Lintsiläiset
MUISTELLAAN HETKI VIIME KAUTTA!
Kausi 2025 on täällä! Muistellaan sen kunniaksi vielä hetki viime kautta.
Toimin Linnanmäkeläiset ry:n hallituksessa osana tapahtumatiimiä sekä tämän jäsenlehden päätoimittajana. Minulle kausi oli Linnanmäellä kolmas, mutta hallituksessa ensimmäinen. Olen todella kiitollinen siitä, että pääsin kokeilemaan hallitustoimintaa ja uskon kokemuksesta olevan hyötyä myös tulevaisuuden työelämässä.
Kauden aikana etsin innokkaita kirjottajia, jotka haluaisivat kertoa omasta kokemuksestaan niin tapahtumissa kuin yleisesti Linnanmäellä työskentelystä. Lopputuloksena syntyi tämä jäsenlehti, joka vie sinut vielä hetkeksi viime kesän tunnelmiin.
Näiden kolme vuoden aikana
Linnanmäki on löytänyt tiensä minun sydämeeni. Suurin syy siihen olette te, muut hupimestarit <3
Suuri kiitos minun sekä koko hallituksen puolesta, että teitte kaudesta ikimuistoisen. Lintsillä tavataan!
Elina Heikkinen
Jäsenlehden päätoimittaja 2024
Sisältö
Alkusanat
Megazone
Myymälät
Beerpong
Kioskit
Särkänniemi
Jarrumestarit
Laguuni
Turku
Vuosijuhlat
Laitteet
Kausi 2025!
Elina Heikkinen
Inari Isohanni
Tiia Tukiainen
Aku Laine
Eden Lötjönen
Lotta Zitting
Anna Pietilä
Iisak Haukkala
Janne Kovanen
Eetu Jokela
Kevin Jiang
Inari Isohanni
Megazone
Ystävät muuttuivat vihollisiksi. Kulman takaa ilmestyvät kiiltävät silmät siristyivät hymyyn, kun hehkuva lasersäde lävisti liivin pinnan. Kaukaa pimeydestä kuului huutoja, nopeita askeleita ja aseiden laukaisuja.
Linnanmäkeläiset olivat saapuneet lasertaistelemaan Salmisaaren Megazoneen toukokuisena iltapäivänä. Vaikka aurinko ulkona hemmotteli lämpimillä säteillään, seikkailukeskuksen uumenissa ammuttuja säteitä välteltiin kaikin mahdollisin keinoin.
Megazonen omilla nettisivuilla peliä kuvaillaan hauskaksi, futuristiseksi ja supersuosituksi sisällä pelattavaksi laserpeliksi, joka sopii ikään ja kuntoon katsomatta kaikille seikkailunhaluisille.
Linnanmäkeläiset eivät kuitenkaan ottaneet tätä taistelua pelkästään huvitteluna, vaan strategioita ja liittoja alettiin hiomaan jo kokoontumisen aikana. Paikalle oli saapunut hupimestareita monipuolisesti eri osastoilta, ja yhteistyötä tehtiin yli osastorajojen.
Lasertaistelupelit pelattiin kolmessa erässä, ja tauoilla keskustelu kävi kiivaana, syyttävät sormet osoittelivat, osa naurahteli porukassa, joku taas pudisteli itsekseen päätään; Hikipisaroita pyyhittiin otsalta ja oman joukkueen pelistrategiaan tehtiin viime hetken muutoksia.
Lukuisten piiritysten, tukikohtien tuhojen, ladattujen supervoimien ja yllätyshyökkäysten jälkeen kaikki erät oltiin viimein saatu päätökseen. Vaikka retken päätarkoitus olikin pitää hauskaa eikä julistaa voittajia, yksi kolmesta joukkueesta nousi muiden yläpuolelle: punaista hehkuvia liivejä päällään pitävät pelaajat saivat kasvoilleen leveimmät hymyt ja poseerasivat kameran edessä voitonvirneineen.
Onnistunut retki
Megazoneen päättyi vielä kaikkien pelaajien yhteiseen kuvaan. Vaikka taistelu onnistui hetkeksi erottamaan osallistujat toisistaan, ei mikään voima tai lasersäde voi rikkoa sitä, mikä tekee meistä hupimestareita. Astuimme sotaan yhdessä, ja niin myös poistuimme keskuksen ovista ulos kirkkaisiin auringonsäteisiin.
MYYMÄLÖIDEN
TERKUT
Kausi 2024 swingahti ihan huomaamatta ohi! Kauden isoin ja odotetuin uutuus Swingi näkyi suuresti myös meillä myymälöillä tuotevalikoimassa. Shop Rollesta sai seurata Swingin heilahtelua ja tunnelmoida musiikin mukana.
Myymälöillä aloitti kauden aikana paljon uusia ekiksiä, jotka pääsivät heti mukaan meidän tiiviiseen porukkaamme. Ensimmäisissä palkkiksissa meitä myymälöiltä olikin jo monia mukana tutustumassa uusiin työkavereihin. Tänä kautena meillä ei ollut enää hupikoutseja, mutta me vanhemmat työntekijät järjestimme kauden aikana muutamia yhteisiä tapahtumia myymäläporukalla. Heti sesongin alussa muun muassa pidimme palkkiksissa nyyttärit, joihin jokainen toi myymälästä jotain, mitä ei ole ennen maistanut. Meitä olikin ihanan iso määrä niissä palkkiksissa <3
Kävimme kauden aikana yhdessä Linnanmäen laitteissa huvittelemassa, Millissä tanssimassa sekä osallistuimme beer pong otteluunvaikkakin huonolla menestyksellä. Lisäksi työkaverit piristivät ihan jokaista työpäivää, kiitos siitä murut! Jos työvuoroon lähti huonolla fiiliksellä, tiesi sen muuttuvan pian paremmaksi ihan vain työkavereiden tsempin ja ihanan työilmapiirin takia.
Linnanmäkeläiset ry:n järjestämät tapahtumat pitkin
kautta ovat olleet helppoja tapoja tutustua uusiin ihmisiin sekä ryhmäytyä työkavereiden kesken. Kauden kruunasi heidän järjestämä perinteinen risteily Tukholmaan.
Sesongin aikana meillä riitti myymälässä tekemistä viikkosiivousten, tasaisten asiakasmäärien ja päivittäisten hommien kautta. Myymälässä parasta on ollutkin juuri tämä, ettei tylsää päivää tule ja aina riittää jotain tehtävää, vaikkei suuri jonoja olisikaan.
Vaikka tekemistä riitti, niin lipputuotteiden kallistuneet hinnat verottivat kuitenkin aiempiin vuosiin verrattuna myyntiä. Varsinkin Shop Taigassa päivät saattoivat olla vähän hitaita, mutta onneksi meitä kävi järkkärit välillä moikkaamassa <3. Myös Taigan aika usein tapahtuvat pysähtymiset tarjosivat jännitystä päivään, unohtamatta tietenkään meidän ihania esihenkilöitä, jotka huolehtivat ihan jokaisen työhuvinvoinnista.
Tämä oli viides ja viimeinen kauteni Linnanmäellä. Pinssi taskussa oli hyvä jättää Lintsi teidän hupimestaritovereiden hoiviin. Näihin vuosiin mahtuu paljon hyviä hetkiä ja siksi on tosi vaikeaa valita niistä paria parasta teille jaettavaksi. Siksi kiitänkin yleisesti teitä, arvon hupikollegat, näistä kaikista vuosista ja ihanista hetkistä. Linnanmäki on syystäkin ”kesän hauskin työpaikka”. Ja jos rehellisiä ollaan, niin enhän minä mäelle joka vuosi palannut vain kutsun takaisin ja kilpailukykyisen palkan takia, vaan teidän kaikkien ihanien hupimestarien takia <3 Kiitos kaikille osastoille siitä, että ollaan tehty Linnanmäestä paikka, jonne tahtoo vuosi vuodelta palata takaisin.
Nauttikaa ensi kaudesta!
Hupiterkuin, Tiia Tukiainen
Be e r p o n g
Oli kesäinen ilta alkamassa ja ihmisiä alkoi valumaan kohti Lenininpuistoa. Aluksi paikalla oli vain kolme BeerPong pöytää, kaiutin ja muutama seurue. Kilpailulohkot olivat jaettu ja kaikki oli valmista kesän kovimpiin BeerPong otteluihin. Aurinkoinen sää hemmotteli kilpailijoita ja heidän kannustajiaan. Lopulta Lenari oli täpötäynnä Linnanmäkeläisiä. Pallot sinkoilivat kupeista toisiin ja musiikki toi heittoihin omaa rytmiä.
Joukkueet putosivat kerta toisensa jälkeen ja taitotaso otteluissa vain kasvoi. Illan edetessä joukkueita oli enää vain muutama jäljellä, jolloin taisteltiin kunniakkaasta voitosta.
Viimeinen peli oli erittäin tiukka, mutta lopulta viimeiseen kuppiin osuu pallo ja voitto menee Evalle, Jasminille ja Minnalle. Onnittelut vielä heille! Musiikki ja tanssi jatkuvat kuitenkin vielä pitkään yöhön, useammalla jopa Miljonääriklubille asti.
Olen itse voittanut kyseisen turnauksen muutama vuosi sitten ja voin kertoa, että voiton tunne on mahtava. Monet illan pelit ja onnistumiset tuottavat parhaan mahdollisen tuloksen eli voiton. Uskonkin seuraavan kesän peleistä tulevan vielä tiukempia!
Kuvat: Sandra Moilanen
Tötterökesä
KIKA 2024
Tämä oli eka kauteni Lintsillä, joten lähdin kesään hyvin avoimin mielin ja ilman tarkempia odotuksia siitä, mitä se toisi tullessaan. Olon sai tuntea kuitenkin (melko) varmaksi siitä, että kaikesta selvittäisiin kunnialla. Kattavat koulutukset ja kannustavat työkaverit olivat tietysti avainasemassa alusta pitäen.
Kaikki varmaan muistavat takatalven siirtämän avajaisviikonlopun... Vaikka se harmittikin monia, puiston viimein avautuessa olimme ainakin hyvin valmistautuneita ja jopa malttamattomia aloittamaan hupikausi. Ensimmäiset vuorot olivat todella jännittäviä – muistanko kaiken oleellisen? Uskallanko pyytää apua, vai täytyykö selviytyä yksin? Millaisia asiakkaita tulen kohtaamaan? Rehellisesti, oma ihka ensimmäinen asiakkaani jäi mieleen loppukesäksi, eikä niin hyvällä tavalla. Jännittynyt minä sai onneksi vertaistukea ihanasta työtoverista, ja tilanteesta syntynyt henkinen minitrauma osoittautui lopulta turhaksi. Noin 99% palvelemistamme asiakkaista tulivat Linnanmäelle linnanmäkeläisen hengellä, joten työpäivien päätteeksi pystyi palaamaan onnistunein mielin kotiin.
Yksi Lintsin kioskimyyjän
tärkeimmistä piirteistä onkin se, ettei anna epäonnisten päivien lannistaa, vaan muistaa pitää hymysilmät päässä.
Uudet tuotteet sekä etenkin uusi kioski, Jädehelmi, herättivät kiinnostusta (ja ehkä pientä epäilyä) kikalaisten joukossa. Jädehelmestä tuntuikin muodostuvan pieni sisäpiirivitsi kesän edetessä, sillä sen suosio harvoin pääsi loistamaan olemassaolollaan. Ainakin siellä työskennellessä pystyi hieman ennustamaan, millainen päivä oli tiedossa (toisinsanoen kiireisemmälle pisteelle siirtyminen ei ollut yllättävä käänne).
Henkilökohtaiseksi kioskisuosikikseni nousi mielipiteitä jakava Tötterö. Olin aina riemastunut nähdessäni
Tötsävuoron listoillani. Pitkäaikainen unelmaurani jätskikiskan tätinä pääsi toteutumaan siellä parhaiten, ja toki jätskikiskan tätinä olo Lintsillä vei totuuden aivan uusiin sfääreihin. En voi kuitenkaan vähätellä myöskään muita kioskeja, sillä kaikista niistä paljastui omat plussansa ja miinuksensa; Kulmagrillin temppuilevista rasvaaltaista ja jättihämähäkkien pelastusoperaatioista aina täydelliseen kokoon pursotettuun pehmytiin ja hattaran hurmaamaan lapseen.
Kiirettä riitti sesongin ollessa huipussaan, mutta se oli odotettavissa, ja toinen toisiamme auttaen nekin päivät päättyivät helpotuksen huokaisuun ja yläfemmaan.
Kesä tuntui hujahtavan kuin Swingi Strösselin ohi. Työkenkien kuljetettavaksi oli aina hauskaa hypätä, matkaan mahtui paljon ilahduttavia kokemuksia, ja alkujännityksestä huolimatta olo pysyi loppuun asti turvallisena. Kokonaisuudessaan kioskeilla työskenteleminen rikastutti kokemustani ravintola-alasta ja asiakaspalveluksesta hurjasti, ja olen vain kiitollinen aivan jokaisesta hetkestä, minkä sain kauden aikana elää. Suuri kiitos kuuluu siis huvinvointia edistävälle työympäristölle, ihanimmalle asiakaskunnalle, sekä tietysti aivan mahtaville eskoille ja kanssahupimestareille! Toivottavasti näemme ensi kesänä taas. <3 Eden Lötjönen
Särkänniemi
...toivotti meidät Linnanmäkeläiset lämpimästi tervetulleeksi, kun bussimme kaarsi parkkipaikalle. Pilvinen ja hieman sateinen sää ei meitä haitannut, vaan rannekkeet kädessä suuntasimme porteista sisään suurena ja iloisena joukkona.
Särkänniemellä oli meille paljon tarjottavaa. Koiramäen suloiset eläimet ja hauskat aktiviteetit, kuten keppihevosrata viihdyttivät meitä pitkään. Kiepuimme laitteissa, joista hurjimmalta tuntui Vauhtimato, jonka pomput ottivat vatsanpohjasta. Tietysti meidän piti myös kokeilla pelejä ja selvisikin, että meidän heittokätemme olivat parhaimmillaan, koska mukaamme lähti useampi palkinto.
Näitä uusia ystäviämme sitten raahasimmekin mukana vedettävässä kärryssä loppupäivän.
Pitkä päivä huipentui kun kiipesimme, tosin hissillä, Näsinneulan korkeuksiin. Sieltä parhaimpana jäi mieleen bilehissi, sekä huikeat maisemat. Takaisin maan pinnalle palatessamme oli aika suunnata takaisin busseille. Ennen lähtöä otimme vielä ryhmäkuvan. Paluubussissa nopeiden nokosten jälkeen alkoikin tunnelma kohoamaan ja päivä huipentui rakkaaseen Lenariin, josta vielä hurjimmat selvisivät Milliklubin tanssilattialle asti
Lotta Zitting
Jarru mestarien kesä 2024
Jarrumestarien kausi 2024 aloitettiin hyytävissä tunnelmissa, kun useampaan kertaan siirtyneet koulutukset vietiin läpi Helsingin keväisessä viimassa poikkeuksellisesti kerralla ja koko jarrumestariporukan voimin. Tuttu Vuoristoradan tuoksu ja iloinen puheensorina saivat oitis olon tuntumaan kotoisalta, ja innostus uudesta edessä siintävästä kaudesta nousi kohisten.
Kevään muuttuessa kesäksi pääsimme toivottamaan tervetulleiksi jarrumestarijengin uudet tulokkaat Eliaksen ja Arnikan. Heidän kautensa sujui pitkälti uutta oppiessa ja Vuoristoradan – vanhan rouvan – oikkuihin tutustuessa. Uusien tulokkaiden lisäksi Vuoristoradalla on viilettänyt tänäkin kesänä myös huomattavasti kokeneempaa kaartia. Onhan jarrumestareiden kokemuskausien yhteismäärä kunnioitettavat 180 kautta.
Jarrumestarien kesää rytmittävät useat eri tapahtumat sekä Vuoristoradalla että sen ulkopuolella. Luokkaretkikauden aikana kuntoa päästiin testaamaan Eläintarhan kentällä cooperin merkeissä. Ennen sesonkia jarrumestarit jalkautuivat suunnistamaan Jukolan yöhön ennätyksellisesti kahden joukkueen voimin. Kotiläksyt oli tehty ja karttamerkit opeteltu, sillä molemmat joukkueet löysivät menestyksekkäästi kaikki rastit Kauhavan kangasmailta.
Sesongin pyörähdettyä käyntiin olikin silmänräpäyksessä jo heinäkuu. Oli aika kaivaa kauluspaidat kaapista ja juhlistaa vanhan rouvan syntymäpäivää. Tänä vuonna Linnanmäen ykkössuosikille tuli ikää mittariin 73 vuotta.
Sesongin päätyttyä oli aika suunnata vuotuiselle jarrumestarien opintomatkalle. Tänä vuonna jarrumestarit suuntasivat Keski-Eurooppaan kohteenaan Belgiassa sijaitseva Walibi Belgium ja Saksasta löytyvä Phantasialand. Näissä kohteissa vauhdinnälkäiset jarrumestarit pääsivät hurjastelemaan yhteensä yli tusinassa erilaisessa vuoristoradassa.
Walibi Belgiumissa työntekijöiden
vauhdikkaan toiminnan lisäksi ihailua herätti puistossa sijaitseva Kondaaniminen rata. Phantasialandissa erityisen vaikutuksen matkalaisiin teki näyttävä teemoitus. Kyseisen huvipuiston radoista matkaajien mieleen jäivät Taigan isoveli Taron sekä puiston uusin rata F.L.Y, jossa matkataan yli 1 200 metriä “lentäen” vatsallaan.
Loppukaudesta joukko jarrumestareita teki paluun Eläintarhan kentälle ottaessaan mittaa toisistaan seitsenottelun merkeissä. Vaikka kyseistä lajia ei kukaan osallistuneista tunnustanut vapaa-ajallaan harjoitelleensa, niin siitäkin huolimatta lähes jokaisessa lajissa rikottiin henkilökohtaisia ennätyksiä. Kauden loppupuolella jarrumestarien vieraaksi saapui kollegoita Tanskasta, kun Tivolin jarrumiehet suuntasivat opintomatkallaan Linnanmäelle.
Vaikka kausi 2024 jäikin mieliin tavallista rauhallisempana–,–tuottivat jarrumestarit tälläkin kaudella hupia ja riemunkiljahduksia yli puolelle miljoonalle kävijälle. Valokarnevaalin päätyttyä nostalgiseen torvijunaan, oli jarrumestareiden aika jättää vanha rouva laiteasentajien hellään huomaan, jotta kauden 2025 koittaessa asiakkaat pääsisivät jälleen nauttimaan klassikkolaitteen tervantuoksuisista kyydeistä.
Anna Pietilä
Superpalkkispäivä käynnistettiin hauskanpidolla vesipuisto Laguunissa
Pilvinen sää ei varjostanut Lintsiläisten intoa vesipuistossa.
(KUVA: Taru Vannas)
Keskiviikkoaamuna 17.7. Linsiläisten iloinen joukko kokoontui Espoon Keilaniemeen. Siellä heitä odotti elämyskeskus Laguuni sekä tunnin verran yhteistä ilonpitoa meressä kelluvassa vesipuistossa. Sää oli pilvinen ja merivesi viileää, mutta nauru raikasi aurinkoisesti ja tapahtuman tunnelmasta huokui lämmin yhteishenki.
Yksi tuosta joukosta oli kolmannen kauden Lintsiläinen, jarrumestari Taru Vannas. Juurikin yhteishenki oli hänen mielestään tapahtuman parasta antia.
– Ei haitannut, vaikka ei tuntenut puoliakaan. Osastojen väliset rajat hälvenivät ja kaikki olivat toistensa kavereita!
Myös erilaiset kommellukset jäivät positiivisena Vannaksen mieleen.
– Yhdessä esteessä kompastuin ja kaatuessani vedin vahingossa toisen Lintsiläisen kumoon. Sitten purskahdettiin nauruun, pyydettiin anteeksi ja jatkettiin matkaa.
Laguunikäynti on lunastanut paikkansa Linnanmäkeläiset ry:n vakiotapahtumana. Järjestön puheenjohtaja Lotta Lehti kertoo, että tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran kesällä 2022 ja on järjestetty vuosittain sen jälkeen.
– Jäsenet ovat olleet innoissaan tapahtumasta! Sen perään on kyselty heti kauden alkaessa.
Vannas
tapahtumaan ensimmäisen kerran kavereidensa suostuttelemana ekiskesänään 2022. Vaikka tämänvuotinen ei ollut hänen ensimmäinen kertansa Laguunissa, ei tapahtuma kyllästytä.
– Vesipuisto on joka kesä vähän erilainen. Ja kun edellisestä kerrasta on kulunut aikaa, esteet on ehtinyt unohtua.
Vesipuistossa seikkailuun varattu tunti oli kulunut ennen kuin kukaan ehti sanoa “turvallinen valinta”. Tapahtuman järjestäjät olivat onneksi varanneet väsyneiden vesipetojen käyttöön saunan ja paljun, joten yhdessäolosta päästiin nauttimaan myös rauhallisemmissa merkeissä. Onnistuneen tapahtuman päätyttyä Lintsiläisten joukko lähti entistä iloisempana kohti superpalkkispäivän rientoja!
Iisak Haukkala
JanneKovanen
eli sinne ja takaisin
Jo bussimatkalla Turkua kohti matkaavien lintsiläisten innostus paistoi läpi siitä, että aikainen herätys ei tuntunut suuresti painavan. Odottaminen itsessään on jo jännittävää, ja matkat busseissa a pysähtymiset huoltoasemilla kuuluvat aina olennaisena osana reissumuistoihin. Tällä kertaa ohjelmistoon kuului aurinkolasien sovitus, ja takapenkillä Megaforce ja muutama Killa Cola.
Flowparkiin saapuessa olin jo täynnä uhoa. Korkealla roikkuvat kiipeilyradat näyttivät hauskoilta, ja puisto itsessään luonnon siimeksessä tuntui tunnelmalliselta. Olin myös sattunut unohtamaan painovoiman olemassaolon ja erityisesti sen vaikutuksen kehooni, joten silmämääräisesti radat näyttivät helpoilta. Tasapainohaasteiden, lankkujen ja narujen ylittäminen tuntui hyvältä, kun koko ajan vähän jännitti ja pääsi haastamaan itseään korkeuksissa. Lopulta liitäessäni ilmojen läpi liaanilla otteeni lipesi, ja muistin vanhan viisauden – sen, mikä menee ylös, on myös tultava alas.
Ratojen huippu oli kuitenkin Köysiratamaraton. Parinkymmenen metrin korkeudessa vaijerin varassa liitäessä kun katsot alas, tunnet olosi joko kuolemattomaksi tai erittäin kuolevaiseksi. Ja huomaat ehkä, että mustikkapensaissa on hyvä sato juuri nyt. Ja lopulta maistelet mustikoita polunvarrelta, kunnes muistat, että puit tänään päälle valkoista, ja sormien ei ole hyvä olla mustikoista siniset.
Illanvietto alkoi luonnollisesti etkoista kavereiden huoneessa – tai kuten kaikki sitä huomaamattaan kutsuivat – hytissä. Hiuslakan hajussa ja Nylon Beatin soidessa oli hyvä tanssia ja maistella jäätelönmakuista lonkeroa. Kun vaatteet oli soviteltu ja valittu, alkoikin illan ensimmäinen ravintolakoitos Pincho Nationissa.
Viime vuodelta tuttu Tapas-ravintola ei kyllä pettänyt tänäkään vuonna. Sitä mukaa kun drinkkejä, Sangriaa ja ruokia kului, niitä kiikutettiin pöytään ja haettiin keittiöstä lisää. Ehkä turhankin kätevästi, sillä vaikka valkosipulikatkarapuja ja seesam-maustettuja edamamepapuja ei voi olla liikaa, kyytipoikina toimineet juomat alkoivat jo tekemään oloa tujuksi ja hilpeäksi.
Aurajoen rannan tunnelmaa maisteltuamme hetken – en tiedä kuinka pitkän hetken, koska aika rientää hyvässä seurassa – siirryimme ravintolalaiva Donnaan. Viime vuodelta tuttu klassikko näytti yhtä upealta kuin aina, ja yhtä täydeltä. Ja aivan kuten viime vuonna, Ansku lunasti charmillaan seurueellemme paikat ylimmästä kerroksesta. Ystävien keskellä kauniissa jokilaivassa Aurajoenrannalla alkoi lähtölaskenta, ja kun kello löi kaksitoista, minä ja Karri täytimme vuosia. Karri täytti 21, ja minusta tuli 30-vuotias. Allegedly.
Virallinen jatkopaikka Dynamo palveli meitä muutaman juoman ajan, mutta rakkauden kaatopaikkana tunnettu Forte kutsui kuin edelliskesän rakastaja, ja seurueemme vastasi kutsuun. Bassorumpu oli paikallaan juuri mihin sen viime vuonna jätimme (vahva four-on-the-floor) ja DJ:n biisivalinnat täydellistä y2k ja 2010-lukua. Ja niin me tanssimme kukkoina tunkiolla rakkauden kaatopaikalla niin kauan kuin silmämme pysyivät auki.
Silmien avaaminen uudestaan taas oli tuskallisempaa, ja vierailu Muumimaailmassa olikin suurta uudestisyntymisen aikaa. Jokainen seurueestamme löysi tiensä hyvinvointiin eri tahtiin, ja jokaisen
matka oli uniikki. Jaettu väsymys ja huonovointisuus ovat kuitenkin aina olleet matkan ihanimpia asioita, koska niitä kompensoimassa ovat lämpö, ystävyys, nauru, yhdessäolo ja kiitollisuus. Joskus on vaikea ymmärtää miten niin huonovointisena voikaan olla niin onnellinen. Jos muutama iso muisto lintsikesästä jää loppuelämäksi, niin ystävien kanssa vietetty kesäreissu Turun opintomatkalla on yksi niistä.
Linnanmäkeläisten64v syntymäpäivät
Jälleen oli aika koota jäsenistö yhteen juhlistamaan Linnanmäkeläiset Ry:n pitkää ja ansiokasta taivalta järjestömaailmassa. Paikalle oli saapunut hurmaava määrä niin nykyisiä- kuin entisiä Hupimestareita viettämään yhdistyksen 64-vuotis syntymäpäiviä.
Puitteet juhlille olivat jälleen vertaansa vailla. Elegantti tila Kaapelitehtaan syövereissä tarjosi jäsenistölle merellisen tunnelman koko illaksi. Ja voi pojat, kun sitä tunnelmaa riitti. Jos ei nyt aivan merellistä, niin ainakin iloisesti aaltoilevaa. Jo ennen ruokailua juhlakansaa viihdytti Stadin kovin bilebändi Loose Maroose. Tutut hitit yhdistyivät kaksikon omiin luomuksiin ihailtavalla sulavuudella, luoden meille kaikille unohtumattoman keikkaelämyksen. Bändin hiljennettyä oli aika iskeä kiinni maittavaan ruokatarjoiluun. Riittoisaa juomapuolta unohtamatta. Ruokailun ohessa saimme elää uudestaan kulunutta vuotta puheenjohtajan tunteikkaan juhlapuheen myötä. Loistokkaan illan kruunasi DJ Ukko-Olavi, jonka rytmikkäät biitit saivat vannoutuneimmankin rautakangen keinumaan kuin diskomestari konsanaan. Illan päätyttyä, suuntasi juhlahumusta väsynyt,
mutta autuaan onnellinen juhlakunta kohti kotia. Nälkä kasvaa kuitenkin syödessä, joten tanssin makuun päässeistä hurjapäistä taisi osa vielä valssahdella kohti virallisia jatkoja.
Iloa, naurua, haikeutta, toivoa ja uskoa. Sitä kaikkea tarjosi jälleen yhdistyksen syntymäpäivät. Ja tuttuun totuttuun tapaan, myöskään nämä juhlat eivät jättäneet ketään kylmäksi.
Eetu Jokela
LAITTEET KEVIN JIANG
Moikka moi täältä laitteilta!
Jälleen on yksi ikimuistoinen lintsikausi takana!
Meillä on tänäkin kautena aloittanut paljon uusia laitetyöntekijöitä, joista olemme saaneet erinomaista vahvistusta tiimiimme. Kausi alkoi uusien työntekijöiden koulutuksella lasten laitteisiin.
Valitettavasti laitekoulutukset tuli toteuttaa hyvin lumisessa, ja kaiken kaikkiaan talvisessa säässä, kun takatalvi iski, ja siirsi jopa huvipuiston avaamisajankohtaa hieman. Onneksemme, meidän ei tarvinnut odotella aurinkoa ja lämpöä kauan.
Yksi kauden kohokohdista oli kauan odotettu uusi lupalaitteemme Swingi. Tämä korkea laitenähtävyys heilautteli asiakkaita hupisfääreihin koko kauden ajan. Moni laitetyöntekijä pääsi perehtymään Swingiin, ja saamaan siitä uuden lupalaitteen lupalaitteiden kokoelmaansa. Swingin lisäksi myös muihin lupalaitteisiin saatiin kattavasti uusia osaajia, ja laitekoulutuksia järjestettiinkin hyvällä tahdilla pitkin sesonkia. Kausi sai arvoisensa lopetuksen, ensin Iik weekin, ja sen jälkeen Valokarnevaalin kautta. Edellä mainitut tapahtumat saivat huvipuistomme kauneuden ja luovuuden loistamaan.
Kausi meni ohi ihan hurjaa vauhtia, kun vastahan se alkoi ja nyt jo ohi! Mutta nyt on aika kiittää kaikkia hupimestareita huikeasta työstä ja työilmapiiristä! Jäämme haikeudella muistelemaan kulunutta kautta. Pian suuntaammekin katseemme kohti uutta Lintsikesää 2025! <3
Hallitus 2025
Puheenjohtaja: Aku Laine
Varapuheenjohtaja: Miro Mäkelä
Sihteerit: Ilona Karjalainen & Janne Kuoppamäki
Rahastonhoitaja: Sebastian Din Belle
Tapahtumatiimi: Martha Lindfors, Tomas Tiusanen & Ilona Karjalainen
Tiedotustiimi: Juliette Sandström, Sandra Moilanen & Emma Katajamäki
Yhdenvertaisuusvastaavat: Tomas Tiusanen & Martha Lindfors
Lehden päätoimittaja: Sandra Moilanen
Aku Laine
Reija Vesamäki
Eetu Jokela
Elina Heikkinen
Lotta Lehti
Eva Mulard
Martha Lindfors
Miro Mäkelä
Olivia Casagrande
Jasmin Dahir
Kira Koski
Henri Ylikoski
Emma Katajamäki