Pääkirjoitus

Legio Ostiensis ry:n ainejärjestölehti Itä-Suomen yliopiston oikeustieteilijöiden opiskelijajulkaisu Päätoimittaja

Milla Määttä

Kirjoittajat tässä lehdessä:

Outi Saarinen, Aki Reinimäki, Mari Kokko, Elisa Vornanen, Iida Kuusrainen, Milla Määttä

Taitto

Milla Määttä

Yhteystiedot

sähköposti: hallitus@legio.fi nettisivut: www.legio.fi postiosoite: Legio Ostiensis ry Oikeustieteet Itä-Suomen yliopisto PL 111 80101 JOENSUU 1. vuosikerta, 3. numero.

Milla Määttä

Kiireestä kantapäähän

Pysähtymisen vaikeus näyttäytyi minulle arvoituksellisuudessaan kesän lopulla. Olen koko tähänastisen nuoruusikäni kuulunut siihen ärsyttävään ”jokapaikanhöylä” -joukkoon, jolle kalenterin täyttäminen mitä ihmeellisimmillä menoilla kuuluu ihmisen perustarpeisiin. Kevään ja kesän aikana kunnianhimoinen opiskelutahtini edellytti kuitenkin, että säilyttääkseni nukkumisen osana päiväjärjestystäni opintoihin uhraamani lisäpanos oli irrotettava kaikista muista menoista.

Pelkästään opiskeluun keskittyminen kävi mahdottomaksi hyvin nopeasti. Kun päivän kulku ei edennyt enää kalenterimerkintöjen mukaan, minulle kävi yllättävän helpoksi ohjautua ”vahingossa” tekemään työvuoroa, kokkailemaan, seikkailemaan vuokra-asuntosivuille, kahvittelemaan ja jopa siivoamaan. Kesäkuussa innoistuin onneksi kanditutkielmastani niin, että keskittymiseni opintotehtävään oli suorastaan ennennäkemätöntä. Ilmojen lämmetessä työpiste siirtyi parvekkeelle, jossa kesätuulten lämmössä kukoistanut innostukseni kuitenkin koki taantumuksen, kun luin laitoksen kirjoitusohjeesta, ettei kandidaatin tutkielma ”ole tutkimus sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan kirjoitusharjoitus” .

Kun opintojeni suoritustahti aloitti hidastumisensa, aikaa oli käsilläni taas aivan liikaa. Kuvittelin viettäväni leppoista kesälomalaisen elämää, töiden ollessa turhankin osa-aikaisia ja kaiken maailman deadlinejen odotellessa kaukana tulevaisuudessa. Syksyn kynnyksellä edessä odottelevat muuttohässäkät painoivat kuitenkin salaa mieltäni; epäselviä olivat pitkään mm. asuinkaupunki, asunnon löytäminen, muuttokuljetuksen järjestyminen ja koko paketin taloudellinen puoli.

Kaikki järjestyi kaikesta huolimatta hyvinkin kivuttomasti. Kesän olematon päivärytmi oli kuitenkin jättänyt minulle ilmeisesti liikaa aikaa pähkäillä asioita ja niiden sujumista, ja tyhjentäessäni viimeisiä roskia vanhasta asunnostamme kroppa sanoi STOP. ”Kesälomalaisen stressitön arki” olikin ollut pelkkää silmänlumetta jopa itselleni. Toimettomuus ja tyhjä kalenteri. Ajatus siitä, että syksy kuluu lähinnä kirjoitellessa esseetehtäviä itsekseni. Ei luentokursseja, kokouksia, suunnittelua. Tässäkö se kanditutkintokin oli? Jokapaikanhöylän ajoi ahdistukseen se, ettei tekemistä ollutkaan tarpeeksi?

Pysähdyin vihdoin tarkastelemaan kykyjäni, tarpeitani ja heikkouksiani. Rakastan opiskelua ja akateemista vapautta. Tarvitsen vertaistukea muilta opiskelijoilta. Työelämäorientoituneisuus ahdistaa. Pelkkä pänttääminen ilman harrastuksia, virkistäytymistä ja ihmisiä ympärillä ajaa minut hulluksi. Kalenterini saa ja sen tulee täyttyä. Minun täytyy kuitenkin myös oppia olemaan hetki toimettomana – pysähtyä.

Suosittelen kaikille, sekä uusille että vanhoille opiskelijatovereille, pysähtymiskokeilua. Omien menojen, kiireiden ja vielä tekemättömien tehtävien kanssa facebookissa kehuskelu on yksinkertaisesti ärsyttävää, eikö? Pysähtymällä tarkkailemaan omaa tahtia ja tarpeita ihan itsekseen voi huomata, että opiskelu on mahtavaa puuhaa, harrastukset nautinnollisia, ystävät ja kaverit huippuseuraa ja opiskelijariennotkin välillä tarpeen. Samalla voi myös havaita, että toimettomuuskin on joskus sallittua. Eikä sitten verrata omaa tahtia muihin, jooko?