10 - 2010 - N:o 2
Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat
Eteenpäin etappi kerrallaan:
Matka syövän läpi vie usein noin viisi vuotta ”Syöpädiagnoosi on kutsu matkalle, joka pitää kulkea, mutta johon ei pidä pysähtyä.” Tästä aiheesta keskusteli toiminta- ja palvelukeskus Meri-Karinan rintasyöpäpotilaiden vertaistukiryhmä viime keväänä. Mukana oli tällä kertaa neljätoista rintasyöpää sairastavaa naista, joilla oli kerrottavanaan monta selviytymistarinaa. Lisäksi hoitotieteen laitoksen tohtorikoulutettava Mervi Siekkinen Turun yliopistosta pyysi naisia kuvailemaan kokemuksiaan ja tiedontarvettaan sädehoitojakson aikana. Vertaistukiryhmäläiset olivat eri vaiheissa matkaa. Heistä yksi oli vasta leikattu ja hänellä oli edessään käynnit syöpätautien klinikalla, toisella taas oli kulunut neljä vuotta diagnoosista ja takana sytostaattija sädehoidot. Muut olivat varhaisemmassa vaiheessa matkaansa. - Yleensä matka kestää noin viisi vuotta, kertoi Tyksin syöpätautien klinikan rintasyöpähoitaja Kirsi Kivioja-Viitala, joka vetää ryhmää yhdessä kollegansa Christina Bergerin kanssa. Muutama ryhmäläisistä oli osallistunut sopeutumisvalmennukseen, monien mielestä nimenomaan tämän ryhmän toiminta oli sopeutumisvalmennusta. Vertaistukiryhmästä oli saatu tietoa Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomista, tutuilta ja sairaalasta. Monet ajattelivat, että siitä olisi hyvä saada tietoa jo mammografiassa. Rintasyöpähoitaja Kivioja-Viitala pyysi ryhmäläisiä kertomaan omista matkoistaan. Illan aikana jokainen kertoi ajatuksistaan ja selviytymisestään monta tarinaa: - Hain heti faktatietoa, välillä pysähtelin sulattelemaan sitä ja hain taas lisää tietoa, menin aktiivisesti eteenpäin pitäen välillä pysähdystaukoja.
Liika tieto ahdisti - Menin eteenpäin pieni jakso kerrallaan. Leikkausjakso, sytostaattijakso, sädehoitojakso ja sitten hoitojen jälkeen oli arjessa mukana vastasyntynyt
lapsenlapsi. Minulla oli muita työkavereita, jotka olivat saaneet syöpädiagnoosin lähes samana päivänä ja yhdessä kävimme tätä matkaa. - Selviydyin saamalla tukea niiltä, jotka olivat käyneet läpi saman. Sain heiltä tietoa, en etsinyt sitä netistä enkä muualtakaan. Liika tieto ahdisti. - Kirjat, joissa käsiteltiin toisten kokemuksia, ahdistivat. - Etenin matkaa eri etappien kautta. Ensin ajattelin, että jos selviän pojanpojan rippijuhlaan niin hyvä. Ne ovat nyt tänä kesänä ja sitten on taas uusi etappi. - Matka sairaalassa, leikkaus ja hoidot menivät hyvin. Onneksi omahoitaja viimeisellä sädehoitokerralla varoitti, että voi tulla sellainen tunne, että jää tyhjän päälle, kun yhdeksän kuukautta on hyysätty sairaalassa, eikä nyt enää olekaan ketään kyselemässä vointia. Oli hyvä kun sanottiin, että ole nyt reipas.
Lääkärikäynnille läheinen mukaan Sairaala-aikoihin liittyi kokemuksia sytostaatti- ja sädehoidoista. Syyllisyyden tunne siitä, että ei ole jaksanut, vaikka sitä ei kukaan ollut vaatinutkaan, ei ollut vierasta. Vertaistukiryhmän jäsenet pitivät paljon helpompana sädehoidossa käymistä kuin sytostaattihoitoja. Koska yksi sädehoitokäynti kesti kymmenisen minuuttia, ei haitannut vaikka niissä käymiseen meni toista kuukautta.
Sädehoitokerroilla rasitti se, että iho muuttui punaiseksi kun taas sytostaattihoitojen jälkeen ja välillä rasitti yleinen jaksaminen ja hiusten lähtö. Keskusteluun osallistuneet kertoivat, että kannattaisi kertoa ihoreaktioiden voivan tulla sädehoidon vielä päätyttyäkin. Jotkut pitivät hyvänä, että sädehoitolaitteeseen voi mennä tutustumaan jo ennen ensimmäistä sädehoitokertaa, koska joku oli kertonut sen olevan pienessä kopissa. Ryhmäläiset mainitsivat, että olisi ollut hyvä, jos heitä olisi kehotettu ottamaan lääkärikäynnille mukaan omainen tai läheinen, koska muistaminen oli heikentynyt hoitojen aikana.
Meillä on nyt samanlaiset siilitukat Raskaita hetkiä olivat olleet ne kun katsoi peiliin, eikä ollut enää hiuksia. Monelle oli jäänyt mieleen miten läheiset olivat kommentoineet kaljua päätä tai hiusten kasvua. Lasten suusta oli kuultu totuuksia: ”Olet hassun näköinen” tai ”Meillä on nyt samanlaiset siilitukat”. Tytär oli kehunut, että kallon muoto on kaunis ja kaveri valokuvasta, että vierellä on ihana poika. Jokaisella tuntui olevan kuitenkin joku, joka kyseli vointia sairaalan ulkopuolellakin. Useimmiten se oli perheen jäsen, mutta lisäksi työkaverit, sukulaiset ja tutut olivat tukihenkilöinä, myös lapsenlapset ja koiranpennut. Heiltä sai tukea kun mieli oli masentunut, kun ei jaksanut tai pystynyt hoitamaan käytännön asioita tai halusi muuten vaan jakaa kokemuksia. Tukihenkilöt olivat olleet matkan varrella hyvin tärkeitä. Liikunta oli myös hyvää lääkettä. Kun joka päivä lähti kävelemään vaikka vain lyhyenkin lenkin, mieli oli jo reippaampi. Ryhmäläiset suosittelivat toisille Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen virkistysryhmää; vesijumppaa ja naurujoogaa. Teksti: Mervi Siekkinen Kuva: Minna Vaininen
Rintasyöpäpotilaiden vertaistukiryhmän naiset kertoivat tohtorikoulutettava Mervi Siekkiselle, että ryhmätapaamisissa usein käynyt tietää jo hiuksista, missä vaiheessa matkaa uusi tukiryhmän jäsen on. - Aina on ollut mukana vain hyvännäköistä porukkaa, ryhmä totesi.
Rintasyöpäpotilaiden vertaistukiryhmät syksyllä 2010: Ryhmät kokoontuvat Meri-Karinan toiminta- ja palvelukeskuksessa, Seiskarinkatu 35, Turku. Ryhmien vetäjinä toimivat Tyksin syöpätautien poliklinikan rintasyöpähoitajat. Ryhmien tarkoituksena on auttaa ja tukea sopeutumisessa sairauden tuomaan uuteen elämäntilanteeseen. Nuorten Torstai Torstai Torstai Torstai
rintasyöpäpotilaiden ryhmä: 2.9 klo 18.00-20.00 Keinoja henkiseen selviytymiseen, . psykologi Irene Rajala 7.10 klo 18.00-20.00 Keskustelua 4.11 klo 18.00-20.00 Kysymyksiä rintasyöpälääkärille, . rintasyöpälääkäri paikalla 2.12 klo 18.00-20.00 Keskustelua
Rintasyöpäpotilaiden ryhmä ( yli 40-vuotiaat ) Torstai 16.9 klo 18.00-20.00 Keinoja henkiseen selviytymiseen, . psykologi Irene Rajala Torstai 21.10 klo 18.00-20.00 Keskustelua Torstai 18.11 klo 18.00-20.00 Kysymyksiä rintasyöpälääkärille, . rintasyöpälääkäri paikalla Torstai 16.12 klo 18.00-20.00 Keskustelua Rintasyöpäpotilaiden virkistysryhmä syksyllä 2010: Psykologin ohjaama rintasyöpäpotilaiden virkistysryhmä kokoontuu Meri-Karinan toiminta- ja palvelukeskuksessa, Seiskarinkatu 35, Turku. Virkistys- ja rentoutusillat koostuvat onnellisuuteen ja itsetuntemukseen liittyvistä ohjatuista keskusteluista ja harjoituksista sekä naurujoogasessioista. Ryhmä on tarkoitettu kaikille rintasyöpäpotilaille. Rintasyöpäpotilaiden virkistysryhmä: Ryhmä kokoontuu joka toinen perjantai alkaen 27.8 klo 16.30. Seuraavat kokoontumiset ovat: 10.9, 24.9, 8.10, 22.10, 5.11, 19.11,3.12 ja 17.12. Lisätiedot: Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y.:n vapaaehtoistoiminta, puhelin 02-2657 619 tai Meri-Karinan keskus, puhelin 02-2657 666.