Elisa Niemi
Miten maaperän näkymätöntä elämää hoidetaan?
M
onipuolinen luontainen mikrobisto, maan mikrobifloora, on maan ja viljelykasvin hyvinvoinnille niin perustavan olennainen asia, että viljelijän kannattaa viljelytoimenpiteillään huomioida mikrobiflooransa hyvinvointi. Tähän on monia keinoja: 1) Vältä maan tiivistymistä, korjaa jo aiheutuneet tiivistymät. Tiivistyneessä maassa ei ole riittävästi happea, eivätkä kasvien juuret pääse tunkeutumaan syvälle maahan. Korjaamalla maan tiivistymisongelman tulee luoneeksi maaperän hyötyjoukolle hapelliset olosuhteet, joita ne tarvitsevat. Kun kasvien juuret pääsevät kasvamaan vapaasti, laajemmat juuristovyöhykkeet lisäävät mikrobien elinympäristöä. Kasvin ja mikrobiston vuorovaikutus sopivan hapellisessa maassa parantaa maan rakennetta, nostaa satopotentiaalia ja lisää hiilen sidontaa maaperään.
saatavuuden parantajia. Kuivilla ja rinteisillä pelloilla vedenpidätyskykyä on hyvä parantaa, jotta viljelykasvit voivat hyvin, mutta myös mikrobien kasvun kannalta. 3) Peltomaa kaipaa orgaanista ainesta. Kasvijätteet, maahan muokattu viljan sänki, laajat juuristot, lanta ja hiilipitoiset maanparannustuotteet lisäävät hajotustoimintaa maassa. Hajotustoiminnan sivutuotteena hajottajamikrobit tuottavat kasveille mitä erilaisimpia kasvua edistäviä yhdisteitä. Mikrobisto ruokkii myös maan suurempia eliöitä (hyönteiset, madot), jotka edelleen parantavat kasvien ravinteen saatavuutta, kasvien hyvinvointia, ja sitä kautta kasvien juurieritteiden tuotantoa, mikä lopulta ruokkii taas mikrobeja. Orgaanisen aineksen lisääminen parantaa maan rakennetta, mikä pitää yllä hyvää happitilaa ja vesitaloutta.
2) Laita pellon vesitalous kuntoon.
4) Kevytmuokkaa pellot kun siihen on mahdollisuus.
Pellolla seisova vesi luo hapettomat olosuhteet maahan. Hapettomissa oloissa selviävät parhaiten mädättäjäbakteerit, joiden tuottamat yhdisteet happamoittavat maata ja hidastavat kasvien kasvua. Hapettomissa olosuhteissa eivät voi kasvaa mykorritsat ja muut sienet, jotka ovat kasvin kumppaneina arvokkaita puolustajia ja ravinteen
Kasvijätteiden "pintakompostointi”, eli maan pintaan sekoittaminen, on mikrobiflooralle paras muokkaustapa. Kevytmuokkaus jättää hajottajat ja kasvien ritsosfäärimikrobit siihen maakerrokseen, johon ne ovat sopeutuneet. Siten ne saavat talvehtia runsaampina (syysmuokkauksen jälkeen) tai voivat runsaina populaatioina
vastaanottaa kylvösiemenen (kevätmuokkauksen jälkeen). Hyötymikrobit edistävät kasvin itämistä ja suojelevat sitä alusta lähtien taudinaiheuttajilta. Kynnökselle olisi hyvä aina kylvää kerääjäkasvi, jos se on mahdollista, sillä siten juuristovyöhykkeen hyötymikrobeille taataan jatkuva elinympäristö, mahdollisimman jatkuva ritsosfääri. 5) Pyri jatkuvaan kasvipeitteisyyteen, käytä aluskasveja ja monilajisia nurmia. Koska kasvi "ruokkii” maan hyötymikrobeja juurieritteillään, on juuriston yhtäkkinen häviäminen mikrobeille elinympäristön ja ravinnonlähteen menetys. Kesannoinnilla ja kyntämisellä on luomussa paikkansa, mutta paljaan maan jaksojen tulisi olla mahdollisimman lyhyitä. Jopa rikkaruohoilla on osansa maan mikrobiflooran ylläpitäjinä. Monimuotoinen kasviyhteisö ylläpitää monimuotoista mikrobiyhteisöä. Hyvät viljelykäytännöt auttavat ja edistävät PGPR-mikrobien kasvun edellytyksiä. Monimuotoinen maaekosysteemi tuottaa terveitä kasveja ja laadukkaampaa ruokaa. Kotoperäiset hyötymikrobit lisääntyvät maassa itsestään, kun niiden elinympäristö luodaan niille suotuisaksi. Erityisiä ekosysteemipalvelujen tehostamiskuureja saa ostaa mikrobivalmisteiden muodossa.
LUOMULEHTI 3 | 2016
53