevan äänestysosallistumisen kaudella voi olla vaikea motivoida itseään äänestämään niinkin kaukaisista asioista kuin mitä Euroopan tasolla tapahtuu, kun edes oman kunnanvaltuuston valitseminen ei innosta. Onkin ensisijaisen tärkeää viestiä, että EU:n tasolla tapahtuvilla asioilla on oikeasti merkitystä täällä ja että sillä omalla äänelläkin on merkitystä. Äänestämällä vaikuttaa siihen, mihin suuntaan Eurooppa kehittyy seuraavan viiden vuoden aikana. Tulevat vuodet ovat ratkaisevia monen asian kannalta. Muun muassa ilmastokriisi vaatii kiireisiä toimenpiteitä, jotta planeettamme keskilämpötilan nousu saadaan pysäytettyä kahteen asteeseen. Lisäksi Euroopan nuorisotyöttömyys on iso ongelma, joka pitää saada taklattua lähivuosina, jotta ei menetetä kokonaista sukupolvea. Euroopassa kun on tällä hetkellä jo ainakin 5.6 miljoona työtöntä nuorta, vailla parempia mahdollisuuksia tai suuntaa elämällään. Kampanjassa on myös tärkeä viestiä siitä, että yksittäisellä europarlamentaarikolla on kyllä mahdollisuuksia vaikuttaa. Meillä vihreillä tilanne on erityisen hyvä, sillä Euroopan vihreä puolue (EGP) on Euroopan parlamentin yhtenäisin – ei ryhmäkurin vuoksi vaan siksi, että vihreiden ajamat asiat ovat pääosin globaaleja ja koskettavat yhtälailla kaikkia edustajia kansallisuudesta riippumatta. Asioista ollaan pitkälti yhtä mieltä ja näin ollen on helppo ajaa niitä yhtenäisenä rintamana. Jos haluaa vaikuttaa asioihin, kannattaa vähintäänkin äänestää. Viimeisimmissä eurovaaleissa vuonna 2009 vain 29% nuorista äänesti. Kun me emme äänestä, meidän tulevaisuutemme ei ole ykkösprioriteettina EU:n päätöksenteossa. Kannattaa myös lähteä tekemään vaaleja jonkun ehdokkaan tu-

Vaalityötä

tehdessä kiteytyy vanha totuus: vaalit ovat ihmisen parasta aikaa!

14

kiryhmään. Vaalityötä voi tehdä isommalla tai pienemmällä panostuksella. Vaalityö on pieniä asioita, kuten juuri oikeansävyisen vihreän löytäminen ehdokkaan vaalimainokseen tai oikean asennon löytäminen viralliseen vaalikuvaan. Se on isoja asioita, kuten kuinka paljon vaalimateriaalia minnekin päin Suomea lähetetään ja minkälainen kampanjan yleisilme tulee olemaan. Se on käytännöllisiä asioita: raiteita pitkin matkaamista erinäisiin vaalitilaisuuksiin ja vaalimainosten jakamista. Se on aikaa vievää mutta ennen kaikkea antoisaa, ja vaalityötä tehdessä kiteytyy vanha totuus: vaalit ovat ihmisen parasta aikaa! Kirjoittaja on Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO:n järjestö- ja koulutuskoordinaattori, Vihreän liiton eurovaalikampanjatyöryhmän jäsen, Saara Ilvessalon tukiryhmän jäsen sekä suuri vaalifani


Eurovaalikampanjointia sekatyömiehen silmin Teksti ja kuvat: Eemil Nuuttila

V

aalit ovat aina maagisia hetkiä. Niitä säännöllisin väliajoin eteen sattuvia voimainkoetuksia, joissa koko puolueyhteisö yhdistyy tiiviiksi joukoksi tekemään työtä yhteisen ylevän päämäärän eteen. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin puoluekoneiston toimivuus testataan ja jolloin puolueen sisäiset jakolinjat haudataan. Juuri näistä hetkistä tulevat puoluetoiminnan parhaat muistot ja hienoimmat kokemukset. Jokaisilla vaaleilla on aina oma dynamiikkansa; kunnallisvaaleissa puhutaan hyvinkin arkipäiväisistä asioista kotikylältä kun taas eduskuntavaaleissa pohditaan koko valtion suuntaa. Vaaleista ehkä abstrakteimmat ja vaikeimmin hahmotettavat ovat nyt lähestyvät Euroopan parlamentin vaalit. Niissä liikutaan kaikkein yleisimmällä tasolla ja kaikkein kauimpana kansalaisen välittömän elinympäristön asioista. Tämä ei kuitenkaan tee vaaleista yhtään vähämerkityksellisempiä – miltei päin vastoin. Nykyään niin suuri osuus lainsäädännöstä on ylikansallista EU-sääntelyä, että eurovaalit ovat merkitykseltään vähintäänkin yhtä merkittävät arkipäivän elämälle kuin kaikki muutkin vaalit. Kaikkia vaaleja Suomessa – ehkä presidentinvaaleja lukuun ottamatta – yhdistää puoluevetoisuus. Koska vaalitavassamme äänestetään vaalipiirissä ensisijaisesti puoluetta ja vasta toissijaisesti ihmistä, on ehdokaskin vain yksi puolueen kampanjan väline. Ehdokas on samaan aikaan sekä kampanjan kasvot ja ilmentymä että syy tehtävälle vaalityölle. Mielenkiintoinen kaksois-

rooli siis. Tämä siis kunnes ehdokas mahdollisesti valitaan. Sen jälkeen ehdokkaasta tulee vallankäyttäjä. Mutta tämä vaatii ensin puolueen onnistumista. Kokoomuksen ehdokaslista on erittäin vahva – itse sanoisin, että kaikista puolueista paras. Listalla on kokenut joukko eri profiilin kokoomuslaisia, joista kukaan ei ole hakemassa parlamentista loppusijoituspaikkaa, eikä myöskään pelkkää poliittista ponnahduslautaa. Kaikki ovat sitoutuneita tekemään työtä paremman Euroopan puolesta, jos he tulevat valituiksi. Jokainen kansalainen löytää varmasti jonkun ehdokkaan, jonka painotukset ovat itselle mieluisia. Lista on sellainen, että odottaa jopa tavallista innokkaammin pääsevänsä tekemään työtä sen puolesta. Kuitenkaan pelkkä hyvä ehdokaslista ei riitä menestyksekkääseen kampanjaan. Ehdokkaan lisäksi puolueen kampanjassa on mukana armeijallinen “nimetöntä” kampanjahenkilökuntaa. Tämä puolueen kenttä on se joukko, joka pitää kampanjan koko ajan elävän ja dynaamisen oloisena sekä vastaa siitä, että kampanja näkyy ympäri Suomea. Ilman tätä joukkoa koko puolueen kampanja jäisi pelkästään ehdokkaiden varaan eikä siihen saataisi joukkovoimaa. Tämä joukko on siis onnistuneen kampanjan kannalta ensiarvoisen tärkeä! Itse olen yksi tällainen Kokoomuksen nuori soturi. Eurovaaleissa vaalipiirinä on koko Suomi. Tällaisessa vaalissa yhden ehdokkaan on mahdotonta ottaa koko vaalipiiriä haltuun. Kampanja-alueen kasvaessa tiimiläisten osuus korostuu

15

Eurovaalit ovat merkitykseltään vähintäänkin yhtä merkittävät arkipäivän elämälle kuin kaikki muutkin vaalit.


siis entisestään. Kampanjan on näyttävä toreilla ja markkinoilla, vaikka ehdokas itse olisi toisella puolella Suomea, eikä jokaiseen koulupaneeliinkaan saada millään ehdokasta paikalle. Tämä antaa myös tiimiläisille ihan uudenlaisia vastuita sekä kokemuksia sellaisista tilanteista, jotka pienemmän alueen vaaleissa on varattu vain ehdokkaille. Kampanjatiimiläisiä on kahdenlaisia. Suurin osa tiimiläisistä on jonkun ehdokkaan kampanjassa suoraan mukana ja tekee muiden ehdokkaiden kampanjoita vain satunnaisesti, jos sitäkään. Sitten on se toinen joukko, johon itsekin kuulun. En ole mukana yhdenkään ehdokkaan kampanjassa suoraan, vaan olen yleinen resurssi kampanjatyöhön. Jaan flyereitä milloin kenenkin rengissä ja edustan kokoomusta koulupaneeleissa. Tällaisena resurssina kampanjanteko on hiukan erilaista kuin suoraan ehdokaskampanjassa mukana olevilla. Koulupaneeleita kiertäessään pitää vetää jonkinlaista kattokampanjalinjaa ja kentällä kiertäessään pitäisi kyetä mukautumaan milloin kenenkin ehdokkaan painotuksiin. Suurimmaksi osaksi kampanjatyöntekijäresurssit ohjautuvat itsestään ilman sen kummempaa suunnittelua. Kampanjatyöläiset löytävät oman paikkansa yleensä ilman avustusta. Maalla paikallisyhdistykset tempaisevat yleensä yhdessä jonkun ehdokkaan puolesta, kun ehdokas kiertää alueella. Pääkaupungissa tilanne on hiukan erilainen, kun suuri joukko kampanjatiimiläisiä on keskittynyt maantieteellisesti pienelle alueelle. Vaalitunnelmaa syntyy ehkä jopa liiankin kanssa, kun vaalien lähestyessä joka kadunkulma tulee olemaan täynnä vaalitiimiläisiä eri puolueista.

Kaupungissa kampanjoitavan ehdokkaan valinta tapahtuu hiukan eri tavalla kuin maalla. Koska useampi ehdokas on usein samaan aikaan lähellä ja kampanjatiimiläisiä riittää joka ehdokkaalle, puolueaktiivi sitoo itsensä useammin yhden ehdokkaan tiimiin. Usein yksi paikallisyhdistys on yhdessä kampanjassa mukana, sillä tuttujen ihmisten kanssa on mukavampaa tehdä vaalityötä. Kaupungeissa paikallisyhdistyksiä on monta ja ne ovat teemoittain jakautuneita. Leimallisesti voisi sanoa, että nuorten liiton aktiivit tekevät työtä nuorille ehdokkaille ja naisten liiton aktiivit kampanjoivat naisehdokkaiden tukena. Tämä ei tietenkään ole mikään universaali totuus, sillä moni on löytänyt oman ehdokkaansa ihan muilla perusteilla kuin että oma paikallisyhdistys on asettunut jonkun taakse. Merkittävän osan kampanjoinnin tunnelmasta luo se, mistä asetelmista kampanjaa lähdetään tekemään. On huomattavasti vapauttavampaa lähteä ennakkosuosikkina kampanjakevääseen kuin taistella ainoan paikan säilyttämisestä. Viime viikkojen aikana kenttään on pystytty onnistuneesti sytyttämään eteenpäin vievä vaali-into. Myös aikaisemmat vaalit osoittavat kokoomuksen kentän olevan tällä hetkellä hyvin vahvassa kunnossa. Tältä pohjalta lähdetään tavoittelemaan neljättä europarlamentaarikon paikkaa, tai vähintään suurinta ääniosuutta. Yhteinen projekti alkoi tosissaan huhtikuun alun eurovaalistartissa, ja seuraava lepohetki tarjotaan 25.5. äänestyspaikkojen sulkeutuessa. Sen jälkeen alkaakin jännitys. Itse olen siinäkin kohtaa paraatipaikalla: olen nimittäin vaalilautakunnassa laskemassa ääniä. Kirjoittaja on Kokoomusnuorten Helsingin piirin varapuheenjohtaja

16


ä j i l i e t e i t s u o l Vihreä ta n : U E a t a j r o k haluaa Teksti: Ozan Yanar Kuvat: Ozan Yanar, Mikko Virta/Virta Creative

E

hdokkuus eurovaaleissa on yksi vaikeimmista tehtävistä, johon olen ryhtynyt. Vaalipiirinä on koko Suomi, joten kilometrejä kertyy valtavasti. Vaalikeskusteluissa on osattava kommentoida eurokriisin ja Ukrainan tilanteen ohella esimerkiksi suvivirsikeskustelun kaltaisia asioita. Mielipiteet pitää usein muodostaa nopeasti samalla, kun vastailee kymmeniin viesteihin päivässä, säätää vaalimainosten taittoa tai hioo blogien sanamuotoja. Miksi sitten olen lähtenyt mukaan tähän hulluun pyöritykseen? Päätin lähteä eurovaaliehdokkaaksi, sillä nämä ovat äärimmäisen kiinnostavat ja tärkeät vaalit. Eurokriisin vaikutukset ja EUkriittisten nousu ovat johtaneet keskus-

teluun eurooppalaisen yhteistyön tulevaisuudesta. Näissä vaaleissa ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Miltä EU:n pitäisi näyttää tulevaisuudessa? Onko eurolla toivoa? Haluammeko tiivistää yhteistyötämme vai purkaa sitä?

EU:ta on korjattava, ei hajotettava Itse uskon, että EU:sta ja yhteistyöstä on meille hyötyä jatkossakin. Globaalissa maailmassa ei ole järkevää kääntyä sisäänpäin. Esimerkiksi talous- tai ympäristöasiat eivät noudata kansallisvaltioiden rajoja, joten niitä ei voi myöskään

Näissä vaaleissa ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Miltä EU:n pitäisi näyttää tulevaisuudessa? Onko eurolla toivoa? Haluammeko tiivistää yhteistyötämme vai purkaa sitä?

17


ratkoa vain kansallisvaltioiden sisällä. Jos Suomi haluaa olla vaikuttamassa tällaisiin koko maailmaa koskeviin kysymyksiin, on meidän pyrittävä niihin pöytiin, joissa päätöksiä tehdään. EU:ssa on paljon parannettavaa, kuten päätöksenteon etäisyys ja avoimuuden puute. Nämä ovat kuitenkin asioita, joita voimme yrittää korjata. EU:ta on rakennettu vuosikymmeniä, ja siitä on ollut mantereellemme myös paljon hyötyä. Se on edistänyt muun muassa vapaata liikkuvuutta, talousyhteistyötä ja rauhaa. Tätä historiallista hanketta ei kannata hajottaa korjattavassa olevien vikojen vuoksi. Taloustieteilijänä yksi keskeisimmistä teemoistani on talouspolitiikka. Pääteesini on ”inhimillinen talouspolitiikka”. Se tarkoittaa minulle ajattelutapaa, jossa talouspoliit- tiset päätökset tehdään ihmisten hyvinvointia ajatellen. Talouskasvun ei pidä olla ainut mittari, jota tuijotamme, vaan päätöksissä on otettava huomioon sosiaaliset ja ekologiset seuraukset. Lisäksi yhteiskunnan on luotava puitteet, jossa yritykset voivat kukoistaa. Samaan aikaan sen on kuitenkin myös pidettävä huolta turvaverkoista, jotka pelastavat hätään joutuneet. On monia taloudellisia tutkimuksia, jotka osoittavat, että taloudellinen epätasaarvoisuus ja liian suuret tuloerot ovat valtavia ongelmia yhteiskunnille. Ne aiheuttavat epävakautta, turvattomuutta ja sosiaalisia ongelmia. Arvostan valtavasti sitä, että Suomessa on aitoa sosiaalista liikkuvuutta. Tätä pitää vaalia. Myös Euroopan tasolla on viimeistään nyt myönnettävä talouskriisin hoidossa tehdyt virheet. Talouskriisiä lääkittiin tiukalla kuripolitiikalla, joka johti valtavaan inhimilliseen hätään. Kuten taloustieteen peruskurssi opettaa, laskusuhdanteen aikana menojen leikkaami-

Pääteesini on ”inhimillinen talouspolitiikka”.

18

nen vain pahentaa tilannetta. On totta, että eteläeurooppalaisissa maissa tarvitaan tiettyjä rakenteellisia uudistuksia, mutta terveydenhuollon ja peruspalveluiden leikkaamisella talouksia ei pelasteta, vaan niin kasvatetaan sosiaalisia ongelmia, joiden hoito koituu vielä kalliimmaksi tulevaisuudessa. Sekä Suomen että Euroopan tasolla pitäisi miettiä pelkkien leikkausten sijaan myös sitä, mistä tulevaisuuden kasvun avaimet löytyvät. Me emme voi kilpailla halvalla työvoimalla, joten meidän on oltava osaamisessa huippuja. Siksi on panostettava tutkimukseen, innovaatioihin sekä koulutukseen. Esimerkiksi vihreä talous on tulevaisuuden ala, jolla meidän pitäisi olla edelläkävijöitä. Puhtaan teknologian ratkaisut, joilla pyritään uusiutuvien energioiden osuuden kasvattamiseen ja energiatehokkuuteen, luovat uusia työpaikkoja, kasvattavat vientiä ja auttavat torjumaan ilmastonmuutosta.

Miksi valitsin puolueekseni Vihreät? Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, mutta poliittinen vaikuttaminen vei lopullisesti minut mukanaan, kun pääsin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon syksyn 2012 vaaleissa ainejärjestöläisten listalta. Huomasin edustajistossa, miten asioihin voi hyvällä argumentoinnilla ja tekemällä yhteistyötä vaikuttaa. Valitsin Vihreät puolueekseni pitkän ja huolellisen harkinnan jälkeen. Ilmastonmuutos on mielestäni yksi pa-


himmista tulevaisuuden uhista. Siksi halusin puolueeseen, joka pitää ilmastonmuutoksen torjumista tärkeimpänä tavoitteenaan. Vihreät on myös arvoliberaali puolue, joka puolustaa tasa-arvoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Talouslinjauksiltaan Vihreät eivät ole jumiutuneita vanhanaikaiseen oikeisto- ja vasemmistojakoon. Vihreissä toimii ”paras argumentti voittaa” -periaate, eikä tehdä politiikkaa perinteisiä eturyhmiä varten.

kassa on huutava pula ihmisistä, jotka tuntevat taloustieteen käsitteet ja lainalaisuudet. Siksi kannustankin opiskelijatovereitani lähtemään mukaan vaikuttamaan. Vaikka ehdolla oleminen on haastavaa työtä, se on myös äärimmäisen opettavaista ja antoisaa. Olen tavannut valtavan määrän kiinnostavia ihmisiä Suomen päättäjistä tavallisiin duunareihin, opiskelijoihin ja eläkeläisiin eri puolelta Suomea. Tämä on antanut minulle tosi paljon perspektiiviä asioihin sekä taloustieteilijänä että ihmisenä.

Lisää kansislaisia politiikkaan! Olen näiden kampanjakuukausien aikana huomannut, miten paljon taloustieteen osaamisesta on hyötyä. Politii-

KUKA? •

Ozan Yanar, 26 • Taloustieteen maisterivaiheen opiskelija Helsingin yliopistosta • Vihreiden eurovaaliehdokas • Helsingin Vihreiden hallituksen jäsen • Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsen • Työskentelee opintojensa ohessa Palkansaajien tutki muslaitoksella, jossa tutkii EU-maiden palkkaeroja.

19


HAASTATTELUSSA HEIKKI PATOMÄKI Teksti ja kuva: Pyry Lehtonen


Kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki tunnetaan taloustieteen oppiaineessa henkilönä, joka laukoo rohkeasti valtavirtaisesta taloustieteestä poikkeavia mielipiteitä. Patomäki on muun muassa debatoinut useaan otteeseen Vesa Kanniaisen kanssa talouden keskeisistä kysymyksistä. Jotta Kapitaalia ei voitaisi leimata yhden totuuden lehdeksi, kävin keskustelemassa Patomäen kanssa taloustieteestä, opetuksen tilasta yliopistolla sekä hänen eurovaaliehdokkuudestaan.

P ”

Opiskelijat oppivat matemaat-

tisia tekniikoita, mutta talouden toiminnan ymmärtäminen jää vajaaksi.

atomäen mukaan valtavirtainen taloustiede on projektina epäonnistunut. Kriittisen näkökulman mukaan valtavirtataloustiede ei pysty kuvaamaan todellisuutta malliensa avulla, vaan sortuu liian teknisiin malleihin. Hän kritisoi matemaattisuuden ylikorostumista taloustieteen opinnoissa. Patomäen mielestä taloustieteessä harjoitetaan paljon matemaattista kikkailua, jonka yhteys reaalimaailmaan on vähintäänkin kiistanalainen. Opiskelijat oppivat matemaattisia tekniikoita, mutta talouden toiminnan ymmärtäminen jää vajaaksi. Matematiikka on Patomäen mukaan vahvasti yhteydessä ideologiseen murrokseen, joka on tapahtunut taloustieteessä viimeisinä vuosikymmeninä. Markkinoiden ylivertaisuuden korostaminen on synnyttänyt tarpeen kehittää matemaattisia menetelmiä, joiden avulla pyritään tekemään analyyttistä tutkimusta. Ongelmallista Patomäen mukaan on, että taloustieteen opetuksessa sivuutetaan lähes kokonaan tieteenal-

Heikki Patomäki -s. 15.1.1963 -Helsingin yliopiston kansainvälisen politiikan professori -Kirjoittanut mm. kirjat Uusliberalismi Suomessa (2007) ja Eurokriisin anatomia (2012) 21

an historia ja eri koulukunnat. Useimmissa oppiaineissa opiskelijoille opetetaan tieteenalansa historiaa ja kehitystä. Taloustieteen opinnoissa ei historiaa juuri käsitellä, jolloin opiskelijoiden tietämys tieteenalastaan jää vajaaksi. Yhteiskuntatieteille ominaiseen tapaan myös taloustieteessäkin on useita koulukuntia. Patomäki toivoisikin, että opiskelijoille opetettaisiin useampien koulukuntien näkemyksiä talouden olemuksesta ja toimintatavoista. Hän näkee huolestuttavana, että opetusohjelmasta on otettu pois oppiaineen historiaa käsittelevä kurssi, jossa opiskelijoille opetettiin taloustieteen kehitystä ja tuotiin esille, että on olemassa myös vaihtoehtoisia tapoja käsitellä taloudellisia ongelmia. Uusklassisen koulukunnan ylikorostaminen opetuksessa onkin Patomäen mielestä selkeä ideologinen ja poliittinen valinta, johon hän haluaisi muutosta. Lisäksi hän toivoisi kurssikirjallisuuteemme enemmän tieteen filosofiaa käsittelevää materiaalia. Keskustelun venyttyä jo 45-minuuttiseksi pääsimme vaihtamaan artikkelin toiseen pääaiheeseen, eurovaaliehdokkuuteen. Patomäki on tulevissa eurovaaleissa ehdolla Euroopan parlamenttiin Vasemmistoliiton riveistä. Patomäki oli ehdolla jo vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, jolloin hän keräsi 1311 äänen potin. Kannatusta tulevia vaaleja varten on siis jo jonkin verran valmiiksi. Patomäki ei ole ottanut kampanjalleen yhtä kantavaa teemaa, mutta ajatuksia ja kehittämiskohteita Euroopan unionin toiminnasta on paljon. Sosiaalipolitiikka pitäisi nostaa euroke-


skustelussa hänen mielestään keskeisempään asemaan. Patomäki näkee tavoittelemisen arvoisena eurooppalaisen ja globaalin sosiaalipolitiikan kehittämisen. Heikommassa taloudellisessa tilassa olevia tulisi tukea yli valtiorajojen nykyistä enemmän. Patomäki toivookin nykyistä solidaarisempaa Eurooppaa. Patomäki oli aktiivisesti laatimassa Vasemmistoliiton eurovaaliohjelmaa. Ohjelmasta löytyy muun muassa vaatimus minimi- ja maksimipalkoista, työehtojen parantamisesta ja sosiaaliturvan parantamisesta. Lisäksi Vasemmistoliitto pyrkii sulkemaan Euroopassa toimivat veroparatiisit ja vaatii pankkisalaisuudesta luopumista. Patomäki on aloittanut kampanjansa hyvissä ajoin ja kalenteri on täyttynyt moninaisista edustus- ja vaali-

Haastattelun lopuksi Patomäki teki lyhyen listauksen lukemisen arvoisista kirjoista, joiden avulla opiskelijat saisivat monipuolisemman kuvan taloustieteestä ja sen moninaisuudesta. Lawson, Tony – Economics and Reality Keen, Steve – Key banking Economics Martins, Nuno – Cambridge Revival of Political Economy

tapahtumista. Edessä on muun muassa monia paneelikeskusteluja, vaalivideon kuvaukset sekä puoluehallituksen kokouksia. Tulevien viikkojen työn tulos selviää 25.5. illalla vaaliuurnien sulkeuduttua.

22


Econ pimeällä puolella

KTTO järjesti 25.3. vierailun Valtion taloudelliseen tutkimuskeskukseen Economicumin toiselle puolelle. Tilaisuudessa kuultiin niin ylijohtaja Juhana Vartiaista kuin VATT:in neljän eri tutkimusalueen tutkijoita. Teksti: Juho Anttila Kuvat: Miska Widgren

E

xcun aloitti Jarkko Harju julkisen talouden rahoituksen ja tulonsiirtojen tutkimusalueelta (VATT-jargonissa tutkimusalue 2). Lyhyen esittelyn aikana käsiteltiin niin VATT:ia työpaikkana kuin verotuksen tutkimusta, kunnes tuli aika antaa puheenvuoro tarjonnan taloustieteen talebanille, ylijohtaja Juhana Vartiaiselle. Vartiainen aloitti puheensa lyhyellä huomiolla opiskelijoiden juomatapojen muutoksesta, kunnes siirtyi käsittelemään VATT:ia niin työpaikkana, tutkimuslaitoksena kuin valtionhallinnon osana. Ylijohtajan puhe pysyi melko lyhyenä, sillä samaan aikaan käynnissä ollut hallituksen ke-

23

hysriihi piti hänet kiireisenä. Vartiaisen puheenvuoron jälkeen päästettiin ääneen loppujen tutkimusalueiden edustajat Tanja Saxell, Matti Sarvimäki ja Saara Tamminen. Lopuksi vielä tutkimusapulainen Valtter Louhivuori kertoi VATT:issa olevista korkeakouluharjoittelumahdollisuuksista sekä omista kokemuksistaan harjoittelijana. VATT koostuu käytännössä kokonaan taloustiedettä opiskelleista, joten sitä voidaankin pitää eräänlaisena oppikirjaesimerkkinä ekonomistin työpaikasta. Töihin tutkimuslaitokseen on kuitenkin saatettu päätyä monen mutkan kautta: tutkija Matti Sarvimäki oli ollut niin ulkoministeriössä kuin Nordea Marketsin dealing-salissa töissä, kunnes ”bondien kauppaaminen puhelimessa alkoi muistuttaa liikaa parin vuoden takaista Me Naiset-lehden myymistä” ja puhelu VATT:iin poikikin työpaikan tutkijana. Vastaavasti VATT:ista on siirrytty hyvinkin monenlaisiin eri tehtäviin: esimerkiksi Vartiaisen edeltäjistä Aki Kangasharju toimii


Bondien kauppaaminen puhelimessa alkoi muistuttaa liikaa parin vuoden takaista Me Naiset-lehden myymistä.

nykyään Nordean pääekonomistina ja Seija Ilmakunnas Palkansaajien tutkimuslaitoksella, ja entinen tutkimusprofessori Jaakko Kiander taas Eläkeyhtiö Ilmarisen talousjohtajana. Allekirjoittaneelle tuli ehkä suurimpana yllätyksenä VATT:in työntekijöiden varsin matala keski-ikä, joka on noin kolmenkympin hujakoilla. Mistään seniilistä ukkokerhosta ei siis voida puhua, ja VATT onkin usein eräänlainen ensityöpaikka nuorelle akateemikolle ennen siirtymistä muihin tehtäviin. Yliopiston läheisyys näkyy vahvasti myös VATT:in tuottamassa tutkimuksessa, sillä vaikka politiikan läheisyys näkyy niin aiheissa kuin tutkimusten menetelmissä, pyrkii VATT tutkimuksessaan myös akateemisesti korkeaan laatuun. Valtaosa VATT:in tutkimuksesta liittyy mikrotalousteoriaan ja on luonteeltaan empiiristä, joten mikroekonometrian hallitseminen on kova sana VATT:issa. Tutkimusten aiheet vaihtelevat niin maahanmuutosta verotukseen kuin terveydenhuollosta työmarkkinoihin, mutta yhteys Suomen kansantalouteen ja julkiseen hallintoon on kuitenkin käytännössä aina läsnä. Makrotaloudellista näkökulmaa edustaa ainoastaan päätöksenteon mallintamisen

24

ja tuen tutkimusalue, ja sielläkin painopiste on ennen kaikkea pitkän aikavälin rakenteissa. Mikäli siis ura suhdannetutkijana kiinnostaa, lienee esimerkiksi Suomen Pankki luontevampi työpaikka. VATT:in julkaisemat tutkimusartikkelit ovat kaikkien saatavilla keskuksen verkkosivuilla, osoitteessa www. vatt.fi. Lisäksi VATT tarjoaa runsaasti erilaisia harjoittelumahdollisuuksia maisterivaiheen opiskelijoille ja vastavalmistuneille – ensi kesänä korkeakouluharjoittelijoita otetaan noin kymmenen, mikä on 60 hengen organisaatiossa melko paljon. Lisäksi VATT:iin on mahdollista tulla tekemään niin gradua kuin väitöskirjaa, ja useat tutkijat ovatkin päätyneet VATT:iin töihin juuri tätä kautta. Kesän harjoitteluhaku on ensi vuoden alkupuolella ja ainakin allekirjoittanut aikoo paikkaa hakea, mikäli kutsua Suomen Pankin johtokuntaan ei yllättäen tulekaan.


25


Työtä ja opiskelua Lontoossa Teksti: Janne Karkkolainen Kuvat: Wikipedia

A

loitin syksyllä 2013 maisteriopinnot London School of Economicsissa. Helsingin yliopistossa opiskelin 2010-2013, mutta ajatus ulkomaille lähdöstä oli syntynyt jo ennen yliopisto-opintojen aloittamista. Perhetausta lienee ollut osasyy, sillä isäni ja ukkini ovat sekä opiskelleet että työskennelleet ulkomailla. Kun nyt kolmannessa polvessa toistan samaa kaavaa, ei ulkomaille lähtö tuntunut kovinkaan eksoottiselta vaihtoehdolta. Päinvastoin, päämäärän selkeys helpotti siihen pyrkimistä. Laskareihin ja tentteihin lukemiseen oli helppo motivoitua alusta alkaen, ja aikaa kieltämättä käytin reippaasti. Lontoossa olen asunut syyskuun lopusta, sillä paikallinen lukukausi alkaa ja päättyy Suomea myöhemmin. Asuntomme on lontoolaisittain sangen mainio, sillä yhdessäkään seinässä ei näy hometta, vaikka sitä varmasti on. Yksinkertaiset ikkunat eristävät vain sen minkä pystyvät, joten tammikuussa sis-

älämpötila ei todellakaan naurattanut. Komeuden kruunaa kokolattiamatto. Huonomman asumisen vastapainoksi saa sentään korkeamman hinnan. Opiskelija maksaa huoneesta helposti 200 puntaa viikossa, ja on tavallista, että jopa nuoret investointipankkiirit asuvat kimppakämpissä ensimmäiset työvuotensa. On Lontoossa onneksi paljon hyvääkin. Ihmiset, joihin tutustut, ovat ehdottomasti paras osa LSE:ssä opiskelua. Yliopistolla on hyvin kansainvälinen maine, sillä opiskelijoista vain kolmannes on brittejä. Kansainvälinen ja fiksu kaveripiiri Nicaraguasta Mongoliaan on valtava etuoikeus, ja avartaa tapaa, jolla katson maailmaa. Toki täytyy muistaa, että opiskelijat eivät ole edustava otos kansallisuudestaan. Monet ovat selvästi hyvin varakkaista perheistä, eikä Rolex tai 250 000 dollarin kandi USA:sta ole epätavallinen. Aina joku jaksaa muistuttaa Saif Gaddafin valmistuneen LSE:stä, ja diktaattorien lap-

26

Teaching and Learning Centre järjestää koulutuksia siitä kuinka saada nukutuksi stressin lomassa.


set ovatkin ihan hyvä kampusläppä. LSE:ssä opiskelijoiden oletetaan lukevan huomattavan määrän journal-artikkeleita. Käytännössä jokaiselle kurssille on räätälöity reading list, jolta minimivaatimuksena on esimerkiksi 2-3 artikkelin lukeminen viikossa. Jos samaan aikaan käy neljää kurssia, tekee tiukkaa saada kaiken muun kurssityön ohessa luetuksi edes minimimäärä. Opiskelun optimointia on pakko harrastaa jatkuvasti, ja yliopiston Teaching and Learning Centre järjestääkin koulutuksia mm. tehokkaista lukustrategioista, essee-kirjoituksesta, ja siitä kuinka saada nukutuksi stressin lomassa (tällainen luento on oikeasti olemassa). Onneksi lukuvuoden edetessä on itsekin huomannut oppineensa priorisoimaan entistä tehokkaammin. Toinen keskeinen ero Suomeen on jokaisella kurssillamme opetukseen kuuluva seminaari, jossa keskustellaan viikon aiheesta pitkälti luettujen artikkelien pohjalta. Tämän eh-

kä parasta antia on se, miten erilaisia näkökulmia kurssikaverit eri puolilta maailmaa voivat tuoda keskusteluun. Seminaarien vetäjät ovat kaikki tohtoritasoisia (mm. Oxfordista ja LSE:stä) ja oman kokemukseni perusteella keskimäärin suomalaista yliopisto-opettajaa motivoituneempia. Opiskeluun olen käyttänyt enemmän aikaa kuin Helsingissä. Tosin sitä ei voi täysin pistää LSE:n opetusmetodien piikkiin, sillä myös vertaispaineella on suuri merkitys. Sanotaan, että jos olet huoneen fiksuin ihminen, olet väärässä huoneessa. LSE:ssä sitä pelkoa harvemmin on. Koulukavereiden motivaatio ja tavoitteellisuus eivät näy pelkästään opiskelussa, vaan monet ovat myös mukana erilaisissa opiskelija- tai hyväntekeväisyysjärjestöissä, ja uratavoitteet ovat pehmeinäkin pidettyjen alojen opiskelijoilla usein kunnianhimoisia. LSE:n kampuksella toimii pieneen kokoonsa nähden aktiivinen Finnish Society, jonka puheenjohtajana toimin kuluvana lukuvuonna. Olemme järjestäneet kampuksella tapaamiset mm. Erkki Liikasen, Alexander Stubbin ja luxemburgilaisen sijoitusyhtiön toimitusjohtajan kanssa. Lisäksi meillä on

27

Diktaattorien lapset ovatkin ihan hyvä kampusläppä.


hyvät suhteet suurlähetystöön, suomalaiseen kauppakamariin ja Ison-Britannian suomalaisten opiskelijoiden yhdistykseen. LSE:n suomalaiset ovat myös itse hyvin aktiivisia, esimerkiksi kaksi koulukaveria on tätä kirjoittaessani Ghanassa mukana mikrorahoitus-projektissa paikallisille yrittäjille. Olisi höpönlöpöä yrittää puhua LSE:stä puhumatta samalla Lontoon rahoitusalasta. Lukuvuoden ensimmäisten viikkojen aikana suosituin nettisivu kirjaston tietokoneilla oli Goldman Sachsin. Hakemuksia hiotaan päivätolkulla, ja myös haastatteluihin valmistautuminen on viety astetta pidemmälle. Koska vakituiset työpaikat ovat kiven alla, on tavallista, että maisteriksikin valmistuva hakee harjoitteluun ja toivoo sen kautta saavansa vakkaripaikan. Tyypillinen entry-level–hakuprosessi investointipankkeihin alkaa perinteisellä nettilomakkeella. Keskeisimpänä erona Suomeen hakijan edellytetään pystyvän osoittamaan yksityiskohtaisempaa ymmärrystä hakukohteestaan. Pääsääntöisesti hakemuksen liitteeksi vaaditaan 150300 sanan miniesseitä, joissa pitää omin sanoin selittää, mitä hakukohteenasi oleva yksikkö tekee päivittäisessä työssään, kertoa rahoitusmarkkinoiden viimeaikaisen kehityksen vaikutuksista pankin liiketoimintaan tai kuvata tilanne, jossa olet osoittanut johtajuutta ja aloitekykyä. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta rahoitusalan työnantajat myös edellyttävät vähintään verbaalisten ja numeeristen testien suorittamista netissä. Jos näistä ei saa riittävästi pisteitä, hakemus menee saman tien roskakoppaan. Haastatteluihin pääsevien onnekkaiden kannattaa puolestaan olla hyvin valmistautuneita. Yksityiskohtaisia ohjeita on hankala antaa, sillä relevantit kysymykset vaihtelevat työstä riippuen. Johdannaistraderia pyydetään todennäköisesti approksi-

moimaan suuria neliö- ja kuutiojuuria päässä. Itse sain fläppitaululla näyttää, miten alempi osittaismomentti toimii. Jatkan Lontoossa myös opintojeni päätyttyä. Uuteen työhöni haastatteluja oli 11 + case study, mikä kokonaisuutena oli raskasta, sillä valmistautumiseen käytin yhteensä kolmisen viikkoa. Rahoitusteorian tuntemisen lisäksi laajasta yhteiskunnallisesta osaamisesta oli haastatteluissa kiistatonta etua, sillä tulevat työtehtäväni painottuvat makrostrategiaan. Myös kandiopintoja Helsingin yliopistossa arvostettiin. Etenkin matematiikan ja tilastotieteen sivuaineita pidettiin kovina juttuina, ja tilasto-ohjelmien, kuten R:n, osaaminen oli suuri plussa. Rahoitusmarkkinoista syvästi kiinnostuneille valtsikan kansis antaakin vahvan teknisen pohjan hakea töitä Lontoosta saakka. Kiinnostuneita suosittelen tähtäämään kesän 2015 harjoitteluihin, joiden haut alkavat ensi syksynä. Liikkeellä kannattaa olla heti syyskuussa. Ps. Erityisesti Lontoon rahoitusalasta kiinnostuneet voivat halutessaan olla kirjoittajaan suoraan yhteydessä.

28

Lukuvuoden ensimmäisten viikkojen aikana suosituin nettisivu kirjaston tietokoneilla oli Goldman Sachsin.


Pallo maaliin vai lappu luukulle: Eurooppalaisten jalkapalloseurojen velkaongelmista

Teksti ja kuvat: Mattias Lagerspetz Viime vuosina suomalaisen jalkapalloilun ystävät ovat tottuneet keväisiin uutisointeihin Veikkausliiga-joukkueiden talousvaikeuksista. Tänä vuonna mm. TPS:llä ja erityisesti FC Hongalla on ollut vaikeuksia liigapeleihin tarvittavan rahoituksen järjestämisessä.

L

iian kunnianhimoisten suunnitelmien uhriksi on aina joutunut seuroja myös muualla, Valioliigaa myöten. Kun 1990-luvun lopussa huikeaa nousua tehnyt Leeds United joutui odotettua heikommista urheilullisista suorituksista johtuen taloudellisiin vaikeuksiin, ajautui se lopulta selvitystilaan Englannin kolmanneksi korkeimmalle sarjaportaalle vuonna 2007. Nykyään kuitenkin myös yhä useammat vakavaraiset ja huipputasolle etabloituneet seurat ovat tehneet tappiota ja joutuneet vaikeuksiin. Tämän ilmiön tutkimisessa voi lähteä liikkeelle venäläismiljardööri Roman Abramovichin vuoden 2003 F.C. Chelsea – hankinnasta, jolloin hän alkoi saman tien pumpata seuraan omaa rahaa miljoonien edestä. Näin käynnistyi miljardööri-namusetien peli jalkapallossa. Sittemmin ovat lukuisat Chelsean tapaan väliaikaisesti vaikeuksissa olleet, mutta jonkinlaisesta menestyksekkäästä historiasta nauttivat seurat siirtyneet ulkomaalaismiljardöörien omistukseen. Tunnetuimpina esimerkkeinä ovat mm. Manchester City, AS Monaco ja PSG. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme todistaneet huimaa huippupelaajien palkkainflaatiota. Esim. Jari Litmanen nosti eri lähteiden mukaan 2000-luvun alun FC Barcelonassa n. 40 000e viikkopalkkaa, jota pidettiin niihin aikoihin erittäin kovana palkkana, siinä missä nykyään vastaavan kaliiber-

EU-maiden kansalaiset joutuvat epäsuorasti tukemaan espanjalaisia jalkapalloseuroja.

29

in pelaaja saattaisi helposti tienata jopa kolminkertaisen määrän. Sama ilmiö pätee myös pelaajakauppojen saralla: 2000-luvulla tehtiin yli 10 1990-luvun ennätyssummaa (43 miljoonaa euroa) suurempaa pelaajakauppaa ja 2010-luvulla ollaan tehty jo 14. Vaikkakin samaan aikahaarukkaan osuu myös internetin ja maksullisten TV-kanavien nopean levikin myötä erityisesti englantilais- ja espanjalaissuurseurojen suosion räjähdysmainen kasvu ja nopea kaupallistaminen mm. Aasiassa, ei myyntitulojen kasvu ole pysynyt menojen vauhdissa. Tämän lisäksi erityisesti Espanjassa sponsorointi- ja televisiointitulot jakautuvat hyvinkin epätasaisesti ja näin suurkaksikko Barcelona ja Real Madrid kuorii käytännössä puolet liigan jakamista TV–sopimusrahoista, joukkuekohtaisista sponsorituloista puhumattakaan. Kannattajien painostuksesta johtuen myös joukkueet, joilla ei ole rikasta namusetä-omistajaa taustalla, ovat joutuneet lähtemään palkkaralliin mukaan ja panostamaan entistä suurempia summia. Tämän seurauksena Espanjan korkeimman ja toiseksi korkeimman sarjaportaan joukkueilla oli viime vuoden lopussa yhteensä melkein 3,5 miljardia euroa velkaa pankeille ja 650 miljoonaa euroa verovelkaa. Mm. jutun kirjoittamishetkellä Mestarien liigan puolivälierissä pelaavalla Atlético Madridilla on verovelkaa n. 100 miljoonan edestä. Yli 20 joukkuetta on joutunut viime vuosina selvitystilaan.


Soppaa hämmentävät Espanjan yleiset talousvaikeudet, EU:n myöntämät tuet ja pankkien kansallistaminen. Monet sittemmin kansallistetut pankit ovat myöntäneet markkinaehtoja huokeampaa lainaa jalkapalloseuroille eikä Espanjan hallinto ole ollut kovin innokas vaatimaan jalkapalloseurojen verovelkoja maksettavaksi. Tämä taas käytännössä tarkoittaa, että muiden EU-maiden kansalaiset joutuvat epäsuorasti tukemaan espanjalaisia jalkapalloseuroja. Asiaa on puitu myös Euroopan parlamentissa, mutta nopeita ratkaisuja ei ole löydetty. Samanlaatuisia, joskin pienempiulotteisia vaikeuksia on myös muissa maissa. Kovinkaan moni pääsarjajoukkue ei tee toiminnallaan voittoa. Eurooppalainen jalkapalloliitto UEFA on omalta osaltaan edesauttanut taloustilanteen normalisointia lanseeraamalla oman Financial Fair Play -regulaation (FFP), joka tuli voimaan kaudella 2011-2012. Tiivistettynä regulaatio kieltää seurojen tappiollisen pyörittämisen. Tämän on tarkoitus vähentää

ylimääräisen rahan pumppaamista jalkapalloon ja sitä kautta vähentää palkkojen kasvua ja hillitä monien seurojen velkakierrettä. Pahimpana rangaistuksena sääntörikkomuksesta voidaan määrätä sakkoja sekä evätä seuran osallistuminen UEFA:n kilpailuihin. Tähän asti rangaistuksia ei ole vielä jaettu, mutta helmikuun lopussa uutisoitiin UEFA:n tutkivan 76 jäsenseuraa mahdollisista FFP-sääntöjen rikkomuksista. Jalkapallon markkinatilanteen normalisoitumisen kannalta olisi suotavaa, että FFP tosiaan alkaisi toimia kunnolla ja muodostaisi vakavasti otettavan uhan, ettei jalkapallo muuttuisi pelkästään öljymiljardöörien leikkikentäksi. Suomalaisia seuroja FFP ei kuitenkaan koske, koska yhdenkään liikevaihto ei ylitä rajapyykiksi asetettua 5 miljoonaa euroa. Espoolaiset jalkapallokannattajat voivat ainakin tässä yhteydessä siis huokaista helpotuksesta.

30


Lue Kapitaali värillisenä netissä! issuu.com/miikapaallysaho/ docs/kapitaali_2_2014

Tykkää Kapitaalista Facebookissa! www.facebook.com/Kapitaali

31


Provokaattori

D

emokratia on hankala hallintomuoto. Kaikkien mielestä siinä on jokin pielessä, monet ovat huolissaan sen tilasta milloin mistäkin syystä, mutta kukaan ei näe sille vaihtoehtoa. Kaksi mielestäni parasta sitaattia demokratian luonteesta tulevat samalta henkilöltä, Winston Churchillilta, mutta ovat silti ristiriitaisia: “Demokratia on huonoin hallintotapa, ellei mukaan lasketa kaikkia muita hallintotapoja, joita aika ajoin on kokeiltu.” ja ”Paras argumentti demokratiaa vastaan on viiden minuutin keskustelu keskivertoäänestäjän kanssa.” Tämä kirjoitus ei ole millään tavalla kekseliäs tai tuore, tässäkin pohditaan banaalisti demokratian valuvikoja ja miten niitä voisi korjata. Provokaattori on seurannut eurooppalaista talouskeskustelua talouskriisin aikana, eikä ole ollut kovin tyytyväinen sen tasoon. Jokapäiväistä nillitystä julkisen talouden leikkauksista ja säästöpolitiikasta voi verrata ihmiseen, joka poltettuaan puolitoista askia päivässä kahdenkymmenen vuoden jälkeen valittaa siitä, kuinka pahalta keuhkosyövän hoitoon tarkoitettu kemoterapia tuntuu. Vaaditaan lisää julkisia menoja, joiden avulla talouskasvu lähtisi kasvuun. Keskivertoihminen ei mielellään halua ajatella itseään ahneena ja itsekkäänä, joten tietyt talousopit saavat suosiota: jos rikkailta otettaisiin enemmän ja rahat annettaisiin minulle, minä kuluttaisin ja talous lähtisi kasvuun. Talouspolitiikka tuntuu olevan niitä harvoja keskusteluaiheita, joissa jokain-

Se, että poliitikot pettävät aina vaalilupauksensa, on tunnettu meemi ja yleisesti hyväksytty fakta.

32

en äänestäjä kokee olevansa asiantuntija ilman minkäänlaista alan koulutusta. Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa lähes jokainen saa suoraan tai välillisesti tulonsiirtoja valtiolta, olipa kyseessä sossun tuki tai oopperalippujen subventointi. Ja jokainen meistä on toki rationalisoinut itselleen, miksi hänen saamansa tuet ovat taloudellisesti ja moraalisesti ajatellen perusteltuja. Julkisen sektorin paisumisesta syntyy helposti kierre: mistään saavutetuista eduista ei voida tinkiä ja ainoa keino tehdä politiikkaa on menojen lisääminen. Onneksi elämän realiteetit asettavat vaikeasti kierrettäviä rajoituksia. Jopa François Hollanden kaltainen vannoutunut sosialisti on joutunut toteuttamaan siedettävää politiikkaa Venezuelan tielle vievien vaalilupaustensa sijaan. Se, että poliitikot pettävät aina vaalilupauksensa, on tunnettu meemi ja yleisesti hyväksytty fakta. Paradoksaalisesti tämän voi tulkita argumentiksi demokratiaa vastaan tai sen puolesta. Taipumusta epärealistisiin lupauksiin ja populismiin voisi vähentää huomattavasti yksinkertaisella keinolla - luopumalla yleisestä äänioikeudesta. En tarkoita sitä, etteikö naisten tai “väärän väristen” ei pitäisi antaa äänestää. Puhun äänestäjistä, joilla ei ole kykyä elättää itseään tai muista ihmisistä, joiden käytös ei anna hyvää kuvaa heidän kyvystään tehdä päätöksiä. Otetaan esimerkiksi ihminen, jonka lapsi on otettu huostaan. Yhteiskunta ei luota häneen oman lapsensa suhteen, mutta hän on edelleen pätevä valitsemaan kansanedustajan päättämään yhteisistä asioista? Tai millä perusteel-


la keski-ikäinen pitkäaikaistyötön on pätevämpi valitsijamies kuin kesätöissä käyvä alaikäinen lukiolainen? Ongelman ratkaisemiseksi ei tarvitse poistaa äänestysoikeutta keneltäkään. Riittää, että jokaisten vaalien yhteydessä ihmisille annetaan mahdollisuus äänestää tai luopua äänioikeudestaan sadan euron korvausta vastaan. Ehdotan tässä käytännössä uutta tulonsiirtoa, mutta pitkällä aikavälillä julkinen talous tervehtyy, kun ihmiset, joilla ei ole kykyä tai halua sitoutua yhteiskunnallisista asioista päättämiseen, ostetaan järjestelmästä ulos. Samalla voimme jättää “nukkuvien puolue” -käsitteen historiaan. Äänestäminen tai rahan vastaanottaminen ovat ilmaisu tulevien päätösten ja lakien hyväksymisestä.

Taipumusta epärealistisiin lupauksiin ja populismiin voisi vähentää huomattavasti yksinkertaisella keinolla - luopumalla yleisestä äänioikeudesta.

33


Kansissitsit 2014 Kuvat: Esa-Pekka Mattila


Kapitaali 2/2014  

Kapitaali on Helsingin yliopiston taloustieteen opiskelijoiden ainejärjestö KTTO:n ainejärjestölehti.

Advertisement
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you