Anna-Mari Ahonen: Pääkirjoitus: Koskivoimasta keinoälyyn - kaivosteollisuutta Pirkanmaalla 200 vuotta

Pienen ja nukkavierun Tampereen kaupungin kasvu oli kituliasta, ennen kuin skotti James Finlayson 1820-luvulla keksi sijoittaa Näsijärven ja Pyhäjärven väliselle kapealle kannakselle konepajan. Tammerkosken vastakkaiselle törmälle nousi parikymmentä vuotta myöhemmin rautaruukki, joka jalosti nykyisen Ylöjärven alueella sijaitsevan Haverin kaivoksen rautamalmia.

Malmi osoittautui heikkolaatuiseksi, joten toiminnan tueksi rakennettiin masuunin viereen valimo. Ruukki ei kuitenkaan menestynyt. Se myytiin, ja masuuni muutettiin sekin konepajaksi. Samoihin aikoihin Tammerkosken rannalle oli perustettu myös pellavakehräämö ja -kutomo. 1860-luvulla Tampereen konepaja ja Tampereen pellavakehräämö yhdistettiin yhtiöksi, joka talvisodan alla sai nimen Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Osake-yhtiö, sittemmin Oy Tampella Ab.

Tampereen konepajalla oli valmistettu aluksi laivoja, puuhiomokoneita ja vesiturbiineja sekä 1900-vuodesta alkaen höyryvetureita. Voimakkaasti kasvaneen Tampellan toiminta ulottui lopulta peräti 60 toimialalle, mutta monialayhtiö ajautui hiljalleen vaikeuksiin. Raskaasti velkaantuneen 12 000 työntekijän yhtiön tarina uhkasi 1970-luvulla tulla jo tiensä päähän. Tampellaan uskoi kuitenkin vielä yksi pankki. SKOPin rahoituksen tuottaman selkänojan avulla yhtiö karsi rönsyjään ja keskittyi vain muutamiin teollisuusryhmiin, joista eräs oli kaivosteollisuus.

Tätä kautta syntyi kaivoskoneyhtiö Tamrock. Tampella-konsernista irrotettiin 1990-luvun laman jälkeisessä vaiheessa muitakin osia, jotka toimivat perustana monelle nykyiselle suuryritykselle. Vahvat Tampella-juuret on mm. Metsolla, Andritz Hydrolla, Patrialla ja Valmetilla. Tamrock päätyi ruotsalaisen Sandvikin omistukseen.

Tampellan tarina on samalla keskeinen osa suomalaista teollisuushistoriaa ja Tampereen ja Pirkanmaan omaa tarinaa. Kaivosteollisuuden merkitys syntyy erityisesti sen vaatiman kone- ja laitevalmistuksen kautta. Tämän alan palveluksessa työskentelee Pirkanmaalla yli 7000 henkeä, ja sen liikevaihto on miljardeja. Alihankintaketjujen huomioon ottaminen kasvattaisi lukuja vielä entisestään. Alihankkijoiden laajaan joukkoon kuuluu toimijoita aina integraattoreista komponenttitoimittajiin, sopimusvalmistajiin, ohjelmistokumppaneihin ja tutkimukseen saakka. EPEC, Novatron, ST-koneistus, Insta, Arnon ja VTT ovat esimerkkejä kaivosteollisuuden laitevalmistajien merkittävistä alihankkijoista.

Suurimmat yhtiöt toimialalla ovat kuitenkin kiistatta Sandvik ja Metso, jotka molemmat investoivat liiketoimintaansa Pirkanmaalla. Metso rakentaa parhaillaan 150 miljoonan euron arvoista teknologiakeskusta Tampereelle, ja Sandvikin globaalistikin suurin yksikkö sijaitsee täällä. Se on samalla yksi maailman suurimmista kaivoskoneiden kehityksen yksiköistä. Yhtiöllä on Tampereella valtava testikaivos, jossa testataan uuden sukupolven ratkaisuja. Sandvik on jättiläinen myös ympäröivän yhteiskunnan kannalta: yhtiö on Pirkanmaan ylivoimaisesti suurin yhteisöveron maksaja.

Toimialalla on alihankinnan ohella muutakin kautta vaikutusta Pirkanmaan menestykseen. Osin juuri kaivosteollisuuden vuoksi Tampereen seutu on Euroopan johtavia liikkuvien työkoneiden kehityksen ja valmistuksen keskittymiä. Tampereen yliopisto tekee aktiivisesti aiheeseen liittyvää tutkimusta (mm. Mobile Machine Academic Fellows) ja tarjoaa koulutusta sekä runsaasti uusia tohtoripaikkoja. TKI-toiminnan laajuudesta kertoo jotain sekin, että Metso on yksin vastuussa noin 50 prosentista kaikista patenttitoimista Pirkanmaalla.

Kaivosteollisuuden laitevalmistus on myös Sustainable Industry X -aloitteen ydintä. SIX on suomalaisen teollisuuden tuotekehitysverkosto, jonka toiminta Pirkanmaalla on aktiivista. Sandvikin uusi ylpeys Amelia, autonominen kaivoskone, on kehitetty juuri Tampereella. Älykkäiden koneiden ympärille on Pirkanmaalla muodostunut kokonainen ekosysteemi, jonka merkitys vain kasvaa vihreän siirtymän vaikutuksesta.

Tampereen menestys perustuu nykyään jo kasvun kierteeseen. Kun vahvoja toimijoita ja kovia osaajia on paljon, avautuu edelläkävijäyhteistyön kautta uusia mahdollisuuksia. Kaivosteollisuudessa hyödynnetään osin vastaavia teknologioita kuin autoteollisuudessa (mm. sähköistyminen ja autonomisuus), jolloin Pirkanmaan suuret yksiköt voivat toimia katalyyttinä muillekin investoinneille. Tällaisesta kehityskulusta voi hyvänä esimerkkinä mainita Celltechin uuden akkutehtaan.

Pirkanmaa on eurooppalaisen puolijohdeteollisuuden kärkialueita. Siruteollisuuden nopea kehitys luo puolestaan kysyntää kriittisille mineraaleille, joita Suomen maaperässä on useita. Suoranaista kaivostoimintaa harjoitetaan sitäkin Pirkanmaalla edelleen. Vaikka volyymit eivät olekaan laitevalmistukseen verrattavia, on Oriveden liuskeella tai Näsijärven pohjoispäästä louhittavalla Kurun harmaalla graniitilla maakunnalle merkitystä aluetalouden lisäksi myös imagotasolla.

Pirkanmaa on kaivosteollisuudelle velkaa enemmän kuin äkkiä tulisi ajatelleeksikaan. ▲

ANNA-MARI AHONEN

PIRKANMAAN MAAKUNTAJOHTAJA