Arttu Saikkonen, Tessa Finnholm, Claus Enckell: Pohjolan pitojen rikastama Kotimaan pitkä

Perinteikäs Vuorimieskillan Kotimaan pitkän ekskursio (International Student Week Helsinki) suuntasi tänä vuonna Suomen Pohjolaan kohteenaan Pohjois-Suomen terästehtaat sekä sen kaivoskompleksit. Lähes viikon pituiselle opintomatkalle saatiin vuorimiesedustuksen lisäksi opiskelijavieraita myös ympäri Eurooppaa Norjasta, Hollannista, Belgiasta sekä Englannista. Matkaan lähdettiin hyvin varhain rapeissa tunnelmissa helmikuisena aamuna Otaniemen sydämestä. Kun kaikki matkatavarat ja viikon nesteytysvarastot oli ensin saatu rahdatuksi bussiin, aloitimme matkan kohti ensimmäistä ekskursiokohdettamme, Raahen terästehdasta. Bussi oli läpi matkan hiljainen, olihan edeltävänä iltana päästy nauttimaan perinteisten Toogabileiden antimista. Pääsimme iltapäivästä näkemään teräksen jalostamisen massiivisia prosesseja, ja seuraavaksi olikin jo aika suunnata kohti reissun ensimmäistä majoituspaikkaa, jossa luvassa olivat illan kohokohtana pidettävät Pohjolan pidot sitseineen.

Ensimmäinen majoitus- sekä illanviettokohteemme oli kuuluisa Oulun Teekkaritalo. Saavuttuamme paikan päälle rahtasimme jälleen juomavarastoamme sisätilojen turviin, kun oululaiset katselivat iloisina vierestä. Kun tavarat olivat vihdoin paikoillaan, alkoi jo Oulun Prosessikillan kongi kumahdella. Etsimme mukavat paikat sitsipöytien äärestä ja tutustuimme vierustovereihimme. Paikat oli merkitty kiltojen logoilla siten, että vierustoveri olisi eri killasta. Aluksi meille selitettiin sitsisäännöt, jotka hieman erosivat Otaniemen sitsikulttuurista ja erosivat paljonkin ulkomaalaisten vieraidemme pöytäjuhlaperinteistä. Mitä etelästä tulleina saatiin nopeasti huomata, oli se, että laulun sanoin tämä ilta tulee kulkemaan. Ulkomaalaiset vieraat olivat huomattavasti hämmentyneitä aluksi siitä, mitä tapahtuu, mutta illan edetessä he pääsivät mukavasti mukaan rytmiin ja äänihuulten runsaan voitelun jälkeen myös laulukin alkoi luistaa.

Meille tarjoiltiin pääruoaksi pyttipannua, mikä myöhemmin ilmeni olevan reissun nimikkoruoka. Sitsien teemana oli Pohjolan pidot, joita saatiin kokea prosessikiltalaisten ystävällisesti huudahtaessa meille etelän vetelille, että ulkona olisi tosiaan nähtävissä revontulia. Ulkomaalaiset vieraamme ja muutamat vuorimiehetkin juoksivat ulos katselemaan taivaan kaunista väriloistoa. Illan edetessä aluksi mahdollinen ujous, väsymys ja nälkä pääsivät katoamaan ja tunnelma nousi kattoon. Myös ulkomaalaiset vieraat esittelivät meille omia laulujaan.

Kuten kaikkien juhlien tulee jossain kohti käydä, myös Pohjolan pidot piti ajaa loppuaan kohti. Kaikki poistuivat paikalta hymy korvissaan. Vieraina saimme yöpyä Teekkaritalolla, jossa kukin sai ryömiä haluamalleen nukkuma-alustalle. Vain hetkeä myöhemmin väsyneet ja railakkaasti juhlineet etelän matkaajat tuhisivat iloisesti tahdissa kohti seuraavan päivän koitoksia.

Kotimaan pitkän reissun seuraavat päivät koostuivat pitkistä ajomatkoista sekä mielenkiintoisista yritysvierailuista Kevitsan ja Kittilän kaivoksilla sekä Tornion terästehtaalla. Paljon nähtiin ja koettiin! Kokonaisuudessaan viisi päivää kestänyt matka oli pituudeltaan yli 2600 kilometriä, ja viikko sai päätöksensä Otaniemessä järjestetyssä arvoisassa Great Miners Ball -kiitosjuhlatilaisuudessa.

TEKSTI: ARTTU SAIKKONEN, TESSA FINNHOLM JA CLAUS ENCKELL

KUVAAJA: ILMARI TILVIS