Neuvola ja kouluterveys nro 3/2019

Neuvola

ja kouluterveys

3

2019

IBD koulussa Yhteistyövanhemmuus suojaa lasta

Kolmas lapsi ja syntymäseikkailut Terveyden edistämisen ja ehkäisevän lastensuojelun ammattilehti

PIENIN ASKELIN KOHTI KASVUA JA KEHITYSTÄ Kasvava lapsi tarvitsee oikeanlaisia rasvahappoja ja D-vitamiinia kasvuun ja kehitykseen. Lapsen elimistö saa hyvää, pehmeää rasvaa kasvirasvoista. Keiju-levitteet edistävät lapsen normaalia kehitystä osana monipuolista ruokavaliota ja terveellisiä elintapoja.

PIENI VALINTA, ISO VAIKUTUS.

keiju.fi

Neuvola ja kouluterveys

3

2019

Neuvola ja kouluterveyslehti 19. vuosikerta Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa Julkaisija Lapsi 2000 ry www.lapsi2000.fi Päätoimittaja Matti Rimpelä matti.rimpela@uta.fi Toimituspäällikkö Seija Sihvola seija.sihvola@gmail.com Tämän numeron avustajat Hannu Hausen Riittakerttu Kaltiala-Heino Aura Korppi-Tommola Virve Laivisto Sari Taipale Leena Tuutijärvi Hannu Vierola Kannen kuva

Seija Sihvola Yhteistyökumppanit Lasten terveysfoorumi Toimitus: Tykkitie 2, 02100 Espoo  050 330 4890 Osoitteenmuutokset vain sähköpostilla: seija.sihvola@gmail.com Ulkoasu Artea tmi/JH, Porvoo tea.itkonen@artea.fi Ilmoitusmyynti Tmi Johanna Pelto  040 903 0141 johanna@johannapelto.fi Tuottaja / Tilaukset Artea tmi  040 557 4223 tea.itkonen@artea.fi Painopaikka Forssa Print, Forssa ISSN 1458-1000 Lapsi 2000 ry on 1999 perustettu lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijajärjestö, joka toimii tiedon- ja tuenantajana lapsiperheille ja alan ammattilaisille. Järjestö toimii myös vaikuttajajärjestönä ajamalla lasten ja nuorten hyvän elämän edistämistä niin paikallisella kuin valtakunnankin tasolla. Asiantuntijajäseninä on lääkäreitä, hammaslääkäreitä, terveydenhoitajia, kätilöitä, farmasia-alan asiantuntijoita, psykologeja, ravitsemusterapeutteja, sosiaalialan ja liikunnan ammattilaisia ja tutkijoita.

3

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

6 TÄSSÄ NUMEROSSA 4 5 6 8 10 12 16 18 19 20 21 23 24 26 27 28 29 30 31

Tapahtumakalenteri Pääkirjoitus Sukulapset sydäntä lähellä IBD koulussa Kivessyöpä lisääntyy Perhepesät Käypä hoito: Virtsatieinfektiot

12

TES Hannu Vierola Kenen pitää tehdä mitä?

Antibiootit ja mikrobiomia Blogista Aktiivisuutta Alpeilla Sota-aika ja lasten talkoot Lasten kariestilanne Uimataito on huimataito Kirjat Syntymäseikkailut Väitös suolistomikrobeista Väitös aineenvaihdunnasta

27

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

3

Tapahtumakalenteri

Tapahtumakalenteri Valtakunnalliset Neuvolapäivät 29.-30.10.2019 HELSINKI CONGRESS PAASITORNI Tämän vuoden Neuvolapäivien teemana on Neuvola arjessa mukana – ennaltaehkäisyä kaikenlaisiin perheisiin. Kohderyhmänä ovat äitiys- ja lastenneuvolatyötä tekevä henkilöstö, neuvolan yhteistyökumppanit, kaikki alle kouluikäisten lasten kanssa toimivat, opiskelijat ja kunnallisessa päätöksenteossa mukana olevat henkilöt.

Aiheita mm. LT Riikka Riihonen: Neuvola lapsen resilienssin tukena, Asiantuntija Mimmi Koukkula Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen estämisen toimintaohjelma – ohjeita ja suosituksia neuvolalle.

Järjestäjät: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja sosiaali- ja terveysministeriö (STM) Lisätietoja Tuovi Hakulinen, THL, puh. 029 524 7109

Lasten terveyskäräjät 4.11.2019 SOSTE, YLIOPISTOKATU 5 Seminaarissa käsitellään vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen merkitystä lasten hyvinvointiin ja myöhempän elämään.Tutkimustulosten valossa tarkastellaan vanhempien läsnäolon, perheolojen ja palveluiden merkitystä sekä lapsiperheköyhyyden vaikutuksia lapsen hyvinvointiin. Seminaarissa kuullaan myös lasten omia ajatuksia päivän teemaan.

Kohderyhmänä ovat päättäjät, kehittäjät, opettajat, varhaiskasvatuksen opettajat, terveydenhoitajat, järjestötoimijat sekä muut lasten parissa toimivat.

Tilaisuus tehdään yhteistyössä Eduskunnan Lapsen puolesta -ryhmän ja Lasten terveysfoorumin kanssa.

Lisätietoja: paivi.nykyri@soste.fi

4

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

Pääkirjoitus

Kiusaamisen vastustamisesta luovan yhdessä toimimisen oppimiseen Ì Matti Rimpelä

Vuoden 1996 Kouluterveyskyselyssä joka kolmas 8-9. luokkien oppilas oli kokenut kiusaamista lukukauden aikana, kerran viikossa tai useammin 8 prosenttia pojista ja 5 prosenttia tytöistä. Viimeisimmissä kyselyissä (2015 ja 2017) noin 6 prosenttia samojen luokkien oppilaista oli kokenut kiusaamista kerran viikossa tai useammin.

Toistuvan kiusaamisen hienoinen väheneminen on myönteistä. Mutta tuorein tieto tarkoittaa, että jokaisessa ikäluokassa on yli 3 000 lasta, jotka kokevat peruskoulun yläluokilla toistuvaa kiusaamista.

Koulukiusaamisen vähentämiseksi on kehitetty ja otettu laajasti käyttöön Kiva Koulu –ohjelma. Kiusaamista on vastustettu sadoissa muissa hankkeissa, projekteissa ja kampanjoissa. On perusteltua kysyä, onko kiusaamisen vähentämisessä omaksuttu strategia kestävä vai olisiko sitä tarkistettava. Onko tarjolla vaihtoehtoja?

Olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että omaksumamme kiusaamisen vähentämisen strategia ei ole kestävä. Sitä on pikaisesti arvioitava kriittisesti. Strategiaa tulisi uudistaa ainakin kolmessa suunnassa.

Kiusaaminen on usein väkivaltaa Kiusaamista vähätellään sanomalla, että se kuuluu lasten kehitykseen, ’pojat ovat poikia’. Mutta mitä tarkoitamme ’kiusaamisella’? Sana kattaa aivan liian laajan kokonaisuuden kiusoittelusta raakaan väkivaltaan.

Olemme erottaneet kiusaamisen väkivallasta. Esimerkiksi THL:n raportoi Kouluterveyskyselyn tulokset kiusaamisesta ja väkivallasta eri luvuissa (Työpaperi 15/2018). Kiusaaminen yhdistetään syrjintään, ei väkivaltaan.

YLE:n tuoreen uutisen mukaan EteläKarjalassa ilmoitetaan poliisille koulussa esille tulevat lainvastaiset teot kuten pahoinpitely, laiton uhkaus, varkaus, kunnianloukkaus ja viestintäsalaisuuden loukkaus. Kiusaamisen tulkinta rikokseksi ei ole uusia asia. Vuonna 2011

koulukiusaaminen oli mainittu 190 rikosilmoituksessa, vuonna 2014 tällaisia rikosilmoituksia tehtiin 274.

YLEn uutisessa OAJ:n koulutusasiainpäällikkö suositteli Etelä-Karjalan mallia yleiseen käyttöön. Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa koulutuslakien toimeenpanosta, myös turvallisuudesta.

Miksi OKM ei ole antanut selkeitä ohjeita kiusaamiseksi henkisen ja ruumiillisen väkivallan tunnistamisesta kouluissa ja oppilaitoksissa, ja toimenpiteistä, kun sitä tunnistetaan?

Mitä voisimme oppia Norjasta?

Norjassa käynnistyi 2000-luvun alussa pääministerin ja opetusministerin johdolla kansallinen kiusaamisen vähentämisohjelma Manifest mot mobbing.

Mukana ovat olleet viranomaiset ja ammattihenkilöjärjestöt, päiväkodit ja koulut, liikunta- ja lastensuojelujärjestöt ja kirkot yms. Tehtävää ei ole rajattu tilanteisiin eikä kohderyhmiin. Tavoitteena on ollut vähentää kaikkea lasten keskeistä kiusaamista ja väkivaltaa.

Ohjelma on jatkunut kolmen vuoden jaksoissa.

Suomessa tulisi laajentaa näkökulma kaikkeen lapsiin kohdistuvaan kiusaamiseen ja väkivaltaan rajaamatta kiinnostusta kouluun, päiväkotiin, nettiin, vapaa-aikaan tai millään muulla tavalla.

Ja toiseksi, tarvitsemme lapsiin kohdistuvan kiusaamisen ja väkivallan vähentämisen kansallisen toimintaohjelman.

Haastan pääministerin ja opetusministerin samanlaiseen johtajuuteen, mitä heidän kollegansa Norjassa osoittivat 2000-luvun alussa.

Opetetaan luovaa yhdessä toimimista Kiusaamisesta kouluissa ja muualla on pilvien pimein tutkimuksia ja analyysejä. On haettu juurisyitä ja selvitetty kiusaajien ja uhrien ominaisuuksia ja taustoja. Mutta löytyykö kestävä ratkaisu, kun keskitymme yhä enemmän kiusaamiseen? Väitän, että ei löydy.

Tarvitsemme edelle esitetyt strategiatarkistukset. Mutta ne eivät riitä. Suuri virheemme on siinä, että olemme uskoneet lasten oppivan vaistonvaraisesti yhdessä toimimista arjessaan. Olemme saaneet paljon uutta tutkimustietoa yhdessä toimimisesta ja sen kehityksestä lasten varttuessa aikuisiksi. Toki mukana on geneettisesti perittyä ja vaistonvaraista, mutta ennen kaikkea myös opittua.

Lapset oppivat yhteistoimintaosaamista eli sosiaalista kompetenssia samalla tavalla kuin kieliä tai matematiikkaa. Olemme pitäneet tätä niin itsestään selvänä, että yhteistoiminnan oppimista ja opettamista ei ole perusopetuksen opetussuunnitelmassa..

Tulevaisuuden yhteiskunnan tehtävissä tarvitaan luovuus ja yhteistoiminta. Kun nämä yhdistetään, haasteeksi tulee luovan yhteistoiminnan oppiminen: Miten lapset oppisivat nykyistä paremmin luovaa yhdessä toimimista? Tähän tarvitaan suunnitelmallista ohjaamista, opettamista ja harjoittelua samalla tavalla kuin kielitaidon ja matemaattisen ajattelun kehityksessä.

Yhteisöt ja yhteisöllisyys eivät synny itsestään. Niihin tarvitaan yhteistoimintaosaamisista. Jokainen lapsi voi oppia yhteistoimintaa harjoitellen ja ohjattuna varhaislapsuudesta alkaen.

Myös silloin kun arjessa ei ole ollut tarjolla tilaisuuksia luovan yhteistoiminnan vaistonvaraiseen oppimiseen. Näin tuotamme päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa kestävää sosiaalista pääomaa koko yhteiskunnalle, ei vain kiusaamisen ja väkivallan vähentämiseksi.

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

5

Lasten hyvinvointi

Sukulapset sydäntä lähellä  Seija Sihvola

Lucas 9, Natalie 10, Leo 12, Kian 13 ja Felicia 15 ovat onnekkaita, kun heillä on tätinään Heidi. Hän on koulutukseltaan parturi-kampaaja, eräopas ja luontovalokuvaaja. Yrittäjä, joka työskentelee Espoon Tapiolassa. Yli kymmenen vuotta Heidi on järjestänyt suurta kivaa sisartensa lapsille – vienyt heidät luontoretkille.

Kun Kian oli 3-vuotias, Heidi kysyi varovaisesti sisareltaan, josko poika pääsisi kanssaan telttaretkelle. Aluksi sisar vähän empi ja oli huolestunutkin, miten ulkoilmaretki pienen kanssa sujuisi. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja siitä Heidi-johteiset serkkuseikkailut alkoivat.

–Retkeilemme aina mieluiten keväisin ja syksyisin, jolloin metsissä on hiljaisempaa ja ilma on raikas. Olemme kolunneet kaikki Etelä-Suomen kansallispuistot ja niissä on erityisen kiva olla muulloin kuin sydänkesällä. Myös saarissa telttailemme, Heidi kertoo.

–Kaikki retket tehdään aina lasten ehdoilla. Sen vuoksi meillä ei ole pakkosuunnitelmaa tehdä sitä tai tätä. Jos vaikka sää oikuttelee, lyhennämme pitkät vaellukset pätkiksi tai jätämme kanoottiretket ohjelmasta pois. Voimme tarvittaessa vain jäädä vain telttaan myhäilemään makupussiviidakon seassa ja lukemaan ääneen kirjaa.

6

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

–En ota mitään riskejä turvallisuuden suhteen. Huolellinen valmistautuminen on siksi erityisen tärkeää. Minulla on aina mukanani kaikki ensiapuvälineet ja päivitän tietojani myös ea-kursseilla.

Puhelimet ovat kaikilla mukana, mutta yhteisesti sovitun säännön mukaan niitä saa käyttää vain, jos tarvitsee apua.

–Retkillä ei siis kännyköitä tuijoteta ja se sääntö sopii kaikille lapsille oikein hyvin. Kivaa on myös todeta, että mitä pidempää retki kestää, sen paremman kontaktin lapsiin saa, Heidi täsmentää.

Joukko asuu aina teltassa, joka pystytetään yhteisvoimin. Lämpimät makuupussit riittävät pitämään kylmän loitolla. Normipuuhista tulentekoa lapset rakastavat eniten. Kaikki ovat aina mukana auttamassa ruuan laittamisessa ja myös astioitten tiskaamisessa. Vaivannäkö jonkun asian puolesta lisää lopputuloksen nautittavuutta.

He idi Ho lmlu nd

Kuulemme hokeman ”Koko kylä kasvattaa”. Vain harvat sitä käytännössä toteuttaa. Heidi Holmlund on poikkeus: hän vie sisartensa lapset kaksi kertaa vuodessa eräretkelle: asumaan telttaan, nauttimaan luonnon rauhasta ja sopuilemaan yhdessä. Viisi sukulasta odottaa retkiä aina innolla. Tänä vuonna he näkivät karhuja.

Tekemällä oppii ja kokemalla kasvaa.

–Puukko sopii pienenkin lapsen käteen ja makkaranpaistotikut kuuluu tietenkin tehdä itse.

–Niin paljon lapset luonnon rauhasta nauttivat, että Natalie kysyi 6-vuotiaana minulta ollessamme Siuntion joella retkellä, että eihän vaan mennä paikkaan, jossa on muita ihmisiä ja taloja.

Karhuja katsastamassa Tänä vuonna oli vuorossa specialreissu. Joukko suunnisti Kuusamoon valokuvaamaan karhuja. Mukana oli Heidin kumppani Mats Grimfoot, jonka isolla farmariautolla matka taittui.

Mats on myös valokuvaaja, joten lapset saivat karhukuvaukseen sopivia ohjeita kummaltakin aikuiselta.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen kuuluu kaikille meille aikuisille. Vastuupiiriä kannattaa laajentaa. Sukulapsia eli sisarten, serkkujen, pikkuserkkujen, suvun uusperheiden, adoptio- ja sijaisperheiden lapsia, on hyvä tukea niin usein kuin mahdollista.

Lasten hyvinvointi

–Kuvauskopin lähellä on ruokintapaikka, jonne karhut kerääntyvät määräajoin syömään.

Osalla on pentuja mukana. Koppi varataan ja maksetaan hyvissä ajoin etukäteen. Me olimme kopissa yhden yön.

–Lähetin siskoilleni rauhoittavia tekstareita aika tiuhaan tahtiin, koska ajatus lasten ja karhujen kohtaamisesta taisi heitä hieman hirvittää. Karhukuvaus oli kuitenkin matkamme yksi osa, paljon muutakin mukavaa koettiin. Suomussalmen karaoke-baarissa syötiin illallista ja vedettiin kunnon karaokebiisit, Heidi kertoo. Edestakaisella automatkalla myös pysähdyttiin säännöllisin välein vilvoittelemaan jalkojamme ja etsittiin samalla geokätköjen aarteita. Oiva keksintö tekemään pitkät ajomatkat mielenkiintoisimmiksi.

–Kuvausten jälkeen telttailimme Hossan kansallispuistossa ja teimme sieltä käsin yhden päivävaelluksen. Valitettavasti tällä kertaa emme pystyneet jäämään pidemmäksi aikaa, mutta olimme kaikki samaa mieltä, että tänne tulemme vielä takaisin vaeltamaan ainakin kolmeksi päiväksi.

KUVAT: HEIDI HOLMLUND

Yhteinen Appi ja aika Heidi on perustanut serkkujoukolle yhteisen WhatsApp-ryhmän. Se palvelee käytännön viestittämisessä, mutta toimii joskus myös herkkien asioiden kanavana. Kaikkein intiimimmät huolet lähetetään kuitenkin toista, henkilökohtaista reittiä pitkin. Heidistä on pikku hiljaa tullut Se aikuinen, jolle tarvittaessa voi varmaan myös avautua. Aika näyttää.

Valtaosa meistä on ollut katsomossa itselle tärkeän lapsen tai nuoren esitystä katsomassa. Se ei kuitenkaan ole sama kuin rinta rinnan, yhdessä, tekeminen. Luontoretkeilu on luontevaa ja lämmittävää yhdessäolemista. Kun myös aikuinen haastaa itsensä toimimaan, saa suuremman palkinnon, mitä voi edes kuvitella.

SUOMEN LUONNON PÄIVÄÄ juhlitaan vuosittain elokuun viimeisenä lauantaina rennosti ja pilke silmäkulmassa. Ihmisiä kehoitetaan oleskelemaan paljon ulkona ja liputtamaan Suomen luonnolle. Luonnossaololle on myös vankat terveydelliset perusteet.

“Lasten kanssa voisi enemmän retkeillä ja leikkiä luonnossa kaupunkiympäristöön rakennettujen kumimatoilla päällystettyjen leikkipuistojen sijaan.

Mikrobialtistuksen suhteen olennaista olisi saada kosketus luontoon arjen toiminnassa.”

–Anne Karvonen, THL erikoistutkija

Pipopäinen Heidi ja hänestä vasemmalle Natalie, Felicia, Kian, Leo ja Lucas.

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

7

Suolistosairaudet lapsilla

IBD koulussa

Yhteistyö avaimena sujuvaan kouluarkeen KUVAT: OONA KARHUNEN

 Leena Tuutijärvi

IBD eli tulehdukselliset suolistosairaudet sekä muut suolistosairaudet yleistyvät jatkuvasti myös lapsilla ja nuorilla, joten tarve tuelle ja sairauden huomioinnille koulun arjessa kasvaa.

Kun Joel Pelkosella, 17, todettiin 10-vuotiaana Crohnin tauti, sairaus toi haasteita koulunkäyntiin. Koulun hyvä suhtautuminen auttoi koko perhettä sairauteen sopeutumisessa. Toimivaan yhteistyöhön tarvitaan kaikkia osapuolia – koulun ja terveydenhuollon henkilökuntaa, vanhempia sekä sairastavaa lasta tai nuorta.

IBD:stä kertominen koulussa Joelin äiti Tuulia Sinisalo oli jo ennen varsinaista diagnoosia yhteydessä Joelin opettajaan Sanna Kalmariin ja piti tämän kartalla tilanteesta.

–Tiedottaminen kodin puolelta on ollut alusta asti erinomaista ja avointa, opettaja kiittelee.

Kuraattori Kati Rajasaari on samaa mieltä ja kokee saaneensa hyvin tietoa Joelin sairaudesta, hoidosta ja oireista.

Alakoulun opettaja Sanna Kalmari, koulukuraattori Kati Rajasaari ja Joelin äiti Tuulia Sinisalo muistelivat, miten alakoulussa räätälöitiin toimiva malli kouluarjen sujumiseen.

Joel on aina ollut motivoitunut koulunkäyntiin. Tuulia kuvaa, kuinka koulussa Joel jaksoi tsempata, mutta kotona lapsi saattoi nukkua monta tuntia. Koulussa tätä ei tiedetä, ellei vanhempi kerro.

–Olen huomannut, että ymmärrys ja sitä kautta jousto syntyy täysin siitä, paljonko itse kertoo sairaudesta ja lapsen juuri tämänhetkisestä voinnista, Tuulia sanoo.

Tuulia kannustaakin vanhempia olemaan aktiivisia ja rohkeita, ja tuomaan kouluun tietoa sairauden vaikutuksista. Lapsen kanssa työskentelevien ammattilaisten puolestaan on tärkeä ottaa selville perustietoa IBD:stä, ja lasta sekä

IBD = tulehdukselliset suolistosairaudet • IBD on yhteisnimitys haavaiselle paksusuolentulehdukselle ja Crohnin taudille • Oireina mm. ripuli, veriripuli, vatsakivut, ruokahaluttomuus, voimakas väsymys, laihtuminen, nivelsäryt, lapsilla kasvun hidastuminen • Oireettomat ja akuutit kaudet voivat vaihdella • Sairastua voi missä tahansa iässä, tyypillinen sairastumisikä on 15–35 vuotta • Suomessa on noin 50 000 IBD:tä sairastavaa • Sairaus ei näy ulospäin eikä tartu • Elinikäinen sairaus • IBD:n syytä ei tiedetä • Hoidetaan lääkkeillä ja joissain tapauksissa leikkauksilla

8

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

vanhempia kuunnellen tutustua juuri tämän lapsen taudinkuvaan ja oireisiin.

Sairaalakoulun opettajan tietoutta sairauden huomioinnista ja lapsen opiskelun tukemisesta kannattaa hyödyntää. Sairaalakouluja on muun muassa yliopistollisten sairaaloiden yhteydessä.

Myös kouluterveydenhoitaja voi toimia tärkeänä linkkinä muun muassa tukitoimien käytännön järjestelyissä, esimerkiksi todistusten saamisessa taksikuljetusta ja ylimääräisiä välipaloja varten.

Kaverisuhteiden tukeminen tärkeää Koulu on merkittävä osa lapsen ja nuoren normaalia arkea ja kaverisuhteita, joten on tärkeää, että lapsi voi käydä koulua sairaudesta huolimatta. Luokkakavereille kerrottiin, että Joelin maha on kipeä ja hän on väsynyt. Koska suolistosairaudet ovat vielä monille tuntemattomia, väärinymmärryksiäkin tuli.

–Luokkakaverin isä luuli sairautta tarttuvaksi, ja oli sanonut, ettei kaveri saa olla mun kanssa, Joel muistelee. Tilanteen selventämiseksi Tuulia kirjoitti Wilman kautta avoimen kirjeen, jossa kertoi tarkemmin sairaudesta ja ettei se tartu.

Opettaja puhui sairaudesta luokassa, minkä tuloksena kaikki halusivat suojella Joelia ja auttaa. Välitunneilla joku sai aina jäädä sisälle Joelin seuraksi.

Kun isommat lapset alkoivat kiusata Joelia kortisonin pyöristämistä kasvoista, luokka puolusti häntä ja kiusaaminen loppui.

Konkreettisista tukitoimista apua Oppimisen ja koulunkäynnin tuella on kolme tasoa: yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Joelille räätälöidyt erityisen tuen tukitoimet ja opetusjärjestelyt kirjattiin henkilökohtaiseen opetuksen järjestämistä koskevaan suunnitelmaan (HOJKS).

IBD:n oireet ovat yksilöllisiä, samoin tuen tarpeet, joten kodin ja koulun tiivis yhteistyö oli erittäin tärkeää.

–Minä kerroin, että meillä on nyt tällaista ongelmaa, ja sinä aina löysit ratkaisun, että nyt tehdään koulussa näin, Tuulia sanoo hymyillen Sannalle.

Sanna kiittelee ja korostaa sitä, että hänelle opettajana oppilas on aina keskiössä. Useinkaan tukimuodot eivät vaadi suuria resursseja, vaan olennaista on tiedonkulku, joustavuus ja ymmärtävä asenne.

–Joelilla oli esimerkiksi kevennetty lukujärjestys, jota muokattiin voinnin mukaan. Välituntisin oli mahdollisuus lepäillä luokassa, hankimme säkkityynyt sitä varten. Kontakti sairaalakouluun oli hyvä, sieltä sai vinkkejä omaan työskentelyyn, Sanna muistelee.

Pitkäaikaissairaalle lapselle ja nuorelle keskustelutuki on tärkeää. Koulupsykologin tai -kuraattorin rooli on tukea ja helpottaa koulunkäyntiä, sekä auttaa käsittelemään vaikeita, mieltä painavia asioita yhdessä. Myös kouluterveydenhoitaja voi tarjota lapselle arvokasta keskustelutukea. Jos lapselle tulee huono olo ja voimat loppuvat kesken koulupäivän, kouluterveydenhoitaja voi tarjota luontevan lepopaikan ja ymmärrystä.

–Pidämme koulussamme tärkeänä myös tiedonkulun onnistumista nivelvaiheissa, kuten siirryttäessä yläkouluun. Oppilaalla on turvallinen olo, kun uuden koulun henkilökunta tietää jo hyvät toimintatavat, kuraattori Kati toteaa.

Esimerkkejä tukitoimista koulussa: • esteetön pääsy WC:hen • taksikuljetus koulumatkoille • tukikeskustelut esimerkiksi koulupsykologin kanssa • lepomahdollisuus koulupäivän aikana • erityisruokavalion huomiointi ja välipalat jaksamiseen • vapautus liikunnasta • opintosisältöjen keventäminen ja priorisointi • kotona opiskelu ja etäopetusratkaisut • arviointi muuten kuin kokeilla • tukiopetus • tukioppilas luokassa

”Kaikki järjestyy” Joelia sairauteen sopeutumisessa on auttanut positiivinen asenne, perheeltä ja kavereilta saatu tuki sekä luotto hoitavaan lääkäriin. Sanna-opettaja ja kuraattori Kati kiittelevät paitsi Joelin hyviä sosiaalisia taitoja myös sitä, että kotona on aina keskusteltu asioista avoimesti.

–Rakastavalla ja kannustavalla kotiympäristöllä on suuri merkitys, Sanna sanoo.

Joel on menestynyt koulussa erinomaisesti, ja nyt hän opiskelee lukiossa luonnontieteellisellä linjalla. Opintojen

Säkkituoli voi tarjota sairastavalle tärkeän lepopaikan.

ohella Joel tekee töitä kahvilassa ja käy kuntosalilla. IBD näkyy energisen nuoren miehen arjessa lähinnä biologisen lääkkeen tiputuksina, jotka Joel saa sairaalassa parin kuukauden välein. Sairauden kanssa eläminen on tuonut paitsi taitoa keskittyä oman elämän tärkeimpiin asioihin, myös luottavaisen suhtautumisen elämään.

–Asiat voi ottaa ihan rennosti eikä tarvitse stressata, kaikki kyllä järjestyy, Joel toteaa.

Kirjoittaja on Crohn ja Colitis ry:n Tukea Perheille -hankevastaava Juttu on julkaistu myös IBD-lehdessä 2/19.

Crohn ja Colitis ry Valtakunnallinen IBD:tä tai muuta suolistosairautta sairastavien ja heidän läheistensä etujärjestö. Muita suolistosairauksia ovat mikroskooppiset koliitit, lyhytsuolisyndrooma, ärtyvän suolen oireyhtymä IBS, synnynnäinen kloridiripuli CLD, divertikuloosi ja sappihapporipuli. Keskeisiä toiminta-alueita ovat edunvalvonta ja vaikuttaminen, tiedon välittäminen ja vertaistuen mahdollistaminen. Jäseniä yhdistyksessä on yli 8000.

Lisätietoa ja materiaalia: ibd.fi

Crohn ja Colitis ry:n Kun lapsi sairastuu -IBD-opas on juuri ilmestynyt! Opas tarjoaa niin perheille kuin ammattilaisille perustietoa sairaudesta ja miten huomioida se päiväkodissa ja koulussa.

Oppaasta voi tilata maksutta näytekappaleen, lähetä tilauksesi: leena.tuutijarvi@ibd.fi tai 040 670 8628

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

9

Syöpätaudit

KIVESSYÖPÄ LISÄÄNTYY – pojat tarvitsevat ohjausta kivesten omatarkkailuun Ì Virve Laivisto

Kivessyöpään sairastuneiden määrä on viisinkertaistunut Suomessa vuodesta 1980. Uusia tapauksia vuonna 1980 oli 33, kun vuonna 2016 niitä oli jo 163. Kivessyöpä on alle 35-vuotiaiden miesten yleisin syöpä.

Kivessyövän yleistymisen tarkkoja syitä ei tiedetä. Perintötekijät saattavat vaikuttaa kivessyövän syntyyn.

Tiedetään, että lähisukulaisen kivessyöpä suurentaa sairastumisen riskiä. Laskeutumaton kives suurentaa

© Suomen Syöpärekisteri (CC-BY 4.0) - cancerregistry.fi

Todettuja syöpiä

150

100

50

Kivesten omatarkkailu tärkeää 59 10 -1 4 15 -1 9 20 -2 4 25 -2 9 30 -3 4 35 -3 9 40 -4 4 45 -4 9 50 -5 4 55 -5 9 60 -6 4 65 -6 9 70 -7 4 75 -7 9 80 -8 4 85 +

04

0

Ikäryhmä (5 v.) © Suomen Syöpärekisteri (CC-BY 4.0) - cancerregistry.fi

Todettuja syöpiä

150

100

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

20 16

20 11

19 91 19 96 20 01 20 06

19 86

19 81

19 76

19 71

19 61 19 66

19 56

50

10

sairastumisriskin kymmenkertaiseksi, ja noin joka kymmenes kivessyöpä syntyykin laskeutumattomaan kivekseen. Ympäristötekijöillä voi myös olla vaikutusta kivessyövän syntyyn.

Kivessyövän ennuste on hyvä, mikäli se löydetään varhain. Kiveksen poistoleikkaus on kaikkien kivessyöpien ensisijainen hoito. Leikkaus pyritään tekemään mahdollisimman pian, koska osa kivessyövistä kasvaa nopeasti.

Leikkauksen jälkeen hoitoa jatketaan seurannalla, solunsalpaajahoidolla tai joskus sädehoidolla. Lyhyetkin hoidot saattavat vaikuttaa miehen hedelmällisyyteen, joten siittiöitä otetaan yleensä talteen jo ennen leikkausta.

Tärkeintä olisi löytää kivessyöpä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin ennuste on hyvä ja selvitään kevyemmillä hoidoilla. Se on mahdollista, mikäli mies opettelee tunnustelemaan kiveksensä ja huomaa niissä tapahtuvat muutokset.

Tavallisin syy hakeutua lääkäriin on potilaan tai partnerin havaitsema toispuoleinen kiveksen oireeton suurentuminen tai kyhmy. Osalla kives kovenee tai kipuilee. Jokaista kiveksensisäistä kyhmyä tulee pitää pahanlaatuisena, kunnes lääkäri on todennut, ettei kysymys ole syöpäkasvaimesta. Lääkäriin tulisi hakeutua heti, jos tuntee kiveksissä jotain poikkeavaa.

TIEDÄTKÖ MIKSI NIMI ON

Katsasta kassis Syöpäjärjestöjen Katsasta kassis - video tarjoaa nuorille miehille ohjeita kivesten omatarkkailuun. Video on suunnattu erityisesti 15-35-vuotiaille. Video opettaa nuorille miehille, kuinka omatarkkailu tehdään. Se tuo myönteisellä tavalla esiin omatarkkailun hyödyt ja poistaa nuorilta miehiltä turhia pelkoja, joita heillä saattaa liittyä oman kehon tarkkailuun. Kivesten omatarkkailu olisi hyvä ottaa esiin myös nuorille terveystarkastuksissa, kannustaa heitä siihen ja antaa mahdollisesti myös ohjausta sen tekemiseen.

HEDRIN ONCE? HEDRIN - Kukistaa täit ilman draamaa.

Katsasta kassis video löytyy: Fressis.fi /Katsasta kassis Ilmaista kivesten omatarkkailuesitettä voi tilata: terveysmateriaalit@cancer.fi osoitteesta

HEDRIN ONCE Nimensä mukaisesti Hedrin Once hoitaa täit KERTAHOIDOLLA!

• TEHOKAS

Tuhoaa tutkitusti täit ja niiden munat 100 %:sti yhdellä hoitokerralla.

• TURVALLINEN

Allergiasertifioitu.

Sopii kuuden kuukauden iästä lähtien sekä myös raskaana oleville ja imettäville.

Hajuton ja hellävarainen iholle.

• HELPPO

Levitetään kuiviin hiuksiin.

Vaikuttaa 15 minuutissa.

Riittoisa: riittää jopa neljän pään hoitamiseen.

Pakkauskoko: 100 ml

Muista myös suojaus!

HEDRIN PROTECT & GO Pitää täit loitolla •

Suihkuta ja jätä vaikuttamaan

•

Markkinoiden pitkäkestoisin suoja, 3 vrk

•

Tutkittu vaikutus

• •

Mangon ja appelsiinin tuoksu Erittäin riittoisa Pakkauskoko: 200 ml

Lue lisää Hedrin tuotteista: www.hedrin.fi.

CE-merkitty terveydenhuollon laite.

Kirjoittaja on TtM, Suomen Syöpäyhdistys ry:n kehittämispäällikkö

Erovanhemmuus

Perhepesät Yhteistyövanhemmuuden tukemista parhaimmillaan  Seija Sihvola

Vanhempien ero voi vaikuttaa lapsen turvallisuudentunteeseen.

Lapsen selviytymistä auttaa se, että suhde molempiin vanhempiin säilyy hyvänä ja yhteistyövanhemmuudesta tulee todellisuutta. Perhepesät ovat paikkoja, joissa lapsesta erillään asuva vanhempi voi tavata lastaan, mikäli he tarvitsevat kodinomaista paikkaa tapaamiselle. Pesät ovat osoittautuneet tarpeellisiksi erityisesti akuutissa erovaiheessa ja vanhempien asumisjärjestelyjen ollessa vielä kesken.

Mari Koskela, Rita Lohman ja Taina Pekkanen, Perhepesä –hankkeen rakentajat.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhdistyksissä on jo usean vuoden ajan kokeiltu toimintaa, jossa lapsesta erillään asuva vanhempi saa luontevasti ja luotettavasti kohdata lapsensa kodinomaisessa miljöössä. MLL Helsingin yhdistyksen Lapset ensin – erossakin -hanke keskittyy yhteistyövanhemmuuden tukemiseen ja on ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä parhaimmillaan. Hankkeessa turvataan lapsen oikeuden ja edun toteutuminen

12

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

vanhempien parisuhteen päättyessä ja perheen hajaantuessa.

-Idea on syntynyt Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tampereen osastossa, josta se on levinnyt MLL Kymen piiriin sekä MLL Helsingin yhdistykseen. Nyt siis myös pääkaupunkiseudulla on mahdollisuus tällaisiin aikuisen ja lapsen välisiin kohtaamisiin, toteaa MLL:n Helsingin yhdistyksen toiminnanjohtaja Rita Lohman.

- Tavoitteemme on voimaannuttaa eronneita lapsiperheitä ja syventää vanhempien ja lasten välisiä suhteita. Perhepesä mahdollistaa tapaamiset kodinomaisessa tilassa, jossa lapset, aina teini-ikään saakka, voivat kohdata heille tärkeitä ihmisiä myös eron jälkeen.

Kohta pari vuotta kestäneessä hankkeessa perheille on tarjolla kaksi ns. varakotia: Perhepesä Rastila sijaitsee Itä-Helsingissä ja Perhepesä Aurora Helsingin ydinkeskustassa.

- Palvelua kehitetään yhteistyössä Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien kanssa. Perhepesät ovat kuitenkin käytössä kuntarajattomasi ja ne ovat täysin maksuttomia. Tavoitteena on, että STEA –rahoituksella toteutettavasta hankkeesta pystyttäisiin luomaan tarpeita vastaava pysyvä palvelu ja yhteistyön muoto, Lohman jatkaa.

Perhepesät ovat oivallisia silloin, kun ei syystä tai toisesta ole sopivaa, rauhallista paikkaa, jossa tavata lasta tai tilanteissa, missä vanhempien välillä on keskinäistä epäluottamusta toisen kykyyn jäädä lapsen kanssa kahden.

- On tilanteita, joissa toinen vanhemmista asuu vaikka ulkomailla tai kauempana Suomessa. Perhepesässä tapaaminen voi antaa lapsesta erillään asuvalle vanhemmalle paremmat lähtökohdat suhteen luomiselle lapseen kuin esimerkiksi julkisissa tiloissa tai ex-puolison kodissa tapaaminen.

Perhepesissämme voi leipoa, askarrella, lukea kirjoja tai vain olla rauhassa yhdessä, hankejohtaja Mari Koskela kertoo.

-Tapaamiset kestävät yleensä muutamia tunteja ja Perhepesät ovat käytettävissä kaikkina viikonpäivinä. Osa perheistä saattaa tarvita Perhepesää vain kertaluonteisesti tai silloin tällöin. Osa taas voi varata tapaamisen säännöllisesti useaksikin kerraksi viikossa. Joskus tapaamisissa ovat mukana molemmat vanhemmat. Myös isovanhemmat ovat löytäneet Perhepesän lapsenlapsensa tapaamiseen, Koskela toteaa.

Mukana vapaaehtoinen Perhepesä –tapaamiset alkavat tutustumiskäynnillä. Aloitustapaamisessa vanhemmat tapaavat yhdessä hankkeen työntekijän sopiakseen käytännön asioista, varmistuakseen palvelun sopivuudesta sekä saadakseen tarvittaessa myös eroneuvontaa ja palveluohjausta.

Tapaamisissa on aina mukana tehtävään perehdytetty vapaaehtoinen.

Vapaaehtoinen ottaa vanhemman ja lapsen vastaan ja on paikalla koko tapaamisen ajan. Vapaaehtoinen antaa tilan lapsen ja vanhemman yhteiselle tapaamiselle, mutta tukee tarvittaessa vaikka hoito- ja leikkitilanteissa.

- Vapaaehtoisemme ovat kaikenikäisiä miehiä ja naisia, jotka tahtovat tehdä vapaaehtoistyötä muiden auttamiseksi, hankekoordinaattori Taina Pekkanen sanoo.

-Lapsen etu on aina kaiken lähtökohta. Tapaamisissa lapsi on vanhempiensa

vastuulla, eikä lapsi jää vapaaehtoisen kanssa kaksin missään tilanteessa. Tapaamisista ei tehdä kirjauksia tai raportointeja eikä vapaaehtoisen rooli ole valvova.

Perhepesissä toimivat vapaaehtoiset kertovat työn olevan varsin palkitsevaa.

He ovat raportoineet kokeneensa suurta iloa, kun pelkällä omalla läsnäolollaan ovat voineet olla avuksi. Myös konkreettinen auttaminen koetaan myönteisenä.

Tätä vapaaehtoistyötä voi tehdä joustavasti omien aikataulujen mukaisesti ja joukkoon otetaan mielellään mukaan eronneiden lapsiperheiden tukemisesta kiinnostuneita, Pekkanen korostaa.

Perheet voivat itse tai ammattilaisten ohjaamana hakeutua palveluun, mikäli kokevat sen sopivaksi omassa tilanteessaan. Tärkeää onkin saada levitettyä tietoa tästä palvelusta sekä perheille että perheitä mahdollisesti ohjaaville tahoille. Näitä tahoja voivat esimerkiksi olla lastenvalvojat, perheneuvolat, päiväkodit, koulut, lapsiperheiden sosiaalipalvelut tai vaikkapa käräjäoikeudet ja perheasioiden sovittelijat.

-Myönteinen palaute vahvistaa, että työmme etenee oikeaan suuntaan, Rita Lohman toteaa lopuksi.

Lapset ensin -erossakin palveluissa tarjotaan myös tukea vanhemmuussuunnitelman tekoon sekä erovertaisryhmiä. Lisäksi tulossa on lyhyitä erotietovideoita useammalla eri kielellä.

Lisätietoja löydät sivuilta helsinki.mll. fi/lapset-ensin-erossakin.

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

13

Erovanhemmuus

Perhepesän tarinoita ”Kaikki ei mennyt niin kun oli suunniteltu. Meistä tuli perhe ja samassa se perhe hajosi. Tyttö oli ihan vauva vielä. Sen kuitenkin päätin, että vanhemmuuden aion hoitaa hyvin siitä huolimatta. Oltiin onneksi tytön äidin kanssa molemmat samaa mieltä asiasta ja tapaamisten sopiminen sujui hyvin. No, niin hyvin kun ne sujua voi. Eihän sitä omasta lapsesta haluaisi eroon.

Muutin monien asioiden summana eron jälkeen muualle ja sovittiin, että nyt vielä lapsen ollessa pieni, minä tulen kerran viikossa Helsinkiin tapaamaan häntä. Tyttö on nyt alle puoli vuotias, niin se onkin toistaiseksi ainoa oikea vaihtoehto meille. Mietittiin, missä tapaamiset järjestetään. Ei tuntunut kivalle mennä toisen kotiin. Sitten kuultiin Perhepesästä ja käytiin tutustumassa. Se tuntui heti aika kivalle ratkaisulle meidän tilanteessamme. Sellainen puolueeton paikka, missä voidaan kaikki olla paikalla. Se on ihan kun tavallinen koti. On kyllä hyvä, että paikalla on myös ulkopuolinen henkilö, eipähän ainakaan tule käytyä suhteen kompastuskiviä läpi siinä, vaan keskitytään lapseen.”

VALMISTETTU SUOMESSA

Luonnollinen suoja ihollesi Ceraderm Voide on tehokas hoito- ja suojavoide kuivien ja ärtyneiden ihoalueiden hoitoon.

Muodostaa ihoa vahvistavan, hengittävän suojan, joka hillitsee tehokkaasti kosteuden liiallista haihtumista.

Ei sisällä lisä- tai säilöntäaineita, emulgaattoreita, väriaineita tai hajusteita.

Hellävarainen vauvojen ja lasten herkälle iholle. Ei ärsytä eikä kirvele.

Pakkauskoot: 7 g huulivoide, 30 g ja 200 g (SV-korvattava)

APTEEKISTA Markkinoija: Decem Pharma Oy

14

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

”Erosimme lasten isän kanssa muutama vuosi sitten.

Lapset jäivät asumaan isän kanssa vanhaan kotiimme. Aluksi lapset kävivät säännöllisesti myös minun luonani uudessa asunnossani. Omassa elämässäni tapahtui kuitenkin tuossa vaiheessa paljon asioita, eikä minulla lopulta riittänyt voimavaroja yhteydenpitoon.

Lasten vierailut harvenivat ja lopulta, monista eri syistä johtuen, tapaamisiin tuli lähes vuoden tauko. Välimme lasten isän kanssa olivat riitaisat ja koin, että oli helpompi olla yrittämättä sopia lasten asioista yhdessä.

Nyt oma tilanteeni on jo vähän toisenlainen ja halusin nopeasti palauttaa taas yhteyden omiin lapsiini.

Olen myös muuttanut asumaan uuden miesystäväni luokse. Lasten isä ei halua, että lapset tapaisivat minua vielä uuden kumppanini luona. Hän ei taida oikein muutenkaan luottaa minuun lasten asioissa tällä hetkellä. Sovimme, että käymme Perhepesässä tutustumiskäynnillä ja tapaan sen jälkeen lapsia siellä yhden kerran. En ensin pitänyt ajatuksesta ja tapaaminen pitkästä aikaa jännitti myös kovasti. Tutustumiskäynti ja ensimmäinen tapaaminen sujui kuitenkin hyvin.

Sovimme, että vapaaehtoinen voi alussa tulla avukseni esittelemään lapsille Perhepesän leluja ja pelaamaan kanssamme lautapeliä. Kaikki meni siinä jotenkin tosi luonnollisesti. Sen jälkeen olenkin tavannut lapsia Perhepesässä säännöllisesti kaksi kertaa viikossa. Meillä on sinne vakituiset ajat sovittuna, mutta pystymme niitä myös menojemme mukaan muuttamaan tarvittaessa. Tarkoitus on, että jossain vaiheessa lapset tulisivat myös minun ja miesystäväni kotiin. Nyt on kuitenkin mukava, että voin luoda uudelleen suhdetta lapsiini ensin ihan itse. ” Nämä tarinat ovat kuvitteellisia, mutta pohjautuvat Perhepesätoiminnasta saatuihin todellisiin asiakaskokemuksiin. www.helsinki.mll.fi

Erovanhemmuus

Lakisääteiset tapaamispalvelut vs. Perhepesät

Mitä yhteistä?

• Tarkoituksena tapaamisoikeuden toteutuminen lapsen edun mukaisesti • Tapaamisessa on läsnä perheen ulkopuolinen, puolueeton aikuinen • Palvelut ovat asiakkaille maksuttomia • Aloitustapaaminen ammattilaisen kanssa sovittelevalla työotteella, lapsen etua korostaen • Vanhempien välillä voi olla ristiriitoja ja epäluottamusta • Tapaamisessa on mahdollista saada tukea lapsen perushoitoon ja kohtaamiseen • Lapsen etu huomioidaan koko tapaamisen ajan

Perhepesät • Tapaaminen ei edellytä erillistä lainvoimaista sopimusta tai määräystä • Tapaamiset perustuvat vanhempien vapaaehtoisuuteen ja heidän keskinäiseen sopimiseen • Voi olla kertaluonteista tai pidempiaikaista muuttuvien tarpeiden mukaisesti • Palvelussa ei ole kuntarajoja • Perhepesään voi hakeutua miltä paikkakunnalta tahansa • Pesien sijainti on Helsingissä

Entäs eroavaisuudet?

Lakisääteiset Palvelut

(valvotut ja tuetut tapaamiset, valvotut vaihdot)

• Vanhempien on kyettävä osallistumaan työntekijän kanssa pidettävään alkutapaamiseen yhdessä sekä sopimaan aikatauluista ja mahdollisista muutoksista keskenään • Itse tapaamistilanteisiin ei voi lähtökohtaisesti liittyä lastensuojelullista huolta • Perhepesät eivät sovellu perheille, joilla on huoltoriita kesken • Tapaamisen ajan Perhepesässä on tehtävään koulutettu vapaaehtoinen

• Tapaaminen järjestetään lastenvalvojan vahvistaman sopimuksen, oikeuden päätöksen tai lastensuojelun sosiaalityöntekijän kirjallisen pyynnön perusteella

• Vapaaehtoinen ei ole valvovassa roolissa

• Määräaikainen sopimus tapaamisista

• Lapsen jättäminen tapaamiseen on lasta jättävän vanhemman vastuulla ja tapaamisen ajan vastuu lapsesta on häntä tapaavalla vanhemmalla (tai muulla häntä tapaavalla lapsen läheisellä aikuisella, jolle lapsen jättänyt vanhempi on vastuun antanut)

• Järjestetään sen kunnan toimesta, jonka alueella lapsi on kirjoilla • Molempien vanhempien aloitustapaaminen työntekijöiden kanssa voidaan hoitaa erikseen • Voidaan järjestää jos esimerkiksi lapseen kohdistuu jokin erityinen huoli tai uhka tapaamiseen liittyen • Tapaamista valvoo sosiaalihuollon ammatillisesta kelpoisuudesta annetun lain mukainen henkilö • Valvojalla on vastuu lapsesta ja hänen turvallisuudestaan koko tapaamisen ajan, myös arvioidessa tapaamisen aloittamista. Hänellä on oikeus ja velvollisuus olla aloittamatta tapaamista tai keskeyttää se tarvittaessa • Tarvittaessa valvoja raportoi tapaamisista kirjallisesti

• Vanhemmalla on yhdessä lapsen kanssa poistumismahdollisuus tapaamispaikasta aina niin halutessaan

• Lapsi ei voi jäädä hetkeksikään vapaaehtoisen kanssa kahden kesken • Mikäli tapaaminen ei syystä tai toisesta ole lapsen edun mukainen, vapaaehtoisella on velvollisuus puuttua tilanteeseen ja tilanteen niin vaatiessa pyytää viranomaisilta apua • Lisäksi vapaaehtoinen ilmoittaa kaikista lapsen edun vastaisista tilanteista aina hankkeen työntekijöille ja työntekijöillä on velvollisuus keskustella asiasta perheen kanssa sekä tehdä tarvittaessa myös lastensuojeluilmoitus • Tapaamisista ei tehdä kirjauksia eikä niistä laadita raportteja

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

15

Käypä hoito

Virtsatieinfektiot Lapsuudessa virtsatieinfektiot (VTI:t) ovat yleisimpiä alle 1-vuotiailla.

Imeväisiän jälkeen VTI:t ovat pääasiassa tyttöjen ja naisten sairauksia.

Miehillä VTI:t yleistyvät ikääntyessä.

Kystiittiin liittyy virtsaamispakkoa, tihentynyttä virtsaamistarvetta ja kirvelyä virtsatessa. Pyelonefriitti on kuumeinen yleisinfektio, johon voi liittyä selkä- tai kylkikipua.

Virtsatieinfektiot aikuisilla

Virtsatieinfektio

Diagnostiikka

Diagnostiikka

• 18–65-vuotiailla aiemmin terveillä naisilla satunnainen kystiitti diagnosoidaan oireiden perusteella, kun mitään seksitautiin tai gynekologiseen infektioon viittaavaa ei ilmene.

• Muilla kystiittiä ja aina pyelonefriittiä epäiltäessä diagnoosi perustuu oireisiin ja oikein saadun virtsanäytteen bakteeriviljelyyn. Pikadiagnostiikkaa käytetään päivystysluonteiseen selvittelyyn ennen virtsaviljelyn vastausta.

• Miesten VTI:ssä on usein mukana prostatiitti tai epididymiitti, joten eturauhanen ja kivespussin elimet tunnustellaan.

• Oireetonta bakteriuriaa etsitään ja hoidetaan vain raskaana olevilta naisilta.

• Seurantaviljely otetaan, jos oireet jatkuvat hoidosta huolimatta, ja raskaana olevilta.

Hoito • Naisten kystiitin ensisijaisia lääkkeitä ovat nitrofurantoiini C ,pivmesillinaami A, trimetopriimi A (3 vrk) ja fosfomysiini (kerta-annos).

• Miesten kuumeeton infektio voidaan hoitaa trimetopriimilla tai sulfa-trimetopriimilla (7(–10) vrk).

• Hyväkuntoinen pyelonefriittipotilas voidaan hoitaa kotona. Ensisijainen lääke on fluorokinoloni (naiset 5–7 vrk, miehet 10–14 vrk).

• Fluorokinoloniresistenssi on lisääntynyt, joten muista tarkistaa virtsaviljelyvastaus.

16

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

• Muistuta mahdollisista haittavaikutuksista (jännevauriot, perifeerinen neuropatia ja keskushermostosivuvaikutukset).

Ehkäisy • Mikrobilääke-estohoidon teho on rajallinen. Ensisijaisesti suositellaan lääkkeettömiä estohoitoja tai paikallista estrogeenia (postmenopausaaliset naiset).

• Karpalomehu näyttää vähentävän VTI:n uusiutumista B. • Nesteen nauttimisen lisäämisen hyödystä on vähäistä näyttöä.

• Toistuvan kystiitin estohoitoa mikrobilääkityksellä (75 mg nitrofurantoiinia tai 100 mg trimetopriimia) harkitaan, kun todettuja infektioita on vähintään 3 vuodessa.

• Varalle kirjoitettu lääkekuuri on vaihtoehto jatkuvalle estohoidolle.

• Sukupuoliyhdyntään liittyvissä VTI:ssä yhdynnän jälkeinen kerta-annos on tehokas.

Jatkotutkimukset • Munuaisten kaikukuvaus on aiheellinen, jos akuutti pyelonefriitti uusiutuu tai ei reagoi muutamassa vuorokaudessa hoitoon tai jos epäillään komplikaatiota tai virtsan virtausestettä.

• Miesten kuumeisessa VTI:ssä harkitaan herkästi urologin konsultaatiota.

• Imeväisillä tyypillinen oire on kuume ilman paikallisoireita, ja isommilla lapsilla oirekuvana on yleensä kystiitin oirekuva.

• Keskeistä on oikea virtsanäytteen ottotekniikka.

• Kouluikäisiltä keskisuihkunäytteen antaminen onnistuu usein.

• Leikki-ikäisillä potan etuosaan sijoitetaan näytteenottokuppi B. • Imeväisillä virtsa pyritään ottamaan kontaminaation välttämiseksi lentovirtsanäytteenä. Jos lentovirtsanäytteen saaminen ei onnistu, käytetään ensisijaisesti näytetyynyä.

• Häpyluun yläpuolisen ihon stimulointi kylmään keittosuolaan kastetulla sideharsolla parantaa lentovirtsanäytteen onnistumista C. • Jos kuumeisella imeväisellä pikadiagnostiikka viittaa virtsatieinfektioon, diagnoosi varmistetaan toisella näytteellä, mieluimmin rakkopistolla.

• Plasman CRP-pitoisuuden suureneminen (yli 20–50 mg/l) viittaa pyelonefriittiin B.

Hoito • Kuumeisen imeväisen virstatieinfektion empiirinen hoito aloitetaan nopeasti. Hoidon viivästyminen suurentaa munuaisvaurion riskiä.

• Hoito aloitetaan erikoissairaanhoidossa suonensisäisellä mikrobilääkkeellä.

• Hoidon kokonaiskesto on 7–14 vuorokautta.

SUOMALAISEN LÄÄKÄRISEURAN DUODECIMIN, Suomen Nefrologiyhdistys ry:n, Kliiniset Mikrobiologit ry:n, Suomen Infektiolääkärit ry:n, Suomen Kliinisen Kemian Erikoislääkäriyhdistys ry:n, Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n, Suomen Urologiyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistys ry:n asettama työryhmä: Maarit Wuorela (pj.)

Pekka Arikoski Timo Kouri

Matti Laato Juha Rannikko Raija Sipilä

Terhi Tapiainen Kirsi Valtonen Risto Vuento

ot lapsilla • Yleisoireinen todennäköinen kystiitti (kuume, CRP-pitoisuus < 20) hoidetaan kuten pyelonefriitti. Yleensä hoidon kesto on 7 vuorokautta.

• Kystiitti hoidetaan samalla tavalla kuin aikuisten infektio.

• Kuvantamistutkimukset • Ultraäänitutkimus pitää tehdä ainakin imeväisen virtsatieinfektion ja aina pyelonefriitin jälkeen merkittävien rakennepoikkeavuuksien ja synnynnäisten munuaisten kehityshäiriöiden toteamiseksi.

• Muita tutkimuksia ei tarvita, jos ultraäänitutkimuksen löydös on normaali.

• Rutiininomaisesta miktiokystografiasta on luovuttu.

Ehkäisy • Koululaisen toistuvien kystiittien estohoidon voi aloittaa avoterveydenhuollossa, jos mikrobiologisesti varmistettuja, oireisia rakkotason infektioita on ollut puolen vuoden aikana vähintään 3 ja ultraäänitutkimuksen löydös on ollut normaali.

• Jatkuva mikrobilääkehoito vähentää oireisten virtsatieinfektioiden uusiutumista muttei ehkäise munuaiskudokseen syntyviä muutoksia A. • Karpalomehu saattaa estää virtsatieinfektioita yli 1-vuotiailla lapsilla C. Näytön asteen luokitus: A = Vahva tutkimusnäyttö B = Kohtalainen tutkimusnäyttö C = Niukka tutkimusnäyttö D = Ei tutkimusnäyttöä

Käypä hoito

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia.

Niissä käsitellään tärkeitä suomalaisten terveyteen ja sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kysymyksiä.

Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi.

Suosituksia laatii Suomalainen Lääkäriseura Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistysten kanssa. Suositusten tuottamisesta vastaavat asiantuntijatyöryhmä ja Käypä hoito -toimitus julkisella rahoituksella.

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

17

Terveyden edistämisen salat

Liike on lääke  Hannu Vierola

Lapsi 2000 ry:llä on kymmeniä terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijajäseniä. He toimivat tärkeänä resurssina ja taustavoimana myös tämän lehden tekemisessä. Tässä TES tarinasarjassa kerromme, miten asiantuntijajäsenet itse yrittävät ehkäistä sairauksia ja toimia terveytensä hyväksi.

Mitä konkreettista arjessa tehdään ja mitä jätetään tekemättä? Vuorossa on tupakointia vuosikausia voimakkaasti vastustanut LL, naistentautien erikoislääkäri Hannu Vierola.

Otsikko on iisalmelaisen kuntosali Liikkeen tunnuslause. Olen joutunut sen oivaltamaan iän karttuessa pitääkseni kehoni vaivat loitolla. Alle 60-vuotiaana sai ilman erityistoimia kilpailla tenniksessä, juosta lenkkejä ja vastata myöntävästi kaikkiin liikuntakutsuihin. Muistan kun 1980-luvulla kehuin 50 vuotta täyttäneitä tenniskilpailijoita ”jospa itsekin pystyisin samaan…”. Nyt kun pian 70 vuotta tulee täyteen pelaan edelleen kollegojen kanssa tennistä 3-4 kertaa viikossa. Nyt kehun kovakuntoista 75-vuotiasta pelaajaa, joka kilpailee SM-tasolla: ”Mahdanko pystyä samaan?”

Kaksikymppiset ne pelaa 30 asteen helteessä - Sic! Lääkärin on helppo ja pakkokin omaksua tieto terveellisesti ravinnosta, joutuuhan sitä potilailleenkin neuvomaan.Vaikuttavin koulutus aiheesta tapahtui Kreetalla Vamoksen muinaiskylässä, jossa Merja Tuominen-Gialitaki veti lähiruokakurssia. Samalla reissulla hurahdimme oliiviöljynkin salaisuuksiin, siitä kun saa hyvät antioksidantit ja neuroprotektiiviset flavonoidit. Krapulaa en siedä, joten alkoholin ja oluen kanssa ei ole tullut ongelmia, vaikka Iisalmen olutkaupungissa asutaan. Gotlannin Easy Rider on hyvä alkoholiton päivystimme aikoinaan kymmenen vuokuminauhaa. Polkupyörä on ollut työvaihtoehto, jos pilsnerikään ei maistu. rokautta kuukaudessa. Hätäsektioita yölmatkojen taittaja kaikilla keleillä tähän Meillä on täällä Suomen parhaimmislä riitti ja lääkäri pikavauhtia sairaalaan, asti, mutta nyt olen häpeäkseni ajellut toon lukeutuvat Luuniemen tenniksen suoraan syvästä unesta herätettynä. Koityöpaikkaani Terveystaloon 1987 vuosimassakentät, joilla myös Jarkko Niemiranunta synnytysosastolla, kun kätilö mallin Volvolla radiosta Muistojen Bunen kesällä treenaa, kun käy Iisalmeslevardia kuunnellen.

Selvä ikääntymikoputtaa tunnin välein oveen: ” Taas sisa sukuloimassa. Golfkentälle pääsee 10 kiön sydänkäyrässä lasminuutissa ja työpäivän jälkuja, tule heti ottamaan keen tämä sosiaalisesti ja fyyVanheneminen on kuin vuorelle nousua.

Sitä hengästyy Astrup!” Onneksi lääsisestikin hieno harrastus tuo kärit pääsevät nykyisin hiukan, mutta näköala paranee koko ajan. aerobista kuntoa ja uusia yshelpommalla. täviä. Toki lääkäri joutuu va –Ingrid Bergman Vaikka eläisimpaallakin soittelemaan pume kuinka nuhteehelinreseptejä ja vastaamaan tonta elämää, remppaa kehoon tulee sen merkki, mutta onneksi Volvot eivät kysymyksiin. Suomalainen rauhoittuu ja vääjäämättä.

Elämää ei pidä tupakoiikäänny kuten ihminen.

Haasteellinen avautuu luonnossa, oli se sitten risusavotmalla lyhentää ja lääkärikunta voisityöni vaatii skarppaamista ja varhainen taa tai golfia. Golfkentällä kuulee monenkin vaatia päivittäistavarakauppaa losyöpädiagnoosi ja potilaan nopea ohjaalaisia elämäntarinoita miten syövästäkin pettamaan syöpätilastojen ylläpidon minen jatkohoitoon antaa lääkärin aivoilon toivuttu ja elämä jatkuu. luopumalla tupakan myynnistä kaule virtaa.

Kokeneille kollegoille kannattaa Selkävaivat pysyvät poissa kun käy pan kassoilla. Miksi kauppa myrkyttää myös soitella.

Ihmettelen usein miten me kuntosalilla kolme kertaa viikossa. Aakanta-asiakkaitaan? ikäluokkani operatiivisten alojen kollegat mulla riipun puolapuissa ja vetelen



18

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019



Nuorten mielenterveys

Kenen pitää tehdä mitä?

Vanhempien tulee huolehtia, että nuori syö ja nukkuu riittävästi. Vanhempien tulee olla selvillä, kenen kanssa nuori on, mitä tekee ja missä. Tämä selviää kolmannella ohjeella: keskustele nuoren kanssa. Keskustelemalla nuoren kanssa saa selville kaikenlaista, mitä vanhemman kuuluukin tietää. Vanhempien tulee huolehtia alaikäisestä nuoresta.

Nuoret viettävät ison osan valveillaoloajastaan koulussa. Koulu on kodin lisäksi merkittävä vaikuttaja nuoren elämässä. Vanhempien ja koulun tulee yhdessä huolehtia, että tietoa nuoren asioista kulkee molempiin suuntiin. Koulun pitää kutsua ja vanhempien osallistua kodin ja koulun yhteisiin tilaisuuksiin. Mahdollisissa ongelmatilanteissa kodin ja koulun tulee tiivistää yhteistyötä entisestään.

Koulun on huolehdittava, että oppimisvaikeudet tunnistetaan koulussa ripeästi ja niihin tarjotaan viivyttelemättä niiden vaatima pedagoginen tuki. Tämä on hoidettava lähettämättä nuorta ensin kierrokselle erityispalveluihin. Koulukiusaamisen kitkeminen on kaikkien yhteinen asia, joka pitää hoitaa nuorten oireilun vähentämiseksi ja kaikkien koulussa olevien hyvinvoinnin lisäämiseksi. Kaikkien nuorten pitäisi jatkaa koulunkäyntiä vähintään toisen asteen tutkintoon saakka. Ilman toisen asteen tutkintoa yhteiskunnassamme pääsee nykyään lähinnä peräkammariin.

Jos nuoren tueksi kuitenkin tarvitaan enemmän, ensisijaisesti tuen pitäisi tulla peruspalveluista. Ensisijaisten palveluiden terveyden- ja sairaanhoidossa ja psykososiaalisten ongelmien hoidossa pitää olla lähellä nuorta, mieluiten koulussa. Kun nuorta aletaan auttaa, interventiolla tulee olla tavoite, suunnitelma ja tarkistuspiste. Palveluntarjoajan

D-vitamiinista, elämän eliksiiristä, sain syventävät opinnot Lontoossa 2014. Mukana ollut farmakologian professori Ilari Paakkari on ollut apunani kun olen D-vitamiinista esitelmöinyt ja kirjoittanut. Tapasin kongressissa myös professori Robert R. Heaneyn, D- vitamiinigurun, joka oli samolla linjoilla kuin Arvo Ylppö. Aikuisen on täällä pohjoisessa saatava D-substitutiota 50-100 mikrogrammaa vuorokaudessa kesäajan ulkopuolella. Puolet suomalaisista ei edelleenkään saa riittävästi D-vitamiinia. Väitteet, että ”Ravinnosta saa Deetä riittävästi” ovat verrattavissa

uskomuslääketieteeseen. Heaney kuvasi D-puutetta ” kuin ajaisi autoa vuosikymmenet samoilla öljyillä”.

Lastenlasten kanssa touhuaminen hidastaa ikääntymistä tehokkaasti.

Myös toimiva parisuhde on hyvä elämän peruspilari, jota kannattaa hoitaa.

Sup-laudalla mökillä melominen on uusin harrastukseni, jota myös lastenlapset harrastaa.

1960-luvun rollarifani ihailee Rolling Stonesin 75-vuotiaita ikiliikkujia, jotka kesäkiertueella vetävät Amerikassa stadionit täyteen No FILTER 2019-kiertueella. Onko näillä briteillä

 Riittakerttu Kaltiala

Kenen pitää tehdä mitä, jotta nuorten mielenterveys kääntyisi parempaan suuntaan?

tulee huolehtia, että nuoren vanhemmat osallistuvat toimenpiteisiin.

Erityispalveluissa on paljon tehtävissä nuorten pahoinvoinnin vähentämiseksi, vaikka nuori ei edes olisi itse siellä asiakkaana. Kaikissa aikuisten häiriöpalveluissa on huolehdittava potilaiden/ asiakkaiden huollettavien lasten tarpeista. Erityispalveluiden tulee keskittyä vaikeiden ongelmien / häiriöiden hoitoon. Erikoissairaanhoidon tehtävä ei ole arjessa rinnalla kulkeminen, vaan nuorisopsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tulee keskittyä tarjoamaan näyttöön perustuvia interventioita vakaviin häiriöihin.

Siirrytään laajemmin yhteiskunnan tasolle. Yhteiskunnan on huolehdittava, ettei nuoruusikäinen syrjäydy kouluuralta ja jää peräkammariin. Suomen tulee säilyä maailman turvallisimpana maana. Nuorten integroituminen työelämään on turvattava Nuorten psyykkisen pahoinvoinnin pysäyttäminen vaatii myös globaaleja toimia, joihin jokaisen tulee osallistua vallassaan olevin keinoin. Ilmastonmuutos on pysäytettävä. Rauha on säilytettävä.

Köyhyyttä ja tietämättömyyttä on lievitettävä, koska ne tuottavat pahoinvointia aiheuttavia asiaintiloja.

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori ja TAYSin nuorisopsykiatrian vastuualueen johtaja

Eräs elämän parhaista tosiasioista on se, että ihminen, joka vilpittömästi toimii toisen hyväksi, tulee aina samalla auttaneeksi myös itseään.

–Arkkiatri Risto Pelkonen

joku ikääntymistä ehkäisevä geeni, joka meiltä puuttuu vai piileekö salaisuus musiikissa, joka minullekin on liikuntaan verrattava hengenravinto?

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

19

Lapsen suolisto

Äidin synnytyksessä saamat antibiootit muuttavat lapsen suoliston mikrobiomia Oulun yliopiston tutkijat havaitsivat, että äidin synnytyksen yhteydessä saama antibiootti muuttaa lapsen suoliston mikrobiomia yhtä paljon kuin suoraan lapselle annettu suonensisäinen antibiootti.

Antibioottihoito muuttaa vastasyntyneen lapsen suoliston mikrobiomia nopeasti ja pitkäksi aikaa, selvittivät Oulun yliopiston tutkijat. Synnytyksen jälkeen lapselle annetut antibiootit muuttivat 1–2 päivän sisällä suoliston mikrobiomin koostumusta verrattuna lapsiin, jotka eivät saaneet antibiootteja. Pelkkä äidin saama antibiootti muutti lapsen mikrobiomia yhtä paljon kuin lapsen itsensä syntymän jälkeen saama suonensisäinen antibiootti.

Antibioottia saaneilla lapsilla Bacteroidetes-ryhmän bakteereita oli vähemmän ja Firmicutes-ryhmän bakteereita enemmän kuin niillä lapsilla, jotka eivät saaneet antibiootteja. Erot

20

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

säilyivät 6 kk ikään saakka, jolloin viimeiset tutkimuksen näytteet kerättiin.

Antibioottihoitoa suonensisäisesti saaneet vastasyntyneet saivat laktobasilleja sisältävää probioottivalmistetta, joka ei kuitenkaan estänyt pitkäaikaisia muutoksia.

Oulun yliopistossa ja OYS:n Lasten ja naisten klinikoilla kerättiin yhteensä 426 päivittäistä ulostenäytettä syntymästä lähtien 149 alateitse syntyneeltä lapselta, joista 44 oli altistunut synnytyksessä äidin saamalle antibiootille, 29 sai antibioottia suonensisäisesti pian syntymän jälkeen, 29 altistui antibiootille synnytyksessä ja sen jälkeen, ja 47 ei altistunut lainkaan antibiooteille. Äidit saivat

yleensä antibioottina kapeakirjoista penisilliiniä ja lapset yhdistelmäantibioottia. Näytteet tutkittiin uuden sukupolven sekvensoinnilla Oulun yliopiston genetiikan ja ekologian laitoksella dosentti Mysore Tejesvin ja dosentti Anna Maria Pirttilän johdolla.

Yhdysvaltalainen tutkijaryhmä tutki samasta aineistosta lapsen ja äitien ulosteesta antimikrobiresistenssiä aiheuttavat bakteerien geenit.

Synnytyksessä ja sen jälkeen annetut antibiootit lisäsivät antimikrobiresistenssigeenien eli antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien osuutta lapsen suolen bakteeristossa.

Aiemmin on osoitettu, että keisarileikkaus muuttaa lapsen suoliston mikrobiomia eli bakteeriflooraa nopeasti ja pitkäaikaisesti. Alateitse syntyneistä lapsista yhteensä 20–30% altistuu äidin antibiootille synnytyksen aikana ja 2–5% saa antibioottia synnytyksen jälkeen. Äidin saama antibiootti vähentää tehokkaasti vastasyntyneiden vakavia B-streptokokkibakteerin aiheuttamia verenmyrkytyksiä eli sepsiksiä. Varhaisten antibioottihoitojen vaikutus normaaleihin lapsen bakteereihin tunnetaan huonosti.

Suolen mikrobiomin muutokset saattavat nykytiedon mukaan olla yhteydessä lapsen terveyteen, mutta asia vaatii lisätutkimuksia. Tällä hetkellä antibiootit pelastavat sekä äitien että lasten henkiä, joten antibioottien käyttöä kannattaa jatkaa nykykäytännön mukaisesti.

Tutkimustulokset kuitenkin kannustavat kehittämään entistä tarkempia infektioiden ennaltaehkäisykeinoja, sillä äideille käytetyt kapeakirjoisetkin antibiootit muuttavat merkittävästi lapsen suoliston mikrobiomia.

Lisätietoja terhi.tapiainen@oulu.fi Tutkimus julkaistiin Scientific Reports –lehdessä.

Tapiainen, T., Koivusaari, P., Brinkac, L., Lorenzi, H. A., Salo, J., Renko, M., . . . Tejesvi, M. V. (2019). Impact of intrapartum and postnatal antibiotics on the gut microbiome and emergence of antimicrobial resistance in infants. Scientific Reports, 9(1), 10635. doi:10.1038/s41598-019-46964-5

Blogista

Värirakkautta

Värirakkaus jakaa meitä ihmisiä. Osa ei voi elää ilman voimakkaita värejä ympärillään, osa haluaa oleskella vain valkoisessa maisemassa. Moni pysyttelee puoliväliolossa: värikäs kukkakimppu on silloin tällöin ihana, mutta ei päivittäinen välttämättömyys. Mustaan pukeutujat eivät tarvitse vaatetuksessaan muita värejä, musta on heille ikirakkaus. Päivästä toiseen ja vuodesta seuraavaan.

Minä olen vimpan päälle väri-ihminen, joka kaupassa tai kirpparilla suunnistaa värin, ei merkin tai muodin perässä. On sitten kyseessä lasiteos, lenkkitossut tai sohvatyyny, sopiva sävy pysäyttää minut heti ja haluan koskettaa sen tuntua sormenpäilläni. Hassua, mutta niin se menee.

Reagoin väreihin erityisen paljon luonnossa, niin kuin tietenkin moni muukin. Pyöräilyteitä reunustavat pensaat, puut ja kukat ovat vihreän eri sävyjen keidas. Vihreä on upea väri – ja nykyisin myös ehdoton muotiväri.

Maalausta harrastava tietää kuinka hankalaa on vangita hyvää vihreää tauluun ja maalauksen opettajatkin myöntävät, että vihreä on ”vaikea” väri, ehkä juuri sen takia, että se on niin moniulotteinen luontoväri.

Kesäkuun lopussa värit pääsivät esille yhteiskunnallisena suunnannäyttäjänä.

Sateenkaaren kuusi väriä symboloivat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ja näkyivät ainakin pääkaupunkiseudulla joka puolella. Kiehtovaa oli tutustua kuuden värin symboliikkaan eli mitä värien haluttiin meille kertovan. Opin, että sateenkaarilipussa punainen tarkoittaa elämää, oranssi parantavaa voimaa, keltainen aurinkoa, vihreä luontoa, sininen harmoniaa ja violetti yhteishenkeä. Kaunista eikö?

Olen itsekin pohtinut värien symboliikkakäyttöä. Idealisti-minä on leikittellyt ajatuksella, että värit voisivat kuvata hyveitä. Jos kullakin hyveellä olisi virallinen ja globaalisti tunnustettu värinsä, myönteisiä viestejä vilisisi joka puolella.

Jos vaikka sininen olisi oikeudenmukaisuuden, keltainen rohkeuden, violetti kärsivällisyyden... ja niin edelleen, symboleja, saisimme tahtomattamme voimaannuttavaa viestiä toinen toisiltamme ja ympäröivästä infrasta.

Nyt on pakko tunnustaa yksi väriihastukseni. Olen aina kaukaa ihaillut 450 vuotta vanhan Ruotsin lipun värejä. Ääneenhän ei tietenkään voi sanoa, kuinka kauniisti vahva ruotsalainen keltainen sointuu voimakkaan ruotsalaisen sinisen kanssa. Minun silmissäni parivaljakko on upea ja omassa maailmassani se voittaa suomi-ruotsi -kisan.

Lippuihin liittyen on myös huvittavaa tietää, että maassamme käytiin 1890-luvulla lopussa voimakasta keskustelua kansallisväreistämme: ovatko ne sinivalkoinen vai punakeltainen!

Yhteiskunnan julkkikset valitsivat väripuolensa ja riitaa riitti, kunnes keisarin julistuksella toinen puoli voitti. Läheltä siis liippasi, että olisimmekin punakeltainen kansa, Espanjan malliin. SS Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

21

AINOASTAAN TERVEYDENHUOLLON ASIANTUNTIJOILLE

SUPREME

UUTUUS Nestlen edistyksellinen äidinmaidonkorvike, joka sisältää kahta oligosakkaridia.

Edistyksellisin äidinmaidonkorvikkeemme – NAN Supreme on kehitetty rintamaidon ainutlaatuinen proteiini esikuvana ja se vahvistaa immuunipuolusta infektioiden vähentämiseksi.

RINTAMAIDON OLIGOSAKKARIDIT (HMOt) NAN Supreme sisältää ainutlaatuisen yhdistel2´-FL ja LNnT* vahvistavat tutkitusti tervettä män kahta erilaista rintamaidon oligosakkaridia immuunipuolustusta pienellä lapsella.

2´-FL ja LNnT* ja ne ovat rakenteeltaan samanlaisia kuin rintamaidossa määrältään eniten * 2´-FL (2´-O-fukosyllaktoosi) ja LNnT (lakto-N-neotetraoosi) (ei rintamaidosta) esiintyvät oligosakkaridit. 1 Vauvat, jotka saivat rintamaidon oligosakkarideilla 2’-FL ja LNnT* täydennettyä äidinmaidonkorviketta (kontrolliryhmänä äidinmaidonkorvike ilman HMOita). 2,3 55% pienempi riski alempien hengistysteiden infektioille

53% vähentynyt tarve antibioottien käytölle

70% pienempi keuhkoputkentulehduksen riski

56% vähentynyt tarve kuumetta alentavien lääkkeiden käytölle

HELLÄVARAINEN PROTEIINI

L. reuteri -maitohappobakteeri

NAN Supremen proteiini on valmistettu ainutlaatuisella teknologialla, jonka vuoksi se on sopiva pienelle vauvalle.

• 100% osittain pilkottu heraproteiini, joka tukee tervettä kasvua. 4 • Parantaa ruoansulatusta ja on vatsaystävällinen pienille lapsille. 5

Maitohappobakteeri, joka helpottaa ruoansulatuskanavan oireita vauvoilla (esimerkiksi ummetus, refluksi ja ripuli). 6,7

NAN Supreme kaupoissa syksyllä 2019

Lue lisää terveydenhuollon asiantuntijoiden nettisivuiltamme: www.nestlenan.fi Lähteet: 1. Newburg et al. Glycobiology 2004; 14. 253-263 2. Puccio G et al. J. Pediatr Gastroenterol Nutr 2017;64: 624-31.

3. Puccio G et al. Oral presentation at Nutr & Growth Conference, 2016.

4. Ziegler E et al. Monatsschr Kinderheilkd 2003;151:S65-S71.

5. EXL B-M, DELAND U, SECRETIN M-C ET AL. Eur J Nutr. 2000; 39:145-156.

6. Indrio et al. JAMA 2014, 168 (3):228-33.

7. Szajewska et al. J Pediatr 2013; 162(2): 257-62 8. Sela DA, Mills DA. Trends Microbiol. 2010; 18: 298-307 9. Jantscher-Krenn E, Bode L. Minerva Pediatr. 2012; 64: 83-99.

10. Bode L. Glycobiology. 2012; 22: 1147-62.

11. Smilowitz JT, Lebrilla CB, Mills DA et al Annu Rev Nutr. 2014;34:143-69

TÄRKEÄÄ TIETOA Hyvä ravitsemus äideille ja heidän vauvoilleen ensimmäisten 1000 päivän (raskausaika ja lapsen ensimmäiset kaksi elinvuotta) aikana on tärkeää elinikäiselle terveydelle. Uskomme, että imetys on paras tapa ruokkia vauvaa, sillä rintamaito tarjoaa ihanteellisen ja tasapainoisen ruokavalion ja suojaa vauvaa sairauksilta. Terveellinen ruokavalio äidin raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen auttaa varastoimaan ravintoaineita, jotka tukevat tervettä raskautta ja valmistavat imetyksen aloittamiseen ja ylläpitämiseen. Rintaruokinnan lopettamispäätöstä on vaikea peruuttaa, ja sillä on aina sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Osittaisen pulloruokinnan tai muiden elintarvikkeiden ja juomien tarpeeton käyttöönotto vaikuttaa haitallisesti imetykseen. Jos äiti päättää olla imettämättä, on tärkeää kertoa edellä mainituista seikoista, ja antaa ohjeita oikeista valmistusmenetelmistä korostaen, että keittämätön vesi, steriloimattomat pullot, tai jauheiden väärä sekoitussuhde voivat kaikki Neuvola johtaa vauvan sairastumiseen. ja kouluterveys | 3 • 2019

22

Nestlé Infant Nutrition Suomen Nestlé Oy PL 50, 02151 Espoo www.nestlenan.fi

Aktiivisuutta Alpeilla!

Inka tinka tiitiäinen

 Sari Taipale

Kesäisin teemme yleensä tyttäreni kanssa ihan oman reissun, jonne lähdemme kaksin. Näitä äiti-tytär-reissuja olemme tehneet siitä saakka, kun tyttäreni oli viisivuotias. Yleensä kohteeksi on valikoitunut jokin varsin lämmin etelän kohde ja loma on koostunut pitkälti uima-altaalla ja rannalla peuhaamisesta.

Tänä vuonna teimme toisin. Emme suunnanneetkaan Etelä-Euroopan porottavaan helteeseen, vaan jäimme kyydistä jo Alpeilla. Tarkoituksena oli ottaa lomailuun hieman aktiivisempi ote uima-altaalla plösöttämisen sijaan.

Matkalaukkuun pakattiinkin sporttisia vaatteita, lenkkareita ja tietenkin vaelluskartta, jonka olimme saaneet lainaan jo koti-Suomesta. Bad Gastein, Itävalta, tulossa ollaan!

Saavuimme kohteeseemme lauantaina alkuillasta. Huokaillen ihailimme maisemia, kun matkasimme Salzburgista piskuiseen Bad Gasteiniin. Hotellihuoneemme oli varmaan korkeimmassa kerroksessa, ja eteemme avautuivat upeat näkymät laaksoon. Room with a view sanoisi englantilainen. Näkymiä täydensivät ääniefektit: ikkunoidemme alla laidunsivat ja määkivät lampaat. Näitä ääniä ei kotipuolessa kuulu.

Mikä parasta: huoneessamme oli tavallisen vuoteen ohella kerrossänky! Lapsen riemulla ei ollut rajoja, ja hän olikin jo vakaasti sitä mieltä, että hotellimme täytyi olla viiden tähden paikka.

Ensimmäisenä loma-aamuna heräsimme hyvissä ajoin ja suuntasimme aamupalalle alakerran ruokasaliin, josta saimme ikioman pöydän koko matkamme ajaksi. Sää oli pilvinen ja hieman sateinen, mutta emme antaneet sen haitata, vaan tankkauksen jälkeen vedimme vaelluskamppeet niskaan ja lähdimme kohti Graukogelin hissiasemaa. Ostimme neljän päivän hissiliput, jotta pääsisimme korkeammalla kulkeville reiteille lihasvoimaa uhraamatta.

Ensimmäinen tuolihissimatka oli molemmille hieman jännittävä, mutta loman edetessä sykkeet rauhoittuivat.

Ylhäällä kaivoimme kartan esille. Tavoitteena oli vaeltaa Palfner see -järvelle, jonne matkaa kertyisi jokunen kilometri. Zirbenweg-reitti oli upea: sen varrella oli monia pysähdyspaikkoja, joissa sai nautiskella omia eväitä ja nauttia luonnon kauneudesta. Koska keli oli sateinen ja hieman sumuinenkin, emme uskaltaneet lähteä nousemaan viimeistä rinnettä järvelle, vaan käännyimme takaisin ja palasimme rinneravintolaan kaakaolle ja sadetta pitämään. Pahimman kuuron hellitettyä jatkoimme rinnettä alaspäin ja bongailimme puista ja kivistä pieniä Itävallan lippuja, jotka pitivät meidät reitillä.

Päivämme kuluivat oikeastaan samalla kaavalla. Aamupalan jälkeen lähdimme vaeltamaan, söimme lounaan matkalla ja myöhään iltapäivällä kipitimme väsyneinä, mutta tyytyväisinä hotelliin lepäämään. Iltaohjelmana oli ravintolan etsiminen ja löytäminen, mikä ei ollut hankalaa, vaikka varsinainen sesonkiaika kohteessa onkin talvi. Muutamana iltana kävimme myös Felsentherme-kylpylässä rentoutumassa poreissa ja maanalaisista lähteistä tulevasta mineraalipitoisessa vedessä, jossa ei ollut tympeää kloorin tuoksua. Matkan yksi mieleenpainuvimpia kokemuksia olikin loikoilla 30-asteisessa

ulkouima-altaassa ja ihailla ympärillä kohoavien vuorenhuippujen profiileja.

Viikossa ehtii vähän, ja paljon jää seuraavaan kertaan. Loman alkaessa olin hieman huolissani kahdeksanvuotiaani yleiskunnosta. Tyttö on sporttinen, mutta kevään mittaan hän oli valitellut aika ajoin väsymystä. Reissu poisti huoleni. Pikkumimmini oli varsinainen kone, varsinkin kun tunkattiin rinteitä ylös. Viimeisenä päivänä tyttö tosin jo totesi, että nyt on kyllä aika paljon kävelyä, ja alkoi toivoa, että kaveri olisi matkassa. Onneksi viimeisen kävelyreitin varrelta löytyi sekä kesyjä oravia, joille sai syöttää pähkinöitä, että uteliaita alpakoita. Äiti-tytär-matkojen sopiva pituus onkin viikko!

Kirjoittaja on 8-vuotiaan Inkan äiti, joka opettaa teineille suomen kieltä ja kirjallisuutta.

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

23

Sotavuosien aika KUVA: HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO/KUVAAJA PEKKA KYYTINEN

Helsingin Nuorten Talkootoimiston marjojen ja käpyjen keruuretken osanottajia 1942.

Sota-aikana lapset ja nuoret talkoisiin  Aura Korppi-Tommola

Talvisota alkoi marraskuussa 80 vuotta sitten. Sotaa ja poikkeustilaa, turvattomuuden aikaa, kesti liki viisi vuotta. Huoli lapsista ja nuorista oli suurta, mutta heitä myös rekrytoitiin talkoisiin yhteiskunnan ja yhteiskuntarauhan ylläpitämiskeksi.

Yhteinen ponnistelu isänmaan hyväksi on nykylapsille melko vierasta. Siksi heidän olisi hyvä olla tietoisia sota-ajan ahkeroinnista ja siitä kuinka myös lasten ja nuorten apua tarvittiin.

Sodan ja poikkeustilan aikana naiset ja lapset olivat sekä palkkatyössä että ahkeroivat kansalaisjärjestöissä.

Maan sosiaalihuolto nojasi vahvasti vapaaehtoistyöhön. Sitä koordinoitiin Suomen Huollossa, joka oli valtiovallan ja järjestöjen yhteistyöelin. Se oli tosin voimakkaasti valtion ohjauksessa ja valtionavustukset jaettiin sen kautta. Valtionavustuksia myönnettiin

24

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

järjestöille nimenomaan nuorisotyöhön, mm. ohjaajien palkkaamiseen.

Järjestelmä oli maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen ja hämärsi kansalaisjärjestöjen riippumattomuutta. Se kuitenkin kelpasi ulkomaisille lahjoittajille, jotka halusivat auttaa ihmisiä hädässä sotaa käyvän valtionkoneiston sijaan.

Lapset ja nuoret rekrytoitiin mukaan talkoisiin ja teollisuuden palvelukseen. Myös rintamalla oli nuoria alle 18-vuotiaita miehiä, jotka nykytermein ilmaistuna olivat lapsisotilaita.

Nuoret olivat mukana pääasiassa isänmaallisen innostuksen vuoksi. Hekin

halusivat antaa kortensa kekoon, kun isänmaa oli vaarassa. Yleinen työvelvollisuus koski 15 vuotta täyttäneitä, koululaisia ja opiskelijoitakin lomaaikoina. Nuoret tekivät raskasta työtä ja pitkiä päiviä. Sosiologi Sari Näreen mukaan työ oli joskus niin vaarallista ja raskasta, että nykyään sellainen kiellettäisiin.

Monenlaisia talkoita Partiolaiset aloittivat systemaattisen talkootyön kesällä 1940 ja seuraavana kesänä perustettiin Nuorten Talkoot -yhdistys. Siihen kuului useita eri poliittista kantaa edustavia nuorisojärjestöjä, jotka käytännössä organisoivat ruohonjuuritason toimintaa. Talkoolaiset saivat merkkejä ja palkintoja sekä varsinaisesta talkootyöstä että liikuntaharrastuksista. Nuorten talkoissa ahersi 1941-1946 yhteensä 1,1 miljoonaa lasta ja nuorta. He keräsivät teollisuuden raaka-aineeksi 11 miljoonaa kiloa jätepaperia, metallia lähes miljoona kiloa ja tyhjiä pulloja 7,7 miljoonaa kappaletta. Pulloilla oli sellainen maanpuolustuksellinen tarkoitus, että niistä tehtiin niin sanottuja Molotovin cocktaileja eli panssarintorjunta-aseita.

Marjoja poimittiin 34 miljoonaa litraa ja sieniä 9 miljoonaa kiloa. Oma merkityksensä oli silläkin, että talkoilla kerättiin pelloilta niille jääneitä jätetähkiä, -herneitä ja -perunoita. Lisäksi kerättiin lumppua, käpyjä ja polttopuita, pihkaa, kumia ja lääkekasveja.

Nuoret auttoivat myös maanviljelyksessä ja karjanhoidossa sekä rakennustyömailla. He auttoivat sotainvalidien ja vähävaraisten rintamamiesten perheissä.

Talkoilla oli myös kasvatuksellisia päämääriä ja ohjaajiksi ja organissaattoreiksi palkattiin opettajia, ja kunnan virkamiehet osallistuivat talkoisiin ja maatalouskerhotoimintaan sekä virkatyönä että vapaa-ajallaan. Sama aikuisten ohjaus koski maatalous- ja kasvitarhoja.

KUVAT: SA-KUVA.FI

Maatalouskerhot ja kasvitarhat Maatalouskerholiitto (nykyään 4H-liitto) ohjasi lapsia ja nuoria palstaviljelyyn. Ennen sotia maatalouskerhot palvelivat maaseudun nuorten ammattikoulutusta. Suuren elintarvikepulan vuoksi alaikäraja laskettiin sota-aikana 9 vuoteen ja ammattiopetuksen piirre jäi taka-alalle. Kerho-ohjaajien keski-ikä laski ja ohjaajien ryhmä naisistui lähes kokonaan, kun se ennen sotia oli ollut hyvin miesvaltainen. Kerholaisia oli parhaimmillaan noin 100 000. Heistä 11 prosenttia oli kaupunkilaislapsia, joiden vanhemmat olivat innolla mukana monipuolistamassa perheensä ruokatarjontaa. Kerhoilla oli käytössään yhteensä 3000 hehtaaria maanviljelysmaata. Pääosa tuotannosta syötiin oman perheen ruokapöydän ääressä, mutta osa saatiin myös myyntiin.

Martat auttoivat lapsia ja nuoria pitämään kasvitarhoja. sillä kuten kaikella nuorisotyöllä sodan kurjimuksen keskellä oli kaksi tarkoitusta. Ensinnäkin se helpotti maan ruokahuoltoa. Toiseksi sen avulla saatiin nuorille mielekästä tekemistä ja huomio muuhunkin kuin raskaisiin sotauutisiin. Lisäksi monet nuoret saivat vastuuta kerho-ohjaajina, kun aikuiset olivat joko rintamalla tai muussa työssä.

Pikkumarttoja kasvimaalla.

Kierrätystalouden juurilla Teollisuuden raaka-aineiden keräämisestä syntyi sodan jälkeen pysyvää kierrätystä. Jo kesällä 1943 perustettiin Jätekeskus Oy, joka sai myöhemmin nimen Paperinkeräys Oy. Jätealan Keskusliitto syntyi 1950 ja toimii nyt Suomen Uusioraaka-aineliittona. Paperinkeräys nojasi pitkään järjestöjen vapaaehtoisiin, mutta muuttui 1990-luvulla ammattimaiseksi. Järjestöjen vapaaehtoiset saivat pienen palkkion. Säästämillään varoilla lapset ja nuoret saattoivat hankkia silloin ylellisinä pidettyjä tavaroita, kuten rannekelloja.

Romun keräystä Keravalla.

Talkoon tekijöitä palkittiin pronssisella, hopeisella ja kultaisella merkillä tehtyjen suoritusten mukaan.

Keruutyön palkintona oli muurahaismerkki.

Kirjoittaja on historiantutkija ja tietokirjailija Sota-ajan vapaehtoistyöstä kerrotaan Aura Korppi-Tommolan ja Maritta Pohlsin toimittamassa teoksessa Kansalaisjärjestöt, naiset ja sota (Tammenlehvän Perinneliitto 2019).

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

25

Hammaslääkäri

Lasten kariestilanne Suomessa - onko aihetta huoleen?

 Hannu Hausen Tiedotusvälineet julkaisevat mieluusti terveyteen liittyviä uutisia. Näin tapahtuu varsinkin loma-aikoina, jolloin muu uutistarjonta on niukkaa.

Medioiden lemmikkejä ovat uhkatekijät, joiden arvellaan lisäävän terveysongelmia. Jos lehtijuttuja olisi uskominen, suomalaislasten kariestilanne olisi jokseenkin huono ja menossa yhä pahempaan suuntaan. Onneksi näin ei ole. Keskimäärin suomalaislasten hampaat ovat melko mukavassa kunnossa, eikä niiden reikiintyminen näyttäisi olevan lisääntymässä. Keskiarvojen taustalla on kuitenkin kariesvaurioiden jakautuminen väestössä.

Niinpä suurimmalta osin hyvähampaisten suomalaislasten joukossa on sellaisiakin lapsia, joiden hammasterveys on huonossa jamassa.

Parina viime vuosikymmenenä lasten hammasterveyttä koskevia tilastotietoja on ollut saatavilla tosi niukalti. Toisin oli ennen. Lääkintöhallitus ylläpiti yksityiskohtaisia tilastoja lasten hammastilanteesta ja suunterveydenhuollosta 1970-luvun puolivälistä lakkauttamiseensa asti vuonna 1991. Sen jälkeenkin

26

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

tilastoja tai niihin perustuvia tutkimustietoja on ollut ajoittain saatavilla vuoteen 2000 asti. Harmillisen pitkän katkoksen jälkeen lasten hammasterveyttä koskevia tietoja on alettu jälleen julkaista, tällä kertaa THL:n ylläpitämällä Sotkanet-sivustolla (Sotkanet. fi). Indikaattorien määrä on kuitenkin vähäinen. Jos haluaa luoda yhtenäisen kuvan siitä, miten lasten hammasterveys on Suomessa kehittynyt 1970-luvun puolivälistä meidän päiviimme asti, on tyytyminen ”tervehampaisten” lasten prosenttiosuuteen kaikista hammastarkastuksissa käyneistä 12-vuotiaista.

(Tarkasti ottaen kysymyksessä ovat lapset, joilla ei ole ainoatakaan reikää tai paikkaa pysyvissä hampaissaan ja joilta yhtään pysyvää hammasta ei ole jouduttu poistamaan reikiintymisen vuoksi. Eli heillä alan ammattihenkilöiden rakastaman DMFT-indeksin arvo = 0.)

Pysyviltä hampailtaan tervehampaisia lapsia oli vuonna 1975 vähemmän kuin yksi sadasta. Osuus nousi ripeästi 35 prosenttiin vuoteen 1994 mennessä, minkä jälkeen tilanteen koheneminen hidastui. Vuoden 2000 lukema oli 38 prosenttia. Kahtatoista vuotta myöhemmin (2012) tervehampaisen osuus oli noussut 54 prosenttiin. Se pysyi suunnilleen tällä tasolla vuoteen 2016 asti (56 %), mutta kipusi vuoteen 2018 mennessä jo kahteen kolmasosaan (62 %). Onko se paljon vai vähän? Se riippuu näkökulmasta. Suunterveyden mallimaa emme enää ole, mutta yhä eurooppalaista keskitasoa. Jos siihen tyydymme, lasten kariestilanteen suhteen ei ole erityistä syytä huoleen. Halutessamme pystyisimme toki paljon parempaankin.

Mallia voisimme ottaa vaikkapa tanskalaisesta Odderin kunnasta. Siellä on panostettu voimakkaasti lasten elinikäisen terveysperustan rakentamiseen yhteistyössä heidän huoltajiensa kanssa. Tavoitteeksi on otettu, että lapsilla ja nuorilla ei ole pysyvissä hampaissaan ainoatakaan reikää eikä paikkaa, kun

heidän oikeutensa maksuttomiin suunterveydenhuollon palveluihin päättyy 18 vuoden iässä. Tavoitetta ei vielä ole saavutettu, mutta keskimäärin siihen on matkaa enää parin paikan verran.

Tanskasta olisi hyvä ottaa mallia myös lasten ja nuorten hammastilanteen ja -huollon tilastoinnissa. Siellä tosi kattavia tilastoja on ylläpidetty aukottomasti 1970-luvun alkuvuosista asti. Tilastot ovat päättäjien saatavilla, ja jokaisella kunnalla on mahdollisuus verrata omaa tilannettaan valtakunnallisiin ja alueellisiin keskiarvoihin.

Näihin päiviin asti reikiintyminen on ollut ylivoimaisesti tärkein lasten ja nuorten hammasterveyttä uhkaava sairaus. Nyt sen rinnalle on nousemassa hampaiden erosiivinen kuluminen, jonka taustalla on altistuminen happamille ruoille ja juomille, ennen muuta erilaisille mehuille, makuvesille ja virvoitusjuomille. Terveysviranomaisten niin Suomessa kuin muuallakin on syytä pikimmiten sisällyttää tilastoihinsa eroosiovaurioiden yleisyyttä kuvaava indeksi. Alan tutkijat suosittelevat sellaisen pohjaksi yksinkertaista kansanterveystyöhön soveltuvaa BEWEluokitusta (Basic Erosive Wear Examination). Pelkkä sille varattu paikka potilasasiakirjoissa ei riitä. Suunterveyden ammattihenkilöt tarvitsevat kunnollisen koulutuksen luokituksen käyttöön.

Kirjoittaja on Oulun yliopiston sosiaalihammaslääketieteen emeritusprofessori, joka toimii Suomen Hammaslääkäriliiton terveyden edistämisen asiantuntijahammaslääkärinä.

Oppilaana maailmalla

Uimataito on huimataito

Venäjä-Suomi koulunkäyntiä

9

 Seija Sihvola

Horisontti, laituri, aallot, paatit, kaikki vesimaisemaan liittyvät elementit – ja uiminen – ovat meille suomalaisille ihan peruskauraa. Myös lapsille.

On vaikea edes kuvitella minkälaista olisi, jos ei olisi nähnyt ja kokenut vesimaisemaa koskaan. Moskovan ytimessä kasvaville koululaisille sellainen voi olla todellisuutta kuten suurimmalle osalle venäläislapsia. Kun uimavettä ei lähipiirissä ole, ei voi luontevasti oppia uimaankaan.

On hankalaa saada tilastoja venäläislasten uimataidosta, mutta arvatenkin se on huono. Lapset eivät mene liikuntatunneilla uimahalliin, koska sellaista ei lähialueelta löydy. Luontouimista ei miljoonakaupungeissa oikein voi harrastaa, ei ainakaan Moskovajoessa.

Neuvostoaikaan hyvää uintiopetusta saivat lähinnä urheilukoulujen lapset.

Heistä leivottiin taitavia uimareita kansalliselle ja kansainvälisille areenoille.

Urheilukouluissa oli uima-altaat, joissa oppilaat harjoittelivat. Tällaisia urheilukouluja on edelleen.

Tavallista koulua käyvien lasten uimataidon oppimismahdollisuus vapaaajalla saattaa olla hieman muuttumassa, ainakin suurkaupungeissa. Fitness-klubeja uima-altaineen kun rakennetaan kiivaalla tahdilla ja niissä myös lapset vanhempineen käyvät. Myös kylpylöitä rakennetaan ja niiden käyttöaste on korkea. Kaikki tämä tietenkin maksaa. Esimerkiksi henkilökohtainen vuosikortti fitnessklubille maksaa 400 eurosta ylöspäin ja se voi monelle lapsiperheelle olla liikaa.

Uimataidon kehittyminen on suorassa suhteessa uimisen määrään, myös Suomessa. Kunnissa, joissa opetussuunnitelman mukaista uimaopetusta ei järjestetä lainkaan, lasten

uimataito on selvästi heikompi kuin niissä, joissa uintia järjestetään joka luokka-asteella. Suomen Hengenpelastusliiton viestintäasiantuntija Niko Nieminen toteaa, että uimataidon oppiminen on jokaisen Suomessa asuvan lapsen perusoikeus. Siksi on tärkeää että koulut järjestävät riittävästi uimaopetusta, jotta nekin, joilla ei ole muutoin mahdollisuutta harjoitella uintia, oppivat uimaan.

Entä mikä on suomalaislasten uimataito? Viimeisimmän tilaston mukaan kolme neljästä 12-vuotiaasta on uimataitoinen. Ehkä sen vuoksi ”vain” neljä alle 15-vuotiasta lasta hukkuu vuosittain. Neljä on tietenkin liikaa ja nolla hukkumistapausta on selkeä ja tärkeä kansallinen tavoite.

Kaksoiskansalainen lapsenlapseni Elli kuuluu uimataitoisten joukkoon.

Samanikäinen serkkunsa täällä Helsingin päässä on hieman rohkeampi hyppimään ja sukeltamaan, mutta se selittyy aivan selkeästi koetun uimaajan määrällä.

Onneksi lomia ja suomalaista uimaseikkailua Ellin elämässä riittää. Tänäkin kesänä uiminen oli kohokohta, kun järvimökille rakennettiin uusi hieno laituri. Serkkulauma juoksi tuntitolkulla laituria pitkin veteen pellehyppytemppuja tehden. Ihan niinkuin suurin osa meistä aikuisista on samanikäisenä tehnyt, ihanassa Suomen suvessa.

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

27

Kirjat

Jalat ilmassa

Antti Rönkä

Olin seitsemän, kun yhteiskunta lähetti minut laitokseen, jossa minua lyötiin ja potkittiin ja jossa minun haukkumiseni oli yleistä huvia. Tätä kuorruttivat opettajien hymyt ja tsemppijulisteiden iskulauseet. Mutta kun avainnipun kilinä vaimeni ja välituntivalvojien katseet kääntyivät, minulle sai tehdä mitä vain.En osannut puolustautua. En osannut sanoa vastaan. En osannut lyödä. Kaikki sellainen oli ikään kuin ymmärrykseni ulkopuolella. En osannut, en uskaltanut, ja totuin siihen etten osaa enkä uskalla. Mielettömyydenkin taustalla haluaa nähdä syyn.

Koska mielettömyys olisi vielä pelottavampaa. Joten päätin, että minä olen se syy. Että minua kuuluukin lyödä.

VUONNA 1996 SYNTYNYT Antti Rönkä on tehnyt vaikuttavan esikoiskirjan koulukiusaamisen seurauksista. Hän on

kirjallaan antanut kasvot traumoille, joita koulukiusaaminen uhriin jättää.

Kirjallisuutta ja kasvatustieteitä opiskeleva esikoiskirjailija uskaltaa rohkeasti avata uhrin maailmaa ja paljastaa, miltä kiusaaminen oikeasti tuntuu ja miten pitkäaikaisia sen seuraukset voivat olla.

Röngän kirjan minäkertoja on Aaro, jonka hahmossa kirjailija kertoo riipaisevia yksityiskohtia kiusaamisen todellisuudesta. Koko alakouluajan kestänyt kiusaaminen on jättänyt Aaroon voimakkaan häpeän tunteen, joka ei pääty, vaikka koulukiusaaminen koulun vaihdon myötä vähitellen päättyy.

Aaro aloittaa opinnot yliopistossa.

Hän haluaisi mennä mukaan bileisiin, lounaalle tai hengailemaan muuten vaan, mutta häntä vaivaa koko ajan tunne, että kukaan ei halua häntä mukaansa. Kirjailija kuvaa taitavasti pieniä arjen

yksityiskohtia, joilla Aaro haluaa häpeäänsä peittää ja saada muiden hyväksyntää. Myös ensirakastumisen takkuisuus selittyy kiusauksen jättämillä arvilla.

Jalat ilmassa -kirjan soisi tavoittavan opettajat, vanhemmat, nuoret eli kaikki ne, jotka ovat tai ovat olleet tekemisissä koulukiusaamisen kanssa. Kirja toimii koulukiusaamisen ennaltaehkäistyön avaajana.

Kustantaja: Gummerus

Olipa kerran äiti

Helmi Kekkonen

Lähden viideksi päiväksi Oulun Hailuodossa sijaitsevaan residenssiin. Ajoitus on ihanteellinen. Jo kuuden tunnin junamatka yksin tuntuu taivaalliselta. En voi muuta kuin istua ja kirjoittaa ja lukea.

Joka kerta kun lähden näille työmatkoille mietin äitejä, jotka eivät tällaisia irtiottoja kaipaa, ja heitä, joilla tällaista mahdollisuutta ei ole vaikka sellaisen haluaisivatkin. Miten he pysyvät järjissään, miten?

28

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

Tyttö on pian viisivuotias, ja tämän vuoden aikana olen opetellut sanomaan sen ääneen: tuntuu hyvältä lähteä. Eikä kyse ole vain minun töistäni.

On yksi kertaisesti todella vapauttavaa astua ovesta, matkustaa toisaalle, unohtaa hetkeksi arki, keskittyä vain ja ainoastaan itseeni. Ja nykyään lähdöt ovat onneksi helppoja, tänäänkin oli niin. Tyttö ymmärtää minun tlevan takaisin, tietää että minä tulen aina takaisin, että meidän perheellämme on tämmöinen rytmi ja järjestys.

Että tällainen ihminen ja äiti minä olen.

OLIPA KERRAN ÄITI -kirjassa Helmi Kekkonen kertoo oman arkisen, mutta samalla ainutlaatuisen tarinansa äidiksi tulemisesta. Kekkosen kielen helppous, huumori ja sanojen lohdullinen sointu kuljettavat lukijaa raskauden

alkumetreistä, synnytyspelosta ja sen voittamisesta, keskenmenosta, kahdesta aivan erilaisesta synnytyksestä ja kahdesta aivan erilaisesta lapsesta nuoren naisen elämän arkeen. Hän kirjoittaa siitä, miltä tuntuu olla nuori äiti nykypäivänä, ja siitä, miltä äitiys on luultavasti äideistä aina tuntunut.

Kirja on oivallista luettavaa myös sellaiselle, jolla raskaudet ja synnytykset ovat menneisyyden kaukaisia suurtapahtumia ja onnen muistoja. Tekstin avulla simuloituu vielä kerran kokemaan kehon, mielen ja sielun myllerrykset, hurmat ja hankaluudet – kaikki ne tunnetilat ja muutokset, jotka väistämättä uuden elämän alkamiseen kuuluvat.

Noin se oli, tuolta se tuntui. Kuinka suloista ja karmeaa, ihan yhtä aikaa.

Kustantaja: Siltala

Elämässä sattuu

Kolmas lapsi ja syntymäseikkailut Joskus lapsen syntymään liittyy yllätyksiä, joihin kukaan ei osaa varautua. Helsinkiläisten Reetan ja Pekan kolmas lapsi koki seikkailuja jo kohdussa. Äiti Reetalla lapsivettä alkoi kertyä tosi runsaasti heti raskauden alussa, minkä hän huomasi nopeasti kasvavana vatsana. Ensikolmanneksen jälkeen Reeta näytti siltä, kuin olisi ollut juuri lähtemässä synnyttämään.

Myötätuntoa ystäviltä ja tutuilta riitti. No, tilanne ei vaikuttanut kuitenkaan huolestuttavalta, olihan kaksi aiempaakin raskautta olleet samanlaisia, runsasvetisiä.

Hoikka Reeta suureni ja pullistui ja raskauden loppuvaihe oli kaikin tavoin rankka. Ultrassa vauva näytti kuitenkin voivan hyvin, vaikka paikanmäärityksessä oli ongelmia. Ihan raskauden lopussa vauvan poikittaisasennosta kun ei oikein kukaan saanut tolkkua. Lapsiveden runsaudesta johtuen kääntäminen ei onnistunut, vaikka useampi ammattilainen sitä yritti.

Elokuun alussa tapahtunut synnytysponnistelu päätyi lopulta aamuyön sektioon. Leikkaava lääkäri kertoi jälkeenpäin vanhemmille, että on kerran aikaisemmin

uransa aikana tavannut vastaavalaisen tapauksen. Reetan kohtu oli kiertynyt sekä ylösalaisin että poikittaissuunnassa ympäri. Ja vauva oli pyörinyt kiertyneessä kohdussa niin, että napanuora oli kolme kertaa kaulan ympärillä ja olkapään ympärillä. Reetan vatsalihakset olivat kuulemma paperin ohuita.

Onneksi pieni poika tuli maailmaan terveenä ja terhakkaana. Normimitat: kolme ja puoli kiloa ja liki puolimetriä pituutta, kaikki hyvin! Suku riensi heti halaamaan vastasyntynyttä ja riemua riitti.

Mutta synnytysseikkailut eivät päätyneetkään siihen. Lapsen kolmantena elinpäivänä sunnuntaina Naistenklinikan osastolle ilmestyi palomiehiä ja nopeasti kaikki ymmärsivät, että kyseessä ei ole mikään paloharjoitus. Jätekuilussa oli syttynyt tulipalo ja kaikki äidit määrättiin ottamaan vauvat syliinsä ja siirtymään välittömästi paloportaisiin. Äidit ohjattiin Uuden Lastensairalaan auditorioon, jossa he sitten viettivät seuraavat tunnit itkuiset vastasyntyneet sylissään ja useimmat itsekin itkien,

peloissaan, huolestuneena ja hädissään.

Henkilökunta oli kuitenkin ammattimaista ja ystävällistä ja huolto alkoi pikku hiljaa pelata.

Jossain vaiheessa äideille ilmoitettiin, että mahdollisimman moni kotiutetaan.

Reetakin sai ohjeen lähteä kotiin. Sektiotulehduksen antibioottitippa muutettiin pilleripurkiksi ja niin Pekka tuli hakemaan sairaalavaatteissa olevan vaimonsa ja vastasyntyneen poikansa yömyöhällä kotiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin. SS

www.superfit.com / superfit @ superfitshoes

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

29

Uudet väitöskirjat

Suolistomikrobiston epätasapaino voi aiheuttaa maksan rasvoittumista Suolistomikrobistoa muokkaamalla voidaan vaikuttaa hiirten aineenvaihduntaan ja maksan rasvoittumiseen.

Anniina Keskitalo

30

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

FM Anniina Keskitalo tutki Turun yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassaan suolistobakteerien roolia ei-alkoholiperäisen rasvamaksan synnyssä ja ehkäisyssä. Tulokset antavat viitteitä siitä, että tietyt suolistobakteerit saattavat pystyä suojaamaan rasvamaksalta, kun taas epäsuotuisat suolistomikrobiston muutokset voivat olla haitaksi maksan terveydelle.

Ei-alkoholiperäinen rasvamaksa on länsimaissa jatkuvasti yleistyvä sairaus. Maksalla on tärkeä rooli elimistön aineenvaihdunnassa, joten maksan rasvoittuminen on merkittävä terveysriski.

Yleisin rasvamaksan syy on vyötärölihavuus, mutta kaikkia maksan rasvoittumisen taustalla vaikuttavia mekanismeja ei vielä tunneta.

– Pelkkä ylipaino ei selitä maksan rasvoittumista, sillä myös normaalipainoisilla henkilöillä voi kertyä maksaan ylimääräistä rasvaa. Toisaalta kaikilla ylipainoisilla maksa ei rasvoitu, Anniina Keskitalo kertoo.

Keskitalo tuki väitöskirjassaan hiirimallin avulla suolistobakteerien roolia eialkoholiperäisen rasvamaksan synnyssä.

Tutkimuksessa kartoitettiin, miten Faecalibacterium prausnitzii- ja Enterobacter cloacae -suolistobakteerit suun kautta annosteltuna vaikuttivat rasvapitoista ruokaa syövien hiirten painoon, aineenvaihduntaan ja maksan terveyteen. F. prausnitzii on tulehdusta hillitsevä bakteeri, jonka esiintyvyys on liitetty suoliston terveyteen, kun taas E. cloacae -bakteerin runsas esiintyvyys yhdistetään lihavuuteen ja aineenvaihduntahäiriöihin.

– Suolistobakteerit muodostavat monimuotoisen ekosysteemin, joka

mm. hajottaa ravintoaineita elimistölle hyödylliseen muotoon, säätelee immuunipuolustuksen toimintaa sekä vaikuttaa suoliston limakalvon terveyteen. Suolistomikrobiston epätasapaino voi johtaa koko elimistöä rasittavaan matala-asteiseen tulehdustilaan, joka saattaa olla tärkeä myötävaikuttava tekijä lihavuudessa ja ei-alkoholiperäisessä rasvamaksassa, Keskitalo kertoo.

Suoliston hyvinvointi vaikuttaa myös maksan terveyteen Tutkimuksen tulokset osoittivat, että F. prausnitzii -bakteerin annostelu hillitsi hiirten maksan rasvoittumista, kun taas E. cloacae -annostelu aiheutti hiirillä maksavaurioita.

Tulokset puoltavat ajatusta, että suoliston hyvinvointi on yhteydessä maksan terveyteen. Tulokset antavat viitteitä myös siitä, että rasvamaksaa voisi olla mahdollista ehkäistä suolistomikrobistoa muokkaamalla, esimerkiksi F. prausnitzii -bakteerin määrää lisäämällä.

– Ennen kuin F. prausnitzii -bakteerista voidaan suunnitella kaupallisia sovelluksia ihmisten käyttöön, tulee bakteerin mahdollisia terveyttä edistäviä ominaisuuksia ja taustalla olevia tekijöitä vielä selvittää tarkemmissa jatkotutkimuksissa, Keskitalo muistuttaa.

Väitös on luettavissa: https://www.utupub.fi/handle/10024/ 147731

Uudet väitöskirjat

Liikunnalla suuri merkitys maksan ja suoliston aineenvaihduntaan Pitkäkestoinen ja matalatehoinen kestävyysliikunta parantaa tehokkaammin maksan, haiman ja suoliston aineenvaihduntaa kuin lyhytkestoinen ja korkeatehoinen sprintti-intervalliharjoittelu.

MD Kumail Motiani tutki Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan pitkäkestoisen ja matalatehoisen kestävyysliikunnan sekä lyhytkestoisen ja korkeatehoisen sprintti-intervalliharjoittelun vaikutuksia maksan, haiman ja suoliston aineenvaihduntaan.

Liikunta on tehokas keino ennaltaehkäistä monia kroonisia sairauksia kuten lihavuutta ja tyypin 2 diabetesta. Perinteinen kestävyysliikunta, kuten hölkkääminen, pyöräily ja uinti, parantaa tunnetusti fyysistä kuntoa.

Koska kestävyysliikunta vie paljon aikaa, monet ihmiset eivät ole motivoituneita harrastamaan liikuntaa.

Viime aikoina onkin perinteisen kestävyysharjoittelun vaihtoehdoksi ehdotettu sprintti-intervalliharjoittelua.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että neljästä kuuteen kertaan yhden harjoituksen aikana toistettu 10–30 sekunnin sprintti-intervalliharjoittelu on yhtä tehokasta kuin 30–60 minuutin perinteinen yhtäjaksoinen kestävyysliikunta kestävyyskunnon ja lihasten aineenvaihdunnan kannalta.

Sprintti-intervalliharjoittelun vaikutukset maksan, haiman ja suoliston aineenvaihduntaan ovat kuitenkin vielä tuntemattomia.

– Maksa, haima ja suolisto ovat insuliiniherkkiä elimiä, joilla on keskeinen rooli koko kehon terveyden kannalta. Väitöskirjassani olen tutkinut pitkäkestoisen ja matalatehoisen kestävyysliikunnan sekä lyhytkestoisen ja korkeatehoisen sprintti-intervalliharjoittelun vaikutuksia näiden elinten aineenvaihduntaan terveillä ja insuliiniresistenteillä koehenkilöillä, kertoo Motiani.

Väitöskirjatutkimuksen perusteella pitkäkestoinen ja matalatehoinen kestävyysliikunta parantaa tehokkaammin maksan, haiman ja suoliston aineenvaihduntaa lyhytkestoiseen ja korkeatehoiseen sprintti-intervalliharjoitteluun verrattuna sekä terveillä että insuliiniresistenteillä koehenkilöillä.

– On mielenkiintoista havaita, että molemmat liikuntamuodot paransivat yhtä lailla koko kehon insuliiniherkkyyttä, rasva-arvoja sekä suolistobakteeriston koostumusta ja pienensivät maksan ja haiman rasvapitoisuutta.

Liikuntamuodot erosivat kuitenkin toisistaan maksan ja suoliston insuliiniherkkyyden ja rasva-aineenvaihdunnan osalta niin, että matalatehoinen kestävyysliikunta paransi maksan ja suoliston aineenvaihduntaa enemmän verrattuna sprintti-intervalliharjoitteluun, Motiani tiivistää.

Väitöskirjatutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että lyhytkestoisen liikuntaharjoittelun vaikutukset eri sisäelinten aineenvaihduntaan riippuvat liikunnan kestosta tai tehosta. Tulevaisuudessa liikuntasuosituksissa pitäisikin ottaa huomioon kunkin yksilön tavoitteet ja toivotut tulokset, jotta liikunnan kesto ja teho ovat optimaalisia toivottujen tulosten saavuttamisen kannalta.

Väitös on luettavissa: https://www. utupub.fi/handle/10024/147063

Kumail Motiani

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

31

Pegoratio

itsehoitolääke ummetuksen hoitoon  Kätevät annospussit  Makrogoli 4000 ensisijainen hoitosuositus

ummetukseen*

 Neutraalinmakuinen *Käypähoitosuositus

Pegoratio 6 g ja 12 g jauheet oraaliliuosta varten, annospussit on ummetuksen hoitoon sekä kuivuneen, suolessa pitkään olleen ulostemassan (ulostetukkeuma) pehmentämiseen tarkoitettu valmiste, joka vaikuttavana aineenaan sisältää makrogolia. Ei alle 2-vuotiaille. Jos oireesi jatkuvat kahden viikon käytön jälkeen, ota yhteys lääkäriin. Älä käytä Pegoratiota, jos olet allerginen makrogolille, sinulla on suolenseinämän rakenteellisesta tai toiminnallisesta viasta johtuva tukkeuma, sinulla on puhkeama suolen seinämässä, sinulla on jokin vakava tulehduksellinen suolistosairaus, tai jos sinulla on vatsakipuja, joiden syytä ei tiedetä. Tutustu huolella pakkausselosteeseen ennen käyttöä.

Itsehoitolääke. Markkinoija: Teva Finland Oy. Lisätietoja: www.terveysportti.fi, info@ratiopharm.fi. P. 020 180 5900. FI/OTC-CH/19/0091/8/19

Kaksi hyvää syytä valita ratiopharm

32

Laatu

Neuvola ja kouluterveys | 3 • 2019

Hinta