Maailmanvaihtoa 4/2011 by Maailmanvaihto Maailmanvaihto

ěĔđĚēęĊĊėĘ´ ěĔĎĈĊĘ Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti numero 4/2011

Maailmanvaihtoa – Volunteer’s Voices on Maailmanvaihto ry:n neljästi vuodessa ilmestyvä jäsenlehti, jonka tarkoituksena on toimia kanavana kulttuuristen kokemusten jakamisessa ja niistä oppimisessa. Lehdessä julkaistaan järjestön toimintaan osallistuvien kirjoituksia.

Sisällys

Pääkirjoitus

Editorial

Kutsu glögi-iltaan

Teemana Aasia

Vapaaehtoinen tuli taloon

The small joys in Finland

Reϐlections on Finland as I see it

Minä pidän Suomesta!

Tunnelmia Nepalilaisen lastenkodin katolta

Ni hao!

Mitä ständeiltä saa?

The life between Armenia and Finland

Rewarding experiences in Finland

Ei laitos vaan lastenkoti

Toimintaperiaatteet

30 31 32

Lehti lähetetään kaikille yhdistyksen jäsenille ja sitä myös jaetaan tiedotustapahtumissa. Värillinen versio lehdestä julkaistaan Maailmanvaihdon verkkosivuilla. Seuraavassa lehdessä julkaistavat aineistot tulee lähettää viimeistään 10.2.2012 osoitteeseen tiedottaja@ maailmanvaihto. i. Vuonna 2012 lehteä luotsaa eteenpäin uusi päätoimittaja, joka valitaan vuoden alussa. Julkaisija: Maailmanvaihto ry Päätoimittaja: Suvi Lindgren Taitto: Jenny Asanti Painopaikka: Itä-Helsingin Monistus

Toimituskunta lehdessä 4/2011: Marika Heinonen Praveen Kumar Tapahtumakalenteri Iida-Maria Kinnunen Suvi Lindgren Yhteystiedot Cristina Olari Mauri Pajunen Minna Räisänen Rie Saito Yukiko Tokoro Liisa Veikkolainen

Ajankohtaista

Vielä on aikaa osallistua Euroopan vapaaehtoistoiminnan vuoteen! Vuosi 2011 on Euroopan Neuvoston nimeämä Aktiivista kansalaisuutta edistävän vapaaehtoistyön Euroopan teemavuosi. Teemavuodella on haluttu osoittaa, että vapaaehtoistoiminta on yksi aktiivisen kansalaisuuden ja demokratian keskeisistä ulottuvuuksista. Vuoden tavoitteena on tuoda esiin vapaaehtoistoiminnan merkitystä, lisätä vapaaehtoistoiminnan arvostusta sekä saada uusia vapaaehtoisia mukaan toimintaan. Minut vapaaehtoistyö sai mukaansa lähes 10 vuotta sitten, kun kuulin ensi kerran Maailmanvaihdosta. Vuoden päästä tästä, vuonna 2003, lähdin EVS-vapaaehtoiseksi Saksaan viettämään lukion jälkeistä välivuotta. EVS-jakso oli ikimuistoinen: täynnä uusia kokemuksia ja vino pino uusia ystäviä! Halusin jatkaa ICYE:n toimintaa vaihtojaksoni jälkeen ja tässä sitä vielä ollaan. Toiminta on vienyt mennessään ja antanut mukavaa vastapainoa vuosien saatossa niin opiskeluille kuin työllekin. Hallituksen jäsenenä olen päässyt kurkistamaan myös ICYE-järjestön kansainväliseen kenttään Euroopan Assosiaation vuosikokouksissa sekä muissa ICYE:n seminaareissa. Vuosien varrella on ehtinyt luonnollisesti tapahtua paljon ja hallitustyöskentely on antanut mahdollisuuksia ideoida sekä kehittää Maailmanvaihdon toimintaa. Päällimmäisinä mieleen tulevat esim. toimiston muutto, järjestön 50-vuotisjuhlat, nettisivujen uudistus, ympäristöohjelman laatiminen sekä nyt viimeisimpänä tiedottajan palkkaaminen. Kaikkea ei kuitenkaan ole syytä muuttaa. Järjestön perusarvot ovat pysyneet

samoina ja olemme kerta toisensa jälkeen päättäneet keskittyä ainoastaan pitkäaikaiseen vapaaehtoistyöhön lyhytaikaisen vapaaehtoistyön kolkutellessa ovia. Tulevien vuosien tavoitteena on taas kehittää kouluvierailutoimintaa ja mm. sitä kautta parantaa tietoisuutta Maailmanvaihdosta ympäri Suomea. Nämä jääkööt seuraavalle hallitukselle, sillä olen itse jäämässä pois hallitustyöskentelystä. Ota tilaisuudesta vaari ja vaihda arkea! On mitä mummona muistella on Maailmanvaihdon lempifraasiini ja kiteyttää hienosti kaiken sen, mitä Maailmanvaihto on minulle tarjonnut. Tartu Sinäkin tuumasta toimeen: vielä on hetki aikaa osallistua Euroopan vapaaehtoistoiminnan vuoteen ja saada unohtumattomia vapaaehtoistyökokemuksia! Kädessäsi on vuoden viimeinen Maailmanvaihtoa-lehti, jonka teemana on tällä kertaa Aasia. Suurkiitokset kuluneista vuosista ja piparintuoksuista joulun odotusta kaikille!

Marika Heinonen Hallituksen puheenjohtaja 2010–2011

There is still time to attend the European Year of Volunteering

The year 2011 is the European Year of Volunteering. With a view of developing social solidarity and democracy, the year aims to create conditions that enhance the participation of civil society in voluntary activities, as well as to increase the visibility of volunteering. The purpose is to raise awareness on the different forms of volunteering activities and to attract new people to be involved in them.

Voluntary work sucked me in almost 10 years ago, when I heard irst time from Maailmanvaihto. The next year, 2003, I went to Germany to work as an EVS-volunteer and to spend my gap year after high school. EVSperiod was unforgettable: full of new experiences and crowds of new people. After that, I wanted to continue ICYE activities and here I still am. Activities have swept me and given good balance for studies and work during the years. As a board member I have had a distinctive chance to familiarize myself with international ICYE in the annual meetings of European Association and in other ICYE seminars. Naturally, a lot has happened during these years and board membership has given possibilities to compose and develop the activities of Maailmanvaihto. The irst things that come to my mind are moving of the of ice, th Maailmanvaihto’s 50 anniversary, renewal of web sites, environmental programme,

and as the latest: the recruitment of communications of icer. Nevertheless, everything does not have to be changed. The main values of Maailmanvaihto have remained the same and we have decided to concentrate only on the long-term voluntary work, although short-term programmes have begun to knock the doors. Finally, the objective for the coming years is to develop school visits and thus raise awareness on Maailmanvaihto all across Finland. However, these issues will be tackled by the next board, because I am going to leave the board after this year. Take a chance and change your everyday life! There’s something to remember as a granny. This Maailmanvaihto slogan is my favourite. It crystallizes everything that Maailmanvaihto has offered me. There is still time to participate in the European Year of Volunteering and get memorable voluntary experiences! You have the last issue of the year of Maailmanvaihtoa – Volunteers’ Voices, where the theme is this time Asia. Thank you so much for the past years and wish you ginger biscuit smelling Christmas expectation for all! Marika Heinonen Chairperson 2010-2011

Tervetuloa Glögi-iltaan!

Maailmanvaihto ry kutsuu kaikki järjestön toimintaan osallistuneet glögi-iltaan maanantaina 12. joulukuuta klo 17–19. Ilta on kiitos vapaaehtoisille, tukihenkilöille, isäntäperheille sekä muille kanssamme yhteistyötä tehneille. Tilaisuus pidetään Maailmanvaihdon toimistossa Helsingissä, osoitteessa Oikokatu 3. Tiedät saapuneesi oikeaan paikkaan, jos ovesta sisään astuessasi näet kynttilänvaloa, glögiä, pipareita ja iloisia ihmisiä.

Jos sinulla on ylimääräisiä talvivaatteita, tuo ne glögi-iltaan! Järjestämme tapahtumaan käytettyjen vaatteiden vaihtopöydän, jolta vieraat voivat ottaa vaatteita maksutta. Mahdollisesti jäljelle jäävät talviasut lahjoitamme hyväntekeväisyyteen. Ilmoittaudu torstaihin 8. joulukuuta mennessä. Ilmoittautumiset ottaa vastaan Aino Itkonen (Maailmanvaihdon hallituksen jäsen 2012) osoitteeseen aino.itkonen@helsinki. i. Tervetuloa nauttimaan glögiä Maailmanvaihdon toimistoon!

NEPAL INTIA

Maailmanvaihtoa

Suomesta on tänä syksynä lähtenyt vain yksi vapaaehtoinen Aasian suuntaan. Sama suunta on toisella vuoden vaihteessa kengistään pölyt karistavalla lähtijällä. Suomessa ICYE-ohjelmaan osallistuu tällä hetkellä kuusi aasialaista. Maailmanvaihdon kautta pääsee lähtemään kartaan merkittyihin Aasian maihin: Etelä-Koreaan, Intiaan, Japaniin, Nepaliin, Taiwaniin ja Uuteen Seelantiin.

Maria Kinnunen työskentelee las-

ETELÄ-KOREA

tenkodissa Nepalissa.

JAPANI

Rie Saito Japanista on vapaaehtoisena Hyrylän päiväkodissa Tuusulassa. Yukiko Tokoro Japanista työskentelee vanhusten parissa De Gamlas Hem -vanhusten palveluasumisyhteisössä Kristiinankaupungissa.

TAIWAN Po-Ching Huang Taiwanista on töissä Savonlinnan kristillisessä opistossa. Shu-Wan Wu Taiwanista avustaa Kirkonkylän koulussa Tuusulassa. 7 Niranjan Boopalan Lahta Intiasta työskentelee Suomen kristillissä yhteiskoulussa Piikkiössä. Praveen Kumar Intiasta toimii erityistarpeisten lasten koulu- ja asuinyhteisössä, Sylviakodissa Lahdessa.

Jokin yleishyödyllinen yhteisö

Uudessa Seelannissa saa suomalaisvahvistusta tammikuussa.

UUSI SEELANTI

Vapaaehtoinen tuli taloon Millaista on ryhtyä ulkomaalaisen vapaaehtoisen isäntäperheeksi? Kolme äitiä kertoo, miten vapaaehtoinen otettiin vastaan heidän perheessään. Taina Vehkasalmen perhe Hyrylästä, Helena Ojalan perhe Kristiinankaupungista ja Liisa Oksasen perhe Tuusulasta majoittaa parhaillaan ulkomaalaista vapaaehtoista. Tainan ja Helenan perheeseen vapaaehtoinen saapui elokuussa. Liisan perhe otti vastaan uuden perheenjäsenen lokakuussa. Lehtijuttu innoitti isäntäperheeksi Viime kesänä Taina Vehkasalmi luki lehdestä jutun ulkomaalaisesta vapaaehtoistyöntekijästä, minkä myötä hän innostui isäntäperhetoiminnasta. Pian innostus tarttui myös aviopuolisoon Jake Lähdeniemeen. 8 Taina ja Jake lupautuivat samoin tein majoittamaan Japanista kotoisin olevan Rie Saiton. Isäntäperheeksi ryhdyttiin sillä asenteella, että katsottaisiin, mitä tuleman pitää. Ennakko-odotuksia ei juuri ollut. Taina kuitenkin tiesi hieman ”toisten nurkissa” asumisesta, sillä hän oli viettänyt opiskeluaikanaan kuukauden vaihto-oppilaana Saksassa.

Perheessä on kaksi lasta, 4,5-vuotias Joel ja 2,5-vuotias Leo. Isä Jake on töissä ja äiti Taina kotona lasten kanssa. Perhe halusi vapaaehtoisen tuntevan olonsa tervetulleeksi ja kotoisaksi, joten hänelle varattiin oma huone, hyllytilaa ja kotiavain. Rie saapui Suomeen elokuussa. Jake haki Rien lentokentältä myöhään illalla. Taina oli kotona ulkona vastassa. ”Oli vähän epätodellinen olo, että nytkö meille tulee viides perheenjäsen aika pitkäksi aikaa”, Taina muistelee. Ensimmäisinä päivinä ei ehditty juuri tutustua, sillä lapset vaativat aikaa, ja ensimmäisenä iltana matkaväsymys painoi vapaaehtoista. Aluksi lähinnä hoidettiin käytännön asioita. Perhe esimerkiksi käytti Rieä maistraatissa ja bussilippua ostamassa. Nyt isäntäperhe-elämää on takana kolme kuukautta, ja uusi perheenjäsen on tullut tutuksi. Tainan mielestä Rie on sopeutunut Suomeen hyvin. ”Niin hyvin, että en edes huomaa hänen olevan Japanista! Välillä pyydän häntä puhumaan japania, jotta saisimme eksotiikkaa tänne pimeyteen.” Tainan mielestä kaikki on sujunut hienosti. Rie on iloinen, rauhallinen ja lapset huomioiva. Isäntäperheeltä tarvitaan kuitenkin Tainan mukaan joka tapauksessa joustavuutta ja kykyä ottaa toiset huomioon. Rien vanhemmat ja veli tulevat käymään Suomessa helmikuussa. Rie ja isäntäperhe odottavat jo innolla heidän tapaamistaan. Kolmas Maailmanvaihdon vapaaehtoinen Helena Ojalan perheelle isäntäperheenä toimiminen oli

Rien ja isäntäperheen mukava viikonloppu Joensuussa

jo tuttua, kun he viime elokuussa ryhtyivät Japanista kotoisin olevan Yukiko Tokoron isäntäperheeksi. Aiemmin Ojalat olivat majoittaneet yhteensä kuutta ulkomaalaista vapaaehtoistyöntekijää ja vaihto-oppilasta. ”Meillä on ollut vaihtareita eri järjestöjen kautta. ICYEn kautta Yukiko on nyt kolmas”, Helena Ojala kertoo. Perheeseen kuuluu Helenan ohella isä Pauli, lapset Elina, Hanna ja Emmi sekä koira. Helena ja Pauli ovat molemmat yli 60-vuotiaita. Helena on ollut vanhustyössä, ja Pauli työskentelee edelleen yritysjohtajana. Lapset ovat asuvat omillaan, mutta käyvät usein vanhempiensa luona. Lapsista keskimmäinen on ollut ICYEn kautta vapaaehtoistyössä UudessaSeelannissa. Helena puolestaan on aina ollut innostunut kuulemaan uusista kulttuureista ja valmis vastaamaan perheessä majoittuvien ulkomaalaisten nuorten hyvinvoinnista. Kun Maailmanvaihdosta kysyttiin, haluaisivatko Ojalat ryhtyä Yukikon isäntäperheeksi, Helena vastasi miltei heti myöntävästi. Perhe tuki päätöstä. Yukikon tuloon valmistauduttiin lukemalla tietoa vapaaehtoisesta. Kun Yukiko saapui, Helena meni häntä vastaan Porin rautatieasemalle. Hän tunnisti vapaaehtoisen jo kaukaa. ”Oli sanottu, että Yukiko on hyvin pienikokoinen. Hän oli kuin kaunis pieni nukke.” Ensimmäiset päivät olivat melko haastavia, sillä sujuva englannin kielen taito puuttui niin Helenalta, Paulilta kuin Yukikolta. Luontevuutta vuorovaikutukseen toi kuitenkin Helenan mukaan se, että paikalla oli Yukikon ohella myös muita nuoria aikuisia, nimittäin kaksi perheen tyttäristä. Nyt arki sujuu jo melko mutkattomasti. Yukiko työskentelee vanhusten palvelutalossa, ja Helenan

mukaan vanhukset pitävät hänestä kovasti. Helena olettaa, että palvelutalon työntekijät sekä Yukiko itse ovat tyytyväisiä vapaaehtoispestiin. Yukikon viihtymisestä isäntäperheessä hän ei sen sijaan osaa sanoa. ”Yukiko on niin hymyileväinen ja kohtelias, että hänet on helppo kohdata. Toisaalta emme varmaankaan vielä tunne hänen todellista minäänsä, sillä Yukiko hymyilee aina vain”, Helena pohtii. Helena sanoo myös, että kielimuurin takia väärinkäsityksiä saattaa syntyä. Kielimuuri kuitenkin madaltuu koko ajan, sillä Yukiko opiskelee innokkaasti suomea. Hän on jo oppinut melko paljon, Helena iloitsee. Lyhyt ensikohtaaminen vanhempainillassa Liisa Oksasen perhe sai lokakuussa viidennen jäsenen taiwanilaisesta Shu-Wan Wusta. Ennen tätä perheeseen kuuluivat Liisan ohella isä Harri, 11-vuotias Laura sekä 8-vuotias Suvi. Oksaset kuulivat Shu-Wanista ensimmäisen kerran viime keväänä. Tuolloin tyttärien koulun vanhempainillassa kerrottiin Tuusulaan loppukesästä saapuvista vapaaehtoistyöntekijöistä, joille etsittiin isäntäperheitä. Liisa ja Harri eivät aluksi kyselleet lisätietoa asiasta, sillä he kuvittelivat

Ojalan perhe Kristiinankaupungista majoittaa Yukikoa. Kuvassa Pauli, Yukiko, Benikoira ja Helena.

...jatkuu edelliseltä aukeamalta perhe-ehdokkaita olevan tarjolla yllin kyllin. Loppukesästä Shu-Wan aloitti työskentelyn tyttärien koulussa. Tyttäret kertoivat elokuussa, ettei Shu-Wanille ollut vielä löytynyt isäntäperhettä vaan hän asui väliaikaismajoituksessa. Tuolloin vanhemmat ottivat puheeksi mahdollisuuden ryhtyä isäntäperheeksi. Tyttäret innostuivat kovasti. Oksaset sopivat keskenään, että jos isäntäperhettä ei olisi löytynyt seuraavalla viikolla järjestettävään vanhempainiltaan mennessä, he ilmoittautuisivat vapaaehtoiseksi. Perheellä oli Liisan mukaan etukäteen jonkinlainen käsitys isäntäperheenä toimimisesta, sillä hän on itse aikoinaan ollut vaihto-oppilaana Teksasissa. Liisa tosin on sitä mieltä, että kokemus on täysin erilainen perheen kuin vaihto-oppilaan silmin. Lisäksi on erilaista majoittaa vapaaehtoista kuin vaihto-oppilasta. ”Vapaaehtoinen on täysi-ikäinen. Isäntäperheellä ei siksi 10 ole hänestä samanlaista vastuuta kuin vaihto-oppilaasta”, Liisa sanoo. Kun vanhempainilta koitti, Shu-Wan oli yhä vailla isäntäperhettä. Vanhemmat tapasivat tilaisuudessa Shu-Wanin. Kohtaaminen oli niin lyhyt, että kolmikko ehti vaihtaa vain muutaman sanan. Oksaset olivat

kuitenkin Shu-Wanin tavattuaan vakuuttuneita siitä, että haluaisivat ryhtyä tämän isäntäperheeksi. Reilua viikkoa myöhemmin Shu-Wan vieraili perheen luona. Tällöin Liisan mieleen jäi etenkin se, että Shu-Wan vaikutti iloiselta ja kaikesta kiinnostuneelta. Ennen muuttoa Oksaset keskustelivat yhdessä siitä, millaisia muutoksia vieraan ihmisen asettuminen perheeseen toisi mukanaan. Suurin käytännön muutos kohdistui lapsiin: Suvi antoi huoneensa ShuWanin käyttöön. Tytöt asettuivat asumaan Lauran huoneeseen. ”Lisäksi luimme läpi Maailmanvaihdon isäntäperheoppaan, googlasimme tietoa Taiwanista ja lainasimme kaksi Taiwania käsittelevää kirjaa”, Liisa kertoo. Liisasta tuntuu, että kaikki viettivät ensimmäiset päivät tunnustellen. Arki alkoi kuitenkin luistaa nopeasti. Vieraan henkilön asettuminen perheeseen sujui kuviteltua helpommin. ”Varsinkin tytöt ja Shu-Wan tulevat toimeen erinomaisesti”, Liisa iloitsee. ”Kolmikko kihertelee usein yhdessä, vaikka yhteinen kieli välillä puuttuu.” teksti: Minna Räisänen kuvat: Hanna Ojala, Taina Vehkasalmi, Raili Hietaranta

Oksasten perhe isänpäivänä. Edessä (vas.) Suvi, Laura ja ShuWan. Takana Harri ja Liisa.

The small joys in Finland Swimming in the lake and learning Finnish with the support of elderly people. These are some of the experiences Yukiko Tokoro will once take back to Japan. ” Getting out of the airplane in August, I was scared. I had never been to Finland. And I had never been abroad alone. But since then I met a lot of new things and persons. Now I’m happy because Finland is very beautiful country and Finnish people are very kind. Coming here, even the fear, has been a nice experience. I’m Yukiko from Japan. After I majored in Social welfare I worked in an old people’s home as a social worker. And I was interested in Northern social system and Finnish people’s life. Now I am living in Kristiinankaupunki. I am working in De Gamlas Hem old age home. 24 old people are living there. I am helping in the kitchen and sometimes I am taking care of the elderly. Old people are very kind. Sometimes we are talking in Finnish. They talk to me slowly and clearly. Sometimes I can understand. That makes me happy. I feel little strange about the meal times. In Japan, normally we eat three meals a day. Breakfast, lunch, dinner. 11 Sometimes we eat between meals. But in Finland, we can eat many times. In De Gamlas Hem the old people eat ive times including coffee time. I can’t understand how they can eat so many times!! But I have also become familiar with their life so now I need a coffee break. But I can’t drink coffee too much or else I can’t sleep well. My host family likes to go to public sauna. I also like to go to sauna. The Finnish sauna gives a similar feeling as the hot springs where the Japanese people often go. In Finland, after sauna, people swim in the sea or lake. I couldn’t believe that. I thought that if I go into the sea or lake, my heart will stop... In my irst camp, many friends swam in the lake. And they said, ”It is nice!! You should swim!!” So I took the chance and tried it. It was a nice experience. Once a week, my host family and I go to sauna. And some people tell me, “Swimming is very nice. You can swim!!” But now I can’t swim because the sea temperature is about 6 degrees. I am interested in Finnish Celebrations. On November 13th, we will celebrate Father’s day. But in Japan, we celebrate it in June. It is a funny difference. I have already encountered many differences by now. And I am excited because I’m able to face more differences. Lastly, I hope all the volunteers (including me) will have a great year. ” Text: Yukiko Tokoro

Reflections on Finland as I see it â&#x20AC;&#x153;Sauna is like going back to the hot and humid climate in Indiaâ&#x20AC;? writes Praveen Kumar, a South-Indian volunteer who is enjoying his time in Finland. 12 1 2

This is my second year of volunteering in Europe. My irst experience was working for elderly people in a care home in Switzerland. Because I was in Switzerland before arriving in Finland there was not a big cultural difference between the two countries. However every country has its own language, traditions and culture. I come from the State of Tamil Nadu in South India which has a population of around 65 million people. In India there are more than 27 States and every State has its own traditions, language and culture. The State I live in is very green and they speak Tamil as their mother tongue. In Finland there are only two of icial languages which are Finnish and Swedish.

Hooked in the special care I work as a volunteer for one year in a home with children who need special care. The place is called Sylvia-koti and is in a small town called Lahti. The youngsters I work with are aged 16 to 24. They have different kinds of problems so the work always comes with stress and the need for patience. My duties are waking them up and assisting them in their morning tasks. Going for walks with the youngsters, cooking, playing games and also assisting them in the Sauna. I also assist the co-workers in the home. However the youngsters donâ&#x20AC;&#x2122;t speak English which forces me to communicate with them in Finnish. This also motivates me to learn Finnish day by day. I hope I will be able to speak good Finnish in the future. Sauna and the seasons Although I come from a country which is hotter and more humid I also feel the differences in nature and climate in Finland. For example in Tamil Nadu there are many coconut palms, lots of sunshine and many beaches, and often the air is polluted. In Finland I am experiencing lots of Birch and Pine trees, plenty of fresh water lakes and fresh clean air. I also had never heard of a word called Sauna in India but here I am experiencing the sauna twice a week. For me the experience in a Sauna is like going back to the hot and humid climate in India. I am also still waiting for the arrival of snow in Finland. I have been able to visit the capital city of Finland and few other towns. I also hope in the future I will able to see other places in Finland. My experience about Finnish people is that they are not very friendly when irst I meet them and often it takes time to become close and to know more about them. For me also it seems they are a bit shy. Although they speak English quite well they prefer speaking in their native language. My future ambition is to gain good experience working with children who need special care which will help my future employment in Health and Social Care. I am also looking forward to experiencing more Finnish culture and all the four seasons here. text: Praveen Kumar

The title is certainly a hint about what Rie Saito, a Japanese volunteer, is about to share. Read on to ϐind out more.

I have really wanted to stay in Finland for a long time. Before I came here, I visited Finland 5 times. But it wasn’t enough for me. I’ve wanted to learn Finnish culture much more. I’m staying with a host family and spending really nice time with them. I use to have kahvi many times, bake buns, do shopping at Kirpputori, take up knitting, sauna … I also went to Joensuu and Nuuksio national park with my host family. I like sauna. Japanese usually take a bath. So, it’s nice to get warm at sauna. Of course, I got experiences to go swimming in lake and sea after sauna. It was fun! I might be getting closer to Finnish, even though sometimes I sit on the loor. Japan has a culture of Tatami mat. So, it’s normal. But, it seems a bit strange for some Finnish. When I just arrived in Finland, it was hard for me to express myself in English. But, it’s getting better little by little. And, I can learn Finnish through the daily life. My host family teaches Finnish for me, also. I keep on trying to learn Finnish.

In Japan, I worked at nursery school. So, I’m interested in childcare in Finland. I’m volunteering at Hyrylän päiväkoti. Now I’m in a pre-school group. Basically, there are no big differences in the approach to children between Finland and Japan. But, Japan doesn’t have a pre-school system. And there are more adults per children than Japan. I also feel that Finnish childcare cooperates with public institution or community. I usually help to set and clean the table, make the bed, and I play with kids. Sometimes I teach Origami, Japanese songs and games. It’s fun!! But I’m a bit worried about winter. I heard that they play outside unless the temperature is colder than -15C. Japan has four seasons. So, in winter there is sometimes snow. But it’s not so cold as in Finland. There are also some unfamiliar things… Children play outside in the rain and chew Xylitol gum after the meal. We don’t have that kind of customs. I want to ind out much more differences and similarities. I’m really happy to be here!! I appreciate all the people around me : ) text: Rie Saito

Tunnelmia nepalilaisen lastenkodin katolta Nepaliin puoleksi vuodeksi asettunut Maria Kinnunen elää arkea lastenkodissa, mutta karkaa välillä mäkisiin maastoihin kiipeilemään. Seuraava teksti on lyhennelmä Marian blogissa 20. lokakuuta julkaistusta postauksesta.

Lapset lennättävät leijaa lomalla.

kutsutaan teeksi. Kuukauden jälkeen huomaan että se on yhtä addiktoiva kuin palvomani kahvikin. Verensokerit kuosiin heti aamusta!

Lapset tekevät loput edellispäivän läksyistä samalla kun minä yritän näyttää pätevältä Hyvin nukutun yön jälkeen herään siihen ja auttaa heitä parhaani mukaan. Kohta kuiettä tytöt vaihtavat vaatteitaan ja juorui- tenkin on aika kammata ja letittää tyttöjen levat sänkyni vieressä. Judon oppitunti on hiukset, joten siirrymme katolle. Isommat eivät minun apua huoli, ohi ja kello on seitsemän. sillä minä en osaa heiOrpokodin väki on valvo”The world is a book and those dän mukaansa kammata nut jo pari tuntia, mutta who don’t travel read only a page.” hiukset hyvin. Ne kuuluu minä, länsimaalainen repiä, kampaa ja päänahunikeko ja tunnetusti kaikkea muuta kuin aamuihminen pyörin kaa säästämättä. Pienemmät kuitenkin seisängyssä yleensä puoli kahdeksaan. Ajatus sovat jonossa ja esittävät päivän kampausaamukahvista hiipii vielä nukkuvien aivo- toiveensa minulle. Isommat tytöt katsovat jeni taka-osasta, mutta murahdan ja koitan kritisoivasti vierestä kun harjaan 5-vuotikaikin mahdollisin keinoin tunkea sen ta- aan Anitan hiukset hellästi. kaisin takaraivoni syvyyksiin vielä pariksi Takaisin arkipäivään. Hiusoperaation jälkuukaudeksi. keen on aika siirtyä alakertaan ja vetää naaMenen yläkertaan, missä sijaitsevat oleske- maan riisiä ja linssikeittoa. Orpokotimme lutilat. Siellä lapset tekevät läksyjä, katsovat lapset saavat syödä niin paljon riisiä kuin telkkaria ja muutenkin pyörivät epämää- heihin vain mahtuu. Joskus ihmettelenkin räisesti vapaa-ajallaan. Saan eteeni pienen kuinka paljon riisiä mahtuu pieneen 7-vuokupin erittäin makeaa juomaa jota täällä tiaaseen poikaan.. Viisi kiloa? Täällä oleskelevilla vapaehtoisilla on teoria että riisissä ja linssikeitossa on eräitä ihmisille addiktiota aiheuttavia aineita, sillä ihmiset täällä syövät sitä päivin illoin mielellään. Tosin joskus ei vain ole muita vaihtoehtoja. Vietyäni lapset kouluun hengailen vapaasti neljään asti. Yleensä menen keskustaan tapaamaan muita vapaaehtoisia ja niin..

Illalla suurin osa ajasta kuluu läksyjen teossa. Minun lisäksi projektissamme on kaksi muuta vapaehtoista. Molemmat ovat kuitenkin syntyperältään nepalilaisia, joten he pärjäävät huomattavasti paremmin kuin minä. Vaikka minulla onkin nepalin alkeet kutakuinkin hallussa, niillä ei pitkälle pönkitä kun lapset tulevat kysymään apua esseen kirjoittamisessa nepalin kielellä. Onneksi pystyn auttamaan heitä kaikissa muissa aineissa, sillä he käyvät englanninkielisessä koulussa ja kaikki läksyt ovat englanniksi. Iltaisin tykkään kiivetä katolle ja katsoa pimeäntuloa. Talomme sijaitsee kukkulalla kaupungin laidalla ja täältä näkyy hyvin osa Kathmandu-laaksosta. Katoltamme näkyy myös Apinatemppeli kaukana toisella puolella laaksoa. Sen takana alkavat kukkulat, joiden takaa paljastuvat ihanan korkeat Himalajat, joita valaisee horisontin taakse laskeva ilta-aurinko. Näky on sekä innostava että rauhoittava. Kun pimeä hiipii laaksoon,

Bussin katolla matkustaminen on hauskaa kunhan muistaa varoa sähköjohtoja.

syömään. Kun koulun kello soi kello 16, odotan lapsia kouluportilla. Suurella vaivalla saan koko porukan kasaan, sillä vanhemmat pojat häviävät aina koulun takapihalle pelaamaan pingistä. Ja niin kotimatka alkaa. Ensimmäisiä kertoja kun vein ja toin lapset koulusta, otin tavakseni laulaa jotain länkkärihittejä. Kohta tämä tapa tarttui lapsiinkin. Nykyään suurin osa lapsista hyräilee mukanani Shakiran ”Waka wakaa”. Seuraavaa askel on opetella joku suomalainen biisi.

kaupungin valot syttyvät ja taivaalle ilmestyy kuu ja tähdet. Puolen tunnin päästä yhtäkkiä huomaan, että ulkona on täysin pimeää. Kaikki tapahtuu täällä huomattavasti nopeammin kuin Suomessa. Laskeudun katolta takaisin kolmanteen kerrokseen jossa lapset katsovat iloisesti telkkaria ja tekevät kuperkeikkoja lattialla. Joskus tuntuu että inhoan näitä pieniä hirviöitä. Joskus tuntuu että en pysty olemaan erossa niistä. Päivä päivältä tämä paikka tuntuu enemmän ja enemmän kodiltani.

teksti: Maria Kinnunen Marian blogiin voit tutustua osoitteessa: http://maria-mmm.blogspot.com/

Maailmanvaihto houkutti minut kuusi vuotta sitten seikkailemaan Aasiaan. Puolen vuoden vapaaehtoistyöjakso päiväkodissa Taiwanin Kaohsiungissa oli seikkailu, jota jaksaa muistella vielä pitkään. Päiväkodin apuopettajana, työkielenä mandariinikiina Taiwanissa; siinä pieni pala purtavaksi. Olen aina ajatellut, että haasteet on tarkoitettu ratkaistaviksi. Haastena vieras ympäristö, uusi kieli ja työ on palapeli, josta jokainen rakentaa omansa. Minusta tuli päiväkodin taide- ja tanssiopettaja, pieni sikäläinen kuuluisuus, joka esiintui kansallisessa televisiossa sekä lehdissä. Yleisesti ihmeteltiin, miksi tein työtä ilman palkkaa. Puhuin kulttuurimatkailusta ja kielen oppimisesta. Todellisuudessa sain työstäni paljon enemmän kuin kykenin kertomaan, opin nauttimaan työn teosta.

Keväällä 2006 kirjoitin kotiin: Tänään oli maanjäristys. Taitungissa itärannikolla oli keskus, 6,4 richteria; Kaohsiungissa reilut 4 richteria. Olin tavaratalon 17. kerroksessa. Paukkui ja natisi. Seisoin ensin hissien edessä, mutta kun tärähtely alkoi voimistua ja jatkui vain, peruutin yhden betonitolpan viereen pitämään kiinni, jotta pysyin pystyssä! Kämppis soitti kotimme pöydän alta (13 krs) kertoen, että tavarat putoilevat ja naapurit kiljuvat, mutta ennen kaikkea kysyen, että siis Olenko mä kunnossa! Olinhan minä. Vasta kun pääsin ulos, tajusin, että syke oli ylhäällä. Tunnustan että vähän oli avuton olo. Mutta vähän vaan. Pohjalaista naista ei niin vaan nujerreta! Kassillinen kokemuksia mukana palasin kotiin. Pohjalasnaista ei ollut nujerrettu vaan avarrettu. Olin tutustunut sukeltamisen saloihin Green Islandilla, vieraillut

ensimmäisenä Eurooppalaisena pienessä aboriginaalireservaatissa, syönyt meriruokaa loputtomia määriä ja lopulta oppinut puhumaan kiinaa sekä seikkaillut rohkeasti ympäri Taiwanin kaunista saarta. Minun vuokseni pysäytettiin jopa juna! Jännittävääkin oli. Taiwan on alueena kiistanalainen, sillä manner-Kiinan hallituksen mukaan Taiwan kuuluu Kiinan kansantasavaltaan. Vuonna 2006 kirjoitin ystävilleni Hong Kongin reissun jälkeen, että Taiwan oli ollut siellä kirosana. Kyse oli siitä, että Taiwanin silloinen presidentti oli lakkauttanut yhteistyöelimen, joka puuhasi Taiwanin ja Kiinan läheisempää yhteistyötä. Yhteistyötä lisättiin vuosia myöhemmin, mutta tuolloin sotalaivat katosivat Kaohsiungin satamakuvasta - sataman, joka näkyi meidän parvekkeelta, pian yhteistyöelimen lakkauttamisen jälkeen. Kotona Suomessa Taiwanin

silloisesta poliittisesta tilanteesta tuskin tiedettiin. En ajatellut pahinta tuolloin mutta jälkeenpäin mietitytti, mitä kaikkea olisikaan voinut tapahtua. Vuosia myöhemmin Maailmanvaihto on koukuttanut minut vapaaehtoistyöhön Suomessa. Viides vuosi hallistuksessa pyörähtää käyntiin ensi vuonna. Roolini on erilainen, mutta saan yhä olla mukana avartamassa heitä, joihin Suomi ja vapaaehtoistyö jättää jälkensä. * päivää!

Liisa Veikkolainen Maailmanvaihdon hallituksen puheenjohtaja 2012

Tiedottajan mietteit채:

Mit채 st채ndeilt채 saa? 20

Marraskuun alussa suuntasin Haaga-Helian ammattikorkeakoulun Pasilan kampukselle Going Global -tapahtumaan. Menin tilaisuuteen Maailmanvaihdon esittelypistettä pitämään. Mukaani tuli vapaaehtoisena Costa Ricassa työskennellyt Eeva. Pakkasin mukaan roll-upin ja pöytäliinan. Kävijöille jaettavaksi otin esitteitä, hakuohjeita ja -lomakkeita sekä Maailman vaihtoa -lehden numeroita. Pakatessani mietin, mitä järkeä kävijöiden on vierailla esittelypisteissä, kun internet on pullollaan tietoa eri organisaatioista. Esimerkiksi Maailmanvaihdon sivustolta löytyy tietoa järjestöstä sekä hakuohjeet ja -lomakkeet ohjelmiin. Myös järjestölehteä voi lukea kotisivujen kautta. Lähdin Haaga-Heliassa kierrokselle muiden organisaatioiden esittelypisteisiin. Eräällä ständillä sain tiiviin ja selkeän yleisesittelyn, minkä ansiosta minulle entuudestaan melko tuntematon järjestö tuli hetkessä tutuksi. Toisella ständillä minut perehdytettiin asiantuntevasti tutun järjestön uusimpiin kuvioihin. Ja niin edelleen. Juttua riitti miltei joka esittelypisteessä. Minulle kerrottiin, mistä löytäisin helpoiten lisätietoa ja sain hyviä vinkkejä siihen, keneen ottaa yhteyttä kussakin asiassa. Jutustelu esittelijöiden kanssa tuntui taas kerran hauskalta ja mukavan sosiaaliselta tavalta etsiä ja ottaa vastaan tietoa. Esittelijöiden innostus tarttui. Ständikierrokselta kertyi toimistoomme vietäväksi järjestöjen kuulumisia sekä esitteitä ja muita julkaisuja. Ei kulunut kauaakaan ennen kuin tuliaiseni synnyttivät toimistossamme kiintoisaa keskustelua järjestökentästä. Kun kierrokseni päätteeksi palasin omaan esittelypisteeseemme, Eeva oli juttelemassa kävijöiden kanssa. Hän kertoili parhaillaan kokemuksistaan Costa Ricassa. Mietin tuolloin, että ainakin Maailmanvaihdon ständillä kuulee varmaankin usein myös paljon sellaista, jota ei, ainakaan vielä, ole kirjoitettu netiin. Minna Räisänen Maailmanvaihdon tiedottaja

PS. Maailmanvaihdon esittelypiste seuraavan kerran Studia-messuilla 30.11.–1.12.2011 ja Educa-messuilla 27.–28.1.2012 Helsingin Messukeskuksessa. Tervetuloa tapaamaan Maailmanvaihdon vapaaehtoisia ja työntekijöitä

d n a l n d Fi11

ayann, 12.11.20 a i en annis

rm Hovh

ife

l The

A tev eeenw with Ta w t be rvi - an

inte

22 Tatev Hovhannisyan, 20 years, came to Finland in last August. She was born in Yerevan, the capital of Armenia, and has been living there all her life. But what brought her to the other side of the continent? ” It was sort of accident. I had inished my studies and didn’t know what to do after that. I wanted to work as a volunteer and I was accepted to work in Finland. So I thought: why not? ” Indeed, there was one very good reason to come over to Finland: the art is close to Tatev’s heart. She has studied art-history in State University of Yerevan and beside of that she is interested in music, literature and all kinds of cultural activities. ” I like Finnish design and architecture. Also, I’m curious to ind out what these people are who has produced these ine things, this kind of cultural environment. I’d like to get to know Finnish people better.

I have planned to travel around this country during the volunteer-year. ” Tatev is especially interested in the cities. But her irst impression of Finland was entirely something else than an urban environment: ”I was surprised of the trees! Where ever you go you see them. I’ve never seen so much of trees in my life. In Armenia we have mostly mountains, if you want to see trees you have to go to some special places. ” The nature is not the only difference between Finland and Tatev’s home country: Finnish people are so correct and somehow right, there seems to be nothing wrong with them. Generally everything in here is so tight, compact. Everything is in harmony. On the contrary Armenia is more dynamic, or sometimes even chaotic and problematic, describes Tatev.

Tatev relaxing with Mervi Hyvärinen of Kisälli workshop in Hiidenranta, Vihti.

Tatev works at Kisälli-Harjulanmäki, home and workshop for mentally disabled people in Vihti. ” I’ve never known disabled people before. First I didn’t even understand what kind of disabilities they had, although I worked next to them. I guess this was some kind of shock at irst. But the way they live in Harjulanmäki, they are like a close family. Now I really feel close to them” , Tatev says. Tatev lives in the one-family house which she shares with Dogukan Duyan, the volunteer from Turkey. Considering the infamous quarrel between Armenia and Turkey, is this arrangement acceptable. Basically the problem between Turkish and Armenian people still exists, regardless of the generation. Some young people are tolerant, but the others are not. For example, if Turkish people travel to Armenia, young men are not acting nicely. There might be ights. So in that sense the

situation is not easy. According to Tatev, at irst this wasn’t easy on a personal level either. ”When I told to my friends that I’ll live in the same house with Turkish boy, they were like ooohh! They were really upset. And so were my parents. ” ” But me and Dogukan, we are friends. We were talking about the issue, that there’s this kind of thing in the history. I mean, what he can do? Nothing. There’s no point to accuse a single person for the history, and understandably I have nothing against Dogukan” , Tatev says. ”Politics and people, they’re really on a different level in the life. But then again, I don’t forget the history, Tatev concludes seriously. ” Text: Mauri Pajunen

arding experie w e nc R es in Fin

d lan

Cristina Olari, a 23-year-old ear-old Moldovian volunteer, voluntee is spending precisely 11 months in Finland. At the time of writing the text below, four of those months had already gone. â&#x20AC;? If you really want something in your live you will have it, you must only wish it. It is my motto. I came to Finland thanks to the EVS program and I am living in the region of Vantaa, near Helsinki in Finland. I am a volunteer in Ruskeasuon koulu which is a school in Helsinki city. I assist children with disabilities to develop different abilitities. Above all I assist the teachers and staff in physiotherapy and in the math lessons. I am there whenever extra hands are needed. I am very happy to be at this school. Some children have become my favourites, which is maybe not good, though all the children are adorable. I try to speak Finnish with the children. It is a very dif icult language from the grammatical point of view but nothing is impossible! I have chosen this project because I inished the Psychology studies at the State University of Moldova. This project will help me very much in my carreer through the experiences and didactic methods that I gain. I want to implement the knowledge and techniques I learn here in my native country, the Republic of Moldova, because all of us deserve to be treated equally. I live in a Finnish family which helps me to learn the language and to better understand the

Finnish culture. I feel very well in this family. I must also mention my mentor who is the best of “the best”. I am very happy because she is beside me. About Finland, what can I say… It is cold but at the same time it is a beautiful and verdant country. When people ask me why I chose to come to Finland I tell them that the reason is the Santa Claus. I want to ask him what happened with the presents I didn’t received yet! That’s a joke, of course. I like it here more and more. I know this will be an extraordinary experience which will be engraved in my memory for the rest of my live. ” text: Cristina Olari

Isäntäperhe avasi blogin Millaista on ryhtyä ulkomaalaisen vapaaehtoisen isäntäperheeksi? Miten arki sujuu uuden perheenjäsenen kanssa? Maailmanvaihdon kotisivuilta pääsee Christina Olarin isäntäperheen blogiin. Isäntäperheen arjesta bloggaa Janne Salomaa. www.maailmanvaihto. i/isantaperheblogit

”Ei laitos vaan lasten koti”

Sveitsiläinen Rahel Hüni ja kenialainen Reginah Nyamwathi eivät ole ensimmäisiä, eivätkä todennäköisesti viimeisiäkään Päiväkummun lastenkodissa avustavia ulkomaalaisia vapaaehtoisia. Lastenkotia ylläpitää sosiaali- ja lastensuojelujärjestö Romano Missio, joka perustettiin Suomen romaniväestön tueksi vuonna 1906. Hämeenkoskella sijaitseva Päiväkumpu on toiminut lastenkotina 53 vuotta. Yhdistyksellä on myös perheryhmäkoti Sipoossa, jossa työskentelee niinikään kaksi Maailmanvaihdon vapaaehtoista. ”Päiväkumpu ei ole laitosmainen hoitokeskus vaan kodinomainen paikka. Meillä ei ole jatkuvasti ohjattua ohjelmaa, vaan työmme on ennemminkin lasten yksilöllisiin tarpeisiin vastaamista”, kertoo lastenkodin vastaava ohjaaja Eija Metsärinta. Tällä hetkellä Päiväkummussa asuu yksitoista 2–15-vuotiasta lasta ja nuorta. Lapset tulevat Päiväkumpuun sosiaaliviranomaisten ja huostaanoton kautta. Siinä missä yksi viipyy lastenkodissa muutaman kuukauden, toiset asuvat Päiväkummussa useampia vuosia. Lapsista romaneja on yhdeksän. Romanitausta ei ole edellytys lasteenkotiin pääsylle, mutta siitä on Metsärinnan mukaan etua paikkoja jaettaessa. On ollut myös niitä aikoja, jolloin enemmistö lapsista oli muita kuin romaneja. Yhdessä oloa ja kielitreeniä Työ Päiväkummussa pitää sisällään kodinhoitoa ja lastenhoitoa. Hoitotyöntekijät työskentelevät kolmessa vuorossa, vapaaehtoiset tekevät vain aamu- ja päivävuoroa. Tosin Rahel on kokeillut kerran myös yövuoroa, Metsärinta kertoo.

Vapaaehtoiset tekevät samoja tehtäviä kuin työntekijät, mutta vastuu on aina kuitenkin hoitohenkilökunnalla. ”Esimerkiksi ulkoiltaessa mukana on aina myös hoitotyöntekijä. Toisaalta vapaaehtoiset voivat viettää yksilöllisemmin aikaa lasten kanssa.” Metsärinnan mukaan vapaaehtoisita on ollut päiväkumpulaisille paljon iloa: ”Onhan se kielikylpyä ja kansainvälisyyskasvatusta lapsille. Esimerkiksi yksi meidän esikoululainen poika opiskelee aktiivisesti englantia vapaaehtoisten tuella.” ”Toisaalta lapset ovat innokkaasti opettaneet Reginahille suomea. Rahel oli ennen tänne tuloaan au-pairina suomalaisessa perheessä ja pärjää hyvin suomella lasten kanssa.” Koska Päiväkumpu on monen lapsen koti, sitä ei yleensä suljeta kesken vuotta esimerkiksi lomien ajoiksi. Viime vuonna kuitenkin lastenkoti pysyi kiinni joulupyhien ajan. Lastenkodin henkilökunta toivoo, että sama onnistuisi tänäkin vuonna. ”Yritämme järjestää kaikille lapsille joulupaikan joko omaan perheeseen tai tukiperheeseen. Vapaaehtoisetkin pääsevät joulunviettoon tukiperheisiinsä. Se on hienoa.”

teksti: Suvi Lindgren kuvat: Romano Missio

jatkuu seuraavalla sivulla ->

12 1 11 2 1 10

9 8 28

A day in Päiväkumpu

7 6 5

3 4

Rahel Hüni, a Swiss, and Reginah Nyamwathi, a Kenyan, work in Päiväkumpu children’s home in Hämeenkoski. They live in a small cottage next to Päiväkumpu building and work in two shifts (from 7-14 or 14-21). From Monday to Friday, the days run in the rhythm of the schedule below, drafted by Rahel. 7.00 am: waking up the children, sending them to school 7:30 am: keeping eye on the smaller children 8:30 am: breakfast for the smaller children 9:00 am: playing outside or going for a visit 11.00 am: lunch 11:30 am: children stay quiet in their room until “välipala” 13:00 pm: coffeebreak for the staff (the evening shift starts) 13:30 pm: välipala & bigger children return from school 14:00 pm: helping with the homework, painting, playing etc... 16:00 pm: päivällinen (serving the food and cleaning afterwards) 17:00 pm: watching movies or playing, helping to clean the rooms 19:00 pm: iltapala serving the food and cleaning afterwards) 20:00 pm: preparing the children for next day, watching tv 21:00 pm: workday is inished “It’s nicer to work in the weekends because there is more going on. For example we can go and play far away from Päiväkumpu”, writes Rahel.

KIRJOITA MAAILMANVAIHTOA-LEHTEEN Lukijoiden kaikki kirjoitukset aina lyhyistä laajoihin juttuihin ovat lämpimästi tervetulleita. Otamme vastaan myös piirrokset, kuvat, runot, pakinat ja muut luomukset! Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossa oma panoksesi on mukana. Toimituskuntaan saat yhteyden Maailmanvaihdon tiedottajan kautta tiedottaja@maailmanvaihto. i.

WRITE FOR VOLUNTEERS VOICES’ Readers’ writings wanted. Short or extensive, all writings are more than welcome. We would also happily receive your drawings, photos, poems, anecdotes and other creations! For a price you would get to admire your own contribution in a paper printed and published. If interested, contact us via email tiedottaja@maailmanvaihto. i. ICYEN TOIMINNAN LÄHTÖKOHTA ICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 30-40 nuorta vuosittain. VASTAVUOROISUUSPERIAATE Maailmanvaihdon ohjelma on vastavuoroinen eli vapaaehtoistyöhön lähettämisen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä kohtaamisia myös Suomen maaperällä. Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiamme. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt. MISSION STATEMENT of the International Cultural Youth Exchange (ICYE) ICYE’s mission is: To provide challenging intercultural learning experiences for young people. To promote their social and personal development through international volunteer programmes. To promote intercultural understanding, equality of opportunity, tolerance and peace among people in the world.

ajankohtaista Maailmalta palanneet vapaaehtoiset kokoontuivat Nuuksiossa

Etsitään isäntäperhettä Helsingistä

Elo–syyskuussa palanneet vapaaehtoiset jakoivat kokemuksiaan lokakuun viimeisenä viikonloppuna Nuuksioon Lärkansin majalla Maailmanvaihdon järjestämällä Palanneiden leirillä. Kiitokset osallistujille, leiriohjaajille sekä keittiötiimille!

Haussa isäntäperhe Helsingistä 21-vuotiaalle turkkilaiselle vapaaehtoiselle, Ayselle. Ayse työskentelee Suomessa elokuun 2013 loppuun asti. Lisätietoa saa järjestösihteeri Mari Takalolta: hosting@maailmanvaihto. i, p. 09 7741101.

Tulevilla leireillä kokkiopiskelijoiden tarjoiluja Maailmanvaihto ja Ahlmanin opisto aloittavat ensi vuonna yhteistyön, jossa ammattiopiston kokkiopiskelijat vastaavat tarjoiluista Maailmanvaihdon leireillä touko- ja elokuussa. 30

Uusi hallitus Maailmanvaihdolle valittiin uusi hallitus järjestön syyskokouksessa 16.10. Hallitustoimintaan tulee mukaan neljä uutta kasvoa kuuden nykyisen hallituksen jäsenistä jatkaa uudessa hallituksessa. Uusi hallitus aloittaa työskentelynsä ensi vuoden alussa.

Koulutusviikonloppu keräsi väkeä toimistolle

Toimintasuunnitelmaan kolme erityistavoitetta

Maailmanvaihto järjesti lokakuun puolivälissä toimistollaan vapaaehtoisille koulutusviikonlopun, jossa oli mahdollista oppia taittotyöstä, leirien ohjaamisesta sekä siitä, miten Maailmanvaihdon ohjelmiin hakevia haastatellaan ja valitaan osallistujiksi. Koulutusviikonlopun yhteydessä toimistolla järjestettiin myös kansainvälinen illanvietto. Lämmin kiitos osallistujille sekä koulutusviikonlopun ja illanvieton järjestäjille!

Maailmanvaihto on laatinut toimintasuunnitelman vuosille 2012 ja 2013. Tulevina vuosina Maailmanvaihto pyrkii erityisesti edistämään kansainvälisyyskasvatuksen ja Maailmanvaihdon tunnettavuutta kehittämällä kouluvierailutoimintaa; kehittämään alueryhmätoimintaa, jota on muodostettu ulkomaalaisten vapaaehtoisten tukihenkilötoiminnan ympärille sekä jatkamaan laadunkehittämistyötään.

Ensi vuoden alussa nuoria vapaaehtoistyöhön ulkomaille

Haku vapaaehtoistyöhön ulkomaille käynnissä

Maailmanvaihdon kautta lähtee vapaaehtoistyöhön ulkomaille ensi vuoden alussa 12 nuorta. Vapaaehtoiset suuntaavat Ecuadoriin, Ghanaan, Meksikoon, Nepaliin, Nigeriaan ja Uuteen-Seelantiin. Näillä näkymin ensi vuoden alussa Maailmanvaihto myös ottaa vastaan Suomeen muutamia ulkomaalaisia vapaaehtoistyöntekijöitä.

Elokuussa 2012 alkaviin vapaaehtoisohjelmiin ulkomailla voi hakea 1.2.2012 asti. Ohjelmatiedot ja hakuohjeet: www.maailmanvaihto. i.

tapahtumakalenteri Joulukuu

2011 2012

30.11.–1.12.

Maailmanvaihto Studia-messuilla Helsingin Messukeskuksessa. Maailmanvaihdon tietoisku Opo-caféssa ke klo 11.30–11.50.

3.–4.12.

Alkuvuodesta vapaaehtoistyöhön ulkomaille lähtevien valmennus.

ke 12.12.

Jouluglögit Maailmanvaihdon toimistolla Helsingissä.

Tammikuu

ke 18.1.

Maailmanvaihdon infoilta Helsingissä kulttuurikeskus Caisassa klo 18–19.30.

19.–22.1.

Puolivuotisarviointileiri ulkomaalaisille vapaaehtoisille Antaverkan leirikeskuksessa Tampereella.

27.–28.1.

Maailmanvaihto Educa-messuilla Helsingin Messukeskuksessa.

Helmikuu

ke 1.2. Toinen haku ICYE-ohjelman elo–syyskuun 2012 ohjelmiin päättyy.

pe 10.2. MaailmanVaihtoa -lehden (nro 1/2012) deadline.

la 11.2. Valintapäivä vapaaehtoiseksi ulkomaille hakeneille (Kruunuvuorenkatu 5 C, Helsinki).

Toukokuu

pe 4.5. MaailmanVaihtoa -lehden (nro 2/2011) deadline.

17.–20.5. Leiri Antaverkan leirikeskuksessa Tampereella. Leiri on valmennusleiri niille, jotka lähtevät vapaaehtoistyöhön ulkomaille elo–syyskuussa 2012 ja loppuarviointileiri Suomessa parhaillaan oleskeleville ulkomaalaisille vapaaehtoisille.

26.–27.5. Maailmanvaihto Maailma kylässä -festivaaleilla Helsingin Kaisaniemessä.

th is ? so lv e u yo n ca

Maailmanvaihto ry. - ICYE Finland Oikokatu 3, 00170 Helsinki tel. +358-9-774 11 01 fax. +358-9-731 04 146 maailmanvaihto@maailmanvaihto. i www.maailmanvaihto. i www.icye.org