Selviytymistarina

ojentaa tuolin aina, kun daami on istuutumassa. Yleensä tämä tehdään vain oikealla puolella istuvalle, mutta kohteliasta on tehdä tämä myös toisella puolella istuvalle daamille, jos tällä ei ole paria. Naiset istuutuvat aina ensin, ja pienessä pöydässä miehet eivät istu ennen kuin kaikki pöydän naiset ovat istuneet. Mies muistaa aina nousta, kun pöytäseurueeseen kuuluva vieressä istuva nainen osoittaa nousemisen merkkejä ja auttaa mahdollisesti tuolin kanssa. Sama tulee kyseeseen, kun nainen on saapumassa takaisin pöytään.. Näin ollen vuosijuhlat ovat miehille oiva tilaisuus osoittaa ritarillisuutta ja päästä vastakkaisen sukupuolen suosioon! Jos omassa pöydässä on ihmisiä, joita et entuudestaan tunne, on kohteliasta aluksi esittäytyä, ja pitää puhetta yllä myös muiden kuin tuttujen kanssa koko tilaisuuden ajan. Juhlissa pöytäseurue muodostaa pienen yhteisön, jossa kenenkään ei pitäisi tuntea itseään ulkopuoliseksi.

Vuosijuhlat ovat kolmen ruokalajin illalliset, joissa nautitaan hyvästä ruuasta ja juomasta. Juhlajuomia tulee kuitenkin nauttia harkiten. Juhlan aikana pidetään puheita, joiden aikana on kohteliasta olla hiljaa, vaikka puhe tuntuisikin puuduttavalta. Puheiden ja laulujen aikana ei ole soveliasta myöskään syödä eikä juoda. Vuosijuhlissa lauletaan myös yhteislauluna juomalauluja, jotka löytyvät lauluvihkosta. Lasia kohotettaessa, esimerkiksi maljoja nostettaessa laulujen jälkeen, mies katsoo ensin oikealla puolella istuvaa henkilöä, sen jälkeen vasemmalla puolella olevaa ja viimeiseksi vastapäätä istuvaa daamiaan. Nainen toimii päinvastaisessa järjestyksessä. Kohotettaessa lasit eivät kosketa toisiaan vaan kilistelyn korvaa pieni nyökkäys. Ilta päättyy tanssiaisiin. Hyvän tavan mukaista on, että herrat tanssivat ainakin ensimmäisen tanssin oman daaminsa kanssa, mutta illan aikana tanssittavat myös muita pöytäseurueeseensa kuuluvia naisia. Näin ollen, jos valssin askeleet ovat päässeet unohtumaan, suosittelemme niiden pikakertausta Legion tanssikurssilla, joka järjestetään ennen vuosijuhlia Legion salivuorolla. Tarkempi ajankohta ilmoitetaan myöhemmin.

Mikä Sillis?

Sillis eli silliaamiainen järjestetään vuosijuhlia seuraavana päivänä. Juhlijat kokoontuvat sillikselle viettämään dagen efteriä yhteisvoimin. Silliksen pitopaikka ilmoitetaan vuosijuhlassa, johon saakka pitopaikka on tarkkaan varjeltu salaisuus. Silliksen pukukoodi on haalarit ja meno on vuosijuhlia rennompaa. Silliksellä nautitaan pientä suolaista sekä tasaavaa juomapuolta, ja juhlafiilikset lähtevät taas uuteen nousuun. Näin ollen, vaikka olo ei olisi edellisen päivän juhlien jälkeen parhaimmillaan, sillis on ainut oikea paikka jatkaa juhlintaa!

Vuosijuhlat 2011 pähkinänkuoressa:

Legio Ostiensis ry:n 14. vuosijuhlat lauantaina 19.11.2011 klo 18.00 Teatteriravintolassa (Ranta-katu 20). Illalliskortin hinta jäsenille 55 €, muille 60 €.

Ilmoittautuminen vuosijuhlille alkaa 1.10 ja päättyy 23.10. Ilmoittautumiset vuosijuhlavastaava Marille osoitteeseen vuosijuhlat@legio.fi. Paikkoja riittää 100 ensimmäiselle ilmoittautuneelle! Ilmoittautuessasi mainitse mahdolliset ruoka-allergiat.

Lisätietoja Legion nettisivuilta www.legio.fi.

Elisa Vornanen

Siinä se vihdoin on. Ensimmäinen vuosi yliopistossa on nyt paketissa, ja on aika pohtia hieman, mitä jäi käteen. Ensimmäiset päivät uudessa koulussa, uudessa kaupungissa, uusien ihmisten ympäröimä menivät ohitse jossain huuman ja pakokauhun hauskassa coktailissa. Yritimme miettiä tulevien tutorkavereideni kanssa, mitä ihmettä ensimmäisinä päivinä tehtiin, ja melko samoilla alkuhuuman sekavilla linjoilla menivät muutkin: paljon tehtiin kaikenlaista, mutta mitä ja missä, siinäpä hyviä kysymyksiä.

Toki uusi alku tuntemattomassa kaupungissa oli aluksi jännittävä, jopa hieman pelottava. Jonkin sortin mutanttiperhosia mahassani lennellen astelin ensimmäisenä päivänä yliopiston pihalle etsimään viininpunahaalarisia tutoreita. Tai no, jos rehellisiä ollaan, niin en todellakaan tiennyt edes, että mitä etsin pihalta. Onnekseni olin tutkinut Legion nettisivuja jo aikaisemmin ja tunnistin tutut haalarit kaikesta siitä sekamelskasta, joka yliopiston pihan oli kansoittanut tuona uuden elämäni ensimmäisenä päivänä. Kerroin nimeni ääni täristen edessäni sopivasti palloilevalle blondille tutorille. Tietenkään mikään ei ikinä mene niin kuin elokuvissa – nimeäni ei löytynyt kenenkään listalta. Siinä vaiheessa ehdin hyvin käydä läpi mielessäni, kuinka olin mokannut pahasti jossain kohtaa ilmoittautumisprosessia, ja minut heitettäisiin pihalle jo ensimmäisenä päivänä, ennen kuin ehdin jalallanikaan yliopistoon edes astua. En kuitenkaan nähtävästi ollutkaan mokannut aivan peruuttamattomasti: pikkuinen tietokatkos johtui siitä, että olin saanut opiskelupaikan jo vuosi sitten, pitänyt välivuoden, ja nyt listoissa oli vain tämän vuoden uudet oppilaat. Onnekseni olin joka tapauksessa hyvin tervetullut. Voi sitä helpotuksen syvää huokausta: ”Saan sittenkin aloittaa opiskelut Itä- Suomen yliopistossa, oikeustieteiden laitoksella, yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunnassa opiskellen oikeustieteitä”. Voi että se kuulostaakin hienolta ääneen sanottuna, sisäinen snobini herää yhä joka kerta, kun kerron missä ja mitä opiskelen.

Ensimmäiset päivät olivat yhtä juoksua ympäriinsä paikasta toiseen ja infosta kolmanteen. Loppujen lopuksi olin vielä hieman enemmän sekaisin ja eksyksissä. Mikä näistä rakennuksista olikaan se, missä AU100 luentosali sijaitsee? Niin mitkä kirjaston tietokoneet, joista en ole ikinä kuullutkaan? Ja voi sitä järkytystä kun tajusin, että kouluruuasta pitää maksaa! Missä ovat lukion ilmaiset jälkkärirahkat santsikuppeineen?! Infoista en paljoakaan muista, muuta kuin sen ahdistavan tunteen, että en todellakaan osaa mitään ja en tule niitä oppimaankaan: ”Pitäkää weboodinne ja HOPS:inne, liian monimutkaista näille kesäloman kyllästämille aivoille!” No ei huolta uudet fuksipallerot, kyllä ne siitä selviävät ajan kanssa. Jos allekirjoittanut tekniikan ihmelapsikin on selvinnyt kutakuinkin elossa näistä ihanuuksista, tulette tekin selviämään – ainakin toivottavasti.

Sitten siihen tärkeimpään, eli opiskelijaelämään. Ai ai, suoraan sanottuna paras osio koko opiskelussa, enkä edes yhtään liioittele. Itse suosin alusta asti sosiaalisen verkoston luomista, mitä en kyllä kadu ollenkaan. Tulokset olivat kyllä sitten nähtävissä ennen joulua kotiin lähtiessä. Ravasin bileissä ja kekkereillä pää kolmantena jalkana koko syksyn tahtina parhaimmillaan kolmet bileet viikossa. Arvatenkin tämän sosiaalisen elämän luominen alkoi jossakin vaiheessa näkyä myös opintojen etenemisessä, tai lähinnä ehkä siinä, että ne eivät edenneet ollenkaan. Hylättyjä tuli toistensa perään, tai sitten mentiin rimaa hipoen läpi ja hypittiin onnesta. No, eipä tarvinnut hyppiä tai surkutella yksin: tässä kohtaa se vaivalla hankkimani sosiaalinen verkosto oli samassa veneessä ja