Lisää fosforia? Johtavatko fosforilannoituksen rajoitukset ja teollisten rehujen alentunut fosforin määrä lypsylehmien fosforin puutteeseen? Miten fosfori vaikuttaa nautojen terveyteen ja voiko siitä olla oikeasti puutetta?
N
audan elimistö tarvitsee fosforia energia-aineenvaihdunnassa, hermo- ja lihaskudosten toiminnoissa sekä monissa elintärkeissä entsyymeissä. Fosfori kiertää syljessä puskurina ja ylimääräinen fosfori poistuu pääasiassa sontaan ja virtsaan. Fosforin puute on tyypillisintä kasvavilla eläimillä, joilla se voi aiheuttaa riisitautia. Vanhempien eläimien fosforin puute voi näkyä nivelien turvotuksina ja johtaa ontumiseen. Tyypillisiksi oireiksi luetaan myös kylkiluissa näkyvä ”helminauha”, joka ai-
heutuu kylkiluussa olevan ruston ja luun liittymäkohtaan tulevasta turpoamisesta. Nämä oireet tulevat esille vasta, kun eläin on ollut puoli vuotta fosforiköyhällä dieetillä, ja usein tähän liittyy myös D-vitamiinin puutos. Fosforin puutteeseen liitetään myös oireita, jotka voivat olla seurausta muiden ravintoaineiden puutostiloista. Tällaisia ovat esimerkiksi huono syönti, alentunut maitotuotos, hedelmällisyysongelmat ja huono karvapeite sekä voimakas itsensä, muiden eläinten tai seinien nuoleskeleminen. Alkulypsykaudesta lehmä voi olla negatiivisessa fosforitaseessa. Jos fosforia myöhemmin on tarjolla riittävästi, lehmällä on mahdollisuus varastoida sitä luustoon alkulypsykaudella käytettäväksi. Fosfori voidaan määrittää naudan verestä. Se yksin ei anna riittävää kuvaa pitkäaikaisesta fos-
ANNE NIINISTÖ
foritaseesta, koska fosforin määrä voi alentua myös muista syistä. Tärkeämpää onkin määrittää syödyistä rehuista saatu fosfori. Lisäksi olennaista on, että säilörehu on laadultaan hyvää ja lehmät märehtivät, koska sylki vaikuttaa fosforin saantiin.
Päivälaskelma kertoo lisätarpeen Tuleeko fosforista puutetta suomalaisella ruokinnalla? Pitkän uran tehneen ruokinta-asiantuntijan Lea Puumalan mukaan joitakin tapauksia on viime vuosien aikana ilmennyt hiehoilla, kun säilörehun fosfori on alhainen ja hiehoille annetaan lypsylehmien kivennäistä, jossa ei ole fosforia. Fosforin puutteesta voi puhua, kun saanti on alle 3 g/kg kuiva-ainetta, eikä eläin saa väkirehuista lisäfosforia. Muuten fosforia on riittävästi, jos lehmä syö hyvin ja on terve.
Lehmän fosforitarve on 20–90 grammaa päivässä ja riippuu maitotuotoksesta. Esimerkiksi 30 kiloa lypsävän lehmän fosforitarve on noin 80 grammaa päivässä. Jos oman karjan fosforin puute askarruttaa, kannattaa sekä viljasta että säilörehusta teettää kivennäisanalyysit ja tarkistaa teollisten rehujen fosforitaso. Lisäksi tarvitaan tieto eläimen syömistä rehumääristä. Näiden tietojen perusteella voi laskea fosforin saannin. Helpoin tapa on teettää ProAgrian asiantuntijalla päivälaskelma, jossa näiden lähtötietojen avulla voidaan helposti selvittää oman karjan fosforin saanti ja mahdollinen lisätarve. Anne Niinistö, ruokinnan ja maitotilojen erityisasiantuntija, ProAgria Etelä-Pohjanmaa; kirjoituksen asiantuntijana eläinlääkäri Seija Perasto
Voiko viljelyn kannattavuutta parantaa? Kyllä voi. Avullamme löydät keinoja, menetelmiä ja tekemisiä, joiden avulla lisäät viljelyn kannattavuutta. Saat meiltä parhaimman asiantuntijanäkemyksemme ja suosituksemme siitä, mitä kannattaa tehdä. Kannattaako panostaa pellon tuottokyvyn nostoon vai markkinoihin, mitä kannattaa viljellä ja mitä kannattaa tehdä kasvukauden aikana. Valitaan yhdessä sinun tilallesi sopivin ratkaisu, jolla pääset tavoitteeseesi ja teet tulosta.
Kiinnostuitko? Lue lisää palvelustamme www.proagria.fi/viljelysuunnittelu
ProAgria – Menestyksen mahdollisuuksia ProAgria Keskusten ja ProAgria Keskusten Liiton johtamisjärjestelmälle on myönnetty ryhmäsertifikaatti.
1/2016 maaviesti 11