Pekka Suomela: Kaivosteollisuus: Raaka-aineet ovat strateginen resurssi

Suomen kallioperä kätkee sisäänsä mineraaleja, jotka ovat kriittisiä ei vain energiasiirtymälle ja Suomen kansantaloudelle, mutta myös Suomen ja Euroopan puolustuskyvylle. Naton lista puolustusteollisuuden kannalta välttämättömistä mineraaleista osoittaa, että esimerkiksi koboltti, kupari ja nikkeli ovat keskeisiä materiaaleja nykyaikaisen sotakaluston valmistuksessa. Lisäksi Suomesta löytyy harvinaisia maametalleja, joita tarvitaan muun muassa tutkajärjestelmissä, ohjuksissa ja elektroniikassa.

Samalla kun Eurooppa kiirehtii vahvistamaan puolustusteollisuuttaan vastauksena Venäjän aggressioon ja maailmanlaajuiseen suurvaltakilpailuun, Suomen hallitus suunnittelee kaivosmineraaliveron ja kaivosten sähköveron merkittävää kiristämistä. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että kaivosvero tuotti jo ensimmäisenä vuonna odotettua enemmän tuloja valtiolle ja kunnille.

Kaivokset eivät voi siirtyä toiseen maahan, mutta ne voivat sulkeutua ennenaikaisesti. Kun kaivostoiminnan kustannukset nousevat, kaivoksen elinkaari lyhenee, koska toiminnan loppuvaiheessa kannattavuus heikkenee. Tämä tietää huonoa niin taloudelle, ympäristölle kuin varautumisellekin.

Raaka-aineiden saannin katkeaminen merkitsisi, että suomalainen teollisuus joutuisi lisäämään riippuvuuttaan tuontiraaka-aineista. Tämä altistaisi Suomen ulkopuolisille toimijoille ja geopoliittisille riskeille, kuten raaka-aineiden vientikielloille ja hintavaihteluille, jotka voivat kriisitilanteessa nousta kestämättömiksi. Puolustusteollisuuden lisäksi kriisinkestävyys riippuu monista muista strategisesti tärkeistä aloista kuten energia- ja elintarviketuotannosta, liikenteestä ja rakennusteollisuudesta – ja näissä kaikissa kaivosteollisuudella on keskeinen rooli.

Lannoitteiden ja kalkin hinnan nousu heikentää ruoantuotannon kannattavuutta ja voi nostaa elintarvikkeiden hintoja. Rakennusteollisuus kärsii kalkin ja muiden mineraalien kallistumisesta, mikä lisää rakennuskustannuksia ja heikentää investointihalukkuutta. Energiantuotannossa tarvittavat mineraalit, kuten nikkeli ja kupari ovat keskeisiä sähköverkon kehittämisessä ja vihreässä siirtymässä. Näiden vaikutusten seurauksena koko Suomen talouskasvu ja huoltovarmuus voivat kärsiä merkittävästi.

Ukrainan sota on osoittanut, että raaka-aineet ovat keskeinen osa geopoliittista valtapeliä. Suurvallat ovat jo vuosikymmenten ajan varmistaneet mineraalien saantia strategisista kohteista. Kiina on hallinnut harvinaisten maametallien markkinoita ja rajoittanut niiden vientiä ulkomaille varmistaakseen oman teollisuutensa kilpailuedun. Venäjä vuorostaan käyttää luonnonvarojaan geopoliittisena vipuvartena, kuten on nähty energian ja raaka-aineiden viennin rajoituksissa.

Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat viime vuosina heränneet tilanteeseen ja pyrkivät varmistamaan omien raaka-ainevarantojensa hyödyntämisen ja saatavuuden. Suomen ei tule alistua raaka-aineiden tuontiriippuvuuteen, vaan sen tulee vahvistaa omaa tuotantoaan ja varmistaa mineraalihuoltonsa. Nyt tarvitaan pitkäjänteistä politiikkaa, joka tukee kaivosteollisuuden kilpailukykyä ja kestävyyttä – ei päätöksiä, jotka ajavat kotimaisen raaka-ainetuotannon ennenaikaiseen alasajoon.

Jos Suomi verotuksellaan ajaa oman raaka-aineiden tuotantonsa alas, lopputuloksena on kasvava riippuvuus ulkomaisista raaka-aineista ja haavoittuvampi yhteiskunta. Kaivokset eivät ole vain teollisten arvoketjujen selkäranka, vaan myös Suomen turvallisuuden kulmakivi. ▲

PEKKA SUOMELA

TOIMINNANJOHTAJA

KAIVOSTEOLLISUUS R.Y.