Fuksi santsikierroksella

teksti ja kuva Frans Duldin

KLISEISESTI SYKSY ON varma merkki koulun alkamisesta. Korjaan: yliopiston alkamisesta, niin kuin meille fukseille tervetuloluennolla painotettiin. Kuitenkaan tämä ei ole minulle ensimmäinen fuksisyksy, vaan jo toinen. Aloitin ensimmäistä kertaa korkeakouluopintoni Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulussa vuonna 2012, pääaineena ympäristöpolitiikka ja aluetiede. Olin tuolloin 20-vuotias. Jos olisin ollut tyytyväinen siellä saamaani opetukseen, en olisi nyt kirjoittamassa tätä tekstiä. Ensimmäinen opiskelupaikka on vähän kuin laivanupotus. Se saattaa kyllä osua, mutta et tiedä varmasti uppoaako? Yhteiskunnasta ja ympäristöstä aina kiinnostuneena, ei Tampere ollut lopulta minulle loppujen lopuksi oikea paikka. Syy tähän oli yksinkertainen: tarjottava koulutus ei vastannut odotuksiani.

ENSIKOSKETUKSEN UEF:ÄÄN sain keväällä 2014, jolloin tulin Joensuuhun suorittamaan JOO-opintoja, eli joustavaa opinto-oikeutta. JOO-opinnot olivat minun kohdallani keino paikata Tampereella jäänyttä, ympäristöalan ehkä keskeisintä alaa: ympäristölakia. Viimeistään silloin tajusin, että Joensuun oikeustieteen laitos tarjoaa kaiken sen, mitä haluan yliopisto-opiskelultani. Siitä se ajatus sitten lähti, tein siirto-opiskelija hakemuksen ja täällä sitten ollaan! Tulen erikoistumaan ympäristöoikeuteen. Täytyy sanoa, että opiskelumotivaatio on aivan toista luokkaa, kun pääsee opiskelemaan sitä mitä todella haluaa.

”Täytyy sanoa, että opiskelumotivaatio on aivan toista luokkaa, kun pääsee opiskelemaan sitä mitä todella haluaa.”

OLEN SIIS JO TALLUSTELLUT rakkaalla kampusalueellamme jo aiemmin. Kuitenkin silloin olin ”muukalainen”, joka on vain ”vierailemassa”. Vaikka yliopistokäytännöt ovat ympäri Suomen samankaltaisia, se ei tarkoita läheskään, että ne olisivat samanlaisia. Jouduin tuolloin opettelemaan kaikki UEF:n käytännöt itse. Se oli todella vaivalloista, enkä ikinä suosittelisi sellaista muille. Kuitenkin tämä syksy on ollut minulle suhteellisen helppo asettautua, kaikki on jo valmiiksi tuttua. Asun-

nonkin sain, kumma kyllä suhteellisen helposti. Voisin siis sanoa, että jatkan siitä mihin vuosi sitten täällä jäin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten olisi täysillä fuksiviikoilla mukana, päinvastoin! Olen nauttinut fuksivuodestani todella paljon. Tuutorit, opiskelijatoverit ja koko yleinen ilmapiiri ovat olleet aivan mahtavia! Lisäksi olen todella tyytyväinen opiskelijakeskeiseen opetuskulttuuriin täällä Joensuussa!

PORISTA MUUTTANEENA kotimatkani piteni vaatimattomasta 150 kilometristä, 550 kilometriin. VR:n junareittien juustohöylä ei ainakaan auta asiaa. Nyt ymmärrän kuitenkin, että sillä ei ole mitään merkitystä. Tarjottava opetus ratkaisee!

TOIVOTAN KAIKILLE OIKEUSTIETEILIJÖILLE ANTOISAA OPISKELUVUOTTA!