Pakina Tuomo Tiainen: Alkuaine vanadiinin sähköiset seikkailut

Alkuaine vanadiinin sähköiset seikkailut

Osa 2. Alkuaine vanadiini kuulee kummia

Alkuaine vanadiini oli edelleen käärmeissään, kun se matkasi teräskuonan mukana kuorma-auton lavalla kohti tuntematonta määränpäätä. Maattuaan yhdessä kumppaninsa hapen kanssa kymmeniä vuosia terästehtaan kuonakasassa varsin sekalaisessa seurassa se oli toki helpottunut, kun jotain alkoi tapahtua. Nyt sitä kuitenkin ärsytti se, ettei matkan tarkoituksesta, pituudesta eikä määränpäästä ollut niin mitään tietoa. Hiukan äksynä ja ärtyisänä luonteena se alkoi jälleen marmattaa puoliääneen itsekseen. ”Olisi se hyvä edes tietää, minne ja minkä vuoksi tässä ollaan menossa”, se puhisi. ”Kymmenien vuosien paikallaan makuun jälkeen tällainen tärinä ja hytkytys tuntuu suorastaan särkevän vanhat luuni”, se jatkoi. ”Eikö kukaan täällä tiedä mitään tämän reissun tarkoitusperistä?”, alkuaine vanadiini kyseli. Eihän se itsekään uskonut saavansa vastauksia kysymyksiinsä, kun kaikki kuormassa olivat lähtöisin samasta kasasta eivätkä voineet tietää alkuaine vanadiinia enempää matkan tarkoituksesta.

Osoittautui kuitenkin, että kuorma-auton lavan nurkkaan oli jäänyt edellisistä kuormista nokare vanadiinipitoista malmia. Jäätyään jumiin lavan laitojen kulmaukseen se oli itse asiassa reissannut jo jonkin aikaa edestakaisin ja nokkelana tyyppinä se oli saanut tietoonsa yhtä ja toista. Nyt se kuuli meidän alkuaine vanadiinimme marmatuksen, ponnisteli tärinän avustamana irti pinteestään ja nousi kuormakasan pinnalle marmattajan viereen. Se osoittautui myös mainioksi tarinankertojaksi ja alkoi kertoa tietojaan. Se kertoi, että vanadiinin käyttö oli maailmalla vuosien mittaan lisääntynyt tasaisen voimakkaasti lujien terästen käytön kasvaessa sekä ilmailu- ja avaruusteollisuuden kiinnostuessa vanadiinin käytöstä mm. lujien titaaniseosten valmistamisessa. Toisaalta se kertoi, että vanadiinin tuotanto oli malmivarojen sijainnin ja työvoimakustannusten nousun johdosta luisunut maailmassa harvojen halvan työvoiman maiden käsiin. Niistä saatavan vanadiinin halvan hinnan vuoksi ei maailmalla ollut moniin vuosiin ollut tarvetta vanadiinin saatavuuden ja mahdollisen uusiokäytön miettimiseen.

Viimeisten vuosien aikana tilanne oli kuitenkin muuttunut. Yhtäältä ilmaston lämpenemisen ja siihen liittyvien sään ääri-ilmiöiden syiden etsinnässä oli yhdeksi merkittäväksi syyksi osoittautunut fossiilisten polttoaineiden laajan käytön seurauksena ilmakehään päästetty hiilidioksidi. Se oli saanut aikaan pyrkimyksen kehittää energian tuotantoon uusia tapoja, joissa ei käytettäisi lainkaan fossiilisia polttoaineita.

Lupaavimmaksi loppukäytön energiamuodoksi oli tässä yhteydessä noussut sähkö. Sähkön fossiilittomaan tuotantoon ja siirtämiseen liittyvät ongelmat olivat ratkaistavissa, mutta sähkön varastointi oli osoittautunut vaikeaksi. Varastointipulman ratkaisua mietittäessä olivat yhtenä vaihtoehtona nousseet esille vanadiinin erikoiset sähköiset ominaisuudet ja niihin pe-