Pääkirjoitus, Saku Vuori: Uusia löytöjä, kyllä kiitos!

Geotieteiden yliopistokoulutukseen hakeneiden määrä Suomessa on kasvanut tasaisesti viimeisten neljän vuoden ajan. Tämä suunta on vastakkainen kotimaisten matemaattis-luonnontieteellisten tiedekuntien hakijamäärien yleiselle kehitykselle. Uusilta opiskelijoilta kysyttäessä yksi alan valintaan vaikuttanut motivaatiotekijä on ollut ajankohtaisuus ilmastonmuutokseen ja luonnonvarojen käyttöön liittyen. Medianäkyvyys energiasiirtymän materiaalitarpeista on kasvanut ja parantanut yleistä tietoisuutta ja mitä ilmeisimmin myös kiinnostusta hakeutua aloille, jotka tuottavat ratkaisuja käsillä oleviin energiasiirtymän haasteisiin. Yksi näistä haasteista on nopeasti kasvava ja monipuolistuva materiaalien kysyntä, johon pyritään vastaamaan esimerkiksi EU:n komission esittämällä kriittisten raaka-aineiden säädöksellä. Jäsenvaltioita velvoittavia raaka-aineiden saantia parantavia toimia on säädöksessä suunniteltu niin malminetsintään, kaivostoimintaan, kierrätykseen kuin jalostukseenkin.

Olisinko uskonut vielä pari vuotta sitten, että komissio ehdottaa jokaiselle jäsenvaltiolle kansallista malminetsintäohjelmaa, joka sisältää kallioperäkartoitusta, geokemiallista tutkimusta, geofysikaalisia mittauksia ja olemassa olevan tiedon uudelleen arviointia? En. Enkä olisi arvellut heidän tuntevan kovin hyvin esimerkiksi geokemia-termiä. Jos komission ehdotus hyväksytään esitetyssä muodossa, syntyy mielestäni selvä tarve kutsua työ- ja elinkeinoministeriön johdolla koolle keskeiset alan yksityiset ja julkiset toimijat rakentamaan Suomelle tuloksellinen toimeenpanon malli.

Malli itsessään ei kuitenkaan malmeja löydä. Tarvitaan uutta tietoa kallioperästä ja pitkäjänteistä työtä malminmuodostusprosessien sekä mineraalisysteemien paremmaksi ymmärtämiseksi. Geokemian ja geofysiikan sekä tiedon tulkinnan menetelmäkehitys, lennokkien käyttö ja tekoälyn hyödyntäminen ovat kehitysaskelia, jotka tukevat etsinnän edellytyksiä onnistua. Useiden kymmenien miljoonien eurojen vuotuisista malminetsintäpanostuksista huolimatta edellisestä energiasiirtymän kannalta merkittävästä metallimalmilöydöstä Suomessa on kohta jo viisitoista vuotta. Sakattia edeltävä löytö taas menee pitkälle viime vuosituhannen puolelle (Kevitsa v. 1987).

Vaikka energiasiirtymän edellyttämä uusiutuvan energian tuotanto, siirtäminen ja varastointi tulevat vaatimaan paljon materiaaleja maailmanlaajuisesti, tarvittavat määrät eivät ole läheskään yhtä suuria kuin muiden kuluttamiemme uusiutumattomien luonnonvarojen. Maailmanpankin arvion mukaan tarvitsemme kertaluontoisesti 3 miljardin tonnin suuruisen määrän metalleja ja mineraaleja siirtyäksemme vähähiiliseen energiajärjestelmään. Nyt käytämme vuosittain noin 15 miljardia tonnia kivihiiltä, öljyä ja kaasua (kaasu öljyekvivalenteiksi tonneiksi muutettuna). Nämä fossiiliset tonnit karkaavat myös pitkälti kiertotalouden piiristä taivaalle.

Energiasiirtymä on käytännössä materiaalisiirtymä fossiilisista polttoaineista kierrätettäviin mineraaleihin ja metalleihin. Muutos on tervetullut, varsinkin kun siihen onnistutaan yhdistämään investoinnit Suomeen ja kestävät käytänteet uusien materiaalien tuotannossa kattaen etsinnän, kaivamisen, rikastuksen, jalostuksen ja kierrätyksen. Tuotannon kasvattamisen pariksi tarvitaan keinoja taittaa kysynnän kasvua esimerkiksi materiaalitehokkuuden, teknologiakehityksen ja muuttuvien kulutustottumusten avulla. Uusien malmien löytämisen tarve kuitenkin säilyy. Siinä meillä on vielä työsarkaa.

SAKU VUORI

JOHTAJA, TIEDE JA INNOVAATIOT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS