Millainen on oikeustieteen koulutuksen tulevaisuus?

Millainen on oikeustieteen koulutuksen tulevaisuus?

Valtioneuvosto myönsi Itä-Suomen yliopistolle oikeustieteen maisterin tutkinnonanto-oikeuden 1.8.2013 alkaen kesäkuussa 2012. Manipuluksen toimitus kysyi tutkinnonanto-oikeuden, ja sen myöntämisen saaman kritiikin, innoittamana Lakimiesliiton toiminnanjohtaja Jorma Tilanderilta, Lakimiesliiton opiskelijajäsen Ted Apterilta sekä Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen laitoksen johtaja Tapio Määtältä millaisena he näkevät oikeustieteellisen koulutuksen tulevaisuuden. (Toim. huom. pyysimme vastauksia kysymyksiimme oikeustieteen koulutuksesta myös Jan Vapaavuorelta, joka ei halunnut kommentoida asiaa.)

1.Millainen on laadukas ja tehokas oikeustieteellistä koulutusta antava yksikkö?

2. Yleinen koulutuspoliittinen linja tukee yliopistojen ja niiden eri yksiköiden profiloitumista. Onko oikeustieteellistä koulutusta antavien yksiköiden tarpeellista profiloitua, jotta saavutetaan kustannustehokas yksikkö?

3. Kuinka oikeustieteellistä tutkimusta tulisi kehittää?

4. Kuinka paljon resursseja laadukkaan oikeustieteellisen yksikön tulisi ohjata tutkimukseen? 5. Millaista oikeustieteen opetuksen tulisi olla, jotta koulutusta tarjoavasta yksiköstä valmistuisi laadukasta ja ammattitaitoista työvoimaa? Mitä tällainen koulutus sisältää?

6. Millaisen koulutuksen omaava henkilö soveltuu opetustehtäviin oikeustieteen maistereita tuottavassa yksikössä?

7. Millaista juridista osaamista tulevaisuuden juristit tarvitsevat?

8. Vapaa sana Teksti: Mari Kokko

Lakimiesliiton toiminnanjohtaja Jorma Tilander:

1. Laadukas oikeustieteellinen yksikkö on sellainen, jossa opettavat kunkin oikeustieteen alan parhaat asiantuntijat, ja jonka opiskelijat ovat motivoituneita ja sitoutuneita opiskeluun. Koulutusta on myös pystyttävä antamaan kaikilla tasoilla jatkokoulutukseen asti riittävän laaja-alaisesti. Laadukkaassa yksikössä vallitsee hyvä yhteishenki ja opettajat ovat sitoutuneita koulutuksen kehittämiseen.

2. Profiloitumista huomattavasti tärkeämpää on turvata korkeatasoinen yleistutkinto-opetus kaikilla oikeustieteen aloilla. Profiloituminen tulee kyseeseen vain siltä osin kun se ei vaaranna yleistutkinto-opetuksen tasoa ja silloinkin sen tulee olla todellista, yksikön omiin erityisiin vahvuuksiin perustuvaa. Hallinnollisesti luodut keinotekoiset painopistealat eivät ole aitoa profilointia.

3. Opetus- ja tutkimushenkilöstölle on annettava riittävästi aikaa paneutua tutkimustyöhön. On myös tärkeää turvata tutkimuksen sisällöllinen monimuotoisuus. Tarvitaan käytännöllistä ja teoreettista, lainopillista ja yleistieteellistä sekä kotimaisilla ja vierailla kielillä julkaistavaa tutkimusta. Tutkimuksen arviointityökalujen on sovelluttava alalle. Luonnontieteitä voidaan mitata kansainvälisten referee-artikkeleiden määrällä, mutta oikeustieteiden arviointiin tämä mittari sopii varsin huonosti. Ylipäätään on lähdettävä liikkeelle alan käytännöistä, tavoitteista ja kulttuurista. Kansainvälinen, monitieteisissä ryhmissä julkaistava tutkimus on yksi tapa tavoitella huipputuloksia, muttei suinkaan ainoa. Oikeustieteitä ei pidä puristaa muiden tieteellisten kulttuurien muottiin.

4. Yliopisto-opetuksen tieteellisyyden ja kriittisyyden turvaamiseksi jokaisen yliopistossa vakituisesti työskentelevän opettajan tulee harjoittaa jatkuvasti itsenäistä tutkimustyötä. Tutkimukselle on myös varattava riittävästi aikaa. Yksiköiden varainhankinnan tulee lisäksi olla sillä tasolla, että on mahdollista palkata päätoimisia tutkijoita. 5. Oikeustieteen opiskelun tulee sisältää laajojen aineistojen itsenäistä lukemista, omaa kirjoittamista ja suullista argumentointia. Opiskelijan tulee saada kaikista suorituksistaan, sisällöllistä ja rakentavaa palautetta. Korkeakoulupedagogiikka on keskeinen opetuksen tuki ja nostaa tutkintojen laatua. Tärkeää on erilaisten opetusmuotojen monipuolinen ja tarkoituksenmukainen hyödyntäminen. Lisäksi olisi hyvä, jos tieteellisen pätevyyden lisäksi opettajalla olisi käytännön kokemusta lakimiesammateista. Jo opintojen aikana muodostunut ymmärrys työelämän vaatimuksista ja mahdollisuuksista nopeuttaa kiinnittymistä lakimiehen uraan.

6. Varsinaisiin opetustehtäviin valittavien henkilöiden täytyy olla omalla alallaan tieteellisesti päteviä ja heillä tulee olla vähintään tohtorintutkinto suoritettuna. Lainopillisilla aloilla opetushenkilöstön on syytä olla myös pohjakoulutukseltaan lakimiehiä. Muilla aloilla lakimiestutkinnon suorittamista voidaan pitää lähtökohtana, josta poiketaan vain harvoin. Pedagoginen koulutus on opettajalle etu.

7. Kyky ottaa uusia aihealueita ja normistoja haltuun muodostuu yhä olennaisemmaksi, kun maailma oikeudellistuu, kansainvälistyy ja monimutkaistuu. Yhä tärkeämmäksi käy ymmärtää eri oikeusjärjestysten ja -kulttuurien välisiä eroja sekä Suomen oikeuden ominaispiirteitä ja asemaa tässä kokonaisuudessa. Toisaalta yksittäisten normien muistamisen merkitys vähenee entisestään. Oikeudellisen ajattelun perusteiden hallinta on juristin osaamisen kivijalka myös tulevaisuudessa.

8. Lakimieskoulutuksen tulee jatkossakin perustua laadukkaisiin tuomarikelpoisiin yleistutkintoihin. Niille riittää kysyntää työmarkkinoilla myös tulevaisuudessa.

Lakimiesliiton hallituksen opiskelijajäsen Ted Apter:

1. Riittävän iso, jotta mahdollistetaan eri oikeudenaloissa asiantunteva opetus. Opetushenkilökunnalla on oltava pedagogiset opinnot suoritettuina. Suuruusvaatimus koskee myös tutkimusta, jotta saadaan varmistettua tutkimuksen resurssit. Suomen kokoisessa maassa ei koulutuspoliittisesti ole tarkoituksenmukaista lisätä oikeustieteellisten yksiköiden määrää, koska kapeat osaamisresurssit jakautuvat tuolloin suurempaan yksikkömäärään. Koulutuksen sekä tutkimuksen kehittämissuunnitelman mukaan pienissä pisteissä vetovoimaan ja opiskelijoiden työllistymiseen liittyvät ongelmat ovat yleisimpiä. 2. Oikeustieteellinen tutkinto tulee tulevaisuudessakin säilyttää aidosti yleispätevänä tutkintona, joka tarjoaa pohjan monenlaisiin ammatteihin valmistumisen jälkeen. Koulutusyksikön profiloituminen muodostuneekin kynnyskysymykseksi lähinnä tilanteessa, jossa yksikkö on lähtökohtaisesti liian pieni eikä ole mahdollisuuksia panostaa laaja-alaisesti kaikkiin oikeuden aloihin.

3. Kansainväliseen ja oikeusvertailevaan tutkimukseen tulee panostaa entistä enemmän oikeusjärjestyksen kansainvälistymisen myötä. Oma lisänsä on sillä, että opetushenkilöstölle mahdollistetaan myös kansainvälinen vaihtomahdollisuus. Tärkeää on, että tutkimustyölle mahdollistetaan riittävä aika opetuksen kuitenkaan kärsimättä.

4. Ilman jatkuvaa laadukasta tutkimusta ei myöskään ole laadukasta koulutustakaan. Opetuksen on perustuttava uusimpaan ja parhaaseen mahdolliseen tietoon, joten jokaisen yliopistossa vakinaisesti opettavan on harjoitettava itsenäisesti tutkimustyötä.

5. Nykyisellään tarjottava laaja-alainen koulutus yhdistettynä keskimäärin korkeisiin tenttivaatimuksiin tuottaa hyvän yleiskuvan oikeustieteen kentästä. Se, että opiskelijoille tarjottaisiin enemmän pienryhmämuotoista opetusta, voisi olla hyvä asia. Opiskelijoilla on oltava oikeus suunnilleen samantasoiseen OTM-tutkinnon opetukseen ympäri Suomen.

6. Oikeudenalojen opettajilla on oltava itsellään juristin koulutus, oman alansa riittävä tieteellinen pätevyys ja vähintään tohtorintutkinto. Pedagogiset opinnot tarvitaan myös.

7. Ehdoton lähtökohta on monipuolinen kaikki oikeudenalat kattava koulutus. Tämän lisäksi tulee vastata kansainvälistyvän työelämän haasteisiin. Poikkitieteellisellä koulutuksella voidaan monipuolistaa ja syventää juristien osaamispotentiaalia. Opiskelijoilla on oltava mahdollisuuksia kansainväliseen opiskelijavaihtoon.

8. Ammatillista kehittymistä edesauttaa oman alan työkokemus opintojen ohessa. Lähes kaikki oikeustieteen opiskelijat tekevät opiskeluaikanaan oman alansa töitä. Oman alan opiskeluaikainen työkokemus vaikuttaa huomattavasti valmistumisen jälkeiseen laadulliseen työllistymiseen.

Oikeustieteen laitoksen johtaja Tapio Määttä:

1. Riittävästi osaavaa henkilökuntaa, joka kiinnostunut opetuksen kehittämisestä, joka tekee aktiivisesti tutkimusta ja joka on yhteiskunnallisesti verkottunutta. Yksikön laadukkuutta voidaan mitata esimerkiksi julkaisuaktiivisuudella, täydentävän rahoituksen määrällä ja henkilökunnan asiantuntijatehtävien määrällä.

2. Oikeustieteelliset tutkinnot ovat yleistutkintoja, joiden tulee kaikissa alan koulutusyksiköissä olla samantyyppisiä. Myös Itä-Suomen yliopiston oikeustieteelliset tutkinnot tulevat olemaan aitoja, laaja-alaisia yleistutkintoja.

3. Täydentävän rahoituksen merkitys tulee oikeustieteellisen koulutuksen perusedellytysten turvaamisessa olemaan tulevaisuudessa yhä tärkeämpää. Oikeustieteiden täydentävän rahoituksen lisääminen edellyttää kansainvälisen tutkimusyhteistyön vahvistamista ja valmiutta monitieteiseen yhteistyöhön muiden tieteenalojen kanssa.

4. Laadukas opetus edellyttää perustakseen korkeatasoista tutkimusta. Yksiköiden tutkimusintensiivisyyttä voidaan mitata eri tavoin. Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen tavoitteena on 10 % tohtoreiden ja maistereiden suhde ja 40 % täydentävän, kilpaillun rahoituksen osuus laitoksen kokonaisrahoituksesta. Laitos tulee olemaan siis erittäin tutkimuspainotteinen verrattuna muihin oikeustieteellisiin koulutusyksiköihin. Tämä edellyttää ja tarkoittaa myös perusrahoituksen käyttämistä mm. tutkijakoulutukseen ja kansainväliseen verkottumiseen.

5. Aitojen, laaja-alaisten yleisjuristitutkintojen perusta on kaikille pakollisissa yhteisissä opinnoissa. Opetusmuotojen tulisi olla sellaisia, että ne kehittävät lakimiesammateissa (tuomarina, asianajana ja syyttäjänä) tarvittavia valmiuksia itsenäiseen oikeudelliseen argumentointiin. Itä-Suomen yliopistossa tullaankin panostamaan erityisesti seminaarimuotoiseen pienryhmäopetukseen ja kirjoittamisvalmiuksien kehittämiseen. 6. Yliopisto-opetus perustuu tutkimukseen. Myös oikeustieteellistä koulutusta antavassa yksikössä jokaisen opettajan on tehtävä tutkimusta siltä alalta, miltä opetusta antaa. Monella oikeudenalalla (esimerkiksi perhe-, rikos- ja prosessioikeudessa) olennainen vaatimus oikeustieteellisessä koulutuksessa on myös esimerkiksi tuomioistuinharjoittelun kautta hankittu oikeudenalan käytännöllinen hallinta.

7. Monipuoliset argumentaatiotaidot, vuorovaikutusvalmiudet

Jan Vapaavuori:

Useastakin eri syistä en kuitenkaan enää halua jatkaa keskustelua tästä aiheesta.