Pertti Voutilainen: Kolumni: Venäläinen kompromissi

Onpahan eletty kummallisia aikoja. Näin kirjoittaessani en tarkoita talven epävakaita sääoloja, vaan kummallista kehitystä kansainvälisessä politiikassa. Amerikan vaalit toivat tullessaan maailman, jossa entiset käytännöt heitettiin romukoppaan. Mikään ei diplomaattisessa puheessa enää tunnu olevan ennallaan. Hulluakin saa nyt kutsua hulluksi. Entiset säännöt eivät päde kansainvälisen kanssakäymisen pohjana.

Kun Ukrainan ongelmaa alettiin kansainvälisellä tasolla ratkoa, sanottiin, että pyritään kompromissiin. Tämä sana katosi uutisista, kun heti alkuun kävi ilmi, että eri osapuolille se tarkoittaa eri asiaa. Venäläinen on tottunut kompromississa saamaan osakseen kaiken jaettavan. Länsimaisessa kompromississa haetaan ratkaisua, joka kohtuullisella tavalla tyydyttää molempia osapuolia. Siinä vaiheessa venäläinen aloittaa jälkipelin ja vaatii lisäetuja. Venäläinen ei koskaan anna periksi missään eikä tunnusta syyllisyyttään mihinkään. Kaikki epämiellyttävä on hänen mielestään lännen syytä ja lähtöisin Amerikasta. Tämä on outoa, kun samalla tiedämme amerikkalaisten olevan venäläisille suuri ihailun kohde. Sitä ei kuitenkaan ole lupa sanoa ääneen, koska Venäjä on virallisesti paras maa.

Eipä ole tilanne tämän päivän Amerikassakaan kovin kummoinen. Maailman mahtavimman valtion vallankäyttäjät puhuvat kieltä, josta sivistys on kaukana. Älkäämme siis panko kaikkea Putinin syyksi. Diilien taitaja Trump on yhtä syyllinen nokkapokkaan, joka voi viedä maailman tuhoon.

On aika kysyä, miksi soditaan? Usein esitetään syyksi kansojen kilpailu luonnonvaroista. Tällä argumentilla ei kuitenkaan voida sotaa enempää Ukrainassa kuin muuallakaan täysin perustella. Luonnonvaroja riittää, jos niitä järkevästi sovussa päätetään hyödyntää. Tämäkin argumentti joudutaan hylkäämään ja tappeluiden syitä etsimään jostakin muualta.

Moni uskoo, että ihmisen perimässä piilee geeni, joka johdattaa meidät tappelemaan keskenämme. Venäjällä on sanonta, jonka mukaan hyvä tsaari voittaa sodan, ja huono sen häviää. Kannattaa siis sotia, jotta hyväksi tsaariksi voisi nousta. Taisi löytyä sotien syy. Sodat syttyvät vallanhimoisten yksilöiden aivoissa. Valheiden avulla ne levitetään kaiken kansan käyttöön. Ei asia sen kummoisempi ole.

En tohdi aloittaa keskustelua uskontojen roolista sotien syynä, vaikka se varmasti on merkittävä.

Moni meistä on lukenut Dostojevskin tekstejä. Hän hyväksyi Venäjän hallinnon pohjaksi vain ortodoksisen opin ja rakenteen. Sen järkeilyn hedelmiä me vielä nyt lähes 200 vuotta myöhemmin nautimme Ukrainan aroilla vuodattaessamme verta kukin oikeana pitämänsä opin puolesta. Hävettää olla ihminen. ▲

Se vasta odottamatonta on, jos ei Venäjällä tapahdu mitään

PERTTI VOUTILAINEN