Linnanmäkeläiset ry Jäsenlehti 2019 by Linnanmakelaiset ry

jĂ¤senlehti 2019

Tekijät Päätoimittajat

Isabella Monnberg Laura Tähtinen

toimittajat

Emmi Holmlund Elli Huhtinen Emma Kilpinen Sanna-Maria Kinnari Linnea Lahti Matias Laine Katri Lemetyinen Salla Ollakka Sakari Pyykönen Juho Rissanen Suvi Saari Kirsti Salmi Hannamari Turunen Reija Vesamäki Antti Väisänen Tiina Wickström

kuvat

Dora Emma-Lotta Linnea Lahti Josefina Mahlio Taavi Mets Ronja Ohramaa Laura Tähtinen Lasten Päivän Säätiö

kannen kuva taitto

Taavi Mets Senni Kallio

Linnanmäkeläiset ry:n jäsenlehti N:O 76 Jäsenlehden tarkoituksena on toimia siteenä entisten ja nykyisten jäsenten välillä. Lehti ilmestyy kerran vuodessa, pääasiassa verkkoversiona, mutta halukkaat voivat tilata lehden kotiinsa laittamalla viestiä osoitteeseen: linnanmakelaiset@gmail.com

sisältö hallitus 2019

puheenjohtajan tervehdys

kiitos vuosista

ongelmanratkaisua hupihoksottimilla

linnanmäkeläistern kesäristeily

revanssihenkeä osastojen välisissä

vierasvoiton vaikeus

hyppää taigan siiville

kausi 2019: järjestyksenvalvojat

kausi 2019: Kioski- & Kahvilaosasto

kausi 2019: Laitepalvelut

kausi 2019: lipunmyynti

kausi 2019: Ohjelmayksikkö

kausi 2019: Peliyksikkö

kausi 2019: siistijät

kausi 2019: jarrumiehet

särkän ja powerin opintomatkat

ltpd reissaa: italia edition

jarrumiesten opintomatka 2019

hallitus 2020

linnanmäkeläiset ry linnanmäk

llitus 2019 hallitus 2019 11/6/2019

IMG-20190721-WA0002.jpg

suvi saari Puheenjohtaja

Varapuheenjohtaja Graafinen suunnittelija Senni kallio

piia tahvanainen Jäsenvastaava https://drive.google.com/drive/u/2/my-drive

1/1

Sihteeri daniela taddele vera nyblin Sihteeri Tiedottaja

Tiedottaja Jäsenlehden päätoimittaja isabella monnberg

llitus 2019 hallitus 2019

linnanmäkeläiset ry linnanmäk 4

keläiset ry linnanmäkeläiset ry

hallitus 2019 hallitus 20 laura tähtinen Jäsenlehden päätoimittaja

Ravintolayhteistyövastaava elias räikkönen

matilda stirkkinen Tapahtumavastaava

Urheiluvastaava juho rissanen Anni rutanen Rahastonhoitaja

Rahastonhoitajan assistentit tiina wickström & Sanna-Maria Kinnari

hallitus 2019 hallitus 20

keläiset ry linnanmäkeläiset ry 5

et ry linnanmäkeläiset ry linna

puheenjohtajan tervehdys Vuosi ja vuosikymmen ehti jo vaihtua pari kuukautta sitten. Katse on suunnattuna eteenpäin uuden vuoden uusiin kujeisiin. Vielä on kuitenkin hyvä hetki katsella taaksepäin ja muistella mennyttä vuotta ja lintsikesää. Jokainen vuosi Mäellä tuo uutta mukanaan. Uusia työkavereita, työtehtäviä ja vastuita, uusia laitteita, pelejä ja tuotteita. Myös Linnanmäkeläiset ry toi uusia tuulia kaudelle kesäristeilyn ja pakohuonepelin tiimoilta. Jokaiselle lintsikesä tuo erilaisia muutoksia mukanaan. Omalla kohdalla viime lintsikesän isoin muutos oli puheenjohtajuus, joka toi mukanaan aivan uudenlaisen näkökulman lintsikesään ja linnanmäkeläisyyteen. Muuttuvien asioiden lisäksi on kuitenkin tärkeää huomata asiat, jotka pysyvät ennallaan. Tärkeimpänä niistä mieleen nousee lintsiläisten yhteishenki, joka on myös yhdistyksen olemassaolon keskiössä. Huippumeininki töissä auttaa jaksamaan pitkien päivien läpi ja hyvänä palkintona uurastuksesta toimii yhteiset huvittelut vapaa-ajan tapahtumissa. Monet kesän ikimuistoisista hetkistä on syntynyt Särkänniemen reissulla tai piknikillä Leninin puistossa ja niiden hetkien tunnelmaan pääset palaamaan tämän lehden sivuilla.

Linnanmäkeläisten hallituksen katseet ovat jo kääntyneet tuleviin tapahtumiin. Vuosi on yhdistykselle merkittävä, sillä juhlimme 60-vuotispäiviä syyskuussa vuosijuhlien merkeissä. Eläkeikää lähestyvä yhdistys ei kuitenkaan anna iän painaa tapahtumien meiningissä. Sen sijaan vaalimme pitkiä perinteitämme, samalla kehittäen uutta hupia kaikille linnanmäkeläisille. Kiitoksien saattelemana on hyvä kääntää sivua uuden vuoden uusiin kujeisiin. Tahdon kiittää vuoden 2019 hallituslaisia upeasta panoksesta Linnanmäkeläiset ry:n toimintaan. Erityiskiitos menee pitkän linjan hallituslaisille Sannalle, Tiinalle ja Juholle, jotka ”eläköityivät” hallituspesteistään. Kiitos kuuluu myös sinulle Linnanmäkeläinen! Toivottavasti näemme tulevan lintsikesän tapahtumissa, jotta Linnanmäkeläiset ry:n pitkät perinteet mäellä voivat jatkua vielä ainakin seuraavat 60 vuotta!

Suvi Saari

Puheenjohtaja Linnanmäkeläiset ry

puheenjohtajan tervehdys

et ry linnanmäkeläiset ry linna 6

kiitos vuosista teksti Sanna-Maria Kinnari Juho Rissanen Tiina Wickström

Kuten Sanna-Maria totesi syyskokouksen jälkeen: ”Nyt se napanuora on poikki”. Näinä päivinä meidän pitkä hallitustaipaleemme tulee päätökseen. Linnanmäkeläisten yhdistyksen toiminnassa Sanna-Maria ehti olla noin 12 vuotta. Tiina ja Juho aloittivat samaan aikaan 6 vuotta sitten. Kaikki nämä vuodet ovat olleet ikimuistoisia, ja vieläkin tuntuu vaikealta lopettaa. Päätös lopettamisesta on kuitenkin varmasti oikea, sillä yhdistyksen hallitukseen on viimeisinä vuosina ollut ilahduttavan paljon tulijoita. Meidän on tullut aika väistyä ja tehdä tilaa uusille ideoille ja uusille ihmisille, jotka varmasti tekevät hyvää työtä kaikkien teidän vuoksi – tuoden uusia ideoita ja pitäen vanhoista toimivista perinteistä kiinni. Haluamme lämpimästi kiittää kaikkia entisiä ja nykyisiä hallituslaisia, joiden kanssa olemme saaneet vuosien varrella tehdä tätä. Olemme vuosien varrella saaneet järjestää erilaisia tapahtumia, oppia uusia taitoa ja mikä parasta, tavata uusia mahtavia ihmisiä, joista osasta on tullut meille ystäviä. Kiitos varsinkin Lauralle ja Aleksille! Teidän kanssa kahlattiin läpi ne muutamat vuodet, jolloin asiat olivat kaikille uusia ja muutoksia oli paljon.

Nyt meidän tietomme, taitomme – jopa ne epäonnistumisetkin – on kerrottu eteenpäin, ja näin ollen soihtu siirtyköön uusille työssä jatkaville innokkaille tekijöille. Me voimmekin nyt levollisin mielin siirtyä näistä hommista sivustaseuraajan rooliin ja seurata, mitä kaikkea uusi hallitus keksiikään tulevaisuudessa innostaakseen linnanmäkeläisiä kaikkiin hauskoihin tapahtumiin ja kokemuksiin. Tämä oli Sanna-Marialle ja Tiinalle mukava tapa pitää vielä hetki (eli siis vuosia) kiinni Linnanmäessä ja siitä mahtavasta porukasta, joka siellä työskentelee. Vuosiin on mahtunut draamaa, stressiä, iloa, hauskuutta, oppimista ja ystävyyttä. Hommat, joita olemme hoitaneet, ovat vaihdelleet roudarista kirjanpitäjään, tiedottamisesta tapahtuman järjestämiseen. Ulkopuolisen silmissä homma voi välillä näyttää helpolta, mutta yleensä kaikilla on ollut monta rautaa tulessa. Toivottavasti olemme kuitenkin onnistuneet hommassamme ja saaneet tehtyä teille ikimuistoisia tapahtumia.

Kiitos näistä vuosista!

teksti

Elli Huhtinen

ongelmanratkaisu

Tänä vuonna Linnanmäkeläiset ry sai aivan uuden lisäyksen kesän tapahtumiinsa; pakohuonepelin! Pakohuonepeli on lyhyessä ajassa jo hyvin suosituksi noussut konsepti, jossa ryhmänä ratkaistaan erilaisia tehtäviä ja pulmia – tavoitteena paeta yhdessä lukituista tiloista. Teemoja näille peleille on lukuisia, ja meidän porukallemme olikin valmisteltu kolme erilaista huonevaihtoehtoa. Päädyimme porukkana jakautumaan kahteen pienempään ryhmään, joiden voimin valitsimme kolmesta huoneesta kaksi, joita lähdimme valloittamaan. Huone, johon itse päädyin, oli teemoitettu Yhdysvaltojen presidentin toimistoksi, jossa tavoitteenamme oli estää presidentin uhkaukset ydinaseiden laukaisemisesta tunnin aikarajalla. Tämä oli itselleni ensimmäinen kerta pakohuonepelissä. Heti huoneeseen päästyämme olin todella hämmästynyt siitä, miten yksityiskohtaisesti ja realistisesti huone oli teemoitettu. Tarinaan oli helppo päästä mukaan juurikin todenmukaisuuden ja laadukkaan tarinan vuoksi. Koen että porukkana kaikki saivat olla tasavertaisesti mukana, ja autoimme toinen toisiamme jatkuvasti tehtävien ratkaisussa. Tiiminä toimimme mielestäni loistavasti! Pulma pulman jälkeen pääsimme koko ajan lähemmäs huoneen ratkaisua. Loppumetreillä kellon näyttäessä meille viimeisiä minuutteja, alkoi ainakin itselläni jo epätoivo huoneen ratkaisusta kasvaa. Kuitenkin ihmeen kaupalla, selvitimme tiemme ulos aivan viimeisillä hetkillä. Oven avautuminen synnytti meissä jokaisessa, vaikka minkälaiset huudot ja pomppimiset, joka nauratti jopa pakohuonepelin työntekijöitä. Huoneesta päästyämme tapasimme toisen huoneen ratkaisseen porukan, jonka hekin suorittivat aikarajan sisällä kiitettävästi!

Pakohuonepeli oli kokonaisvaltaisesti todella upea kokemus! Oli hauskaa päästä niin ainutlaatuiseen ympäristöön työkavereiden kanssa ja uskon että kaikilla oli todella hauskaa! Tätä kannattaa kaikkien kokeilla!

ua hupihoksottimilla

linnanmäkeläisten kesäristeily teksti Emmi Holmlund Reija Vesamäki kuva Josefina Mahlio

Heinäkuun 18. päivänä Länsiterminaalin T2:ssa näkyi iloisia lintsiläisiä, sillä tämä pieni hymysuinen porukka oli suuntaamassa Tallinnaan viettämään kaunista kesäpäivää. Laivamme lähti aamulla yhdeksältä, ja porukkamme suuntasikin suoraan laivan aamupalabuffettiin syömään ravitsevan aamupalan, sillä tiedossa oli pitkä päivä. Aamupalan jälkeen lähes juoksimme bingon ääreen kokeilemaan onneamme. Kenellekään meistä ei kuitenkaan tällä kertaa suotu voittoa, mutta tunnelma oli hyvä. Päävoittajan iloksi ja onneksi saimme kuitenkin bingonvetäjän korottamaan pääpalkintoa isommaksi. Laivan saapuessa Tallinnan satamaan suuntasimme taksijonon hännille, ja sen ohi tilataksiin, jolla hurautimme kaupungin läpi paikalliseen Mall of Tallinn -ostoskeskukseen. Yllätykseksemme ostoskeskuksesta löytyi 120 metrin korkeuteen nouseva SkyWheelmaailmanpyörä! Näkymät sieltä olivat upeat, ja ihastelimmekin niitä jopa neljän kierroksen verran. Maailmanpyörä toimii ympärivuotisesti, ja lämpimän kesäpäivän kunniaksi oli gondolissa onneksi ilmastointi päällä.

SkyWheelin ja pienen shoppailukierroksen jälkeen palasimmekin takaisin Tallinnan keskustaan. Taksimme jätti meidät Viru Keskukselle, jossa päätimme vielä käväistä ennen ruokailua. Keskuksessa menikin aikaa vähän enemmän, ja hetken kuluttua huomasimme nälän tekevän tuloaan yhä kovempana. Innokkaimmat shoppailijat poistuivat keskuksesta kädet täynnä ostoksia. Shoppailujen jälkeen aloitimme pitkän ruokakeskustelun: sillä kuten kaikki tietävät, isommalle porukalle on haastavaa löytää ruokapaikkaa, jossa olisi jokaiselle jotain, ja johon kaikki mahtuisivat. Suositusten kautta päädyimme syömään paikkaan, josta sai sekä pastaa että pizzoja. Terassilta löytyi iso pöytä, ja istahdimme siihen nälkäisinä ja väsyneinä. Tilauksen jälkeen meni pitkään ennen kuin saimme ruokamme, mutta ruoan saapuessa eteemme ei tarvinnut pettyä. Syömisen jälkeen istuimme hetken terassilla, ennen kuin oli aika siirtyä takaisin satamaan tekemään viimeisiä ostoksia. Paluumatkalla istuimme ilta-auringon paisteessa laivan yläterassilla, jossa meitä viihdytti livebändi. Tunnelma oli hyvä, ja ilma kaunis – takana oli pitkä päivä, ja jokaisella jo kaipuu Suomeen. Linnanmäen näkyessä horisontissa tiesimme päivän päättyneen.

osastojen väliset 14.8.2019

revanssihenkeä osastojen välisissä teksti kuvat

Osastojen väliset pelattiin 14.8.2019 Brahenkentällä, ja jälleen oli tarkoitus selvittää, minkä osaston joukkue hallitsee jalkapallon salat parhaiten. Tällä kertaa voittoa olivat havittelemassa laitteet, järjestyksenvalvojat, pelit ja lipunmyynti. Ennakkoon mukaan oli lähdössä myös ohjelmapalvelujen joukkue, mutta viime hetkellä he joutuivat jättäytymään pois. Osastojen välisissä parasta on nähdä joukkueiden vahva yhteishenki ja se, kuinka toisia pelikavereita kannustetaan. Voittoja tavoitellaan tosissaan, mutta ehkä sitäkin tärkeämpää ovat ne oman joukkueen onnistumiset. Tämä kävi mahtavasti ilmi esimerkiksi silloin, kun Lipunmyynnin joukkue teki turnauksen ensimmäisen maalinsa ”heti” kolmannessa ottelussaan. Vaikka etenkin ensimmäisissä otteluissa tappioita tuli varsin selkein numeroin, se ei estänyt villiä juhlintaa ja ilon hetkiä Anskun maalatessa komeasti Lipunmyynnin ainoan maalin ottelussa.

Juho Rissanen Laura Tähtinen

Alkulohkojen jälkeen mitalipelit muodostuivat siten, että finaalissa kohtasivat Laitteet ja Järjestyksenvalvovat ja pronssiottelussa Pelit ja Lipunmyynti. Näistä kolmossijan kohtalo ratkesi Pelien hyväksi, vaikka Lipunmyynti kovasti taistelikin loppuun asti. Muutamat lipparit lupailivat revanssia seuraavalle vuodelle kommentoiden, että ”ensi vuodeksi treenataan sitten kunnolla”. Mielenkiintoista nähdä, ovatko asetelmat noin vuoden kuluttua muuttuneet. Finaalin luonteen mukaisesti voitosta taisteltiin kovaa mutta reilusti. Järjestyksenvalvojien voittamattomana pidetty joukkue sai kuitenkin kokea karvaan kohtalon ja tunnustaa Laitteiden joukkue tänä(kin) vuonna paremmakseen. Voimme siis olla varmoja, että 2020 vuonna Järkkärit ovat entistä motivoituneempia voittamaan. Siihen asti on kuitenkin Laitteiden aika juhlia, joten onnitelkaamme heitä hienosta voitosta.

särkänniemi-linnanmäki 21.8.2019

vierasvoiton vaikeus teksti kuva

Alla edellisen vuoden tappio 1–3 lukemin, ja yli kahden tunnin bussimatka edessä kohti Pyynikin kenttää… Tunnelmat olivat mietteliäät, mutta varsin optimistiset Linnanmäen lähtiessä matkalle kohti Tamperetta haastamaan Särkänniemeä. Joukkue oli jälleen valittu tämän kauden aktiivisten pelaajien joukosta, joten vanhoilla näytöillä joukkueeseen ei tullut juurikaan kukaan. Jo bussissa alkoi tulla sellainen tunne, että vierasvoitto tullaan kaivamaan vaikka väkisin – niin railakkaasti Teemu Pukki baby –huudot raikuivat kotkalaisen ihmemiehen huikeiden otteiden innoittamina.

Juho Rissanen Laura Tähtinen

Ottelu alkoi jälleen tunnustellen, ja hetken aikaa tuntui, että joukkueet odottavat vain toisen virhettä, josta päästä iskemään. Kotijoukkue otti hiukan komentoa ensimmäisten minuuttien jälkeen, ja jälleen vaadittiinkin muutama hyvä torjunta vierailijan tukipilarilta, maalivahti Saulilta. Linnanmäen omat maalipaikat syntyivät viekkaan laiturin Laineen toimesta, jolloin Särkänniemen puolustus joutui todenteolla hommiin. Vierasjoukkueella olikin kaksi paikkaa siirtyä johtoon, mutta puolittainen läpiajo ja hyvä pusku

kulmapotkusta eivät tuottaneet tulosta. Kun karstat oli poltettu, alkoi tapahtua jälleen enemmän. Särkänniemellä oli loistopaikka päästä johtoon, mutta jälleen ilmiömäinen torjunta ja puolustuksen purkupallot pitivät Linnanmäen maalin koskemattomana. Liika oli kuitenkin liikaa, kun nappikeskitys oikealta laidalta tavoitti Särkänniemen tähtipelaaja Muhan, joka nikkasi päällään upean avausmaalin. Kerrassaan hieno suoritus jätti Linnanmäen puolustuksen ja maalivahdin aseettomaksi. Puoliajalle lähdettiin tilanteesta 1–0. Toisella jaksolla pienet taktiset muutokset ja vierasjoukkueen kannattajien kasvanut huutomyrsky saivatkin aikaan sen, että ottelu tasoittui ja hetkittäin tasoitusmaali alkoikin roikkua ilmassa. Erikoistilanteet ovat usein tasaisissa otteluissa tärkeitä ja niin olivat nytkin. Linnanmäen ovelan, selkeästi suunnitellun vaparikuvion jälkeen peli oli 1–1. Keskeltä tulleella vapaapotkulla tavoiteltiin pilkun kohdalla hyökkääjää, mutta Laineen näppärä ohijuoksu aiheuttikin sen, että kotijoukkueen maalivahti hämääntyi, ja pallo meni suoraan maaliin. Ohijuoksun tekijä kommentoikin humoristiseen

tyyliin osumaa: ”Sovittu kuvio, paitsi että mun piti tehdä se maali”. Linnanmäen peliä sotkivat useat loukkaantumiset, joiden vuoksi peluutusta jouduttiin tiivistämään. Kentälle juoksi muun muassa yksi siviileihin pukeutunut Linnanmäen kannattaja, jonka tarkoitus oli vain katsoa ottelua. Äärimmäisen jännittävä ottelu oli ratkaisua vailla, ja lopulta se nähtiinkin… valitettavasti vain ”väärään päätyyn”. Ensimmäisen Särkänniemen vaarallisen laukauksen maalivahti Sauli sai vielä torjuttua, mutta paluupalloon ei ollut enää asiaa ja kotijoukkue siirtyi 2-1 johtoon. Lopun painostuksen aikana Linnanmäki sai vielä useampia huippupaikkoja, mutta pallo ei suostunut pyörimään verkon perukoille saakka ja näin ollen tuomarin viimeisen puhalluksen jälkeen oli todettava, että tappiohan sieltä tuli, joskin kunniakkaan ja hyvän taistelun jälkeen. Nyt takana on kaksi tappiota putkeen rakkaalle kilpailijallemme, joten ensi vuonna on todellakin revanssin aika. Linnanmäki, nyt siis treenatkaamme itsemme huippukuntoon kohti ensi kesää ja kotiotteluamme Särkänniemeä vastaan! Kolmatta tappiota emme aio enää ottaa vastaan…

hyppää taigan siiville teksti kuva

Antti Väisänen Taavi Mets

Uskomatonta mutta totta: maailmanluokan ratalaite, sveitsiläisen laitevalmistaja Intaminin uusi lippulaivatuote on laskeutunut Linnanmäelle, Suomeen! Edellisen kesäkauden, ja sitä seuranneen talvikauden jälkeen rakennustyömaan verho lopulta avattiin kesäkuussa 2019, kun Taiga aukesi yleisölle. Ajoelämys alkaa astumalla maan alle juurakoiden lävitse laskeutuvaan jonoon. Maan alla saatat nähdä taikametsän puita tuulessa, tai kotkan pään – tai molemmat! Maan pinnalle palattaessa ollaankin jo todella lähellä rataa, ja sen ensimmäistä laukaisua, jonka äänet viestivät kyydin takaavien sähkömagneettien voimasta. Jonotus päättyy Taiga-linnun pesään ja on aika valita istumapaikka: eturivistä on parhaat näkymät ja takarivissä pääsee kokemaan parhaat vauhdit, mutta huonoja paikkoja ei junassa ole ollenkaan! Kaikki 16 paikkaa tarjoilevat erinomaista kyytiä. Junia on kaksi, joiden molempien kirkasta väritystä tukevat vaunuihin asennetut LED-valot. Valot saavat vaunut erottumaan edukseen taivaansinistä rataa vasten. Taiga ampaisee vauhdilla heti lähdössä ja antaa myöhemmin vielä lisää vauhtia toisella laukaisulla, kiepauttaa kyydissä istujat neljästi ylösalaisin, ja miellyttävän pitkältä tuntuvan minuutin jälkeen palaa takaisin lähtöpisteeseen valmiina seuraavia kyytiläisiä varten. Jonosta ja Juhlatorilta näkee loppujarruilla usein leveitä hymyjä ja adrenaliinista täriseviä käsiä sekä kuulee naurunpyrähdyksiä, syviä hengähdyksiä ja aplodeja. Matkan aikana ohitetaan neljä muuta laitetta ja lennetään maaston muotoja hyväksikäyttäen laakson alaosista mäen huipulle – ja jopa sen ylitse! Rohkeimpien uskallus pitää silmät auki palkitaan, sillä näkymät Töölönlahdelle päin kohti Helsinkiä ovat unohtumattomat…

Juuri ennen uutta sukellusta kohti radan vauhdikkaimpia osia. Uusinta teknologiaa hyödyntäen vauhti on hurjaa mutta pehmeää. Radan käännökset soljuvat sulavasti, ja mukavat penkit sekä turvakaaret pitävät kyydissä istuvista hurjapäistä juuri sopivan tiukasti kiinni, ja yläkroppakin saa nauttia viimasta esteettä! Painottomuudesta pääsee nauttimaan jopa kymmenen kertaa matkan aikana, mutta horisontti ei aina ole samassa asennossa kuin yleensä… Useimmat vuoristoradat alkavat isoilla mäillä ja käännöksillä ja vauhdin tunne saattaa hiipua loppua kohden, mutta Taigaa ympäröivä maasto antoi radan suunnittelijoille mahdollisuuden rikkoa tätä kaavaa. Taiga alkaa voimakkaasti, ja tuntuu loppua kohden kulkevan yhä vain nopeammin. Loppujarruillekin saavutaan ylämäkeen vauhdilla, eikä turhia taukoja matkan aikana juuri ole. Tämä intensiteetti yhdistettynä mukaviin istuimiin ja turvakaariin sekä uniikkiin ja yksityiskohtaiseen teemoitukseen tekevät Taigasta erittäin kovan kilpailijan koko maailman mittakaavassa. Monet huvipuistoharrastajat ulkomailta asti ovat jo käyneet Taigan siivillä ja ylistäneet Taigaa yhdeksi Euroopan parhaiksi radoista. Linnanmäki on muuttanut Suomea ja Helsinkiä yhä houkuttelevammaksi matkakohteeksi. Kyydin jälkeen voi ostaa Taiga-brändillä varustettuja tuotteita uudesta Shop Taigasta, jonka läpi uloskäynti kulkee. Vaatteiden ja herkkujen ihailun ohessa voi myös kurkistaa seinässä olevasta ikkunasta kohti laitealuetta ja seuraavia kyydissä kulkevia hurjapäitä. Tavataan Taigan jonossa!

kausi 2019

järjestyksenvalvojat teksti

Tarinamme alkaa takaumalla vuoden 2018 kesäkauden viimeisiin päiviin: ’’Joo se on moro! Koulutuksissa nähdään’’, totesin minä. Valehtelin, tai siis vähän juksasin. En ollut aikeissa enää tulla ensi kaudella töihin, joten koulutuksissa ei todellakaan nähtäisi. Nyt oli aika saada opinnot etenemään ja niitä kuuluisia oman alan hommia. Vaan niin tuli vuosi 2019, ja suuntana oli jälleen Tivolikuja 1. ’’Hei, eihän sun pitänyt tulla enää? ;D’’, totesi hän ehkä jopa hieman ivallisesti. Tai ehkä tulkisin sen ivaksi, ja todellisuudessa hän oli vain positiivisesti yllättynyt – vaikea sanoa. ’’No jooo.... Mutta tää on vika kausi! Ihan oikeesti!!!’’, sanoin jälleen kerran, aivan kuten niin moni muukin tällä samalla paikalla ennen minua. Nauroimme, ja osana suurta sukupolvien mittaista jatkumoa astelimme sisälle. Oli tullut kesä.

Sakari Pyykönen

Kesäkausi 2019 oli huhupuheiden mukaan yksi Linnanmäen kunniakaiden järjestyksenvalvojien riemukkaimmista. Itselleni tämä oli jo neljäs kesä, kun sain olla osa kunniakkaita ja kultaahohtavia järkkäreitä. Niin sanottuja ’’ensimmäisen kesän järkkäreitä’’ oli mitä kiitettävimmin, eli siis noin 17–18, hieman laskentatavasta riippuen. He ja me muut järjestyksenvalvojat pääsimme koulutusviikonloppuina harjoittelemaan niin vaativia asiakaspalvelutilanteita kuin keskustelemaan siitä, millainen hyvä järkkäri oikein onkaan. Koulutukset olivat antoisia, ja uskon monen meistä hieman vanhemmistakin konkareista oppineen jotain uutta. Suuri kiitos koulutusviikonlopun sujuvuudesta kuuluu myös Cafe Carccilan kahville. Kriittiset kahvikoulutukset läpäistiin kiitettävin arvosanoin. Tämä kesä tultaneen muistamaan jokaisella osastolla erityisesti ilmassa olleesta Taigasta, ja siitä, mitä se toi mukanaan. Luova ongelmanratkaisu oli monen taiganomaisen työpäivän avainsana: ongelmien ja pulmatilanteiden tullessa vastaan, ratkaistiin ne mitä uraauurtavimmin menetelmin. Kauden suurimmiksi mysteereiksi jäivät kadonneen sriracha-pullon mysteeri sekä se, kenen vuoro on tuoda ketsuppia. Näin jälkikäteen on hyvä todeta, että aiemmin mainituista seikoista huolimatta kesä sujui melko hyvin. Huippuhetkinä voimme muistaa lukuisat hetket rakkaassa Leninpuistossa grillin ääressä. Eikä grilli ollut ainut, joka oli kuumana kesäisin, vietettiinhän perinteikkäitä saunailtoja useampaan otteeseen, joten kiuas kävi kuumana!

Lisäksi Helsingin metroverkostoa valloitettiin jälleen kerran Hupituubin johtaessa rohkeimmat halki itäisen Helsingin. Ja hei, meidän juttuihin ovat kaikki tervetulleita, joten jos näät että järkkärit grillailevat, heitä morot ja liity seuraan! ’’No se on valvomosta Sakari tässä terve! Soittelit?’’ Ai miksi järkkärinä oleminen on parasta mitä Linnanmäellä voi lastensuojelutyön tukemisen lisäksi tehdä? Itseäni on järkkärin työtehtävässä aina kiehtonut ja motivoinut mitä monipuolisemmat työtehtävät. Jälleen tänäkin kesänä pääsimme pelastamaan lukuisia linnunpoikaisia, siilejä sekä jänöjusseja pois huvipuistomme vilinästä niiden luonnollisempiin asuinsijoihin. Lisäksi mahdollisuus työskennellä valvomossa tai ensiapupisteellä tuo aina oman twistinsä työpäiviin. Ja vaikkei työskentelisikään valvomossa tai ea-pisteellä, päivissä on todella paljon vaihtelua ja mahdollisuuksia – niin paljon kuin oma-aloitteisuudelle ja uteliaisuudelle uskaltaa antaa valtaa. Iso kiitos kaikille, oli kuulemma paras kausi ikinä. Nähdään Lenarissa.

’’Koulutuksissa nähdään!’’

kausi 2019

kioski- ja kahvilaosasto teksti & kuvat Linnea Lahti

Aurinkoisena maaliskuisena pakkaspäivänä tarvoin ylös Linnanmäen pääporteille johtavaa mäkeä. Jalkojani hapotti ja olin hengästynyt. En muistanutkaan kuinka pitkä matka ylös mäelle oli – olihan viime kerrasta omalla kohdallani jo yli puoli vuotta aikaa. Oloni oli odottava. Mäen päällä odottaisivat tutut ystävät ja uudet tuttavuudet, hattarakoneet, softismassat ja vohveliraudat – kohta alkaisi lintsikesä. Niin se alkoi. Toinen kauteni lintsiläisenä, kikalaisena, herkkulinnalaisena. Vaikka takana oli jo yksi kesä, opittavaa riitti. Uusia tuotteita tuli paljon, ja yksi kokonainen työpiste oli laitettu kokonaan uuteen uskoon. Yhdessä uusien hupimestareiden (jotka tuntuvat nyt niin vanhoilta ystäviltä, että uusista puhuminen tuntuu suorastaan väärältä) ja vanhojen tuttujen kanssa opettelimme yhdessä uutta. Eikä aikaakaan kun kaikki tuntui jo tutulta ja kaiken pääsykoestressin keskellä jopa rentouttavalta: burritojen pyörittelykin voi oikeasti olla yllättävän aivoja nollaavaa hommaa, ainakin kun sitä saa tehdä huipputyyppien ympäröimänä. Yksi parhaista asioista meillä on juuri se, että töitä tehdään mielettömässä porukassa. Kiireessä yhteistyön on oltava mahdollisimman saumatonta, jotta hommat rullaavat ja asiakkaiden odotukset ylitetään. Onkin ollut ensiarvoisen tärkeää, että kaikki vetävät samaa köyttä niin kassalla, keittiössä, salissa kuin eri pisteiden välilläkin. Niin tiivistä yhteistyötä tehdessä porukka vähintäänkin hitsautuu yhteen. Kuluneen todella kiireisen kauden aikana jonojen päätä ei usein kassalta edes nähnyt.

Ruuhkaisimpien sesonkipäivien keskellä työkavereiden tsemppi ja tuki tuli välillä erityisesti tarpeeseen (kiitos siitä). Noin kahdensadan hupimestarin osastossa uusia ystäviä löytää myös oman työskentelyalueen ulkopuolelta. Tälläkin kaudella meille tarjottiin mahdollisuus oppia uutta oman osastomme sisällä. Herkkulinnan lisäksi pääsin tekemään vuoroja kioskeilla, kahviloilla, myymälöissä sekä Lintsiburgerissa. Kauden kääntyessä sateiseen syksyyn meitä kannustettiin vierailemaan eri pisteissä oppimassa uutta. Muistan erään asiakkaan todenneen pojalleen huvittuneena jotakuinkin näin: “Ajattele montako sataa hattaraa tuo tyttö on tänä kesänä tehnyt!” Hymyilin. Todellisuudessa lukema oli laskettavissa kahden käden sormilla. Ennen kuin popparisoftista ehdin sanoa (tai edes maistaa) oli jo Valokarnevaalien viimeinen päivä. Porttien sulkeuduttua kävelin pinttynyt vohvelirautojen haju hiuksissani läpi tyhjän valaistun puiston ja alas mäkeä. Sitä, jota olin vain kahdeksan kuukautta aikaisemmin tarponut hengästyneenä ylöspäin. Siitä huolimatta, että kausi oli hyvin kiireinen ja joskus päivät uuvuttavia, päällimmäinen tunteeni oli kiitollisuus. Joka ikinen päivä töihin oli kiva tulla. Kaikki ne sadat, luultavasti tuhannet myydyt henksukahvit, ilahduttavat asiakaskohtaamiset, päivän päättävät tiskihetket, pohjaan palaneet vohvelit, päälle räjähtäneet esanssit, leikkimieliset myyntikisat, puistosta kantautuvat riemun kiljahdukset ja kesäiltojen auringonlaskut Keitaan terassilta. Ne tekivät kaudesta ihanan.

kausi 2019

laitepalvelut teksti kuva

”Moikkamoi, ja tervetuloa laitepalveluiden kauden 2019 kyytiin!” Jo kolmatta kertaa tuli taas laahustettua mäkeä ylös. Vaikka monet jutut on tullut vuosien myötä jo tutuiksi, on kauden alku ja koulutukset silti jännittäviä. Vatsanpohjassa tuntuu jo odotus siitä, mitä ihmettä tämä kesä ja kausi taas toisi taas tullessaan. Kun nyt pohdin näitä odotuksia, voin sanoa, että ne kaikki ylittyivät moninkertaisesti, tehden ainakin omalle kohdalleni parhaan kesän ikinä. Oma lintsiurani alkoi Vekkulan mattotyöntekijän roolissa kaudella 2017. Tätä vuotta muistelen lämmöllä, ja ilokseni sain vielä tänäkin kesänä jakaa kentällä hetkiä muiden sen vuotisten vekkulalaisten kanssa. Vekkulavuoden jälkeen olin viime kesänä perinteisemmissä tehtävissä Laitepalveluiden puolella, suurimmaksi osaksi lastenlaitteita pyöritellen. Näin ollen tämä kesä erosi jo siinä hyvinkin paljon muista vuosista, että kesä tuli vietettyä enimmäkseen lupalaitteiden parissa. Kautta 2019 koristi taas erilaiset teemaviikot, joista pääsimme nauttimaan muun muassa teemoitetuilla laitteilla. Oli työntekijöiden perinteinen Särkkäreissu, opintomatka PowerParkiin, kahvihetkiä, tapahtumia, piknik ja palkkiksia. Suuri muutos kauden aikana oli myös paljon puhuttu ja odotettu uusi ratalaite – Taiga.

Elli Huhtinen Lasten Päivän Säätiö

Omalla kohdallani olen sydämeni pohjasta kiitollinen siitä, miten erityinen kausi 2019 oli. Ilokseni, toimin kauden aikana somelähettilään tehtävissä, jossa pääsin taltioimaan ja tutustumaan puiston toimintaan vielä aiempaakin kokonaisvaltaisemmin. Myös mahdollisuus työskennellä Taiga-laitteella, ja sen ensihetkien näkeminen teki kesästäni todella ikimuistoisen. Mieleeni on erityisesti jäänyt Taigan koeajopäivät, jolloin matka töihin saattoi alkaa jo aamulla klo 5.00. Kesä oli taas täynnä hauskanpitoa, helteitä, juhlimista ja hupitwistejä – unohtamatta kuitenkaan vastoinkäymisiä ja huonompia päiviä. Nämä vastoinkäymisetkin kuuluvat kesään, ja Lintsillä erityisen upeaa on se, minkälaista tukea työkavereilta saa. Työntekijöiden taukotiloille mentäessä, esimerkiksi sadepäivistäkin tulee jo huimasti parempia, kun voimme yhdessä jakaa ärsytyksiämme, tai puolestaan jakaa hauskoja juttuja ja päivän aikana sattuneita tilanteita. Laitepalveluiden työntekijöitä on paljon, joka on tosi lohduttavaa. On kiva ajatella, että olemme kaikki samassa veneessä ja pystymme samaistumaan toisiimme todella ainutlaatuisella tavalla, jolla vain Lintsin työntekijät voivat ymmärtää toisiaan. Kausi 2019 todella oli omalla kohdallani paras kausi ikinä, ja kiitos siitä kuuluu täysin työkavereille. Olette kaikki ihan mielettömiä tyyppejä, ja piristitte päivästä päivään koko kesän läpi. Saitte jatkuvasti nauramaan ja tsemppasitte.

Kauden 2019 päättäreissä sain myös nimityksen vuoden Vinkkisuuksi, jonka koen kiteyttäneen sen, miten sanoinkuvaamattoman kivaa mulla oli just teidän kanssa. Kiitos kaikille teille, jotka saitte aina hyvälle tuulelle ja nauramaan. Toivon että teistä kumpuava hyvä fiilis välittyi teille takaisin.

Tämä oli todella tapahtumarikas kesä ja kausi, ja vahvimpana tunteena kesästä jää kiitollisuus. Ootte vaan yksinkertasesti aivan huikeeta porukkaa.

Laitepalvelut kiittää ja kuittaa.

kausi 2019

lipunmyynti teksti

Kirsti Salmi

Vaihtamalla paranee? En osaa antaa varmaa vastausta, mutta vaihto kioski- ja kahvilatyöntekijästä Lipunmyynnin remmiin toi minulle ainakin uusia haasteita, työtehtäviä sekä ällistyttävän määrän uusia ystäviä. Olisipa viides lintsikesä jatkunut aina vaan. Tätä lintiskesää voisin kuvailla meidän kaikkien lippareiden puolesta yhdellä sanalla: HERVOTON. No mites nyt niin?

Hervottoman pitkä kausi alkoi jo huhtitoukokuun vaihteessa. Porukka oli saanut paljon uutta virtaa ja energiaa uusista tyypeistä. Ei siinä kauaa kestänyt, kun jo ensimmäiset Lipunmyynnin inside-läpät alkoivat raikumaan yli kassojen. Taigan työmaa herätti hilpeyttä, mielenkiintoa ja jännitystä punaisen lipunmyyntirakennuksen edustalla. Tätä meidän koko puiston vauvan kehitystä saimme iloksemme ihailla aitiopaikaltamme. Lipunmyynnissä tehtävät tosiaan keskittyvät Linnanmäen eri lipputuotteiden myyntiin, ja erilaiset kilpailut ovat osa lipunmyynnin arkea. Todelliset vinkkaajat paljastuvat helposti kauden aikana erilaisten pienten kilpailujen myötä. Huh, kuinka lahjakkaita ihmisiä meiltä löytyykään! Palvelua lipunmyynnistä saa niin suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, tsekiksi, espanjaksi, venäjäksi…ja lista jatkuu. Monta hilpeää, hauskaa ja hervotonta asiakaskohtaamista jäi varmasti jokaisen lipparin mieleen. Mieleen jäivät myös kuukausittain järjestetyt aamupalaverit palaveriherkkuineen. Aamupalavereissa oli aikaa höpötellä työjuttuja rauhassa ja saada myös konkreettista tietoa siitä, miten kausi etenee. Vaikka töissä olikin aina hervoton meininki, tulee töitä tietenkin vastapainottaa vielä hervottomilla juhlilla. “Weeruskan kautta Milliin” toteutui aina joka toinen keskiviikko kokeneilta palkkiskävijöiltä. Lipunmyyjät olivat erityisen ahkeria hyödyntämään lintsiläisille kuuluvia etuja: Weeruskan kabinetti olikin aina täynnä lippareita, ja Millissä taas tanssilattiat valloitettiin lahjakkaasti.

Osastojen välisissä futiskisoissa lipunmyynti teki hervottoman loistavan suorituksen. Korkeanpaikan leiri peruutettiin juuri ennen kisoja, mutta silti joukkue ylsi ja kipusi huikeisiin suorituksiin. Joukkueelle teetetyt upeat siniset paidat nostattivat tunnelmaa ja menestystä entisestään. Ensi vuonna tavoitteena mitalisijoille nousu!

Kokonaisuudessaan lippareiden kesä oli hervoton.

Top 5 hervottomat Hervottoman herkulliset aamupalaverin herkut Hervottomat jonot

(niin Milliin kuin lipunmyynnin luukuille)

Hervottomasti vahvistuneet istumalihakset Hervoton menestys osastojen välisissä futismittelöissä Hervottomat kuulutukset

kausi 2019

ohjelmayksikkö teksti Katri Lemetyinen kuvat Dora Emma-Lotta

Olipa kerran ohjelmatyöntekijöiden koulutustilaisuus, josta kaikki sai alkunsa. Koulutuksen päämääränä oli tehdä meistä loistavia hupimestareita vastaamaan Linnanmäen ohjelmatarjonnasta. Emme silloin tienneet yksiköstämme tai sen työtehtävistä juuri mitään, koska olimme ensimmäiset laatuaan. Yksikkömme uutuuden johdosta meiltä vaadittiin jo heti alkuun paljon joustavuutta, yhteistyötaitoja, ideoita ja kykyä heittäytyä. Tähän kaikkeen uuden opetteluun ryhdyimme kuitenkin kevyesti kera banaaniaseiden, pellenenien, sekä miimisten leikkien, ja pian olikin jo aika aloittaa kausi 2019 Linnanmäellä. Suurimmalle osalle meistä kausi oli ensimmäinen, mutta ainakin oman kokemukseni perusteella solahdimme muiden lintsiläisten joukkoon hienosti. Jotkut saattoivat nähdä uuden työtehtävän haasteena, mutta meille se oli mahdollisuus. Saimme olla mukana luomassa jotakin uutta Linnanmäelle.

Mitä tarkoittaa olla ohjelmatyöntekijä? No, se tarkoittaa oikeastaan hyvin monenlaisia asioita: Ensinnäkin se tarkoittaa kykyä olla monipuolinen, luova ja rohkea. Se tarkoittaa, että täytyy olla perillä siitä, mitä Linnanmäellä milloinkin tapahtuu. Se tarkoittaa sitoutumista ja ennakkoluulottomuutta. Se tarkoittaa Linnanmäen ohjelman ideointia, toteuttamista ja arvioimista – ja paljon muutakin. Täytyykin jo tässä vaiheessa todeta se, että osastomme työtehtävät ovat luultavasti monipuolisimpia koko mäellä, koska kauden aikana olemme päässeet tekemään vaikka ja mitä. Tähän voisi kirjoittaa pitkän listauksen Rollen housujen pesemisestä, artistipassien kirjoittamisesta ja kukkien kastelusta aina zombeiluun saakka, mutta taidan jättää tämän tähän.

Perustehtäviimme ovat kauden aikana kuuluneet muun muassa: Rolleilu, Rollen kaverina toimiminen, ohjelmasta vastaaminen (esim. yhteislauluissa lauluvihkojen jakaminen), limsojen kuskaaminen, pyykkäys, esiintyjien vastaanottaminen ja yleinen hauskuuttaminen. Tämän kaiken perusteella meitä voisi kuvailla myös ”jokapaikan höyliksi”, mutta paremmin meidät on tunnettu nimellä Rolleilijat. Olemme siis Linnanmäen ohjelmayksikköä pienen kuusi-henkisen porukkamme voimalla (meitä avustamassa on kuitenkin ollut myös muutamia ystäviä silloin tällöin). Pienen ryhmämme ansiosta tutustuimme ja ystävystyimme toisiimme nopeasti. Meidät toisiimme yhdisti se, että olimme kaikki hyvin erilaisia. Oli äidillistä ja kokenutta pelimyyjää, lennokkaiden vitsien kertojaa ja miesten näkökulmaa ylläpitävää ajattelijaa. Yksi kantoi huolta eniten kynsinauhoistaan, ja toinen tiesi kaiken muiden osastojen ihmissuhdedraamoista. Ja sitten oli myös yksi erityisen tunnollinen, jonka harteille tämäkin lehtijuttu laitettiin. Erilaisuus sai meidät tekemään ja kokemaan yhdessä. Se piristi päiviämme ja sai nauttimaan jokaisesta hetkestä toistemme kanssa. Aina ei kuitenkaan jaksanut yrittää täysillä, mutta onneksi ihanat ja ymmärtävät esimiehemme jaksoivat tsempata meitä. Erityiskiitos Merille, joka oli aina meidän puolellamme ja toimi vaikeissa tilanteissa terapeutin roolissa. Olen melko varma siitä, että olemme myös yksi Lintsin äänekkäisimmistä yksiköistä pienuudestamme huolimatta, vaikka tietenkään ”Rolle ei puhu”. Pukuhuoneeltamme kantautuu usein iloista naurua, hillitöntä räkätystä ja outoa

laulua. Haluaisinkin tässä vaiheessa kiittää yleisöämme, joka on saanut kuulla kauniita esityksiämme ja uusia biisien sanoituksia menneen kesän aikana. Luovuutta meiltä ei siis puutu, ja taukojamme ovat konserttien lisäksi piristäneet muun muassa: sorminukketarinat, värityskuvat, runot, näytelmät, sisustussuunnittelu, tanssiminen, voimistelu… ja tietenkin päivittäisten vlogien kuvaaminen. Olemme myös suunnitelleet omaa Instagram-tiliä Rollelle. Monipuolisuudestamme kertoo varmaankin myös se, että olimme hyviä soluttautumaan muiden yksikköjen toimintaan. Teimme paljon yhteistyötä yli yksikkörajojen. Erityisesti pelien kanssa olimme yhteydessä jatkuvasti ja Rollen lempipelit tulivat kaikille tutuiksi. Maisemajunan kuljettajille olemme myös kiitoksen velkaa jokaisesta hauskasta ja turvallisesta kyydityksestänne. Kioskien jäätelöt, hattarat ja metrilakut maistuivat ja saivat jaksamaan kiireisinäkin päivinä. Loppukaudesta pääsimme myös itse kokeilemaan eri työtehtäviä ja meidät saattoi nähdä niin laitetyöntekijöinä, kikalaisina kuin laitekummeinakin. Eikä tässä vielä kaikki. Kauden aikana järjestetyt teemaviikot monipuolistivat työtehtäviämme entisestään, ja pääsimme ylittämään itsemme useampaankin otteeseen. Alkukauden Avajaiskarnevaalissa allekirjoittanut pääsi esimerkiksi pesemään ja lakittamaan Karhupatsaan sekä tanssimaan vappukulkueessa. Iik!weekillä vaeltelimme puistossa zombeina ja kummituksina. Kauden päättyessä tunnelmoimme Valokarnevaalien väriloistoa valohahmoiksi pukeutuneina. Vaikka teemaviikot ja tapahtumat ovat kuuluneet erikoisalaamme, on Linnanmäellä ollut mielenkiintoista ohjelmaa koko kesän. Kukaan meistä ei varmasti tule unohtamaan juhannustanssien juhlavaa tunnelmaa tai yhteislaulujen kesäisiä sävelmiä, lämpimiä päiviä Messukeskuksella tai pimeneviä iltoja tunnelmallisella Keitaalla. Kausi 2019 Linnanmäellä on ollut meidänkin näkökulmastamme unohtumaton ja erityinen: Se antoi meille paljon aihetta iloon ja syvään onnellisuuteen sekä loi ystävyyttä ja toi paljon ihania työkavereita. Se sai meidät innostumaan ja onnistumaan mutta myös antoi ja se otti. Se sai meidät näkemään vaivaa toinen toistemme eteen sekä muutti meitä – ja me muutimme sitä.

kausi 2019

peliyksikkö teksti

Terveisiä täältä Peliyksiköstä! Hei! Olen Emma Kilpinen, ja työskentelen toista vuotta Linnanmäellä – toimien kuitenkin ensimmäistä vuotta pelimyyjänä. Pelimyyjänä oleminen on aika erilaista verrattuna edelliseen yksikkööni, ja on ollut ihanaa nähdä Linnamäki ihan uudesta näkökulmasta. Juttelin pelimyyjien kanssa siitä, millainen olo Linnanmäestä on jäänyt. Tietysti esiin tuli meidän ihana pelimyyjäryhmä, jossa jokainen saa olla oma itsensä, Linnanmäen eri tapahtumat ja uudet ystävät. On mainittu se, että vaikka ei kaikkien kanssa ollakaan parhaita kavereita, niin kuitenkin toisten kanssa tullaan toimeen. Esille on tullut myös tietysti ne rankat päivät, jolloin työnteko tuntuu raskaalta, mutta joista kuitenkin aina selviää. Itselläni on ollut ihana huomata sen, kuinka oman yksikön ihmiset tulevat niin tutuiksi ja turvallisiksi. Jokaisen kanssa on sellainen olo, että heille voi jakaa mitä tahansa sillä hetkellä on mielessä. Ylipäätään on ollut ihana saada ympärilleen samanhenkisiä ihmisiä eli ihmisiä, jotka ovat yhtä sekaisin kuin minäkin. Olemme pelimyyjien kanssa päässeet pelailemaan yhdessä Lintsin pelejä, saaneet pitää oma piknik ja päässeet laulamaan karaokeakin – eli kesää on mahtunut paljon kaikenlaista hauskaa!

Emma Kilpinen

Tärkeä osa meidän työpäiviä ovat myös meidän esimiehet, jotka ovat ymmärtäväisiä ja ihania ihmisiä, ja jotka jaksavat kuunnella aina meidän huolia ja murheita. On ihanaa, kun jaksatte päivästä toiseen heittäytyä meidän tasolle ja heittää meidän kanssa sitä omituista läppää. Peleillä kannustetaan aina toista ja annetaan tsemppejä elämään.

Kiitos teille ihanat mussukat. Kiitos myös tietenkin teille kaikille muiden yksikköjen työntekijöille siitä, että teidän takia olen saanut tunteen siitä, että olen ihan hauska ihminen. On aina kovin sydäntä lämmittävää, että jaksatte nauraa oudoille jutuille ja juonnoille, ja olette mukana fiiliksessä. Järjestyksenvalvojat ja siistijät, jotka tulevat juttelemaan ovat myös aina päivää piristäviä ja on kiva, että tulette juttelemaan meidän kanssa, jos olemme yksin pelipisteellä hiljaisena päivänä. Asiakaskohtaamiset ovat opettaneet myös paljon. Välillä on ollut todella haastavia hetkiä, mutta myös niitä päivää piristäviä kohtaamisia, joissa asiakas on niin ihana, mikä lämmittää paljon sydäntä. Pelimyyjänä olen huomannut sen, että jokaisella asiakkaalla on taustallaan tarina, ja jos on aikaa hetken pysähtyä ja jutella enemmän asiakkaiden kanssa, oppii heistä yksilöinä vaikka ja mitä.

Tähän loppuun haluaisin vielä kertoa teille tällaisen asiakaspalvelutilanteen, joka sykähdytti kesällä minua kovin. Olin juhannuksena Taffelpyörällä myymässä, kun eteeni tuli mummo, jolla oli todella hienot vaatteet ja korut päällään. Hän käveli yksin rollaattorinsa kanssa ympäri ämpäri hitaasti puistossa ja tuli pelaamaan. Kun kysyin häneltä, miksi hän on tullut juuri Linnanmäelle juhannuksena, hän vastasi, että kenelläkään sukulaisella ei ollut hänelle aikaa. Hän oli ollut yksin kotona ja ajatteli, että Linnanmäellä on paljon ihmisiä, eikä hänen tarvitse olla yksin. Lopulta näin, kun hän jäi istumaan ihmisjoukon keskelle hienoissa vaatteissaan. Tämän tarinan oppi on, että pitäkää toisistanne ja läheisistänne huolta.

Ihanaa kevättä kaikille <3 Tässä vielä sellaisia terveisiä teille kaikilta pelimyyjiltä, että olette kaikki oikein mukavia.

kausi 2019

siistijät teksti kuva

Salla Ollakka Lasten Päivän Säätiö

En olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että vietän kesät tehden työtä, josta pidän näin paljon. Useimpina päivinä kiertelen ympäri huvipuistoa iloisten asiakkaiden keskellä, ja toisinaan taas herään kukonlaulun aikaan kiillottamaan legendaarisen puisen Vuoristoradan vaunuja kaikessa hiljaisuudessa Linnanmäen vielä heräillessä tulevaan päivään. Huhtikuun lopussa oli taas aika palata töiden pariin. Lintsin laitteet ja pelit keräävät paljon likaa pitkän talven aikana, joten pari siistijää starttaa kautensa muutamaa päivää ennen puiston avaamista perusteellisen pesun merkeissä. Tänäkin vuonna olin toinen heistä, ja vaikka neljänkymmenen laitteen pesu onkin rankka rupeama, näiden päivien fiilis on odottava ja innostunut, kun saa seurata puiston valmistautumista ottamaan taas kesän huvittelijat vastaan. Kevät meni uusien työntekijöiden opetellessa talon tavoille, ja loputkin siistijät aloittivat työnsä sesonkiin mennessä, jolloin tarvitsemme ehdottomasti eniten miehitystä. Tällä kaudella saimmekin uuden, erittäin tervetulleen työtehtävän vanhojen rinnalle kiirettä helpottamaan: extran. Kiireisimpinä päivinä ja koko sesongin ajan meillä oli siis ylimääräinen (turva)käsipari pitämässä huolta puiston siisteydestä. Sesonki kului taas silmänräpäyksessä tietysti roskia poimiessa, mutta siinä ohessa myös selvitellessä kuolleiden oravien mysteeriä, löytäen vanhemmiltaan kadonneita lapsia puskista

ja juostessa viikkariykköskutsujen perässä Eteläkaarretta edestakaisin. Kentällä kierrellessä tuli vastaan mitä erilaisempia asiakaskohtaamisia. Unohtamatta tietenkään Vuoristoradan alla vietettyjä hetkiä hysteeristen naurukohtausten, hajoilemisen ja muun muassa tikulla musisoinnin ja miekkailun merkeissä. Sesongin lopulla eräs siistijä kutsui porukkaa luokseen palkkisten kunniaksi, ja voisin väittää, että teimme varmasti jonkinlaisen ennätyksen siinä, kuinka suuri prosentti* yksiköstämme oli paikalla! Vietämme muutenkin paljon aikaa yhdessä vapaa-ajalla – niin kauden aikana kuin myös sen ulkopuolella, erityisesti eräässä tietyssä buffet-ravintolassa. (*n.95%!!) Työtehtävämme ja yksikkömme jää yleensä hieman pimentoon, mutta tällä kaudella saimme ansaitsemaamme huomiota, kun allekirjoittanut pääsi somelähettilääksi päivittelemään Lintsin instagramiin siistijöiden kuulumisia. Pyrin päivityksissä aina siihen, että kaikki saivat heittää ideoita ja tulla mukaan kuviin tai muuten auttamaan julkaisujen tekemisessä, ja koin, että saimme piristystä päiviimme ja kivaa yhteistä tekemistä julkaisuja suunnitellessa ja toteuttaessa. Kausi päätettiin tuttuun tapaan hektisesti Valokarnevaalien tungoksessa työskennellen ja lopussa keräännyimme vakiopaikallemme roskalavoille katsomaan ilotulitusta ennen kuin Lintsin portit sulkeutuivat taas talven ajaksi. Ensi kaudella puhaltaakin muutoksen tuulet ja jäämme innolla odottamaan, mitä ensi kausi tuo tullessaan!

kausi 2019

jarrumiehet teksti kuvat

Matias Laine Taavi Mets

Jarrumiehet olivat valmistautuneet uuteen kauteen jälleen intoa puhkuen. Edellisen kesän hirmuisia helteitä muistellen olimme varautuneet lämpimiin päiviin myös tänä kesänä, ja niitähän ennen pitkää myös saatiin. Työkavereiden ja riittävän nesteytyksen voimin kesästä selvittiin kunnialla, ja kausi saatiin pakettiin perinteisten torvijunien soiton saattelemana. Kauden yhdeksi tärkeimmistä päivistä nousi jälleen Vuoristoradan syntymäpäivä 13. heinäkuuta, jolloin vanhalla rouvalla tuli mittariin jo kunnioitettavat 68 vuotta. Juhlapäivän kunniaksi vedimme ylle vanhan ajan jarrumiesten työasun eli kauluspaidat ja kravatit. Päivä alkoi kakkukahveilla, juhlistaen syntymäpäiväsankarin ohella pitkäaikaisen yhteisömme jäsenen Harrin eläköitymistä Linnanmäeltä komean 38 vuoden työuran jälkeen. Toinen huippuhetki oli Tivolin jarrumiesten vierailu kauden loppupuolella lokakuussa. Olemme aktiivisesti yhteyksissä tanskalaisten kollegoidemme kanssa ja teemme lähes vuosittain vastavierailuita toistemme puistoihin. Tivolin Rutschebanenilla vierailimme edellisen kerran viime vuoden opintomatkalla, ja tänä vuonna saimme 11 tanskalaista jarrumiestä vieraaksemme Vuoristoradalle. Monelle heistä vierailu Lintsillä oli ensimmäinen, ja Vuoristorata ja vieraanvaraisuutemme teki heihin lähtemättömän vaikutuksen. Monilla jarrumiehistä ei vuoristoradalla ajelu jää työaikaan: eräälle vieraistamme Vuoristorata oli kaikkiaan 300. rata, jossa hän oli ollut kyydissä.

Kaiken kaikkiaan kesä soljui muutamaa mäkeen jäämistä lukuun ottamatta mallikkaasti, ja palvelimme jälleen Vuoristoradan kyytiin istahtaneita tuhansia asiakkaita kauden aikana. Vuoristoradan voittokululle Linnanmäen ykkössuosikkina ei näy loppua: kyseessä on maailmankin mittakaavalla ainutlaatuinen ja legendaarinen huvilaite, jonka kyydissä kansa on viihtynyt vuosikymmenestä toiseen. Moni vanhempi herra ja rouva kertoi jälleen kyydissä lapsenlapselleen tarinoita siitä, kuinka itse istui lapsena samassa penkissä. Meillä vierailee vuosittain myös muutama Vuoristorata-veteraani, jotka ovat 1950-luvulta asti käyneet kyydissä joka kesä. Kesän kuluessa koulutimme joukkoomme kolme uutta jarrumiestä: Ilpon, Annan ja Jonin. Kesän pojut sopeutuivat hyvin Vuoristoradan monipuoliseen, paikoin kiireiseenkin arkeen ja pääsivät mainiosti jarrumiesuransa alkuun. Näemme heidät varmasti Vuoristoradalla vielä vuosienkin päästä, sillä jarrumiehet ovat tunnettuja varsin pitkistä työurista Linnanmäellä. Kuluneena kesänä virkaiältään vanhin jarrumies Taavi on viettänyt Vuoristoradalla jo 21 kesää – kunnioitettava lukema, etenkin kun ottaa huomioon työn kausiluonteisuuden. Uniikki työpaikka ja maailman parhaat työkaverit saavat palaamaan jarrumiehen hommiin kesä toisensa jälkeen ja myös monen tekemään oman päivätyönsä ja perhe-elämän ohella töitä Vuoristoradalla. Sitoutuneisuutta ja yhteishenkeä kasvattaa yhteisöllisyys ja aktiviteetit läpi vuoden. Kalenteriin oli merkattu muun muassa jo perinteeksi muodostunut syksyn opintomatka, joka tehtiin tänä vuonna Iso-Britanniaan. Jarrumiehet ovat tänäkin vuonna olleet aktiivisia sosiaalisessa mediassa, jonka kautta olemme saaneet jakaa fiiliksiä ja tarinoita työstämme ja arjestamme meille kaikille tärkeällä Vuoristoradalla.

särkän ja powerin opintomatkat teksti kuvat

Opintomatkat Särkänniemeen ja Powerparkiin ovat linnanmäkeläisille kesän kaksi varsin perinteistä kohokohtaa. Itse olin jotenkin onnistunut välttelemään näitä reissuja, kunnes viides lintsikesäni koitti, ja päätin lähteä kummallekin opintomatkalle. Ajattelin nyt hieman muistella näitä matkoja, kertoa millaisia ne olivat ensikertalaisen näkökulmasta, ja ehkä jopa vähän vertailla niitä keskenään. Särkänniemeen lähdettiin aurinkoisena päivänä kesäkuussa usean – viiden, jos oikein muistan – bussillisen voimin. Menomatkalla innokas tunnelma bussissa oli melkein käsin kosketeltavissa, ja olen kuullut, että muissa busseissa tunnelma oli, jos ei parempi, niin vähintään yhtä hyvä. Menomatka kului nopeasti. Pian tuttu Näsinneula jo näkyi horisontissa, ja ennen pitkää bussi jo jättikin meidät Särkän sisäänkäynnille. Kun olimme saaneet rannekkeet käteemme, lähdimme suunnistamaan kohti Särkän uutuuslaitetta Boomia, joka oli heti herättänyt mielenkiintomme jo aiemmin.

Isabella Monnberg Taavi Mets

Meille ei ollut ihan selvää, minkälaiset kyydit Boom meille tarjoaisi. Olimme kuulleet, että kyseessä voisi olla sekoitus lintsiläisille tuttujen Raketin ja Kingin parhaita ominaisuuksia. Ajon aikana sekä minua, että vierustovereitani nauratti, mutta totesimme jälkeenpäin, ettei Boom tarjonnut ihan niin hurjaa kokemusta kuin olimme odottaneet. Maisemissa ei tosin ollut moittimista: 68 metrin korkeuteen nousevan laitteen kyydistä auringossa kylpevät Tampere ja Näsijärvi näyttivät oikein kauniilta. Kiersimme laitteita aika rauhalliseen tahtiin, ja pysähdyimme välillä syömään ja herkuttelemaan. Kävimme tietenkin myös Näsinneulassa ihastelemassa Tamperetta ja nauttimassa kahvit. Kun olimme huvitelleet omasta mielestämme tarpeeksi, istahdimme järven rantaan nauttimaan ilta-auringosta samalla kun odotimme, että bussi veisi meidät takaisin Helsinkiin. Voisi luulla, että vauhdikkaan päivän jälkeen bussissa olisi kotimatkalla ollut väsynyttä porukkaa, mutta tunnelma tuntui vain paranevan lähestyessämme Helsinkiä.

Heinäkuun lopussa suuntasimme yhden täyteenahdetun bussillisen voimin kohti Alahärmän huvivaltio PowerParkia. Menomatka alkoi aikaisen lähdön takia vähän hitaasti allekirjoittaneen osalta. Hassunhauskan bussikuskimme Markun, ja vierustovereiden kanssa pelatun ristiseiskan ansiosta lyhyet yöunet eivät kuitenkaan painaneet päälle liikaa. Perillä tajusin kuitenkin asuvalintani olleen virhe. Shortsit eivät nimittäin hirveästi lämmittäneet, kun vastassa odotti pilvinen sää ja jäätävä tuuli. Tuulen takia myös paikallinen Kingi, Dragon Tower oli suljettu. Hampaat kalisten suuntasimme törmäilyautoihin. Kaikki olivat ensin todella innoissaan siitä, että alkukuulutuksesta jäi uupumaan nuo meille niin tutut sanat “muistattehan, että törmäily on ehdottomasti kielletty”. Pian ainakin itse aloin kaipaamaan tuttua ja nimenomaan turvallista Autorataa, sillä törmäykset olivat suoraan sanottuna aivan hirveitä. Selvisimme kaikki kuitenkin ilman sen suurempia henkisiä tai fyysisiä vammoja, ja pikkuhiljaa siirryimme ratalaite Junkerin jonoon. Odotukset olivat korkealla, ja ne myös täyttyivät. Junker tarjosi meillä henkeäsalpaavan hurjat kyydit. Kyydissä jännitti niin paljon, että en pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin silmien edessä vilisevään rataan. Jos en muutamaa viikkoa aiemmin olisi päässyt testaamaan Linnanmäen uutta Taigaa, olisi Junker heittämällä sijoittunut hyvin korkealle lempilaitteiden listallani. Nautin tietenkin Junkerin kyydissä, mutta lintsiläisenä kallistun silti hieman Taigan puolelle. ;-)

Illalla suuntasimme kohti Seinäjoen keskustaa ja hotellia. Vauhdikkaan päivän jälkeen päätimme huonetoverini kanssa lähteä saunomaan, mikä osoittautui hyväksi päätökseksi. Ilta jatkui hyvässä seurassa, ravintolan kautta tanssilattialle. Harmiksemme paikallinen kuppila ei tarjonnut mahdollisuutta karaokeen alkuviikosta, mutta muuten ilta sujui varsin hauskoissa merkeissä! Olen huomannut, että lintsiläiset, niin nykyiset kuin entisetkin, helposti lähtevät vertailemaan ”omaa” huvipuistoamme muihin. Tämä koskee laitteita, pelejä, herkkuja, mutta myös asioita kuten yleistä tunnelmaa ja asiakaspalvelua. Vaikka jäin kaipaamaan lempihuvipuistoherkkuani, eli vadelma-lakritsisoftista, sekä Särkänniemessä että Powerparkissa, oli ilahduttavaa huomata, miten ystävällistä asiakaspalvelua kummankin puiston kollegat tarjosivat. Oli myös todella mukavaa hurjastella itselleni vähän vähemmän tuttujen laitteiden kyydissä. Kumpikin opintomatka tarjosi uusia näkökulmia huvipuistoelämään, mutta samalla oli hauskaa vaihtelua vierailla huvipuistoissa ”vain asiakkaana”. Opintomatkat Särkänniemeen ja Powerparkiin tarjosivat hauskat kotimaanreissut, ja muistelen molempia lämmöllä vielä näin talvellakin. Vaikka bussissa istuminen ei kuulu lempipuuhiini, olen sitä mieltä, että matkat kohteisiin ja takaisin ovat erittäin tärkeä osa reissuja, ja oikeita tunnelmannostattajia. Kunhan matkaseura on kohdillaan ja mukana vaikka pelikortit, menee useammankin tunnin matka ihan hujauksessa! Jään innolla odottamaan minkälaisia reissuja ensi kesä tuo tullessaan!

ltpd reissussa: italia edition teksti kuvat

Hannamari Turunen Ronja Ohramaa

Taas oli tullut se päivä vuodesta, kun LTPD:n reissuosaston oli määrä suunnata kohti tuntematonta. 19 henkinen reissujaostomme oli siirtynyt Helsinki-Vantaan lentoasemalle, ja sieltä määrä oli lentää Riikan kautta Venetsiaan. Tällä kertaa lennot olivat yllättävänkin ajoissa, eikä matkatavaroidenkaan kanssa tullut minkäänmoista ongelmaa. Seuraava jännitysnäytelmä olikin edessä Venetsian lentokentällä, josta tarkoitus oli vuokrata neljä autoa. Jännittävimmän osuuden vuokrauksesta teki se, että meillä oli käytössämme neljä luottokorttia, joista kahta oli mahdollista käyttää, yhden tunnusluku oli hukkunut ja yksi oli vielä postin matkassa jossain päin Suomea. Ennakkotiedustelujen perusteella Europcarin henkilöstö ei tuntunut osaavan päättää, voiko auton vuokrata debit-kortilla vai ei, joten päätimme turvautua tupla tai kuitti -systeemiin. Tällä kertaa onni oli meidän puolellamme, ja noin 45 min sähellyksen jälkeen jokainen matkalainen istui turvavöissä köytettynä. Neljän auton letkamme (kilpailumme) kohti San Felice del Benacoa oli valmis alkamaan. Menomatka sujui yllättävänkin hyvin, ja joillain hiukan (+70 km/h) nopeammin kuin toisilla. Illan hämärtyessä oli jokainen autokunta löytänyt tiensä Villalle, jossa yksi reissulainen olikin jo meitä odottamassa! Reissuosastomme täydentyi siis 20 henkilöön, ja ensimmäinen ilta villalla menikin todella mainiosti.

Viikko reissussa kului ympäristöön tutustuen ja erilaisia nähtävyyksiä läpikäyden, joista tärkeimpänä tietenkin matkamme pääkohde eli huvipuisto Gardaland. Villaltamme Gardalandiin oli noin tunnin ajomatka (mikäli halusi vältellä tietulleja). Puiston pysäköinti oli positiivinen yllätys (todella iso alue keskellä peltoa), eikä se maksanutkaan kuin noin puolikkaan pähkinän. Puisto oli eurooppalaiseen tapaan TO-DELLA suuri, eli vietimme siellä yhden kokonaisen päivän. Kokonaisuutena Gardaland oli hyvin siisti, ja laitevalikoima erittäin laaja. Puiston alueet oli teemoitettu mm. Pipsa-possun, Kung-fu pandan tai erilaisten muiden hahmojen mukaan. Puistosta löytyi esimerkiksi Aladdinin alue, josta löytyi muun muassa Vegan-kioski sekä gluten free -kioski – erityisruokavaliot erittäin mainiosti huomioitu siis! Reissukuvia katsoessa jäimmekin pohtimaan, teimmekö reissulla mitään muuta kuin söimme, sillä puistossa otetuista kuvista hyvin suuri osa on erilaisista ruuista. Erilaisia snackseja oli laidasta laitaan aina suklaakuorrutetuista hedelmistä friteerattuun kierreperunaan. Vierailukokemus oli kaiken kaikkiaan todella palkitseva, ja itse kukin nautti reissusta täysin siemauksin. #MelaVerde

Loppuviikolla seikkailimme sekä isommissa että pienemmissä porukoissa ympäri PohjoisItaliaa. Tutustuimme mm. Milanoon, Veronaan, Desenzanoon, Salóon ja Venetsiaan. Viereiset vuoristotkin pikkuisine ajoteineen oli myöskin pakko käydä vilkaisemassa. Rohkeimmat kävivät pulahtamassa Gardajärven sinisessä ja jokseenkin viileässä vedessä. Vaikka reissu menikin muuten erittäin mallikkaasti, ei mikään reissu ole hyvä ilman pieniä haasteita: kaksi neljästä menopelistämme lähti vaihtoon viikon puolivälin paikkeilla, kun päätimme kokeilla niiden renkaiden kestävyyttä. Huonostihan siinä kävi eli pikavisiitti Veronan

lentokentälle, uutta kaaraa alle ja eteenpäin paremmalla menestyksellä. Paluumatka sujui oikein mainiosti: vaikka kaksi autoistamme oli vaihtunut astetta pienempiin, saimme silti kaikki matkatavarat, tuliaiset ja matkalaiset siirrettyä villaltamme takaisin Venetsian lentokentälle (jopa ajoissa). Riikassa vessatauolla pysähtynyt reissuosastomme viimein jalkautui Helsinki-Vantaan lentokentälle hieman puolenyön jälkeen. Koko 19 hengen reissuosastomme palasi reissusta matkatavaroineen kaikkineen, ja uskallan veikata, että reissu oli vähintäänkin ikimuistoinen. LTPD kiittää ja kuittaa, ensivuoden reissua odotellessa.

LIN

NAN

MÄK

jarrumiesten opintomatka 2019 teksti kuvat

Vuoristoradan jarrumiesten kesään kuuluu monia huippuhetkiä, joista yksi suurimmista on vuodesta toiseen syksyn perinteinen opintomatka. Jo 16 vuoden ajan olemme vuosittain käyneet tutustumassa ulkomaisten huvipuistojen tarjontaan ja vuoristoratoihin jo kolmella eri mantereella. Järjestyksessään 17. opintomatkamme kohde oli tänä vuonna Manchester, jossa vierailimme viiden päivän reissumme aikana kahdessa huvipuistossa, Alton Towersissa ja Blackpool Pleasure Beachilla. Keskiviikkoaamuna 28. elokuuta matkaseurueemme tapasi väsyneissä mutta odottavan innokkaissa tunnelmissa HelsinkiVantaan lentoasemalla, josta siirryimme sinivalkoisilla siivillä Manchesteriin. Kyseinen pinta-alaltaan ja asukasluvultaan suunnilleen Helsingin kokoinen kaupunki toimi tukikohtanamme reissun ajan, sillä sieltä käsin oli käytännössä yhtä pitkä matka molempiin huvipuistoihin. Manchester tervehti meitä peribrittiläiseen tapaan reilulla sateella, ja sään kirkastuttua ensimmäisenä päivänä kävimme muun muassa katsomassa vinttikoirakisoja Belle Vuen vanhalla stadionilla. Ruutulätsät ja harmaat hiukset vilisivät katsomossa siinä määrin, että tiesimme olevamme melkoisesti katsojien keski-iän alapuolella. Oli kuitenkin hienoa todistaa moista katoavaa kansanperinnettä, sillä ”Save Our Stadium”-sloganit koristivat niin sisäänkäyntiä kuin käsiohjelmaakin.

Matias Laine Taavi Mets

Belle Vue oli aikoinaan 1800-luvun puolivälistä aina 1970-luvulle asti ollut yksi Ison-Britannian komeimpia vapaa-ajan keskuksia. Alueella on sijainnut paitsi erilaisia kilparatoja, myös eläintarha sekä iso huvipuisto vuoristoratoineen ja esiintymislavoineen. Kassa alkoi kuivua kuitenkin siinä määrin, että vuonna 1980 paikka laittoi lapun luukulle, ja menneestä ajasta muistuttavat enää rikkaruohoa kasvavalla tontilla sinnittelevät vinttikoirarata ja snooker-halli. Stadionin aulassa näytillä olevat lehtileikkeet ja sadat valokuvat muistuttavat kuitenkin paikan loisteliaasta historiasta. Torstaina oli matkamme ensimmäisen huvipuiston vuoro. Kyseessä on Staffordshiren kreivikunnassa sijaitsevan pikkuisen Altonin kylän kupeessa lymyilevä Alton Towers. Puisto on perustettu vuonna 1980 samannimisen kartanon maille, ja kyseinen rakennus on edelleen pystyssä puiston keskellä. Alton Towersin tapauksessa termin huvipuisto voi ottaa kirjaimellisesti, sillä vihreyttä alueella riittää. Suurin osa pintaalasta on puistoalueiden ja metsien peitossa, ja monia alueita koristavat millintarkasti leikatut nurmikot ja pensasveistokset. Alueella voimassa olevan säännön mukaan laitteet ja rakennukset eivät saa yltää puurajan yläpuolelle, joten huvipuiston huomaa käytännössä vasta, kun on sisäänkäynnillä. Silloin siis, kun sinne asti pääsee, sillä puistoon johtaa ainoastaan yksi kapea maalaistie, joka ruuhkautuu puistoon pyrkivistä autoista todella pahasti. Tähän asiaan ei tuo helpotusta se, että oma auto on käytännössä ainut järkevä keino päästä tähän lähestulkoon keskellä ei-mitään sijaitsevaan huvipuistoon. Olimme vuokranneet minibussikyydityksen puistoon ja sieltä pois.

Alton Towers on tätä nykyä brittiläisen Merlin Entertainments -ketjun omistuksessa. Merlin on Disneyn jälkeen toiseksi suurin toimija huvipuistoalalla, joten iso korporaatiomeininki näkyi puistossa, niin hyvässä kuin pahassa. Huvipuistomiljöö onnistuu kuitenkin tekemään puistosta uniikin. Huvipuisto on tunnettu vuoristoradoistaan, joita alueelta löytyy 10 kappaletta. Radat ja muut laitteet on jaettu erillisiin teema-alueisiin, joiden väliset kävelymatkat läpi metsiköiden ja puistojen voivat tuntua pikkuiseen Linnanmäkeen tottuneelle melkoisen pitkiltä. Siirtymisiä voi nopeuttaa hyppäämällä esimerkiksi gondolihissin tai monorail-junan kyytiin. Puistossa liikkumista helpottaa Alton Towersin oman applikaation erinomainen interaktiivinen opaskartta, ja saman sovelluksen kautta onnistuu myös niin pöytävarauksen tekeminen kuin Fastrackjononohituslippujenkin ostaminen. Testiryhmämme vakuuttivat erityisesti Nemesisja Smiler-vuoristoradat. Ensiksi mainittu tarjosi 25 vuoden ikäisenäkin todella intensiivisen kyydin. Jälkimmäisen jippo on se, että matkustajat kiepautetaan 1,2 kilometrin matkan aikana 14 kertaa ylösalaisin. Viime vuonna avattu puurata Wicker Man säväytti etenkin hiotulla teemallaan, johon kuuluivat muun muassa projection mappingia hyödyntänyt pre-show ja radan päällä ”tulessa” oleva iso puusta rakennettu paholaista esittävä patsas. Itse rata oli pienoinen pettymys, osittain johtuen ehkä korkeusrajoituksen aiheuttamista kompromisseista. Moni rata onkin kaivettu osittain maan sisään isoihin kuoppiin ja soliin, jotta vauhtia ja pituutta saadaan lisää. Kaikkien mielestä vierailu oli onnistunut, vaikka puisto jätti hienosta ympäristöstä ja hyvistä radoista huolimatta ehkä hieman kylmäksi. Asiaan vaikutti osaltaan myös se, että olimme puistossa tavallisina asiakkaina ja kuuden tunnin aikana ratoja ja kohteita ehti käymään ihmispaljoudesta ja välimatkoista johtuen rajallisesti läpi.

Kaikesta huolimatta puistossa kannatti ehdottomasti vierailla, ja sitä voi varauksetta suositella muillekin, mikäli kulmilla sattuu matkustamaan. Huvipuistopäivän jälkeen suuntasimme minibussikyydillä takaisin Manchesteriin tutustumaan kaupungin tarjontaan. Perjantaina vietetyn välipäivän jälkeen lauantaina oli vuorossa matkamme pääpäivä: suuntana oli Blackpoolin rantakaupungissa sijaitseva legendaarinen huvipuisto Pleasure Beach. Tämä viihdekeskus on perustettu jo vuonna 1896, eli 123 vuotta sitten. Puistoa on sen perustamisesta lähtien pyörittänyt perheyritys; tällä hetkellä puiston johtajana toimii Amanda Thompson, joka on Pleasure Beachin perustajan William Beanin lapsenlapsenlapsi. Pleasure Beachin pitkän historian voi aistia jo astuessa ulos puiston vieressä olevalta juna-asemalta. Puiston siluettia koristavat paitsi valtava Big One -teräsrata, myös vanhat 1920–30-luvuilla rakennetut puiset vuoristoradat, joita puistossa on kaikkiaan neljä kappaletta. Saimme puiston johdolta lämpimän vastaanoton ja kenttäpäällikkö Andyn sekä teknisen johtajan Waynen opastuksella lähdimme tutustumaan puiston ratoihin ja muihin laitteisiin sekä niiden tekniikkaan. Homman nimi kävi selväksi tutustuessamme esimerkiksi vuosilta 1904 ja 1958 peräisin olevien Flying Machines ja Derby Racer -karusellien konehuoneisiin, joissa oli edelleen toiminnassa alkuperäinen, valtava mekaaninen koneisto. Puiston missio on pitää vanhat klassikkolaitteensa toiminnassa siitä huolimatta, että se ei kaikissa tapauksissa ole missään nimessä kustannustehokkain vaihtoehto. Nostalgiannälkäisille jarrumiehille puisto olikin karkkikauppa: vanhoja laitteita ja vuoristoratoja on joka puolella, ja paikka henkii vanhan ajan glamouria, jota ei moderneissa puistoissa voi saavuttaa.

Vaikka puiston puiset vuoristoradat ovat ainutlaatuisia ja niiden pystyssä pitäminen todellinen kulttuuriteko, ei niiden kyytiä voi kehua tasaiseksi – meidän Vuoristoratamme pehmeään ajoon tottuneelle voi tulla yllätyksenä, kuinka raju kyyti esimerkiksi Grand National -radalla (1935) on. Tuki- ja liikuntaelinvaivaiset älkööt toden totta vaivautuko! Hieman yllättäen puiston vanhoista radoista paras kyyti ainakin allekirjoittaneen mielestä löytyi vanhimmassa puuradassa Big Dipperissä, joka on rakennettu jo vuonna 1923. Sen ensimmäinen pudotus oli yllättävän jyrkkä ja vauhdikas. Voi vain kuvitella, minkä elämyksen se on antanut matkustajilleen 96 vuotta sitten, kun verrokkina ei ole ollut tämän päivän isoja ratoja. Ainutlaatuinen kokemus oli myös sympaattinen lapsille ja lapsenmielisille suunnattu pieni puurata Blue Flyer (1934). Vanhoja ratoja operoitiin alkuperäisillä manuaalisilla jarrujärjestelmillä: kierroksen lopussa ja laiturialueella olevia jarruja käytettiin laiturilla sijaitsevista isoista kahvoista. Tietokoneita ja antureita oli turha näistä hienoista vanhoista laitteista etsiä. Uudempaa aikaa edusti viime vuonna auennut Icon, saksalaisvalmisteinen launch coaster, joka oli reilun 16 miljoonan punnan hintalapullaan puiston kaikkien aikojen kallein investointi. Rajallisen tilan vuoksi rata oli rakennettu risteämään puiston muiden laitteiden kanssa, joka toi kyytiin oman lisämausteensa. Testiryhmämme mielestä rata oli oikein hyvä, vaikka esimerkiksi Taigaan verrattuna vauhtia ja intensiivisyyttä olikin hieman vähemmän. Kovan tuulen takia jouduimme odottamaan kierrosta Big One -radalla aivan puiston sulkeutumiseen asti. Big One oli avajaiskesänään 1994 maailman korkein (65 m) ja nopein (120 km/h) vuoristorata, ja pituuttakin sillä on kunnioitettavat 1,7 kilometriä. Isäntämme myönsivätkin, että huolimatta viime vuosien isoista investoinneista Big One on edelleen puiston signature-laite, minkä ymmärtää hyvin kierroksen jälkeen.

Liftin jälkeen rata alkaa jyrkällä pudotuksella ja isojen mäkien ja kaarrosten aikana se kiemurtelee käytännössä koko puiston ympäri. 25 vuoden ikäiseksi radaksi se antaa edelleen hyvän kyydin, ja liftiltä aavalle merelle aukeava näköala auringonlaskuineen on yksi parhaista, mitä minkään vuoristoradalla huipulla voi kokea. Puisto järjestääkin muutaman kerran vuodessa tutustumiskierroksia, joissa pääsee myös käymään kävellen Big Onen liftin huipulla. Kyseisestä elämyksestä kiinnostuneella pitää tosin olla liipaisinsormi F5:llä herkillä asetuksilla, sillä kierrokset myydään loppuun hetkessä. Big Onen jälkeen oli aika sanoa näkemiin puistolle ja isännillemme. Olimme päivän aikana päässeet kierrätämään kaikilla radoilla, konehuoneissa ja myös puiston takapihalla sijaitsevissa halleissa. Monipuoliset tilat konepajasta maalausverstaaseen tuottivat kaikkea mahdollista laitteiden varaosista teemoitusten somisteisiin. Vastaanotto ja vieraanvaraisuus puiston puolesta oli parempaa kuin mitä olisimme koskaan osanneet kuvitella. Matkaseurueemme olikin vaikuttunut puistosta kokonaisuutena, ja vierailu kruunasi hienolla tavalla opintomatkamme. Jarrumiehet suosittelevatkin Pleasure Beachilla vierailua kaikille huvipuistoista kiinnostuneille. Puisto ei ehkä tarjoa modernimpien puistojen adrenaliinia ja uudenkarheita laite-elämyksiä, mutta sen sijaan samanlaista vanhan ajan huvipuistotunnelmaa ei monesta paikasta enää tänä päivänä löydä. Sunnuntaina aika meni kaupunkiin tutustuessa ja ohjelmantäyteisistä päivistä palautuessa, kunnes suuntasimme Manchesterin keskustasta lentoasemalle ja sieltä edelleen paluulennolla Helsinkiin. Takataskuun jäi matkaryhmällemme valtavasti hienoja kokemuksia, joita on hieno muistella seuraavan vuoden ajan. Paluuta harmaaseen arkeen helpotti myös ajatus siitä, että vuoden päästä jarrumiehet lähtevät taas reissuun jonnekin päin maailmaa...

linnanmäkeläiset ry linnanmäk

llitus 2020 hallitus 2020

linnanmäkeläiset ry linnanmäk 54

keläiset ry linnanmäkeläiset ry

hallitus 2020 hallitus 20

Suvi Saari

Jasmiina Aakkula

Senni Kallio

Vera Nyblin

Daniela Taddele

Ella Monnberg

Linnea Lahti

Emmi Holmlund

Puheenjohtaja

Varapuheenjohtaja, Graafinen suunnittelija Sihteeri

Taloudenhoitaja

Sihteeri, Taloudenhoitajan assistentti

Jäsenlehden päätoimittaja

Tapahtumavastaava

Tiedottaja, Jäsenlehden päätoimittaja

Matilda Stirkkinen

Emmi Setälä

Jäsenvastaava

Tiedottaja

Eetu Vienonen

Laura Tähtinen

Ravintolavastaava

Urheiluvastaava

hallitus 2020 hallitus 20

keläiset ry linnanmäkeläiset ry 55

Linnanmäkeläiset ry:n jäsenlehti N:O 76