Valkuaista kännykkäkansalle
Kotimainen linssi kiinnostaisi kuluttajia. Kuvassa tukikasvina ohra.
teksti: Päivi Mattila Kuvitus: eveliina pakarinen
Kokeilunhaluisten
kolme uutuutta Makealupiini ja linssi kasvavat jo muutamien viljelijöiden pelloilla. Alkaisiko joku valmistamaan myös kotimaista seitania?
M
akealupiini on eurooppalaisten proteiinikasvien kiinnostavimpia uusia tulokkaita. Lupiinin jalostusmahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Lupiinijauhoa hyödynnetään Alankomaissa soijajauhon sijaan leipätuotteissa ja kaupan pakastealtaasta voi Saksassa poimia lupiinijäätelöä. Lupiinipohjaisia kasvisleikkeitä- ja makkaroitakin löytyy. Eräs saksalaisyritys myy jopa paahdetuista luomulupiininsiemenistä valmistettua kahvimaista juomaa.
Meillä lupiinin tuottajia on toistaiseksi vähän:
Makealupiinia kannattaa tuottaa nimenomaan ihmisravinnoksi. Satotaso on melko alhainen, mutta proteiinipitoisuus korkea ja käyttömahdollisuudet todella moninaiset.
48
Luomulehti 5/2014
– Kymmenkunta viljelijää kasvatti sitä viime kesänä Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa, kertoo nykytilanteesta Helsingin yliopiston tutkija Fred Stoddard. Makealupiinista on olemassa sini-, kelta- ja valkokukkaisia lajeja. Suomessa on kasvatettu lähinnä sinilupiinia, jonka kasvukausi on lyhin. Lupiinin kanssa tuttavuutta tehnyt tuusulalainen luomuviljelijä Jukka Lassila kertoo, että lupiinin satotaso on matalampi kuin esimerkiksi härkäpavun ja herneen, mutta siemenissä on enemmän proteiinia, yli 30 prosenttia. – Ensisijassa lupiinia kannattaisikin viljellä ihmisravinnoksi, Lassila katsoo. Tällä hetkellä kotimainen lupiinisato ohjautuu pääosin rehuksi. Lammi-
lainen Palkuainen-yritys on kuitenkin alkanut jalostaa lupiinista tempeä, joka on eräänlainen kiinteä papukakku. Tempeä syödään esimerkiksi leivän päällä, salaateissa ja kastikkeissa.
Kylvösiementen saatavuus haasteena Potentiaalisista tulevaisuuden proteiinikasveista Stoddardin lemmikki on toinen l-kirjaimella alkava kasvi, linssi. Se tunnetaan meillä vanhastaan nimellä kylvövirvilä, joskin kasvin viljely painui unholaan sata vuotta sitten. Nykysuomalaisille linssit ovat tuttuja intialaisen ruoan ansiosta. Tullin tilastojen mukaan Suomeen tuotiin 170 tonnia linssejä vuonna 2012. Stoddard kertoo, että suurin linssin vientimaa Kanada pyrkii suojelemaan omaa tuotantoaan. Kanadalaiset siemenet sopisivat Suomen oloihin, mutta niitä on saatavilla vain tutkimuskäyttöön. – Perussiementä on tähän asti ollut hirveän vaikea ostaa viljelyä varten. Nyt saatiin Latviasta syyslinssiä, jota eräs eteläkarjalaistila kokeilee ensi kesänä, Stoddard sanoo. Siementen huonoa saatavuutta valittaa myös Jukka Lassila. Hän kertoo kokeilleensa linssin viljelyä pienessä mitassa. – Parhaat tulokset itse sain, kun kylvin mustia beluga-linssejä ihan ruoaksi tarkoitetuista pusseista. Samoja beluga-linssejä kasvaa tänäkin vuonna seosviljelyssä ohran kanssa Lassilan pelloilla.
Vehnäproteiinia jo ravintoloissa Kolmas uusi proteiinilähde on seitan, jota saa jo nyt ravintoloista. Seitan on rakenteeltaan hyvin paljon lihaa muistuttava tuote, joka valmistetaan veh-