OSSI INTISSÄ

”Vekaralla… Paska; mä olen yhä vaan Vekaralla… Aina herätessäni, luulen olevani taas metässä. Kun pääsin kotiin ensimmäisen gineksen jälkeen, kaikki oli pahemmin…

Ollessani täällä, halusin vain kotiin. Ollessani kotona, kaikki mitä pystyin ajattelemaan, oli paluu mettään…” Noniin, eiköhän nämä Ilmestyskirja. Nyt. -siteeraukset riitä tältä erää!

Moikka arvon mantsalaiset! Ehkä muistatte minut vielä, mutta niille, jotka eivät, olen siis Ossi, maisterivaiheen mantsalainen, joka suorittaa tällä hetkellä asepalvelustaan Karjalan Prikaatissa, tuttavallisemmin ”Vekaralla”, Karjalan Huoltopataljoonassa. Aamujen määrä on ylittänyt puolivälin, joten lienee paras jakaa vähän kokemuksia täältä, ennen kuin ne loppuvat kokonaan.

”Tupa ei läpi syystä, että…” on lause, jota on saanut kuunnella lähes joka ilta viimeisen kolmen kuukauden ajan, yksikön ”sipan” eli siisteyspalvelun yhteydessä. Syitä on ollut totta kai lukuisia: lattialla paskaa, punkkien alla paskaa, ikkunalaudoilla paskaa, punkat ei särmiä, sotilaallinen käytös ei vaaditulla tasolla (joka tupalaisiltani kysyttäessä johtui mukamas naamani menemisestä ”ihan tomaatille” joka kerta, kun siisteystarkastuksen aikana tapahtui jotain vähänkin huvittavaa), sekä lukuisia muita täysin järkeviä syitä.

Lihaniemen (alokaskauden tuvan nimi) legendaarisin ”sipa” ja syy miksi se ei mennyt läpi, tapahtui jo kolmantena palveluspäivänä: ”Tupa ei läpi syystä, että yksi teistä on paskalla!” Tämä tilanne herätti hilpeyttä koko tuvan keskuudessa ja naurattaahan se vieläkin. Oikeastaan tämä ja muut vastaavat tilanteet auttoivat luomaan hyvää ryhmähenkeä alokaskauden tupaan, joka taas teki alkupään palveluksesta vähemmän hajottavaa. Ainoa asia, joka kertomassani tapauksessa harmittaa, on että en ollut paikalla kuulemassa näitä alikkimme legendaksi muuttuneita sanoja… Tupalaiset pitivät kyllä huolen, että kuulin tapahtuneesta! Lihaniemi ja ”lihispojat”, joksi tupaporukaamme kutsuimme, onkin ollut varmasti tähänastisen palvelusajan parhaita puolia. Teidän saattaa olla vaikea uskoa tätä, mutta kaikki intissä ei ole ollut kivaa eikä rötväämiseen ole joka päivä ollut aikaa. Tähänastisen palveluksen kuvaannollisesti sekä kirjaimellisesti synkimmät hetket koin ensiyö-harjoituksessa, jolloin pääsimme ensi kertaa metsään nukkumaan. Päivä alkoi lyhyellä marssilla, jota seurasi ensimmäiset ryhmittymisharjoitukset ja teltan pystyttäminen. Tammikuussa valoisa-aika ei ollut tosiaan kovin pitkä, joten suurin osa näistä toimista jouduttiin hoitamaan pilkkopimeässä. Sää oli juuri plussan puolella, joka ei helpottanut tilannetta. Lumi oli loskaista ja kylmä tuuli puhalsi jatkuvasti koko kehoa vasten. Kun illalla jouduimme vielä ihan hajonneena tetsaamaan oli huumori vähissä.

Muistan ikuisesti sen hetken, kun kouluttajamme sanoi harjoituksen loppuvan 20 yli yhdeksän ja ajatelleeni, että ”hyvä, kellohan on jo suunnilleen tasan yhdeksän”. Katsottuani rannekelloa, opin rankan totuuden: kello ei todellakaan ollut vielä ”suunnilleen tasan yhdeksän”.

Sillä hetkellä, täysin uupuneena, aivooni on piirtynyt ikuisesti yläpuolelleni avautunut, yllättävän nätti tähtitaivas sekä ajatukseni siitä, kuinka vielä jonain päivänä pääsisin huoletta matkustelemaan. Vielä jonain päivänä pääsisin nauttimaan kylmää Sandelsia kesämökilläni. Vielä jonain päivänä… Vaikka nuo kauniit ajatukset antoivat hieman voimaa, eivät ne ole missään vaiheessa palvelustani tuntuneet yhtä kaukaisilta kuin tuolla hetkellä.

Sentään nyt, kun minulla on pian alkamassa fyysisesti rankin harjoitusputki ennen loppusotaharjoitusta, voin todeta, että tuo hiukan toivoa antanut kirkas tähtitaivas, on muuttanut muotoaan suureksi päivittäin paistavaksi kaasupalloksi, jota myös reservin auringoksi kutsutaan. Joka päivä tuo muuttuu suuremmaksi ja kirkkaammaksi ja ennen kuin sen alle lopulta pääsen astelemaan, pyrin ottamaan kaiken positiivisen irti jäljellä olevasta palvelusajastani!

Tai sitten mä hajoan ihan täysin, sekin on täysin mahdollista!

Ja muuten, arvon sotilaskuljettaja Grüner, jos koskaan luet tätä, niin nuo sun viikset: ”Ajetaan!”

Kunnioitettu Sotilaskeittäjä, Jääkäri Ossi Juhani Hentunen

Tätä kirjoittaessa:

Tj:67

Vuosina: 0,18

Kuukausina 2,20

Viikkoina: 9,57

Päivinä: 66,98

Tunteina: 1607

Minuutteina: 96 454

Sekunteina: 5 787 250