/vedenpaisumus

Onko vedenpaisumuskertomus ristiriitainen?

Vedenpaisumuskertomuksesta on tehty klassinen esimerkki siitä, että Raamatun kertomukset ovat eri lähteitä yhdistelemällä rakennettuja kokonaisuuksia, jotka sisältävät ristiriitaisuuksia.

Esimerkiksi Rudolf Smend sanoo kirjassaan Vanhan testamentin synty, että "Vedenpaisumuskertomuksessa pistää heti silmään nimien Jahve ja Elohim jatkuva vaihtelu ilman merkityseroja (vrt.6:22//7:1). Edelleen huomio kiintyy lukuisiin toistoihin. Kaksi kertaa Jumala näkee ihmisten pahuuden (6:5 //6:11-12), ilmoittaa Nooalle tulvasta (6:17//7:4), käskee hänen mennä perheineen arkkiin (6:18b//7:1) ja ottaa eläimet sinne mukaan suvun jatkamisen turvaamiseksi (6:19-20//7:2-3)." Smendin mukaan kertomuksessa on myös monia enemmän ja vähemmän selviä ristiriitoja.

Kun minä luen vedenpaisumuskertomusta, näen siinä johdonmukaisen ja yksityiskohtaisen kuvauksen tapahtumista. On totta, että kuvauksessa on monia toistoja, mutta olen samaa mieltä niiden tutkijoiden kanssa, jotka pitävät näitä toistoja tehokkaana tyylikeinona. Minun silmissäni eivät myöskään Smendin näkemät ristiriidat ole ristiriitoja, vaan eri tilanteessa tai tilanteesta sanottuja asioita. Asian selventämiseksi tarkastelen lyhyesti kohta kohdalta Smendin kirjassaan esittämiä väitteitä kertomuksessa esiintyvistä ristiriidoista. .

Smend kirjoittaa: "Jakeissa 6:19-20 ja 7:15-16 Nooa ottaa kaksi kutakin eläintä arkkiin, jakeessa 7:2 sen sijaan seitsemän kutakin, vain epäpuhtaita kaksi."

Kun Jumala ilmoitti Nooalle vedenpaisumuksesta, hän antoi yleisohjeet, että Nooan on rakennettava arkki ja otettava sinne kaikkia elollisia kaksi, uros ja naaras. Kun arkki oli valmis, Jumala antoi yksityiskohtaisemman käskyn, että puhtaita eläimiä tulee ottaa seitsemän paria. 7:15-16 todetaan, että Nooan luo tuli eläimiä pareittain, jokaista lajia uros ja naaras, niin kuin Jumala oli sanonut.

Tämä teksti ei kerro parien lukumäärää vaan sen, että eläimet tulivat pareittain.

Smend kirjoittaa: "Tulva tulee joko yhtaikaa taivaasta ja maan sisästä (7:11) tai pelkkänä sateena (7:12)."

Ensin kerrotaan yksityiskohtaisesti mistä kaikkialta vettä tuli. Yksityiskohtaista kuvausta ei ole toistettu seuraavassa jakeessa. Kirjoittaja toteaa vain, että "maan päällä satoi rankasti neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä."

Smend kirjoittaa: "Nooa osaa jakeissa 8:6-12 itse lähteä arkista lintujen lähettämisen jälkeen, kun taas jakeiden 8:16-17 mukaan hän saa käskyn siitä Jumalalta."

En löydä Smendin mainitsemista jakeista kohtaa, joka sanoisi, että Nooa lähti arkista lintujen lähettämisen jälkeen. Tekstissä kerrotaan vain, että Nooa ymmärsi, että vedet olivat käyneet vähiin maan päällä. Vasta kun Jumala antoi hänelle käskyn, hän lähti arkista.

Smend kirjoittaa: "Erilaisia lukumääriä esiintyy rinnakkain; vedenpaisumuksen kestoksi ilmoitetaan yhtäällä 150 päivää (7:6,11,13,24) toisaalla taas 40 päivää (8:3b-5,13a 14)."

Tekstissä sanotaan, että vedenpaisumusta, veden tuloa kesti 40 päivää ja maa oli veden vallassa 150 päivää. Sitten vesi alkoi hiljalleen laskeutua. Smendin mainitsemat rinnakkain esiintyvät muut lukumäärät viestittävät minullekin, samoin kuin Smendille, sitä, että kirjoittajalla on ollut käytössä kirjallinen lähde, jossa muun muassa on kerrottu tarkka päivämäärä, jolloin Nooa meni arkkiin (7:11). Tekstissä on tarkat päivämäärät myös siitä kuinka kauan mitäkin jaksoa kesti ja milloin lähdettiin arkista. Minussa se herättää kysymyksen, olisiko Nooa itse tai joku hänen pojistaan tehnyt tarkat kirjalliset merkinnät tapahtumien kulusta. Nooa ilmeisesti eli jossakin kaksoisvirtojen, Eufratin ja Tigrisin, seuduilla, alueella, jota on sanottu sivistyksen kehdoksi. Vanhimmat kirjoitetut

tekstit on löydetty juuri tuolta alueelta. Ne on ajoitettu noin 3200 eKr. Ei siis olisi mikään mahdottomuus, että Nooa olisi tehnyt muistiinpanoja näin merkittävistä tapahtumista.