Page 1

le h ti Tietoa & kokemuksia luomusta.

Nro 2/2015

Ryhmämentortapaamisesta eväitä maanrakenteen parantamiseen

www.luomulehti.fi

s.60

Luomun myynti lisääntyi viime vuonna

s.8

10,00 €


Vihannesviljelyn Rikkatekniikkaa Liekittimet Harat Ryömijä

apilat - herne - virnat - härkäpapu - mailaset vuohenherne - keltamaite

Ilmasta typpeä!

Typpiymppi-typpibakteerit varmistavat biologisen typensidonnan ja hyvän kasvun

Elomestari Oy, Koskitie 185, 95520 Tornio, www.elomestari.fi, p. 040 581 8477

Alfa1-seos

Hyvä Sato

–kisan voittaja 2014!

www.naturcom.fi


Mikä on sääntelyn oikea taso?

K

Marjo Koivumäki

uinka paljon tarvitsemme sääntelyä ja valvontaa luomussa? Viranomaisvalvonta on tärkeää kuluttajien luottamuksen takia. He voivat silloin luottaa siihen, että tuotteet on tuotettu luomun periaatteiden mukaan. Kuluttajat haluavat luonnonmukaisesti tuotettuja elintarvikkeita niiden terveellisyyden, laadun, ympäristövaikutusten ja eettisesti kestävän tuotantotavan takia. Heidän tulee voida vakuuttua, että näin myös on. Sääntelyllä on myös toinen puolensa. Jos pykäliä on liikaa ja niiden toteuttaminen on hankalaa, niistä muodostuu nopeasti este luomualan kehittymiselle. Myös elintarviketurvallisuus vaatii nykyään oman aika tiukan sääntelynsä. Se muodostaa jo nykyisellään esteen pienimuotoisen jalostuksen ja kaupan kasvulle. Asia on akuutti nyt kahdesta syystä. Yhteiskunnassa byrokratia kokonaisuudessaan on jo niin laajaa, että se haittaa maa- ja elintarviketalouden kehittymistä Suomessa. Toinen mikä tekee asian ajankohtaiseksi, on EU:n luomuasetuksen uudistus. Uudistuksessa pyritään poistamaan kestävän kasvun esteitä, takaamaan reilu kilpailutilanne tuottajille ja jalostajille sekä ylläpitämään kuluttajien luottamusta luomuun. Noiden pyrkimysten toteuttaminen ei edellytä sääntelyn kasvattamista. Silti viime keväänä annettu esitys olisi lisännyt merkittävästi esteitä luomutuotannon kasvulle. Onneksi ongelmakohtia on valmistelun kuluessa pystytty vähentämään. Työ ei kuitenkaan ole vielä valmis ja siksi on pidettävä silmät ja korvat avoinna. Jos lait, asetukset ja viranomaisvalvonta menevät liian vaikeiksi, on vaarana, että yritykset alkavat täyttää kasvavaa luomun kysyntää kiertämällä pykäliä. Ne voivat kehittää omia brändejä, jotka luovat kuluttajille samaa mielikuvaa, mikä luonnonmukaisella tuotannolla on. Ne eivät kuitenkaan täytä silloin kaikkia aidon luomun kriteerejä. Mikä on sitten oikea taso valvonnalle ja sääntelylle? Varmaan se on sellainen, mikä vakuuttaa kuluttajat, mutta ei estä alaa kasvamasta. Mitä kriteerejä silloin pitää täyttää? Selkeys, yksinkertaisuus ja luotettavuus ovat tärkeimmät.

Pauli Talvitie Luomuliiton puheenjohtaja

Luomulehti 2/2015

3


Tiedustele tuotteita alue-edustajaltasi vilomix.fi/edustajat

LUOMUUN SOVELTUVAT NUOLUX-NUOLUKIVET Nuolux Monipuolinen, runsaasti magnesiumia sisältävä nuolukivi kivennäis- ja hivenainelähteeksi laitumelle ja navettaan. Nuolux sisältää magnesiumin lisäksi kalsiumia, fosforia, natriumia sekä monipuolisesti hivenaineita ja ADE-vitamiineja.

Nuolux Tunnutus Nuolukivi ummessaoleville naudoille. Sisältää kivennäisaineet ja hivenaineet oikeissa suhteissa ja soveltuu ainoaksi ummessaoloajan kivennäislähteeksi.

WWW.VILOMIX.FI

Vilomix Finland Oy Yrittäjäntie 1, 21530 Paimio puh. 010 402 7700 www.vilomix.fi


Sisällys 2/2015

le h ti

> Luomuviljojen lajikkeet testissä s. 10

> Ympäristökorvaus on selkeästi erilainen kuin aiempi ympäristötuki s.32

3

PÄÄKIRJOITUS: Mikä on sääntelyn oikea taso?

ja menestystä 35 Myyntiä maatiloille

8

KANNESSA: Luomun myynti lisääntyi viime vuonna

37

10 Luomuviljojen lajikkeet testissä

BioFachissa myös Suomi esillä

kertoo 38 Ekoruokakone luomutuotteiden saatavuudesta

12

Neuvo 2020 tarjoaa neuvontaa luomutiloille

14

39

Luomutuotteista pulaa ammattikeittiöissä

Ruista, runoja ja raskasta rokkia

47

Luomun talousvaikutukset selvitetään maakunnittain

54

Soijan viljely aloitettiin Ahvenanmaalla

työskentelyä 18 Ministeriön luomun puolesta

20

Kun kestorikkakasvit vaivaavat, ota puolikesanto viljelykiertoon

vihastuttava 30 Ihastuttava, ruovikko

32

Ympäristökorvaus on selkeästi erilainen kuin aiempi ympäristötuki

60 61 63

KANNESSA: Ryhmämentortapaamisesta eväitä maanrakenteen parantamiseen Kutsu Luomuliiton kevätkokoukseen ja työpajoihin Luomupellot esiin kylteillä!

Monivuotisten rikkaruohojen kokonaisvaltainen torjunta s. 42 Palstat

6 Alkupalat 16 Lisää puutarhantuotantoa 19 Edunvalvontaa Euroopassa 24 Kasvot luomulle 1 26 Kasvot luomulle 2 28 Luomuliitto 30 v. 40 Kommentti 41 På Svenska 42 Kehitetään luomua 46 Mentorin vinkit 48 UUSI PALSTA: Tuotekehitystä 51 Ulkomailta 56 Palveluksessanne 58 Kysymyksiä

Kannen kuva: Elisa Niemi

Luomulehti 2/2015

5


Uskallusta, osaamisen ja markkinoiden kehittämistä ja luomun brändäämistä tarjottiin keinoiksi luomun kehittämiseen alueellisesti Luomullako etumatkaa Etelä-Savolle -seminaarissa helmikuussa. Alueellista luomun kehittämistä tehdään monissa hankkeissa. Etelä-Savon aktiivisuudesta voidaan ottaa esimerkkiä muillakin alueilla. Luomullako etumatkaa Etelä-Savolle -seminaarin avauspuheessa maakuntajohtaja Pentti Mäkinen nosti esiin, että luomutuotteiden kysyntään tulisi saada luotua ennustettavuutta ja vakaampia markkinoita, jotta luomutuotantoon uskalletaan panostaa. Luomutuotteita tulisi saada myös vientiin. Jukka Rajala Ruralia-instituutista kertoi viljelijöiden osaamisen kehittämisestä Luomulla etumatkaa Etelä-Savolle -hankkeessa. Hän muistutti, kuinka tärkeää on löytää informaatiotulvasta olennainen tieto, joka sitten tulee jalostaa käytännön osaamiseksi. Hän esitteli mm. Maan kasvukunnon hoito ja kemiallinen viljavuus -kurssimallia, jota on kehitetty hankkeen aikana. Uudentyyppinen lähestymistapa maan hoitoon on herättänyt huomattavaa kiinnostusta viljelijöiden parissa. Kommenttipuheenvuorossa MTK Etelä-Savon puheenjohtaja Juha Paajanen muistutti, että Etelä-Savossa on menestyviä pieniä ja suurempia luomutuottajia, joiden antama esimerkki on uskallettava nostaa rohkeammin esille.

Luomusta on jo nykyisellään otettu paljon oppia myös tavanomaisen viljelyn puolella. Iltapäivän paneelissa puheenjohtajana toimi eduskunnan maatalousvaliokunnan pj., kansanedustaja Jari Leppä. Lääkkeeksi luomutuotannon pieneen volyymiin ja luomuraaka -aineiden puutteeseen ehdotettiin, että tavanomaisen tuotannon yrityksiä tulee haastaa siirtymään luomuun. Kauppa on valmis ottamaan valikoimaan uusia luomutuotteita, kunhan niitä tarjotaan kokeiluun ja kysyntää löytyy, lupasi Jari Liimatainen Mikkelin Prismasta. Hän myös muistutti, että kauppa toimii kuluttajarajapinnassa, ja sen on mahdollista välittää luomuketjun kehittämiseen kuluttajan tarpeita ja toiveita. Mikkelin Prismassa luomutuotteiden osuus on tällä hetkellä 1,2 % myynnistä ja valikoimasta löytyy 600 luomutuotetta. Hyvätuuli Higlandin Esko Rissasen mukaan luomun kehittämistavoitteista – 20 % peltoalasta luomuun vuoteen 2020 mennessä – yli puolet voitaisiin alueellisesti saavuttaa siten, että Etelä-Savon jokaiseen kuntaan monistettaisiin Hyvätuuli Highlandin tyyppinen kolmen tilan yhteistyöluomuyritys. Useissa puheenvuoroissa toivottiin lisää sujuvuutta ja neuvonnallista otetta luomutuotannon ja elintarviketuotannon käytännön valvontaan. Erityisesti pienyritykset kokevat valvontakäytän-

Jukka Rajala

Alueellista uskaltamista luomun kehittämiseen

nöt niin raskaiksi, että ne vaikuttavat halukkuuteen siirtyä luomuun tai aloittaa jatkojalostus. Valvonnan järkeistämisellä on vaikutusta työn kuormittavuuteen, yritysriskien hallintaan ja jopa yritystoiminnan kannattavuuteen. Etelä-Savo voisi hyötyä luomuedelläkävijän roolistaan enemmän, jos Saimaan puhtaat vesistöt, maaperä ja maakunnan erityisluonne saadaan jalostettua todelliseksi Saimaa-brändiksi. Ennen kaikkea tarvitaan vieläkin tiiviimpää yhteistyötä kaikilla tasoilla luomutuotannon, ­jalostuksen ja kaupan kasvattamiseksi. Seminaarin järjestivät Luomuinstituutti, Helsingin ylipiston Ruralia-instituutti, Aalto-yliopiston Pienyrityskeskus sekä Luomuinstituutin vakiinnuttaminen -hanke ja Luomulla etumatkaa Etelä-Savolle -hanke. www.luomuinstituutti.fi

Yara.com

Yara lopettaa rakeisten hivenlannoitteiden valmistuksen

6

Yara Oy lopettaa Harjavallan tehtaansa toiminnan. Tämä tarkoittaa sitä, että Yaran rakeisten hivenlannoitteiden valmistus loppuu. Varasto myydään loppuun kevään aikana. Yara valmistaa nestemäisiä (ruiskulla levitettäviä) kasvustoon levitettäviä hivenlannoitteita, joista osa käy luomuun. Varmistu ennen näiden käyttöä, että tuote soveltuu luomuun. Mahdollisesti löytyy uusia tahoja, jotka tuottavat rakeisia luomun sopivia hivenlannoitteita. Jos tarvitset tälle keväälle rakeisia hiveniä, kannattaa toimia nopeasti.

Luomulehti 2/2015


Helinä Leppänen palkittiin luomutoimijana Savo-Karjalan luomuyhdistys ry valitsee vuosittain alueensa Vuoden luomutoimijan. Tänä vuonna valittiin Helinä Leppänen, Noittaan tilan yrittäjä Tohmajärveltä. Leppänen on viljellyt kotitilaansa vuodesta 2004, mutta tilan liki sata peltohehtaaria ovat olleet luomussa jo vuodesta 1995. Alun perin lypsykarjatilana toiminut Noittaa on siirtynyt vilja- ja öljykasvien kautta takaisin kotieläintilaksi, kun Leppänen aloitti lammastalouden. Hän keskittyy perinteisen suomalaisen kainuunharmaksen kasvatukseen ja jalostukseen. Leppäselle liki kahdensadan uuhen ja niiden jälkeläisten hyvinvointi ja olot ovat ykkösasia. Tila valittiin Vuoden lammastilaksi 2011. Luomuyhdistys haluaa korostaa valinnallaan paitsi Leppäsen luomulammaskasvatuksen onnistumista, myös peltojen monipuolista viljelyä. Hänen tilallaan on viljelty nurmen lisäksi mm. kevät- ja syysrypsiä. Lisäksi tila myy suoraan kuluttajille taljoja ja villalankaa sekä jonkin verran lihaa Savo-Karjalan luomuyhdistys on Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueella toimiva luonnonmukaisen tuotannon viljelijöiden ja kuluttajien yhdistys, jonka tarkoituksena on lisätä alueensa luomutuotantoa eri tuotantosuunnat huomioiden sekä saattaa yhteen luomutuotteita myyvät ja ostavat ihmiset. Yhdistys valvoo luomuviljelijöiden etua maakunnallisesti ja Luomuliiton kautta valtakunnallisesti.

Nitraattipäästöjen rajoittaminen uhkaa aiheuttaa ongelmia Luomuliitto ja Biodynaaminen yhdistys näkevät uuden asetuksen eräiden maa ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta ongelmallisena. Aiheesta on yhteistyössä oltu yhteyksissä niin ympäristöministeriöön kuin Euroopan komissioonkin. Asetus suosii mineraalilannoitteita vähäriskisimpänä ja unohtaa, että lanta on ongelmista huolimatta arvokas maanparannusaine, jota ilman maan kasvukuntoa on vaikea ylläpitää. Osittain asetus kieltää laajaperäisen tuotannon parhaat käytännöt vesistöjen lähellä ja pohjavesialueilla. Kompostiaumoja ei voida asetuksen mukaan jättää talven yli pellolle eikä tehdä pohjavesialueella. Tämä vaikeuttaa vähäriskisiä tuotantomuotoja pohjavesialueilla ja tuo sinne mahdollisesti korkeariskisempiä tuotantomuotoja. Merkittävää on myös mm. se, että vähätyppisten maanparannusaineiden käyttöäkin rajoitetaan ja se, että lannan kertymä on arvioitu pienien rotujen kannalta aivan liian suureksi. Asetuksen on tarkoitus astua voimaan 1.4. Sitä ennen EU komission täytyy hyväksyä se. Asetukseen liittyviä koulutuksia on jo pidetty  ely-keskuksissa, mutta tulkintaohjeisiin voi vielä tulla kohtia, joiden ansiosta vaatimukset ovat järkevämpiä kuin pelkkää asetuksia tai mediaa seuraamalla voisi olettaa. Seuraa tilannetta: www.luomuliitto.fi/nitraattiasetus

GMO-keskustelua

Yle Puheelta kuunneltavissa Yle Areenassa: Luomuliiton toiminnanjohtaja Elisa Niemi ja kasvinjalostuksen dosentti Jussi Tammisola.

Luomulehti 2/2015

7


Teksti JA KUVA: Minna Nurro/Pro Luomu

Luomun myynti lisääntyi viime vuonna Suomalaisten luomukulutus lisääntyi viime vuonna viisi prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Pro Luomu ry:n arvion mukaan suomalaiset ostivat päivittäistavarakaupoista luomua 225 miljoonalla eurolla vuonna 2014.

8

Luomulehti 2/2015


K

asvua voi pitää hyvänä saavutuksena, kun samaan aikaan päivittäistavarakauppojen kaikkien elintarvikkeiden myynti lisääntyi alle prosentin. Luomun markkinaosuus Suomessa on kuitenkin pohjoismaisittain yhä matala, 1,7 prosenttia. Noin 60 prosenttia päivittäistavarakaupan luomumyynnistä tulee suomalaisista luomutuotteista. Pro Luomun arvio luomumarkkinoiden koosta perustuu päivittäistavarakaupan ryhmittymiltä kerättyihin myyntilukuihin. Se ei sisällä luomun suoramyyntiä eikä ruokapiirien myyntiä. Luomutuotteiden kysyntä kasvoi vuonna 2014 niin ikään muualla Euroopassa. Esimerkiksi Saksassa luomun myynti lisääntyi lähes viisi prosenttia viime vuonna, ja Ruotsissa peräti 38 prosenttia. Ruotsin luku kattaa myös ravintoloiden ja alkoholijuomien myynnin.

Eniten luomuna heviä ja maitoa Pro Luomun toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila on ilahtunut luomumyynnin kasvusta Suomessa erityisesti sitä taustaa vasten, että ruoan kokonaismyynti kasvaa hitaasti. Hän toteaa kasvun kertovan siitä, että luomu on osalle kuluttajista jo arkipäivän valinta. – Suurimmaksi luomutuoteryhmäksi nousi viime vuonna hedelmät ja vihannekset, joita myytiin jo enemmän kuin nestemäisiä maitotaloustuotteita. Ostetuin yksittäinen tuote on kuitenkin yhä luomumaito, Kottila kertoo. Muita suuria luomutuoteryhmiä ovat entiseen tapaan hiutaleet ja kananmunat. Uusina tuoteryhminä luomumarkkinoiden suurten joukkoon nousivat maustamistuotteet ja lastenruoat. – Luomulastenruokien kysynnän kasvu kertoo siitä, että pienille lapsille halutaan puhtainta mahdollista ruokaa, Kottila huomauttaa. Lanseeraukset piristävät myyntiä Luomumarkkinoiden kasvu ei ole tasaista, vaan siinä on eroja sekä tuoteryhmien että kaupparyhmittymien välillä: kaikissa kaupparyhmissä luomu ei kasvanut. Eri tuoteryhmistä maustamisen ja lastenruokien lisäksi viime vuonna lisääntyi etenkin luomukahvin myynti. – Nousevat tuoteryhmät kertovat uusista tuotteista ja kuvastavat myös yleisiä trendejä. Luomukahvin myynti lisääntyi lanseerauksi-

en myötä, ja kookosöljyn suuri suosio ruoanlaitossa näkyy myös luomumarkkinoilla, Kottila tarkentaa. Niin ikään selvässä kasvussa oli luomupakasteiden, -hedelmien ja -vihannesten sekä luomuhiutaleiden ja -suurimoiden myynti. Sen sijaan tuoreiden luomuleipomotuotteiden myynti väheni selvästi. Lievässä laskussa oli myös luomuvälipalatuotteiden ja tuoreiden luomulihavalmisteiden myynti.

Luomu ei kasva itsestään Luomumarkkinat alkoivat Suomessa kasvaa vauhdilla vuoden 2010 jälkeen, jolloin kasvuprosentit olivat kaksinumeroisia lukuja. Luomuala asettikin muutama vuosi sitten tavoitteekseen nostaa kotimaan luomumyynti 330 miljoonaan euroon vuonna 2015. Näillä näkymin tavoitteeseen tuskin päästään. – Viime vuosina heikentynyt taloustilanne on hyvin todennäköisesti hidastanut luomumarkkinoiden kasvua Suomessa, vaikka lama ei näytä leikkaavan luomukulutusta yhtä paljon kuin muuta elintarvikemyyntiä. Kuluttajatutkimusten perusteella näyttää lisäksi siltä, että suuri osa suomalaisista arvostaa tavanomaisestikin tuotettua kotimaista ruokaa niin paljon, että ei oikein löydä syitä siirtyä ostamaan luomua, Kottila pohtii. Hän pitääkin luomumarkkinoiden kasvun jatkumisen kannalta tärkeänä sitä, että kuluttajien tietoisuus luomun eduista lisääntyy. Luomuruoan tavanomaista korkeampi hinta on pystyttävä perustelemaan siten, että kuluttaja on valmis sen maksamaan. – Tässä suhteessa suuret odotukset kohdistuvat luomun laajaan viestintäkampanjaan, jota maaja metsätalousministeriö käynnistelee parhaillaan. Toivottavasti kampanjasta tehdään näyttävä ja vaikuttava, Kottila sanoo. Hän toteaa, että luomumarkkinoiden myönteisen kehityksen jatkuminen edellyttää myös alan yrityksiltä selviä satsauksia sekä tuotekehitykseen että markkinointiin. – Esimerkiksi leipiin, pakasteisiin, moniin maitotuotteisiin sekä lihavalmisteisiin kaivataan uusia luomutuotteita. Tuotteistus on avainasemassa, jotta näiden tuoteryhmien luomuvaihtoehdot löytävät tiensä kuluttajan ruokakoriin. ◀

Luomulehti 2/2015

9


Jari Luokkakallio

Teksti: Arja Nykänen / ProAgria

Luomuviljojen lajikkeet testissä Kesällä 2014 testattiin vehnän, kauran ja ohran lajikkeita eri puolella Suomea sekä virallisissa ruutukokeissa että havaintokokeissa luomuviljelijöiden pelloilla.

S

uomessa ei ole testattu luomuviljojen lajikkeita sitten 1990-luvun. Niinpä Luonnonmukaisen tuotannon kehittämissäätiö päätti rahoittaa testaamista ensimmäisenä hankeavustuksenaan perustamisensa jälkeen. Avustuksen sai ProAgria ja lisäksi alueelliset kehittämishankkeet osallistuivat kokeiden toteuttamiseen. Näin saimme monen tahon yhteistyönä viimeinkin tämän toiminnan käynnistettyä. Viralliset lajikekokeet perustettiin neljälle eri paikkakunnalle (Loviisa, Mellilä, Juva ja Jomala Ahvenanmaa). Havaintokokeita oli 10 paikkakunnalla (Espoo, Mellilä, Koria, Luumäki, Otava, Kesälahti, Punkaharju, Rääkkylä, Kontiolahti ja Lapua) ja niissä oli mukana joko yhtä tai kaikkia kolmea viljaa. Ruutukokeissa oli mukana 10 lajiketta ohraa, 9 kauraa ja 11 vehnää. Havaintokokeissa oli kaksi kaura- ja vehnälajiket-

10

Luomulehti 2/2015

ta sekä kolme ohralajiketta kaikilla paikkakunnilla ja lisäksi muutamilla oli omia ekstralajikkeita oman alueellisen mielenkiinnon mukaan. Ruutukokeiden ruudut olivat koolta 10 neliötä ja niissä oli kullakin pellolla neljä toistoa. Havaintokokeissa pellolle vedettiin yksi kylvökoneen levyinen kaista kutakin lajiketta ja toistoja ei samalla pellolla ollut. Tavoitteena oli enemmänkin havainnoida lajikkeita käytännön viljelyssä kuin saada tarkkoja mittaustuloksia.

Haastava kesä Ensimmäisille kylvöille päästiin Loviisan ruutukokeilla jo huhtikuun puolella, mutta sitten tuli kylmä jakso ja viljojen kasvu tyrehtyi. Valitettavasti ne eivät tästä täysin toipuneet koko kesänä ja sadot jäivät alhaisiksi. Korialla puolestaan tuli 200 mm:n sade kylvöjen jälkeen ja maa tiivistyi pahasti ja sadot olivat 500–1000 kg/ha. Otavassa ja Punkaharjulla saatiin jyvät maahan vasta

kesäkuun alussa, mutta pitkän syksyn ansiosta ehtivät valmistua hyvin. Kokeilla järjestettiin pellonpiennarpäiviä ja kasvustoja havainnoitiin.

Koeruuduilla samat menestyjät Tämän vuoden ruutukokeissa parhaat sadot saatiin ohralajikkeista Jomalassa: 4 300–5  100 kg/ha. Paikkakuntien välillä oli selkeitä eroja siinä, mitkä lajikkeet menestyivät missäkin oloissa. Jomalassa parhaat sadot saatiin Irina-, Wolmari- ja Fairytale –lajikkeista. Juvalla tuottavimpia olivat Irina, Fabiola, Tipple ja Barke (3  300–4 000 kg/ha). Loviisassa parhaiten tuottivat Irina, Propino ja Fairytale (1 600–1 800 kg/ha); Mellilässä niiden lisäksi Salome ja Fabiola (1 900–2 000 kg/ ha). Valkuaispitoisuudet olivat hyvin samat kaikilla lajikkeilla ja koepaikoilla (10–11 prosenttia) paitsi Jomalassa 14–15 prosenttia. Kauralajikkeet tuottivat parhaat sadot Jomalassa (4 900–5 200 kg/ha). Mellilässä


Lapua

Kontiolahti

◁ Valmista ohraa Lapualla. ▷ Havaintokokeisiin voi kuka tahansa käydä tutustumassa.

Rääkkylä Juva

Viralliset lajikokeet

Otava Kesälahti

Havaintokokeita

Havaintokokeissa alueellista vaihtelua Kaikilla paikkakunnilla 2-tahoisista ohrista olivat mukana Mitja ja Harbinger. Mitja tuotti keskimäärin 300 kg/ha paremman sadon (2 500–3 300 kg/ha). Monitahoisia ohria oli mukana kaikilla paikoilla vain Wolmari ja sen sato vaihteli 1  000–4  000 kg/ha. Valkuaispitoisuudet ja hehtolitrapainot vaihtelivat ohralajikkeilla hyvin paljon kasvupaikan ja sadontuoton perusteella. Vehnälajikkeista mukana kaikilla paikkakunnilla olivat Wanamo ja Quarna ja ne olivat sadontuotoltaan hyvin saman tasoisia. Satomäärät niillä vaihtelivat 2 000–4 000 kg/ha ja oli havaittavissa, että optimaalisissa kasvuoloissa Quarna tuottaa paremmin, mutta esimerkiksi suojaviljana tai huonommassa pellossa Wappu tuottaa paremmin. Annina osoittautui myös satoisaksi niillä paikoilla, missä se oli mukana. Quarnan hehtolitrapaino oli lajikkeista selvästi paras ja valkuainen puolestaan vaihteli sadon ja kasvupaikan suhteen eri paikoilla. Kauralajikkeista kaikilla paikkakunnilla olivat mukana Iiris ja Eemeli, joista Iiris tuotti noin 500 kg/ha suuremman sadon ( 4 000–4 400 kg/ha). Myös Akseli ja Roope tuottivat hyvin siellä missä ne olivat

Koria Luumäki

Mellilä

Loviisa Espoo

Jomala

kokeissa mukana. Hehtolitrapainot jäivät tänä vuonna alhaisiksi ja ainoastaan Lapualla ja Luumäellä päästiin yli 52:n. Paras hehtolitrapaino oli Akselilla. Valkuainen oli Eemelillä (13–15 prosenttia) selkeästi korkeampi kuin Iiriksellä. Luomuviljojen lajiketestausta on tarpeen jatkaa tulevinakin vuosina, jotta eri lajikkeiden toimivuudesta luomutuotannossa saadaan lisää tietoa. Nämä yhden vuoden tulokset ovat vain suuntaa-antavia. Tulosten loppuraportti löytyy ProAgrian sivuilta www.proagria.fi. Sieltä löy-

dät tarkat tiedot (sadot, hehtolitrapainot, 100 jyvän painot, valkuaiset sekä vehnän sakoluvut). Kesän tunnelmakuvia löytyy: proagria.fi/blogit/luomublogi. Haluamme kiittää yhteistyöstä Luonnonmukaisen tuotannon edistämissäätiötä, Agrimarketia, K-maataloutta, LUKEa, Boreal Kasvinjalostusta, Peltosiemen ry:tä ja Tilasiemen Oy:tä. Hankkeen toteuttamiseen osallistuivat alueelliset kehittämishankkeet: Tuloksia ja Laatua kasvintuotantoon, Kehity kasvinsuojelussa, Peltonen, Lisää luomua ja EKOTASSU. ◀

Havaintokokeet kylvetään tilojen omilla kalustoilla. Kuva Mellilästä.

Heikki Ajosenpää

ja Loviisassa parhaiden lajikkeiden sadot olivat 2 400–2 700 kg/ha ja Juvalla 1 500– 1 700 kg/ha. Kauralajikkeissa parhaat menestyjät olivat kaikilla paikkakunnilla Belinda, Bettina, Steinar ja Obelix. Niillä oli myös korkein 1 000 jyvän paino. Korkeimmat valkuaispitoisuudet puolestaan oli Venlalla, Eemelillä ja Akselilla (12–13 prosenttia). Vehnälajikkeista parhaat sadot tuottivat Amaretto, Demonstrant, Anniina ja Wappu (1  400–1 500 kg/ha) ja ne olivat myös kohtalaisen varmoja eli olivat kärkipäässä kaikilla koepaikoilla. Jomalassa sadot olivat selkeästi korkeammat (3 700– 4 000 kg/ha) ja parhaat lajikkeet olivat Lennox, Amaretto, Wanamo ja Wappu. Korkeimmat valkuaispitoisuudet tuottivat Quarna, Anniina, Dracke ja Wanamo (12–13,5 prosenttia).

Punkaharju

kg/ha

Viljasadot havaintokokeissa

4 500 4 000 3 500 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 0 Mitja Harbinger Edvin Ohra

Iiris

Eemeli

Wanamo Quarna

Kaura

Vehnä

Luomulehti 2/2015

11


Teksti ja kuvat: Pirkko Tuominen

Neuvo 2020 tarjoaa neuvontaa luomutiloille Tänä keväänä käynnistyvässä Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa on varattu määrärahoja käytettäväksi maatilojen neuvontaan edellistä ohjelmakautta enemmän.

A

ikaisemmin tarjolla oli asiantuntija-apua lähinnä täydentäviin ehtoihin kuuluvista asiakokonaisuuksista, mutta nyt valikoima laajenee. Tällä ohjelmakaudella vastauksia voi saada myös luomutuotantoa koskeviin kysymyksiin. Kehittämisohjelman tavoitteena on saavuttaa valtakunnalliset tavoitteet luomutuotannon lisääntymisestä, minkä vuoksi halutaan erityisesti madaltaa kynnystä siirtyä luomutuotantoon. Neuvo 2020 -rahoituksella onkin mahdollista asiantuntijan kanssa pohtia jo ennalta tarkkaan, mitä muutoksia luomutuotantoon siirtyminen viljelyn tai eläinten hoidon osalta toisi tilan nykyiseen toimintaan. Miten viljelykasvivalikoima muuttuisi tai tarvittaisiinko uudistusta konekantaan? Pitäisikö rakennuksiin tehdä korjauksia ja soveltuuko nykyinen ruokintajärjestelmä luomuun? Miten järjestetään tilan muistiinpanot täyttämään luomuehdot? Yhdessä suunnitellen siirtyminen luomuun saadaan tehtyä hallitusti ja toiminta lähtee heti oikeille urille.

12

Luomulehti 2/2015

Luomutiloille apua ja ideoita Jo luomuvalvonnassa oleville tiloille Neuvo 2020 –rahoitus tarjoaa mahdollisuuden keskustella asiantuntijan kanssa tilan kehittämissuunnista ja nyt onkin hyvä tilaisuus istua alas miettimään keinoja yhä parempiin tuloksiin pääsemiseksi. Neuvontakäynnin sisältöä voidaan räätälöidä tapauskohtaisesti tarpeiden mukaan. Esimerkiksi kasvukauden aikana tehdyllä käynnillä päästään näkemään kasvustojen tilanne pellolla ja voidaan keskittyä sadon määrän ja laadun tehostamiskeinojen etsimiseen, maan kasvukunnon parantamiseen tai vaikka rikkakasvien torjunnan kriittisiin pisteisiin. Määrärahoja voidaan käyttää myös ennen luomutarkastuskäyntiä tehtävään neuvontakäyntiin, missä katsotaan yhdessä, ovatko tilan paperityöt ajan tasalla ja muistiinpanot valmiina tarkastajan luettavaksi. Samalla voidaan miettiä, onko tilan toimintaan tulossa muutoksia ja miten varmistetaan niiden yhteydessä tuotantoehtojen täyttyminen. Luomutilan kannattaa osaltaan hyödyntää myös muiden osa-alueiden neuvontaa, mitä on tarjolla ainakin tuotan-

toeläinten hyvinvoinnista ja eläinten hyvinvointikorvauksen ehdoista, täydentävistä ehdoista, ympäristökorvausjärjestelmän tarjoamista vaihtoehdoista ja ympäristönäkökulmien huomioinnista tilan toiminnassa sekä energian käytön tehostamiseen tähtäävistä energiasuunnitelmista.

Kaikkea ei Neuvo 2020– rahoituksella voida tehdä Tiloille ei makseta päällekkäisiä tukia, minkä vuoksi tuetuilla neuvontakäynneillä ei voida tehdä sellaisia toimia, jotka on huomioitu määritettäessä muita tukitasoja. Tällaiset neuvontapalvelut hoidetaan edelleen kokonaan maksullisena toimintana. Tämän vuoksi Neuvo 2020 – käyntiä tekevä neuvoja ei voi esimerkiksi itse tehdä kirjauksia tilan varastokirjanpitoon, mutta voi ohjata viljelijää kirjausten teossa ja tuotantoehtojen asettamissa vaatimuksissa. Myöskään vuosittaisia viljelysuunnitelmia tai lohkokohtaisia viljelykiertosuunnitelmia ei Neuvo 2020 –rahoituksella tehdä, koska ne ovat osa ympäristökorvausjärjestelmän vaatimuksia.


Viljelijän kuluksi neuvonnasta alv:n osuus Mavi valitsee neuvontajärjestelmään hyväksyttävät neuvojat, joilla tulee olla riittävä maatalousalan koulutus sekä kokemusta oman neuvonta-aiheensa käytännön neuvontatyöstä. Järjestelmään on hakeutunut sekä yksityisiä, että ProAgrian palveluksessa olevia luomuneuvojia. Tentistä hyväksytysti läpipäässeistä neuvojista kootaan Mavin nettisivuille tiedosto, mistä viljelijä voi helmi-maaliskuun vaihteesta lähtien hakea ja valita omaan tarpeeseensa parhaiten sopivan neuvojan. Kun neuvojan kanssa on sovittu neuvontakäynnin sisällöstä ja ajankohdasta, tekee tämä määrärahavarauksen viljelijän kohdalle maksatusjärjestelmään. Joka tilalla on käytettävissä enintään 3500 € neuvontarahaa koko ohjelmakaudelle. Se, kuinka monta tuntia tuolla rahalla on neuvontaa käytettävissä, riippuu jonkin verran tilan sijainnista, sillä rahasta korvataan neuvojalle paitsi kiinteä 63 €/h tuntihinta, myös korvaus ajetuista kilometreistä. Neuvoja laskuttaa tilakäynnin kulut suoraan Mavin maksatusjärjestelmästä ja viljelijälle tulee lasku vain alv:sta. Neuvo 2020 -järjestelmä tarjoaa viljelijälle monipuolisia mahdollisuuksia oman toiminnan kehittämiseen ja paperitöitä koskevan stressin vähentämiseen, joten nämä eurot kannattaa kyllä jokaisen hyödyntää. ◀ Kirjoittaja on luomun erityisasiantuntija ProAgria Pohjois-Savossa.

Neuvontakäynnin sisältöä voidaan räätälöidä tapauskohtaisesti tarpeiden mukaan.

Luomulehti 2/2015

13


Teksti: Pia Kohvakka Kuvat: Minna Kääriäinen

Ruista, runoja ja raskasta rokkia Savonlinnan Kerimäellä Makkolan entisellä kyläkoululla tuoksuu leipä. Luomuhonen Oy:n luomuruisleipä tehdään käsityöllä ja kärsivällisyydellä, sillä hyvä ei tule hätäillen eikä laadusta tingitä. Yrityksessä keksittiin Facebookin kaltainen viestintä jo kauan sitten.

14

Luomulehti 2/2015

E

mäntä Tiina Muhonen aloittaa työt aamuneljältä. Leipäjuuri on tekeytynyt yön yli ja ensimmäiset lämpimäiset ovat valmiita aamunkoitteessa. Kaupoissa nämä oman tilan luomurukiista leivotut leivät ovat viimeistään iltapäivällä. – Ei ole olemassa sellaista koulua, missä tämän taidon oppisi, eikä vastaavia luomutäysruisleipiä ole montaa. Leipä leivotaan edelleen käsin, mutta taikinan alustaminen käsin ei minulta


Muhosen tilan isäntäpari Perttu ja Tiina Muhonen Makkolan entisen kyläkoulun maalaisromanttisessa tuvassa.

onnistu kuten anopiltani Kaisa Muhoselta. Hän teki rankkaa työtä ja hoiti vielä lypsykarjan ohessa, Tiina kuvailee leipomon historiaa. Juureen leivotun ruisleivän leipomistaito on siirtynyt anopilta miniälle jo kolmen sukupolven ajan. Vanhan isännän Iikka Muhosen äiti teki 1960-luvulla 11-lapsisen perheen leivät itse. Leipää leivottiin reilusti ja ylimääräinen myytiin kaupungin rouville. – Isän sisarusten reppuihin ei mahtunut koulukirjoja, kun ne olivat täynnä leipää. Siitä kuulemma johtuu, ettei sisarusten tullut opiskeltua, Muhosen tilan isäntä viljelijä Perttu Muhonen tarinoi.

Ihan hyvä ei riitä Luomun merkitys on Muhosten mukaan kasvanut kuluttajien ympäristötietoisuuden lisääntyessä. Muhosille itselleen tärkein kriteeri on leivän laatu, se on koko perheen yhteinen asia. Perttu vastaa viljelystä ja Iikka viikoittaisesta jauhatuksesta. Asiakaspalautteissa kehuja saa eniten leivän hyvä maku. – Maku edellä mennään, kotimaisuus on tärkeää ja luomu tulee asiakkaalle lisäbonuksena. Me tehdään tuote niin hyvin kun osataan, kiteyttää Perttu vahvuudet. – Ihan hyvä ei ole riittävä, pitää oikeasti olla hyvä, lisää Tiina napakasti. Leivän hintaan vaikuttaa suuri käsityön määrä, joten turhaa työtä vältetään ja määrät pyritään tekemään menekin mukaan. Työtä ja tuoreutta arvostetaan, joten vanhaa leipää ei koskaan myydä tarjouksessa. – Leipä ei saa kuitenkaan loppua kesken päivän, jotta hyvä hyllypaikka kaupassa säilyy. Kauppiaat ymmärtävät, että joskus sesonkiaikaan ei kapasiteetti tahdo riittää, Perttu sanoo. Viivakooditarrasta tuli naamakirja Luomuhosen leipäpusseissa on viivakooditarra, johon Iikka alkoi tyhjän tilan täytteeksi kirjoittaa runoja. Hän on kirjoittanut niitä jo toistakymmentä vuot-

ta. Myös Pertun isoisä oli runoilija, mutta tämä Muhosten sukuvika ei ole periytynyt Pertulle. Uusia runoja kirjoittaa Iikan lisäksi yksi leipomon työntekijä. – Leipärunot on meidän Facebook. Päivityksiä tehdään vuoden kiertokulusta, työstä tai muusta ajankohtaisesta asiasta. Kahden nuorimman lapsen syntymät appiukko on ilmoittanut runoilla, Tiina muistelee. Iikka on toiminnan mies. Hän marssi leipomon alkuaikoina erään kaupan johtajan toimistoon, maistatti leipää ja sai tuotteen myyntiin. Paikallisuutta arvostetaan, kyläläiset puhuvatkin Iikan leivästä tai Muhosten poikien Eetun tai Aapon leivästä. Tiina myöntää, että mielikuvilla on merkitystä kuluttajille, mutta nykypolvi on tarkoituksella jättänyt sähköisen viestinnän vähälle. Markkinointia on tehty lähinnä erilaisissa hankkeissa. – Ei me tehdä mainoskampanjoita, puskaradio toimii ja hyvä tuote myy itse itsensä, oli sähköiset systeemit sitten mitkä tahansa, Perttu toteaa vaatimattomasti. Runojen merkitys lienee asiakkaasta itsestään riippuvainen, hän arvioi. – Kotisivujen uusiminen on tarpeen, leipomo on laajentunut ja tukkamuoti muuttunut ajan myötä, Tiina lisää leikkisästi viitaten pitkäpartaiseen Perttuun.

Rokkikukoille maistiaisia Muhoset uskovat tulevaisuuteen, vaikka oma työkunto ja maatalouden kannattavuus joskus mietityttää. Tuotanto on kasvanut maineen myötä ja uusia yhteydenottoja tulee kauppiailta säännöllisesti. – Kun koko tuotantoketju on omissa käsissä, kustannuksia pystyy pitämään järkevinä. Missään vaiheessa ei ole silti varaa toheloida, että saadaan ylläpidettyä tuotannon laatu ja määrä nykyisellään. Kasvua ei haeta, Perttu analysoi. Nykyinen työmäärä sopii myös Tiinalle, joka tunnustautuu rokkimimmiksi. Hän käy keikoilla ja leipoessa raskas rokki raikuu usein radiokuulosuojaimista. – Vein kerran yhdelle bändille leipää ja sanoin, että tällaista saa aikaan, kun kuuntelee teidän musiikkia, Tiina kertoo ylpeänä. Mitä mieltä bändi oli tästä Kerimäen brändistä? Se jää arvoitukseksi. ◀

△△△ Luomuleivät pakataan tarroilla suljettaviin yksittäispusseihin, joissa on yrityksen ja tuotteiden tiedot. Pussitusvaiheessa tarkistetaan myös, että paistojälki on oikeanlainen. △△ Luomuhosen myymälälaatikot tunnistaa kaupassa oranssista väristä ja selkeistä nimitarroista. △ Luomuhosen Facebook: Tällä kertaa runon aiheena ovat kunnonkohotus ja lepsusti annetut uudenvuoden lupaukset.

liiketalouden opiskelija ja puutarhuri.

Kirjoittaja on Mikkelin ammattikorkeakoulun

Luomulehti 2/2015

15


Lisää puutarhatuotantoa

Palstalla haastatellaan Luomuliiton puutarhatyöryhmän jäseniä.

Teksti: Elisa Niemi

Pohjolan hedelmiä Hannele Sippu on laajentanut tilansa puutarhatuotantoa muun

16

Luomulehti 2/2015

aarteita puutarhoistamme ja metsistämme voi saada. Pohjoisen valoisat kesät ja viileät yöt saavat niihin voimakkaan aromin. – Erityisesti luumu sisältää erittäin runsaasti karotenoideja ja eri vitamiineja. Se on yksi suomalaisten superfoodeista. Ulkomaiset hedelmät ovat suurella rahalla brändättyjä ja päätyvät valitettavasti ostoskoriin ennemmin kuin kotimaiset marjat ja hedelmät. Eikä kotimaisesta raaka-aineesta riitä edes pienimuotoisen teollisuuden tarpeisiin alkuunkaan, harmittelee Sippu.

Jatkojalostusta tulisi kehittää – Kotimaisten marjojen ja hedelmien säilönnästä voisi saada upeita maakuntatuotteita. Esimerkiksi Virossa perinteet ovat säilyneet, mutta täälläkin ne voisi brändätä uudestaan. Leppäkerttu-merkkiä voitaisi hyödyntää alueellisuuden esille tuomisessa. Investointeja kannattaisi Sipun mielestä tehdä yhteistyössä muiden tuottajien kanssa, jotta saisi esimerkiksi hyvät elintarvikehuoneistot vähän isompaa mittakaavaa varten. Osa yhteistyöyrityksistä voisi keskittyä tuotantoon ja poimintaan, osa markkinointiin. Tällä hetkellä Sipun tilan hillot ja mehut on valmistettu pienimuotoisesti kotikeittiössä tai paikallisessa mehustamossa. Kylmiö on rakennettu edullisesti vanhaan autotalliin. Sipun 22-vuotiaat kaksospojat Vili ja Risto auttavat tilan töissä. Niin koneisiin kuin mahdollisesti markkinointiinkin voisi olla kiinnostusta. – Tavoitteena on saada jatkojalostusta kehitettyä, mutta se vaatii yhteistyö-

Hannele Sipun luomutilalla tuotetaan myös luomumaitoa ja -lihaa.

Hannele Sippu

H

annele Sipun tilalla Inkeroisissa Kymenlaaksossa kasvaa luumua, kirsikkaa, mansikkaa, valkoherukkaa, karviaista ja jonkin verran erikoiskurpitsoja. Hyvät yhteistyökumppanit ovat mahdollistaneet monipuolisen tuotantopohjan tilalla, joka tuottaa myös luomumaitoa ja luomulihaa. – Puutarhatuotantoa on tilallamme ollut aina, mutta innostuin lisäämään sitä, kun 10 vuotta sitten ostin läheltä 12 hehtaarin maatilan, jonka viljelysmaat sopivat erinomaisesti puutarhatuotantoon. – Ensin siellä oli noin hehtaari mansikalla, mutta sitten istutin sinne luumutarhan, jonka pinta-ala on 0,4 ha. Viiden vuoden päästä istuttamisesta luumut alkoivat antaa satoa suojaisalla rinnepaikallaan. Anssi Krannila valitsi minulle luomuun sopivat kestävät lajikkeet. Alueellisilla Laatua lyhyellä toimitusketjulla -suoramyyntitapahtumista on tullut kannustusta ja intoa lisätä tuotantoa. Myös paikallinen Inkeroisten Kkauppias on ottanut marjoja- ja hedelmiä myyntiin. – Tukkumyynti ei kiinnosta, vaan haluan saada laatutuotteen nimenomaan mahdollisimman aitona asiakkaille. Ravintolat ostavat myös paljon juuri poimittua luumua ja kirsikkaa. – Esimerkiksi kirsikka on hidas poimia. Rasioissa se on kuitenkin upea tuote. Luumuistakin saa upeita värilajitelmia, kun laittaa sekaisin keltaisia, vaaleanpunaisia ja violetteja. Luumun eriväriset lajikkeet kypsyvät usein ainakin osittain samaan aikaan. Kuluttajille pitäisi Hannele Sipun mielestä saada paremmin tietoa siitä, mitä

Veera Aaltonen

muassa luumuun ja kirsikkaan.

Omena on yleisin Suomessa kasvatettava luomuhedelmä. Vuonna 2013 sitä kasvatettiin 67 hehtaarilla.


Hannele Sippu Risto Sippu

tä ja jatkajan työlle - omista pojista tai muualta. Kannattavuudesta Sippu toteaa, että se tulee perheviljelmille monipuolisesta tuotantopohjasta, jossa esimerkiksi puutarhatuotanto tuo lisäarvoa matkailun kautta. Karjatalous tukee kompostin ja maanparannusaineiden kautta puutarhataloutta. Kannattavuuteen vaikuttaa myös se, että osaa hyödyntää ja jatkojalostaa ja tietenkin myydä 1. ja 2. luokan marjat ja hedelmät parhaalla tavalla. – Puutarha antaa myös hoitajalleen mielenrauhaa ja vireyttä, toteaa Sippu. – Luumu on erittäin helppohoitoinen, kasvusto on tervettä ja kestävää. Vanhat

lajikkeet ovat satoja vuosia tuottaneet herkkuja suomalaisille. 12 hehtaarin maatilaoston mukana tuli myös 10 vanhaa hirsirakennusta, joiden kunnostus on jo voiton puolella. Toiveena on saada luumutarhan luokse myös puitteet maatilamatkailulle. ◀

Hannele Sippu kertoo, että luumupuita ei tarvitse leikata - vain katkenneita oksia poistetaan talven jäljiltä.

Luomulehti 2/2015

17


Teksti: Elisa Niemi Kuva: MMM:n kuva-arkisto

Ministeriön työskentelyä luomun puolesta Vierailulla maa- ja metsätalousministeri Orpon luona Luomulehti kysyi, mitä työtä luomun eteen on tehty tämän hallituskauden aikana ja miltä tulevaisuus näyttää.

Petteri Orpo tyytyy toteamaan, että hänellä ei ole mitään sitä vastaan, että luomu kirjattaisiin seuraavaan hallitusohjelmaan.

18

Luomulehti 2/2015

H

allituskausi loppuu pian ja Petteri Orpo on ehtinyt olla virassaan vajaan vuoden. Mitkä ovat tunnelmat nyt? – Kyllä olen tästä tykännyt. Sellaisesta, mistä tykkää, niin sen oppiikin. Soteen verrattuna oikein mukavaa hommaa, virnistää Orpo.

Luomun edistäminen jatkunee Luomuväki oli ilahtunut, että edelliseen hallitusohjelmaan saatiin luomu maatalouspolitiikan keskeisenä tavoitteena mukaan. Onko se mahdollista myös seuraavaan ohjelmaan, vaik-

ka siitä tulisi lyhyempi, ns. strateginen hallitusohjelma? Ministeri vastaa, että biotalous on seuraavan hallitusohjelman keskeinen asia. Siihen sisältyy maatalouden kannattavuus, uusien markkinoiden etsiminen ja keinot pärjätä kotimaisilla markkinoilla. Luomu liittyy näihin. – Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että luomu kirjataan hallitusohjelmaan, Orpo muotoilee. Maa- ja metsätalousministerin valtiosihteeri Risto Artjoki täydentää, että MMM on ajanut luomun lisäämistä tavoitteeksi ja tällä hallituskaudella saatiin


Haluatko nostaa luomun eduskuntavaalikeskusteluun? Ota yhteyttä ehdokkaisiin tai tuo mielipiteesi esiin yleisönosastoilla tai somessa! Luomuliitto on vaikuttanut ottamalla yhteyttä puolueisiin. Katso lisää: www.luomuliitto.fi/ luomu-vaalikeskusteluihin

mm. tehtyä luomun kehittämisohjelma. Artjoki olettaa, että seuraavan hallitusohjelman kehittämisasioita käsittelevässä taustadokumentissa luomu on keskeisesti esillä. Hanketuissa pitää jatkossakin näkyä luomu, koska luomun kehittämisohjelmaan on kirjattu tavoitteet vuoteen 2020 mennessä. Artjoki toteaa, että parhaillaan tehdään myös muutostarvelistaa EU:n agendalle. Turhia byrokratian kiemuroita pyritään karsimaan pois.

Nitraattiasetukseen on pyritty vaikuttamaan Luomuliitto työsti Biodynaamisen yhdistyksen toimintapyyntöä tammikuussa ja yhtyi vaatimukseen, että ympäristöministeriö huomioisi tulkinnoissa luomulle tärkeitä kohtia. Nitraattiasetuksen valmistelu on ollut ympäristöministeriön vastuulla, mutta myös MMM on pyrkinyt vaikuttamaan sen sisältöön. – Pelloilla kompostoinnin ja kuivalannan varastoinnin kieltoa pystyttiin lieventämään. Lisäksi ammoniakkipäästöjen hillitsemiseksi sallitaan kevytkate. Tammi-helmikuun lannan levityskielto kuitenkin jäi, summaa Artjoki. MMM: Laki rinnakkaisviljelystä ei ole kiireellinen Artjoki toteaa, ettei lailla, joka määrittäisi muuntogeenisten kasvien viljelyä ole kiire, koska Suomen olosuhteisiin sopivia geenimuunneltuja lajikkeita ei ole hyväksytty EU:ssa. Todennäköisesti jo kevään aikana tulee kuitenkin voimaan EU-direktiivi, jonka myötä gm-lajikkeita aletaan mahdollisesti hyväksymään entistä helpommin ja nopeammin EU:ssa. ◀

Toimittanut: Elisa Niemi kuva: NürnbergMesse

EU:n luomuasetuksen täytyy tukea sektorin kasvua

E

U-päättäjät ja luomusektori tapasivat helmikuussa keskustellakseen EU:n luomuasetuksen tulevaisuudesta IFOAM EU:n ja BioFachin järjestämässä tilaisuudessa. Luomualan viesti oli: Luomu on ainut kestävä ruoantuotannon ja maatalouden sertifikaatin perusta, jota säädellään EU-tasolla. Luomu kasvaa Euroopan talouskriisistä huolimatta ja luomuasetuksen täytyy tukea sektorin dynaamis- Uusi Euroopan maatalouskomissaari ta kehitystä eikä uhata alan kasvua. Phil Hogan lupasi ratkaisukeskeistä Päättäjät antoivat vastakaikua raken- lähestymistapaa EU:n luomuasetuksen tavien ratkaisujen löytämiseen. Uusi uudistamiseen. Euroopan maatalouskomissaari Phil Hogan lupasi ratkaisukeskeistä lähestymistapaa. Tärkeimmät päättäjät toistivat olevansa sitoutuneita kuuntelemaan alan tarpeita. Euroopan parlamentin raportoija, Vihreä MEP Martin Häusling totesi: – Emme halua EU:n luomusäädöksen täydellistä uudistamista vaan reformin, joka toimii käytännössä. Tämä on tavoitteemme parlamentissa. Latvialainen MEP Armands Krauze nosti uudelleen esiin Euroopan luomualan kasvun merkitystä, koska se tukee myös Latvian EU puheenjohtajuuden tavoitteita – kestävyyttä, kilpailukykyä ja kasvua.

Kiire ei saa uhata laatua – Asetuksen uudistaminen ei ole kuitenkaan vain poliittinen kysymys. Täytyy myös varmistaa, että siitä tulee teknisesti järkevä ja se helpottaa luomutoimijoiden päivittäistä elämää. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että EU-instituutiot aliarvioivat ajan, mikä tarvitaan tämän varmistamiseen. IFOAM EU on tarjonnut apuaan, jotta tämä saadaan onnistumaan, mutta sitä ei pystytä saavuttamaan tämän vuoden kesäkuuhun mennessä, sanoi IFOAM EU:n varapuheenjohtaja Sabine Eigenschink. Tanskan luomuliiton puheenjohtaja Per Kølster totesi, että lopullisen ehdotuksen laatu on tärkeintä eikä siitä voi tehdä kompromissia siksi, että halutaan toimia nopeasti. Hän myös korosti, että alan täytyy katsoa tulevaisuuteen ja miettiä, miten standardit voisivat tavoitella korkeammalle ja huomioida uudet ilmiöt ja uudet haasteet. – On hyvä, että komissio on huomioinut ehdotuksensa ongelmat, totesi IFOAM EU:n puheenjohtaja Christopher Stopes. – IFOAM EU:n ratkaisuehdotuksia on nostettu pöydälle. Otamme vastaan EUinstituutioiden tarjouksen esittää konkreettisia ratkaisuja ja olemme innokkaita jatkamaan käytännön työtä eteenpäin, jatkoi Stopes. IFOAM EU:n suomalaisia jäseniä ovat Luomuliitto, Kymen luomu, Kurmakka Oy ja MaBio Oy sekä uusia jäseniä ESVY ry, Kuhilas ry ja Tmi Reijo Käki. Suomen uusi edustaja IFOAM EU:n neuvostossa on Mikko Simola ESVY ry:stä. ◀ www.ifoam-eu.org

Luomulehti 2/2015

19


Teksti ja kuvat: Timo Lötjönen, Luonnonvarakeskus

Kun kestorikkakasvit vaivaavat,

ota puolikesanto viljelykiertoon Kokeilussa ollut KvickFinn -juolannostin tehosi hyvin juolavehnään, kun kesannointiaika oli tarpeeksi pitkä. Myös valvattia saatiin vähennettyä selvästi.

Kapeateräinen nuolikärkinen kultivaattori sopi hyvin turvemaalla olleen nurmen rikkomiseen ja teho juolavehnään oli melko hyvä.

20

Luomulehti 2/2015

J

uolavehnä on luomuviljelyn kannalta haitallisimpia kestorikkakasveja, joskin myös peltovalvatista ja –ohdakkeesta on tullut aikaisempaa suurempi riesa. Monivuotinen, tiheästi niitetty nurmi pitää peltovalvattia ja -ohdaketta kurissa, mutta juolavehnä tuppaa lisääntymään vanhoissa nurmissa. Monilla kasvinviljelyyn erikoistuneil-

la tiloilla nurmet ovat lyhytaikaisia, jos niitä on ollenkaan. On tarpeen löytää keinoja avokesannoinnin tehostamiseen ja lyhentämiseen.

Kuivattamalla ja väsyttämällä Kvick-Finn koneen etupäässä on hanhenjalkakultivaattori, joka irrottaa ja pehmentää pellon pinnan. Kultivaattoriosan jäljessä seuraa traktorin ulosoton pyörit-


Mieti toimintasuunnitelma Tämän tutkimuksen juolavehnäkokeissa käytettiin kahdenlaista taktiikkaa: 1) nurmen lopettaminen loppukesän kesannoinnilla ensimmäisen säilörehun korjuun jälkeen ja 2) pikakesannointi keväällä ennen viljan kylvöä. Lisäksi toteutettiin peltovalvatin torjuntakoe käyttämällä kolmatta, varsinkin kasvitiloille sopivaa taktiikkaa. Siinä peltoa kesannoitiin juolannostimen avulla touko-kesäkuun ajan. Tämän jälkeen pellolle kylvettiin viherlannoituskasvusto. Näin saadaan kestorikkojen torjunta ja viherlannoitus hoidettua saman kesän aikana. Pitkään nurmella ollutta peltoa ei kannattaisi kesannoinnin aluksi kyntää, koska juolavehnän juuret kasvavat pinnassa ja kyntö hautaa juuret suojaan. Tässäkin nurmen lopetuskokeessa kumpanakin kokeen aloitusvuonna alueelta korjattiin yksi rehusato, jonka jälkeen kesannoinnille jäi aikaa heinä – syyskuu. Seuraavana keväänä alueet kynnettiin ja kylvettiin ohralle lietteellä lannoittaen. Jäljelle jääneiden rikkakasvien määrä mitattiin ohrakasvustosta ennen puintia. Ensimmäisenä vuonna maalaji oli turvetta ja toisena erittäin runsasmultaista karkeaa hietaa, joten juolavehnä viihtyi koepaikoilla mainiosti. Kokeet järjestettiin Ruukissa, Pohjois-Pohjanmaalla. Nurmen lopetuskokeessa verrattiin kultivoinnin (4–6 ajokertaa), juolannos-

350 300

Juolavehnää g ka/m2

tämä tiheäpiikkinen roottori, joka heittää maan ja rikkakasvien juuret ilmaan. Koska rikkakasvien juuret ovat kevyempiä kuin maa-aines, pääosa juurista asettuu pellon pinnalle, jossa ne ovat alttiina auringon ja tuulen kuivattavalle vaikutukselle. Mikäli sää ei ole kuivaa käsittelyn jälkeen, rikkakasvien juuret alkavat kasvaa uudelleen ja käyttää ravintovarojaan. Toistettu juurten pintaannosto voi tuhota juuret myös kosteissa oloissa, kun niiden ravintovarat loppuvat. Käytännössä torjuntamuokkaukset kannattaa tehdä 2–3 viikon välein parhaan tehon saavuttamiseksi.

250 200 2013

150

2014

100 50 0 2) Lapiorullaäes 3) Kvick-FINN 4) 1) Ei Kultivaattori muokkauksia + Kvick-FINN edellisvuotena

5) Lapiorullaäes

6) Tiheä niitto

Juolavehnän kuiva-aineen määrä syksyllä ennen puintia, kun nurmi oli lopetettu edellisvuonna eri menetelmin. Koepaikka vaihtui vuosittain. Jana kuvaa keskihajontaa (n=4).

timen (4–6 ajokertaa), lapiorullaäkeen (8– 12 ajokertaa) ja tiheän niiton (7 ajokertaa) vaikutusta juolavehnän määrään. Lisäksi mukana oli menettely, jossa ensimmäinen ajo tehtiin lapiorullaäkeellä ja siitä jatkettiin juolannostimella. Lapiorullaäkeellä ajettiin aina saman päivän aikana kahdesti riittävän muokkaustehon saamiseksi, koska kone oli vanha, kevyt ja lyhyillä terillä varustettu verrattuna nykyisiin malleihin. Tiheä niitto oli mukana vain jälkimmäisenä koevuonna ja se tehtiin vaakatasomurskaimella, jonka niittojälki oli hyvää.

Juolannostimen teho oli hyvä jopa sateisena kesänä 2012 Nurmen lopetuskokeessa juolannostokone tehosi hyvin juolavehnään (pylväät ohessa). Teho on sen verran hyvä, ettei käsittelyä luultavasti tarvitse uusia pitkään aikaan. Seuraavana syksynä ohrakasvustoista tehdyissä mittauksissa juolannostimen jälkeen juolavehnää oli jäljellä vain pari prosenttia verrattuna käsittelemättömään. Juolannostin vähentää ajokertoja

ja kyyti on tasaisempaa verrattuna kultivaattoreihin ja lautasmuokkaimiin. Kultivaattoreiden jäljiltä juolavehnää oli jäljellä noin 10 prosenttia, lapiorullaäestyksen jäljiltä noin 25 prosenttia ja tiheän niiton jäljiltä yli 50 prosenttia verrattuna käsittelemättömään koejäseneen. Käsittelyssä 3) viimeisenä koevuonna henkiin oli jäänyt yksi juolavehnäpesäke, mikä vääristää hieman tulosta. Juolannostimen teho oli hyvä jopa sateisena ja viileänä kesänä 2012. Kesä 2013 oli puolestaan kuivempi ja lämpimämpi. Keväällä 2013 juolannostimella ajettiin vielä yksi kevätkäsittely ennen kyntöä ja ohran kylvöä, mitä ei voitu tehdä enää seuraavan vuoden keväällä. Tämä saattoi olla syynä siihen, että juolannostimen osalta ensimmäisen vuoden tulokset näyttivät hieman paremmilta kuin toisen vuoden tulokset. Juolavehnäpaine alueella oli todella kova, sillä käsittelemättömien ruutujen maanpäällinen juolavehnäsato oli yli 2 500 kg ka/ha! Lienee selvää, että lapiorullaäkeen ja tiheän niiton teho oli sen ▷▷ Luomulehti 2/2015

21


△ Kvick-Finn kone erottelee tehokkaasti maaaineksen ja rikkakasvien juuret toisistaan. Kone ei ole herkkä tukkimaan eikä kovin arka kiville. ◁ Kvick-Finn koneen toimintaperiaate lähikuvassa. Koneen säädöt kannattaa opetella tekemään oikein, jotta koneen toiminta olisi optimaalista.

verran vaisu, jotta saavutettu hyöty menetetään nopeasti tulevina vuosina. Juolannostimen ja kultivaattorin puhdistustuloksen voi sen sijaan ennustaa pysyvän pidempään, kunhan viljelykierto ja muut viljelytoimet tukevat saavutetun rikkakasvitilanteen säilyttämistä. Tehokkaan juolavehnän torjunnan jälkeen ohrasato oli molempina vuosina noin 1 000 kg/ha suurempi verrattuna käsittelemättömään. Jälkimmäisenä koevuonna yksivuotisten rikkojen runsastuminen ja aikainen lakoontuminen

22

Luomulehti 2/2015

verottivat satoja, mutta erot pysyivät samansuuntaisina. Kun kestorikkakasveja saadaan tehokkaasti vähennettyä, kosteilla mailla pitäisi kiinnittää huomiota myös yksivuotisten rikkakasvien torjuntaan, sillä ne hyödyntävät tehokkaasti vapautuneen kasvutilan.

Pikakesannon teho ei riittänyt turvemaalla Turvemaalla tehdyssä kokeessa oli tavoitteena kesannoida edellisvuonna viljalla ollutta peltoa 2–4 viikkoa lautas-

muokkaimen tai juolannostimen avulla ennen kylvöä. Pikakesannointi tehtiin toukokuun aikana samalla paikalla kahtena peräkkäisenä keväänä, jonka päätteeksi pellolle kylvettiin ohra. Muokkauksia ehdittiin tekemään 2–3 kpl ennen kylvöajankohtaa. Ennen viljan kylvöä tehdyn pikakesannon teho juolavehnään ei tässä kokeessa ollut riittävä. Turvemaa on varmasti yksi haasteellisimmista juolavehnän mekaanisen torjunnan kannalta. Koepaikan pohjoisen sijainnin ja touko-


kuun alun epäedullisten sääolojen takia kesannointiaika jäi molempina vuosina pariin viikkoon. Mikäli voitaisiin kesannoida kuukaudenkin ajan, teho juolavehnään voisi olla parempi. Tai jos lisäksi tehtäisiin pari muokkausta jo syksyllä puinnin jälkeen.

Valvattiinkin vaikutusta Hietamaan torjuntakokeessa juolannostimen teho valvattiin näytti olevan hyvä, kun käsittelykertoja oli neljä ja kesannointiaika oli riittävän pitkä (touko–kesäkuu). Viherlannoituskasvuston nopea kasvuunlähtö heinäkuun alussa voi olla haasteellista, jos kuivuus vaivaa. Tässä se onnistui kuitenkin aika hyvin. Peltovalvatin ja -ohdakkeen torjunta mekaanisesti kaipaa vielä jatkotutkimuksia ja varmempia tuloksia saadaan vuosien 2015–2016 kuluessa. Kvick-Finn kone ei täysin poista avokesannoinnin ongelmakohtia, mutta auttaa lyhentämään kesannointiaikaa siten, että 2–3 kuukauden kesannointi harvoilla ajokerroilla riittää täysipitkän kesannon sijasta. Samalla teho ainakin juolavehnään on niin hyvä, ettei avokesannointiin tarvitse tulevina vuosina aivan heti ryhtyä. Kallista, vaiko sittenkin edullista? Oman tai yhteisomisteisen Kvick-Finn koneen ajokerran kustannukseksi voi laskea 60 e/ha. Jos oletamme, että tehokkaaseen juolantorjuntaan tarvitaan nurmiri-

Ohrasato nurmen lopetuskokeessa. Koepaikka vaihtui vuosittain. Jana kuvaa keskihajontaa (n=4).

kon tapauksessa viisi ajoa syksyllä ja yksi keväällä, menetelmän kokonaiskustannus ei ole kovin halpa. Mikäli kyntö ja kylvömuokkaukset voidaan jättää kustannuslaskelmasta pois, kuuden ajokerran kustannuksiksi voisi laskea 180–230 e/ha. Tämä on hyväksyttävissä oleva hinta perusteelliselle kestorikkojen torjunnalle, kun kemikaaleja ei voida käyttää. Jos viljelykierto on 3 vuotta nurmella + 2 vuotta viljalla, torjuntakustannus toistuu vain joka viides vuosi. ◀

Aiheesta löytyy lisätietoa laajasta luomuraportista, joka löytyy netistä hakusanalla mttraportti175. Siinä on asiaa mm. nurmen täydennyskylvöstä, herne- ja härkäpapusäilörehujen viljelystä ja käytöstä ruokinnassa sekä luomunaudanlihantuotannon kannattavuudesta.

Luomulehti 2/2015

23


Kasvot luomulle Teksti: Anu Tuomola Kuva: timo elomaa

Kumppanuusmaataloudessa

markkinoinnin tilalle tulee yhteistyö Suomessa on viime vuosina nopeasti yleistynyt kumppanuusmaatalous, jossa kuluttaja ja tuottaja ovat suorassa yhteistyössä.

C

SA (Community Supported Agriculture) rantautui Suomeen ja se nimettiin Kumppanuusmaataloudeksi. Edelläkävijä maita ovat olleet Japanissa, Yhdysvallat, Ranska ja Belgia. Tyypillisessä kumppanuusmaataloudessa kuluttajat muodostavat ryhmän tai yhteisön, jonka jäsenet maksavat osallisuudestaan maksun joko yhteisön kassaan tai suoraan kumppaniviljelijälle. Vastineeksi maksustaan he saavat satokaudella tuotettuja maatilan antimia. Jäseniä innostaa mahdollisuus vaikuttaa ruuan tuotannon tapaan, konkreettinen sidos maahan ja maatilaan sekä ainakin jossain määrin avautuva osallisuus tuotannon työvaiheisiin. Kumppanuusmaatalouden tavoitteena on edellä esitetyn lisäksi jakaa tuottajan kantamaa riskiä, taata viljelijälle palkka myös menetetyn sadon eteen tehdystä työstä sekä helpottaa markkinointia. Lähtökohtaisesti kumppanuusmaatalouden talous on läpinäkyvää ja osuuskuntamuotoisia ratkaisuja suositaan. Toiminnan jatkuvuuden kannalta on tuloksekkainta, mikäli tuotanto on ammatillisesti tavoitteellista ja hyvin suunniteltua. Käytännössä tuotanto suunnitellaan ruohonjuuritasolla, osakkaiden toiveiden mukaan. Suunnitteluun osallistuu myös käytännön toteutuksesta vastaava ammattilainen. Tuotteiden hinnoittelu tapahtuu sekin demokraattisen sopimusmenettelyn kautta. Samassa prosessissa käydään lävitse riskin jakamisen elementti. Osakas saa sadosta kausiosuutensa, jonka määrää ei siis etukäteen tiedetä.

24

Luomulehti 2/2015

Jos sato on pieni, osuus jää määrältään pienemmäksi. Toisaalta, jos sato on runsas, kaikki osalliset saavat runsaan osuuden. Viljelijänkin myyntiosuus – se, mitä hän kumppanuustoiminnan ulkopuolella voi myydä toisille asiakkailleen – on tällöin runsas ja mahdollistaa toistuessaan tuotannon kasvuun ohjattavat investoinnit.

Tuottaja ja kuluttaja hyötyvät Kumppanuusmaataloudessa osakkaan ruokakoriin pakataan tuoretta, sesonginmukaista, alueella tuotettavissa olevaa lähiruokaa. Tuotanto on toteutettu yhteisesti hyväksytyillä viljelymenetelmillä - Suomessa on usein suosittu luomua. Erityistä kiinnostavuutta ja tyytyväisyyttä tuo jokaisen osakkaan mahdollisuus vaikuttaa ruokakorinsa sisältöön ja laatuun. Pitkään jatkuneen osakkuuden mukana tulee myös kuluttajan kasvava ymmärrys tuotannosta. Ruuan hinnanmuodostus aukeaa kiinnostavasti, kun pelloilla on kasvukauden aikana mahdollista käydä tutkimassa tehtyjen suunnitelmien toteutumista. Tuottaja taas saa uusia näkymiä tuotannon mahdollisuuksista ja mahdollisesti rohkeutta toiminnan laajentamiseen. Parhaimmillaan osakkaiden ja viljelijän muodostama sosiaalinen verkosto on myönteisesti sitouttava ja luja. Paikallisesti kumppanuusmaatalousyhteisö voi toimia alueellaan suunnannäyttäjänä sekä toimintatapansa osalta että myös tuotannollisesti. Onhan mahdollista, että alue, jossa maataloustuotanto on aikojen kuluessa yksipuolistunut – ympäristön kannalta jopa haitallisessa mää-

Kumppanuusmaatalouden tuoma tulo tuottajalle voi mahdollistaa investoimisen maatilalla. Kuva kansainväliseltä retkeltä lahtelaiselle Aaltosen puutarhalle, joka tekee yhteistyötä Lahden Ruokaosuuskunta ROKin kanssa.

rin – voi uuden kysynnän kautta löytää vanhat vahvuutensa uudelleen. Vahva ja dynaaminen yhteisö taas voi muodostaa jopa sosiaalisten innovaatioiden pohjan suunnatessaan kohti uusia talous-, energia-, ja ympäristöratkaisuja. Viljelijän näkökulmasta suurin ja painoarvoltaan erittäin merkittävä kevennys kumppanuusmaatalousmallissa on yleensä markkinoinnin helpottuminen. Kestävien asiakassuhteiden muodostuminen ja osakasmaksujen kerääminen alkukeväällä vapauttavat viljelijän keskittymään kasvukauden tuotannon toteutukseen. Kumppanuustoiminnan voi uskoa yleistyvän ja monipuolistuvan meillä nopeasti. Esimerkiksi suoramyyntitiloista osa voisi kehittyä kumppanuussuuntaan. Jotkut tilat voivat kumppanuusmaatalouden innoittamana aloittaa suoramyynnin. Silloin täytyy tietysti myös kehittää


Omavaraisuuden tavoite tilantoimintoja vastaamaan suoraan kuluttajalle myymisen tarpeita (lihan osalta tietoa s. 58). Yhteisöllistä toimintaa, jota esimerkiksi biodynaamisilla tiloilla on harjoitettu runsaasti voi sitäkin kehittää kumppanuutta kohti. Ruokapiirit voivat lähentyä sopimusviljelijöitään nykyisestä. Mikäli tavoite on yhteinen, malli venyy kyllä moneen tarpeeseen. Liikkeelle voi lähteä vähemmälläkin sitoutumisasteella ja kokeilumielellä.

Kumppanuuden kokeiluja Vuodesta 2011 Herttoniemen ruokaosuuskunta on toteuttanut omaa kumppanuusmaatalousmalliaan hallinnoimansa pellon ja palkkaamansa puutarhurin avulla. Aluksi etsittiin maatilaa, joka olisi ryhtynyt kumppaniksi tiiviihkölle ryhmälle pääkaupunkiseudun asiakkaita, jotka halusivat ruuantuotannon lähelle, toimintatavan avoimeksi ja kaupankäynnin reiluksi. Maatiloilta puuttui kyky reagoida nopeasti. Osin puuttui myös ymmärrystä, osin osaamista uudenlaiseen toimintamalliin. Aikaa kului ja innostuneet suuntasivat tarmonsa uudelleen. Vuokrattiin omaa peltoa ja värvättiin sinne yksi vastuullinen ammattilainen suunnittelu-, johto- ja toteutustehtäviin. Saatiin sato, joka jaettiin etukäteissuunnitelman mukaisesti. Ruokaosuuskunnan nykyiset 180 kotitalousosakasta osoittavat konkreettisesti, miten voi toimia, kun todella haluaa tietää missä ja miten ruoka kasvaa ja kuka sen kasvattaa. Mitt Äppelträd (Minun omenapuu) on vastaava suomalainen avaus tuottajapuolelta. Richard Korkmanin isännöimä Råbäck Gård Espoosta on viime vuodesta alkaen myynyt vuosittaisia sato-osuuksia vastaperustettuun omenatarhaansa. Yksi osuus syksyn 2015 sadosta sisältää 8 omenapuun sadon kokonaisuudessaan, noin 15 kg. Osuus voi sisältää joko yhtä lajiketta tai kaksi erillistä lajiketta. Osuudet ovat tulevan satokauden osalta olleet loppuunmyydyt heti viime syksystä lähtien.◀ Artikkeli on tuotettu Kasvot luomulle -hankkeessa, jota rahoittaa Hämeen ELY-keskus Manner-Suomen maaseudun kehitysohjelmasta valtakunnallisena hankkeena. luomu.fi/kasvot-luomulle

Minkälaisia piirteitä omavaraisuuden tavoittelu on saanut eri aikoina Suomessa? Ja miten tämä liittyy nyt kumppanuusmaatalouden tavoitteisiin?

I

tse kasvatettu. Omalta maalta. Monen suomalaisen mielestä kotoisia käsitteitä. Turvallisia ja arvokkaita. Eikä mikään ihme. Aloitetaan vaikka niinkin läheltä kuin 1800-luvulta. Maataloutemme yksipuolistui noihin aikoihin viljasta saadun hyvän maailmanmarkkinahinnan- ja viinan kotipolton ansiosta. Seuraukset iskivät kipeästi. Nälkävuosista lähtien (1867-1868) tietoa itselle kasvatetun ja talven varalle varastoidun ruuan välttämättömyydestä alettiin kasvattaa suomalaisiin. Sukupolvi toisensa perään ymmärrykseemme painettiin omavaraisuuden tärkeä tavoite. Itsenäisyys Vuosisadan vaihtuessa yhteiskunnallinen liikehdintä purkautui osittain maanomistusoloihin. Perhekuntien juurruttaminen omaan maapalstaan tuki itsenäistymisen alussa myös yhteiskuntarauhaa. Vaikuttava todiste tämän toimen hyödyllisyydestä saatiin, kun perheiden hyvinvointi silminnähden kasvoi suorassa suhteessa käytettävissä olevan ravinnon lisääntymiseen ja vähittäiseen monipuolistumiseen. Ruuan puutteeseen saatettiin kuitenkin edelleen kuollakin. Sota Sodanaikaisen elintarvikehuollon perintönä saatiin tarkka tieto kansakunnan selviämiskyvyistä poikkeuksellisissa oloissa. Väsynyttä kansaa rohkaistiin pysymään yhtenäisenä osittain myös yhteisen selviämiseetoksen avulla. Omavaraisuustavoitteeseen pyrittiin työtä ja aikaa säästämättä. Vakava asia juurtui jälleen yhteen sukupolveen. Takaisin maalle! Maaseudun ja kaupungin välinen muuttoliike ja teollistuminen – myös elintarviketeollisuuden nousu - etenivät seuraavaksi valtavin harppauksin. Tehostunut tiedonvälitys ja uutisointi vahvistivat yhteiskunnallisen aktivismin tiedostavaa aaltoa 1970-luvulla. Teollistuminen kyseenalaistettiin ja paikallisen omavaraisuuden sekä pienempien toimintayksiköiden vahvuudet nostettiin esiin. Mielenkiintoisena, vahvana vaihtoehtona elintarvikehuoltokysymyksiin nousi kasvissyönti. Työpaikat löytyivät kuitenkin yhä useammin taajamista. Elintarviketeollisuus kehittyi edelleen, ja kauppa vahvisti asemiaan. Maatilojen lukumäärä romahti 2000-luvulle siirryttäessä maatilojen lukumäärä oli laskenut yhteen viidesosaan huippuvuosistaan. Valtaosalla suomalaisista kytkös elintarviketuotannon valtavirtaan olikin nyt muistuma mummolasta. Sieltä sormet muistavat mullan pehmeyden ja makunystyröissä viipyilee auringonlämmittämän tomaatin makeus. Omatoimista ruuantuotantoa on kyllä harjoitettu kesämökeillä, omakotitalojen keittiöpuutarhoissa ja kerrostalojen parvekkeilla, mutta niistä innostutaan enemmän taas 2010-luvulla. Vaihtoehtoja suuryritysten ruualle 2010-luvulla elintarvikeketjun isotkin toimijat tuntevat taustansa ja kuluttajien mielenliikkeet. Ne nostavat mainoksissaan etusijalle perheen, joka uskoo juuriinsa ja ammattitaitoonsa sekä äidit, jotka maistuvalla reseptiikalla valmistavat kotimaiset raaka-aineet meille jokapäiväiseksi einesruuaksi. Kansalle tämä ei kuitenkaan tunnu riittävän ainoaksi vaihtoehdoksi. Samaan aikaan ollaan tuskallisen tietoisia siitä, että suomalaisenkin elintarvikeketjun omavaraisuus lepää pitkälti tuontiöljyn varassa. Omavaraisuuskeskustelun uuden aallon aika on tullut. Kumppanuusmaatalous on yksi tapa palauttaa kuluttajien yhteys ruoantuotantoon.

Luomulehti 2/2015

25


Anna Nordberg

Kasvot luomulle

REKO on Pohjanmaalta lähtenyt kumppanuusmaatalouden malli, joka leviää nopeasti.

Teksti: Anu Tuomola

J

oulukuussa 2014 pedesöreläinen luomuviljelijä Thomas Snellman sai Foodia Awards -tunnustuksen pohjanmaalaiselta elintarvikeketjulta. Snellman on kehittänyt uudenlaisen kaupankäynnin tapaa Ranskassa tutkimiensa kumppanuusmaatalousmallien pohjalta. EkoNu!-hankkeessa työskennellessään Snellman hioi toimintatavan Suomeen sopivaksi ja risti REKOksi yhden toiminnan keskeisen ajatuksen, reilun kuluttamisen (Rejäl Konsumtion) mukaan. Vuosina 2013 ja 2014 hän ja muutamat REKO-mallista kiinni ottaneet lähiruokaaktiivit ovat perustaneet REKO-renkaita niin tehokkaasti, että renkaiden jäsenmäärä on jo yli 20 000. REKO-renkaita on nyt 40 kappaletta.

REKO tuo laaturuokaa some-kansalle Reko-renkaiden tilaukset tehdään etukäteen kunkin renkaan omalla Facebook-sivulla. Tuotteiden toimitus tapahtuu ennalta määrättyinä ajankohtina sovitussa paikassa: esimerkiksi aina kuukauden en-

26

Luomulehti 2/2015

simmäisenä perjantaina, marketin parkkipaikalla klo 17–18. REKO-mallin hallinnon keveys on sen ehdoton valtti. Tuottaja ilmoittaa yhdellä Facebook päivityksellä, mitä seuraavana jakopäivänä on tarjolla, millaisissa myyntierissä, millä hinnalla ja millä maksutavalla. Tilaajat vastaavat tähän viestiin kertomalla tilauksensa koon. Maksutapa vaihtelee. Jotkin tilaukset maksetaan etukäteen esim. tuottajan kotisivulta toimivasta myyntilinkistä pankkipalvelun kautta. Jotkin erät voi maksaa käteisellä – usein myös pankkikortilla. Jotkut tuottajat antavat myyntierän mukana laskun.

Haasteena hinnoittelu ja valikoima Tuotteiden hinnoittelu ja myyntierien koko voivat aiheuttaa kysymyksiä. Kaupankäynnin ammattilaisia mietityttää, osaako tuottaja lisätä markkinoinnin, laskutuksen ja pienten erien kuljettamisen kustannukset hintoihinsa. Asiakkaita voi puolestaan karsia se tosiasia, että lähimarketissa on kuitenkin käytävä useamman kerran viikossa. Ryh-

Hanna Palovuori (vas.) oli Suomen ensimmäinen REKOasiakas.

Anna Nordberg

Elintarvikeketjun piristäjä: REKO

Ensimmäisessä REKO-jakelussa Pietarsaaressa vuonna 2013 oli jo monta innostunutta asiakasta.

män sopima jakopäivä tai kellonaika ei aina sovi kaikille. Myös tarjottu valikoima voi tuntua suppealta tai myyntierien koko itselle hankalalta. Jokainen REKO-rengas on kuitenkin oma toimijansa ja pystyy muuntautu-


Timo Elomaa

Teksti: Elisa Niemi

Thomas Snellman vaihtaa tietoa eri maiden kumppanuusmaatalousmalleista myös Luomuliiton kansainvälisessä hankkeessa. Tämän lehden ilmestyessä Snellman on parhaillaan hankkeen matkalla Ranskassa.

maan. Rakentava, myönteiseen muotoon puettu kehittämisehdotus noteerataan kaikissa renkaissa varmasti niin myynti kuin tilaajapuolellakin.

Yhteisöllisyys tuo merkityksellisyyttä Lähiruokatoiminta on onnistuessaan tavattoman mukavaa. Voimaantuminen tapahtuu hyvän ruuan äärellä niin monista asioista: tuoreista raaka-aineista, ystävällisestä, samansuuntaisesti ajattelevasta yhteisöstä, kiinnostavista tarinoista, hauskasta reseptiikasta, merkityksellisyyden tunteesta, ajanhallinnasta, jopa kiitollisuudesta. Ei mikään ihme, että REKO-renkaita perustetaan ja niihin löytyy innokkaita liittyjiä. Pieni kaupunki, jonka läheisyydessä on suoramyyntiin halukkaita maatiloja, on optimaalinen REKO-ympäristö. Yksi ryhmä voi tähänastisen kokemuksen mukaan palvella pariatuhatta jäsentään, mutta jo viidelläsadalla jäsenelläkin tilauksia tulee viljelijöiden näkökulmasta kiinnostavan paljon. Talous ja tulevaisuus Taloudellisesti REKOissa pyöritetään tällä hetkellä satojen tuhansien eurojen liikevaihtoa vuosittain. Se voi kasvaa miljooniksi, kunhan ajatus leviää edelleen ja toimintamuodot hioutuvat. Suuremmassa kaupungissa voisi esimerkiksi olla kaupunginosa REKOja. Ajanhallinta kysymyksiä ajatellen työpaikkaliikenteen solmukohtien parkkialueet voisivat olla oivallisia jakopisteitä. Valikoima muokkaantuu asiakasryhmän mukaan. REKOn viehättävyys piilee raaka-aineiden tuoreudessa, tuottajakontakteissa ja omavaraisuusketjun tunnistamisessa: tukemalla asiakkuudellaan ”oman” viljelijän toimintaa voi suoraan varmistaa itselle maistuvan elintarvikkeen saatavuutta jatkossakin. ◀ Artikkeli on tuotettu Kasvot luomulle -hankkeessa, jota rahoittaa Hämeen ELY-keskus Manner-Suomen maaseudun kehitysohjelmasta valtakunnallisena hankkeena. luomu.fi/kasvot-luomulle

Kansainvälinen retki Suomessa: Kumppanuusmaatalous

K

evät-kesällä Suomeen saapuu saksalaisia, ranskalaisia ja belgialaisia kumppanuusmaatalouden tuottajia ja kehittäjiä. Tutustumisretki suuntautuu Pietarsaaren seudulle, jossa REKOkumppanuusmaatalouden malli on kehittynyt. Toimintaa esittelee emolehmätuottaja Thomas Snellman, joten ajankohta valittaneen poikimiskausien väliin toukokuun lopulle. – 21.5. voisimme retkeläisten kanssa osallistua REKOn jakoon Pietarsaaressa, kertoo Snellman. Retkeä suunnitellaan tarkemmin maaliskuun lopussa, kun kansainvälisen kumppanuusmaatalous-hankkeen aktiivit kokoontuvat tutustumaan Ranskassa tutustumaan Marseillen seudun kumppanuusmaatalouden esimerkkeihin. ◀

Luomuliiton kansainvälistä kumppanuusmaatalous-hanketta rahoittaa Euroopan komissio.

Ilmoita kiinnostuksesi osallistua retkelle! Kansainvälinen keskustelu käännetään, joten ulkomaiden kieliä ei tarvitse osata. Ilmoittaudu alustavasti: luomuliitto@luomuliitto.fi, puh. 0400 534003 www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/ kumppanuusmaatalous


Luomuliitto

30v.

Teksti: Elisa Niemi

Luomuliiton ikäinen tuottaja Antti Toija kertoo oman tarinansa siitä, minkälaista on olla 30 vuotta täyttävä luomuviljelijä nykyajan Suomessa.

28

Luomulehti 2/2015

Antti Toijan arkisto

A

△ Antti Toija pitää kuluttajatyötä tärkeänä: - Kotimainen kuluttaja ratkaisee tulevaisuutemme.

Antti Toijan arkisto

ntti Toija syntyi vuonna 1985 – samana vuonna kuin Luomuliitto perustettiin. Luomuliitosta kasvoi 30 vuodessa luomutuottajien valtakunnallinen ammattijärjestö ja Antti Toijasta kasvoi luomuemolehmän tuottaja, joka myy lihaa valtakunnallisille markkinoille. Toijan kotitilalla Kauhajoella tehtiin vuonna 2007 sukupolven vaihdos. Ensimmäisen viljelyvuoden syksynä tulivat ensimmäiset emolehmät. Nuori isäntä Antti Toija siirsi tilan vuonna 2009 luomuun. Edellisellä sukupolvella oli aiemmin ollut porsastuotantoa, tilakauppavaiheessa ainoastaan kasvintuotantoa. Antti valitsi naudanlihan tuotantosuunnaksi. – Kun seitsemän vuotta sitten kerroin viljelijäkollegalle, että lähden luomukurssille, hän nauroi. Samanikäinen kollega tuli kuitenkin kurssille myös ja siirtyi myös luomuun, Toija kertoo. – Samalla lailla taisi mennä oman sedän kanssa jolle kerroin luomuajatuksistani. Lopulta hänkin ilmoittautui samalle kurssille kanssani. Sedästäkin tuli varsin intohimoinen luomumies. Toijan mielestä luomuun siirtyminen ei koskaan ollut mitenkään huvittavaa, mutta kyllä siitä vitsit lentää hänenkin ikäluokassaan. Jotkut aiemmin luomuun siirtyneet ovat kuvanneet, että luomuun siirtyneihin on suhtauduttu niin epäileväisesti, että siitä on seurannut jopa kiusaamista kyläyhteisössä. Nykyään tiedetään laajemmin, että luomu on kannattavaa ja että se tuotannonkin kannalta toimii.

Luomu on kiinnostavaa – En pidä luomun byrokratiaa vaikeana. Tuntuu, että minun ikäpolvellani paperityö on helpompaa, kun sitä ei ole tarvinnut erikseen opetella vaan se on ollut osa työtä alusta asti, kuvailee Antti Toija. – En oikeastaan ehtinyt tottua olemaan tavanomainen tuottaja, koska olen tuottanut luomuna melkein koko sen ajan, kun olen tehnyt tätä työtä. Silti luomu tuntuu uudelta ja kiinnostavalta. Siitä on kiinnostava myös keskustella isäni kanssa, jolta tietysti olen oppinut paljon maataloudesta yleensä ja tavanomaisesta tuotannosta. Isä ei pitänyt öisistä kasvinsuojeluaineiden ruiskutuksista.

◁ Herefordit ovat hyviä laitumen ja karkearehun käyttäjiä.

Isä kertoo, miten ennen on tehty, mutta ei kyseenalaista pojan valintoja. – Se, että minä siirsin sukutilamme luomuun, myös motivoi siihen, että haluaa saada tilan menestymään nimenomaan luomussa. Isäni oli hyvä viljelijä. Sekin tuo oman kiinnostavan paineensa minun työhöni. Usein tila siirretään luomuun nimenomaan sukupolven vaihdoksen yhteydessä. – Luomu tuntuu sopivan jollain tavalla nuoruuteenkin liittyvään kyseenalaistamiseen. Kunnioitan kyllä vanhoja tapoja, mutta olen myös kiinnostunut, jos asioita voisi tehdä toisella tavalla.


– Kyllähän meidän sukupolvi elää monella tavalla erilaisessa maassa kuin vanhempiemme sukupolvi. Ei tule tietysti mieleenkään toimia esimerkiksi jätehuollon kanssa niin kuin joskus on toimittu ja ravinnevalumista huolehditaan nyt eri tavalla kuin ennen. Jotkut nykyisistä ympäristösäädöksistä toisaalta tuntuvat oudoilta. Antti Toija on mukana Luomuliiton mentor-verkostossa ja on valmis jakamaan kokemuksiaan luomuun siirtymisestä ja esimerkiksi markkinoinnista, jota tekee yhteistyökumppaneidensa kanssa. – Minulle esimerkkinä on toiminut esimerkiksi Pekka Hautala, jolla oli ensimmäinen luomutila meidän nurkilla.

Antti Toijan arkisto

Yhteismarkkinoinnilla arvo lihalle Toija myy tilansa luomulihaa Laidun hereford -brändin alla, joka on kolmen eteläpohjalaisen emolehmäkasvattajan perustama. Näistä vain Toijan tila on luomussa ja niistä lihoista jalostetaan yhteisen verkkokaupan luomutuotevalikoima. – Me nykyiset yhteistyökumppanit olimme jollakin luennolla ja retkeltä takaisinpäin tullessa takapenkillä mietittiin, että yksin ei markkinoinnissa ole järkeä, muistelee Antti Toija. Teurastamot maksavat hintaa hyvistä ruhoista. Ruhon tehokkuus ei kuitenkaan ole Hereford-rodun parhaita puolia vaan laatuliha. – Halusimme saada lihalle sen arvon, mikä sille kuuluu. Esittelimme vakuumipakattuja lihoja neljä vuotta sitten silloisen Eat&Joy – maatilatorin Markus Maulavirralle. Hän antoi ideoita ja auttoi kehittämään tuotemerkkiä. Junamatkalla takaisin Etelä-Pohjanmaalle keksimme brändin nimen ja siitä se lähti. ◀

Antin vaimo Maija on myös syntynyt 1985.

Luomulehti 2/2015

29


Teksti ja kuvat: Tiina Harrinkari

Ihastuttava, vihastuttava ruovikko Ruovikon korjuusta on hyötyä vesistöille. Talvella korjattuna sitä voi hyödyntää kuivikkeena.

R

yti eli järviruoko (lat. Pharagmires australis) on monivuotinen heinäkasvi, jota kasvaa järvien rantavesissä. Ryti on kaunista, jos sitä on sopivasti, mutta liiallisesti esiintyessään se edistää järvien umpeenkasvua. Keväisin mätänevistä rytilautoista lähtee muheva haju, kun edellisvuotiset

30

Luomulehti 2/2015

korret maatuvat mudaksi matalassa rantavedessä. Mätänevä massa, ruoko ja muta johtavat avoimen vesipinnan vähenemiseen ja hiljattaiseen umpeen kasvuun. Rytiruovikon niitto on myös osa luonnon- ja riistanhoitoa. Avointa vettä tarvitsevat esimerkiksi kahlaajat ja osa vesilinnuista. Supikoira, monin paikoin riesaksi asti lisääntynyt vieraslaji, puo-

lestaan hyötyy ruovikoista, ja niiden tuomasta suojasta. Rytikasvustot ovat aiemmin pysyneet kurissa laiduntamisen ja niittämisen voimin. Ryti on monipuolista, mutta sen taloudellisesti järkevä hyödyntäminen on haasteellista. Rytiä voidaan käyttää mm. eläinten rehuna, käsityömateriaalina (kengät, hatut, laukut, matot), biokaasun


Järviruoko on talviaikaa hyvin kevyttä, sen kosteusprosentti kevenee talven edetessä. Isokaan kuorma ei paljoa paina.

raaka-aineena, kattomateriaalina, kuivikkeena ja lämmöneristeenä. Ruovikoitumisen seurauksia ja ruovikoiden käyttöä on selvitetty erityisesti merenrannoilla, jossa ruovikot saattavat olla useiden kymmenien hehtaareiden kokoisia. Pienempien ruovikoiden hyödyntäminen on vielä lapsenkengissä. Rytin hyödyntäminen kaatuu usein taloudelliseen mahdottomuuteen. Urakoitsijan tilaaminen ruovikon niittoon on yksittäiselle maanomistajalle kallista. Isommalle alalle urakoitsijan kustannus voi olla kohtuullisempi, mutta tällöin tulee ruovikon niitosta vallita yhteisymmärrys ja toimien pitää olla hyvin huolella suunniteltuja. Leikatun rytin poiskorjuu ja hyödyntäminen ovat melko uutta, eikä vakiintuneita käyttötapoja ole.

Kesä- ja talviniiton ero Suomessa on erityisesti paneuduttu selvittämään loppukesästä ja alkusyksystä tapahtuvan niiton vaikutuksiin. Loppukesästä ja alkusyksystä kasvusto on täysikokoista, ja se niittämällä saadaan korjattua biomassaa noin 5 tn/ha. Fosforia kasvuston mukana poistuu noin 5–10 kg /ha ja typpeä 50–100 kg / ha. Kasvusto on hyvin märkää, sen vesipitoisuus on jopa 80 prosenttia. Muualla Itämeren alueella ruokoa kerätään useimmiten talvisin, jolloin kasvuston kosteus on vain noin 10–20 prosenttia. Ravinteita talviruo´ossa on myös vähemmän, eli ainoastaan noin 20–30 prosenttia kesällä kerätyn ruo´on määrästä. Kesällä sulan veden aikana tehtävässä ruovikon niitossa on ajatuksena ravinteiden mahdollisimman tehokas poisto vesistöistä. Talvella tapahtuva niitto on kuitenkin useamman vuoden jatkuvana tehokas tapa: esimerkiksi Virossa on huomattu, että kattoruokojen keruualueen kasvu taantuu noin kymmenen vuoden kuluttua. Ryti kuivikkeena Ryti on kiinnostava sekä rehuna että kuivikkeena, mutta järjestelmällinen käyttäminen kompastuu kustannuksiin. Rytin

suurin ongelma omalla maatilallamme on keväisin rannassa mätänevän massan haju: mätäneminen kun kestää pahimmillaan 3–4 viikkoa. Rantavyöhykettä hoidetaan laiduntamalla syyskesäisin, mutta se ei ole riittänyt vähentämään keväällä mätänevän korren määrää. Alue on pieni eikä urakoitsijan vaivaaminen moisen takia ole järkevää. Itsellä on kesäaikaan askareita riittävästi, joten talvi leikkuuajankohtana on ainoa mahdollinen. Rannan jyrkkyys ja lähteisyys ovat myös omalta osaltaan vaikeuttamassa leikkuuta. Järkevin ja yksinkertaisin tapa on viikatteella niitto, haravointi ja kanto nippuina pois. Ruokoa on haettu reilun viikon välein, ja kerätty ruoko levitetään lampolaan kuivikkeeksi. Etuna järjestelyssä on myös se, että mitään erillistä kuivikevarastoa ei tarvita ruo´olle, koska sitä voidaan hakea tarpeen mukaan, useamman kuukauden ajan. Helpointa keruu oli vuodenvaiheessa, kun jäällä ei ollut vielä lunta. Kuivikeominaisuuksiltaan ryti vastannee olkea. Kokonaisena käytettäessä se ei pölyä, vaan pikemminkin estää pölyn nousua. Pääasiallinen kuivike lampo-

Viikate on tehokas työväline ruovikon niitossa. Lumi ei estä niittoa tai haittaa keruuta.

lassa on turve, jonka suurin ongelma on pölyäminen. Taloudellisilla seikoilla rytin keruuta ei voine tässäkään tapauksessa mitata. Suurin etu lienee se, että ei tarvitse käydä punttisalilla – niittämisessä ja kantamisessa on hyvää vastapainoa talven paperinpyöritystyölle. ◀ Lähteitä ja lisätietoa: www.luomulehti.fi

Niitetty ryti pakataan trukkilavalle, millä se on helppo kuljettaa lampolaan kuivikkeeksi.

Luomulehti 2/2015

31


Teksti ja kuvat: Reijo Käki

Ympäristökorvaus on selkeästi erilainen kuin aiempi ympäristötuki Ympäristötuen rakenne muuttuu tämän kevään aikana, kun vanha ympäristötuki muuttuu ympäristökorvaukseksi. Tuen rakenne ja toteutus muuttuvat aikaisemmasta oleellisesti.

T

iloja ei enää eritellä kasvinviljely- tai kotieläintiloihin. Edellisen tukikauden tilakohtaiset lisätoimenpiteet ovat muuttuneet kaikille tiloille valittaviksi lohkokohtaisiksi toimenpiteiksi muutamin rajoituksin. Lohkokohtaisten toimenpiteiden toteuttamisen laajuuteen on tullut aikaisempaa enemmän vuosittaista joustoa. Ympäristökorvauksessa ei myöskään ole hakijalle yläikärajaa, kuten ympäristötuessa oli. Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys Suomi on jaettu kahteen osaan uudessa kasvipeitteisyys toimenpiteessä. Etelä- ja Länsi-Suomi kuuluvat pääosin kohdentamisalueeseen, jossa vaaditaan aitoa kasvipeitteisyyttä. Tarkista kumpaan alueeseen tilanne kuuluu ja sen jälkeen tutustu oman alueenne ehtoihin. Luomutilan näkökulmasta kasvipeitteisyys on kaksipiippuinen asia. Viljelykierrossa olevien nurmien ja syyskylvöisten kasvien osalta vaatimukset toteutuvat itsestään. Muun alan osalta tulee enemmän pohdittavaa. Ensin on mietittävä, kuinka monella lohkolla kynnön voi jättää keväälle. Kevytmuokkaus yhteen kertaan voi joskus riittää jollakin lohkolla rikkojen torjumiseksi, mutta ei kaikilla tai joka vuosi. Kestorikkakasvit alkavat lisääntymään lohkolla, jos jätät pellot pelkästään sängelle. Jos olet kylvänyt kerääjäkasvin rikkojen takia, on keväällä haasteita nurmikasvuston rikkomisessa, ellet voi kyntää lohkoa. Kasvipeitteisyysala voi vaihdella vuosittain, kunhan minimivaatimus 20 prosenttia täyttyy vuosittain. Prosentti ei

32

Luomulehti 2/2015

Lue yksityiskohtaisemmin ympäristökorvauksesta: www.luomuliitto.fi/ymparistokorvaus

Kerääjäkasvien viljely Tilan kerääjäkasvien viljelyala tulee pitkälti määrittämään sen kuinka paljon tukitaso laskee edellisestä tukikaudesta. Kerääjäkasvien viljelyyn tulee suhtautua vakavasti. Ympäristöhyötyjen lisäksi niiden viljelystä on saatavana mukavan kokoinen korvaus, eikä niiden käytölle ei ole vuosittaista ylä- eikä alarajaa.

saa liikaa ohjata päätöksentekoa, sillä liika ahneus näkyy äkkiä tulevien vuosien rikkatilanteessa. Kaikki kasvit kerryttävät kasvipeitteisyysprosenttia, mutta seuraavana kesänä korvausta ei kuitenkaan makseta kesannoille, pysyville nurmille, suojavyöhykkeille, luonnonhoitopelto-, ympäristö- ja viherlannoitusnurmille eikä monimuotoisuuspelloille.

Ympäristötuen korvausmäärät €/ha Toimenpiteestä maksetaan korvaus koko pinta-alalle, pois lukien kasvikoodi rajoitukset Ravinteiden tasapainoinen käyttö 54 Peltoviljelykasvit 200 Puutarhakasvit Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys Kasvipeitteisyys 20% Kasvipeitteisyys 40% Kasvipeitteisyys 60% Kasvipeitteisyys 80%

4 9 18 11 36 54

Kohdentamisalueella Kohdentamisalueella Kohdentamisalueella

Lohkokohtaiset toimet, joille maksetaan ilmoitetun pinta-alan mukaan Peltoluonnon monimuotoisuus Viherlannoitusnurmi

0 100 300

Kerääjäkasvit Saneerauskasvit Monimuotoisuuspellot

max 15 %

300 300

Riista ja maisemapellot ( 1-v) Niitty ja lintupellot (2-v)

Luonnonhoitonurmia ja monimuotoisuuspeltoja voi olla yhteensä max 15 % ja kohdentamisalueella max 20 % tukikelpoisesta peltoalasta. Ympäristönhoitonurmet Luonnonhoitonurmet

Lietelannan sijoittaminen peltoon Ravinteiden ja org. aineiden kierrättäminen

100 120 450 500 50 40 40

Orgaanisen katteen käyttö puutarhakasveilla ja siemen perunalla

300 500

max 5 % max 20 %

Suojavyöhykenurmi Monivuotinenvuotinen ympäristönurmi

Kohdentamisalueella Kohdentamisalueella Sama tila ei voi valita molempia Yksiv. Puutarhakasveilla Moniv. Puutarhakasveilla


Älä merkitse viherlannoitusnurmia Tukihakemusta täyttäessä, älä merkitse viherlannoitusnurmia, vaan etsi tilalle sopivat muut nurmen käyttömuodot. Viljelysuunnitelmissa hyödynnä kerääjäkasvien tuki ja pyri tilan näkökulmasta mahdollisimman suureen talviaikaiseen kasvipeitteisyyteen. Hyödynnä tai ainakin varaudu joko lietelannan sijoittamiseen peltoon tai orgaanisten aineiden kierrättäminen toimenpiteeseen. Käytä tilakohtaisen suunnittelun apuna Neuvo 2020 -asiantuntijoita.

Kerääjäkasvit

Nyt olisi oikea aika miettiä uusiksi rikkojen torjuntamenetelmät tilalla. Rikkakasvien torjumiseksi tehtävät sänkimuokkaukset kannattaa korvata kerääjäkasvien kilpailulla ja sadonkorjuun jälkeen tehtävillä niitolla. Kestorikkojen mekaaninen torjunta kannattaa keskittää nurmien lopetuksen yhteyteen. Sateisina syksyinä kerääjäkasvina oleva rehevä nurmikasvusto estää maan jäätymistä ja pitää maan kyntökunnossa myöhään syksyyn. Kyntö kannattaa jättää keväälle aina, kun se on mahdollista ja hyödyntää talviaikaista kasvipeitteisyyttä. Kerääjäkasvien kylvömäärässä ei kannata nuukailla, vaan syksyksi halutaan tiheä peittävä kasvusto.

Ympäristötuen kautta jaettavat eurot vähenee Ympäristökorvaus on uudistunut niin paljon, että vanhan muistamisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Uusi korvaus on rakenteeltaan ja tukitasoltaan erilainen ja sille on varattu aikaisempaa vähemmän rahoitusta. Vaikka ympäristötuen määrä tulee jäämään aikaisempaa pienemmäksi, niin hyvällä suunnittelulla pääsee lähemmäs vanhaa tukitasoa. Vuosittainen tukipotti voi vaihdella todella paljon, joten ensimmäisenä vuotena ei kannata tyhjentää koko pajatsoa. ◀ Kirjoittaja on yksityinen luomuasiantuntija.

Kerääjäkasveja ovat heinä- tai nurmikasvit, nurmipalkokasvit, muokkausretiisi tai muu ristikukkainen öljykasvi sekä näiden seokset. Kylvö on tehtävä keväällä tai viimeistään 15. päivänä elokuuta ja kasvustoa on oltava kauttaaltaan koko lohkolla. Kerääjäkasveilla ei saa perustaa monivuotisia nurmia ja ne voidaan muokata aikaisintaan 1. päivänä lokakuuta.

Viherryttämisen kanssa tarkkana

Kerääjäkasvin saa kyntää aikaisintaan 1.10. Jättämällä kynnön kevääseen voi lisätä kasvipeitteisyysalaa.

Tukihakemuksessa on oletuksena, että luomuviljelijä vapautetaan viherryttämisestä. Jos vahingossa tai tarkoituksella merkitsee, että ei halua vapautusta viherryttämisestä, niin kaikki viherryttämisen vaatimukset koskevat silloin koko tilaa. Valintakohta on haluttu jättää niille harvoille luomutiloille, joilla on viljelyssä ruokohelpeä. Olkaa tarkkana!

Luomutiloilla ei määritetä pysyviä nurmia Tilatuen viherryttämiseen kuuluva pysyvien nurmien määrittäminen ja mahdollinen ennallistaminen on puhuttanut paljon. Luomuvalvontaan kuuluvat pinta-alat jäävät kokonaan pysyvien nurmien määrittelyn ulkopuolelle. Luomutiloilla ei tarvitse olla huolissaan pitkään nurmella olleista lohkoista.

Luomulehti 2/2015

33


Nurmet luomutilalla

K

asvikoodeja tukihakemukseen ilmoittaessa on tarkkaan mietittävä, miten erikasvien käyttötarkoitukset kerryttävät hehtaarikohtaista tukea ja tilan ympäristötuen kokonaispottia. Etenkin nurmien kanssa saa olla tarkkana. Sadonkorjuuvelvoitteen poistuminen avaa uusia mahdollisuuksia nurmikasvien ilmoittamisessa tukihaussa. Koska viherlannoitusnurmille ei luomutilalla makseta tukea ympäristökorvauksessa, kannattaa nurmikasvustot ilmoittaa viherlannoitusnurmien sijasta mahdollisuuksien mukaan joko luonnonhoitonurmina tai tuotantonurmina. Merkitsemällä nurmikasvustot oikealla tavalla tukihakemukseen voi tienata useita euroja hehtaarilta. Luonnonhoitonurmen ehdot ovat säilyneet lähes ennallaan ja niillä on edelleen kiinteä tukitaso ympäristökorvauksessa. Luonnonhoitonurmien tukitaso on lähes aina tuotantonurmia korkeampi, joten niitä kannattaa hyödyntää haettaessa maksimaallista tukipottia. Ainoastaan 80 prosenttia kasvipeitteisyydellä tuki jää pienemmäksi kuin tuotantonurmilla. Luonnonhoitopelloilla on myös kohdentamisalue. Se on kuitenkin eri alue kuin kasvipeitteisyydessä ja koskee lähinnä Etelä-Suomea. Jokaisen tilan tulee varmistaa kummalla alueella lohko sijaitsee. Luonnonhoitopeltojen määrä saa olla enintään 5 prosenttia ja kohdentamisalueella 20 prosenttia. Tuotantonurmet, kuten esim. säilörehu, kuivaheinä, laitumet ja siemennurmet ovat käyttökelpoisia kasvikoodeja tukihakemuksessa. Luomutila voi käyttää hyväksi sadonkorjuuvelvoitteen poistumista tuotantonurmilla.

Suojavyöhykenurmen voi perustaa sellaisille lohkoille, jotka rajoittuvat vesistöön. Koko lohkon voi halutessaan ilmoittaa suojavyöhykenurmeksi, vaikka peruste täyttyy vain osalla lohkoa. Kasvusto perustetaan nurmi- ja heinäkasvien siemenseoksella ja sato on korjattava pois. Suojavyöhykkeet on perustettava kolmen ensimmäisen sitoumusvuoden aikana ja ne on säilytettävä sitoumuksen loppuun asti. Myös suojavyöhykkeellä on kohdentamisalue, jossa korvaus on 50 euroa suurempi. Koko lohkon suojavyöhykkeeksi ilmoittamisen kannattavuus riippuu siitä, onko pois korjattavalle nurmelle käyttöä ja kasvaako lohko pelkillä nurmi- ja heinäkasveilla ilman lannoitusta. Suojavyöhykenurmia harkittaessa vastakkain on korkeampi tukitaso, sadonkorjuuvelvoite ja luomukorvauksen pois jääminen suojavyöhykenurmen alalta. Monivuotisia ympäristönurmia voi perustaa pohjavesialueella oleville lohkoille sekä happamille sulfaattimaille, turve- ja multamaille kolmen ensimmäisen sitoumusvuoden aikana. Sato on korjattava vuosittain ja ne on säilytettävä koko sitoumuksen ajan. Tukitaso ja ehdot eivät luomutiloja houkuta.

Ympäristökorvauksen yhtenä tavoitteena on vähentää valumia vesistöihin. Siihen päästään esim. parantamalla maanrakennetta ja pitämällä vesistöihin rajautuvat lohkot suojavyöhykenurmella.

34

Luomulehti 2/2015


Teksti: Tytti Klén ja Ritva Mynttinen Kuvat: Tytti Klén

Myyntiä ja menestystä maatiloille

Kari Lyytinen esitteli Tuoreverkko Oy:n porkkana- ja maa-artisokkasosepakkauksia. Tuoreverkko pyrkii välttämään hävikkiä – esimerkiksi 2. luokan juurekset käytetään soseisiin.

– Millaisena näet oman kilpailukykyisen maatilayrityksesi 10 vuoden päästä? kysyi ProAgria Etelä-Suomen asiantuntija, viljelijä Jussi Nurkka Luumäellä helmikuussa ”Luomuraakaaineet markkinoille – menestystä maatiloille” -tilaisuudessa, jonne kokoontui tuottajia, luomuraaka-ainetta ostavia yrityksiä ja luomua tukevia

yhdistyksiä.

Menestyvällä maatilalla on oltava 1–2 tavoitetta, jotka usein liittyvät taloudelliseen kannattavuuteen, esimerkiksi siihen, että saadaan elanto tilalta tai velat maksettua. Voidaan myös tavoitella onnellista elämää tai oman itsensä toteuttamista. Tavoitteisiin pääseminen vaatii johtamista sekä konkreettisia mittareita, kuten tuotantokustannusten ja yrittäjän palkan seuraamista, Jussi Nurkka totesi. Tilan on menestyäkseen tunnettava markkinat ja toimittava niillä suunnitelmallisesti. Tilan saamat tuet tulevat vain lisänä tämän päälle. Markkinoilla on löydettävä oikea tuote ja oikea hinta. Nurkka kaipaa luomutuotteiden markkinointiin myös lisää yhteistyötä, kuten viljelijärinkejä ja osuustoimintaa, jotka olisivat tärkeitä koko ketjulle. Yhteisvoimin voidaan tarjota suurempia eriä tasaisemmin ja säästää kuljetuskustannuksissa.

Yhteistyöllä markkinoille Hyvä esimerkki tuottajayhteistyöstä on avomaan vihannesten markkinointiyhtiö Tuoreverkko Oy. Mukana on noin 50 tilaa, joiden tuotantoa suunnitellaan ennakoidun kysynnän mukaan. – Tuoreverkko hoitaa tilojen puolesta muun muassa myynnin, laskutuksen, pakkaussuunnittelun, tilaukset, kuljetukset ja atk-yhteyksien kehittämisen, markkinoinnin yhteyshenkilö Kari Lyytinen kertoi. – Luomutuotteiden kysyntä kasvaa koko ajan. Tuontiin turvaudutaan, kun kotimaiset tuotteet loppuvat. Luomuviljasta, -rypsistä ja -siemenistä pulaa Viljanhankintapäällikkö Tero Hirvi kertoi, että Fazer Myllyä kiinnostaa nyt erityisesti luomukaura ja luomuruis. Luomurukiista tehdään jo nyt kiinteähintaisia sopimuksia vuodelle 2016. Tavoittee-

na on korkea kotimaisuusaste. Suomessa luomukauran kysyntä on noussut, mutta luomuvehnän laskenut. Lajikkeen voi valita vapaasti, kunhan laatu, esimerkiksi vehnällä valkuaispitoisuus, on hyvä. Hinnoittelu perustuu laatuun. Ostopäällikkö Essi Parviainen kertoi, että Agrimarket Hankkija ostaa luomuviljaa, -palkokasveja ja -rypsiä, harjoittaa siemenkauppaa, valmistaa luomurehuja, sekä on aktiivisesti mukana luomun tutkimuksessa ja kehittämisessä. Luomusiementuottajista on kova pula, kuten myös luomurypsinviljelijöistä. Agrimarketin keruupisteet ja ostovalikoima laajenee ja luomusopimuksia tehdään jokaisella paikkakunnalla.

Myös puutarhatuotteille kysyntää Satotukku Oy välittää ja tuo maahan hedelmiä ja vihanneksia. Myyntipäällikkö Annika Hongell-Hakkaraisen mukaan heitä kiinnostavat kaikki kotimaiset luo▷▷ Luomulehti 2/2015

35


Tilaisuuden päätteeksi keskusteltiin vilkkaasti päivän aiheista ja maisteltiin Valion luomutuotteita, mm. juustoa, jogurttia, viiliä ja mehuja.

mukasvikset, eritoten jäävuorisalaatti, kesäkurpitsa, tankoparsa sekä parsa- ja kukkakaali. Luomuomenaa ostetaan lajikkeittain vähintään viiden laatikon erissä. Tuotteiden tulee olla leimattuja, pakattu luomuvaatimusten mukaisesti, ja myös tarvittavat todistukset on toimitettava. Pakkasmarja Oy:n omistaa 64 marjanviljelijää. Markkinoinnin yhteyshenkilön Terhi Janatuisen mukaan se tarjoaa kotimaisia, turvallisia puutarha-, metsä- ja luomumarjoja pakaste- ja tuoreosastoilla niin kaupoissa kuin tukkukaupoissa, ja turvaa suomalaisen marjanviljelyn tulevaisuutta. Pakkasmarja etsii joukkoonsa

luomumansikan, -mustaherukan ja -punaherukan viljelijöitä.

Tukea alueellisilta yhdistyksiltä MTK:n liitot sekä alueelliset luomuyhdistykset Kuhilas ry ja Saimaan Luomu ry tarjoavat tukea, tietoa ja tilaisuuksia kohdata toisia tuottajia. Jäsenenä voi vaikuttaa luomualan kehittymiseen sekä yhdistysten toimintaan. Lisäksi MTK:n eteläisten liittojen luomuvaliokunta valvoo luomutuotannon etuja. Tilaisuuden järjestivät Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin KaakkoisSuomen luomuvalmennus ja Luomulla

etumatkaa Etelä-Savolle -hankkeet yhteistyössä ProAgria Etelä-Suomen, Kuhilas ry:n, Saimaan Luomu ry:n ja MTK Kaakkois-Suomen kanssa. Artikkelin kirjoittajat työskentelivät edellämainituissa hankkeissa. Tilaisuutta tukivat Agrimarket Hankkija Oy, Oy Karl Fazer Ab, Fazer Mylly, Pakkasmarja Oy, Satotukku Oy, Tuoreverkko Oy ja Valio Oy sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto, Euroopan sosiaalirahasto ja Kaakkois-Suomen sekä Etelä-Savon ely-keskukset. ◀

LULU RANNE EDUSKUNTAAN Osaaminen, ahkeruus ja puhdas ruoka vievät Suomea eteenpäin. www.luluranne.fi | 040 586 4644 36

Luomulehti 2/2015

DIPLOMI-INSINÖÖRI, HÄME YMPÄRISTÖ- JA HANKEASIANTUNTIJA ISON PERHEEN ÄITI


◁ Food from Finland -paviljongin yritykset olivat tyytyväisiä messujen antiin. Kiinnostavia uusia kontakteja solmittiin.

Teksti ja kuvat: Minna Nurro / Pro Luomu

BioFachissa

myös Suomi esillä Suomalaiset olivat esillä maailman suurimmilla luomumessuilla näyttävämmin kuin ennen: Finpro kokosi Food from Finland -paviljonkiin seitsemän suomalaisyritystä. Mukana BioFachissa olivat myös maa- ja metsätalousmi-

△ Pro Luomu ry:n Marja-Riitta Kottila tarjoili messukävijöille luomutietoa ja -makuja Suomesta. Pro Luomun jäsenyrityksistä messuilla oli mukana Fazer Mylly, Finnamyl, L´Uomu Nokka ja Helsingin Mylly.

nisteriö sekä Pro Luomu.

△ Saksalaisyritysten tuotteita esiteltiin kolmessa suuressa hallissa. Mukana oli useampiakin luomuleipomoita.

BioFach-messut järjestetään joka vuosi helmikuussa Nürnbergissä Saksassa. Tänä messuilla oli yli 2 100 näytteilleasettajaa yli 70 maasta. BioFach ja samaan aikaan järjestetty luonnonkosmetiikka-alan Vivaness vetivät neljän päivän aikana yhteensä yli 44 000 kävijää.

△ Ukraina näyttää profiloituvan pitkälti samoilla tuotteilla kuin Suomi: luomuviljalla ja -marjoilla.

Luomulehti 2/2015

37


Ekoruokakone on EkoCentrian Portaat luomuun -ohjelmassa tuotettu uusi työkalu, jonka avulla ammattikeittiöille kerrotaan Suomen markkinoilta saatavista luomutuotteista.

Käy tutustumassa Ekoruokakoneeseen osoitteessa www.ekoruokakone.fi.

Teksti: Anu Arolaakso kuva: EkoCentria/ Tero Takalo-Eskola

E

kertoo luomutuotteiden saatavuudesta

koruokakoneen toiminta perustuu mittavaan raaka-ainelistaukseen, johon on liitetty tieto, mistä tai keneltä luomutuotteita voi saada. Raakaaineisiin on liitetty myös ympäristötietoa. Luomutuottajilta ja jatkojalostajilta toivotaan tietoa tuotteista, jotka sopivat ammattikeittiöiden käyttöön. Tuotteiden tulee olla vähintään pestyjä tai mielellään pidemmälle jalostettuja. Keittiöt toivovat käyttöönsä lisää mm. luomuvihanneksia ja -kasviksia, luomulihaa sekä uusia maitotuotteita. Myös viljatuotteisiin toivotaan muutakin kuin puurohiutaleita tai jauhoja. Uusimman Suurkeittiötutkimuksen 2014 mukaan, 41 prosenttia tutkimuksen vastaajista toivoo luomutuotteiden käytön lisäämistä. Myös tutkimuksen mukaan toivotuimmat tuotteet ovat vihannekset ja kasvikset. Eniten ammatti-

38

Luomulehti 2/2015

keittiöissä luomuna käytetään edelleen vilja- ja maitotuotteita. (Suurkeittiötutkimus 2014/Taloustutkimus Oy) Luomutuottajilta ja jatkojalostajilta toivotaan nyt merkittävää satsausta siihen, että luomua saataisiin riittävästi sitä haluaville ammattikeittiölle. Tämä vaatii sekä tuottajilta että ammattikeittiöiltä molemminpuolista sitoutumista markkinoiden kehittämiseen. Myös ammattikeittiöiden tulee olla valmiita ostamaan haluamansa tuote, kun sellainen on saatavilla. Ainoastaan riittävällä volyymilla saadaan luomun hintataso sopivaksi myös ammattikeittiöille ja vastaavasti tuotanto kannattavaksi tuottajille. Keittiölle sopivien luomutuotteiden kehittämistä tulee tehdä yhdessä ammattikeittiöiden kanssa. Tuotekehitystä tehdään mm. EkoCentrian ja Pro Luomu ry:n yhteishankkeessa ”Luomutarjonnan lisääminen ja monipuolistaminen am-

mattikeittiöissä” 2015 - 2016. Ekoruokakoneen ja Portaat luomuun -ohjelman avulla helpotetaan luomun kysynnän ja tarjonnan kohtaamista. Ekoruokakone on kehitetty Portaat luomuun -ohjelmassa ja sen toteuttamiseen on käytetty maa- ja metsätalousministeriön tukea. Portaat luomuun -ohjelmaa ylläpitää Savon koulutuskuntayhtymä/EkoCentria. ◀ Kirjoittaja on Portaat luomuun –ohjelman hankepäällikkö. anu.arolaakso@sakky.fi, puh. 044 785 4048

Kaikki yli 2 200 Portaat luomuun -ohjelmassa olevaa ammattikeittiötä löydät osoitteesta www.portaatluomuun.fi.


Teksti: Minna Nurro / Pro Luomu

Luomutuotteista pulaa ammattikeittiöissä Luomutuotteiden käyttö ammattikeittiöissä lisääntyy, mutta hitaasti. Yhä useampi keittiö käyttää luomua joskus, mutta päivittäinen käyttö on vähentynyt. Yksi syy kehitykseen on se, että luomun tarjonta ei ole pysynyt ammattikeittiöiden kysynnän perässä.

V

iime vuonna luomua käytti vähintään joskus lähes kolme neljäsosaa ammattikeittiöistä, kertoo Suurkeittiötutkimus 2014. Vähintään viikoittain luomua käytti yli neljäsosa ammattikeittiöistä. Päivittäin luomua käyttävien osuus oli 11 prosenttia vastaajista. Taloustutkimus Oy:n toteuttamaan Suurkeittiötutkimukseen 2014 osal-

listui 600 ammattikeittiötä. Tutkimus tehtiin kirjekyselynä viime vuoden loka-marraskuussa.

Luomua haluttaisiin lisää Portaat luomuun -ohjelman hankepäällikkö Anu Arolaakso EkoCentriasta arvelee, että luomun päivittäisen käytön vähenemisen taustalla on saatavuusongelma. Kyselyyn vastanneista ammattikeittiöistä 41 prosenttia toivoo voivan-

Luomutuotteiden käyttö ammattikeittiöissä lisääntyy hitaasti, mutta varmasti. Lähde: Suurkeittiötutkimus 2014/Taloustutkimus Oy

sa lisätä luomuraaka-aineiden käyttöä tulevaisuudessa. – Luomua ei tällä hetkellä yksinkertaisesi ole kaikkien saatavilla. Luomutuottajilta ja jatkojalostajilta toivotaan nyt merkittävää satsausta siihen, että luomua saataisiin riittävästi sitä haluaville ammattikeittiölle, Arolaakso kannustaa.

Vauhtia tuotekehitykseen! Ammattikeittiöiden eniten käyttämät luomuraaka-aineet ovat viljatuotteet, maito ja maitotuotteet sekä vihannekset ja kasvikset. Luomukananmunien viikoittainen käyttö on lisääntynyt hitusen. – Luomumunien käytön lisääntyminen kuvastaa sitä, että ammattikeittiöt etsivät jatkuvasti uusia luomutuotteita käyttöönsä, Arolaakso huomauttaa. Lähes neljännes ammattikeittiöistä arvioi lisäävänsä luomuvihannesten ja -kasvisten käyttöä tulevaisuudessa. Noin viidennes arvioi lisäävänsä luomuviljatuotteiden, -hedelmien ja -marjojen sekä luomumunien käyttöä. Kyselyn perusteella myös luomumaidon ja -lihan sekä niistä valmistettujen tuotteiden käyttö on kasvamassa jonkin verran. – Sekä tuottajilta että ammattikeittiöiltä tarvitaan nyt molemminpuolista sitoutumista markkinoiden kehittämiseen, Arolaakso korostaa. ◀

Luomulehti 2/2015

39


40

Luomulehti 2/2015

Merja Jokiniemi

Hyviäkin yhteistyön malleja on ja niitä saa vapaasti kopioida. Tapasin marraskuussa Luomupäivillä Saloniemen Juustolan yrittäjät, ja nyt käytämme heidän laadukasta juustoraastettaan. Keskustelu keittiön tarpeista ja tuottajan mahdollisuuksista voi käydä näinkin kivuttomasti ja nopeasti, kun molemminpuolista tahtoa on. Rohkeita yhteydenottoja ammattikeittiöihin odotellen! Merja Jokiniemi Kirjoittaja on osuuskunta Tampereen Timjamin toimitusjohtaja ja Tampereen Steinerkoulun oppilasravintolan emäntä.

Leena Seppä

Koulujen, päiväkotien, sairaaloiden ja yksityisten ravintoloiden kiinnostus luomuraaka-aineiden käyttöön kasvaa koko ajan. Suuri haaste on kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen. Ammattikeittiöt tarvitsevat niille räätälöityjä tuotteita, joiden jalostusaste on oikea, logistiikka järkevä ja hintalaatusuhde kohdallaan. Tampereen Steinerkoulun oppilasravintolaa hoitaa osuuskunta Tampereen Timjami. Valmistamme päivittäin yli 600 lounasannosta ja käytämme mahdollisimman paljon luomutuotteita. Kahdeksan vuoden toimintamme aikana on ollut valopilkkujakin: luomuna suurtalouspakkauksissa saa jo mm. makkaraa, pastaa, ketsuppia, sinappia, riisiä, myllytuotteita ja ruokaöljyä. Suuria haasteita on esimerkiksi lihatuotteiden, esikäsiteltyjen kasvisten (etenkin perunan), maitotuotteiden, mehujen, hillojen ja leivän kanssa. Luomunäkkileivälle olisi ammattikeittöissä niin suuri kysyntä, että yksi tehdas eläisi varmaan pelkästään sillä, että pakkaisi tuotetta sk-pakkauksiin. Kypsä jauheliha olisi ammattikeittiöille ehdoton tuote luomun lisäämiseksi, mutta valitettavasti sen valmistaminen lopetettiin. Tampereella sai maukasta paikallisleipomon luomuruisleipää, mutta sekin lopetettiin. Näitä esimerkkejä on turhan paljon. Valitettavasti myös tavarantoimittajien epäammattimaisuutta esiintyy: silloin tällöin minulle kaupataan ”melkein luomua”. Myös toimitusvarmuudessa on ollut joskus kehittämistä. Jos tuote on ruokalistalla tiistaina, ei auta että se tuleekin keittiölle vasta torstaina. Ammattikeittiöille ei kovin ponnekkaasti markkinoida, vaikka Portaat Luomuun -sivustolla olisi valmis lista potentiaalisista asiakkaista ja perustietoa menekistä. Mielestäni kysynnästä ja tarjonnasta vallitsee vääriä käsityksiä niin kauan, kun ketjun eri toimijat eivät kohtaa oikeasti keskustellen ja tarpeita kartoittaen. Suurtalouksille kelpaavat muhkuraisetkin kasvikset vaikkapa keittoon, myös pienet erät voidaan hyödyntää. Suuret jatkojalostajat panostavat enemmän vähittäiskauppaan. Uskon, että luomuyritykset, jotka nyt laittavat jalkansa ammattikeittiöiden oven väliin, ovat muutaman vuoden kuluttua markkinajohtajia. Ei sovi unohtaa hallituksen asettamaa luomutavoitetta julkisille keittiöille:vuonna 2020 raaka-aineista 20 % luomua. Pienemmät luomutoimijat voisivat yhdistää voimansa vaikkapa osuuskuntana. Ammattikeittiöt ovat myös varma asiakas: koulun ruokailijamäärät ovat samat koko vuoden.

Merja Jokiniemi

Ammattikeittiö – tulevaisuuden asiakkaasi?


På svenska Text och bild: Micaela Ström

Ekotankesmedja och EkoNu!s slutseminarium Ekotankesmedja 2015 gick av stapeln i februari i Esbo på YH Laurea. Ekotankesmedjan som ordnas av Projekt EkoNu! i samarbete med SLC fungerade i år även som projektets

D

slutseminarium.

et deltog drygt 40 ekoproducenter, ekointresserade och inbjudna samarbetspartners från alla delar av Svenskfinland i årets upplaga av tankesmedjan som var den sjätte i sitt slag. Årets Ekotankesmedja öppnades av Riksdagsledamot, ordförande för NSP Thomas Blomqvist. Sedan följde några hälsningsord från Yrkeshögskolan Laurea av lektor Ritva Jäättelä som bland annat berättade att Laurea Alberga är på steg 4 i ”Stegvis mot eko”-programmet. Sedan fick vi en genomgång och utvärdering av Projekt EkoNu!s verksamhet där Mikael Jern och Anders Norrback lyfte fram både det som fungerat bra och vad som kunde förbättras till nästa period. Alla deltagare var överens om att projektet behöver en fortsättning! Peter Westerholm från Pajuniemi Oy poängterade under sin taltur vikten av marknadsföring och samarbete genom hela värdekedjan om vi vill att ekokonsumtionen ska växa lika framgångsrikt som den gjort i t.ex. Danmark. Kunderna behöver veta vad eko är! REKO blev en riktig braksuccé under EkoNu! projektets tid! Thomas Snellman presenterade framgångshistorien för oss på tankesmedjan och avslutade med uttalandet: – Min kvalificerade gissning är att vi vid slutet av 2015 har ca 100 REKO-ringar med 100 000 medlemmar i Finland. Efter lunch blev det dags för dagens huvudgäst, Elin Rydström mjölkpro-

ducent på Lovö Prästgård strax utanför Stockholm och styrelseledamot i Ekologiska Lantbrukarna i Sverige. Hon berättade att ekoförsäljningen ökade enormt i Sverige ifjol, med hela 38 %! Mest ökade konsumtionen av ekologiska grönsaker och frukter, den ekologiska vinförsäljningen ökade mest med hela 80 %. Konsumenter av ekologiskt köper också större andel svenskt, miljö och hälsa är starka skäl till att köpa ekologiskt. Elin tangerade även de återkommande påhoppen på det ekologiska lantbruket. Argumenten är varken hållbara eller objektiva, idag finns mycket forskning som stöder ekologisk odling. Elin poängterar dock att eko inte är lösningen på alla problem, allt jordbruk bör utvecklas för att bli mer hållbart och hunger kan endast utrotas med politiska styrmedel. Även i år fick vi besök av Beata Meinander som bjöd på aktuell information från Evira, bland annat diskuterades övervakning och ekokontroll. Sist ut var Micaela Ström med en presentation av ekosortförsöken i Finland 2014. Tack vara projektet har vi nu 3 års resultat och ett lyckat samarbete med Ålands Försöksstation. I fjol hade även ProAgria ekosortförsök på två platser i landet vilket utvecklade samarbete inom landet ytterligare. Förutom sortförsöken fanns även ett gödslingsförsök i Gammelby. Mer info på www.ekonu.fi. ◀

Mötesordförande Mikael Jern och Elin Rydström.

Deltagarna på årets Ekotankesmedja bestod av en fin blandning av ekoproducenter, ekointresserade och inbjudna samarbetspartners från alla delar av Svenskfinland.

Luomulehti 2/2015

41


Kehitetään luomua Teksti ja kuvat: Paul Riesinger

Monivuotisten rikkaruohojen kokonaisvaltainen torjunta – pääosassa juolavehnä Menestyksekäs luomuviljely edellyttää, että tilaa pidetään omanlaisena kokonaisuutenaan, jossa yksittäiset tavoitteet kuten rikkaruohojen torjunta yhdistetään kaikkeen viljelysuunnitteluun ja ne otetaan huomioon lähes kaikissa toimenpiteissä.

S

ekä juolavehnä että pelto-ohdake näyttävät lisääntyvän sitä mukaa, kun tilan siirtymisestä luomuviljelyyn kertyy vuosia (Riesinger & Hyvönen 2006a). Monivuotiset rikkaruohot tekee hankaliksi se, että ne lisääntyvät siementen lisäksi maavarsista (juolavehnä) tai juurista (pelto-ohdake ja peltovalvatti). Juolavehnää esiintyy erityisesti typpirikkailla runsasmultaisilla kivennäismailla, sekä eloperäisillä multa- ja tur-

vemailla. Se viihtyy ilmastossa, jossa kesäisin on runsaasti auringonvaloa ja vuorokauden pimeä aika on lyhyt. Pelto-ohdake ja peltovalvatti sen sijaan viihyvät savimailla. Pelto-ohdake pärjää kilpailussa hyvin erityisesti alkukevään kuivuudessa yksivuotisille viljelykasveille yli metrin syvyyteen ulottuvan juuristonsa avulla. Niinpä Luoteis-Suomessa rikkaruohokantaa hallitsee juolavehnä, kun taas Etelä-Suomeen on levinnyt pelto-ohdake (Riesinger & Hyvönen 2006b).

Ennakoiva rikkaruohontorjunta Rikkaruohojen torjunta perustuu tavoitteelliseen viljelykiertoon, kilpailukykyiseen viljelykasviin ja rikkaruohojen kasvua ehkäiseviin suoriin toimenpiteisiin. Monipuolinen yksivuotisten kevät- ja syyskylvöisten kasvien ja monivuotisen nurmen viljely ennaltaehkäisee yksipuolista joko yksivuotisten syys- tai kevätkasvuisten tai vastaavasti monivuotisten rikkaruohojen lisääntymistä. Monivuotinen nurmi saattaa puolittaa yksivuotisten rikkalajien esiintymisen verattuna viljelykiertoon, jossa on vain yksivuotisia kasveja. Viljelykierrossa tulisi myös olla tilaa mekaaniselle rikkaruohojen torjunnalle maanmuokkauksen muodossa. Yksivuotiset kevät- tai syysviljat tarjoavat vuosittain mahdollisuuden perinpohjaiselle maanmuokkaukselle joko auralla tai kultivaattorilla. Aikaisin tuleentuvat lajit ja lajikkeet mahdollistavat sänkimuokkauksen syksyllä. Kosteutta pitävillä ja hikevillä mailla voidaan rikkoja torjua lisäksi aikaisella kylvöalustan valmistelulla yhdistettynä viivästettyyn kylvöön, jota edeltää matala äestys (”valekylvöalusta”).

Kuva 1. Rehevillä taimilla on hyvät edellytykset kilpailla rikkaruohojen kanssa (kaura-ohra-kasvusto perunan jälkeen Närpiössä).

42

Luomulehti 2/2015


Kesannointi avokesannolla mahdollistaa perusteellisen rikkojen mekaanisen torjunnan. Toistuva mekaaninen muokkaus rikkoo maan mururakenteen, edistää tiivistymistä ja kiihdyttää orgaanisen materiaalin hajoamista ja siten etenkin typen ja forsorin mineralisoitumista maasta. Siksi mekaaninen kesannointi tulisi ajoittaa mielellään touko- ja kesäkuulle eli aikaan, jolloin on kuivaa ja alhainen maaperän kosteus. Tuotantokasvi ja rikkaruohot kilpailevat kasvutekijöistä kuten valosta, vedestä ja ravinteista. Kilpailukykyisen kasvuston syntyminen edellyttää juuristolle sopivaa maan rakennetta, joka tarkoittaa 10­–15 tilavuusprosenttia ilmahuokosia, tiivistymättömyyttä ja toimivaa ojitusta. Nopea- ja korkeakasvuiset runsaslehtiset lajit ja lajikkeet (mielellään lajike- ja kasvisekoitukset) kilpailevat tehokkaasti rikkoja vastaan (kuva 1). Verrattuna tavanomaisen viljelyn kasvuston tiheyssuosituksiin voidaan luomutuotannossa käyttää 15 prosenttia korkeampia arvoja (Erviö 1983). Nopea taimettuminen edellyttää lämmintä maata, kylvösyvyyttä, joka ei ylitä siemenen läpimittaa yli 10 kertaisesti, kosteaa kylvöalustaa ja maapeitettä, joka ei liety tai kuoretu. Yksivuotisia rikkaruohoja voi torjua äestyksin ja taimettuneella kasvustolla riviväliharaamalla. Riviväliharauksella on tietty teho ohdaketta vastaan (Riesinger 2006a). Jos rikkaruohot kuitenkin ottavat vallan, on niiden leviämistä ehkäistävä esiintymiä poistamalla tai muokkaamalla erikseen ne lohkon osat, joissa rikkoja on runsaasti. Jos suuri osa lohkosta on hyvin rikkaruohoista, voidaan vilja ja palkokasvit korjata jo taikinatuleentumisasteella säilörehuksi, joko koko kasvusto tai vain jyvät (Riesinger 2006b).

Pilkkominen vai multaaminen Juolavehnän maavarsissa ja ohdakkeiden juurirönsyissä on jäljellä parin senttimetrin välein kasvupisteitä, joista voi kasvaa uusia maanpäällisiä versoja (kuva 2). Mekaaninen pilkkominen aiheuttaa näin aluksi emokasvin kloonaamisen ja siten

itsenäisten kasviyksilöiden määrän kasvun. Toisaalta näitä uusia yksilöitä rajoittaa vähäinen ravinnevaranto. Pilkotut varsi- ja juurirönsyt voivat kuitenkin elää maassa yli vuoden kasvattamatta maanpäällistä versoa. Rikkaruohontorjunnassa on aura edelleenkin verraton. Brandsaeter ja kumppanit (2011) osoittivat, että kevätkynnön työsyvyyden kasvattaminen 15 cm:tä 25 cm:iin voi vähentää esiintymistä juolavehnällä 50 prosenttia, peltovalvatilla 50 prosenttia ja pelto-ohdakkeella 90 prosenttia. Kevätkyntö on suhteellisen tehokas etenkin peltovalvattia ja -ohdaketta vastaan. Kivenäismaita, joissa on yli 15–20 prosenttia savea, ei kuitenkaan voi kyntää keväällä, koska kuivuminen johtaa paakkuuntumiseen. Jos juolavehnää on runsaasti ja sen rönsyissä vararavintoa, pitäisi maan syvää kääntämistä edeltää voimakas pilkkominen. Kaksi ajoa sängellä lautasäkeellä yhdistettynä syyskyntöön vähensi juolavehnää 80 prosenttia, peltovalvattia 20 prosenttia ja pelto-ohdaketta 60 prosenttia (Brandsaeter & kumpp. 2011). Juolavehnä ja peltovalvatti eivät kasva yleensä 15 cm syvemmälle ja voidaan siten torjua tehokkaasti suhteellisen matalalla muokkauksella. Kääntäminen 25–30 cm syvyyteen tuhoaa maavarren ja juurten rönsyt edellyttäen, että niiden energiavarastot ovat niin heikot, että versot kuolevat ennen kuin ne ehtivät maan pinnalle ja lehtien muodostukseen. Pelto-ohdakkeen juuristosta sitä vastoin on vain noin 30 prosenttia alle 20 cm syvyydessä ja seuraavat 30 prosenttia 20– 40 cm syvyydessä. Loput juuribiomassasta on syvemmällä jankossa. Pelto-ohdaketta torjutaan toistuvilla ja syvälle ulottuvilla muokkauksilla (avokesanto) tai varsinkin toistuvilla niitoilla (nurmella). Maanmuokkaus tai niitto tulisi tapahtua rikkaruohon kompensaatiopisteessä (katso tietoruutu). Peltovalvatti ja (jossain määrin) peltoohdake asettuvat talvilepoon loppukesällä eivätkä siten enää kasvata uusia juurija varsirönsyjä. Maanmuokkaus ei näin ollen tehoa ohdakkeisiin myöhemmälle

Kompensaatiopiste Maavarret ja juurirönsyt toimivat energian ja ravinteiden varastoina. Uusi taimikasvu on aluksi täysin riippuvainen tästä varastoidusta energiasta. Vasta kun lehdistö kehittyy, pystyy se luomaan fotosynteesin avulla uutta energiaa. Kompensaatiopiste kuvaa sitä vaihetta, jolloin energiavaranto on alhaisimmillaan. Eli silloin ”vanhaa” energiaa kuluu vielä enemmän kuin ”uutta” energiaa varastoituu. Tässä vaiheessa niittäminen, juurien esiin nostaminen tai kasvin maahan kääntäminen ovat tehokkaimpia. Juolavehnällä kompensaatiopiste on 3–4 -lehtivaiheessa, peltovalvatilla 5–6 -lehtivaiheessa ja peltoohdakkeella 6–8 -lehtivaiheessa.

syksyyn mentäessä. Juolavehnä sen sijaan kasvaa pitkälle syksyyn ja on altis maanmuokkaukselle niin kauan kuin kasvu jatkuu.

Väsyttäminen vai kuivattaminen juolavehnälle? Juolavehnää ja ohdaketta torjutaan periaatteeltaan kahdella eri tavalla, väsytetään ja kuivatetaan. Molemmissa strategioissa aloitetaan pilkkomisella ja ne päättyvät syvään multaukseen. Kaikilla mineraalimailla voidaan rönsyjä ja juuria pilkkoa leikkaavilla työvälineillä, kuten lautasäkeillä (kuva 3). Savimailla ovat maavarret ja juuret tiukassa ja ne voidaan pilkkoa palasiksi kultivaattorilla. Karkeilla mailla ja korkeilla multa- tai turvepitoisuuksilla ne jäävät kiinni piikkeihin ja silloin on suosittava lautasmuokkainta ja vastaavasti lapiorullaäestä. Kaikilla mailla voi harkita vaihtoehtoisesti aluksi joko 10–15 cm syvää (juolavehnälle ja peltovalvatille) tai 25 cm syvää (pelto-ohdakkeelle) kyntöä ja sen jäkeen vielä muokkausta raskaalla, pitkäpiikkisellä ja läpipäästävällä s-piikkiäkeellä (esimerkiksi Potilan Maxer Pro ja Multivan TopLine). ▷▷

Luomulehti 2/2015

43


Kehitetään luomua

Kuva 2. Juolavehnän taimi, joka on saavuttanut kompensaatiopisteen ja alkanut muodostaa maavarren vesoja.

Väsyttäminen tähtää energiavarastojen kuluttamiseen juolavehnän maavarsissa. Tämä saadaan aikaan toisaalta pilkkomalla niitä pieniksi palasiksi ja toisaalta antamalla niiden versoa energiaa kuluttaen. Kompensaatiopisteessä tämä kasvu pysäytytetään vielä pilkkomalla, multaamalla ja vastaavasti pintaan nostamalla. Jos on vähän aikaa tai halutaan työstää useammin lyhyessä ajassa voi olla hyödyllistä aloittaa jo ennen kompensaatiopisteen saavuttamista. Väsyttäminen on menestyksellistä, kun juolavehnän juurenmuodostusta ja kasvua edistää riittävän kostea maalaji tai sateinen vuodenaika. Mitä nopeammin juolavehnä kasvaa, sitä useammin voi kasvuston rikkoa ja sitä tehokkaammin tyhjenevät maavarsien ravinnevarastot. Juolavehnän maavarret voivat kuivassa, tuulisessa ja lämpimässä säässä kuivua kuoliaaksi 4–7 päivässä, mutta vain silloin, kun ne ovat varmasti paljaina maan pinnalla. Jos ne ovat maan sisällä tai maan peittämiä voivat valmiiksi muodostuneet ja terveet maavarret elää 3–4 viikkoa, vaikka maan kosteuspitoisuus olisi niin alhainen, että viljelykasvi kuivuu pois (Grümmer 1965). Samoin talvella suojaa lumipeite paljaita maavarsia. Juolavehnän onnistunut torjunta kuivattamalla tai jäädyttämällä edellyttää, että merkittävä osa maavarsista saadaan esiin. Siispä voi aluksi olla tarkoituksenmukaista äestää joka toinen päivä. S-

44

Luomulehti 2/2015

Kuva 3. Leikkaavaa sänkimuokkausta lautasäkeellä (Väderstad).

piikkiäes mahdollistaa tehokkaan työskentelyn ja pystyy samalla nostamaan maavarret pintaan. Suomessa on yleisesti viileä kesäilmasto ja syksyt voivat olla sateisia. Tällöin väsyttäminen on parempi strategia kuin kuivattaminen. Väsyttäminen voi vaatia enemmän aikaa, mutta sillä on paremmat mahdollisuudet onnistua kosteissa olosuhteissa kuin kuivattamisella. Ratkaisevaa on valita olosuhteisiin sopiva strategia. Nämä kaksi strategiaa eivät ole myöskään toisiaan poissulkevia vaan voivat onnistuneesti täydentää toisiaan säiden vaihdellessa (Forsman 2007).

Sänkimuokkaus vai kesanto? Sänkimuokkaus rikkoo monivuotisten rikkaruohojen maavarsia ja juuristoja, houkuttelee hukkaviljan ja rikkaruohojen siemenet itämään, nopeuttaa olkien lahoamista ja säästää maaperän vettä. Sänkimuokkaus tulee tehdä heti sadonkorjuun yhteydessä. Jos päällimmäinen tarkoitus on torjua monivuotisia rikkoja, on maata rikottava noin 10 cm syvyydeltä. Sänkimuokkauslaitteiston tulee nostaa juurenja varrenkappaleet ylös ja muokata oljenkorret maahan, mutta se ei saisi tiivistää maata (kuva 3). Savimaat kynnetään heti syksyllä, mutta alle 15–20 prosenttia savea sisältävät kivennäisimaat ja multamaat kannattaa kyntää useimmiten keväällä. Hiekkorakenteiset hiesumaat muoka-

taan usein ilman kyntöä, sillä tavoitteena on mullan rikastuttaminen pintamaahan. Etelä-Suomessa on suhteellisen pitkä kasvukausi ja etenkin savimailla voi sänkimuokkaus yhdistettynä kyntöön olla riittävä toimenpide juolavehnää vastaan. Kesanto mahdollistaa pidemmän ajanjakson, jolla voidaan säätää työkoneiden työtapaa, -syvyyttä ja työstökertoja erityisesti haastavien rikkaruohojen torjuntaan. Nurmivaltaisilla viljelykierroilla, multavilla kivennäismailla ja multa- sekä turvemailla kuten myös pohjoisemmilla viljelyvyöhykkeillä olisi kesannon kuuluttava säännöllisesti viljelykiertoon kunnes voidaan olla varmoja, että juolavehnän torjunta onnistuu helpommillakin tavoilla. Kesannointi tulee aloittaa edellisenä syksynä sänkimuokkauksella, jota seuraa joko syys- tai kevätkyntö. Jos kesannointi voidaan lopettaa jo kesäkuussa, on mahdollista viljellä viherrehu- tai viherlannoitusnurmi. Apilapitoinen monivuotinen nurmi voidaan perustaa heinäkuulla, syysöljykasvit heinä-elokuun vaihteessa, syysruis elokuun lopussa ja syysvehnä syyskuun puolivälissä. Nurmen rikkomisen ajankohta tulisi valita juolavehnän esiintymisen ja seuraavaksi kylvettävän kasvin mukaan. Jos juolavehnää ei juurikaan esiinny ja halutaan kylvää kevätvilja, voisi olla riittävää tehdä sänkimuokkaus toisen nurmen-


niiton yhteydessä sekä lopuksi syys- tai kevätkyntö. Jos tarvitaan voimakkaampia toimenpiteitä juolavehnää vastaan, voidaan nurmi rikkoa heti ensimmäisen niiton jälkeen. Näin aikainen nurmen rikkominen ja maanmuokkaus johtaa esimerkiksi typellä ja fosforilla huomattavaan mineralisoitumiseen kasvinjäänteistä ja maaperästä, mikä voi aiheuttaa merkittäviä ravinnetappioita seuraavana talvena. Syysöljykasvit voivat sitoa yli 50 kg typpeä hehtaarilla, kun syysruis sitoo 25 ja syysvehnä vain 15 kg typpeä hehtaarilla. Jos juolavehnää on hyvin runsaasti, on paras tehdä sänkimuokaus syksyllä ja jatkaa seuraavana vuonna touko- ja kesäkuun kesannolla.

Voimanotolliset juolavehnäharat Juolavehnän torjuntaan on kehitetty erityisiä koneita, joissa on jäykät kultivaattorin piikit hanhenjalkaterillä ja niitä seuraa voimanoton pyörittämä akseli, joka on varustettu joustopiikeillä (kuva 4). Hanhenjalkaterät leikkaavat ja nostavat ylös maakerroksen, jonka vertikaalisesti pyörivät piikit käsittelevät. Tarkoitus on erottaa maavarret maa-aineksesta ja jättää ne maan päälle. Laitteella on siis ennen kaikkea erotteleva vaikutus. Jos sovelletaan kuivatusstrategiaa joko kahdella tai neljällä Kvick-Upp –käsittelyllä, joita seuraa kyntö, saadaan tanskalaisen tutkimuksen mukaan 60 prosenttia vähemmän juolavehnän taimia kuin edellisenä vuonna. Samaan tulokseen päädyttiin kolmella kultivaattorin sänkimuokkauksella ja matalalla kynnöllä, jota vielä seurasi kahdesta neljään lautasrullaäestystä (Dansk Landbruksrådgivning 2005). Ruotsissa Jacobsson (2008) testasi kuutta erilaista sänkimuokkaustekniikkaa suhteessa seuraavan vuoden kevätviljan juolavehnän versojen painoon. Sänkimuokkausta seurasi joko kevät- tai syyskyntö. Koe suoritettiin kahdella erilaisella maalajilla ja kolmen vuoden ajan. Verrattuna pelkkään kyntöön saavutti erottaminen Kvick-Upp –laitteella 71 prosenttia alhaisemman versopainon, lisäksi vielä yksi ajo viikkoa myöhemmin saavutti 81 prosenttia alhaisemman versopainon. Kaksi ajoa lautasäkeellä antoi lähes saman tuloksen juolavehnää vas-

taan (ei tilastollisesti merkittävää eroa) ja myös viljelykasvin satotaso oli sama. Pelkällä kevätkynnöllä oli pääasiassa sama vaikutus juolavehnään kuin syyskynnöllä yhdistettynä erilaisiin sänkimuokkauksiin. Sänkimuokkauksen kustannukset olivat kutakuinkin samat Kvick-Uppilla ja lautasäkeellä. Lautasäes on toki nopeampi ajaa. Hyvä tulos juolavehnän torjunnassa saadaan perinteisillä maanmuokkausvälineillä ainakin mineraalimailla. Joissakin tapauksissa tarvitaan erityisiä ratkaisuja. Hieta-, multa- ja turvemailla voi juolavehnä kaikista ennakoivista toimenpiteistä huolimatta muodostua ylivoimaiseksi ongelmaksi ja silloin voidaan voimanotollisia erityislaitteita kuten Kvick-Uppia, Kvik-Killeriä tai Kvick-Finniä käyttää menestyksellä joko nurmen rikkomisen yhteydessä tai ennen kevätkylvöjä. Joissakin tapauksissa voidaan kaikki maanmuokkaus tehdä näillä laitteilla (Lötjönen & Vihonen 2013).

Tieto tärkeämpää kuin tietyt tuotantopanokset Ennen kuin tekee kallita hankintoja, kannattaa tutustua kyseisestä tekniikasta tai laitteesta tehtyihin tutkimuksiin. Riippumattomat kokeet osoittavat tekniikan tai laitteen tehokkuuden verrattuna siihen, että ei tehdä mitään. Tällaisen kokeen

tulisi myös verrata käsitelemätöntä alaa ei vain yhden vaan useamman käsittelyvaihtoehdon kanssa. Oikein tehtyä koesuunnitelmaa luonnehtii kolme tai neljä toistoa jokaisesta koeaselmasta samalla tutkimuspaikalla. Yleispätevät tulokset edellyttävät kokeen tekemistä erilaisilla maalajeilla ja useana vuonna. Valitettavasti näitä vaatimuksia ei noudateta useinkaan niukkojen taloudellisten resurssien takia. Hyvin toimiva luomuviljely edellyttää tietoon perustuvia ja pitkälle tähtääviä strategioita (Lockeretz 1991). Viljelijä ei saisi mielellään tulla yllätetyksi äkillisillä ongelmilla, jotka vaativat erityisiä ja nopeasti vaikuttavia tuotantopanoksia. Yksittäisellä ongelmalla on yleensä monimutkaiset syyt. Viljelijän tulee arvioida syy-yhteyksiä ja varmistua suorista ja epäsuorista vaikutuksista, joita yksittäisellä viljelytoimenpiteellä on suhteessa muihin oman tilan osa-alueisiin. Yksittäisen toimenpiteen seurauksia on tarkkailtava ja arvioitava niin, että toimintatapaa voidaan tämän perusteella tarvittaessa muokata. ◀ Kirjoittaja on maataloustieteen tohtori ja työskentelee lehtorina ammattikorkeakoulu Noviassa. Tämän artikkelin tekoa on rahoittanut Pro Naturbruk. Ruotsista kääntänyt Marja Nuora. Ks. viiteet ja ruotsinkielinen teksti www.luomulehti.fi

Kuva 4. Kultivattori yhdistettynä vertikaalisiin joustopiikkeihin.

Luomulehti 2/2015

45


Mentorin vinkit Teksti: Juha Alasaarela Kuva: Niina Laitinen

Tällä palstalla esitellään Luomuliiton mentoreita ja muutamia käytännön esimerkkejä heidän ratkaisuistaan. Voit hakea mentoria tueksesi, jos kaipaat kokeneemman näkemystä ja keskusteluapua. Myös uusia mentoreita otetaan mukaan! Lisätietoja mentorsivulta: www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/mentor

Rappu kerrallaan ylöspäin Pitkästä urasta huolimatta yrittäjä ei ole koskaan valmis, vaan yrittäminen on jatkuvaa opettelua. Markkinat muuttuvat, tavarat muuttuvat ja tekniikka muuttuu.

T

oivo Laitinen oli 12 vuotta toisen palkkalistalla ennen kuin aloitti itse yrittäjänä. Sen jälkeen hänelle on kertynyt kokemusta erilaisista myymälöistä jo vuosikymmenien ajalta. Laitisten nykyinen kauppa, Topin Maatilamyymälä, on yli 15-vuotiaana Suomen vanhimpia luomumyymälöitä. Lisäksi Laitisten perheyritys Topin Halli Oy on pyörittänyt kohta kaksi vuotta toista luomukauppaa Topin Hallia Kuopion kauppahallissa. Toivo ja Irja Laitisen perustaman yrityksen johdossa on tyttäret Niina Laitinen toimitusjohtajana ja Minna Laitinen. – Yrittämisessä pitää uskaltaa ottaa riskejä. Kun uutta rupeaa kokeilemaan, niin se voi olla virhekin. Mutta jos jättää kokeilematta, niin se voi olla vielä suurempi virhe. Laitinen muistuttaa, että täytyy vain muistaa lähteä pienistä askelista, rappu kerrallaan. – Jos liian isoa haukkaa, niin ylhäältä putoaa, sanovat savolaiset. Jos pienen askeleen ottaa, niin voi aina palata takaisin ja aloittaa uudestaan, hän kertaa. Laitinen rohkaisee lähtemään luomuyrittäjäksi, mutta ensin hän kehoittaa miettimään, että minne ne omat tuotteeni laitan? Minnekä myyn? Mitä kautta ne menee? Tuotteen hinta on nolla euroa niin kauan, että sille löytyy ostaja. Topin Maatilamyymälän ydinasiakkaita ovat fiksut, kouluja käyneet nuoret ja perheelliset

46

Luomulehti 2/2015

Toivo Laitinen haluaa tehdä luomun eteen töitä niin kauan kuin terveyttä riittää, ja onkin luennoinut näkemyksistään eri ryhmille. Luomuliiton mentorina hän haluaa opastaa uusia luomuyrittäjiä.


keski-ikäiset. Hän harmittelee omaa havaintoaan, että luomuporukastakin vain harvat käyttävät itse pääasiallisesti luomua. Laitisen mielestä luomutuottajien ja luomun parissa työskentelevien pitäisi toimia esimerkkeinä luomun kuluttamisessa, ja käyttää sitä omassa ruokapöydässään. He voisivat myös tuoda enemmän esille niitä vahvuuksia, joita luomulla on. Laitisen mielestä esimerkiksi ruoan jäämättömyydestäkin puhutaan yleensä vain sisäpiireissä. – Suomessa luomuelintarvikkeiden kulutus on vajaa 2 prosenttia ja Euroopassa parhaimmissa maissa keikkuu 10 prosentin hujakoilla, eli viisinkertaisena. Ja täällä sitä olisi kaikkein paras tuottaa, kun tuholaisia on vähiten, hän muistuttaa.

Pääomaa ja sitoutumista Laitinen kertoo, että myymälän saa kannattavaksi tekemällä kovasti töitä. Siihen vaikuttaa myös oma kulutus. Joku tuote saattaa pysyä valikoimassa vain sen vuoksi, että sen tukena on oma kulutus. Pieni myymälä vaatii paljon sitoutumista ja tottakai rahallakin on merkityksensä. Ilman omaa pääomaa on vaikea ryhtyä luomukauppiaaksi. Alkuun työtä saattaa joutua tekemään talkoissa, ja säästöillä pitäisi pärjätä vaikeimpien kausien yli. – Pakko myöntää, että jos ihan tyhjätaskuna lähtee, niin todennäköisesti epäonnistuu. Jos ryhtyy kokonaan velaksi yrittämään ja tulee huonoja aikoja, niin siihen se yleensä loppuu, Laitinen toteaa. Yrittäjän ei tarvitse osata tehdä kaikkea itse, vaan tärkeämpää on saada muodostettua ympärille luotettava yhteistyötiimi. Laitinen kertoo, että vaikka valmentaisikin työntekijänsä itse, he voivat olla tehtävissään yrittäjää parempia osaajia. On taito löytää oikeat ihmiset oikeille paikoilleen. – Avainkysymys on se, että saa porukan sitoutumaan tiimiin. Ja että työntekijät kokevat tekevänsä oikeaa työtä, kokevat työnsä arvokkaaksi, heillä on motivaatiota ja että he pystyvät kehittymään. Tiimillä on mahdollista saada tuloksia, jos kaikki vievät sitä yhdessä eteenpäin, hän jatkaa. Topin Maatilamyymälä ja Topin Halli mainostavat tuotteitaan oman talousalueen lehdissä ja netissä. Aikoinaan toisen kaupan päällikkönä hän mainosti paikallisessa radiossa omalla äänellään. Topin persoonallisen radiomainoksen muistettavuus oli huippuluokkaa. ◀

Luomun talousvaikutukset selvitetään maakunnittain Luomutuotannon ja tavanomaisen tuotannon vaikutusten eroja alue- ja kansantaloudellisesti selvitetään ensimmäistä kertaa Suomessa sekä nykytilanteeseen että

H

tulevaisuuteen peilaten.

elsingin yliopiston Ruralia-instituutissa käynnistyneen hankkeen päätavoitteena on tarkastella luomutuotannon alue- ja kansantaloudellisia vaikutuksia Suomessa sekä selvittää tuotannon edistämiseen liittyviä tekijöitä. Pyrkimyksenä on tuottaa ja levittää uutta tietoa luomun merkityksestä niin työllisyydelle kuin taloudelle. - Uusi tieto auttaa tuottajia ja päättäjiä päätöksenteossa sekä toimenpiteissä, kun arvioidaan siirtymistä tavanomaisesta tuotannosta kohti luomutuotantoa tai luomun käyttöä, kertoo projektipäällikkö Leena Viitaharju Ruralia-instituutista.

Tuottajilta vastauksia kyselyyn Hankkeessa on juuri aukaistu valtakunnallinen e-lomakekysely, joka on suunnattu luomutuottajille. Tavoitteena on saada noin 800 vastausta. Kyselyn avulla selvitetään muun muassa luomutuotannon kustannuksia, kysyntää sekä tuotannon nykytilannetta ja tulevaisuuden näkymiä. Kyselyistä saatavaa aineistoa käytetään luomutuotannon skenaarioanalyysin tekemisessä. Vaikuttavuuslaskelmat toteutetaan Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa kehitetyllä laskentamenetelmällä, dynaamisella yleisen tasapainon aluemallilla (RegFinDyn). Skenaarioiden tulokset kuvaavat luomutuotannon taloudellisia vaikutuksia, jotka kohdistuvat kansantalouden ja kaikkien Suomen maakuntien elinkeinoelämään ja työllisyyteen. Vastaavia laskelmia on Ruralia-instituutissa tehty aiemmin muun muassa lähiruuan käytöstä julkisella sektorilla. Kaksivuotista hanketta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö ruokaketjun toiminnan edistämisen –varoista. ◀ Lisätietoja ja kysely: www.helsinki.fi/ruralia

Luomulehti 2/2015

47


Tuotekehitystä Teksti: Jukka Moilanen

Ravinteet tehokkaasti käyttöön Luomuviljojen viljelyssä ravinteiden riittävyys on vaikeammin turvattavissa kuin käytettäessä kemiallisia lannoiteta. Luomuviljelyssä on tästä johtuen pyritty hyödyntämään monia vaihtoehtoisia menetelmiä, joissa painopiste ei ole ollut pelkästään määrällisissä

Bakteerit ja kasviravinteet Maassa olevat bakteerit osallistuvat orgaanisiin ja mineraalisiin aineisiin sitoutuneen typen muuttamiseen viljelykasveille hyödynnettävään muotoon ammoniakki-, nitriitti-, nitraatti-prosessin kautta. Pellon pinnassa oleva orgaaninen biomassa on hyvä elinympäristö tällaisille bakteereille. Katso fi.wikipedia.org/wiki/Typen_kierto_luonnossa. Ymppäämällä palkokasvien siemenmassaan lisätyt bakteerit kasvavat viljelykasvien juurissa symbioottisesti muodostaen juurinystyröitä ja sitovat ilman typpeä isäntäkasvien käyttöön. Ymppäys muistuttaa toimituksena siementen peittausta. Typensidontaan kykenevillä bakteereilla on aiheenvaihduntakoneistossaan nitrogenaasientsyymi, jonka energia riittää sitomaan ilmakehän typpeä kasvien hyödynnettäväksi. Ymppääminen on yleisesti käytössä erityisesti palkokasvien viljelyssä ja siihen on olemassa monia valmisteita.

Epigeneettisesti vaikuttavat valmisteet Epigeneettiset säätelytekijät mahdollistavat epigeneettisen vaikutuksen aktivoimalla ja passivoimalla kasvilla luontaisesti olemassa olevia geenejä. Epigeneettinen periytyminen voi tapahtua esimerkiksi DNA:han liittyneen proteiinin välityksellä. Epigeneettisiin tekijöihin vaikuttavat monet solujen ulkopuoliset tekijät ja informaatio. Epigeneesin vuoksi genotyypeiltään samanlaiset yksilöt voivat kehittyä ulkoisilta olemuksiltaan hyvinkin erilaisiksi, jolloin samat geenit omaavilla yksilöillä on eri geenejä aktiivisina.

48

Luomulehti 2/2015

Markku Lassila

kasviravinteissa.

Kasvuun suotuisasti vaikuttavien bakteerien ymppääminen siemeneen on yleisesti käytössä erityisesti palkokasvien viljelyssä ja siihen on olemassa monia valmisteita.

Epigeneettinen periytyminen tarkoittaa perinnöllisen tiedon siirtoa solun tai eliön jälkeläiselle ilman, että perinnöllinen tieto on koodattuna DNA:n tai RNA:n sekvenssiin. Epigeneettisessä periytymisessä geenit eivät muutu rakenteeltaan eikä geeneihin lisätä muiden eliölajien geenejä. Epigeneettisen periytymisen eli epigeneettisten säätelytekijöiden vuoksi saman geneettisen informaation sisältävät solut voivat jakautumisten myötä erilaistua ja toimia hyvin eri tavoin. Epigeneettistä vaikuttamista tapahtuu kaiken aikaa luonnonmukaisesti niin kasveissa, eläimissä kuin ihmisissäkin.


Uusi palsta! Maassa olevat bakteerit osallistuvat orgaanisiin ja mineraalisiin aineisiin sitoutuneen typen muuttamiseen viljelykasveille hyödynnettävään muotoon ammoniakki-, nitriitti-, nitraatti-prosessin kautta. Pellon pinnassa oleva orgaaninen biomassa on hyvä elinympäristö tällaisille bakteereille. Katso fi.wikipedia. org/wiki/Typen_kierto_luonnossa. Ymppäämällä palkokasvien siemenmassaan lisätyt bakteerit kasvavat viljelykasvien juurissa symbioottisesti muodostaen juurinystyröitä ja sitovat ilman typpeä isäntäkasvien käyttöön. Ymppäys muistuttaa toimituksena siementen peittausta. Typensidontaan kykenevillä bakteereilla on aiheenvaihduntakoneistossaan nitrogenaasientsyymi, jonka energia riittää sitomaan ilmakehän typpeä kasvien hyödynnettäväksi. Ymppääminen on yleisesti käytössä erityisesti palkokasvien viljelyssä ja siihen on olemassa monia valmisteita.

Epigeneettisesti vaikuttavat valmisteet Epigeneettiset säätelytekijät mahdollistavat epigeneettisen vaikutuksen aktivoimalla ja passivoimalla kasvilla luontaisesti olemassa olevia geenejä. Epigeneettinen periytyminen voi tapahtua esimerkiksi DNA:han liittyneen proteiinin välityksellä. Epigeneettisiin tekijöihin vaikuttavat monet solujen ulkopuoliset tekijät ja informaatio. Epigeneesin vuoksi genotyypeiltään samanlaiset yksilöt voivat kehittyä ulkoisilta olemuksiltaan hyvinkin erilaisiksi, jolloin samat geenit omaavilla yksilöillä on eri geenejä aktiivisina. Epigeneettinen periytyminen tarkoittaa perinnöllisen tiedon siirtoa solun tai eliön jälkeläiselle ilman, että perinnöllinen tieto on koodattuna DNA:n tai RNA:n sekvenssiin. Epigeneettisessä periytymisessä geenit eivät muutu rakenteeltaan eikä geeneihin lisätä muiden eliölajien geenejä. Epigeneettisen periytymisen eli epigeneettisten säätelytekijöiden vuoksi saman geneettisen informaation sisältävät solut voivat jakautumisten myötä erilaistua ja toimia hyvin eri tavoin. Epigeneettistä vaikuttamista tapahtuu kaiken aikaa luonnonmukaisesti niin kasveissa, eläimissä kuin ihmisissäkin.

GMO Epigeneettinen vaikuttaminen eroaa muuntogeenisistä menetelmistä (GMO) olennaisesti siinä, että muuntogeenisillä menetelmillä geenejä manipuloidaan geeninsiirtojen avulla eli kasvien geeneihin voidaan lisätä muista organismeista peräisin olevia geenejä. Muuntogeenisyyteen liittyvät uhkatekijät ja mahdolliset hyötynäkökulmat ovat olleet Suomessa julkisuudessa vahvasti esillä mm. kasvinjalostukseen liittyen. Sitä vastoin luonnonmukainen epigenetiikka ja sen sisältämät mahdollisuudet ovat jääneet paljon vähemmälle huomiolle.

Elom Oy

Bakteerit ja kasviravinteet

Kultakasvu-tuotteiden vaikuttaja-aineet aktivoivat siementen kasvuprosessia käyttäen hyväksi epigeneettisiä vaikutustapoja solutasolla.

Taantuminen Viljakasvien taantuminen tunnetaan hyvin ilmiönä, mutta taantumisen tarkemmat syyt ovat huonommin ymmärrettyjä. Usein taantuminen selitetään yleisluontoisesti siten, että siemenen ”muistiin” jää vaikuttamaan kasvukausien aikana ympäristötekijöistä ja kasvitaudeista kertyneitä stressitekijöitä. Viljojen taantuminen on ymmärrettävissä epigeneettisesti mm. siten, että tietyt aikaisemmin aktiiviset geenit passivoituvat kasvukauden stressitekijöiden seurauksena, jolloin kasvi voi menettää elinvoimaisuuttaan.

Epigeneettinen kasvun edistäminen ja ravinteiden käytön tehostaminen Epigeneettisen vaikuttamisen avulla kasvin olemassa olevia geenejä voidaan aktivoida siten, että kasvin elinvoimaisuus lisääntyy ja kasvi pystyy hyödyntämään paremmin kasviravinteita sekä myös puolustautumaan kasvisairauksia vastaa. Epigenetiikasta löytyy netistä runsaasti lisätietoa. Katso esimerkiksi learn.genetics.utah.edu/content/epigenetics/.

Lannoitevalmisteiden tyyppinimiluettelo Edellä on lyhyesti kuvattu vaihtoehtoja, joiden avulla voidaan vaikuttaa viljelykasvien ravinteiden saantiin ja kasvun edistämiseen muilla tavoilla kun käyttämällä runsaasti kasviravinteita sisältäviä kemiallisia lannoitteita. Kansallisen lannoitevalmisteiden tyyppinimiluettelossa on nyt mukana tyyppi 1B3 eli ”orgaaniset lannoitteet, joiden teho perustuu pääosin muihin vaikutuksiin kuin kasviravinteisiin”. ◀ Kirjoittaja on Elom Oy:n toimitusjohtaja.

▷▷

Luomulehti 2/2015

49


Tuotekehitystä

Kultakasvu-tuotteet

1

www.elom.fi

50

Luomulehti 2/2015

Kuvassa vasemmalla puolella kasvaa peittaamatonta Iiriskauraa ja oikealla Kultakasvu Plussalla peitattua Iiris-kauraa samalla tavalla lannoitettuna.

Sadot kolmesta kevätvehnällä toteutetuista viljelykokeista, joissa on verrattu Kultakasvu Plus-tuotteella peitatuista siemenistä kasvanutta satoa peittaamattomista siemenistä kasvaneeseen satoon kolmella eri typpilannoitustasolla (30/80/120 kg/typpeä/ha).

7000

KOLME KEVÄTVEHNÄKOETTA KULTAKASVU PLUS PEITTAUS: VIHREÄ KUVAAJA PEITTAAMATON: PUNAINEN KUVAAJA

6000 SATO: KG/HA

Luomutuottajia mukaan viljelykokeisiin Yrityksen viljelykokeiden tulokset osoittavat, että Kultakasvu Plussan käyttö näkyy terhakkaana kasvun alkuun lähtönä, biomassan ja lehtivihreän lisääntymisenä, kasvustot säilyttävät hyvin elinvoimaisuutensa kuivissakin olosuhteissa ja tuottavat merkittävän lisäsadon. Viljelykokeiden tulokset osoittavat myös, että sadon lisääntymisen mukana hehtaarilta saatu valkuaisaineen kokonaismäärä on lisääntynyt. Kultakasvu-tuotteiden käyttö peräkkäisinä vuosina vahvistaa tilan oman siemenen elinvoimaisuutta - eli peräkkäiskäyttö ehkäisee siemenkannan taantumista. Viljelykokeissa mitattujen lehtivihreä- ja satotasojen perusteella Kultakasvu Plussan käyttö on vastannut lannoitetypen määrää 20 – 40 kg/ha. Luomuviljelyyn kohdistunut tiukka viranomaisvalvonta ja tuotteiden käytön luvanvaraisuuden tarkka seuranta on johtanut siihen, että luomuviljelijät eivät ole olleet erityisen innostuneita tai pystyneet osallistumaan tiloillaan viljelykokeisiin. Nykyiset Kultakasvu-tuotteet löytyvät luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvien lannoitevalmisteiden luettelosta, jota Evira ylläpitää. Tämä voi madaltaa luomuviljelijöiden kynnystä viljelykokeisiin osallistumiselle. Elom Oy on erityisen kiinnostunut luomuviljelijöiden kanssa tehtävistä Kultakasvu Plus-tuotteen viljelykokeista viljoilla, joissa typpilannoitustaso on lähtökohtaisesti alhainen. Kiinnostuneet viljelijät voivat ottaa yhteyttä. Elom Oy:n kotisivuilta löytyvät Kultakasvu Plus -tuotteen kolmentoista viljelykokeen tulokset vuosilta 2012 – 2014 sekä perinteisen Kultakasvun viljelykoetuloksia. Samoin kotisivuilta löytyvät tarkemmat mm. tuote- ja hintatiedot, lehtiartikkeleita vuosien varrelta ja peittaamisohjeet.

Elom Oy

990-luvun alkupuolella joukko tutkijoita ja viljelijöitä kiinnostui pohtimaan, miten viljan siementen kasvuprosessin käynnistämiseen ja etenemiseen voisi vaikuttaa mahdollisimman luonnonmukaisesti ja mitä toisaalta tapahtuu solutasolla viljojen taantuessa? Tutkimustyö ja laaja koetoiminta kesti vuosia ja lopputuloksena syntyi kasvua edistävä ja myös epigeneettistä vaikuttamista hyväksikäyttävä tuote. Tämä tuote viljan siementen käsittelyyn peittaamalla kaupallistettiin 2004 ja se sai kauppanimen Kultakasvu. Tuotekehitys-, valmistus- ja markkinointiyritykseksi perustettiin suomalaisomistuksessa oleva Elom Oy, kertoo yrityksen toimitusjohtaja Jukka Moilanen. Kultakasvu-tuotteiden vaikuttaja-aineet aktivoivat siementen kasvuprosessia käyttäen hyväksi epigeneettisiä vaikutustapoja solutasolla. Niin ihmisten kuin kasvienkin elintoimintoihin ja kasvuun vaikuttavat vahvasti soluja ympäröivässä nestejärjestelmissä erittäin alhaisina pitoisuuksina esiintyvät ja epigeneettisesti vaikuttavat hormonit, entsyymit ja katalyyttisesti toimivat molekyylit. Perinteinen viljojen kasvua edistävä Kultakasvu on ollut tuotteena markkinoilla jo 11 vuotta. Uuden sukupolven tuotteena kevään 2015 kylvöille tulee Kultakasvu Plus-tuote, joka kasvun edistämisen lisäksi tehostaa viljakasvien typpiresurssien hyödyntämistä ja soveltuu näin erityisen hyvin luomuviljelyyn, jossa typen saatavuus on usein kasvua rajoittava tekijä.

5000 4000 3000 2000 1000 0 20

30

40

50

60

70

80

90

100 110 120 130

LANNOITUS: TYPPEÄ KG/HA

Kesällä 2014 Kultakasvu Plus-peitatuista siemenistä kasvaneen Qvarna-kasvuston lehtivihreän määrä (mitattu SPUD-mittarilla) ja sato olivat merkittävästi suuremmat kuin peittaamattomista siemenistä kasvaneella vertailukasvustolla.


Ulkomailta

Irlanti on brändännyt itsensä niin vihreäksi saareksi, että luomun on vaikea erottua tavanomaisesta. Viime vuosina kasvu on kuitenkin ollut reipasta. Varsinkin emolehmätilat ovat kiinnostuneet luomusta.

Teksti ja kuvat: Leena Pakarinen

Irlannin luomutuotanto kasvussa

I

rlannin hallituksen tavoitteena on nostaa maan luomupinta-ala viiteen prosenttiin eli lähelle EU-keskiarvoa. Nykyinen 1,3 prosentin luomuala eli noin 65 000 hehtaaria on EU-maiden pienimpiä. Koko saaren vajaan seitsemän miljoonan hehtaarin pinta-alasta maatalouskäytössä on huikeat viisi miljoonaa peltohehtaaria. Puolet Irlannin luomusta on sijoittunut länsirannikon suotuisille viljelymaille kuuden kreivikunnan alueelle. Vuosina 2007-2012 koko maan luomuala kasvoi yli 30 prosenttia niin, että luomussa tai siirtymävaiheessa oli viime vuonna vähän yli 1 700 tilaa. Matka kansallisesti merkittävään asemaan on kuitenkin yhä pitkä.

Naudanlihan hintakriisi lisännyt kiinnostusta luomuun Emolehmätilojen kiinnostus luomuun perustuu osaltaan tavanomaisen naudanlihantuotannon hintakriisin, joka alkoi vuoden 2013 lopussa. Tuotannon kannattavuuden kipurajana pidetään neljää eu-

roa naudanlihakilolta, mutta viime lokakuussa tavanomaisen sonnin perushinta putosi 3,65 euroon. Lihatilojen ahdinkoa ja kilpailua laitumista lisää myös Irlannin Food Harvest 2020 – tavoiteohjelma. Elintarviketuotannon voimakkaan kasvattamisen strategiassa avainasemassa on maito, jonka Irlanti katsoo tulevaisuudessa kannattavimmaksi tuotannonalaksi. Tutkija Michael O’Donovan Teagasin tutkimuslaitoksesta ennustaa Irlannin emolehmämäärän putoavan lähivuosina puolella miljoonalla emolehmällä. Irlannissa oli pari vuotta sitten vajaa tuhat luomuemolehmätilaa ja naudanlihan luomuloppukasvattamoita puolisen tuhatta. Loppukasvattamot tosin ovat hyvin pieniä. Niistä 85 prosentilla on alle 20 nautaa. Luomulypsytiloja Irlannissa oli vuonna 2012 vain alle 30. Luomulampaita kasvattaa Irlannissa alle 500 tilaa, joka käsittää reilun prosentin kaikesta lammastuotannosta. Luomutilojen keskimääräinen peltopinta-ala on vajaat 60 hehtaaria, joka

Mulrooneyn karja on varsin kookasta friisiläis-montbeliard -risteytystä. Irlannin maidontuotanto perustuu nurmeen ja kevätpoikivuuteen, jossa lehmät ovat ummessa marrastammikuun. Luomumaidontuottajat hakevat kannattavuutta ympärivuotisella tuotannolla ja ovat rohkeampia investoimaan robotteihin.

on tuplasti tavanomaisen tilan keskikokoa suurempi. Suurin osa Irlannin luomusta on pihvinautatuotantoa. Luomunaudanlihalla ja luomueläimillä on hyvät vientimarkkinat. Sen sijaan luomuhedelmistä, -vihanneksista ja –viljasta on pulaa. ▷▷ Luomulehti 2/2015

51


Luomu- ja lähiruokaa myydään paljon perinteisillä lähiruokatoreilla, joista vanhin on Dublinin liepeillä Leopardstownin laukkaradalla. Irish Farmers Market on levittänyt torikonseptin kuudelle markkinapaikalle isoimpiin kaupunkeihin sekä laajentanut lähi- ja luomumyyntiä lounasruokatoreihin.

Farmikävelyitä ja luomulihaa Dominic ja Ali Leonard siirtyivät luomuun vuonna 2000. Castlewoodin sadan hehtaarin tilan 30 emolehmällä ja 130 texel-belclare –risteytysuuhella on huikeat maisemat laiduntaa pensasaitojen reunustamilla kukkulan rinteillä. Leonardit ovatkin tuotteistanut tilan maille farmikävelyitä ja aikovat kehittää Castlewoodia matkailun suuntaan avoimeksi tilaksi. – Luomu on meille hyvä vaihtoehto, vaikka kannattavuus, säät ja työhuiput vaihtelevat. Luomun brändäys Irlannissa on kuitenkin vaikeaa, koska tavanomainen tuotanto korostaa niin vahvasti saaren puhtautta, sanoo Dominic Leonard. Hän on tyytyväinen Irlannin luomutuottajien yhdistyksen IOFGA:n toimintaan. Se vastaa tilojen ja tuotteiden luomusertifioinnista sekä valvonnasta. Dominic ja Ali Leonard ovat viimeistelemässä lihan käsittelytiloja ja pientä kahvilaa, jonka tarkoituksena on tulevaisuudessa toimia retkeilyryhmien tukikohtana sekä suoramyyntipisteenä. Suurin osa tuotannosta menee luomuteurastamoon, mutta tila on myynyt luomulihaa pakastettuna parin ruhon vuositah-

52

Luomulehti 2/2015

tia. Suoramyynnin osuutta on tarkoitus kasvattaa tilojen valmistuttua.

◁ Tavanomaiset tilat käsittelevät nurmirikat pesäkeruiskutuksilla, mutta luomussa keinona on puhdistusniitto.

Rehuntuotantoa kehitetty huolella Castlewoodin maista valtaosa eli 80 hehtaaria on nurmella. Osa maista on pysyviä laitumia, joita silloin tällöin täydennyskylvetään valkoapilalla. Parillakymmenellä hehtaarilla Leonardit viljelevät vuorotteluna nurmelle herne-kaura tai herne-vehnä –seosta kokojyväsäilörehuksi. Uudistettavat lohkot kynnetään syksyllä, lannoitetaan kompostoituneella karjanlannalla ja kylvetään keväällä suoraan nurmelle hajalevityksenä. Nurmikierto kestää 3-4 vuotta. Dominic Leonard käyttää säilörehunurmessa 60 prosenttia englanninraiheinää ja 40 prosenttia puna-apilaa. Laidunseoksessa on raiheinää, valkoapilaa, nurminataa ja timoteitä. Irlannissa ilmastossa 30 kilon siemenmäärällä hehtaarille saa todella tiheän samettinurmen. – Luomusiemenkustannus 250 euroa hehtaarilta on puolta kalliimpi kuin tavanomaisessa tuotannossa. Irlannissa ei ole omaa tuotantoa, vaan luomuviljansiemen tulee Englannista ja nurmisiemen Saksasta, harmittelee Leonard. Rikantorjuntaan ensimmäisen vuoden nurmille Leonardit käyttävät lampaita. Ne ovat kevyitä laiduntajia ja tilan isännän mukaan syövät myös hevonhierakoita. Herne-kauralla ei ole rikkaongelmaa, mutta herne-vehnässä tarvitaan enemmän työtä. Keinoina on rikkojen idätys ja äestys ennen kylvö sekä rikkaäestys.

△ Dublinilainen Jenny Devine käy Leopardstownin torilla joka perjantai. Nuoren äidin tyypillisessä ostoskorissa on kausituotteita, kalaa ja omenoita. Lähi- ja luomuvalintojen takana on ympäristöajatus sekä halu tukea paikallista tuotantoa.

Dominic Leonard sai viime kesänä puna-apilasta niin hyvän sadon, että kaksi korjuukertaa riitti talven rehuihin. Normisato kesältä on 20 noin 600 kilon paalia hehtaarilta. Laidunnus kestää tyypillisesti helmikuusta syyskuulle. Leonardit lopettavat laidunkauden yleensä naapurustoa aiemmin, koska he haluavat välttää tallautumistappioita.

Luomumaitotiloilla pikku meijeri Irlannin luomuviljelijöiden pioneereihin kuuluvat Pat ja Angela Mulrooney Etelä-Tipperarysta ratkaisivat luomumaidon brändäämisen perustamalla 10 muun luomutilan kanssa yhteisen tuottajaosuuskunnan The Little Milk Companyn. – Alkutuottajina emme pysty määrittelemään maidon hintaa, mutta juustoa valmistamalla se onnistuu, sanoo osuuskunnan puheenjohtaja Pat. The Little Milk Companyn luomujuustot ovat niittäneet mainetta irlantilaisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa. Viime


syksynä tavanomaisesti tuotetusta maidosta maksettiin Irlannissa 37 senttiä litralta ja luomumaidon normihinta oli 47 senttiä. Osuuskunnan tuottajat saivat maidostaan 60 sentin litrahinnan. Pat Mulrooney on ollut kehittämässä Irlannin luomutuottajien yhdistystä IOFGA:a ja toiminut sen puheenjohtajana. Perhe on neljännesvuosisadan luomuuralla nähnyt monenlaista suhtautumista luomuviljelyyn. Koska aktiivisella viljelijäparilla alkaa olla ikää, heidän 86 lehmän karjansa siirtyi viime kesänä robottilypsyyn. Irlanti tuottaa 90 prosenttia maidostaan Uuden Seelannin mallilla, jossa lehmät poikivat helmi-maaliskuussa, hyödyntävät maksimaalisesti nurmen lypsykaudella ja ovat ummessa marras-tammikuun. Siksi laidunnurmen hoito on tärkeässä asemassa ja sitä tutkitaan paljon. Robottilypsy on harvinaista muun muassa siksi, että sen yhdistämistä laidunnukseen pidetään vaikeana. Mulrooneyn tilalla lehmien kulku laitumelta robotille sujuu kahden laidun-

blokin systeemillä. Sopivan kasvuasteen nurmea on aina oltava toisella puolella robottia. Erikoisuus tilan nurmiviljelyssä on juuston valmistusprosessin sivuaines. Sen on tarkoitus parantaa viljavuutta ja mahdollistaa laitumille suuremman eläinmäärän. Pat Mulrooney ei tarkoita heraa (whey) vaan juustolan pesuvesien suodatettua kiintoainetta (sludge). Irlannin luomusäännöt sallivat nykyisin myös tavanomaisen juustolalietteen käytön lannoitteena. – Heraa voi varastoida lietesäiliöön suhteessa 1/3 heraa ja 2/3 lietettä ja levittää nurmeen rehunteon jälkeen. Minulla ei kuitenkaan ole siitä käytännön kokemusta. Juustolalietteessä on tonnissa viisi prosenttia typpeä ja noin 26 prosenttia fosforia. Jos lietettä on saatavilla, se on luomutiloille kätevämpi ratkaisu, sanoo hän. ◀

△△ Pat Mulrooney pitää Irlannin FoodHarvest 2020 –ohjelmaa vaarallisena viljelijöiden jaksamiselle, sillä se rohkaisee tuottajia ylisuuriin investointeihin. △ Angela Mulrooneyn työt kevenivät huomattavasti viime vuonna, kun tila vaihtoi lypsyaseman robottiin.

Miksi tuhlata energiaa rikkasiementen ja muiden epäpuhtauksien kuivattamiseen?

Täydellinen ruuvikuljetinpaketti vaihdettavilla seuloilla. Saatavana myös kippaussuppilolla sekä pyörästöllä.

MEILTÄ MYÖS FABER-AKANASEULAT Faber-puhdistimet viljan ja piensiementen (apila, timotei) puhdistukseen ja kotitarvelajitteluun.

A-Faber Oy, Lapua www.akanaseula.com

045 170 5960 Luomulehti 2/2015

53


Teksti: Soile Wartiainen Kuvat: Christina Mattsson

Soijan viljely aloitettiin Ahvenanmaalla Ravintopitoista soijaa on mahdollista viljellä Suomen eteläisimmissä osissa.

J

o vuonna 2010 ensimmäiset, pienet soijapavut löysivät tiensä Ahvenanmaalle. Luomuliiton asiantuntija Mikko Rahtola lähetti keväällä pienen pussillisen soijapapuja Christina Mattssonille. Siitä lähti koko soijapavun luonnonmukainen koeviljely Ahvenanmaan koeasemalla käyntiin. Koetoiminta tehtiin siihen aikaan itsenäisellä koeasemalla, mutta nykyään se on osa neuvontajärjestö Ålands Hushållningssällskapin toimintaa. Lajikkeiden määrä on kasvanut vuosi vuodelta ja vuonna 2014 lajikkeita oli koeviljelyssä jopa kahdeksan. Christina Mattsson on tehnyt paljon yhteistyötä ruotsalaisen tutkijan, Fredrik Fogelbergin kanssa, joka tutkii soijanviljelyä sekä monessa Pohjoismaassa että kaikissa Baltianmaissa.

Proteiinirikkaimpia kasveja Soijapapu (Glycine max) on yksivuotinen palkokasvi. Sen ravintopitoisuus ja varsinkin proteiinipitoisuus (30–50 prosenttia) on korkea. Se tekee soijapavusta mielenkiintoisen ravinnonlähteen niin eläimille kuin ihmisille. ’Kultainen helmi’on ollut kiinalaisten nimitys soijapavulle, juuri sen ravinnerikkauden ansiosta. Vuosituotanto maailmassa on runsaasti yli 200 miljoonaa tonnia ja Yhdysvallat on selvästi suurin tuottaja; Brasilia ja Argentiina ovat seuraavaksi suurimpia. Näissä maissa tuotetaan yli 80 prosenttia maailman kokonaistuotannosta. Suomeen tuodaan suuria määriä soijaa eläinten rehuksi, mutta pieniä määriä ihmisten syötäväksi. Kun papua murskataan, muodostuu 78 prosenttia soijamassaa, 18 prosenttia raakasoijaöljyä ja 1 prosenttia kuitua. Soijamassasta valmistetaan soijarouhetta, mistä sittemmin muodostuu sekä eläinten rehutuotteita että ihmisten käyttämä lihan korvike.

54

Luomulehti 2/2015

Soijapavun lajikekoe, luomuviljely 2010-2014 Ålands Hushållningssällskap, Försöksverksamheten Satoluku

Raakaproteiini

Raakaproteiini

Lajike

Vuosi

kg/ha

%

kg/ha

Saaremaa

2010

1430

41

504

(Laulemaa)

2011

1711

41

609

2012

242

45

93

2013

840

47

346

2014

870

36

266

2011

1838

43

676

2012

184

43

68

2013

606

41

296

2014

666

37

214

2012

133

49

56

2013

854

41

212

Fiskeby V

2014

1524

36

476

Merlin

2014

1380

39

459

Paradis

2014

730

39

243

Anjuska

2014

443

40

151

2012

530

45

203

Bohemians

SL 96 0668

yksityisellä; Bohemians (HE)

Kesä 2012 oli sateinen ja se näkyy alhaisina satoina.


PARANNA PELTOSI KASVUKUNTOA

CONTRA Haasteena tuleentuminen Soijataimen palot kasvavat päärungon alaosissa ja tämä tekee puinnista vaikean. Juuri siitä syystä viljelymaan pitäisi olla mahdollisimman vähäkivinen. Kasvukausi on erittäin pitkä ja puinti tapahtuu yleensä monen pakkasyön jälkeen. Pakkasella taimen lehdet kuihtuvat ja karisevat. Se taas tavallaan helpottaa puintia. Kaikki lajikkeet eivät ehdi tuleentua meillä. Esimerkiksi kasvukauden 2014 aikana kaksi testatuista lajikeista eivät tuleentuneet kunnolla. Tulos on siten huono sato ja laatu ja tietenkin huono tai olematon itävyys. 2014 koeviljelyssä oli mukana lajikkeet: Alligator, Anjuska, Fiskeby 5, CH 22172, Merlin, Paradis, Bohemians ja Laulemaa (ennen Saarenmaa). Tulokset näyttävät, että Fiskeby ja Merlin olivat selkeästi parhaat muihin lajikkeisiin verrattuna. Mainittujen lajikkeiden proteiinisadot (476 ja 459 kg/ha) olivat melkein 80 prosenttia paremmat kuin mittarilajikkeessa, Laulemaassa (266 kg/ha). Sadonmäärä oli lähes neljä kertaa parempi kuin huonoimmissa lajikkeissa ja proteiinisato kolminkertainen. Nyt kun olemme todenneet että soijapapuja voidaan viljellä meillä, ainakin maan etäläisimmillä alueilla, niin olisi mielenkiintoista kokeilla, mitä kaikkea pavuista voisi valmistaa paitsi rehua. Tämä voisi, mene ja tiedä, olla koeviljelyn jatkojalostusprojekti. Suru-uutisena mainittakoon, että luomukoetoiminta Ahvenanmaalla todennäköisesti lopetetaan jo tästä vuodesta alkaen. ◀

MONIRESISTENTTI

Öljyretikka saneeraukseen ja ankeroistorjuntaan

• parantaa maan rakennetta • sitoo ravinteita • tukahduttaa rikkakasvit • torjuu ankeroisia • pienentää kasvitautipainetta

Kysy myös Smashsinappia!

UUSINTA TEKNIIKKAA MEKAANISEEN RIKKAKASVINTORJUNTAAN

Kirjoittaja on kasvinviljelyagronomi ja toiminut Ahvenanmaalla luomun merkeissä neuvojana, kouluttajana, viljelijänä ja yrittäjänä kohta 40 vuoden ajan. Häneltä saat lisätietoja suomeksi: soile.w@aland.net

eo: haran esittelyvidom .c rd rfo ga w. ww

Linkki viljelytuloksiin, kuviin ja muihin lisätietoihin ruotsiksi: www.luomulehti.fi

Robocrop

KATSO

RIVIVÄLIHARAT IP- JA LUOMUVILJELYYN Englantilaisen Garford Farm Machineryn valmistamat riviväliharat soveltuvat lähes kaikille viljelykasveille, mm:

• Viljat • Öljykasvit

• Vihannekset • Juurekset

Haran ohjauksessa käytetään viimeisintä kameratekniikkaa, joka varmistaa erittäin tarkan haraustuloksen ja eliminoi kuljettajan tekemät ajovirheet jopa harattaessa 20 km/h nopeudella. Kamera seuraa useampaa kasvuriviä samanaikaisesti ja on toimintavarma, vaikka kasvustossa olisi aukkoja tai rikkakasvien osuus olisi suuri. Maahantuonti ja myynti: S.G.Nieminen Oy, Pasi Myllymäki puh. 030 650 5202, www.sgnieminen.fi


Palveluksessanne Seuraava Luomulehti ilmestyy 29.5.2015.

suoramyyntiä

karjatilalle

LUOMULIHAA MAATILALTA www.luomupossu.fi Noudot suoraan tilalta tai toimitus kotiovelle Itellan Termo-kyydillä.

Kärki Vitalix Nuolukivet Tilaa nyt nuolukivet ennakkohintaan! Kärki Vitalix Magnesium Kärki Vitalix Kalsium Kärki Vitalix Umpi Kärki Vitalix Lammas

Tilateurastamo

KIVEN SÄÄSTÖPOSSU Uusitilantie 65, Karkkila

P. 064 298 900 www.karkiagri.fi

puh. (09) 2256 819

Luomuviljelyyn

Siemeniä

Laatusiemenet luomuun! - viljat, timoteit, raiheinät - nadat, apilat, virnat - nurmiseokset, ympit

Toimitukset koko maahan. Rahoitusjärjestelyt. Haetaan sopimusviljelijöitä! Suomen Luomusiemen Oy 0400-273 873 f. 017-758 416 luomusiemen@luomusiemen.fi

Luomutuotteita puh: 040-509 2326 Luomumansikantaimia 2015

on Polka. hyvä ja lisää viljelijöitä tarvitaan. Hintaan sisältyy Tuotantomme on viranomaisten valvomaa. Tilaukset nettikaupasta: www.keskitalontila.fi

56

Luomulehti 2/2015

luomutuotteita


Ilmoitusmyynti Maritta Humala, puh. 040 709 9856 palmera@kotiposti.net karjatilalle

luomuviljelyyn

Detamin Mineral Lick Plus-nuolukivi Melassoitu, erittäin maittava nuolukivi, jossa korkeat vitamiini- ja hivenainepitoisuudet. Hyväksytty luomuun. 20 kg astia. Sisältää mm: A-vitamiini 250.000 k.y., D3 -vitamiini 50.000 k.y., E-vitamiini 500 mg, Sinkki 6000 mg, Mangaani 4000 mg, Kupari 1200 mg, Jodi 100 mg, Koboltti 18 mg, Seleeni 40 mg

www.eurotrading.fi

p. 010 3211 950

koneita

ostetaan luomuspelttiä

Meiltä tutkitusti parhaat koneet UUTUUS

Birkkalan tila

mekaaniseen rikkaruohojen torjuntaan Luomutuotantoon tarkoitetut koneet

Simo Larmo Korvisillantie 2 25410 Suomusjärvi puh. 050 339 7342 simo.larmo@birkkala.fi

Ostamme hyvälaatuista kuorimatonta luomuspelttiä Uudistettu tositarkka AEROSTAR EXACT rikkaäes

CHOPSTAR rivivälihara ROW-GUARD kameraohjauksella

Teemme speltinviljelysopimuksia www.birkkala.com

Combcut rikkaruohon leikkuri ja KVICK-FINN juolannosto kultivaattori ovat tutkitusti erittäin tehokkaita, taloudellisia ja nostavat satoja. Tätä monet käyttäjätkin kertovat.

McCONNEL vaakatasomurskaimella hoidat nopeasti ja taloudellisesti viherlannoitusnurmet. Köckerling ALLROUNDER äkeellä ja TRIO kultivaattorilla tarvitset vähemmän muokkauskertoja sekä JOCKEY äes-kylvökoneella muokkaat ja kylvät samalla koneella.

Yhteystiedot: Boris 0500-567611 www.bt-agro.fi

myydään luomutuotteita

Suomalaista luomuvalkosipulia Matti Kunnari puh. 050 372 9415 matti.kunnari@luukku.com

Luomulehti 2/2015

57


Kysymyksiä

Luomuliiton asiantuntijat vastaavat

Luomuliiton puhelin- ja sähköpostiLuomuliiton puhelin- ja sähköpostineuvonta ovat ilmaisia. Suuremmissa neuvonta ovat ilmaisia. Suuremmissa pohdinnoissa ohjataan eteenpäin. pohdinnoissa ohjataan eteenpäin. Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: www.luomuliitto.fi www.luomuliitto.fi

@

neuvonta@luomuliitto.fi | puh. 040 936 0377 neuvonta@luomuliitto.fi | puh. 040 936 0377 www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/neuvonta www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/neuvonta

Kunnan elintarvikevalvoja, terveystarkastaja, kävi meidän tilalla, koska myymme omien lampaidemme lihaa kuluttajille. Eläimet teurastetaan, lihat leikataan ja pakataan oikeassa teurastamossa samassa kunnassa. Tilamme on kuulunut luomun osalta alhaisen jalostuksen valvontaan jo monta vuotta. Nyt elintarvikevalvoja sanoi, että meidän tulisi kuitenkin tehdä joku elintarvikehuoneistoilmoitus, jotta saamme myydä lihaa. Miksi? Tarkoittaako se sitä, että meidän pitäisikin kuulua luomulihan osalta Eviran valvontaan? Soitin asiasta jo Eviran luomuvalvontaan, mutta he eivät halunneet ottaa kantaa tähän asiaan, koska he eivät tee neuvontaa.

Elintarvikeasiantuntija Jaana Elo puh. 040 9641 518

58

Luomulehti 2/2015

Hanna Tuominen

Kyllä elintarvikevalvoja oli oikeassa. Epäselvyys johtunee kahden eri lainsäädännön erilaisesta tulkinnasta pienimuotoiselle käsittelylle. Luomuvalvonnassa tilan oman ns. tuottajapalautetun lihan myyminen on alhaisen jalostuksen toimintaa, jolloin sen valvonta tehdään samalla kuin muukin tilavalvonta eli pellot, kotieläimet ja oman tilan lihan myynti. Elintarvikelainsäädännön silmissä liha ei ole enää alkutuotannon tuote vaan jaloste, alkutuotantoa on kotieläinten pito. (Tosin esim. raakamaito on vielä alkutuotannon tuote mutta liha ei.) Lihan myyminen, vaikkakin itse tuotetun, vaatii elintarvikehuoneistoilmoituksen tekemisen. Ilmoitus tehdään oman kunnan elintarvikevalvojalle. Lomake löytyy Eviran sekä oman kunnan kotisivuilta. Mikäli myytte valmiiksi pakattua lihaa suoraan kuluttajille, ei tarvitse rakentaa mitään varsinaista elintarvikehuonetta. Teidän vastuulla on lihan kylmäketjun katkeamattomuus eli ns. elintarvikehuoneisto voi olla vaikka vain lihakylmiö varastossa, kunhan tuotteiden turvallisuus ei vaarannu. Ajankohtaista on, että elintarvikelainsäädäntöön on tullut joitakin helpotuksia koskien tuotteiden suoramyyntiä ja elintarvikehuoneistojen vaatimuksia. Niistä kerrotaan seuraavassa Luomulehdessä vähän laajemmin ja tarkemmin.

Tiimissä mukana myös Kasvi- ja maaperäasiantuntija Tuomas Mattila puh. 040 9331 694

Voit soittaa tai lähettää kysymyksiä osoitteeseen neuvonta@luomuliitto.fi. Niihin vastaavat Luomuliiton asiantuntijat.


Marjo Koivumäki

Miten ulkomaiset luomuomenat voivat säilyä hyvinä niin pitkään kaupan tiskillä? Käytetäänkö niissä jotain aineita, joita Suomessa ei ole käytössä?

Saako luomukanalassa käyttää kanapunkin torjuntaan BayMitenimistä torjunta-ainetta?

Kotimainenkin tavanomainen omena säilyy pitkään. Aiemmin

Kanapunkki on kanaloissa yleisesti esiintyvä verta ime-

ne myytiin useimmiten jouluun mennessä, mutta muutaman viime vuoden aikana niitä on alkanut näkyä myynnissä myös uuden vuoden puolella. Pitkän myyntiajan salaisuus on viljelytekniikan ja oikean lajikevalinnan ohella nk. säätöilmavarastointi. Kun normaalissa kylmävarastossa omenan hengitys ja hedelmän erittämä etyleenikaasu vanhentaa omenoita, säätöilmavarastossa poistetaan osa ilman hapesta ja korvataan se esim. hiilidioksidilla tai typpikaasulla. Omena vaipuu säätöilmavarastossa siten ruususen uneen ja säilyttää laatunsa huomattavasti pidempään, jopa seuraavaan kesään asti. Mielenkiintoinen sovellus pienemmille tuottajille ovat ns. säätöilmavarastolaatikot tai pakkauspussit , jolloin omena tai muut puutarhatuotteet voidaan varastoida pitkään normaalissa kylmävarastossa ilman suurempia investointeja erillisiin säätöilmavarastoihin. Omena on yksi niistä puutarhatuotteista, joiden viljelyssä käytetään maailmalla tavanomaisessa viljelyssä eniten torjunta-aineita. Pellolla käytetyillä rupitorjunta-aineilla voi olla jälkivaikutusta vielä varastoinnissakin ja ne voivat vähentää varastosienten määrää. Omenalla ja myös tomaatilla käytetään joissakin maissa myös erityisiä varastointikemikaaleja, kuten 1-metyylisyklopropeenia (1-MCP):ta joka ehkäisee etyleenikaasun vanhentavaa vaikutusta. Luomutuotannossa näiden kemikaalien käyttö ei luonnollisesti ole sallittua eikä niitä käytetä kotimaisilla tavanomaisillakaan tiloilla. Sen sijaan luomutuottajat ovat säätöilmavarastoinnin ohella ottaneet käyttöön mm. lämminvesikäsittelyjä ja mikrobiologisia valmisteita varastotautien ehkäisemiseksi. Näillä keinoin luomuomenan laatu on parantanut selvästi viimeisten vuosien aikana ja markkinaosuus on saatu kasvamaan.

vä ulkoloinen. Runsas kanapunkkikanta aiheuttaa eläimissä levottomuutta, anemiaa, muninnan laskua ja voi lisätä kuolleisuutta. Punkki leviää kanaloihin eläinten, ihmisten ja tavaroiden mukana. Kanapunkin torjuntaan sopivia keinoja tutkitaan jatkuvasti. BayMite-punkintorjunta-aine on todettuun ongelmaan eläinlääkärin määräämä punkintorjunta-aine. Sitä saa käyttää myös luomukanaloissa, kunhan varoaikoja ja lääkintäkertarajoituksia noudatetaan ja se merkitään lääkekirjanpitoon. Valmiste saattaa kuitenkin aiheuttaa resistenssiä punkkikannoissa ja sen kanssa on syytä noudattaa varovaisuutta. Kanapunkin torjunta ei saa nojata vain yhteen torjuntakeinoon. Kaikenlaista liikennettä kanalaan tulee välttää, kanalan kuumailmakäsittely ja imurointi ovat hyviä perustorjuntakeinoja. Myös erilaiset biologiset torjuntakeinot ovat tutkimuksissa antaneet lupaavia tuloksia. Punkin torjuntaan käytettävät petopunkit ja eteeriset öljyt vaikuttavat toimivan tehokkaasti.

Arella Rahtola

Puutarhatuotannon asiantuntija Mikko Rahtola puh. 040 573 4791

Eläintuotannon asiantuntija Katarina Rehnström puh. 040 9362 150

Luomulehti 2/2015

59


Teksti ja kuvat: Elisa Niemi

Ryhmämentor-tapaamisesta eväitä maanrakenteen parantamiseen Magnus Selenius kertoi, minkälaisilla koneilla hän työstää peltojaan. Kuvassa hanhenjalkaäes, jonka avulla tehdään keväällä läpileikkaava, matala muokkaus. Kärkilappujen kestävyydessä on ollut huomattavia eroja.

Luomuliiton ensimmäinen mentorryhmä aloitti tiedonvaihdon siitä, miten kasvipeitteisyydellä ja kerääjäkasveilla voi parantaa maanrakennetta.

L

umet olivat jo melkein kokonaan sulaneet helmikuun lopussa espoolaisilta pelloilta. Uusi mentor-ryhmä pääsi Magnus Seleniuksen pellolle tutkimaan maanrakennetta ja tutustumaan minimimuokkauksen koneistukseen. Luomuliiton Kasvi- ja maaperäasiantuntija Tuomas Mattila havainnoi pellosta, että elävän kasvipeitteen alla hiesusavipellon pintaan oli muodostunut ihanteellinen mururakenne. Kevätmuokkauksilla tarvitsee vain lopettaa osin talvehtineen italian raiheinän kasvu. Kari Koppelmäki kertoi Ravinnehuuhtoutumien hallinta -hankkeen (RaHa) tuloksia kerääjäkasveista, joilla voi tehokkaasti parantaa maan rakennetta ja vähentää ravinteiden huuhtoutumista. Lisätietoa vaikutuksesta rikkakasveihin saadaan lähivuosina. Kasvilajivaihtoehtoihin voi perehtyä hankkeen sivuilla. Koppelmäellä on

60

Luomulehti 2/2015

△ Lammikoitumisen estäminen on tärkeää, jotta maan rakenne pysyy hyvänä. Tämä pelto on muokattu loivasti viettäen, korkeuskäyriä mukaillen, jolloin ylimääräinen vesi leviää tasaisesti rinteeseen. Kuvassa Anders Fagerström (myös yläkuvassa), Pentti Mattila, Vesa Syrjänen, Swen Hirs, Magnus Selenius ja Jan Liesaho.

itsellään pieni puutarhatila Hyvinkäällä, jossa on todennut kyntämisen silti ainakin joissakin tilanteissa tarpeelliseksi. Ryhmään mahtui noin 10 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. Mentorointiryhmiä on suunnitteilla myös mm. puutarhatuotannosta ja nurmista kotieläimille. ◀ www.luomuliitto.fi/ryhmamentor-tapaamisia

△ Tuomas Mattila näytti lapion avulla, että kasvipeite on jättänyt pellon mururakenteen hyväksi. Hiesupelto ei ole päässyt liettymään talven aikana.


KUTSU

Työpajat 16.4. Lahdessa

Luomuliitto ry:n sääntömääräinen kevätkokous Torstaina 16.4. klo 10

Kevätkokouksen jälkeen noin klo 13–17 keskustellaan työpajoissa:

Scandic hotel, kokoustila 5+6, Vesijärvenkatu 1, Lahti

Luomuliiton 30 v. juhlavuosi - muistelmat ja tulevaisuus, pj. Pauli Talvitie

Käsitellään sääntömääräiset asiat sekä Luomuliiton strategia 2015–2020. www.luomuliitto.fi/jarjesto/vuosikokoukset

Luomueläinvalvonnan kehittäminen, pj. Brita Suokas Luomuliiton viestintää: Luomulehti, Luomupäivät ja ja muut kanavat, pj. Elisa Niemi

Kaikki jäsenet tervetulleita! Ilmoittautumista pyydetään järjestelyiden vuoksi viimeistään 30.3. Ilmoittautuneille lähetetään kokouspaperit sähköpostitse. Kokouksen yhteydessä on omakustanteinen lounas. - ilmoittautumislomake www.luomuliitto.fi - lisätietoja: elisa.niemi@luomuliitto.fi, 0400 534003

Tervetuloa! Vapaa pääsy. Kahvitarjoilun ja muiden järjestelyjen vuoksi ilmoittautuminen 30.3. mennessä: www.luomuliitto.fi

Tilaa nyt! Luomulehti maksaa postimaksun

le h ti

Lue luomun tarinat. Tilaa Luomulehti. 6 nroa vuodessa. Tilaushinnat 66 € / 44 €

LUOMULEHTI Tunnus 5009144

ti.fi h e l u m o u .l w ww

33003 VASTAUSLÄHETYS


Haluan liittyä luomuyhdistyksen jäseneksi Luomuyhdistyksien jäsenet ovat myös Luomuliiton jäseniä. Hinnat vaihtelevat hieman yhdistyksittäin, mutta ovat suunnilleen samat kuin Luomuliitolla. ☐ Tuottajajäsen

☐ Kuluttajajäsen

☐ Kannatusjäsen

☐ ESVY ry (Etelä-Suomi) ☐ Saimaan luomu ry (Etelä-Karjala ja Etelä-Savo) ☐ Savo-Karjalan luomuyhdistys (Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala) ☐ Päijänteen luomu ry (Päijät-Häme) ☐ Lounais-Suomen Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Pirkanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Satakunnan luomutuottajat ry

☐ Ekoviljelijät ry (Etelä-Pohjanmaa) ☐ Keski-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Pohjois-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Svenska Österbottens Ekologiska förening ☐ Kainuun Luomuyhdistys ry ☐ Keski-Suomen luomuyhdistys ry

Haluan liittyä Luomuliiton suorajäseneksi ☐ Tuottajajäsen 60 €

☐ Kannatusjäsen 100 € (yritys tai henkilö)

☐ Kuluttajajäsen 25 €

☐ Yhdistyksemme haluaa liittyä jäseneksi 140 €

☐ Laita rasti niin lähetämme lisätietoa. Leppäkerttu-merkki 150 € / 3 vuotta + jäsenyys + Luomulehti 0 €.

Pinssi 1 €

T-paita 25 €

kpl

kpl

le h ti

☐ Kestotilaus 60 €

☐ Näytenumero 1 kpl 0 €

☐ Yhden vuoden tilaus 66 €

☐ Muu: Voit esimerkiksi pyytää tarjouksen monen kappaleen tilauksesta yritykseesi tai tapahtumassa jaettavasta Luomulehdestä.

☐ Olen jäsen, kestotilaus 44 € ☐ Opiskelijatilaus 30 € Hintoihin sis. ALV 10 %

Nimi: Osoite: Puhelinnumero:

Sähköposti:

62 Luomulehti 2/2015 Luomuliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää liiton omiin tilaus- ja suoramarkkinointitarkoituksiin.

2/2015


Yhdistyksistä

Teksti: Seppo Lohtaja Kuva: Janne Rinne

Luomupellot esiin kylteillä! Säänkestävää Luomua. Ilman muuta. –kylttiä voi tilata pelloille Lounais-Suomen luonnonmukaisen viljelyn yhdistykseltä.

I

skevällä Luomua. Ilman muuta. –sloganilla on tarkoitus tulevana kesänä ilahduttaa ohikulkijoita ja tehdä luomu näkyväksi koko Suomessa. Toivomme, että mahdollisimman monet luomuviljelijät laittavat kylttejä teiden varsille, peltojensa laidalle kiinnittämään ohiajavien huomiota. Mitä useampi kyltti, sitä näkyvämpi luomu ympäri Suomen maaseudun! Kyltti on niin säänkestävää muovia, että se kestää ulkona talviolosuhteetkin useamman vuoden. Kylttejä myytiin jo viime kesänä, joten myös aiemmin hankitut kyltit on hyvä nostaa esille kesäksi, jos ne on talveksi nostettu sisään. Koko on 100 x 60 cm ja kankaassa on kuusi purjerengasta, joista sen saa hyvin pingotettua naruilla tai naulattua taustaan.

Kyltin hinta on 20 e/kpl + postikulut: 1-6 kpl/7,90 e, 7-13 kpl/9,30 e Luomuyhdistyksille hinta on 18 e/kpl – ilman postimaksuja, kun tilaus on vähintään 15 kpl.

Tilaukset: seppo.lohtaja@gmail.com, puh. 050 555 7976

LUOMULEHTI www.luomulehti.fi

LUOMULIITTO www.luomuliitto.fi

Päätoimittaja Pauli Talvitie pauli.talvitie@luomuliitto.fi 044 550 1850

Tilaajapalvelu arkisin klo 9–15 luomuliitto@tilitoimistolindgren.fi 040 738 4448

Puheenjohtaja Pauli Talvitie pauli.talvitie@luomuliitto.fi 044 550 1850

Toimitussihteeri Elisa Niemi elisa.niemi@luomuliitto.fi 0400 534 003

Ulkoasu Eveliina Pakarinen eveliina.pakarinen@kallo.fi 044 515 6900

Toiminnanjohtaja Elisa Niemi elisa.niemi@ luomuliitto.fi 0400 534 003

Toimitus PL 145, 00101 Helsinki

Julkaisijat Luomuliitto ry

Ilmoitusmyynti Maritta Humala/Palmera ky palmera@kotiposti.net 040 709 9856

Paino Esa Print Oy ISSN 1455 0660 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

ASIANTUNTIJAPALVELUN YHTEYSHENKILÖ Mentor-toiminta Ks. s. 46 Asiantuntijapalvelu Ks. s. 58 Luomulehti 2/2015

63


LUONNON OMA SUPERFOOD. LUONNOLLISESTI. SAM Luomu 1,5kg Juokseva Hunaja

SAM Luomu 250g Juokseva Hunaja

SAM Luomu 450g Kiteinen Hunaja SAM Luomu 250g Kiteinen Hunaja Hunajainen SAM Oy on syntynyt rakkaudesta hunajaan. Jo vuosikymmeniä olemme etsineet parhaita hunajalajeja parhailta satoalueilta. Yksi näistä Hunajatalomme ylpeyden aiheista on uusi Luomuperheemme. SAM Luomuhunajan mesilähteenä ovat villit luonnonkasvit ja luomukasvit kaukana asutuksista ja teollisuudesta. Se on luonnontuote puhtaimmillaan, yksinkertaisesti suoraan luonnosta.

Hunaja on yksi maailman hienoimmista luonnontuotteista, jota ihminen on nauttinut jo vuosituhansien ajan. Hunajia on paljon erilaisia ja niiden kaikki ominaisuudet, kuten maku ja juoksevuus, ovat peräisin niiden mesikasveista. SAM Luomuhunajaa saa kahtena eri versiona, pehmeän kiteisenä ja herkullisen juoksevana, sekä isoihin että pieniin keittiöihin. Toivomme, että sinäkin nautit näistä herkullisista Luomutuotteistamme!

WWW.HUNAJAINENSAM.FI

Profile for Luomulehti

Luomulehti 2/2015  

Tilaa nyt! www.luomulehti.fi

Luomulehti 2/2015  

Tilaa nyt! www.luomulehti.fi

Advertisement

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded