NEWS
LETTER
4 / 2007
Suomalaisia vapaaehtoisia matkalla Villingin saaressa j채rjestettyyn palanneiden tapaamiseen.
Pääkirjoitus ”Onkos täällä kilttejä vapaaehtoisia?” Jouluna kiltteys punnitaan. Esimerkiksi suomalaiseen jouluperinteeseen kuuluu, että pikkulapsia kehoitetaan joulun alla käyttäytymään hyvin sillä verukkeella, että tontut saattavat katsella ikkunan takana. Kiukuttelu ja sisarusten kiusaaminen kiirivät siten nopeasti joulupukin korviin ja joululahjat saattavat jäädä saamatta. Ihminen onkin kiltti aina suhteessa johonkin muuhun. Lapsi suhteessa kavereihin ja vanhempiin, tai esimerkiksi sosiaalisiin odotuksiin, kuten koulu- ja kotitöihin. Mites me lapsuusiän ohittaneet? Milloin me voimme sanoa ”kyllä herra joulupukki, olemme olleet kilttejä”? Helsingin sanomien verkkosivuilla voi tehdä kiltteystestin ja testata kuinka monta lahjaa kuusen juurelta tulee löytymään. Testissä lahjoja kertyy muun muassa kierrättämällä, tervehtimällä bussikuskia, olemalla töissä ahkera ja auttamalla vanhempia ihmisiä. Kiltteys assosioituukin usein vahvasti juuri toisten ihmisten auttamisen ja ystävällisyyden kanssa, ja siten myös vapaaehtoisuuden kanssa. Jos autat toista ihmistä kaupungilla, olet kiltti, mutta jos teet sitä säännöllisesti ja ilman korvausta, olet vapaaehtoinen. Jos suot ystävällesi aikaa auttaaksesi häntä vaikka muutossa, olet kiltti. Jos sen sijaan annat ajastasi usein toista ihmistä tai asiaa auttaaksesi, olet vapaaehtoinen. Raja on häilyvä ja kokemuksesta tiedämme, ettei palkkio näyttäydy pelkkinä lahjoina vaan paljon muuna, kuten hyvänä mielenä ja solmittuina ystävyyssuhteina. Suurin osa Maailmanvaihdon Newsletterin lukijoista on jollain lailla tekemisissä vapaaehtoistyön kanssa, oli sitten vapaaehtoistyöntekijä Suomessa tai maailmalla, järjestöaktiivi tai vaikkapa isäntäperhe. Toisen ihmisen auttaminen ja yhteisen asian hyväksi toimiminen on siten meille arkipäivää. Täten otsikkonakin olevaan kysymykseen voidaan katsoa löytyvän vain yksi oikea vastaus: ”Kyllä herra joulupukki, olemme olleet kilttejä!”. HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!! Meri Tennilä Hallituksen jäsen Hesarin kiltteystesti (suomeksi): http://www2.hs.fi/extrat/hsfi/hupi/joulutesti/default.asp
2
Letter from a member of the board ”Are there any kind volunteers here?” At Christmas your kindness of the past year will be evaluated. For example, it is in the Finnish Christmas tradition that little children are encouraged to behave themselves and to be kind overall, for the gnomes might be watching their actions through the windows. Thus being capricious and bullying your siblings will eventually lead to Santa Claus hearing about it and you just might end up without presents this year. Afterall, one is kind always in relation to something else: a child to his or her friends and parents or social expectations like homework and house chores. But what about us who have already passed our childhood? When are we allowed to say ”Yes, Mr. Santa, we have been kind this year?” At the website of the newspaper Helsingin Sanomat everyone can test their kindness and see how many presents they will find under the christmas tree. In the test presents are acquired by recycling, saying hello to the bus driver, working hard and helping elderly people among other things. Kindness is often associated with helping other people and being friendly, and thus also with being a volunteer. If you help a person crossing the street downtown, you are being kind, but if you do it constantly and without charge, you are being a volunteer. If you take the time to help your friend who is moving, you are being kind. If you constantly take the time to help other people or a cause, you are being a volunteer. It is often a fine line between the two, and from our experience we know that the reward for being a volunteer is not just presents under the christmas tree but much much more, like good spirit and new friendships acquired. Most of our Newsletter’s readers have something to do with volunteerism, whether one would happen to be a volunteer in Finland or abroad, active member of the organisation or a host family. Hence helping another human being and working for the common good is a daily thing for us. To answer the question read in the topic of this text, we can say: ”Yes, Mr. Santa, there are!” Merry Christmas to each and every one of you!! Meri Tennilä Maailmanvaihto ry board member The kindness test (in Finnish): http://www2.hs.fi/extrat/hsfi/hupi/joulutesti/default.asp
3
Sisältö Minna Halonen, Meksiko ”Terkkuja Meksikosta!!!” Meksiko on vienyt sydämeni, rakastan Meksikon katuja ja maisemia, kulttuuria ja aurinkoa!
Santtu Laine, Honduras ”Papuja, papuja, papuja...” Katsaus Hondurasilaisen keittiön antimiin.
Suvi Pesälä, Intia ”Namaskara!!!” Kolme ensimmäistä kuukautta Intiassa takana ja onneksi vielä yhdeksän edessä.
4
Sisältö ICYE-Federaation yleiskokous Kansainvälisen ICYE -federaation ylin päättävä elin, yleiskokous, pidettiin marraskuun alussa Taiwanin Taipeissa.
s. 6
Contents Pääkirjoitus
2
ICYE Federaation Yleiskokous
6
Maailmanvaihto 50v!
9
SM Päivät Jamilahdessa
10
Vapaaehtoisena Suomessa
12
Palanneiden tapaaminen
14
Vapaaehtoisena maailmalla
16
Runoutta / Poetry (in Finnish)
22
Ajankohtaista
24
Tapahtumakalenteri
25
Lehden tiedot
27
ICYEn toiminnan lähtökohta ICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 30-40 nuorta vuosittain.
Vastavuoroisuusperiaate Maailmanvaihdon ohjelma on vastavuoroinen eli vapaaehtoistyöhön lähettämisen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä kohtaamisia myös Suomen maaperällä. Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiamme. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.
5
Syksyllä tapahtunutta ICYE-Federaation yleiskokous Taiwanissa 5.-10.11.2007
Kansainvälisen ICYE -federaation ylin päättävä elin, yleiskokous, pidettiin marraskuun alussa Taiwanin Taipeissa. Kokoukseen saa osallistua jokaisesta federaatioon kuuluvasta järjestöstä yksi virallinen edustaja ja yksi tarkkailija. Koska Maailmanvaihdon Pääsihteeri Anni Koskela toimi kokouksen puheenjohtajana, valittiin minut kokoukseen edustamaan Suomea ja Maailmanvaihtoa. Kokouksen aikataulu oli varsin tiivis ja usein ruokatauoillakin oli jotain pienempää kokousta menossa. Omaa aikatauluani täytti lisäksi vielä se, että sain ensimmäisenä päivänä kuulla olevani mukana vetämässä minimilaatuvaatimuksia koskevaa työryhmää. Omalta kannaltani yksi
6
kokouksen parhaista anneista oli oppia tuntemaan kasvotusten ne ihmiset, joiden kanssa olen sähköpostitse säännöllisesti yhteydessä. Lisäksi oli todella mielenkiintoista osallistua isoon kansainväliseen kokoukseen ja koko federaation asioita koskevaan päätöksentekoon. Kokouksen aikana hyväksyttiin ICYE Federaation uudeksi täysjäseneksi Ugandan ICYE (UVP) ja jäseniksi FEVI Ecuadorista, ADVIT Moldovasta, United Planet Yhdysvalloista ja ICDE Intiasta. Kokoukseen osallistuivat myös yhteistyöjärjestöjen edustajat Vietnamista ja Etelä-Afrikasta. Maailmanvaihto sopi alustavasta aloittavansa evs-vapaaehtoisten
vaihdon Moldovan kanssa ja jatkavan tänä vuonna alkanutta yhteistyötä Vietnamin kanssa. Kokouksessa puhuttiin myös uusista maailmanlaajuisista evshankkeista. Maailmanvaihto on aikeissa osallistua myös ensi vuonna kansainvälisen ICYE toimiston koordinoimiin evshankkeisiin Aasian ja Afrikan maiden kanssa. Näiden hankkeiden kautta muutamalla suomalaisella nuorella on mahdollisuus lähteä EU:n rahoittamaan vapaaehtoistyöhön Aasian ja Afrikan maihin ja samoin muutamia nuoria Aasian ja Afrikan maista tulee Suomeen vapaaehtoistyöhön EU:n rahoittamana.
Kokouksessa valittiin seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi ICYE –federaation hallitus. Varsin tiukoissa vaaleissa puheenjohtajaksi valittiin englantilainen Miguel Gonzalez, rahastonhoitajaksi uusiseelantilainen Michelle Bateman ja jäseniksi islantilainen Kjartan Due Nielsen sekä mosambikilainen Paulo de Araujo. Hallitus toimii federaation ylimpänä päättävänä elimenä seuraavaan yleiskokoukseen asti, joka pidetään Uudessa-Seelannissa marraskuussa 2009.
Tärkeimpiä kokouksessa tehtyjä päätöksiä olivat minimilaatuvaatimusten muokkaaminen niitä käsitelleen työryhmän ehdotuksen mukaisesti ja evs-vapaaehtoisten poistaminen vaihdon suuruutta määrittävästä luvusta, jonka mukaan jokaisen jäsenjärjestön maksut federaatiolle määrittyvät. Lisäksi kokouksessa hyväksyttiin tilinpäätös vaihtovuodelle 06-07, tarkistettu talousarvio vuodelle 07-08 ja alustava talousarvio vuodelle 08-09. Osa kokouksen ajasta oli varattu myös uusille vaihto-ohjelmille, joita ovat ICYE:n lyhytohjelma Steps, yli 30-vuotiaille suunnattu ohjelma ja siviilipalvelusohjelmat ulkomailla. Lisäksi yksi suurimmista ICYE-ohjelmamaista, Saksa, lopettaa kokonaan ICYE-ohjelman kautta vapaaehtoisten lähettämisen. Saksan valtio on käynnistänyt maksuttoman vapaaehtoistyöohjelman, jonka kautta saksalaiset voivat osallistua vapaaehtoistyöhön etelän maissa. Vastaavia suunnitelmia valtion rahoittamista vaihto-ohjelmista on myös ollut ainakin Italiassa ja Ranskassa.
7
Syksyllä tapahtunutta
Nähtäväksi jää, miten tällaisten ohjelmien yleistyminen vaikuttaa perinteiseen ICYE vapaaehtoistyövaihto-ohjelmaan. Kaiken kaikkiaan yleiskokous oli rankka, mutta erittäin mielenkiintoinen! Kaikki järjestelyt oli hoidettu loistavasti ja Taiwanin ICYE oli nähnyt valtavasti vaivaa kokouksen onnistumiseksi. Vaikka aika meni siivillä ja usein tuntui, ettei työryhmille ollut tarpeeksi aikaa, niin
8
sunnuntaina Taipeista suuntasi eri puolille maailmaa väsyneitä, mutta tyytyväisiä icyeläisiä.
Tiina Karro Järjestösihteeri
Hei kaikki vanhat ja nykyiset ICYE:läiset tai Maailmanvaihtolaiset! Ensi vuonna järjestömme on lähettänyt ja vastaanottanut koululaisia ja vapaaehtoisia jo 50 vuoden ajan. Tämän kunniaksi on suunnitteilla juhla, jonne toivoisimme sinunkin saapuvan. Voisitko ystävällisesti lähettää päivitetyt yhteystietosi Anni Koskelalle Maailmanvaihdon toimistoon (maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi), niin voimme lähettää sinulle kutsun juhlaan kun juhlapaikka ja -aika varmistuvat. Olisi myös mielekästä tietää koska olet itse ollut mukana järjestön toiminnassa ja millä tavoin. Toivottavasti saamme juhliin vieraita järjestömme koko viidenkymmenen vuoden ajalta! Juhlavuoden kunniaksi on myös tarkoitus toimittaa juhlajulkaisu. Kiinnostaisiko sinua kirjoittaa siihen? Ota yhteyttä toimituskuntaan joko puhelimitse Topias Hirvoseen (0400-749933) tai toimistoon (09 774 1101 / maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi). Olet myös tervetullut suunnittelemaan juhlaohjelmaa. Mikäli kiinnostuit jätä yhteystietosi toimistolle.
Nähdään ensi vuonna juhlien merkeissä! Ystävällisin terveisin, Anni Koskela, pääsihteeri Anniina Lahtinen, hallituksen puheenjohtaja P.S. Toivottavasti laitat viestiä eteenpäin tuntemillesi ICYE:läisille, jotta saisimme yhteyden mahdollisimman moneen.
9
Syksyllä tapahtunutta Syysmasennuksenpoistopäivät 17-18.2007
Pimeänä marraskuun perjantai-iltana joukko monista eri maista tulevia nuoria kävelee reput selässä Haminassa, mitä se tarkoittaa? No, totta kai perinteisiä Syysmasennuksenpoistopäiviä, eli ystävien kesken SM-päiviä, jotka järjestettiin tänä vuonna kahden aikaisemman vuoden tapaan Jamilahden opistossa Haminassa. Viikonloppuna paikalla oli 15 ulkomaalaista vapaaehtoista sekä seitsemän henkinen tiimi. Virallisesti leiri alkoi vasta lauantai-
10
aamupäivällä, mutta edellisvuosien tapaan monet saapuivat paikalle jo perjantaina. Viikonlopun aikana vapaaehtoiset saivat itse vaikuttaa leirin sisältöön paljon kertomalla toiveitaan viikonlopusta. Tuloksena oli mukava viikonloppu yhdessä aikaa viettäen, mm. Pelejä pelaten, musiikkia kuunnellen, joitain tähänastisia Suomessa koetettuja asioita läpikäyden, Haminaan tutustuen ja tietenkin suomalaiseen tapaan saunassa löylyjä heittäen. Leirin ilmapiiri oli leppoisa ja läheinen. Myös kaunis, vaikkakin hieman viileä sää omalta osaltaan sai monen syysmasennuksen poistumaan. Teksti ja kuvat: Sanna Nerola Hallituksen jäsen
11
Vapaaehtoisena Suomessa The Everyday Helsinki Alice: Would you tell me, please, which way I ought to go from here? The Cat: That depends a good deal on where you want to get to Alice: I don’t much care where. The Cat: Then it doesn’t much matter, which way you go. Alice: …so long as I get somewhere. The Cat: Oh, you’re sure to do that, if only you walk long enough. Lewis Carroll
From infinitive options we could have taken, we as volunteers decided to take the same Finnish road for a year in a country that was pretty much a mystery for all of us. We decided to change our lifestyles drastically and started to live a new experience surrounded by the unknown and the world of surprises; and we decided so because in a way or another, back home we were missing something and we thought this could be a way to get it. That is pretty much the idea I had when I first arrived to Finland. But back then, I would have never imagine the proportions of that change and the ways it could put my world upside-down because, even if people talked me about some changes and cultural shock and things you will experience, they never mention a hundred, thousand, million of things that changed in my mind and made me discover that not only the environment, routines and activities changed, I did as well.
12
I have to say that, even if I have been here for a short time, I have already realized that there is pretty much nothing I can take for granted in this world. There is nothing I can now believe blindly in, not even my own decisions, and that is one of the most wonderful parts of this experience. Okay but I chose to write because I wanted to let you know how is my daily experience in Helsinki, so here I go: this city simply rocks my world, and I can give you some reasons why: Because here in Helsinki every street has something special to show and you can spend entire afternoons visiting the cutest little antique shops with really old toys, design shops, art galleries that sell real Miró or Chagall paintings or beautiful little Kahvila; or just walking around picking up leaves with gorgeous forms that fell from the trees everywhere (now in autumn of course) and talking to someone amazing about nothing and everything at the same time. “Every step you take, every move you make” really brings you to a different road and a different ending, and I still get surprised how a city with such a small number of inhabitants can be so full of diversity and of things that seemed to be waiting to be discover. Because I have a great host-family and I feel really lucky to be with them since they are really nice people and opened me the
doors of their home as well as give me the freedom to spend a lot of time by myself. I live and work with amazing people that have made until now my “cultural shock” so soft, that I have barely felt it. My coworkers are actually some of the nicest people I have met here in Finland and I am really glad I have the opportunity to spend this year with them; they have and demonstrate all the joy and happiness Latin persons have, but at the same time they are also amazing with the kids and have a great Päiväkoti. And finally, because I have found the most amazing, international, funny and nice group of people that make my days a comedy show in which there is no longer time for sad depressive days. It is not only the fact of learning about a new culture through everyday experiences, but it has also to do with those little details that can become funny experiences to tell to your friends and family back home. Those little things people do for and with you that make you feel like there is someone here in the other side of the world that is ready to hear all the boring things you have to say and pretend they are priorities for them as well, just to make you feel well. Because of things like going to spinning with Leda and after some kahvi near the gym, meeting in Kamppi near the huge lime-green thing, the Mbar, every weekend a new place to meet took out from the “Helsinki nightlife guide” or a person’s
advice, being grumpy because we have no flat to go to all together before partying, the visits of funny Manolo, kahvi with Noora, lentopallo on Fridays with Milla my favourite contact person (well and the only one), Finnish lessons with the crazy old woman and Ernesto, “paquete”, “Finlandia me está quitando la felicidad”, “the social butterfly”, “tristezza nel cuore”, “Kolumbialainen”, “Shaki, Shaki”, Riga, Rukka, “me cago en la leche merche!”… :) and so on… Besides all of that, I have arrived to the conclusion (maybe a premature one, but only time will tell) that even if everyone says to me that the cold and the darkness are horrible things, I have one of the best arms to fight those two: Leda, Noora, Ernesto, Jose, Jana and Aurelia. Paquetes todos :)!
Laura Delgado Columbian volunteer working in Spanish kindergarden Mi Casita in Helsinki.
13
Syksyllä tapahtunutta Palanneiden tapaaminen Villingin saaressa 7.11.2007
Kokoonnuimme 13-14.10.2007 Helsingin edustalle Villingin saareen palanneiden tapaamiseen. Paikka oli äärimmäisen kaunis, merellinen Suomimaisema ruskan loisteessa. Lauantai oli tuulinen, mutta aurinkoisen upea päivä, sunnuntai taas synkempi, perinteisempi suomalainen syyssää. Oli mukavaa tavata muita maailmalla olleita suomalaisia ja vaihtaa kokemuksia. Minusta oli äärimmäisen hyvä, ettei viikonloppua oltu aikataulutettu tiukasti vaan loimme yhdessä aikataulut ja osallistuimme, osin teemoittain, pienryhmäkeskusteluihin. Tunnelma oli
14
lämmin, mikä edesauttoi viihtymään alkuun hyvin kylmässä, vaikkakin kauniissa, vanhassa puutalossa tuulisella saarella. Voin vain kuvitella kuinka sademetsissä asuneet palelivat kun olin itsekin kylmissäni ja olin sentään
tottunut Cochabamban talven kylmiin huoneistoihin. Lauantaina ulkoilimme ja nautimme paitsi maisemista, maittavista ruoista, että toistemme seurasta. Kokemusten jakaminen olikin viikonloput tärkein asia ja hankalistakin puolista keskustelimme rakentavassa hengessä. Kaiken kaikkiaan viikonlopusta jäi hyvin positiivinen fiilis ja oli hienoa nähdä miten maailmalla olo oli positiivisella tavalla muuttanut, kasvattanut meitä kaikkia. Teksti ja kuvat: Milli Mokkila http://personal.inet.fi/yritys/filmillinen Kuvassa: Mari Wikholm
15
Vapaaehtoisena maailmalla Terkkuja Meksikosta!
Päiväkodissa lasten kanssa.
Täällä on kulunut 3 kuukautta nopeasti. Vauhdilla on mennyt aika siitä kun astuin Helsinki-Vantaalla lentokoneeseen valmiina seikkailuun ja uuteen elämääni Meksikossa. Nyt on jo tottunut kaikkeen eikä enää tule vastaan joka päivä uusia ja ihmeellisiä asioita, ja nyt Meksiko tuntuu jo ihan kodilta. Alussa ihmettelemisen aiheita riitti jo pelkästään kaduilla kävellessä ja ympärille katsellessa. Nyt on jo täysin tottunut kaikkeen, esim. lähes joka ruokaan laitettavaan chiliin (enää ei tarvitse juoda kolmea lasia vetta puolen tunnin jälkeen ruokailusta), poskisuudelmiin, erilaiseen päivärytmiin 16
ja siihen ettei kenkiä heitetä sisälle tullessa pois jaloista. Espanjakin luistaa jo hyvin eikä puhumista ja kuuntelemista enää tarvitse ajatella. Aika nopeasti se kieli automatisoituu ja joka päivä käytettävät sanat ja fraasit oppii kun vaan puhuu paljon eikä pelkää virheitä. Itse puhuin alussa varmasti aika sekavaa espanjaa ja puheensorinani välissä hyppelehti itse keksimiäni sanoja ja taivutuksia, jotka käänsin suoraan englannista ja kuulostivat omiin korviini espanjan sanoilta, mutta kaikki y märsivat idean mitä tarkoitan, joten mitäs niista “pienistä” virheistä!:)
Työskentelen päiväkodissa, jonne tulee lapsia vähävaraisista – ja ongelmaperheistä. Lapsia on noin 130 kuudessa eri ryhmässä. Itse vaihdan ryhmää joka päivä, että saan työskennellä kaikkien lasten kanssa ja opin tuntemaan kaikki lapset paremmin. Työpäiväni ovat lyhyitä, 4 tuntia, mutta lähes joka päivä työtä olisi enemmän kuin aikaa tehdä sitä ja päivät kuluvat tosi nopeasti. Lapsia on monenlaisia laidasta laitaan. On tosi vilkkaita ja äänekkaita lapsia, jotka eivät helposti tottele aikuisia ja kapinoivat minkä kerkeävät, mutta toisaalta myös on tosi hiljaisia ja ujoja lapsia, jotka lähes aina seisoskelevat yksin porukan ulkopuolella eivätkä helposti tule leikkeihin ja peleihin mukaan muiden kanssa. Tykkään siitä, että haastetta ja tekemistä riittää. Sellaiset hetket, kun huomaa onnistuneensa jonkin asian suhteen, ovat parhaimpia ja palkitsevimpia töissa. Esimerkiksi kun joku lapsi, joka ei lähes koskaan tule vapaaehtoisesti kenenkään syliin tai anna ottaa mitään kontaktia, tulee syliin tai ottamaan kädesta kiinni, se tuntuu aivan mahtavalta.. Tai kun saa jonkun hiljaisen ja sisäänpäinkääntyneen lapsen leikkeihin mukaan muiden kanssa, tai jonkun lapsen, jonka ei ole koskaan kuullut puhuvan mitään, sanomaan jotain. Hetket, jolloin huomaa saaneensa lasten luottamuksen, ovat ikimuistoisia. Alussa erilaiset kasvatus-ja rangaistusmenetelmät tuntuivat itselleni hieman vaikeilta ja on monia asioita, joita en itse hyväksy ja jotka eivät sovi omaan ajatusmaailmaani, mutta nyt niitä asioita
Fatima keinussa.
Fernando, 4v, ei puhu kuin muutaman sanan.
17
Vapaaehtoisena maailmalla ei enää ota niin henkilökohtaisesti ja mieti kotona töitten jälkeen, vaan ne osaa jättää työpaikalle. Monia asioita ei hyväksy, mutta niiden kanssa on oppinut elämään eivätkä ne enää järkytä.
Meksiko on vienyt sydämeni, rakastan Meksikon katuja ja maisemia, kulttuuria ja aurinkoa! Rakastan näitä kapeita katuja minne sattuu pysäköityine autoineen, taloista ja kaupoista kuuluvine musiikkineen, ovien pielissä istuvine sombrerohattuisine miehineen, roskineen ja ruokakojuineen. Kaduilla on tunnelmaa! Täällä voi ihan hyvin pysäköidä auton keskelle tietä ja antaa muiden odottaa jonossa takana sen ajan kun toimittaa sisälle jonkun asian, eihän siinä kestä kuin muutaman minuutin! (jos ei jää
18
suustaan kiinni sisälle juttelemaan, kuten kulttuuriin kuuluu…) Täällä olen oppinut ottamaan elämän rennommin ja olemaan turhia kiirehtimättä, koska Meksikohan on tunnettu mañana mañana-kulttuuristaan, asiat eivät aina tapahdu ihan nopeasti ja silloin kuin pitäisi. Hmmm, voi olla, että Suomeen palattuani kaverini saattavat joutua huomauttamaan myöhästelystäni, täällä siihen on tottunut!
Joka tapauksessa, en voi muuta sanoa kuin että tämä on minun juttu ja sen tiedän, että aion palata Meksikoon myöhemminkin!!
Teksti ja kuvat: Minna Halonen Vapaaehtoisena Meksikossa
Namaskara!!! Kolme kuukautta Intiassa takana ja onneksi vielä yhdeksän edessä. Pari viikkoa sitten juhlittiin Divalia ICYEleirillä ja oli tosi hauskaa. Käytiin Tamilnadussa vuorilla, yöt oli jäätävän kylmiä eikä kukaan ollut varautunut ottamaan tarpeeksi lämmintä vaatetta Intiaan. Mukavinta oli ehkä vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia projekteista ja Intiasta. Kaikilla oli omansa, mutta kaikki olivat iloisia, että olivat tulleet Intiaan. Projektistani odotin autistisia lapsia ja luulin, että physically challenged tarkoittaa liikuntarajoitteista. Työpaikka olikin terapeuttinen yhteisö mielisairaille. Olisin hirveästi halunnut työskennellea lasten kanssa mutta nuorin oli reilu kaksikymppinen. Ensimmäiset viikot aika meni kelloa katsellessa, kun ainut ohje oli tarkkailla mitä tapahtuu. Sitten aika kului ja sain enemmän työta ja vastuuta. Nyt pidän työstäni tosi paljon ja se on todella mielenkiintoista. Olen todella iloinen, että sain juuri tämän projektin. Entinen kämppikseni on kotoisin Gujaratista Länsi-Intiasta. Hän oli todellinen aarre hänelta pystyin kysymään kaikkea työhön ja Intiaan liittyvää. Lisäksi hänen kanssaan oli helppo kulkea ja käydä kaupungilla, koska hän puhui hindia ja tiesi mitä mistäkin kannattaa maksaa. Harmi, että hän oli täällä vain pari kuukautta harjoittelijana ja palasi kotiinsa. Kävin hänen kotonaan katsomassa Navaratri-festivaaleja joissa tanssittiin
monta yötä alttarin ympärilla. Navaratri tarkoittaakin muistaakseni yhdeksän yöta. Olin niin eikoinen näky koristellussa navaratripuvussa, että lehtimies halusi ottaa minusta kuvan tanssimassa ja rukoilemassa alttarin edessä. Paluumatkalla vietin yhden päivän Mumbayssa.Vierailin katulapsiprojektissa, jossa lapsiorjat kokoontuivat pariksi tunniksi ja opettelivat luottamaan ihmisiin ja uskomaan itseensä. Mumbayn laitakaupungit oli kuin festareilla kulkisi pääesiintyjan edessä ihmismäärän takia. Mumbayssa näki paljon selvemmin Intian vastakohtaisuuden ja kastisysteemin, kuin täällä Bangaloressa. Todella rikasta, ja samalla ihmiset nukkuvat kadulla, kun ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Yön vietin Mumbayn rautatieasemalla lepohuoneessa, missä vanhempi nainen ja pikku tyttö huusivat langanlaihalle palvelijalleen, että tee hommat paremmin ja nopeammin. Itse asun Hulimavun kylässä suurkaupunki Bangaloren laidalla. Seutu on mukavaa kun se ei ole aivan kaupunkia, mutta kaupunkiin pääsee reilussa 1-2 tunnissa, matkaa on noin 20 kilometria, mutta Intian liikenne on tunnetusti kaaos. Lähes kaikki täällä puhuu englantia. Myös työpaikalla käyttökieli on englanti. Tosin ensimmäiseen viikkoon en ymmärtänyt paljoakaan mitä ihmiset puhuivat, intian aksentin takia. Eikä kukaan ymmärtänyt minua. Projektissa on kaksi muuta vapaaehtoista, jotka tulivat alunperin ICYEn kautta, kävivat kotimaissaan ja tulivat takaisin itsenäisiksi vapaaehtoisiksi. Emily Ranskasta on täällä jo kolmatta
19
Vapaaehtoisena maailmalla kertaa. Jutta, kuten nimestä arvaakin, on Suomesta joten paikassa on ihan hyvä Suomi- edustus. Yksin olen onnistunut matkustamaan melko hyvin ja löytänyt aina paikasta A paikkaan B nyt tosin jalkoja särkee, kun etsin paikkaa johon olin menossa ja kävelin ympäriinsä monta tuntia. Välillä
sen unohtaa, ettei täällä ole ihan yhtä selkeitä katuja kuin Suomessa. Joitain asioita on Suomesta alkanut kaipaamaan, mutta tuntuu, että jo 1 neljännes Intia-ajasta takana ja enää 9 kuukautta jäljellä... Suvi Pesälä Vapaaehtoisena Intiassa
Papuja, papuja, papuja… Vaikka toisella puolella maapalloa ollaankin, niin paikallinen ruokakulttuuri ei niin hirveästi poikkea suomalaisesta peruna-liha-kurkku-porkkana -linjasta. Tosin mitään edellä mainituista eineksistä ei pahemmin hondurasilaisessa ruokapöydässä nähdä, mutta muita saman makuisia/oloisia kasviksia ja lihaherkkuja kylläkin. Ummm... älkää vain kysykö paikallisten kasviksien nimiä, koska en itsekkään ole niistä selvillä :) Perunan korvaajana täkäläisellä lautasella kököttaa punahohtoiset pavut, eli täkäläisittäin ”frijoles” (Suomessa kidney-papu). Papuja popsitaan joko keitettyinä kokonaisina tai soseena tortillojen, paistetun kananmunan, juuston, makkaroiden ja mantequillan kera. (mantequilla = valkoinen suomalaisen kermaviilin makuinen tahna) Toinen paikallinen perunankorvike on platanot, eli banaania muistuttavat, mutta huomattavasti näitä isommat ”hedelmät”. Platanot nautitaan joko friteerattuna sellaisenaan tai keittojen seassa perunan tapaan. Platanot maistuvat hieman
20
banaanilta, mutta laimeammilta ilman banaanin makeaa makua. Tortillat, eli pyöreät, ohuet, letun näkoiset maissileivät ovat täkäläisiä leivän korvikkeita. Niitä syödään lähes jokaisen aterian yhteydessä, oli sitten kyseessä keitto, grillattu kana, spagetti tai edellä mainittu papuateria. Sen lisäksi, että tortillat toimivat leivän korvikkeena niitä käytetään myös ruokailun apuvälineenä. Normaalista ruokapöydästä ei nimittäin kovinkaan usein löydy veistä ja aina ei edes haarukkaa vaan ruoka kauhotaan suuhun haarukka-sormi-tortilla -kombinaatiolla. Tortillat toimivat myös paremman
puutteessa servetin korvikkeena suun pyyhintöön. Varsin kätevää, pakko myöntää. Friteerattujen ns. matalan lautasen ruokien lisäksi Hondurasilaisesta ruokapöydästä löytyy varsin usein erilaisia keittoja. Keittojen nimet ovat sen verran kryptisiä, etten lähde niitä sen enemmälti erittelemään. Oma suosikkikeittoni (ja myös helpoiten lausuttava) on sopa marinera, eli täkäläinen kalakeitto, joka sisältää katkarapuja, taskurapuja, perunaja platanokuutioita sekä muita vihanneksia. Perinteisten papu- ja platanolautasten lisäksi Hondurasilaiset mättävät enenevissä määrin suuhunsa amerikkalaista roskamuonaa. McDonaldsit, Burger Kingit, Pizza Hutit, KFC:t ja muut pikaruokalat ovat varsinkin paikallisten uusnousukkaiden suosiossa. Uusnousukkaiden siitä syystä, etta edellä mainittujen pikaruokaloiden hintataso on valtaväestön ulottumattomissa. Big Mac ateria kun täällä kustantaa n. 3e, joka vastaa suunnilleen paikallista minimipalkkaa/ päivä.
Kaiken kaikkiaan paikallinen ruokavalio on suomalaiseen perusruokavalioon verrattuna huomattavasti rasvaisempaa. Lähes kaikki ruoka keittoja lukuun ottamatta valmistetaan upporasvassa, eli friteerattuna. Hetkittäin on jopa mahdotonta löytaa paikallisista ruokapaikoista eifriteerattua ruokaa. Tämä näkyy myös paikallisessa katukuvassa, eli lähes joka toisella kadulla vastaantulevalla ihmisenpuolikkaalla on suomalaisille taksikuskeille tyypillinen pallomaha vararenkaineen. Itse olen parhaani mukaan pyrkinyt välttämään vararenkaan muodostumista, mutta katsotaan vuoden jälkeen miltä näyttää. Alussa mainitsin, että paikallinen ruokalautanen ei nyt niin hirveästi poikkea suomalaisesta. Hmmm... nyt kun jälkikäteen luin tarinan läpi, niin huomasin, että kuvailemani ruoat eivät kyllä muistuta pätkääkään suomalaista :D Taitaa aivosolut jo vähitellen unohtaa kotoisen ruokapöydän antimet :) Teksti ja kuvat: Santtu Laine Vapaaehtoisena Hondurasissa
21
Runoutta / Poetry LÄNSIMAINEN YHTEISKUNTA
RAKKAUS ON MATKA
Kulttuuri on valhe
Olenko idiootti?
se on aurinkolasit nenällä se muuttaa värejä
- En, olen kulttuurini tuote ohjeistettu kauniilla arvoilla varustettu viimeisellä myyntipäivällä ja käsittämättömällä tuoteselosteella. Pääsenkö lapuistani koskaan eroon? Vain liottamalla niitä aikoja vedessä odottamalla liimojen sulamista repimällä hellästi ja taas odottamalla.
tuota ja menesty vertaa ja kilpaile länsimainen hyvinvointi mitä se on? Se on tyhjyyttä täydellinen SYSTEEMI jonka annat syödä itsesi pala palalta valituksiin kun mikään ei riitä kukaan ei ole mitään eikä mikään tunnu enää miltään. Jos ei olisi kotia vettä peseytyä, saati juoda ei sosiaaliturvaa tai lomia vain elätettävät vanhempasi taakkana pienen palkan Lauma lapsia vailla koulua ei puhetta bensan hinnasta kun ei autoa kulkea tiesulku esteenä ja katkaistu vedenjakelu… Illalla kadulla miehet kimpussa veriset vaatteet eikä palkkaa vietäväksi perheelle.
22
Kunnes vihdoin olen paljas tyhjä ja avoin avoin ottamaan vastaan sen rakkauden jota varten kuljin niin pitkän polun kompuroin kiviin ja sokaistuin metsän puista. Olen löytänyt rakkauden nähnyt sen kirkkauden elänyt sen loisteessa Ja tiedän, että minun on hylättävä hylättävä kaikki oppimani edellinen elämäni ja lähdettävä matkalle. Se matka on rakkaus kaikkialla ympärillämme jokaisessa hetkessä arkisessa touhussa Se ei näy sitä ymmärtämättömälle mutta on enemmän tosi kuin yhteiskunta jossa nyt elän.
Köyhyys ei takaa onnea -se vain auttaa näkemään olennaisen välittämään lähimmäisestä hyväksymään itsensä.
Runsaus on vessa kun hätä iskee se on hikikarpalo tehdystä työstä tuuli joka pöllyttää tukkaa sade joka kastelee kukkaa.
Rikkaus ei takaa onnettomuutta -se asuu asenteissamme voimme tänäänkin valita olemmeko köyhiä rikkaina vai hukummeko runsauteen?
Runsaus on palkka ja työttömyysturva terveydenhoito ja sosiaaliturva se on sähkö ja lämmin, juokseva vesi se on lämmitys ja terveytesi.
RUNSAUS Maallista mammonaako? -Ehei, vaan sielun ravintoa Mitä tahansa hyvää jonka uskomme ansainneemme Elämme kurjuudessa rikkauksien ja loiston keskellä niin kauan kunnes avaamme oven köyhyyden oven kurjuuden oven jonka takaa olemme jatkuvasti ammentaneet puutetta! Näkemättä sitä rikkautta jossa kylvemme joka päivä.
Runsaus on media ja internetti kännykkäverkko ja lautassetti se on lemmikki ja vapaa-aika se on koulutus ja elo ilman turva-aitaa Runsaus on juustoa paahtoleivällä. Runot on kirjoittanut Milli Mokkila http://personal.inet.fi/yritys/filmillinen
Runsaus on nalkuttavassa puolisossa täydessä jääkaapissa jäätyneissä auton ikkunoissa ja kiireisessä lounastunnissa. Runsaus on läsnä ELÄMÄSSÄ! Se on kahvin tuoksu puron juoksu sunnuntai lounas ja aamun lehti.
23
Ajankohtaista Uutisia Infoilta Caisassa 3.10.
50 v. juhlat Mustasaaressa
3.10. pidettyyn infoiltaa Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöohjelmista Kulttuurikeskus Caisassa osallistui yli 50 henkeä
50 v. juhlien päivämääräksi on varmistunut lauantai 30.8. Juhalat pidetään Helsingissä seurakuntayhtymän kesäkahvilassa Mustasaaressa.
Uusia jäsenjärjestöjä Yleiskokouksessa Taiwanissa valittiin ICYE Federaation uudeksi täysjäseneksi Ugandan ICYE (UVP) ja jäseniksi FEVI Ecuadorista, ADVIT Moldovasta, United Planet Yhdysvalloista ja ICDE Intiasta
Ryhdy isäntäperheeksi! Etsimme isäntäperheitä ulkomaalaisille vapaaehtoistyöntekijöille: Janalle Jana on mukava 19-vuotias saksalainen tyttö. Hän on musikaalinen, ja soittaa pianoa ja viulua. Jana työskentelee vapaaehtoisena Ruskeasuon erityiskoulussa Helsingissä. Sergiolle (Sergio aloittaa vaihtovuotensa Salossa tammikuussa 2008) Sergio on 17-vuotias costaricalainen poika. Hän tulee Suomeen vuodeksi vapaaehtoiseksi Saloon. Mikäli sinä ja perheesi olette kiinnostuneita toimimaan isäntäperheenä Janalle tai Sergiolle otathan pikaisesti yhteyttä Maailmanvaihdon toimistoon!
24
Tapahtumakalenteri 16.1. Infoilta Kulttuurikeskus Caisassa 17.-20.1. Ulkomaalaisten vapaaehtoistyöntekijöiden puolivuotisarviointileiri 25.-26.1. Maailmanvaihto osallistuu Educa-messuille Helsingissä 1.2. 1.2. hakuaika elokuussa 2008 alkaviin ICYE –vapaaehtoistyöohjelmiin päättyy. 9.2. Valintapäivä Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöohjelmiin hakeneille 15.-18.5. Valmennus- ja loppuarviointitapaaminen Kavalahden leirikeskuksessa, Inkoossa
25
Liity postituslistalle!
Join our E-mail List!
Liittymällä Maailmanvaihto ry:n postituslistalle saat sähköpostitse tietoa ajankohtaisista asioista; tulevista leireistä, mahdollisuuksista osallistua kansainvälisiin seminaareihin, erilaisista tapahtumista, jne. Halutessasi liittyä ICYE-listalle lähetä tyhjä viesti osoitteeseen;
By subscribing to Maailmanvaihto’s mailing list you will receive information on current events, such as forthcoming camps, international seminars, trainings, parties, etc. etc. You can either join by..
icye-lista-subscribe@maailmanvaihto.fi
1) sending an blank message to: icye-lista-subscribe@maailmanvaihto.fi
Vaihtoehtoisesti listalle voi myös liittyä Maailmanvaihdon kotisivuilla ”Toimintaa Suomessa” osiosta löytyvän linkin kautta.
2) or through the link that can be found on our web page in the section of ”Toimintaa Suomessa”.
Kirjoita Newsletteriin
Write for Newsletter
Lukijoiden kaikki kirjoitukset aina lyhyistä laajoihin juttuihin ovat lämpimästi tervetulleita. Newsletter ottaa mielellään vastaan myös piirrokset, kuvat, runot, pakinat ja muut luomukset! Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossa oma panoksesi on mukana. Vapaaehtoistyöstä saat myös hyvän mielen.
Readers’ writings wanted. Short or extensive, all writings are more than welcome. We would also happily receive your drawings, photos, poems, anecdotes and other creations! For a price you would get to admire your own contribution in a paper printed and published. Volunteerwork also gives you a pleasant mind.
Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä lehden toimituskuntaan osoitteeseen: tiedotus@maailmanvaihto.fi Toimitus sujuu www-pohjalta sähköpostin avulla, joten siihen voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa.
26
If interested, contact the Newletter staff at: tiedotus@maailmanvaihto.fi Editing is completed on a www-basis and by e-mail so you can take part in around the world.
Tähän numeroon kirjoittaneet tai muuten sen tekoon osallistuneet: Meri Tennilä Anni Koskela Anniina Lahtinen Tiina Karro Sanna Nerola Laura Delgado Milli Mokkila Minna Halonen Suvi Pesälä
Painotiedot Julkaisija Maailmanvaihto ry Päätoimittaja Topias Hirvonen Taittaja Topias Hirvonen Painopaikka Itä-Helsingin Monistus Seuraava aineistopäivä 13.2.2008 Ilmestymisaikataulu 4 kertaa vuodessa Tilaushinta Vuositilaus sisältyy Maailmanvaihto ry:n jäsenmaksuun Yhteystiedot kts. takakansi
Santtu Laine
Vapaaehtoisia palanneiden leirillä Villingin saaressa (Kuva © Milli Mokkila)
27
Maailmanvaihto ry - ICYE Finland Pitk채nsillanranta 11, 00530 Helsinki tel. +358-9-774 11 01 fax. +358-9-731 04 146 maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi www.maailmanvaihto.fi www.icye.org