keihäiden kokoamisessa – “Ei voi keihääseen kymmentä metriä teippiä” Viime MaOlympialaisten kittaus- kuningas kaukana kisakunnosta – “Holittomat liian hapokkaita”

Edellisvuoden MaOlympialaisissa hurjaan vireeseen päässyt Topias “Bonecrusher” Vanhatalo ei yltänyt parhaaseensa tämän vuotisessa Seppo

Rädyssä. Tähti-kittaajan juomasaldo hupeni 20 % edellisvuodesta, ollen tällä kertaa vain neljä tölkkiä. Kysyimme kittauskuninkaan mietteitä suorituksen jälkeen. Fiilikset tiivistettynä: “kokeilin väliin holittomia, liian hapokasta. Eihän sitä voi olla tyytyväinen”.

Sonja Nylund

Kun Kumpula vaihtui

Norjan öljypääkaupunkiin

Elämäni koki pienen mullistuksen, kun sain paikan Stavangerin yliopiston Risk Analysis -maisterilinjalta ja muutin Länsi-Norjaan. Stavanger sijaitsee 59° leveyspiirillä 150 km linnuntietä Bergenistä etelään. Se on Norjan neljänneksi suurin kaupunki ja väkiluvultaan noin Jyväskylän luokkaa. Vaikka muutto tähän vuonojen ja viikinkien maahan oli unelmien täyttymys, päätös jättää kotoisa mantsa-maailma ja elämä Suomessa ei tietenkään ollut helppo. Päällimmäisenä minulla oli kaksi huolenaihetta: 1) kivenkovana luonnonmantsalaisena alan vaihtaminen social science puolelle järkytti omaa luonnontieteilijän identiteettiä, ja 2) aina PK–seudulla asuneena muuttaminen kauas maan pääkaupungista tuntui vieraalta ajatukselta Stavangerin sijaitessa 7 h ajomatkan päässä Oslosta. Näiden ”kriisien” takia olin jo lähellä muuttaa Osloon opiskelemaan geohazardeja, mutta viime hetkellä päätin ottaa hypyn tuntemattomaan, ja olen siitä enemmän kuin onnellinen.

Minulle oli alusta lähtien selvää, että jos muutan ulkomaille, en mene vaihtoon vaan suoritan koko tutkinnon siellä. Näin uuteen maahan kerkeää tutustua rauhassa ja uusia ystäviä ei tarvitse jättää heti kun ne on tavannut. Minulla heräsi myös kandia kirjoittaessa selkeä kiinnostus riskianalyysia kohtaan, eikä mantsan maisterilinjat vaikuttaneet enää itselle sopivilta. Päätös muuttaa ulkomaille tapahtui siis kuin itsestään.

Riskianalyysi on verrattain uusi ala, eikä tutkintomahdollisuuksia löydy monesta maasta. Oli siis todella hyvä tuuri, että sopiva maisterilinja löytyi näinkin läheltä ja maasta, jota jo valmiiksi rakastin. Stavangerin riskianalyysi-linja on uniikki, sillä se ei keskity mihinkään spesifiin alaan, vaan opiskelijoita tulee eri kanditaustoista ympäri maailmaa: löytyy yhteiskuntatieteilijöitä, ympäristötieteilijöitä, kriminologeja, viestinnän opiskelijoita, IT-alan opiskelijoita, finanssialan opiskelijoita, ja jopa poliisi ja lakimies. Omat tiedot ja taidot ohjaavat sitä, millaiseen riskianalyysiin ja riskien hallintaan haluaa keskittyä, mutta eivät kuitenkaan rajoita sitä. Mantsan kandiopinnoista on ollut iso hyöty, sillä samalla kuin mantsa liittyy kaikkeen, myös kaikkeen liittyy riskejä.

Suomalaisena Norjaan hakeminen ja muuttaminen oli helppoa. Koska yliopiston silmissä kaikki pohjoismaalaiset ovat paikallisia, vaadittujen dokumenttien määrä oli pienempi, eikä muun muassa omaa varallisuutta tarvinnut todistaa. Opiskelija-asunnon saaminen kampukselta hoitui myös kätevästi, kun vain muisti pistää hakemusta ajoissa. Hankittuani norjalaisen hetun, pankkitilin ja puhelinnumeron arki Stavangerissa lähtikin rullaamaan hyvin.

Kun siskoni saapui Stavangeriin kylään, hän totesi, että täällähän tuntuu enemmän Suomelta kuin Ruotsissa. Ilma tuoksuu samalta, kaupoista löytyy tuttuja tuotteita, ja pellot sekä lampaat kampuksen vieressä saavat Stavangerin tuntumaan kuin Viikiltä…jos Viikissäkin olisi vuonoja. Kulttuurishokit ovat jääneet vähälle, sillä suomalainen ja norjalainen elämäntyyli ovat hyvin samanlaisia: myös täällä rakastetaan luontoa ja alkoholia.

Yksi asia, joka aina jaksaa kuitenkin yllättää on se, miten kaunista täällä on. Missä tahansa liikkuukaan, vastaan tulee valkoisia puisia omakotitaloja, kumpuilevia peltoja, jyrkkiä kallioita, vesiputouksia, vuonoja, saaria ja merta. Norjalainen klassikkosanonta ”Ut på tur, aldri sur” pitää todella paikkaansa. Stavanger on oikea retkeilijän paratiisi, sillä upeita vaelluspolkuja löytyy satoja, ja muun muassa Norjan postikorteista tutut Preikestolen ja Kjeragbolten sijaitsevat täällä.

Mutta oli täällä kuinka nättiä hyvänsä, ei mikään ole täydellistä, ja kaipaan tietysti monia asioita Suomesta. First things first: hyvää leipää! Vaikka norjalaiset rakastavat syödä leipää, leipävalikoima kaupoissa on usein todella huono. Hankin siis aina ruisleipää Suomesta, kun minä tai joku tuttu on tänne tulossa. Kuten kaikki tietää, Norja on kallis maa eikä ruoka ole poikkeus. Käytän täällä kuukaudessa keskimäärin 100 € enemmän ruokaostoksiin verrattuna Suomeen. Hintaerot eivät kuitenkaan olleet yhtään niin suuri shokki minulle kuin monille muille ulkomaalaisille.

Maisterilinjallani on paikallisia ja ulkomaalaisia noin 50/50. Tästä huolimatta norjalaiset muodostivat nopeasti omia kaveriporukoitaan ja ulkomaalaiset omiaan. Norjassa sanotaankin samaa, mitä Suomessa: paikallisiin voi olla hankala tutustua. Itse pääsin kuitenkin soluttautumaan norjalaisten ryhmään heti orientaatioviikolla juurikin samanlaisen (juoma)kulttuurin ansiosta. Stavangerin yliopiston orientaatioviikko on viikon mittainen festivaali täynnä aktiviteetteja, bileitä ja konsertteja, ja alkoholi kulkee kädessä aamusta iltaan, jos niin vain haluaa ja jaksaa. Tästä antoi viittaa jo se, että tuutorit aloittivat ensimmäisen päivän etkot tiedottamalla kansainvälisille opiskelijoille: ”Here in Norway we drink a lot!”. Monissa keskustan baareissa on keskiviikkoisin tai torstaisin opiskelija-alennuksia ja kampuksella on auki myös oma opiskelijabaari joka torstai.

Orientaatioviikon jälkeen opiskelijamenot hiipuivat nopeasti, ja olenkin jäänyt kaipaamaan MaO:n ja Suomen rikasta opiskelijakulttuuria sekä

-perinteitä, joita täältä ei löydy ollenkaan. Täällä opiskelijatapahtumista (sekä myös opiskelijoiden asunnoista ja terveyspalveluista) vastaa eräänlainen ”student wellfare organization”, joka kyllä järjesti syksyllä paljon ilmaisia aktiviteetteja, kuten huvipuistopäivän, kajakkiretken vuonoille ja paint&sip iltoja, mutta rahapulan (voiko Norjassa olla rahapulaa??) takia keväällä tapahtumia on ollut vähän.

Puuhaa pystyy onneksi järjestämään kaveriporukallakin, ja aktiviteetteihin on myös aikaa, sillä opiskelu on melko itsenäistä ja luentoja on tällä lukukaudella ollut vaihtelevasti yksi tai kaksi viikossa. Opintojen rakenne on äärimmäisen yksinkertainen, sillä samat kurssit jatkuvat koko lukukauden, kolme 10op kurssia per lukukausi ja viimeisellä lukukaudella pelkästään gradun teko. Kaikki kurssit on etukäteen määrätty, paitsi kolmannen lukukauden kurssit saa valita itse. Silloin on myös mahdollisuus mennä vaihtoon, ja itse olenkin nyt hakenut yhdelle kurssille Huippuvuorille. Mahdollisuutta suorittaa kursseja tällä Pohjoisen jäämeren saarella hehkutetaan täällä paljon, mutta kilpailu kursseille pääsemiselle on äärimmäisen kovaa ja paikkoja on vähän.

Norjalaisten kavereiden ansiosta maan tapoihin ja kulttuuriin on päässyt hyvin kiinni, mutta norjan kielen kanssa minulla on hyviä ja huonoja hetkiä. Ruotsin lukeminen koulussa on tietysti auttanut paljon, varsinkin koska kirjoitettu norja ja ruotsi noudattavat samaa kaavaa. Norjassa on kuitenkin kaksi kieltä: Bokmål ja Nynorsk, ja erot alueellisten murteiden välillä ovat valtavat. Esimerkiksi Stavangerissa ärrä äännetään oslolaisen tavan sijaan ”kurkku-är- ränä”, mikä on osoittautunut minulle mahdottomuudeksi. Norjalaiset yleensä yllättyvätkin siitä, miten paljon heitä ymmärrän verrattuna siihen, miten vähän osaan/uskallan kieltä vielä puhua.

Vahvan murteen lisäksi tiesin Stavangerista kaksi asiaa ennen tänne muuttoa: täällä sataa ja löytyy öljyä. Stavangerissa sataa keskimäärin joka toinen päivä vuodesta, mutta iloiseksi yllätykseksi sää on ollut paljon parempi kuin mitä odotin. Suomalaisena tuuleen, sateeseen ja pimeään on tottunut niin senkin puolesta täällä tuntuu oikein kotoisalta. Ainoa asia, mikä puuttuu, on luminen talvi.

Stavanger pomppasi ihmisten tietoisuuteen 1960-luvulla, kun Pohjanmereltä löytyi öljyä, ja Stavangeria kutsutaankin Norjan öljypääkaupungiksi. Kaupunkikuvassa tämä ei alkuun pistänyt itselläni silmään, kunnes älysin, että esimerkiksi kampuksen laitamilla kohoava metallitorni onkin täyden mittakaavan poraustoiminnan testauskeskus, ja lentokentältä tiheään tahtiin lentävät helikopterit kuljettavatkin ihmisiä öljynporauslautoille ja takaisin. Stavanger myös järjestää vuosittain maailmallakin kuuluisat energia-alan messut (Offshore Northern Seas), jossa viime vuonna muun muassa Elon Musk piti puheen. Täällä ”offshore” on todellinen hittisana ja myös ala, millä voi tienata suuria summia. Itseäni öljy- ja energia-ala ei kuitenkaan houkuttele, ja onneksi Stavanger tarjoaa myös paljon paljon muuta. Norja on täydellinen yhdistelmä uutta ja tuttua, ja elämä täällä on helppoa, koska voi luottaa siihen, että kaikki toimii.