Nina Lehtosalo, Kari Pyötsiä: KAJAK-hanke merkittävässä roolissa vanhojen kaivosalueiden riskien selvittämisessä, Pirkanmaalla kolme KAJAK-kohdetta

KAJAK-hankkeessa on tehty merkittävää työtä vanhojen, käytöstä poistettujen kaivosalueiden riskien selvittämisessä ja hallinnassa. Pirkanmaalla sijaitsevan Haverin kunnostus on uraauurtava esimerkki siitä, miten kiertotaloutta hyödynnetään laajan riskikohteen kunnostamisessa.

Suomella on Euroopan mittakaavassa poikkeukselliset mineraalivarannot ja meillä on harjoitettu kaivostoimintaa jo keskiajalta lähtien. Lopetettuja sekä toimivia kaivoksia arvioidaan olevan yli tuhat. Kaivosten malmityyppi, louhitut kivimäärät sekä toimintaa ohjannut sääntely ovat vaihdelleet huomattavasti, mikä on vaikuttanut kaivosalueille sijoitettujen kaivannaisjätteiden aiheuttamiin ympäristö- ja terveysvaikutuksiin. Siinä mielessä tilanne on hyvä, että maassamme ei ole yhtään suljettua tai hylättyä suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaa kaivannaisjätealuetta.

Suomessa on 31 EU:n kaivannaisjätedirektiivin (2006/21/EY) tarkoittamaa käytöstä poistettua tai hylättyä vakavaa ympäristön pilaantumista tai ympäristölle mahdollista vaaraa aiheuttavaa kaivosaluetta (KAJAK), joilla on 42 kaivannaisjätteen jätealuetta. Näistä kaivosalueista 19 on alustavien arvioiden perusteella isännättömiä, ja näiden kohteiden ympäristövaikutuksia ja riskienhallintatarvetta selvitetään pääasiassa valtion rahoituksella osana valtakunnallista Pirkanmaan ELY-keskukseen keskitettyä Maaperä kuntoon-ohjelmaa. Kohteet on asetettu kiireellisyysjärjestykseen ja niiden toimia edistetään seurannan, selvitysten ja kunnostusten kautta. Työhön myönnetyllä rahoituksella on tähän mennessä pystytty toteuttamaan yksi kunnostus, neljä selvitystä sekä keräämään seurantatietoa seitsemältä kohteelta. Toimien ensisijaisena tarkoituksena on ympäristön tilan parantaminen, mutta Euroopan kriittisten raaka-aineiden asetuksen myötä on lisäksi alettu selvittää alueilla esiintyviä kriittisiä raaka-aineita sekä niiden hyödyntämismahdollisuuksia. GTK:n alustavien arvioiden mukaan Suomen kaivannaisjätealueilta voisi löytyä tuhansia tonneja mm. kobolttia ja nikkeliä.

KAJAK-kohteita edistetään seurannan, selvitysten ja kunnostusten kautta. Kuva on Salon Orijärven kaivannaisjätealueelta. Kuva: Sanna Pyysing / Pirkanmaan ELY-keskus

Kaivannaisjätealueet kuormittavat ympäristöä

KAJAK-alueet ovat muodostuneet metallimalmikaivostoiminnan seurauksena. Vanhin alue on yli 100 vuotta vanha ja uusimmalla alueella kaivostoiminta päättyi vuonna 2009. Metallimalmikaivosten kaivannaisjätealueilla ympäristöriskejä aiheuttavat sivukivikasat sekä rikastushiekan jätealueet. Merkittävimmän riskin muodostavat jätealueilta leviävät happamat ja haitta-aineita sisältävät suoto- ja valumavedet, jotka kuormittavat pinta- ja pohjavesiä. Myös mahdolliset reunapatojen ja pohjarakenteiden heikkoudet, pölyäminen sekä joissain kohteissa mahdollisesti esiintyvä säteily muodostavat riskin. Ympäristökuormitus voi jatkua vuosikymmenistä jopa vuosisatoihin. Ekosysteemien ohella haittavaikutukset voivat kohdentua ihmisten terveyteen sekä mm. elinkeinoihin, luonnon virkistyskäyttöön ja maisemaan. Vaikutukset ovat yleensä paikallisia, mutta voivat kohdistua laajoillekin alueille pintavesien kautta.

Kaivannaisjätealueet ovat pysyvän jätteen sijoituspaikkoja. Kaivannaisjätteen määrä voi kohteessa olla niin suuri, että sen poistaminen ja kuljettaminen alueelta ei nykytiedon mukaan ole kannattava vaihtoehto. Kaivannaisjätealueiden riskinhallintatoimien ja kunnostusten tavoitteena onkin ympäristökuormituksen ja siitä aiheutuvan vaaran ja haitan minimointi. Kuormitusta voidaan pienentää esim. ehkäisemällä tai hidastamalla haponmuodostusta ja käsittelemällä suoto- ja valumavesiä. Patorakenteita voidaan vahvistaa sekä pölyämistä ja suoraa altistumista haitta-aineille ehkäistä peittämällä jätealue maa-aineksella. Mikäli kaivannaisjätealueella on jäljellä hyödynnettäviä määriä metalleja tai muita alkuaineita, on mahdollista, että alueella voidaan aloittaa kaivostoiminta uudelleen ja tätä kautta vähentää jätealueen aiheuttamaa ympäristökuormitusta.

Pirkanmaalla kolme KAJAK-kohdetta

Vanhan kultakaivoksen kaivannaisjätealue Ylöjärven Viljakkalan Haverissa on ensimmäinen KAJAK-hankkeessa kunnostettu riskikohde. Ainutlaatuisessa kiertotaloushankkeessa hyödynnettiin valtatie 3:lta vapautuneita pilaantumattomia maa-aineksia.

Haverissa toiminta on alkanut jo 1700-luvun lopulla ja se päättyi 1960-luvulla. Kaivoksesta louhittiin ja rikastettiin ensin rautaa ja sitten kultaa, kuparia sekä hopeaa. Rikastustoiminnan seurauksena kaivosalueen itäpuolelle muodostui Kirkkojärveen rajoittuva rikastushiekka-alue, joka sijoittui osin veden alle. Rikastushiekka-alueen pinta-ala on noin 18 hehtaaria ja sinne on läjitetty 1,4 Mt rikastushiekkaa.

Kohteen selvitys käynnistyi vuonna 2020 osana Pirkanmaan ELY-keskuksen toteuttamaa KAJAK-hanketta yhteistyössä Ylöjärven kaupungin kanssa. Selvityksessä arvioitiin kaivannaisjätealueen mahdollisia ympäristöriskejä sekä suunniteltiin alueelle riskienhallintatoimia.

Selvityksessä hyödynnettiin olemassa olevaa tietoa ja otettiin kaivannaisjätealueelta ja sen lähiympäristöstä suoto-, pinta- ja pohjavesinäytteitä sekä kaivannaisjäte- ja sedimenttinäytteitä. Selvitys valmistui vuonna 2020 ja se oli pohjana alueen riskienhallinnalle.

Ylöjärven Haverin rikastushiekka-aluetta kunnostettiin läheiseltä tietyömaalta vapautuneella maa-aineksella. Kuva: Ylöjärven kaupunki

Yhteistyö tiehankkeen kanssa

Haverin alueen kunnostaminen käynnistyi keväällä 2021. Hankkeen toteuttivat yhteistyössä Ylöjärven kaupunki ja Pirkanmaan ELY-keskus, joka myönsi hankkeelle valtion avustusta.

Hieman yli vuoden kestänyt kunnostaminen valmistui kesällä 2022 ja maksoi noin 4 miljoonaa euroa.

Rikastushiekka-alue kunnostettiin menetelmällä, jossa alue peitettiin tiiviillä, vettä huonosti läpäisevällä maa-aineksella, ja sitä tuotiin alueelle kaikkiaan noin 400 000 kuutiota.

Haverin kunnostusta on kuvailtu kiertotaloushankkeeksi. Hankkeessa hyödynnettiin läheisen valtatie 3:n työmaalta vapautunutta puhdasta maa-ainesta, jonka maalaji oli peittorakenteeseen sopivaa heikosti vettä läpäisevää silttiä. Tällä hetkellä alueella seurataan rakennetun pintakerroksen toimivuutta ja vesinäyttein alueen tilaa.

Riskit kestävällä tavalla hallintaan

Ylöjärvellä sijaitsee myös toinen Pirkanmaan KAJAK-kohde Lakiala, joka on vuosina 1943—66 toiminut entinen kuparikaivos. Kohteessa oli jo aiemmin tehty selvityksiä ja niitä täydennettiin KAJAK-hankkeen yhteydessä vuosina 2022 ja 2023 toteutetuilla tutkimuksilla riskiperusteista kunnostustarpeen arviointia varten. Selvityksissä keskityttiin kaivoksen alueella olevista kaivannaisjätteistä aiheutuvien riskien vaikutusten arviointiin.

Alueella sijaitsee kaksi rikastushiekka-aluetta, joista vanhempi on noin 4,7 hehtaaria ja sijaitsee kaivoksen vieressä olevan Parosjärven eteläosassa, pääosin veden pinnan alla. Uudempi, Parosjärven eteläpuolella sijaitseva noin 17 hehtaarin kokoinen alue on maanpäällinen läjitysalue. Alueille on läjitetty yhteensä noin 2,9 Mt rikastushiekkaa.

Tehtyjen selvitysten mukaan Lakialan kaivannaisjätteistä tai niiden aiheuttamista haitta-ainepitoisuuksista ympäristössä ei aiheudu haittaa ihmisten terveydelle. Ekologinen haitta on havaittavissa kaivoksen viereisessä Parosjärvessä, jossa esiintyy vesieliöille haitallisella tasolla olevia haitta-ainepitoisuuksia. Jatkotoimenpidesuosituksena kaivannaisjätteiden hallinnan osalta on esitetty pintavesiin kohdistuvan kuormituksen ja siitä aiheutuvien vaikutusten säännöllistä seurantaa.

Kolmas Pirkanmaalla sijaitseva KAJAK-hankkeen kohde on Akaan Kylmäkoskella. Sen riskien selvittäminen on tarkoitus aloittaa lähivuosina, kunhan KAJAK-hankkeen jatkorahoitus selviää. ▲

KIRJOITTAJAT:

NINA LEHTOSALO, NEUVOTTELEVA VIRKAMIES, YMPÄRISTÖMINISTERIÖKARI PYÖTSIÄ, PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ, PIRKANMAAN ELY-KESKUS