__MAIN_TEXT__

Page 1

Lääkäripalveluyritykset ry:n Juhlalehti 2020

Hoitoonpääsyä

turvaamassa VUODESTA 1969


2020 26

Juha Sarkkinen, Aki Rask

32

Sisällysluettelo

3

Pääkirjoitus: Ismo Partanen, Lääkäripalveluyritykset ry

4

Julkinen terveydenhuolto ei selviä ilman yksityisiä tuottajia Yksityisiä terveyspalveluita tarvitaan kansanterveyden ja -talouden kannalta.

5

24

Määrä ei heikennä laatua Leena Niemistön mielestä kannustimet tehostaisivat julkista terveydenhuoltoa.

25

37

26

Kiellettyä vai sallittua? Yksityisiltä ostetut palvelut herättävät kunnissa poliittisia intohimoja.

”Päivänne ovat luetut” Kansanterveyslaki hidasti yksityisten terveyspalveluiden kasvua.

Kuin veljet ja siskot keskenään Edunvalvonta on muuttunut 50 vuodessa.

Myrskyn silmässä Nopea keskittyminen yllätti kaikki.

10

28

Yksityinen on ollut aina Kilpailu ei ole uusi ilmiö terveydenhuollossa.

11

Yksityisen sektorin koko olemassaolo oli vaarassa Juhani Ahon tavoite oli saada yksityinen sektori Kelan korvausten piiriin.

41 Puheenvuoro: Outi Antila, Kela 42 Kun lääkäri ja insinööri

Laatuun panostaminen kannattaa Heikki Kuuri-Riutta on ylpeä järjestelmällisestä laatutyöstä.

Puheenvuoro: Ilpo Tolonen, Lääkäripalveluyritykset ry

Politiikka vaikutti Pasaseen Aarne Pasanen tutustui valtakunnan politiikan tympeään puoleen.

17

32

18

33

22

Ennen kaikkea yrittäjä Sakari Alhopuron yrittäjähenkisyys näkyy kaikessa.

23

Leikataan kunnes kuolee Sairausvakuutuskorvaus on edelleen tarpeellinen.

2

40

29

16

Arkkitehtuuria, aatetta ja rohkeaa yrittäjyyttä Yksityistä sairaalatoimintaa on ollut toista sataa vuotta.

38

Mister Laastarivero muistelee Esa Jormakka tietää, mitä yhteisellä edunvalvonnalla voidaan saavuttaa.

30

Kun rahat eivät riitä Ilkka Talvitie oli mukana valtakunnallisessa omalääkäripilotissa.

Torilta lääkäriyrittäjäksi Kaj Öhman ponnisti yrittäjäksi maan tasolta.

Jäitä hattuun! Työterveyshuolto on suomalaisen terveydenhuollon toimivimpia osia.

12

Lääkärikeskusten vetovoima kestää Kansalaiset haluavat käyttää yksityisiä palveluita.

36

”Voisitko vähän vilkaista?” Timo Soini oli yksityisen terveydenhuollon ensimmäisiä ammattijohtajia.

Puheenvuoro: Mikael Pentikäinen, Suomen Yrittäjät ry

31

Sattuu, maksaa ja pelottaa Myös yksityinen suun terveydenhuolto on keskittynyt. Yrittäjyys uhkaa hiipua Eila Annala näkee, ettei yrittäjyys enää kiehdo hammaslääkäreitä.

34

Automaatio mullisti laboratorio­toiminnan Suomi on edelläkävijä laboratorioiden tietojärjestelmissä.

35

Hintojen haastaja uudisti toimialaa Jukka Hurme: Kilpailutus säästäisi miljoonia.

lyövät kättä päälle Huipputeknologian ja innovaatioiden rooli kasvaa.

44

Kalifornian tauti on parantumaton Kari Varkilasta asenne Suomessa on liian turvallisuushakuinen.

45

Puheenvuoro: Heikki Pärnänen, Suomen Lääkäriliitto

46

Aikamoisia sissejä Anni Vepsäläinen korostaa vastuullisen liiketoiminnan tärkeyttä.

47

”Mikä toi on?” Asko Koskinen arvostaa ”tyhmiä” kysymyksiä.

48

Anteeksi nyt vaan kovasti Lääkäripalveluiden markkinointi oli pitkään lähes kiellettyä.

50

Kaikki resurssit käyttöön! Yrjö Närhinen kannattaa monituottajamallia.

Kannen kuvat Juha Sarkkinen

12

42


Ikää karttunut – arvot säilyneet

Alan yritysten toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi kuluneiden 50 vuoden aikana. Muutosvauhti on vain kiihtynyt 2000-luvulla. Vuosituhannen vaihteessa silloisen LKY:n jäsenistön keskuudessa havaittiin tarve uudistua, jotta kyettäisiin vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin entistä paremmin. Huolellisen valmistelun jälkeen neljä yksityisen ter­­veyspalvelualan yritysjärjestöä päätti vuon­na 2005 liittyä yhteen. Silloin syn­tyi nykyinen Lääkäripalveluyritykset ry, joka jatkaa LKY:n perinteitä: sen tavoit­ teiden ja arvojen edistämistä. Yhdistyksen historiaa muistellessa nousee esille muutamia lainsäädäntöhankkeita ja ajankohtia, jotka ovat vaikuttaneet yritys­ ten toimintaympäristöön ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin merkittävällä tavalla. Tällaisia ovat olleet kansanterveyslain voimaantulo vuonna 1972, työterveys­ huoltolain voimaantulo vuonna 1979 ja kuntien valtionosuusuudistus vuonna 1993 sekä 1990-luvun talouslama ja 2000-luvun alussa käynnistynyt alan di­ gitalisoitumiskehitys. LPY ja sen edeltäjät ovat halunneet vaikuttaa terveyspalve­ lualan kehitykseen eivätkä vain tyytyä seuraajan ja sopeutujan osaan.

”Turvataan hoitoonpääsy”

Nyt jo lähes 20 vuotta jatkuneella soteuudistuksen valmistelulla on luonnollises­ ti ollut oma vaikutuksensa alan yritysten toimintaedellytyksiin. Tulevissa historian­ kirjoituksissa näitä sote-valmistelun vuo­ sikymmeniä muistellaan todennäköisesti epävarmuuden aikana. Vaikka vuodet ovat vierineet ja olosuhteet muuttuneet, ovat LPY:n arvot ja tavoit­ teet säilyneet: turvataan hoitoonpääsy ja valinnanmahdollisuudet. LPY:n nykyinen hallitus piti tär­ keänä, että yhdistyksen kunniakas historia kirjataan talteen. Korona­ kriisi ja sote-kiireet hidastivat tämän Juhlalehden tekemistä, mutta eivät pysäyttäneet sitä. Juhlalehden toimittajaksi valitsimme Viestintätoimisto Verbin viestinnän asian­tuntijan ja yrittäjän Martti Ahlsténin. Yli 30 vuotta terveysalasta kirjoitta­ nut Martti heittäytyi lehden tekemiseen koko tarmollaan. Hän muun muassa haastatteli 16 yhdistyksen toiminnassa eri vuosikymmenillä mukana ollutta luotta­ mushenkilöä ja kävi lisäksi paljon muita taustakeskusteluja. Lämmin kiitos kaikille haastatelluille sekä taustatietoa, -materi­ aalia ja kuvia käyttöömme antaneille! Lisäksi haluan kiittää Juhlalehden toi­ mituskuntaan kuulunutta LPY-aktiivia Timo Soinia. Uskon, että tämän lehden lukija saa hyvän kuvan sekä LPY:n historiasta että suomalaisesta yksityisestä terveydenhuol­ losta, jolla on paljon annettavaa myös tulevaisuudessa. ISMO PARTANEN

Juha Sarkkinen

L

ääkäripalveluyritykset ry:n (LPY) edeltäjän Lääkärikeskusten Yhdis­ tys ry:n (LKY) perustava kokous pidettiin 16.9.1969. Perustamis­ kokouksessa yhdistyksen sääntöihin kir­­­­jat­tiin keskeiseksi tavoitteeksi turvata kansalaisille mahdollisuus valita tarvitse­ mansa terveyspalvelun tuottaja. Lisäksi tavoitteeksi kirjattiin lisätä toimialan yleistä tuntemusta ja arvostusta.

toiminnanjohtaja Lääkäripalveluyritykset ry

3


Julkinen terveydenhuolto ei selviä ilman yksityisiä tuottajia Yksityiset terveyspalvelut on merkittävä toimiala kansanterveyden ja kansantalouden kannalta.

S

uomen terveyspalvelumarkkinoi­ den tuotos vuonna 2019 oli 18,7 miljardia euroa. Kuntayhteisöjen järjestämien terveyspalveluiden osuus tästä summasta oli noin 12,9 mil­ jardia eli 69 prosenttia. Jälkimmäinen lu­ku sisältää kuntien ulkoistukset ja myös sellai­ sia palveluita, joita kunnat ovat ostaneet yrityksiltä omaan palvelutuotantoonsa. Yritysten osuus terveydenhuollon tuotoksesta samana vuonna oli noin 6,8 miljardia euroa. ”Tässä summassa on mukana paitsi yksityisesti myytyjä, myös kuntien ja kuntayhtymien ostamia palveluita. Toi­ saalta luku sisältää hieman myös yksityis­ ten säätiöiden ja kunnallisten yhtiöiden toimintaa. Luvut menevät siis osittain päällekkäin. Yritykset ja järjestöt työllisti­ vät vuonna 2019 noin 56 000 henkilöä”, sanoo tutkija Pekka Lith.

KAIKKI RESURSSIT OTETTAVA KÄYTTÖÖN Yksityisillä terveyspalveluilla on myös merkittäviä aluetaloudellisia vaikutuk­ sia. Vaikka sote-ala näkyy julkisuu­dessa pitkälti suurten yritysten kautta, ala siis tosiasiassa on pienyritysvaltainen. Näitä pieniä yrityksiä on paljon haja-asutusalueil­ la ja niiden toiminnan vaikeuttamisella olisi kielteisiä vaikutuksia alueiden elinvoimalle.

Pekka Lith

YKSITYINEN TERVEYSALA TÄRKEÄ KANSANTALOUDELLE Terveyspalveluyrityksiä ja ammatinhar­ joittajia oli vuonna 2019 runsaat 15 170. Lithin mukaan ala on hyvin pienyritysval­

taista. Alle kymmenen henkilön mikro­ yritysten määrä tosin on laskenut 2010-lu­ vulla yritysfuusioiden ja -ostojen myötä. Tämä kehitys jatkuu edelleen, vaikka ala kokonaisuudessaan kasvaa tasaisesti. LPY:n toiminnanjohtaja Ismo Partanen sanoo, että yksityinen terveyspalve­ luala on kansantaloudelle erittäin tärkeä. ”Jotkut vaativat sen toiminnan ra­ joittamista ja palveluiden keskittämistä nykyistä enemmän julkisen sektorin tuo­ tettavaksi. Yksityinen terveyspalveluala on kuitenkin merkittävä taloudellinen toimija ja työllistäjä, ja sen toiminnan supistumisella olisi kielteisiä kansantalou­ dellisia vaikutuksia”, Partanen painottaa.

4

Yksityisen lääkäritoiminnan rajoit­ tamisella tai vaikeuttamisella olisi myös vakavia kansanterveydellisiä vaikutuksia, sillä yksityinen sektori tuottaa lähes kolmanneksen terveyspalveluista. Määrä vaihtelee palveluittain. Suun terveyden­ huollossa yritysten osuus on lähes 60 prosenttia ja kaikessa muussa perustervey­ denhuolllon tasoisessa palvelussa puolet. Vain erikoissairaanhoidossa yritysten osuus jää noin viiteen prosenttiin. ”Julkinen tuotanto ei millään pysty korvaamaan näitä yksityisten tuottajien palveluita perusterveydenhuollossa. Kun sote-palvelujärjestelmää uudistetaan, lähtökohtana pitäisi olla se, miten kaikki olemassa olevat resurssit saataisiin mah­ dollisimman tehokkaaseen käyttöön sen sijaan, että keskustellaan siitä, millainen taho voi palveluita tuottaa”, Partanen sanoo. MONITUOTTAJUUS SÄILYTETTÄVÄ Yksityisten terveyspalveluiden perinteinen asiakas on itse palveluistaan maksava kan­salainen. Potilaita tulee myös vakuutus­ asiakkaina. Näiden lisäksi yksityisiä palve­luita käyttää huomattavan suuri osa työn­ antajista, kun ne hankkivat työterveys­ huollon palveluita. Myös kunnat ja kuntayhtymät hank­ kivat yksityisiä palveluita. Tällöin palvelu on julkisen sektorin järjestämää ja potilas on julkisen terveydenhuollon asiakas, vaikka palvelun tuottaa yksityinen. Pal­ve­luhankinnan muotoja voivat olla ul­ koistukset, yksittäiset ostopalvelut ja palvelusetelit. Näistä kaikista on saatu hyviä tuloksia. Hoitoonpääsyä on pystyt­ ty parantamaan ja kustannusten kasvua hillitsemään. LPY pitää kaikkein tärkeimpänä sitä, että monituottajuus säilyy terveyspalve­ luiden järjestämisessä.


Kuin veljet ja siskot keskenään

Aarne Pasasen arkisto LKY:n hallituksen kokous elokuussa 1996 Juhani Ahon Villingin huvilalla. Hallitukseen kuuluivat silloin Juhani Aho, Timo Soini, Kaj Öhman, Heikki Kuuri-Riutta, Timo Juvakoski ja Sakari Alhopuro sekä puheenjohtaja Aarne Pasanen. Varajäseniä olivat Raine Mauro, Hannu Luotola, Sten Ohenoja, Seppo Mattila, Ilkka Penttilä, Heikki Oksama ja Pentti Parkkinen.

L

ääkäripalveluyritykset ry (LPY) täytti 50 vuotta huhtikuussa 2020. Yhdistys perustettiin vuonna 1969 nimellä Lääkärikeskusten Yhdistys ry (LKY) ja se hyväksyttiin yhdistysrekisteriin huhtikuussa 1970, jolloin varsinainen toiminta käynnistyi. Siihen saakka yksityisen lääkäritoiminnan asioita edisti Lääkäriliitto. Sillä oli Yksityissairaaloiden neuvottelukunta vuosina 1964–1969. Vuonna 2005 LKY:hyn yhdistettiin Suomen Yksityisten Sairaaloiden Yhdistys ry, Suomen Kliiniset Yksityislaboratoriot ry ja Suomen Lääketieteelliset Kuvanta-

mislaitokset ry. Fuusion tuloksena syntyi nykyinen Lääkäripalveluyritykset ry. ”Me jouduimme toteamaan, että kaikki nämä poppoot erillisinä toimijoina ovat liian heikkoja. Yksityisen terveydenhuollon ääni ei kuulunut riittävästi”, kertoo oululaisen Sairaala Botnian silloinen toimitusjohtaja Esa Jormakka. Yhteistyön tarpeeseen oli jo kertaalleen reagoitu toteuttamalla järjestöjen yhteinen edunvalvontaprojekti vuonna 1998. Kun tulokset olivat hyvät, yhteistyötä jatkettiin perustamalla projektin pohjalta järjestöjen yhteinen edunvalvontaryhmä seuraavana vuonna. Muutaman vuoden

Martti Ahlstén

Yksityisen terveydenhuollon edunvalvonta on 50 vuoden aikana muuttanut muotoaan ajan ja tarpeiden mukaan. Edunvalvonta on tuottanut tulosta. Alan arvostus ja merkitys ovat kasvaneet huomattavasti viidessä vuosi­ kymmenessä. Ilman yksityistä sektoria ei pärjätä nyt eikä tulevaisuudessa.

Suomen Kliiniset Yksityislaboratoriot ry oli yksi järjestöistä, joka fuusioitui LKY:hyn. Tältä näytti järjestön tilikirja vuonna 1949.

5


LÄÄKÄRILIITTO TÄRKEÄ SYNTYVAIHEESSA LPY tekee nykyäänkin paljon yhteistyötä Lääkäriliiton kanssa, mutta toimialajärjestöjen yhdistymiseen saakka yhteistyö oli erityisen tiivistä. Lääkäriliitolla oli keskeinen rooli LKY:n perustamisessa. Liitossa nähtiin, että yksityinen sektori tarjoaa lääkäreille työmahdollisuuksia ja on luonteva osa lääkärin elämää. Siksi oli järkevää perustaa yhdistys edistämään yksityistä lääkäritoimintaa. Lääkäriliiton luottamuselimissä oli useita lääkärikeskusten johtohahmoja. LKY:n jäsenyritysten piti vielä tuolloin olla yli 50-prosenttisesti lääkäreiden omistuksessa ja yrityksessä toimivien lääkäreiden piti olla Lääkäri­ liiton jäseniä. Lääkäriliitto ei ollut liittona perustamassa LKY:tä, mutta se tarjosi perustamis­ vaiheessa apua ja puitteita. Myös perusta­ mis­ko­kous pidettiin Lääkäriliiton tiloissa. Yh­­distyksen hallituksen sihteerinä toimi vuosina 1974–2006 Lääkäriliiton silloinen talousjohtaja Pentti Alhola varsinaisen työnsä ohessa, ja hänen työhuoneensa toimi LKY:n ”toimistona”. Huomattava osa hallituksen kokouksista pidettiin Lääkäriliiton tiloissa. Lääkäriliiton lainavaliokunta teki suosituspäätöksiä Vakuutusyhtiö Pohjolalle yksityisten lääkärikeskusten ja sairaaloiden lainahakemuksista. ”Pohjola oli silloin Lääkäriliiton vakuutusyhtiö. En muista, että Pohjola olisi koskaan poikennut siitä, mitä lainavaliokunta suositteli. Lainavaliokunnalla oli erittäin suuri merkitys 1970- ja -80-luvuilla. Sit­ ten sen toiminta alkoi hiipua ja lopulta loppui, kun rahoituslaitosten toiminta

6

Aarne Pasasen arkisto

kuluttua jouduttiin kuitenkin toteamaan, että se ei riitä. Koskiklinikan toimitusjohtajana uransa tehnyt Timo Soini huomauttaa, että tuossa vaiheessa ongelmana alkoi olla myös se, että moni yritys kuului kaikkiin yhdistyksiin ja maksoi monet jäsenmaksut. Lisäksi järjestöjen hallituksissa oli paljolti samoja henkilöitä. ”Johtamani Koskiklinikka oli jäsen viidessä alan yhdistyksessä. Itse olin LKY:n hallituksen jäsen ja lisäksi laboratorioyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja 17 vuotta”, Soini muistelee.

STM:n kansliapäällikkö Markku Lehto (vas.) vieraana LKY:n 25-vuotisjuhlaseminaarissa vuonna 1994. Vierellä puheenjohtaja Aarne Pasanen.

vapautui ja yksityinen lääkäripalvelutoiminta oli osoittanut kannattavuutensa. Konkursseja ei ollut tullut ja lainoja maksettiin pois”, lainavaliokunnan sihteerinä toiminut Alhola muistelee. ASEMA VAKIINTUI VÄHITELLEN Pentti Alholan mukaan LKY:n hallitus työskenteli tiiviiseen tahtiin. Järjestettiin kevät- ja syysseminaarit, joihin räätälöitiin ohjelmaa lääkäreiden lisäksi myös johtavalle hoitohenkilökunnalle. Osallistuttiin kansainvälisiin tapahtumiin. Yhdistyksen edustajat toimivat erilaisissa työryhmissä ja komiteoissa. Aarne Pasanen, yksi LKY:n entisistä puheenjohtajista, muistelee, että piti olla harva se päivä lentokoneessa menossa Helsinkiin tai tulossa sieltä. Hän lensi useasti Kemistä Helsinkiin ihan vain Alholaa tapaamaan, koska tämä hoiti käytännössä kaikki kokous- ja seminaarijärjestelyt ja monet ulkopuoliset tapaamiset oman sihteerinsä avustamana. Alkuvaiheessa LKY:tä ei kutsuttu ministeriöiden tai muihin virallisiin työryhmiin tai erilaisiin kuulemistilaisuuksiin. Viranomaiset eivät myöskään pyytäneet järjestöltä lausuntoja. Niitä kuitenkin annettiin paljon. Asia hoidettiin mutkan kautta siten, että lausuntoa pyysi aina

Lääkäriliitto, joka välitti yksityissektorin näkemyksen sitten eteenpäin. ”Otti aikansa ennen kuin viranomaiset tunnistivat, että on olemassa tällainen järjestö, joka on yksityisten lääkärikeskusten katto-organisaatio ja että siltä voi kysyä mielipidettä suoraan”, Alhola muistelee. ”Mutta meillä oli Lääkäriliiton hallituksessa vahvoja yksityisen sektorin edustajia, esimerkiksi Juhani Aho, joka oli hallituksessa kymmeniä vuosia ja jossakin vaiheessa myös puheenjohtaja. He huolehtivat siitä, että kun Lääkäri­­liitto sai lausuntopyynnön, liitto pyysi oman lausuntonsa täydennykseksi lausunnon LKY:ltä. Nykyään LPY:tä ei voida ohittaa, kun sidosryhmiltä pyydetään lausuntoja erilaisiin terveydenhuollon lainsäädäntö- ja kehittämishankkeisiin. TULOKSIA ON SYNTYNYT LPY:n työ on ollut usein varsin näkymätöntä yhteistyön kehittämistä, edunvalvontaa ja vaikuttamista. Vuosien varrella yhdistys on tehnyt esityksiä ja antanut lausuntoja yritysten toimintaympäristöön vaikuttavista lainsäädäntöhankkeista terveydenhuolto-, vakuutus-, kilpailu- ja veroasioissa. Niin sanottu laastarivero vääristi aikanaan toimialan markkinoita, kun


vakuutusyhtiöt ostivat sen seurauksena terveyspalveluita lähes yksinomaan julkiselta sektorilta. Epäkohta saatiin korjatuksi järjestelmällisellä vaikuttamisella ja yhteisellä palveluiden kehittämisellä. Kun kuntien ostopalvelut yksityisiltä toimijoilta alkoivat yleistyä, esiin nousi kysymys siitä, voiko julkisella sektorilla työskentelevä lääkäri osallistua yksityisiltä hankittavien ostopalveluiden tuottamiseen. Osa julkisista toimijoista halusi kieltää sen. Tämä kysymys työllisti LKY:tä, kunnes saatiin oikeuden päätös, jonka mukaan jääveiksi pitää katsoa vain julkisella sektorilla tulosvastuussa toimivat lääkärit. Koskiklinikkaa kahdeksan vuotta johtanut Kari Varkila pitää Kelan suorakorvausjärjestelmään vaikuttamista yhtenä järjestön onnistumisista. Kela pyrki aluksi siirtämään merkittävän osan omia kustannuksiaan yritysten maksettavaksi, mutta hanke saatiin estetyksi.

”Toisaalta suorakorvausjärjestelmän käyttöönotto 1990-luvulla yhteistyössä Kelan kanssa vahvisti yksityislääkäritoiminnan edellytyksiä, kun asiakkaiden ei enää tarvinnut erikseen hakea korvauksia Kelasta”, toteaa asian valmistelussa yhtenä LKY:n edustajana pitkään toiminut Timo Soini. Kari Varkilan mukaan yhdistys vaikutti myös Kanta-järjestelmän kehittämiseen siten, että yksityiset yritykset pystyivät liittymään hallitusti kansallisen sähköisen Potilastiedon arkiston käyttäjiksi. Aarne Pasasen mielestä sairausvakuutuskorvaukset ovat yksi asia, johon LKY ja LPY ovat vaikuttaneet merkittävästi. Näin on hänen mukaansa siitä huolimatta, että ns. sava-korvauksen taso ei koskaan noussut niin korkealle kuin alkuperäinen tavoite oli. Ja taso on vain laskenut vuosien myötä. ”Mutta millä tasolla sava-korvaukset olisivat nyt tai olisiko niitä lainkaan ilman

vaikuttamistyötämme?”, Pasanen kysyy. Hän muistuttaa, että koko sava-korvaus­ järjestelmä on yritetty lopettaa useampaan otteeseen. MAINETTA ON SAATU OLLA PUHDISTAMASSA LKY ja LPY ja kaikki sen puheenjohtajat ovat joutuneet tekemään työtä yksityisen lääkäritoiminnan maineen puolesta. Vaikka tyytyväisiä asiakkaita on paljon, paljon on myös niitä, jotka vierastavat sitä, että joku harjoittaa yritystoimintaa ihmisten sairauksilla. Pahimmillaan yksityisen lää­ käritoiminnan harjoittajia on luonnehdittu riistäjiksi. Kari Varkilan mukaan kriittisesti suhtautuvat saivat lisää vettä myllyynsä, kun pääomasijoittajat alkoivat sijoittaa terveyspalveluliiketoimintaan. Moni näki sen jo sinänsä arveluttavana. Myös alan voimakasta keskittymistä on vieroksuttu.

Martti Ahlstén

LPY esittelee yksityisen terveydenhuollon tarjoamia mahdollisuuksia erilaisissa tapahtumissa. Tässä on käynnissä tietoisku palvelusetelistä Kunta­ markkinoilla 2019. Oikealla LPY:n toiminnanjohtaja Ismo Partanen, keskellä Kuntaliiton hallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja, Hämeenlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Rautio ja vasemmalla Hyvinvointiala HALI ry:n johtava elinkeinoasiantuntija Aino Närkki.

7


Oikealla: LPY:n hallituksen kokous lokakuussa 2020. Hallituksen jäsenet: puheenjohtaja Ilpo Tolonen, Docrates Syöpäsairaala; varapuheenjohtaja Tiina Tolvanen, Pohjois-Karjalan Terveyspalvelut Oy; varapuheenjohtaja Tiina Wangel, Vääksyn Lääkärikeskus; Joni Aalto­ nen, Pihlajalinna Oyj; Antti Aho, Lääkärikeskus Aava Oy; Eila Annala, PlusTerveys Oy; Petri Bono, Suomen Terveystalo Oy; Nella Ginman-Tjeder, Sairaala Eira Oy; Jukka Hurme, Vita Laboratoriot Oy; Simo Lohi, PerusTerveys Suomi Oy; Meeri Muikku, Helsinki Hospital Oy; Aino Salmi, KNF-Laboratoriot Oy. Pöydän päässä toiminnanjohtaja Ismo Partanen.

Martti Ahlstén

Toiminnanjohtaja Ismo Partanen Kuntamarkkinoilla Suomen Yrittäjien elinkeinoasiain päällikön Susanna Kallaman kanssa vuonna 2018. LPY on ollut yksi Yrittäjien toimialajärjestöistä vuo­ desta 2009 alkaen. Vuosina 2012 ja 2017 LPY palkittiin Yrittäjien vuoden toimialajärjestönä.

Varkila oli tehnyt pitkän uran lääke­ teollisuudessa ennen siirtymistään tamperelaisen Koskiklinikan johtajaksi. Lääketeollisuudessa hän ehti nähdä mainekriisin, joka syntyi lääkäreihin kohdistuvasta markkinoinnista. Mainehaitasta syntynyt paine kävi niin suureksi, että lääketeollisuuden oli pakko muuttaa toimintata­pojaan. ”Yksityinen terveydenhuolto Suomessa kärsii omasta mainehaitastaan yhä. Se on johtanut siihen, että osa yhteiskuntaa ei voi edelleenkään hyväksyä yksityistä tahoa verorahoitteisen terveydenhuollon tuottajaksi”, Varkila pohtii.

8

EDUNVALVONTA YHDISTÄÄ KILPAILIJOITA Tehokas edunvalvonta vaatii sen harjoittajilta yksimielisyyttä. Mutta löytyykö sellaista, kun yhdistykseen kuuluvat ovat kilpailijoita keskenään? ”Löytyy”, vastaa Anni Vepsäläinen, joka toimi LPY:n puheenjohtajana 2010-luvun alkupuolella. ”Henki oli minun aikanani hyvä ja on kuulemani mukaan edelleen. Siitä kertoo myös se, että me entiset puheenjohtajat tapaamme edelleen säännöllisesti epävirallisissa merkeissä.” ”Jäsenyrityksillä on yhteinen missio

tuoda omaa osaamista yhteiseksi hyväksi ja siten parantaa yksityisen terveydenhuollon toimintaedellytyksiä ja mainetta”, hän sanoo. Vepsäläinen painottaa, että hyöty on kaksisuuntainen. Kun pääsee vaihtamaan ajatuksia alan muiden toimijoiden kanssa, saa muilta ja voi antaa omastaan. ”Minulla ei ollut kokemusta terveys­ palvelualalta, kun tulin Diacorin toimi­ tusjohtajaksi. Järjestötyön kautta pääsin perehtymään toimialan isoihin rakenteellisiin kysymyksiin ihan toisella tavalla kuin pelkästään yrityksen toimitusjoh-


Juha Sarkkinen

tajana. Ja kun sai järjestössä olla koko ajan uusimpien ajatusten äärellä, niitä oli mahdollista viedä myös oman yrityksen toimintaympäristön analyyseihin ja strategioihin”, Vepsäläinen kertoo. YHTEISTÄ EDUNVALVONTAA TARVITAAN YHÄ LKY:n jäsenmäärä oli korkeimmillaan 1970-luvulla. Jäsenyrityksiä oli silloin noin 180. Vuonna 2020 LPY:ssä on jäseniä 35. Suurin syy tälle kehitykselle on toimialan keskittyminen. Yhdistyksen jäsenmäärä on laskenut, kun yrityksiä on

liittynyt yhteen tai suuret yritykset ovat ostaneet pienempiä yrityksiä. Toisaalta LPY:n jäsenyritysten yhteenlaskettu liikevaihto ja yhteiskunnallinen merkitys ovat kasvaneet merkittävästi vuosien saatossa. ”LPY tekee läheistä yhteistyötä Suomen Yrittäjien sote-alojen toimialajärjestöjen ja Hyvinvointiala HALI ry:n kanssa. LPY:n fokus on kirkas”, LPY:n toiminnanjohtaja Ismo Partanen sanoo. Tarvitaanko järjestöpohjaista edunvalvontaa enää? ”Kyllä tarvitaan”, sanoo LKY:n ja LPY:n hallituksessa pitkään toiminut

Porin Lääkäritalon entinen toimitusjoh­ taja Heikki Kuuri-Riutta. ”Kun yksittäinen yritys käyttää ääntään, sen puheenvuoro tulkitaan helposti vain yrityksen oman liiketoiminnan edistämiseksi, oman edun tavoitteluksi. Poliitikkojen on tällä perusteella helpompi torpata tätä kautta tulleet aloitteet. Alan yhteinen, monen toimijan yhdessä muodostama kanta on paljon vaikeampi torjua. Siksi olisi hyvä, että suuret toimijat käyttäisivät tietyissä tilanteissa sordiinoa omissa kannanotoissaan – ja alan kehittämistä ajettaisiin yhteisesti”, Kuuri-Riutta painottaa.

9


Helsingin Diakonissalaitoksen potilashuone 1800- ja 1900-lukujen taitteessa.

Helsingin Diakonissalaitos

Yksityinen on ollut aina

Kilpailu ei ole mikään uusi ilmiö terveydenhuollossa.

S

uomalaisen yksityisen lääkäritoiminnan varhaista historiaa ei juurikaan tunneta, mutta periaatteessa yksityislääkäreitä on ollut aina. A. J. Palmén kirjoittaa Sairaala Mehiläisen 50-vuotishistoriikissa, että perhelääkärit hoitivat säätyläisperheiden sairaudet ja synnytykset 1800-luvun lopulle saakka kodeissa. Myös kilpailua on ollut aina. Lääkäriliitto joutui 1900-luvun alkuvuosikymmeninä käsittelemään useita kollegiaalisuuskiistoja, joissa lääkäri oli tullut oman alueensa ulkopuolelle harjoittamaan ammattiaan toisen lääkärin alueelle. Kunnanlääkäriyhdistyksen puheenjohtaja katsoi Lääkäriliiton kokouksessa vuonna 1925, että ehdoton kielto ei tul­lut kysymykseen, mutta epäystävällistä kilpailua virkalääkärin kanssa oli vältettävä. Paikkakunnan lääkäreiden oli pyrittävä veljelliseen yhteistyöhön ja uudemman – yleensä nuoremman – lääkärin tuli olla aloitteellinen hyvien suhteiden luomisessa. YKSITYISIÄ SAIRAALOITA 1800-LUVUN LOPULTA ALKAEN A. J. Palménin mukaan sairaaloita, ”hos­pitaaleja”, oli Suomessa ollut jo keski­ajalta saakka, mutta ne olivat ”turva- ja eristyslaitoksia, joissa spitaaliset ja muut parantumattomat saivat viettää elämänsä murheelliset loppuvuodet”. Ensimmäinen oikea sairaala, jossa oli lääkäreitä, oli Turun lasaretti, joka avattiin vuonna 1759. Raili Lehtonen kertoo Eiran sairaala 100 vuotta -kirjassa, että 1900-luvulle tultaessa sairaalat olivat jo ohittaneet kotihoidon kaikissa sosiaaliryhmissä. 1800-luvun lopulla oli kotilääkäripalveluiden rinnalle alkanut syntyä myös yksityisiä sairaaloita.

10

Sairaaloiden lisäksi oli joitakin yksityisiä poliklinikoita. Valtaosa poliklinikkatoiminnasta oli kuitenkin julkista. Potilaat saivat niissä edullista hoitoa ilman sairaalaan kirjautumista. Yksityislääkärit pitivät sitä epäreiluna kilpailuna, jossa yhteiskunnan tukema hoitojärjestelmä kilpaili heidän kanssaan. Myös julkisten sairaaloiden yksityispaikat herättivät kiivasta keskustelua lääkärikunnassa. Osa oli sitä mieltä, että kaikilla tuli olla oikeus saada hoitoa tasokkaassa yleisessä sairaalassa, mutta varakkaimmille piti varata mahdollisuus kustantaa itse hoitonsa. Osa lääkäreistä oli sitä mieltä, että yksityispaikat ovat valtion tukemaa epäreilua kilpailua ja aiheuttavat turhia kuluja yhteiskunnalle. Tämä kiistely jatkui pitkään, kunnes 1960-luvulla perustettiin erikoismaksuluokka julkisten sairaaloiden yksityispotilaita varten. Tämä järjestelmä lakkautettiin vuonna 2008. SAIRAUSVAKUUTUSLAKI KÄYNNISTI LÄÄKÄRI­­KESKUSBUUMIN Vuonna 1964 voimaan tullut sairausvakuutuslaki oli lähtölaukaus järjestäytyneelle lääkärikeskustoiminnalle. Sairausvakuutuslain nojalla korvataan Kelan kautta osa kustannuksista, jotka aiheutuvat yksityisessä terveydenhuollossa annetusta hoidosta tai tutkimuksesta. Tämä laki kannusti lääkäreitä perustamaan yksityisiä lääkärikeskuksia. Se helpotti julkisten terveyspalveluiden rahoituspaineita, koska yksityisellä käyvät potilaat maksoivat hoitonsa pääosin omasta kukkarostaan. Kela-korvaus oli tehokas kannustin hakeutua yksityiselle ja raottaa omia kukkaronnyörejä.


Yksityisen sektorin koko olemassaolo oli vaarassa Juhani Aho oli LKY:n perustajajäsen ja yhdistyksen hallituksessa vuodesta 1969. Hänen puheenjohtajakautensa 1983–1985 aikana puhuttivat erityisesti työterveyshuolto ja sairausvakuutuksen korvaustaksat. ”Yksityinen sektori “julkista täydentävänä” on jo vanhentunut käsite. Yksityisillä on uskallusta panostaa viimeisimpään teknologiaan ja uusiin palvelumuotoihin. Kansalaisilla on halu sijoittaa omaan terveyteensä”, Aho arvioi. Teksti: Milla Majander Tämä edesmenneestä Juhani Ahosta kirjoitettu juttu on aikaisemmin julkaistu LPY-lehden numerossa 2/2014.

Anssi Jokiranta

T

ärkeä tavoite tuolloin oli auttaa lääkäreitä harjoittamaan am­mattiaan samalla, kun yritysten toimintaedellytyksiä pyrittiin parantamaan. ”Suomen Lääkäriliitto tuki lääkärikeskusten alkutaipaletta suosittelemalla vakuutusyhtiö Pohjolalle perustamislainojen myöntämistä niille. Myöhemmin Lääkäriliitto alkoi pitää yhdistystä työnantajaorganisaationa eikä ammatinharjoittajille vastaanottopaikkoja tarjoavien yritysten etuja ajavana yhteisönä. Verottaja myös yritti muuttaa lääkärien ammatinharjoittajastatuksen työsuhteeksi. Verottajan esitys olisi toteutuessaan vaarantanut koko yksityissektorin olemassaolon. Tämä onnistuttiin kuitenkin yhteistyöllä Verohallinnon kanssa estämään”, Juhani Aho muistelee. Merkittävin saavutus aikanaan oli Ahon mukaan sairausvakuutuslaki. ”Olin vahvasti mukana vuonna 1964 voimaan tulleen sairausvakuutuslain luomisessa Akavan edustajana. Asia oli koko yksityisen lääkärikeskustoiminnan perusta. Sairausvakuutuslain voimaan astuminen innosti minutkin aloittamaan vastaanottoni yhtenä ensimmäisistä lääkärikeskuksen perustajista Suomessa”, Aho sanoo. Aho toimi Akavan talousvaliokunnassa, kun häntä pyydettiin ainoana lääkärinä edustamaan Akavaa työterveyshuoltolain sisällön muokkaamisessa. ”Tavoitteenani oli saada Kelan korvausten piiriin myös yksityisen sektorin palveluntuottajat. Ministeriön edustajat halusivat “yksityiset ulos”, mutta viimeisessä neuvottelussa onnistuttiin Kelan myötävaikutuksella saamaan yksityissektori yhdeksi palveluiden tuottajatahoksi. Nykyisin työterveyshuolto onkin erittäin tärkeä toimintamuoto yksityisille lääkärikeskuksille”, Aho kertoo. Yksityissektori on jatkanut vahvasti kasvu-uralla. Ahoa mietityttää muun muassa yksityisen sektorin ostopalveluiden kohtalo sote-uudistuksessa. Häntä huolestuttaa myös se, miten ikääntyvien ihmisten tarpeet otetaan huomioon. Toisaalta yksityisen sektorin mahdollisuudet kasvavat palveluiden kysynnän lisääntymisen myötä.

Juhani Ahon mukaan yksityisillä on uskallusta panostaa uusiin palvelumuotoihin.

11


Pihlajalinna Juha Sarkkinen

Lääkäri­keskusten vetovoima kestää Yksityisiä lääkärikeskuksia on siksi, että kansalaiset haluavat käyttää yksityisiä palveluita, ja siksi, että lääkärit haluavat sellaisia tuottaa. 12


Terveystalo, Aki Rask

Eiran sairaala Jaakko Lukumaa

L

ääkärikeskustoiminta Suomessa käynnistyi yksittäisten lääkäreiden pitämistä vastaanotoista. 1960-luvulle tultaessa sellaisia oli kaikissa suurissa kaupungeissa useita ja pienemmissäkin vähintään muutama. Lääkäri piti vastaanottoa yleensä kotonaan. Länsi-Pohjan Lääkärikeskuksen perustaja Aarne Pasanen muistaa, että tilanne oli sama julkisella puolella. Kun hän aloitti oman lääkärinuransa julkisessa terveydenhuollossa, Kemissä oli kolme kaupunginlääkärin virkaa. Kukin lääkäri otti potilaita vastaan kotonaan tai itse vuokraamassaan toimitilassa. Tarvittaessa vaimo saattoi toimia vastaanotto­ avustajana. Ennen varsinaisten lääkärikeskusten syntymistä lääkärit alkoivat pitää yhteisvastaanottoja. Ei ollut olemassa yhtiömuotoisia lääkärikeskuksia vaan paikkoja, joissa useampi lääkäri piti omaa vastaanottoaan. Lääkärikeskusyrityksiä alkoi syntyä 1960-luvulla. Alkuvaiheessa raja oli jonkin verran häilyvä. Esimerkiksi Dextrassa, joka oli Suomen ensimmäisiä nykyaikaisia lääkärikeskuksia, lääkärit perivät aluksi itse omat palkkionsa. Toimenpiteistä maksettiin lääkärikeskuksen kassaan.

SAIRAALARAKENTAMINEN VAUHDITTI Vuonna 1964 voimaan tullutta sairausvakuutuslakia pidetään järjestäytyneen yksityislääkäritoiminnan merkittävänä vauhdittajana. Yksityisille lääkäripalveluille syntyi kysyntää, kun Kela alkoi korvata osan yksityisen palvelun kustannuksista. Kysyntä synnyttää tarjontaa, joka sai muotonsa lääkärikeskusten perustamisina. Dextran entinen toimitusjohtaja Leena Niemistö sanoo, että sairausvakuutuslain lisäksi yksityisen lääkäritoiminnan kasvuun vaikutti 1950-luvun lopulla käynnistynyt keskussairaalaverkoston rakentaminen. Sairaaloihin tuli erikoislääkäreitä, jotka halusivat päivätyönsä lisäksi ottaa vastaan myös yksityispotilaita. ”Kun lääkärikeskuksia alkoi syntyä, ne tarjosivat lääkäreille mahdollisuuden potilaiden hoitamiseen tiloissa, jotka sopivat lääkärin työlle paremmin kuin kotivastaanotto. Tämä mahdollisuus toi meillekin lääkärikeskukseen professoritason lääkäreitä Meilahden sairaalasta”, Niemistö kertoo. ”Kaikki talon lääkärit olivat erikoislääkäreitä, joilla oli virka yliopistollisessa sairaalassa. Siksi toiminta oli pitkään hyvin iltapainotteista. Ajoittain Dextrassa toimi kuitenkin kirurgi myös aamupäi-

visin. Koska vastaanottohuoneissa oli aamupäivisin tilaa, niissä annettiin usein fysioterapiaa”, Niemistö kertoo. Yksityisiä lääkärikeskuksia syntyi myös siten, että yksityiset sairaalat kehittivät toimintaansa yhä enemmän avohoidon suuntaan. Eiran sairaala avasi Eiran lääkäriaseman vuonna 1970. Mehiläisen sairaalassa oli aloitettu ryhmävastaanottojen pitäminen jo 1950-luvun lopulla ja vuonna 1972 ne saivat nimekseen Mehiläisen Lääkärikeskus. ROHKEITA PERUSTAJIA Lääkärikeskusten perustajat ja niiden johtajat olivat rohkeaa, elleivät jopa uhkarohkeaa väkeä. ”Olimme juuri valmistuneet lääkäreiksi. Meillä ei ollut minkäänlaista kokemusta liike-elämästä tai juuri mistään muustakaan. Toiminnan alku oli monella tapaa räpiköintiä ja opettelua”, Pulssin perustaja, lääkintöneuvos Sakari Alhopuro sanoo suoraan. Hän itse tunnisti puutteensa nopeasti ja ryhtyi hankkimaan lääkärikoulutuksen tueksi myös liikkeenjohdollista koulutusta. ”Mietimme alussa, voiko kahden lääkärin vastaanottoa kutsua lääkäri­ asemaksi. Päätimme, että voi, että se on

13


Pihlajalinna, Juha Sarkkinen

LAMA OLI TAPPAA 1990-luvun alun lama oli vaikeaa aikaa yksityisille lääkärikeskuksille. Potilaiden ja tutkimusten määrät vähenivät dramaattisesti. Raskaat investoinnit painoivat. Yksityisille lääkäripalveluyrityksille tyypillistä toiminnan kehittämistä ei voinut ajatellakaan. Oli kyse eloonjäämistaistelusta ja

moni kävi lähellä sitä tilannetta, että olisi pitänyt laittaa lappu luukulle. Mehiläisen satavuotishistoriikissa yrityksen entinen toimitusjohtaja Vesa Ekroos muistelee vaikeita vuosia: ”Tase heikkeni koko ajan, vuosi toisensa jälkeen tehtiin tappiollisia tilinpäätöksiä. Potilaat kerta kaikkiaan hävisivät. Omavaraisuusaste laski, velkaannuimme taas juuri tervehdyttyämme. Selvisimme vain hyvin tiukalla kulujärjestelmällä. Koko talo oli käsiohjauksessa, palkkakehitystä seurattiin viikoittain.” Rahamarkkinoiden vapautuminen 1980-luvun lopulla oli johtanut siihen, että pankit markkinoivat aggressiivisesti ulkomaisia valuuttaluottoja. Helsingin Lääkärikeskus otti sellaisen, ja kun markka devalvoitiin vuonna 1991, markan arvo sukelsi ja yrityksen lainamäärä moninkertaistui. ”Hoidon taso säilytettiin, mutta muuten elettiin kädestä suuhun. Kirjekuoret käännettiin ja käsipaperin kulutusta laskettiin. Lääkärintakeista valittiin käyttöön ne, joissa oli vähiten reikiä.

Pihlajalinna, Juha Sarkkinen

pienin mahdollinen yksikkö, josta tällaista nimitystä voi käyttää”, Alhopuro kertoo. Jo edesmennyt lääkintöneuvos Juhani Aho on muistellut mielialoja, kun hän yhtiökumppaneineen päätti ostaa Helsingin Lääkärikeskukselle uudet tilat. Kotitalot pantattiin suurta lainaa vastaan, ja osakkaat sopivat, että jos bisnes ei suju ja pankki vie kodit, kaikki muuttavat

perheineen evakkoon uuteen lääkärikeskukseen. Pelättyä pakkomuuttoa ei tullut. Tampereen Lääkärikeskuksen perusti 40 tamperelaista lääkäriä siten, että jokaiselta kerättiin peruspanokseksi 10 000 markkaa. ”Se oli silloin uuden Volvo Amazonin hinta. Laittaisiko nuori, usein perheen perustamisvaiheessa oleva lääkäri tänään kolehtiin uuden Volvon hinnan! Ostettiin omat tilat, kalustettiin ja varustettiin ne. Peruspääomaa lukuun ottamatta kaikki tehtiin velaksi ja sitä oli hurjat määrät”, yhtiön toimitusjohtajana pitkään toiminut Timo Soini kertoo.

14


Palkat kuitenkin pystyttiin maksamaan ajallaan ja henkilöstöstä pyrittiin muutenkin pitämään huolta”, Juhani Aho on muistellut. Myös Porin Lääkäritalo oli ottanut valuuttalainaa ja olisi voinut kompastua siihen ilman toimitusjohtaja Heikki Kuuri-Riutan nopeita refleksejä. ”Katsoin illalla televisiosta, kun valtiovarainministeri Iiro Viinanen löi toimittajan kanssa vetoa, että devalvaatiota ei tule. Seuraavana päivänä menin pankinjohtajan puheille ja terminoimme lainamme eli suojasimme ne muutosten varalta. Kalliiksi se tuli, mutta pelasti meidät ja selvisimme kuivin jaloin”, Kuuri-Riutta kertoo. Vantaan Lääkärikeskuksen perustaja Kaj Öhman muistaa syvimmän laman ajalta elävästi päivän, jolloin hän kutsui koko henkilökunnan koolle ja pyysi heitä suostumaan kymmenen prosentin palkanalennukseen. Näin menetettävät palkat hän lupasi maksaa laman jälkeen takaisin korkojen kera. ”Kaikki suostuivat, vaikka jälkeenpäin minulle kerrottiin, että kukaan ei uskonut takaisinmaksuun. Mutta jo seuraavana vuon­na maksoin henkilökunnalle kolmannentoista kuukauden palkan, jolla edellisen vuoden palkanalennus hyvitettiin”, Öhman muistelee.

Pihlajalinna, Juha Sarkkinen

2000-LUVULLA NOPEA RAKENTEELLINEN MUUTOS Lamasta toipuminen oli hidas prosessi. Heikki Kuuri-Riutta laskee, että syvin kuoppa oli vuonna 1993. Sen jälkeen alettiin hiljalleen toipua, mutta vasta vuonna 2000 päästiin sille tasolle, jolla oltiin oltu vuonna 1990. 2000-luvulla yksityinen lääkärikeskustoiminta on palannut kasvu-uralle, mutta alan rakenne on mullistunut 20 vuodessa. Pääomasijoittajat ovat rahoittaneet alan keskittymistä suuriin, valtakunnallisesti toimiviin yrityksiin. Pieniä ja keskisuuria on edelleen, mutta niiden markkinaosuus on pieni. LPY:n toiminnanjohtajan Ismo Partasen mielestä on tärkeää, että toimivilla markkinoilla on erilaisia ja erikokoisia yrityksiä. Kansalaisten kannalta yksityisten terveyspalveluiden vetovoima on pysynyt samana alan rakennemuutoksesta huolimatta: lääkärin voi valita itse, hoitoon pääsee nopeasti ja se on laadukasta.

15


Meillä on yhteinen tavoite ja unelma

A

loitin yksityisen syöpäsairaala Docratesin toimitusjohtajana vuonna 2017. Jo sitä ennen olin tutustunut LPY:n toimintaan ja huomannut, että yhdistyksellä on arvot ja tavoitteet kohdallaan – niihin oli helppo sitoutua. LPY on koko historiansa ajan halunnut luoda alan yrityksille mahdollisimman hyvät olosuhteet asiakkaiden palvelemiseen sekä palveluiden saatavuuden parantamiseen ja niiden kehittämiseen.

Perehdyttyäni LPY:n historiaan havaitsin, että yhdistys on ollut sitoutunut sote-uudistuksen keskeisiin tavoitteisiin jo ennen kuin ne edes virallisesti asetettiin. Niitä ovat hoitoonpääsyn parantaminen, eriarvoisuuden vähen­ täminen ja kustannusten kasvun hillitseminen. On selvää, että näiden tavoitteiden toteutuminen edellyttää koko terveyspalvelujärjestelmän tuottavuuden merkittävää parantamista. Siinä yrittäjyydellä, yritystoiminnalla ja kilpailulla on merkittävä rooli. Jos ei tunne historiaa, on vaikea ymmärtää nykyisyyttä – ja on entistä vaikeampi ennustaa tulevaisuutta saati vaikuttaa siihen. Tämän vanhan viisauden mielessä pitäminen on tärkeää myös sote-uudistuksen valmistelussa. Sotea ei ole voitu aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Vuosikymmenten aikana muovautuneita rakenteita ja toimintatapoja on haastava muuttaa, koska uudistukset aiheuttavat aina muutosvastarintaa jonkin toimijan taholta. Sote-uudistus on LPY:lle suuri, monisäikeinen prosessi, joka onnistuessaan johtaa tavoitteiden ja unelmien toteutumiseen. Unelmana on vastuulliset ja toimivat terveyspalvelumarkkinat, joilla saavutetaan kaikki edellä mainitut soten keskeiset tavoitteet. Olemme edelleen vahvasti sitoutuneita sote-uudistuksen tavoitteisiin. Yhdistys on pyrkinyt koko sote-valmistelun ajan esittämään ratkaisuja tämän päivän ja tulevaisuuden haasteisiin. Se on myös kannattanut ja tukenut kulloinkin vallassa olevan hallituksen ja alan eri sidosryhmien hyviä esityksiä soten tavoitteiden saavuttamiseksi. LPY:n missiona on alan yritysten toimintaedellytysten kehittäminen, jotta saamme paremmat terveyspalvelut jokaiselle. Missiomme tukee sote-uudistuksen tavoitteiden saavuttamista. Se ei toteudu yksin toimien vaan hyvää ja tiivistä yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa tehden.

Juha Sarkkinen

LPY suhtautuu luottavaisin ja avoimin mielin tulevaisuuteen. Uskomme, että me suomalaiset kykenemme löytämään toimivat ratkaisut erilaisten haasteiden voittamiseksi – oli kyse sitten maailmanlaajuisesta pandemiasta tai sote-uudistuksesta. Tehdään töitä yhdessä paremman elämän ja tulevaisuuden puolesta!

16

ILPO TOLONEN

hallituksen puheenjohtaja Lääkäripalveluyritykset ry

“Tuottavuutta on parannettava”


Tuomas Talvitie Ilkka Talvitie syntyi Viipurissa talvisodan aattona ja on Karjalan evakkoja. Ensimmäinen muistikuva lääkäristä on Juvalla kolmevuotiaana koettu keskikorvan tulehdus. Sen takia mentiin lähimpään lääkäriin Mikkeliin, jonne oli 50 kilometrin matka. Pakkasta oli 30 astetta ja kulkuvälineenä kolmipyöräinen rättisitikka.

Kun rahat eivät riitä 1990-luvun alun lama hautasi alleen omalääkäri­ kokeilun, jonka pohjalta olisi saattanut syntyä soteuudistus jo aikaa sitten. Mutta rahat eivät riittäneet.

S

ote-uudistuksen valmistelijoiden kannattaisi käydä jututtamassa Ilkka Talvitietä, sillä hän oli mukana Kelan rahoittamassa, Lahdessa vuosina 1985–1993 toteutetussa valtakunnallisessa omalääkäripilotissa. ”Pilotissa oli sekä julkisen että yksityisen terveydenhuollon toimijoita. Yritimme tehdä siinä juuri sen saman, mitä eri sote-uudistuksissa on viime vuosinakin yritetty – taata kansalaisille hyvät ja saavutettavat lääkäripalvelut”, hän kertoo. ”Se onnistui erittäin hyvin, ei pelkästään alueen omasta näkökulmasta vaan

myös silloisen Lääkintöhallituksen arvion mukaan. Palveluiden saatavuus parani, ja ne pystyttiin tuottamaan kustannustehokkaasti”, Talvitie sanoo. Mutta sitten kävi niin kuin monille piloteille käy: hankerahat loppuivat ja pilotti hautautui. Osasyyllinen oli pilotin loppuvuosiin ajoittunut 1990-luvun lama. Silloin rahat loppuivat joka paikasta. URA SEKÄ JULKISESSA ETTÄ YKSITYISESSÄ TERVEYDENHUOLLOSSA Lääkintöneuvos, gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri Ilkka Talvitie teki

koko ammattiuransa sekä julkisessa että yksityisessä terveydenhuollossa. Lahteen asettumisen jälkeen vakituinen virka oli nykyisessä Päijät-Hämeen keskussairaalassa ja yksityispraktiikka Lääkärikeskus Hemossa, joka oli yksi Suomen vanhim­pia lääkärikeskuksia, perustettu jo 1940-luvulla. Praktiikan pitämisen lisäksi hän toimi pitkään Hemon hallituksessa sekä jäsenenä että puheenjohtajana. ”Meillä oli toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan muodostama työpari, joka valmisteli strategialinjaukset ja toiminnan kehittämisen”, Talvitie kertoo. Yksi esimerkki strategisista linjauksista oli työterveyshuolto, jonka kehittäminen annettiin Talvitien vastuulle. Lahden Yrittäjät oli esittänyt Hemolle 1970-luvun puolivälin jälkeen, että lääkärikeskus alkaisi tarjota työterveyshuollon palveluita. Hallitus sanoi silloin ”kiitos ei”. Oli muuta tekemistä. ”Kun sitten aloitin Hemon hallituksessa, laki työterveyshuollon järjestämisestä oli tulossa voimaan vuonna 1979. Näin, että tässä olisi mahdollisuus toiminnan laajentamiseen, ja otimme yhteyttä Yrit­ täjiin. Sitten ryhdyimme kiertämään alueen yrityksiä. Osa oli jo käynnistänyt omaa työterveyshuoltoa, joten melkoista vääntämistä se oli, mutta onnistui lopulta kuitenkin hyvin”, Talvitie muistelee. YKSITYISSEKTORIN EDUNVALVONTA TÄRKEÄÄ Ilkka Talvitie on toiminut aktiivisesti LKY:n ja LPY:n hallituksissa. Hän pitää yksityisen terveydenhuollon edunvalvontatyötä erittäin tärkeänä. LKY:n aikana hidasteena oli järjestön heikko tunnettuus. LPY:n aikana tunnettuus on noussut ja kontaktiverkosto laajentunut. Talvitie painottaa, että terveyspalvelualan edunvalvonta ei ole tärkeää pelkästään yritysten liiketoiminnan kannalta. Sillä on myös laajempaa yhteiskunnallista merkitystä sen takia, että terveyspalvelujärjestelmämme romahtaa, jos yksityinen sektori jätetään julkisen palvelutuotannon ulkopuolelle. Siksi täytyy yrittää vaikuttaa, jotta näin ei kävisi. ”Eivät riitä rahat eivätkä kädet. Siksi ei pitäisi rakentaa järjestelmää, jollaiseen resurssit eivät tosiasiassa riitä”, Talvitie sanoo.

17


Arkkitehtuuria, aatetta ja

rohkeaa yrittäjyyttä

Lääkärikierros Helsingin Diakonissalaitoksen sairaalassa 1980-luvulla.

18

R

aili Lehtonen kertoo Eiran sairaala 100 vuotta -kirjassa, että sairaaloita kohtaan tunnettiin voimakasta vastenmielisyyttä aina 1800-luvun lopulle saakka. Sairaalat oli tarkoitettu lähinnä köyhälle väestönosalle ja lääkäreiden työ muodostui suurimmaksi osaksi kotikäynneistä. A. J. Palmén kuvaa Sairaala Mehiläi­ sen 50-vuotishistoriikissa, kuinka lääke­ tieteen kehitys alkoi asettaa hoidolle vaatimuksia, joita ei kodeissa voitu toteuttaa.

Sairaaloiden kehittymisen myötä niistä tuli myös koteja turvallisempia hoitopaikkoja, kun aikaisemmin asia oli ollut päinvastoin. Lehtosen mukaan sairaalasta alkoi tuolloin tulla myös ylempien sosiaaliluokkien käyttämä laitos ja 1900-luvulle tultaessa sairaalat olivat syrjäyttäneet kotihoidon kaikissa sosiaaliryhmissä. Tuossa vaiheessa Suomeen perustettiin lukuisia yleisiä ja yksityisiä sairaaloita. Pelkästään Helsinkiin syntyi vuosisa­

Helsingin Diakonissalaitos

Suomessa on harjoitettu yksityistä sairaalatoimintaa jo toista sataa vuotta.


Eiran sairaala 2000-luvulla.

danvaihteen molemmin puolin noin 20 yksityistä sairaalaa, sairaskotia ja sairaanhoitolaitosta. Silloin syntyivät myös diakonissalaitosten sairaalat Helsinkiin, Ouluun, Sortavalaan, Poriin ja Viipuriin. Lehtosen mukaan vuonna 1913 yksityisten sairaaloiden osuus Suomen kaupunkien kaikista sairaalapäivistä oli yli 15 prosenttia. EIRA JA MEHILÄINEN JATKAVAT YHÄ 1900-luvun alussa perustetuista sairaaloista ovat itsenäisinä edelleen olemassa Eiran sairaala ja Sairaala Mehiläinen. Eiran sairaalan historiakirjassa kerrotaan, että 1900-luvun alussa yksityislääkäreillä oli vielä hyvin rajoitetut mahdollisuudet hoitaa potilaita sairaalassa. Helsingin Diakonissalaitos oli silloin jo perustettu. Se toimi Katajanokalla ja sen sairaalapaikat olivat kaikkien yksityislääkäreiden käytettävissä. Kun laitos muutti uusiin tiloihin, muilla kuin laitoksen omilla lääkäreillä ei ollut enää mahdollisuutta toimia siellä. Tässä tilanteessa joukko ruotsinkielisiä erikoislääkäreitä päätti perustaa oman sairaalan. Eiran sairaala aloitti toimintansa vuonna 1901. ”Perustajien haaveena oli sairaala, joka olisi miellyttävä ympäristö lääkäreille tehdä työtä ja potilaille parantua. Kun sellaista ei ollut, he rakennuttivat

sellaisen”, Eiran sairaalan toimitusjohtaja Nella Ginman-Tjeder kertoo. Lars Sonckin suunnittelema sairaala valmistui vuonna 1905. Se antoi aikanaan nimen kokonaiselle kaupunginosalle eteläisessä Helsingissä, ja se on edelleen vaikuttava arkkitehtoninen kokonaisuus. Hannu Pesonen kertoo Mehiläisen 100-vuotishistoriikissa, että Mehiläisen perustaminen liittyy suomalaisuusaatteeseen. Ruotsi oli 1900-luvun alussa paitsi virallinen, myös lääketieteen kieli. Sillä opetettiin ja sitä käytettiin hoitotyössä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim haaveili sairaalasta, jossa lääkärit puhuisivat suomea potilaille ja keskenään. Hanketta valmisteltiin pitkään. Toimikuntia perustettiin, mutta tulosta ei syntynyt. Lopulta neljä suomenmielistä lääkäriä ryhtyi tuumasta toimeen ja perusti Mehiläisen yksityissairaalan vuonna 1909. Vuonna 2020 Eira on nykyisen terveydenhuollon keskittymistrendin valossa keskisuuri laajan palvelun sairaala, jonka omistavat suomalaiset lääkärit 99-prosenttisesti. Eirassa on sairaalan lisäksi lääkärikeskus, laaja kirurginen toiminta, 24/7 toimiva vuodeosasto, erikoisklinikoita sekä työterveyshuollon palveluita. Mehiläinen puolestaan on esimerkki keskittymiskehityksen myötä syntyneestä yksityisen terveydenhuollon jättiläisestä, jonka omistavat lähes kokonaan institutionaaliset sijoittajat. Mehiläinen tuottaa terveyspalveluiden lisäksi myös sosiaali­

Jaakko Lukumaa

Helsingin Diakonissalaitos

Leikkaus käynnissä Helsingin Diakonissalaitoksen sairaalassa 1900–1910.

palveluita. Terveyspalveluihin kuuluu 63 lääkärikeskusta ja 13 sairaalaa eri puolilla Suomea. Sairaaloissa on 100 potilaspaikkaa ja niissä tehdään vuosittain yli 13 000 leikkausta. LÄÄKÄRIKESKUKSET LAAJENSIVAT SAIRAALATOIMINTAAN 1960-luvulta alkaen yksityisten sairaaloiden rinnalle alkoi nousta yksityisiä lääkärikeskuksia. 1970- ja -80-luvulla niistä suurimmat alkoivat laajentaa toimintaansa ja perustaa sairaaloita, esimerkiksi Koskisairaala ja Kirurgipalvelu Tampereella, Porin Lääkäritalon sairaala Porissa, Sairaala Pulssi Turussa ja ITE Joensuussa. Helsingin Lääkärikeskus laajensi sairaalatoimintaan 2000-luvulla. Dextra yritti perustaa sairaalan jo 1960-luvun lopulla, mutta Lääkintöhallitus teki asiassa kielteisen päätöksen ensin vuonna 1968 ja toisen kerran 1969. Lääkintöhallitus katsoi, ettei Dextran muuttaminen kaksi sairaansijaa käsittäväksi yksityiseksi sairaanhoitolaitokseksi ollut väestön terveydenhuollon kannalta tarpeellista. Sen jälkeen hanke lykkääntyi ja Dext­ran sairaala aloitti toimintansa vuonna 1989. Vuodepaikkoja oli 12. Vuonna 2005 Dextran sairaala muutettiin päiväkirurgiseksi sairaalaksi ja perinteinen vuodeosasto saneerattiin heräämöksi.

19


Mehiläinen Eiran sairaala, Karl Vilhjálmsson

Dextran toimitusjohtajana Erik B. Riskan jälkeen toiminut Leena Niemistö sanoo, että 1970- ja -80-luvulla sairaala­ toiminta ei ollut liiketoiminnallisesti mitenkään erityisen tuottoisaa lääkärikeskuksille.

20

Se oli ennemminkin yksi osasto tai tukitoiminto lääkärikeskuksen yhteydessä samalla tavalla kuin kuvantaminen tai laboratorio. ”Leikkaaville lääkäreille se oli tärkeä palvelu, koska he pystyivät keräämään vas-

taanotoiltaan leikkausta tarvitsevia potilaita ja leikkaamaan heidät Dextrassa. Kuitenkin leikkaussalikapasiteetti oli silloin paljon tyhjäkäynnillä. Tilanne muuttui 2000-luvulla ja tästä liiketoiminnasta tuli kannattavampaa. Päiväkirurgian yleistymisen lisäksi muutosta ajoi vilkastuva yhteistyö vakuutusyhtiöiden kanssa”, Niemistö kertoo. YKSITYINEN KIINNOSTAA HUIPPUOSAAJIA Pulssin perustaja Sakari Alhopuro pe­ rusti lääkäriaseman rinnalle yksityisen sairaalan vuonna 1985 nimellä Suomen Kirurgipalvelu Oy. ”Tiesimme, että se vaatii valtavat investoinnit. Tiesimme myös, että kilpailu julkisten sairaaloiden kanssa on kovaa, koska ihmiset mieltävät niistä saatavan palvelun lähes ilmaiseksi. Senkin tiesimme, että olemassa olevilla yksityisillä oli vaikeuksia ja muutama oli joutunut lopettamaankin”, Alhopuro kertoo.


Pihlajalinna, Juha Sarkkinen

Toiminta oli raskaasti tappiollista ja olisi luultavasti ajautunut konkurssiin muutaman ensimmäisen vuoden jälkeen. Pelastus tuli, kun Kirurgipalvelu liitettiin osaksi Pulssia ja sen brändin alle. Nimeksi tuli Sairaala Pulssi. Toiminnan kehittäminen jatkui ja sairaala oli joissakin hoidoissa jopa edelläkävijä. Siellä alettiin tehdä esimerkiksi sappirakkojen poistoja tähystysleikkauksena ensimmäisenä Suomessa. Tappiollinen toiminta kääntyi menestykseksi. Huippuosaajat kiinnostuivat. ”Sairaanhoitopiirin johtaja moitiskeli minua siitä, että Pulssi houkutteli yliopistollisesta sairaalasta huippuosaajia. Vastasin, että ei heitä houkutella tarvitse. Kyllä he osaavat itsekin ajatella”, Alhopuro kertoo. YKSITYINEN JA JULKINEN KIRITTÄVÄT TOISIAAN Yksityisten monialaisten yleissairaaloiden lisäksi lääkärit ovat perustaneet myös yksityisiä erikoissairaaloita. Yksi niistä oli

oululainen Sairaala Botnia, joka erikoistui ortopediaan. ”Botnia oli edelläkävijä lyhytjälkihoitoisessa kirurgiassa. Me esimerkiksi otimme ensimmäisenä Suomessa käyttöön sellaiset anestesiamenetelmät, että potilas pystyttiin kotiuttamaan samana päivänä”, Botnian perustaja Esa Jormakka kertoo. Tämä kuvaa Jormakan mukaan laajemminkin sitä, kuinka julkinen sektori on usein paljon hitaampi uusien toimintamallien käyttöönotossa ja olisi vieläkin hitaampi, jos yksityinen sektori ei olisi niin ripeä. ”Yksityiset toimivat nopeammin, koska niiden on pakko toimia taloudellisilla pe­riaatteilla. Me katsomme, missä rahaa palaa, ja tässä tapauksessa sitä paloi sairaalassa makuuttamiseen”, hän pohtii. ”Laatuun on tietenkin pakko panostaa, se ratkaisee viime kädessä. Jos laatu on huonoa, potilaat katoavat. Mutta talouden pitää kulkea rinnalla. Jos yksityinen

Pihlajalinna, Juha Sarkkinen

tuottaa tappiota, sitä ei kuitata veronmaksajien pussista vaan yksityinen menee konkurssiin”, Jormakka muistuttaa. Uudempi esimerkki yksityisestä erikoissairaalasta on vuonna 2007 perustettu Docrates. Se on Pohjoismaiden ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa syöpähoitoihin erikoistunut sairaala. Potilaskunta on kansainvälistä. Terveystalon johtava ylilääkäri Petri Bono toimi Docratesin perustamisen ja alkuaikaan Helsingin yliopistollisen sairaalan (HYKS) Syöpäkeskuksen johtajana. ”Docrates oli parasta, mitä suomalaiselle syöpäpotilaalle voi tapahtua. Se kiritti meitäkin HYKSissä. Kun monopolille tuli vaihtoehto, HYKSin Syöpäkeskuksen jonot lyhenivät 60 prosenttia. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten yksityinen vaihtoehto toimii järjestelmän kokonais­ etua parantavasti. Julkinen ja yksityinen täydentävät ja kirittävät toinen toistaan”, Bono pohtii.

21


Ennen kaikkea

Jostakin ihmisestä sanotaan joskus, että hänestä olisi voinut tulla vaikka mitä. Lääkintöneuvos Sakari Alhopurosta voidaan sanoa, että hänestä tuli vaikka mitä. Mutta jos jotakin pitää valita, Alhopuro itse sanoo, että hän on ennen kaikkea yrittäjä.

S

akari Alhopuron kohdalla kaikki liittyy kaikkeen. Purjehdusharrastuksessa ja kilpapurjehduksessa syntyneistä kontakteista oli hyötyä Lääkärikeskus Pulssin markkinoinnissa. Vanhempien kasvi- ja hyönteisharrastuksesta syntyi kipinä tutkimustyöhön, jota hän teki luun tutkijana 11 vuotta. Purjehdus ja luonnossa liikkuminen johtivat kahteen rakkaaseen harrastukseen: luontokuvaukseen ja laitesukellukseen. Valokuvaajana Alhopuro on järjestänyt useita näyttelyitä. Koko perheen sukellusharrastus puolestaan vei hänet vuoden 2004 jouluna Thaimaahan, jonne iski tsunami. ”Niinä päivinä koin olevani ennen kaikkea lääkäri”, Alhopuro muistelee. ”Keräsimme lääkärivaimoni kanssa hotellivieraiden lääkkeitä, perustimme pienen ensiapuaseman tyttäreni kanssa, autoimme loukkaantuneiden hoitamisessa ja autoimme ihmisiä löytämään omaisiaan sairaaloiden eri osastoilla. Kiersin vainajien säilytyspaikkoja ja tein pinnallisia arvioita kuolinsyistä. Valokuvasin paljon ja luovutin kuvat myöhemmin perustetun Ahtisaaren lautakunnan käyttöön”, Alhopuro kertoo.

22

Martti Ahlstén

yrittäjä

Vuonna 2020 aloitti toimintansa Sakari Alhopuron säätiö runsaan 40 miljoonan euron pääomalla. Säätiö edistää ja tukee muun muassa korkeatasoista lääketieteellistä tutkimusta, luonnonsuojelua, yrittäjyyttä sekä kulttuuria ja suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointia.

Suomessa ei ymmärretty tuhon suuruutta. Viranomaiset uutisoivat, että menehtyneiden joukossa on ehkä yksi suomalainen. ”Minä näin ja kuulin sukellustovereiltani jotakin aivan muuta ja sanoin Ylen tv-haastattelussa, että suomalaisia menehtyneitä saattaa olla satoja. Tämä tuoreen lääkintöneuvoksen arvio auttoi tilannekuvan muuttamisessa. Haastatteluja olikin sen jälkeen paljon”, Alhopuro muistelee. KOKO URA YKSITYISELLÄ Sakari Alhopuro valmistui lääkäriksi vuonna 1972 ja perusti Puutarhakadun Lääkäriaseman vuonna 1973. Monista muista lääkärikeskusjohtajista poiketen hän ei opiskeluaikoja lukuun ottamatta koskaan toiminut julkisessa terveydenhuollossa. ”Olen aina kokenut, että en ole ollut pelkästään lääkäri vaan päätoiminen lääkärikeskusjohtaja ja ennen kaikkea yrittäjä”, Alhopuro sanoo. Aivan alussa tosin arvelutti, koska lääketieteellisessä tiedekunnassa ei opetettu lainkaan taloutta, johtamista, myyntiä tai markkinointia. Niitä ei katsottu tarpeelliseksi opettaa lääkäreille, joiden todennäköisin ura oli julkisessa terveydenhuollossa. ”Tunnistin koulutukseni puutteet aika

pian ja hakeuduin Helsingin kauppakorkeakoulun johtamiskoulutusohjelmaan”, Alhopuro muistelee. Sen jälkeen kirjahyllyyn onkin kertynyt metrikaupalla johtamista koskevaa kirjallisuutta. JOHTAMINEN EI OLE HARRASTUS Sakari Alhopuro kokee, että Pulssi sai huomattavan kilpailuedun siitä, että hän keskittyi johtamaan lääkärikeskusta päätoimisesti. ”Olin siinä hommassa aina. Olin ta­ voitettavissa. Mietin vain lääkärikeskuksen kehittämistä ja menestystä. Valtaosa muista lääkärikeskusjohtajista teki ensin työpäivän julkisella sektorilla ja tuli sitten iltasella vähän harrastelemaan lääkärikeskuksen johtamista”, hän sanoo. Pulssista luopumisen jälkeen Alhopuro on keskittynyt hyväntekeväisyyteen, mikä on tehnyt hänestä suomalaisen tutkimuksen mesenaatin miljoonien eurojen lahjoituksilla. Alhopuron yrittäjähenkisyys näkyy myös tässä työssä. Vuonna 2013 hän lahjoitti Turun yliopistolle terveystaloustieteen professuurin ja vuonna 2015 Helsingin yliopistolle terveydenhuollon tuotantotalouden professuurin. Vuonna 2015 hän rahoitti Suomen Yrittäjien yrittäjyyskoulutusprojektin.


Leikataan

Mehiläinen

kunnes kuolee

Sairausvakuutuskorvaus on helpottanut julkisten palveluiden järjestämistä ja vauhdittanut yksityisten terveyspalveluiden kehittymistä. Silti korvauksen tason on annettu laskea ja järjestelmää on yritetty lopettaakin. Uusia heikennyksiä on taas suunnitteilla. Uhkana on, että koko järjestelmä kuolee, kun tarpeeksi leikataan.

V

ehto pienituloisille. Silti osa heistäkin joutuu pakon sanelemana turvautumaan niihin. Syynä siihen on julkisen sektorin palveluiden heikko saatavuus. Myös vakuutustuotteiden kehittyminen ja erityisesti niiden suosion nopea kasvu on pitkälti seurausta Kela-korvausten pienenemisestä.

KORVAUS ON TOIMINUT HYVIN Sairaanhoitokorvaukset luotiin lisäämään ihmisten valinnan­ mahdollisuuksia ja purkamaan painetta julkisen sektorin tuottamassa terveydenhuollossa. Tässä ne ovat onnistuneet hyvin. Kela-korvaukset ovat julkisen talouden kannalta hyviä kannusteita saada kansalaiset itse maksamaan hoidoistaan, jotka muuten pitäisi maksaa verovaroista. Kela-korvausten tavoitetaso oli alun perin 50–60 prosenttia hoidon kustannuksista. Tälle tasolle ei koskaan päästy. Välillä korvausten tasoa on leikattu, mutta muuten taso on laskenut pikkuhiljaa näivettymällä. Vuonna 2000 korvaus yksityisten lääkärikäyntien kustannuksista oli keskimäärin 36 prosenttia, vuonna 2019 enää 15 prosenttia. Sairaanhoitokorvausten jatkuvalla laskemisella on ollut kielteisiä seurauksia. Yksityiset palvelut eivät enää ole aito vaihto-

KORVAUSTA KANNATTAISI NOSTAA Vuonna 2020 hallitus ilmoitti suunnittelevansa jälleen sairaanhoitokorvausten pienentämistä tai jopa poistamista kokonaan. Koronapandemia on toistaiseksi viivyttänyt suunnitelmaa. Yksityinen terveydenhuolto pitää hanketta suurena virheenä. Toteutuessaan se lisäisi julkisen terveydenhuollon kustannuksia ja kasvattaisi ennestään pitkiä hoitojonoja. LPY:n toiminnanjohtaja Ismo Partanen laskee varovaisen esimerkin tilanteesta, jossa vain viisi prosenttia nykyisistä yksityissektorin asiakkaista siirtyisi julkisen terveydenhuollon piiriin. ”Vuonna 2019 Kela-korvausten tuella tuotettiin yksityisellä sektorilla 3,4 miljoonaa lääkärikäyntiä. Viisi prosenttia siitä tarkoittaisi, että 170 000 niistä siirtyisi yksityisiltä tuottajilta kuntien ja kuntayhtymien tuotettavaksi. Jos julkinen sektori pystyisi hoitamaan ne kaikki, kuntasektorin menot kasvaisivat 20 miljoonaa euroa vuodessa”, hän laskee. ”Todellisuudessa julkinen terveydenhuolto ei kuitenkaan pystyisi vastaamaan edes tuon kokoiseen kysynnän kasvuun. Tämä johtaisi siihen, että hoidon tarpeessa olevat lisättäisiin jo valmiiksi pitkien jonojen jatkoksi”, Partanen toteaa. LPY:n mukaan terveyspalveluiden saatavuutta voitaisiin parantaa huomattavasti, jos Kela-korvauksia nostettaisiin merkittävästi. Sillä olisi kansalaisten yhdenvertaisuutta lisäävä vaikutus erityisesti suun terveydenhuollossa, jossa palveluihin ei ole tarjolla vakuutuksia ja ne harvoin kuuluvat työterveyshuollon piiriin.

uonna 1964 voimaan tullut sairausvakuutuslaki vauhditti yksityislääkäritoimintaa merkittävästi. Tämä lakisääteinen sairausvakuutusjärjestelmä rahoitetaan keräämällä vakuutusmaksut ansiotuloverotuksen yhteydessä. Järjestelmän kautta Kela korvaa osan kustannuksista, jotka aiheutuvat yksityisessä terveydenhuollossa annetusta hoidosta tai tutkimuksesta. Tällä niin sanotulla Kela-korvauksella pyritään turvaamaan ihmisille mahdollisuus hankkia terveyspalveluita yksityiseltä sektorilta kohtuullisin kustannuksin. Se helpottaa merkittävästi yhteiskunnan tarjoamien julkisten palveluiden paineita. Helsingin Lääkärikeskuksen (nykyisin Aava) perustaja, lääkintöneuvos Juhani Aho oli mukana sairausvakuutuslain valmistelussa Akavan edustajana. Hän on luonnehtinut syntynyttä lakia koko yksityisen lääkärikeskustoiminnan perustaksi. Laki sysäsi lääkärikeskukset voimakkaaseen kasvuun. Uusia lääkärikeskuksia perustettiin.

23


”Voisitko vähän vilkaista?” Nelly Ruojärvi

Timo Soinin aikana yksityisen terveydenhuollon johtaminen kehittyi asioiden rutiinipyörittämisestä liiketoiminnan strategiseen johtamiseen.

Timo Soinin mielestä on ilmeistä, että julkinen palvelutuotanto ei suoriudu velvoitteistaan ilman yhteistyötä yksityisten toimijoiden kanssa.

Poika, tässä olisi tällainen homma, olisitko kiinnostunut?” kysyi Tampereen keskussairaalan talousjohtaja Timo Soinilta kesällä 1967. Poika oli kiinnostunut, sillä tarjolla oli vt. apulaistoimistopäällikön pesti. Se oli kova juttu taloustieteitä opiskelevalle nuo­rel­le miehelle, joka oli ollut jo pariin otteeseen kesätöissä sairaalan taloustoimistossa. Neljä vuotta vierähti niissä hommis­sa, kunnes tuli tarve keskittyä taas opis­kelui­hin. Mutta ”hyvä kello kauas kantaa”. Tässä tapauksessa se oli kantanut Tampereen Lääkärikeskuksen perustajan, keskussairaalan ylilääkärin Paavo Pan­ kamaan korviin. ”Pankamaa oli saanut vihiä, että se ’poika’ sieltä sairaalan hallinnosta on lähdössä pois ja sillä on opinnot vielä kesken. Pankamaa marssi huoneeseeni ja kysyi, että olisiko sulla pikkurahan puutetta”, Soini muistelee. Ja olihan opiskelijalla, perhekin oli jo perustettu. Pankamaan tarjous oli: ”Tule tuonne lääkärikeskukseen, kun minä en talousasioista kauheasti välittäisi ja on töitä niin hemmetisti muutenkin. Voisit käydä parina päivänä viikossa vähän vil­kaisemassa näitä juttuja.”

24

AMMATTIMAINEN JOHTAJUUS NUORI ILMIÖ Parin päivän vilkaisusta kehkeytyi Timo Soinin elämäntyö Tam­pereen Lääkärikeskuksen toimitusjohtajana. Hän oli ensimmäisiä ei-lääkäritaustaisia ammattijohtajia yksityisessä terveydenhuollossa Suomessa. Toimitusjohtajana hän oli kehittämässä yhtiön toimintaa, laatimassa strategioita ja brändäämässä yritystä Koskiklinikaksi. Soini kokee olleensa alkuvaiheessa aika lailla outo lintu yksityisen terveydenhuollon piireissä. Muut alan yritysten toimitusjohtajat olivat tuolloin lääkäreitä, ja valtaosa heistä teki johtamisen ohella edelleen myös lääkärin töitä. Päätoiminen ammattijohtaminen alkoi yleistyä vasta 1990-luvun lopulla. ”Toki jo sitä ennen lääkäreiden keskuudessakin oli todella hyviä johtajia, sellaisia, jotka uskalsivat ottaa riskejä ja innostivat ja motivoivat työntekijöitä”, Soini kertoo. Soini ei pidä sinänsä huonona, että lääkärikoulutuksen saaneita hakeutuu johtotehtäviin. Ongelmia saattaa aiheutua, jos lääkäri ei malta luopua kliinisestä työstä siinä vaiheessa, kun pitäisi omistautua pelkästään organisaation johtamiselle. ”Voi kysyä, mikä on hyödyllisintä koko yhteiskunnan kannalta. Huippu-

tason kliinikko on käynyt työurallaan pitkän polun. Sen aikana kertyneestä osaamisesta on vastuiden kasvaessa toki hyötyä johtajan tehtävässä, mutta onko hyöty aina suurempi kuin olisi ollut, jos hän olisi jatkanut lääkärin työssä”, Soini pohtii. YKSITYISELLE ON AINA KYSYNTÄÄ Yksityinen terveydenhuolto on muuttunut rakenteeltaan aivan erilaiseksi siitä, kun Timo Soini siirtyi eläkkeelle. Keskittymisvauhti on ollut suorastaan rajua. Soini uskoo kuitenkin, että tulevaisuudessa alkaa syntyä kasvavaa kysyntää jälleen myös pienille yksityisille toimijoille. Muillakin toimialoilla ja varsinkin palvelualoilla on jo nähtävissä, että asiakkaat ovat alkaneet arvostaa kasvollista, paikallista omistusta. ”Yksityisten terveyspalveluiden vetovoima ei katoa mihinkään. Aina on ihmisiä, jotka arvostavat sitä, että lääkärille pääsee nopeasti ja palveluntuottajan voi itse valita. Myös sillä on vastaisuudessa yhä suurempi merkitys, että alan ammattilaisilla on aidot mahdollisuudet vaikuttaa työskentelyolosuhteisiinsa ja he voivat sovittaa omaa tekemistään joustavasti henkilökohtaisten tarpeidensa ja elämäntilanteidensa mukaan”, Soini sanoo.


Mehiläinen

”Päivänne ovat luetut” Kansanterveyslaki on toistaiseksi suurin järjestelmäuudistus suomalaisessa terveydenhuollossa. Se hidasti yksityisten terveys­ palveluiden kasvuvauhtia, koska pääsy julkisiin palveluihin parantui. Ennustettiin jopa yksityisten terveyspalveluiden kuolemaa.

Yksityisen terveydenhuollon sydän sykkii edelleen, vaikka muuta ennustettiin.

V

uonna 1972 voimaan tullut kansanterveyslaki oli käänteentekevä järjestelmäuudistus suomalaisessa terveydenhuollossa. Perusterveydenhuolto siirtyi kuntien vas­tuulle ja terveyskeskusverkoston rakentaminen käynnistyi. Terveyskeskuksiin alettiin koota hajallaan olleita terveyspalveluita. Kunnanlääkärijärjestelmä purettiin. Ensimmäisten kymmenen vuoden aikana terveyskeskusten henkilöstömäärä yli kolminkertaistui. Uudistuksen kustannukset jaettiin kuntien ja valtion kesken. Uudistus söi elintilaa yksityisiltä terveyspalveluilta, kun julkisten palveluiden saatavuus parantui. Yksityisten toimijoiden määrä kuitenkin jatkoi kasvuaan ja kilpailua syntyi aiempaa enemmän erikoislääkäreiden palveluissa. Tämä vaati enemmän investointeja, mikä nosti yritysten kustannuksia ja heikensi niiden taloutta.

LÄÄKÄRIKESKUKSEEN VAI ALKOON? Kansanterveyslaki tuli voimaan asteittain siten, että suuret kaupungit tulivat sen piiriin viimeisinä. Kun yksityisiä palveluita oli tarjolla enemmän juuri näissä kaupungeissa, kansanterveyslaki ei niissä puraissut heti yksityistä terveydenhuoltoa. ”Yksityislääkäritoiminnalla oli itse asiassa vielä 1970-alkupuolella aivan hirvittävä

tilaus”, kertoo tamperelaista Tampereen Lääkärikeskusta, sittemmin Koskiklinikkaa pitkään johtanut Timo Soini. ”Meidän kaikkien aikojen potilaskäyn­ ti­­ennätyksemme oli vuonna 1974. Ilman ajanvarausta toimineella yleislääkärien poliklinikalla kävi silloin 94 000 asiakasta ja ajanvaraukseen perustuvilla lääkäreiden yksityisvastaanotoilla 35 000 – 40 000 asiakasta”, Soini muistelee. ”Meillä oli yksinkertainen lupaus: kaik­ki pääsevät lääkäriin samana päivänä. Se tarkoitti, että henkilökunnan kanssa piti tehdä erityisjärjestelyitä. Työpäivä oli kahdeksan tuntia, mutta saimme henkilökunnan sitoutumaan siihen, että kun ovi pannaan viideltä kiinni, he ovat töissä niin kauan, että viimeinenkin potilas on hoidettu”, Soini kertoo. Koskiklinikan suosio näkyi jopa katu­ kuvassa. Jonoa alkoi muodostua jo aamu­ var­hain, ja pahimpina pakkaspäivinä piti käy­dä päästämässä ihmisiä lämmittelemään porraskäytävään jo ennen klinikan avaamista. Samassa talossa oli kulman takana Alkon myymälä ja päivisin kadulla oli kaksi jonoa: toinen Alkoon ja toinen lääkärikeskukseen. LÄÄKÄREIDEN KIINNOSTUS YRITTÄMISEEN VÄHENI Kansanterveyslaki arvelutti monia yksityislääkäritoimintaa harkinneita, mutta

ei kaikkia. Yksi heistä on lääkintöneuvos Sakari Alhopuro, joka perusti Turkuun Puutarhakadun Lääkäriaseman vuonna 1973. Nimi muuttui myöhemmin Pulssiksi. ”Lääkärikeskuksen perustamishankettamme epäiltiin yleisesti kannattamattomaksi. Osa lääkäreistä oli kyllä kiinnostunut pitämään vastaanottoa, jos vain asiakkaita olisi, mutta osakkaaksi lähteminen ei kiinnostanut”, Alhopuro muistelee. Monet viranomaiset odottivat yksityisen lääkäritoiminnan loppua 1970-luvulla. Turku oli silloin hyvin vasemmistolainen kaupunki ja kaupungin terveyslautakunta yritti estää Alhopuron hankkeen. ”Lääninlääkäri sanoi minulle, että tur­haan sinä Sakari tämmöisiä katiskoita perustat. Kun kansanterveyslaki tulee voimaan koko maassa, tällaisilla ei ole mitään tekoa sen jälkeen”, Alhopuro kertoo. Timo Soini puolestaan muistaa sosiaalija terveysministeriön kansliapäällikön vierailun Lääkärikeskusten Yhdistyksen (LKY) laivaseminaarissa 1970-luvun loppupuolella. Kansliapäällikön viesti osanottajille oli tämä: ”Päivänne ovat luetut. Varautukaa panemaan luukkunne kiinni, kun kansanterveyslaki etenee suuriin asutuskeskuksiin.”

25


Terveystalo, Aki Rask

Myrskyn silmässä Yksityisen terveydenhuollon nopea keskittyminen yllätti kaikki.

2000-luvun alussa helsinkiläinen Mehiläinen ja turkulainen Tohtoritalo yhdistyivät. Sillä hetkellä se näytti vain yhdeltä yritysjärjestelyltä, tosin suurelta sellaiselta omalla alallaan. Jälkikäteen arvioiden se oli saumakohta, jonka jälkeen yksityinen terveydenhuolto on ollut myrskyn silmässä viimeiset 20 vuotta. Yhdistyminen toi pääomasijoittajat mukaan terveyspalveluliiketoimintaan. Vanhojen lääkärikeskusten omistajilla ei ollut sellaisia pääomia kuin näillä sijoittajilla, jotka ryhtyivät ostamaan ja liittä-

26

mään yhteen yrityksiä ja rakentamaan niistä valtakunnallisia toimijoita. Mehiläinen laajeni. Syntyivät muun muassa Terveystalo ja Pihlajalinna. Keskittymiselle ei toistaiseksi näy loppua. Parinkymmenen vuoden takaisista suurista yksityisistä lääkärikeskuksista ovat jäljellä yrityskauppojen ja fuusioiden jälkeen vain Mehiläinen, Eiran sairaala ja lääkärikeskus sekä silloinen Helsingin Lääkärikeskus, joka toimii nykyään nimellä Aava. Yritystoimintaa siinä jatkaa Juhani Ahon jälkipolvi.

KILPAILU KOVENI JA OMISTAJAT VANHENIVAT Keskittymisen tärkeimpinä tavoitteina ovat palveluiden monipuolistaminen, kyky investoida ja kasvu. Ne eivät sinänsä ole uusia asioita yksityisessä terveydenhuollossakaan. Toimintaa on kehitetty orgaa­nisella kasvulla, mutta myös yrityskauppojen avulla aikaisempinakin vuosikymmeninä. 2000-luvulla mittakaava vain kasvoi ja yllätti aika lailla kaikki toimijat. Miksi lääkärikeskusten ja yksityisten sairaaloiden omistajat myivät sen sijaan,


SUURET YKSITYISET LÄHENEVÄT YLIOPISTOSAIRAALOITA Terveystalon kehitys kuvaa hyvin yksityisen terveydenhuollon keskittymistä. Yritys perustettiin vuonna 2001 ja se alkoi heti hakea aktiivisesti kasvua. Kaikkein nopeinta kasvu on ollut viimeisten kymmenen vuoden aikana, jolloin Terveystalo on tehnyt runsaasti yrityskauppoja. ”Meillä on tällä hetkellä töissä 13 000 terveydenhuollon ammattilaista. Toimipisteitä on noin 300. Vuoden 2019 tilinpäätöksen mukaan liikevaihdostamme noin 40 prosenttia tulee yritysasiakkailta eli työterveyshuollosta, 30 prosenttia yksityisasiakkailta ja 30 prosenttia julkisen sektorin asiakkailta”, Terveystalon johtava ylilääkäri Petri Bono kertoo. Bono uskoo, että Terveystalon ja koko yksityisen sektorin kasvu jatkuu, koska ikääntyvän väestön palveluntarve kasvaa. Yksityissektori on erityisen tehokas muun muassa ei-kiireellisten erikoissairaanhoidon palveluiden tuottajana. Bono visioi, että suuret yksityiset sai­raa­lat alkavat lähestyä yliopistollisia sairaa-

loita paitsi hoidon monipuolisuudessa ja laadussa, myös tutkimustoiminnassa ja koulutuksessa. ”Olemme lisänneet kliinisiä lääketutki­ muksia ja tuotamme jo 10 000 niihin liit­tyvää vastaanottoa vuodessa. Meillä on käyn­nissä 80–90 eri tutkimusprotokollaa ympäri Suomea. Palveluksessamme on 80 tutkijaa. Olemme rekisteröineet ensimmäi­set väitöstutkimuksemme yliopistojen kans­sa”, Bono luettelee. Hän laskee, että yliopistosairaaloistakin vain HUS kykenee parempiin lukuihin lääkeyritysten toimeksiantamien kliinisten potilastutkimusten määrässä. Lääkärikoulutuksessa työterveyshuollon erikoistumisen voi suorittaa lähes kokonaan Terveystalossa. Muilla erikoisaloilla yritys käy koko ajan keskustelua siitä, mitkä Terveystalossa suoritetut osiot voidaan hyväksyä erikoistumisopintoihin. Tässäkin asiassa Bono näkee, että yksityinen sektori voisi kirittää julkista, jos erikoistumiskoulutukseen saataisiin julkisen sektorin rinnalle vaihtoehtoisia väyliä.

Eiran sairaala, Jaakko Lukumaa

YKSITYINEN PYSYY MAAILMAN TAPPIIN Miltä näyttää yksityisten lääkäripalveluiden tulevaisuus? Alalla uskotaan, että itse maksavat yksityispotilaat eivät katoa minnekään. Mitä muuta liiketoimintaa jatkossa on, riippuu paljon tulevasta sote-uudistuksesta. ”Luotan siihen, että yksityisiä terveyspalveluita tulee olemaan Suomessa nähtävissä olevaan tulevaisuuteen. Meillä on ollut aidosti riskirahoitteinen yksityissektori,

joka on ollut julkisen rinnalla vaihtelevalla asteella ja pitänyt pintansa”, sanoo Koski­ klinikkaa pitkään johtanut Timo Soini. ”Alan rakennemuutos on vain ollut järkyttävän nopea. 20 vuodessa koko pelikenttä on ihan uudessa asennossa. Uskon silti, että alalla on edelleen kasvualustaa ja markkinaa useammalle toimijalle. Tä­ hän liittyy varmaan paljon tunnetta ja nostalgiaa, mutta mielipiteeni pohjana on kuitenkin kuluttajan ja asiakkaan tarve. Vaihtoehtoja tarvitaan”, Soini sanoo.

Pihlajalinna, Juha Sarkkinen

että olisivat pyrkineet jatkamaan kasvua itsenäisesti? ”Kilpailu koveni ja omistajat vanhenivat”, kiteyttää Länsi-Pohjan Lääkärikeskuksen perustaja Aarne Pasanen. Osa myi siksi, että suvusta ei löytynyt jatkajaa. Osa taas myi siksi, että omistus oli jakautunut laajalle joukolle lääkäreitä, joiden ensisijainen halu oli vain pystyä jatkamaan työtään eikä kehittää liiketoimintaa. ”Lääkärikeskuksen pyörittäminen ja oman vastaanoton pitäminen siinä sivussa oli täyttänyt elämän. Se oli kovaa työtä aamusta iltaan. Vastuut olivat suuret. Kilpailu kävi koko ajan kovemmaksi. Toimintaa olisi pitänyt monipuolistaa”, Pasanen muistelee. Moni oli samassa tilanteessa ja tarjottu tilaisuus saada vuosien työstä kunnon korvaus myymällä oli houkutteleva. Sairaala Botnian perustajiin kuulunut Esa Jormakka sanoo, että keskittyminen oli väistämätöntä. Botnia oli ortopedinen lääkärikeskus ja sairaala, ja vakuutusyhtiöt olivat sen merkittävin asiakasryhmä. Kun yksityinen terveydenhuolto alkoi keskittyä, suuret toimijat pystyivät sopimaan vakuutusyhtiöiden kanssa valtakunnallisia hintoja. Pienemmät toimijat eivät kyenneet vastaamaan tällaiseen tarjouskilpailuun ja uhkana oli, että merkittävä osa liiketoimintaa kutistuu tai lakkaa. Tämä uhka koski kaikkia niitä yksityisen terveydenhuollon toimijoita, joilla ei ollut valtakunnallista verkostoa. Jormakan mukaan silloisten suurten lääkärikeskusten omistajat kävivät yhdessä vaiheessa keskenään keskusteluja siitä, että liittouduttaisiin, jotta voitaisiin vastata nopeasti syntyneiden uusien suurten toimijoiden haasteeseen. Keskustelut eivät kuitenkaan johtaneet tuloksiin.

27


Jäitä hattuun! Työterveyshuolto on yksi parhaiten toimivista osista suomalaisessa terveydenhuollossa. Siitä huolimatta järjestelmän lakkauttaminen nousee tämän tästä poliittiseen keskusteluun. Työterveyshuolto on kuitenkin kansantaloudellisesti tehokasta ennalta ehkäisevää toimintaa ja sen sairaanhoidon vastaanotot helpottavat merkittävästi paineita muussa osassa terveyspalvelujärjestelmää. saimme asiakkaiksemme 52 konserniin kuuluvaa yritystä, meille tuli viisi uutta työterveysasemaa, kolme uutta koko­ päiväistä työterveyslääkäriä, kahdeksan työterveyshoitajaa ja pari sihteeriä”, Kuuri-Riutta muistelee. Diacorin toimitusjohtajana vuosina 2009–2014 toiminut Anni Vepsäläinen kertoo, että hänen aikanaan työterveys­ huollon liiketoiminta muuttui suurten, usealla paikkakunnalla toimivien asiak­ kaiden kohdalla. Ne halusivat yhteistyö­ kumppanin, jonka kanssa voisi asioida yhdeltä luukulta sen sijaan, että jokainen toimipiste hankkisi työterveyspalvelut kukin omalta paikkakunnaltaan. ”Mekin aloimme rakentaa valtakun­ nallista palveluketjua. Mutta haimme kumppanuuksia sen sijaan, että olisimme perustaneet joka paikkakunnalle oman Diacorin. Yhteistyötä syntyi muun muas­sa Tampereella, Turussa ja Ou­lussa”, Vepsäläinen kertoo.

KYSYNTÄ MUUTTANUT MUOTOAAN Uusi laki johti siihen, että työterveyspal­ veluista tuli kiinteä osa useiden yksityis­ ten terveyspalveluyritysten toimintaa. Työterveyspalvelut alkoivat monipuolis­ tua ja niiden osuus yksityisten tuottajien palveluista kasvaa. Kun Heikki Kuuri-Riutta aloitti Porin Lääkäritalon toimitusjohtajana vuonna 1986, talossa oli yksi työterveyshoitaja. Ensimmäinen työterveyslääkäri kiinnitettiin uusiin toimitiloihin muuttamisen myötä. Sitten Lääkäritalo osti pari työterveysasemaa. ”Sitten Rauma Oy ulkoisti työterveys­ huoltonsa meille. Se tarkoitti sitä, että

TOIMIVAA EI KANNATA VESITTÄÄ Osa poliitikoista karsastaa sitä, että työssä käyvät pääsevät hoitoon joustavammin. Siksi aika ajoin kuullaan vaatimuksia työterveyshuollon lakkauttamisesta. Terveystalon johtava ylilääkäri Petri Bono kehottaa pistämään jäitä hattuun. ”Yksityinen sektori tuottaa työterveys­ huolto mukaan lukien noin 50 prosenttia kaikista lääkäreiden avovastaanotois­ ta. Nämä potilaat ovat poissa julkisen sektorin jonoista ja se on pääsyy siihen, että julkinen terveydenhuolto pystyy toimimaan edes sillä tasolla, millä se nyt on. Ongelmia ei pitäisi yrittää korjata

28

kajoamalla siihen osaan palvelutoimintaa, joka toimii hyvin ja kustannustehokkaas­ ti”, hän sanoo. Lisäksi Bono muistuttaa, että digi­ taalisten palveluiden kehitys parantaa myös työterveyshuollon tehokkuutta entisestään. Videovastaanoton voi varata suoraan työpisteeltään tarvitsematta liikkua minnekään. Chat-vastaanotolle­ kin pääsee sekunneissa suoraan omalta työpaikalta.

Terveystalo, Aki Rask

V

uonna 1979 voimaan tullut työterveyshuoltolaki sääti työterveyshuollon työnantajien lakisääteiseksi velvollisuudeksi, jonka kustannuksista Kela korvaa osan. Laki teki myös mahdolliseksi ostaa näitä palveluita yksityisiltä toimijoilta. Lakia valmisteli työryhmä, jossa olivat mukana kaikki tahot työmarkkinajärjes­ töistä ministeriöihin. Helsingin Lääkäri­ keskuksen toimitusjohtaja Juhani Aho oli työryhmässä Akavan varapuheenjohtajana. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että ilman hän­ tä ei yksityistä työterveyshuoltoa nykyises­ sä muodossaan välttämättä olisi olemassa. Yksityiset terveyspalveluyritykset valmistautuivat uuteen lakiin toteutta­ malla Lääkärikeskusten Yhdistyksen (LKY) johdolla kampanjan. Siihen sisäl­ tyi ilmoituksia Helsingin Sanomissa ja Kauppalehdessä, ja sen aikana lähettiin työterveyspalveluista kertova esite yli 10 000 työnantajalle.


Martti Ahlstén

Heikki Kuuri-Riutta toimi Porin Lääkäritalon toimitusjohtajana 31 vuotta. Yrityksen toiminta kiteytyi neljään laatusanaan: asiantunteva, asiakaskeskeinen, kehittyvä ja kannattava.

Laatuun panostaminen kannattaa Järjestelmällinen laatutyö on asia, josta Porin Lääkäritaloa pitkään johtanut Heikki Kuuri-Riutta on ylpeä.

P

orin Lääkäritalo menestyi vuo­ den 2005 Suomen laatupalkinto -kilpailussa ja sai ensimmäisenä satakuntalaisena yrityksenä ja ensimmäisenä lääkärikeskuksena Suomessa Recognised for Excellence in Europe -tunnustuksen. ”Jos olisimme etukäteen ymmärtäneet, kuinka suuri panostus laatujärjestelmän kehittäminen tulee olemaan henkisesti ja taloudellisesti, emme olisi siihen lähteneet. Nyt kun katsoo jälkikäteen, mitä sillä saavutettiin, voi todeta, että se kannatti ehdottomasti”, Heikki Kuuri-Riutta muistelee. Kuuri-Riutan mukaan hyvä laatu ja prosessien toimivuus tuovat mukanaan taloudellista menestystä. Porin Lääkä­ ritalon toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet ylittyivät lähes joka vuosi sen jälkeen, kun sen laatujärjestelmä oli sertifioitu. ”Kun sertifioi laatujärjestelmän, se on kuin aloituskorkeuden ylitys seiväshypyssä. Lajin Suomen mestari on, kun voittaa Suomen laatupalkinto -kilpailussa. Me osallistuimme siihen vuonna 2005. Emme

tosin voittaneet vaan tulimme toiseksi. Voittajaksi selviytyi tamperelainen K-kaup­ pias, joka osallistui kolmatta kertaa. Hän oli päättänyt osallistua kilpailuun niin kauan, että voittaa. Mielellämme hänelle voiton soimme”, Kuuri-Riutta sanoo. KAIKKI PROSESSIT KUVATTIIN Hyvään laatuun pyrkiminen oli aina ollut Porin Lääkäritalon toiminnan kantava ajatus. Toimintaa kehitettiin systemaattisesti ja tavoitteellisesti ja asiakaspalautetta kerättiin aktiivisesti. Varsinaisen laatujärjestelmän kehitystyö käynnistyi vuonna 1999. ”Sain jostakin tiedon, että silloinen Stakes alkaisi tulevaisuudessa edellyttää terveydenhuollon toimijoilta laatukri­ teereitä. Tällaista vaatimusta ei sitten koskaan tullut, mutta siitä lähti pohdin­ ta, että asiaan pitää paneutua”, Heikki Kuuri-­Riutta muistelee. Laatujärjestelmää tehtiin kolmisen vuotta. Kaikki prosessit kuvattiin ja järjestelmä tehtiin sähköiseen muotoon. Vuonna 2003 Lääkäritalon toimintajär­ jestelmälle myönnettiin toisena lääkäri­

keskuksena Suomessa ISO 9001:2000 -laatusertifikaatti. ”Olen todella tyytyväinen, että teimme laatujärjestelmän. Meillä oli erittäin hyvät tulokset niin asiakkaiden, henkilökunnan kuin ammatinharjoittajienkin tyytyväi­ syydessä”, Kuuri-Riutta sanoo. VALINNANVAPAUS KIRITTÄISI KAIKKIA Heikki Kuuri-Riutta on vankkumaton valinnanvapauden kannattaja. Hänen mielestään Suomessa eletään sellaisessa harhassa, että viranomainen tietää kansa­ laista paremmin, mikä on se taho, jonka häntä pitäisi hoitaa. Muualla maailmassa luotetaan ihmisten valistuneisuuteen ja kykyyn itse valita omaan terveyteen liittyvien palveluiden tuottaja. ”Valinnanvapauden lisääminen loisi aidot palvelumarkkinat, ja kilpailu kirit­ täisi kaikkia toimijoita kehittämään omaa palveluaan koko ajan paremmaksi. Nyt ollaan, taas, valmistelemassa sote-mallia, jossa julkisen sektorin toimijoille ei tule mitään kannusteita toiminnan kehittämi­ seen”, Kuuri-Riutta sanoo.

29


Yhteistä hyvää luomassa julkista palvelutuotantoa. Tiedämme kuitenkin, että tuuli kääntyy, ja kansalaisten valinnanmahdollisuuksien ja yksityisen sote-yrittäjyyden merkitys ymmärretään tulevaisuudessa paremmin.

Haluan Suomen Yrittäjien puolesta onnitella 50-vuotiasta toimialajärjestöä sekä kiittää erinomaisesta yhteistyöstä. Uskon, että yhteistyömme jatkuu entistä syvempänä tulevina vuosina.

LPY on ollut koko yhteisen historiamme ajan yksi Yrittäjien vahvoista toimialajärjestöistä, jonka ääni kuuluu niin yrittäjäjärjestön sisällä kuin ulkopuolella. Olen havainnut, että ääni kuuluu sitä vahvemmin, mitä tiiviimmin pystymme toimimaan yhdessä.

Toimialajärjestöt ovat keskeinen osa yrittäjäliikettä. Ne tuovat yrittäjäjärjestön agendalle oman tärkeän näkökulmansa, mikä vahvistaa koko järjestön vaikuttavuutta. Yrittäjäjärjestö puolestaan tarjoaa toimialajärjestöilleen erittäin hyvän kanavan vahvistaa omaa ääntään sekä paikallisesti että valtakunnallisesti.

MIKAEL PENTIKÄINEN

Tämä koskee koko sosiaali- ja terveys­ palveluiden kenttää. Sote-järjestöjen yh­teistyö luo arvoa. LPY on tuonut Yrittäjien vaikuttamis­ työhön osaamista nopeasti muuttuvasta sote-kentästä, jonka yhteiskunnallinen merkitys on valtava. LPY:n toimivan johdon aktiivisuuden ja asiantuntemuksen lisäksi suuri merkitys on ollut sillä, että yhdistyksen luottamushenkilöpuheenjohtajista Leena Niemistö ja Kari Varkila ovat osallistuneet Yrittä­ jien hallitustyöhön, Varkila myös työvaliokuntaan. LPY on ollut korvaamaton apu erityisesti sote-uudistukseen vaikuttamisessa. Vaikka uudistus on yhä tekemistä vaille valmis, yhteisellä vaikuttamistyöllä olemme saaneet aikaan sen, että yksityisten yritysten ja yrittäjien ääni kantaa niin paikallisesti, alueellisesti kuin valtakunnallisesti. Teemme yhdessä kaikkemme, jotta sote-lakien eduskuntakäsittelyssä monituottajuus etenee ja yksityisen yrittäjyyden mukanaan tuoma osaaminen, innovaatiot ja kyky palvella asiakkaita saavat mahdollisimman suuren roolin suomalaisten sote-palveluissa. Tällä hetkellä puolustamme yksityistä sote-yrittäjyyttä vastatuulessa, koska poliittiset virrat korostavat lähes yksinomaan

30

toimitusjohtaja Suomen Yrittäjät ry

LPY:n vahvasta roolista, osaamisesta ja aktiivisesta vaikuttamistyöstä kertoo sekin, että järjestö on valittu kaksi kertaa, vuosina 2012 ja 2017, Yrittäjien vuoden toimialajärjestöksi.

”LPY on ollut korvaamaton apu erityisesti soteuudistukseen vaikutta­misessa”

Markus Sommers

L

ääkäripalveluyritykset ry (LPY) on toiminut Suomen Yrittäjien toimialajärjestönä vuodesta 2009. Yhteinen matkamme ei ole pitkä, mutta se on ollut vaikuttava.


Martti Ahlstén

Politiikka vaikutti Pasaseen ja Pasanen politiikkaan Aarne Pasanen opiskeli lääkäriksi Sveitsissä Bernin yliopistossa. Kurssikavereita oli muun muassa Ghanasta, Iranista, USA:sta, Saksasta, Unkarista ja Norjasta.

Poliittinen retoriikka elää irrallaan todellisista tarpeista.

L

änsi-Pohjan Lääkärikeskuksen Kemiin perustanut Aarne Pasanen toimi pitkään Lääkärikeskusten Yhdistyksen (LKY) hallituksessa ja kahteen otteeseen sen puheenjohtajana. Noina vuosina hän joutui tutustumaan myös valtakunnan politiikan tympeään puoleen terveydenhuollossa. ”Oli laastariveroa, arvonlisäverotuksen epäoikeudenmukaisuutta, sairausvakuutuskorvausten lakkauttamisyrityksiä ja monia muita asioita. Asiallisesti katsoen niille ei ollut kestäviä perusteita. Esimerkiksi sairausvakuutuskorvausten lopettaminen olisi heikentänyt julkista palvelujärjestelmää, kun ihmisiä olisi siirtynyt yksityisistä palveluista julkisen sektorin jonoihin”, Pasanen kertoo. Muuta selitystä yksityisen lääkäritoiminnan hankaloittamiselle tai jopa lopettamisaikeille hän ei näe kuin po­ liittisen ideologian. Tämä ideologinen vastakkainasettelu elää suomalaisessa terveydenhuollossa hänen näkemyksensä mukaan edelleen.

TEOT MUUTA KUIN PUHEET Kaikkiaan Aarne Pasanen suhtautuu politiikkaan kuitenkin myönteisesti. Yhteisten asioiden hoitaminen ja poliittinen vaikuttaminen on ollut hänelle niin tärkeää, että hän toimi yli 30 vuotta Kemissä kaupunginvaltuutettuna ja useita vuosia Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajana. Vuonna 1984 hän oli perustamassa Kemiin Länsi-Pohjan Lääkärikeskusta. Vuonna 1986 hän luopui Länsi-Pohjan keskussairaalan sisätautien ylilääkärin virasta jäädäkseen päätoimiseksi yksityislääkäriksi ja lääkärikeskuksen johtajaksi. Päätöstä voisi pitää jopa uhkarohkeana, sillä Kemi oli ja on yksi Suomen vasemmistolaisimmista kaupungeista ja juuri vasemmisto on kaikkein kriittisin yksityistä lääkärikeskustoimintaa kohtaan. Mutta Pasanen sanoo, että ei ole koskaan erityisemmin kärsinyt kaupungin poliittisesta ilmapiiristä. ”Olen kokenut, että ihmiset ovat luottaneet ja uskoneet minuun ja arvostaneet minua lääkärinä”, hän sanoo. Pasasen mukaan moni sellainen, joka vastusti yksityistä lääkäritoimintaa suhteellisen äänekkäästi valtuustossa ja julkisissa puheenvuoroissa, käytti kuitenkin lääkärikeskuksen palveluita. Se todistaa

hänen mukaansa, että vastustaminen on ennen kaikkea poliittista retoriikkaa. Hoidon tarve on eri asia kuin retoriikka. AIKANSA TYYPILLINEN KESKIKOKOINEN LÄÄKÄRIKESKUS Aarne Pasanen kuvaa Länsi-Pohjan Lääkärikeskusta aikansa tyypilliseksi keskikokoiseksi lääkärikeskukseksi. Sillä oli yleis- ja erikoislääkäreiden vastaanottojen lisäksi oma laboratorio ja kuvantamisosasto sekä pieni leikkausosasto päiväkirurgiaa varten. Lisäksi työterveyshuolto oli merkittävä osa yrityksen toimintaa. Vuonna 1991 Länsi-Pohjan Lääkärikeskus laajensi toimintaansa perustamalla toimipisteen Tornioon. Kun toiminta oli laajimmillaan, ammatinharjoittajia oli noin 40, henkilökuntaa 20 ja asiakaskäyntejä Kemissä ja Torniossa 30 000 vuodessa – talousalueella, jonka koko on noin 60 000 henkeä. ”Vertailun vuoksi: Kun aloitin aikanaan Kemissä ensimmäisenä kaupunginlääkärinä vuonna 1971, siellä oli noin 30 000 asukasta ja kolme kaupunginlääkärinvirkaa. Nyt asukkaita on noin 21 000, terveyskeskuksessa on toistakymmentä lääkärinvirkaa ja valitamme lääkäripulaa”, Pasanen sanoo.

31


Juha Sarkkinen

Sattuu, maksaa ja pelottaa Yksityinen suun terveydenhuolto on keskittynyt samaan tapaan kuin lääkärikeskustoiminta.

SUURET VALTAAVAT ALAA Yksityisen hammaslääkäritoiminnan kehitys on edennyt jokseenkin samalla tavalla kuin yksityisen lääkärikeskustoiminnankin. Alkuvaiheessa oli yksittäisiä hammaslääkäreitä, jotka pitivät vastaanottoa pienissä ”kopeissa”. Seuraavassa vaiheessa perustettiin yhteisvastaanottoja, joissa oli muutama lääkäri yhteisissä t­i­­loissa siten, että jokaisella oli oma vas­­taanottohuone ja jokainen hallinnoi omaa toimintaansa. Eila Annalan mukaan Suomen Hammashuolto oli ensimmäinen, jossa nämä yhteisvastaanottoa pitäneet hammaslääkärit organisoituivat yritykseksi vuonna 1978. Suomen Hammashuolto tunnetaan nykyään nimellä PlusTerveys

32

ja Eila Annala on johtanut sitä vuodesta 2007 alkaen. Pieniä hammaslääkäriasemia on edelleen, mutta niiden rinnalle ovat tulleet suurten terveysyritysten suun terveydenhuollon palvelut. Terveystalo, Pihlajalinna, Mehiläinen ja Coronaria tarjoavat muiden lääkäripalveluiden rinnalla myös hammaslääkäripalveluita. Oral on ainut suuri, pelkästään suun terveyteen keskittynyt yksityinen yritys. Suurten toimijoiden laajentuminen suun terveydenhuollon puolelle on tapahtunut pitkälti yritysos­ tojen kautta. PlusTerveyden palveluvalikoimassa suun terveydenhuolto on liiketoiminnan keskiössä, mutta sen rinnalla on myös muita terveyspalveluita. 2000-LUKU OLI KULTA-AIKAA Aikuisten suun terveydenhuolto tuli Kela-korvausten piiriin vasta 2000-luvulla.

Siihen saakka aikuisten piti maksaa hammaslääkärikäynnit kokonaan omasta pussistaan. Muutama vuosi myöhemmin myös hoitotakuu ulotettiin aikuisten suun terveydenhuoltoon. Eila Annalan mukaan tämä johti siihen, että vuodet 2002–2014 olivat suun terveydenhuollon kulta-aikaa yksityisille palveluntuottajille. ”1990-luvun laman seurauksena silloiset hallitukset supistivat hammaslääkärikoulutusta huomattavasti. Pääsi kuitenkin unohtumaan, että suuret ikäluokat olivat silloin hammaslääkäreinä. Kun he eläköityivät, hammaslääkäreitä ei yhtäkkiä ollutkaan riittävästi. Tuli yhtä aikaa päälle valtava kysynnän lisäys ja hammaslääkäripula”, hän muistelee. ”Ei meidän silloin tarvinnut juuri markkinoida. Me vain otimme potilaita vastaan niin paljon kuin kykenimme”, Annala kertoo.

Juha Sarkkinen

S

uun terveydenhuolto on suorastaan mullistunut niistä ajoista, jolloin lukio­ikäinen Eila Annala kävi rouva Kaartisen vastaanotolla oikomishoidoissa. Kaartinen oli kouluhammaslääkäri, mutta hän ei ollut kunnan palveluksessa vaan toimi yksityisyrittäjänä. Potilaaksi tultiin kunnan lähetteellä. ”Silloin hammaslääkärikäynnistä sanottiin, että sattuu, maksaa ja pelottaa. Nyt ei pitäisi enää olla jäljellä kuin että kyllähän se maksaa. Erityisesti nyt, kun hammashoidon Kela-korvaukset on laskettu niin alas”, Annala sanoo. Teknologiat ja tapa, jolla potilaita hoidetaan, ovat nykyään aivan toista. Ennen hammaslääkärin tuolissa istuttiin. Nyt siinä ollaan makuullaan. Potilas voi olla rennommin. Lääkärin ja hoitajan työasento on ergonomisempi. Enää ei käytetä muovia tai amalgaamia vaan paikat ovat keraamisia. Keinojuuret ja implantit ovat arkipäivää, tekohampaita ei juurikaan enää tehdä. 3D-teknologia kuvantamisessa alkaa olla rutiinia.

Eila Annalan mukaan hammaslääkäripula on hellittänyt vuoden 2014 jälkeen. Sen myötä yksityisillä suun terveydenhuollon markkinoilla on taas kunnon kilpailua.


Juha Sarkkinen

VAKUUTUSTEN LUVATTU MAA Eila Annala ei usko, että suun terveydenhuollossa kävisi aivan samalla tavalla kuin yksityisissä lääkäripalveluissa. Että pienet yritykset katoaisivat lähes kokonaan. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että yrittäjyys ei kiehdo samalla tavalla kuin se kiehtoi vanhempaa polvea. Ti­lanne voisi muuttua, jos markkinoilla tapahtuisi jonkinlainen disruptio eli tulisi jokin innovaatio tai uudistus, joka muuttaisi markkinoita. Annalan mukaan Sipilän hallituksen sote-uudistus olisi voinut olla sellainen, jos se olisi toteutunut, vaikka ei sekään ollut mitenkään ongelmaton. ”Mutta siinä pyrittiin toiminnan tehostamiseen kilpailun avulla ja se olisi kannustanut yrittämiseen. Uskon, että se olisi synnyttänyt paljon pieniä yrityksiä. Nykyisestä tilanteesta eivät hyödy muut kuin vakuutusyhtiöt. Kun julkiseen ter­ veydenhuoltoon ei pääse, ihmiset ottavat vakuutuksia. Suomi on kohta yksityisen terveysvakuuttamisen maa, jos me yhä vain jatkamme sote-järjestelmän veivaamista”, Annala sanoo.

Nykyään potilas makaa hoitotilanteessa, mutta vielä Eila Annalan lapsuudessa hammaslääkärissä istuttiin hoitotuolissa. Planmecan showroomissa Helsingissä on nähtävillä vanhaa hammashoidon teknologiaa.

Yrittäjyys uhkaa hiipua Yrittäjyys ei enää kiehdo hammaslääkäreitä entiseen tapaan. Mutta yritysketjutkaan eivät oikein houkuttele.

K

un yksityinen hammaslääkäri jää eläk­keelle, luontevin vaihtoehto liiketoiminnan lopettamiselle nykyään on myydä yritys jollekin isolle toimijalle. Toisin oli ennen. Kun lääkäri jäi eläkkeelle, vastaan­ottohuoneeseen tuli tilalle nuorempi yk­si­tyisyrittäjä. ”Nykyajan nuoret hammaslääkärit eivät halua pyörittää yksinään yhtä hoitohuonetta. He haluavat työskennellä toimivassa ympäristössä, jossa on kolle-

goja”, PlusTerveys Oy:n toimitusjohtaja Eila Annala kuvaa alan muutosta. Tilanne on vähän ristiriitainen. Yksin­ yrittäjyyttä ei haluta, mutta ketjuyrityksissäkään ei aina viihdytä. ”Me olemme reagoineet tähän siten, että annamme hammaslääkäreille kliinisiä vapauksia. Tämän ansiosta meillä on vielä hammaslääkärin vastuulla olevia toimipisteitä, joissa myös nuoret haluavat työskennellä”, Annala kertoo.

YHTEINEN PÄÄMÄÄRÄ PUUTTUU Eila Annala on työskennellyt terveydenhuollossa vuodesta 2000, ja sote-uudistus on ollut esillä koko hänen uransa ajan. Jonkinlaista sotea on oltu aina tekemässä. Annalan mukaan meillä pitäisi järjestelmää kehitettäessä olla maali, yhteinen päämäärä, jota kohti mennään. Nyt se maali puuttuu ja tilalla tuntuu olevan ideologisia intohimoja. Myös rakenteilla kikkaillaan, vaikka rakenteet voidaan tehdä kunnolla vasta sitten, kun päämäärä on kirkas. ”Sanotaan, että julkisen sektorin pitää tuottaa kaikki. Tai kaikki palvelut pitää vapauttaa kilpailulle. Tai kuntien pitää saada olla tuottamassa palveluita tai ne eivät saa olla tuottamassa niitä. Ei se näin onnistu. Koko homma on mennyt ihan sekaisin, kun perustuslakivaliokunta joutuu päättämään sote-uudistuksesta”, hän pohtii. Annala sanoo olevansa vankkumaton valinnanvapauden kannattaja. Potilaan äänen pitää kuulua. Myös julkisesti ra­ hoitetussa järjestelmässä ihmisen täytyy saada men­nä sinne, missä hän kokee saavansa hyvää hoitoa.

33


Automaatio

Vita Laboratoriot, Martti Ahlstén

mullisti laboratoriotoiminnan

M

Suomi on edelläkävijä terveydenhuollon laboratoriotoiminnan tietojärjestelmissä ja automatisoinnissa.

onissa maissa laboratoriotoiminta perustuu paperilähetteisiin ja käsin kirjattuihin vastauksiin. Suomessa kaikki laboratoriotutkimusten pyynnöt ja vastaukset välitetään sähköisesti modernien tietojärjestelmien avulla. Tietojärjestelmien ansiota on myös se, että laboratoriotoiminta on pystytty automatisoimaan. Siinäkin Suomi on yksi edelläkävijöistä. Tietojärjestelmien ja robottien avulla voidaan ohjata saapuvien tuhansien näyteputkien lajittelua oikeille analysaattoreille, näytteiden analyysia, tulosten validointia, vastausten lähettämistä ja näytteiden arkistointia. Kliininen laboratoriotoiminta on keskittynyt yhä suurempiin yksiköihin viimeisten 20 vuoden aikana. Tämä ei koske pelkästään yksityisiä laboratorioita vaan myös julkisia. Sairaanhoitopiirit ovat luopuneet omista laboratorioistaan ja siirtäneet toimintaa yhdessä kuntien kanssa perustamiinsa osakeyhtiöihin tai liikelaitoskuntayhtymiin. Yksityisellä sektorilla keskittyminen on tapahtunut yritysostojen kautta samalla tavalla kuin lääkärikeskusten kohdalla tapahtui. ”Niistä yksityisistä laboratorioista, jotka olivat olemassa perustamisemme aikoihin 25 vuotta sitten, ei ole enää muita jäljellä itsenäisinä. Muut ovat päätyneet yrityskauppojen myötä osaksi suurempia kokonaisuuksia”, Vita Laboratoriot Oy:n toimitusjohtaja Jukka Hurme sanoo. Kliinisen laboratorioalan markkinoilla onkin enää jäljellä vain kaksi yksityistä yritystä, Vita ja Synlab. LOGISTIIKKA AVAINASEMASSA Jukka Hurmeen mukaan kliinisessä laboratoriotoiminnassa on kaksi megatrendiä.

34

”Sellaiset tutkimukset, joissa vastausta ei tarvita heti, kannattaa keskittää suuriin laboratorioihin. Tällöin voidaan hyödyntää automaatiota, yksikkökustannukset saadaan pienemmiksi ja laatu voidaan varmistaa paremmin. Keskuslaboratorion toimintaidea on, että se pystyy logistiikan avulla palvelemaan yhdestä toimipisteestä koko maata”, hän selvittää. ”Toinen trendi on se, että tutkimukset, joissa vastaus tarvitaan nopeasti, kannattaa tehdä mahdollisimman lähellä toimintayksikköä, esimerkiksi päivystystä. Näiden point of care -tutkimusten (POC) nimikemäärä on suhteellisen pieni, joten niiden kohdalla ei voida hyödyntää suuruuden ekonomiaa”, Hurme sanoo. ALAN EDUNVALVONNALLA PITKÄ HISTORIA Koskiklinikan toimitusjohtajana toiminut Timo Soini sanoo, että laboratorioala on ollut uranuurtaja terveydenhuollon palveluita tuottavien yritysten järjestötoiminnassa. Suomen Kliiniset Yksityislaboratoriot ry (SKYL) perustettiin jo 1940-luvulla. Soini toimi yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana 17 vuotta. ”Yhdistyksen jäsenet olivat tuolloin alalle tyypillisesti pieniä kliinisiä laboratorioita, joiden omistajina oli sairaanhoitajia. Kun lääkäreiden yhteisvastaanotoista alkoi kehkeytyä nykyaikaisia lääkärikeskuksia, niihin perustettiin myös laboratorioita yhtenä osana palvelua. Tämä vaihe laboratoriotoiminnassa kesti useita vuosikymmeniä ennen kuin alan keskittyminen käynnistyi”, Soini kertoo. SKYLin toiminta lakkasi vuonna 2005, kun yksityisen terveydenhuollon järjestöt liittyivät yhteen ja perustivat Lääkäripalveluyritykset ry:n (LPY). LPY on siitä saakka jatkanut laboratorioalan edunvalvontaa yhtenä osana toimintaansa.


Martti Ahlstén Vita on toteuttamassa sukupolvenvaihdosta. Jukka Hurme (vas.) on jäämässä syrjemmälle, ja hänen poikansa Heikki Hurme ottaa ohjat käsiinsä. Vita on myös laajentamassa toimitilojaan.

Hintojen haastaja uudisti toimialaa Keskuslaboratoriotoiminnan tehokkaampi kilpailuttaminen tuottaisi miljoonaluokan säästöt.

S

anotaan, että matkailu avartaa. Vita Laboratorioiden toimitusjohtajan Jukka Hurmeen kohdalla väite pitää paikkaansa tasan tarkkaan. Hän kertoo olleensa käymässä Hannoverissa sisarensa ja lankonsa lääkäriasemalla 90-luvun alussa ja päässeensä siellä vertailemaan suomalaisten ja saksalaisten laboratoriotutkimusten hintoja. Suomen hinnat olivat selvästi kalliimpia, usein moninkertaisesti. Tästä matkasta syntyi ajatus oman keskuslaboratorion perustamisesta Suomeen. Kumppaniksi saatiin suuri saksalainen laboratorioalan yritys. Suomalaiskansalliseen tapaan yritysidea viimeisteltiin saunan lauteilla. ”Vanhat laboratoriotoimijat pitivät Vitaa hintahäirikkönä, ja meitä mustamaalattiin. Mutta meidän tulomme mark-

kinoille pudotti laboratoriotutkimusten hintoja yleisesti ja se on vuosien varrella tuonut merkittäviä säästöjä suomalaiseen terveydenhuoltoon”, Hurme sanoo. STANDARDISOITUA TOIMINTAA HELPPO KILPAILUTTAA Julkisen terveydenhuollon menoja voitaisiin Jukka Hurmeen mukaan säästää vieläkin enemmän laboratoriotoiminnan tehokkaammalla organisoinnilla ja kilpailuttamisella. ”Laboratoriotoiminta on kaikkein helpoimmin kilpailutettavissa olevaa terveydenhuollon toimintaa ja siltä on kaikkein helpoin saada säästöjä. On tietyt, tarkasti määritellyt tuotteet, ja ne ovat kaikilla täsmälleen samanlaisia. Tutkimukset ja nimikkeistöt on standardisoitu. Kilpailuttaja tietää, että puhutaan samasta asiasta,

mikä helpottaa palveluntuottajan valintaa”, Hurme selvittää. ”Tuotteilla on etukäteen määritelty hinta. Hankintapäätöksen tekee aina lääkäri, joten tuottaja ei voi vaikuttaa ostomääriin. Ja kun kaikki myyvät samaa tavaraa, laadun valvonta on paljon helpompaa kuin monissa muissa ostopalveluissa”, hän kertoo. ”Kun sote-järjestelmä kipuilee kasvavien kustannusten kanssa, meillä on tässä hyödyntämätön tapa saada vuosittain miljoonien eurojen suuruiset säästöt. Siksi on surullista, että terveydenhuollon yksiköt hankkivat laboratoriopalveluita pääosin omista sidosryhmäyksiköistään suorahankintoina ilman kilpailutusta”, Hurme sanoo. NÄYTTEIDEN OTOSSA TEHOSTETTAVAA Jukka Hurme näkee laboratoriotoiminnassa myös toisen tehostamisen paikan. Se on näytteiden otto. Julkisessa terveydenhuollossa laboratoriotoimintaa on keskitetty kuntien ja kuntayhtymien perustamiin osakeyhtiöihin tai liikelaitoskuntayhtymiin. Ne paitsi analysoivat näytteitä, usein myös vastaavat näytteenotosta omalla henkilökunnallaan terveydenhuollon yksikössä. Tämä ei Hurmeen mukaan ole kansainvälisesti yleinen toimintamalli. ”Ongelma on siinä, että näytteiden ottaminen painottuu aamupäiviin. Kun näytteidenottajat ovat laboratorioyhtiön omaa henkilökuntaa, heidän muun työaikansa tehokas käyttö on haasteellista”, hän toteaa. Tehokkaampi tapa olisi se, että näytteitä eivät ottaisi laboratorion vaan terveydenhuollon toimintayksikön työntekijät, esimerkiksi terveyskeskuksen hoitajat. He voisivat näytteiden ottamisen jälkeen keskittyä muuhun hoitotyöhön. Keskuslaboratorion vastuulle jäisi näytteiden kuljettaminen laboratorioon, niiden analysointi ja vastausten antaminen”, Hurme sanoo. Tämä malli pienentäisi terveydenhuollon kustannuksia, kun toiminta tehostuisi. Se myös helpottaisi laboratoriopalveluiden kilpailuttamista, koska terveydenhuollon yksikkö ei olisi sidoksissa palveluntuottajalta tulevaan henkilökuntaan vaan pys­ tyisi kilpailuttamaan analyyseja.

35


Martti Ahlstén

Terveydenhuoltoalan vaikuttaja Leena Niemistö toimii myös kulttuurin saralla. Hän on muun muassa Suomen kansallisoopperan ja -baletin hallituksen puheenjohtaja, Oopperan ja baletin tukisäätiön hallituksen puheenjohtaja sekä Suomen Kulttuurirahaston hallintoneuvoston jäsen. Niemistö on toiminut myös vuodesta 2004 lähtien Suomen merkittävimmän kuvataidepalkinnon Ars Fennican palkintolautakunnan puheenjohtajana.

Määrä ei heikennä laatua Oikeat kannustimet tehostaisivat terveydenhuoltoa.

Y

ksityisen terveydenhuollon lääkäri ottaa vastaan enemmän potilaita kuin julkisen sektorin lääkäri. Samoin yksityisen sektorin kirurgi leikkaa samassa aikayksikössä enemmän potilaita kuin kollega julkisella sektorilla. Leena Niemistön mielestä vääränlaiset kannustimet ovat yksi syy sille, että julkisen sektorin toiminnassa on tehostamisen varaa. ”Yksityisen ja julkisen terveydenhuollon kannustimet erityisesti perusterveydenhuollossa ovat vastakkaisia. Yksityinen kannustaa tehokkuuteen ja hoitamaan mahdollisimman paljon potilaita. Julkinen kannustaa hoitamaan yksittäistä potilasta mahdollisimman hyvin. Se ei sinänsä ole väärin, mutta se johtaa siihen, että vähemmän potilaita saa hyvää hoitoa”, hän sanoo. Niemistö korostaa, että määrä ja laatu eivät korreloi siten, että enemmän tekevän laatu olisi heikompi. Asia on itse asiassa päinvastoin. Julkisella sektorillakin tunnustetaan erikoissairaanhoidossa, että laatu paranee tekemällä enemmän. Tähän ajatukseen perustuu julkisen sektorin keskittämispolitiikka muun muassa synnytyksissä. ”Kyse ei ole pelkästään esimerkiksi yksittäisen kirurgin nopeudesta vaan

36

siitä, että koko hoitava tiimi hioutuu toimimaan yhdessä. Tehdään täsmälleen se, mitä pitää, eikä mitään ylimääräistä”, Niemistö sanoo. MYÖS JULKISET PALVELUT KESKITTYVÄT Leena Niemistö on toiminut Dextran toimitusjohtajana sekä Pihlajalinnan varatoimitusjohtajana ja hallituksen varapuheenjohtajana. Dextran ja Pihlajalinnan yhdistymisen taustalla oli vahva näkemys siitä, että ala tulee väistämättä keskittymään. Suurimmat työterveyshuollon asiakkaat alkoivat vaatia valtakunnallista palvelua. Suuret terveyspalvelualan toimijat alkoivat ostaa pienempiä. ”Näin tuolloin, että Dextran kaltaiselle keskikokoiselle paikalliselle toimijalle tulee eteen tiukat paikat. Pihlajalinnan kanssa löysimme yhteisen näkemyksen, koska he olivat vahvoja kuntapalveluiden tuottajana ja me perinteisessä yksityisessä lääkärikeskustoiminnassa”, Niemistö kertoo. Niemistö muistuttaa, että myös julkinen terveydenhuolto keskittyy. Ilmiö on tosin vielä vaiheessa, koska odotellaan sote-uudistusta ja sen mukana tulevia toiminnan raameja. Mutta kehityssuunta on selvä. Erikoissairaanhoidossa siirrytään kohti

suurempia yksiköitä ja toisaalta mietitään työnjakoa. Erityisesti suuremmissa kaupungeissa perusterveydenhuollon toimipisteiden määrä vähenee ja yksikkökoko kasvaa. TEKNOLOGIASSA PUHEISTA TEKOIHIN Teknologian hyödyntämistä pidetään nykyään yhtenä tulevaisuuden terveydenhuollon kehittämisen ajureista. Leena Niemistön mukaan vielä on kuitenkin enemmän puhetta kuin tekoja. Teknologiaa kyllä kehitetään, mutta sitä käyttöön otettaessa pitäisi muuttaa perinteisiä toimintatapoja. Siihen ei Niemistön mukaan terveydenhuollossa vielä ole kunnolla valmiutta. Ja kun sitä ei ole, teknologiasta ei saada maksimaalisia hyötyjä hoito- ja toimintaprosessien tehostajana. Tuoreena esimerkkinä hän mainitsee hallituksen esityksen 0,7-hoitajamitoituksesta, jonka rahoituksen on kaavailtu tulevan osittain teknologian hyödyntämisestä. Sitä ei ole avattu, mitä tämä tehostunut teknologian hyödyntäminen olisi. ”Siitähän tulee vain lisää kustannuk­ sia, jos samalla ei olla valmiita oikeasti tekemään toiminnallisia muutoksia”, Niemistö painottaa.


Torilta lääkäriyrittäjäksi Sanotaan, että lattiatasolta on hyvä ponnistaa. Kaj Öhman ponnisti yrittäjäksi vieläkin matalammalta, maan tasolta.

Isälläni oli vaikea sairaus, ja hän joutui leikkaukseen, joka epäonnistui. Siihen aikaan sosiaaliturva oli paljon nykyistä heikompi ja hän alkoi elättää perhettään torikauppiaana vihanneksia myymällä. Olin hänen apunaan kolmena nuoruuteni kesänä”, Kaj Öhman muistelee. Se oli Öhmanin mukaan hyvä koulu yrittäjyyteen, ja niitä oppeja hän on soveltanut lääkäripalveluita myyvänä yrittäjänä. ”Avainasioita ovat palvelu, hinnoittelu ja prosessien hallinta. Jos vihanneskauppias ei osaa niksejä materiaalivirran hallintaan, tulee hirvittävästi hukkatavaraa ja toiminta käy kannattamattomaksi. Lääkärin työ on palveluammatti ja näitä samoja asioita voidaan ja pitää soveltaa myös tällä alalla”, Öhman sanoo.

Kunnanlääkärijärjestelmä perustui potilaiden tuntemiseen, mutta se lakkautettiin. Sen jälkeen kliinisen osaamisen arvostus on laskenut koko ajan. ”Ajatellaan, että kun oikein pirusti otetaan erilaisia kokeita, niin kyllä se siitä hoituu. Ei se oikein kunnolla hoidu!” Öhman puuskahtaa. Kun Kaj Öhman täytti 50 vuotta, henkilökunta osti hänelle lahjaksi kuntopyörän. Enää se ei toimi eikä siihen saa varaosia, mutta se on rakas muisto hyvästä työyhteisöstä. ”Suurin osa meistä on jo eläkkeellä, mutta pidämme yhteyttä ja tapaamme säännöllisesti vanhalla porukalla”, Öhman sanoo.

KOKO URA LÄÄKÄRINÄ YKSITYISELLÄ Kaj Öhman teki koko työuransa lääkärinä ja yrittäjänä yksityisessä lääkärikeskustoiminnassa. Hän aloitti yrittäjänä perustamalla 1970-luvun alussa lääkäritoimintaa harjoittavan osuuskunnan, joka toimi vuokralaisena Mehiläisen tiloissa. Osuuskuntamuotoinen toiminta on harvinaista suomalaisessa terveydenhuollossa. Öhmanin perustama Lääkäriosuuskunta Terveyspalvelu oli tiettävästi ensimmäinen laatuaan. Harvinaista oli myös se, että vastaanotolle ei tarvinnut ajanvarausta. Osuuskunnan jälkeen Öhman oli mukana perustamassa Vantaan Lääkärikeskusta, jota hän johti yli 30 vuotta. Palvelu kattoi käytännössä kaikki lääketieteen erikoisalat. Öhman sanoo, että ei tuntenut missään vaiheessa vetoa tai tarvetta toimia lääkärinä julkisessa terveydenhuollossa. Hän piti julkista järjestelmää huonosti toimivana ja nyt eläkeläisenä hänestä näyttää, että tilanne on vain pahentunut.

Juha Sarkkinen

HYVIN PALVELTU ASIAKAS TULEE UUDESTAAN Kaj Öhmanin resepti menestyvään lääkärikeskustoimintaan kuulostaa yksinkertaiselta, vaikka on tosiasiassa erittäin vaativa: hoidetaan ihmisiä niin hyvin, että he tulevat uudestaan. Hän itse on koulutukseltaan röntgenlääkäri ja työterveyshuollon erikoislääkäri, ja hänen vaimonsa, joka myös otti vastaan potilaita Vantaan Lääkärikeskuksessa, on koulutukseltaan yleislääketieteen erikoislääkäri ja työterveyshuollon erikoislääkäri. ”Vaimollani kävi potilaita kolmannessa polvessa. Se on lähes käsittämätön saavutus. Laatua hoitoon tuo silloin se, että lääkäri tuntee potilaansa todella hyvin. Kun on nähty, miten edelliset sukupolvet ovat pärjänneet ja sairastelleet, voidaan uutta polvea tarkastella pitemmällä perspektiivillä”, hän sanoo. Öhman sanoo, että tällainen jos mikä on omalääkärijärjestelmä. Jotakin vastaavaa pitäisi olla myös julkisella sektorilla, jotta sen vetovoima ja kyky toimia parantuisi. Potilaat pitäisi tuntea paremmin eikä vain ottaa heitä vastaan liukuhihnalta.

37


Sakari Alhopuro. Kuva kirjasta Pulssin tarina.

Martti Ahlstén Kuntapalveluiden markkinoinnin käynnistäminen johti myös uuden järjestön, Suomen Yksityisten Sairaaloiden Yhdistyksen (SYSY), perustamiseen. Se otti jäsenikseen sellaisia yksityisen terveydenhuollon yrityksiä, jotka markkinoivat palveluitaan kunnille. SYSY liitettiin vuoden 2005 järjestöfuusiossa Lääkäripalveluyritykset ry:hyn (LPY). Kuva SYSYn perustamiskokouksesta vuonna 1994.

Tyrnävän kunta ja Oulun Diakonissalaitos allekirjoittamassa yhteistyösopimusta vuonna 1994.

Kiellettyä vai sallittua? Kuntien ja kuntayhtymien yksityisiltä toimijoilta ostamat palvelut ovat nykyään arkipäivää. Silti ne herättävät edelleen poliittisia intohimoja. Osa päättäjistä ei ideologisista syistä halua, että yksityisiä palveluita käytettäisiin.

L

ääkärikeskus Pulssin perustaja Sakari Alhopuro muistaa vuoden 1993 vuotena, jolloin mustat autot lähtivät liikkeelle. Viranomaiset olivat saaneet kuulla, että Laitilan kaupunki aikoi ryhtyä ostamaan leikkauspalveluita Pulssilta. Viranomaisten mielestä se oli laitonta. Mustien autojen vierailu säikäytti Laitilan niin, että sopimusta Pulssin kanssa ei uskallettu tehdä. Nykyään kunnille ja kuntayhtymille myytävät palvelut ovat osa yksityisten terveyspalveluyritysten normaalia toimintaa. Osalle niistä kyse on jopa merkittävästä liiketoiminnasta.

38

Julkinen sektori on hyötynyt kuntayhteistyöstä paljon. Se on saanut täydennystä omaan palvelutarjontaansa, apua jonojen nopeampaan purkamiseen tai yksinkertaisesti vain kustannustehokkaampia palveluita. KÄYNNISTYI YKSITYISTEN SAIRAALOIDEN VAJAAKÄYTÖSTÄ Kuntayhteistyö käynnistyi aikanaan siitä, että yksityisillä sairaaloilla oli enemmän kapasiteettia kuin mitä oli yksityistä kysyntää. 1960-luvun alussa Mehiläisen vajaakäyttötoimikunta suositteli käyttämättä olevien tilojen vuokraamista jollekin

kunnalle. Vuonna 1964 syntyikin Espoon kanssa sopimus vuodepaikkojen vuokraamisesta. Lisäksi sopimus sisälsi oikeuden vähäiseen kirurgiseen toimintaan. Myös Eiran sairaala halusi parantaa käyttöastettaan kuntayhteistyön avulla. Se teki vuonna 1966 sopimuksen Espoon kanssa synnytyspaikoista, 1971 Keravan kanssa kirurgisista hoitopaikoista, 1971 Helsingin kanssa vanhusten pitkäaikaishoidon paikoista ja 1985 HYKSin kanssa kuntoutustoiminnasta. Oulun Diakonissalaitoksella (ODL) toimi 1990-luvulle saakka vuokralaisina Oulun kaupungin terveyskeskuksen


vuodeosasto ja Oulun ympäristökuntien aluesairaala. Laitoksella itsellään oli yksityispotilaille vain muutama sairaansija. VUOKRASOPIMUKSISTA PALVELUSOPIMUKSIIN Yhteistyösopimukset olivat enemmän vuokrasopimuksia kuin palvelusopimuksia. Mehiläisen ja Espoon väliseen vuokrasopimukseen sisältyivät osaston kalusteet, hoitovälineet, potilasruoka, puhtaanapito ja hoitohenkilökunta. Lääkkeistä sekä laboratorio- ja röntgentutkimuksista Espoo maksoi erikseen. Lääkärit olivat Espoon omia lääkäreitä. Muiden yksityissairaaloiden ja kuntien väliset sopimukset olivat samantyyppisiä. Palvelusopimuksia ei juurikaan tehty, koska kunnat eivät saaneet niihin valtionosuutta. Tilanne muuttui, kun kuntien valtion­ osuusjärjestelmä uudistettiin vuonna 1993. Uudistuksen myötä kunnat saivat käyttää niille tulevat valtionosuudet oman harkintansa mukaisiin kohteisiin tai palveluihin. Tämä teki yksityisten palveluiden ostamisen houkuttelevaksi. Jarmo Karpakka toimi tuolloin Oulun Diakonissalaitoksen sairaalan johtajana, ja hän muistaa, että Koskiklinikka Tampereella, Pulssi Turussa ja Oulun Diakonissalaitos olivat ensimmäisiä yksityissairaaloita, jotka ryhtyivät aktiivisesti markkinoimaan palveluitaan kunnille. ”ODL oli koko 1990-luvun suurin kunnille palveluita tuottanut yksityinen terveydenhuollon toimija. Muut tuottivat pitkään lähinnä polikliiniseen toimintaan ja erilaisiin pieniin toimenpiteisiin liittyviä palveluita. ODL teki sopimuksia, joihin sisältyi leikkaustoimintaa ja sairaalan vuodeosastohoitoja”, Karpakka muistelee. Koskiklinikka teki heti lain sen mahdollistettua ostopalvelusopimukset Pirkkalan ja Ylöjärven kuntien kanssa lähinnä erikoislääkärikonsultaatioista ja tähystystutkimuksista. ”Hyvin toiminut yhteistyö rohkaisi vähitellen muitakin alueen kuntia vastaaviin järjestelyihin, vaikka keskussairaala suhtautui näihin toimiin varauksella. Julkisen ja yksityisen välillä alkanut

yhteistyö sai alalla näkyvästi huomiota ja puhuttiin ”Pirkkalan mallista”, kertoo Koskiklinikan silloinen toimitusjohtaja Timo Soini. Mustien autojen liikkeellelähtö liittyy tähän murrosvaiheeseen. Laitila perääntyi, ja moni muukin kunta säikähti. Osa uskalsi. Pulssi onnistui käynnistämään kuntayhteistyön useiden pienten saaristokuntien kanssa. Koskiklinikalla oli parhaimmillaan yli 20 kuntasopimusta. KUNTAPALVELUT NYKYÄÄN ARKIPÄIVÄÄ Vuonna 2020 kunnille myytävät palvelut ovat arkipäivää. Mehiläisen asiakkaana on yli 160 kuntaa ja sairaanhoitopiiriä eri puolilla Suomea, ja ne ostavat sekä erikoissairaanhoidon että perusterveydenhuollon palveluita. Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä on toteutettu Suomen kaikkien aikojen suurin terveyspalveluiden ulkoistus. Siellä Mehiläisen ja Länsi-Pohjan kuntien perustama yhteisyritys vastaa Kemin, Keminmaan ja Tornion perusterveydenhuollosta sekä valtaosasta Länsi-Pohjan keskussairaalan palvelutuotantoa. Sopimus on tehty 15 vuodeksi. Myös vuonna 2001 perustetut Pih­la­ jalinna ja Terveystalo tekevät paljon yh­­ teistyötä kuntien kanssa ulkoistuksina ja osaulkoistuksina. Pihlajalinna on mark­ kinajohtaja sote-ulkoistuksissa. Se on kas­vanut voimakkaasti 2010-luvulla sekä

yrityskauppojen että uusien toimipisteiden perustamisen myötä. Eiran sairaala ja Aava tuottavat kuntapalveluita pääasiassa palveluseteleillä. Aavan liiketoimintajohtaja Tommi Qvick kertoo, että Aavassa palvelusetelit otettiin käyttöön, kun yritys osallistui Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän palvelusetelikokeiluun. ”Olimme mukana kokeilussa kolmes­ta syystä. Halusimme toteuttaa yhteiskuntavastuuta tukemalla kuntia alueella, jolla olemme toimineet jo 60 vuotta. Halusimme myös oppia, miten prosessit toimivat, kun tehdään yhteistyötä julkisen sektorin kanssa. Lisäksi halusimme levittää tietoa siitä, kuinka kustannustehokasta yksityinen palvelutuotanto on”, Qvick kertoo. ”Kokeilu loppui, mutta nuo syyt eivät ole kadonneet minnekään, joten päätimme jatkaa palvelusetelitoimintaa siitäkin huolimatta, että liiketoiminnallisesti se ei ole meille erityisen kannattavaa”, Qvick sanoo. Palveluseteleistä puhuttaessa on pakko palata mustiin autoihin. Pirkkalan kunta kehitti 1990-luvulla palvelusetelin, jonka avulla kuntalainen pääsi jonottamatta yksityiseen hoitoon. Seteli toimi niin hyvin, että sen käyttö levisi ja esimerkiksi Koskiklinikalla oli usean kunnan palvelusetelipotilaita. Lääninhallitus ja sosiaali- ja terveysministeriö pitivät palveluseteliä kuitenkin laittomana ja sen käyttö kiellettiin.

Juha Sarkkinen

39


Esa Jormakka on tehnyt urallaan noin 15 000 ortopedista leikkausta. Enää hän ei leikkaa, mutta pitää eläkepäivinään harvakseltaan vastaanottoa. Harrastuksia ovat muun muassa sotahistoria ja valokuvaus. Kitarakin soi omaksi ja ystävien iloksi.

Martti Ahlstén

Mister Laastarivero muistelee ”Laastarivero on yksi suomalaisen terveyden­ huollon merkillisimpiä viritelmiä. Samalla sen kumoaminen on hyvä esimerkki siitä, mitä yh­tei­sellä edunvalvon­nalla voidaan saada aikaan”, sanoo Sairaala Botnian perusta­­jiin kuuluva ja Botniaa pitkään johtanut Esa Jormakka.

L

aastariveron poistaminen oli ter­ veyspalvelualan järjestöjen välisessä työnjaossa Suomen Yksityisten Sai­ raaloiden Yhdistyksen, SYSYn teh­ tävä. Esa Jormakka oli SYSYn hallituksen jäsen ja hanke laastariveron kumoamiseksi annettiin hänen johdettavakseen. SYSY sulautettiin vuoden 2005 järjestöfuusiossa osaksi Lääkäripalveluyritykset ry:tä (LPY). Nykyään, kun vakuutusyhtiön asiakas tarvitsee hoitoa esimerkiksi tapaturman takia, hänet joko hoidetaan yhtiön omas­sa sairaalassa tai lähetetään johonkin muu­ hun yksityissairaalaan. Vuoteen 2005 saakka tilanne oli toinen: vakuutusyhtiöt lähettivät asiakkaansa julkiselle sektorille ja maksoivat siellä tapahtuvasta hoidosta vain

40

terveyskeskusmaksun tai sairaalan poli­ klinikka- tai hoitopäivämaksut, jotka eivät vastanneet läheskään hoidon kustannuksia. Tämän kompensoimiseksi valtio peri vakuutusyhtiöiltä niin sanottua laastari­ veroa, joka tilitettiin Kelan rahastoihin. Valtio siis keräsi itselleen rahaa, joka olisi kuulunut kunnille. Kansalaiset maksoivat vakuutuksista, mutta eivät saaneet valita hoitopaikkaa vaan joutuivat julkisen terveydenhuollon jonoon. VAKUUTUSYHTIÖT EIVÄT KÄYTTÄNEET YKSITYISIÄ Koska vakuutusyhtiöt joutuivat maksa­ maan laastariveroa, ne eivät antaneet mak­ susitoumuksia yksityiselle sektorille. Se

tarkoitti, että lakisääteisten vakuutusten potilaat suljettiin pois yksityisen tervey­ denhuollon palveluntuottajilta, joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. ”Laastariveron lakkauttaminen oli iso urakka. Omistauduin sille niin perusteel­ lisesti, että SYSYn piirissä minua alettiin kutsua nimellä mister Laastarivero. Lob­basin, kirjoitin asiasta ja hioimme vakuu­ tusyhtiöille suunnattavaa palvelua”, Esa Jormakka muistelee. Palvelun kehittämisessä yksi tärkeim­ piä asioita oli yhtenäisen hinnaston luominen. ”Ei niin, että sairaalat olisivat sopineet hinnat keskenään, sillä se on kiellettyä. Mut­ ta hinnastot laadittiin yhtenäisin perustein siten, että ostajan oli mahdollista verrata eri tuottajien hintoja”, Jormakka kertoo. Kun laastarivero poistettiin, vakuutusyh­ tiöt alkoivat käyttää yksityisiä palveluita yhä enemmän. Nykyään lähes kaikki vakuutus­ potilaat hoidetaan yksityisellä sektorilla. ”Se on nopeampaa, käytettävissä ovat huippuosaajat ja komplikaatioita on vähemmän. Eli toiminta yksityisen kanssa on vakuutusyhtiöille kaikin puolin edullista. Yksityisen sektorin leikkaustoi­ minnassa vakuutuspotilaat ovat nykyään toiminnan selkäranka”, Jormakka sanoo. YKSITYISEN LAATUA JA OSAAMISTA EI ENÄÄ KIISTETÄ Kun Esa Jormakka tuli mukaan yksityisen terveyspalvelualan järjestötoimintaan, ala oli hänen mukaansa huonosti arvostettu. ”Pahimmillaan yksityistä terveyden­ huoltoa pidettiin puoskarointina. Saimme tehdä töitä vuosikausia maineen paran­ tamiseksi viestinnän ja markkinoinnin, mutta erityisesti laadukkaan toiminnan ja hyvien tuotteiden avulla”, hän kertoo. ”Nyt profiilimme on sellainen, että kukaan ei kiistä yksityissektorin osaamista ja laatua. Niitä pidetään itsestään selvänä. Jopa mieluummin hakeudutaan kokeneen lääkärin hoitoon yksityiselle kuin mennään jonon kautta julkiselle, jossa vastassa saattaa olla aloitteleva lääkäri”, Jormakka sanoo.


Asiakkuusajattelu yhdistää

Asiakkuus on korostunut pitkään Kelan ja terveyspalveluyritysten välisessä yhteis­ työssä. Vuonna 1964 voimaan tullutta, Kelan hoitamaa lakisääteistä sairaus­ vakuutusta pidetään järjestäytyneen yksityislääkäritoiminnan merkittävänä vauhdittajana. Korvausjärjestelmää parannettiin myö­ hemmin suorakorvausmenettelyllä, jossa terveyspalveluyritys voi vähentää asiak­ kaan saaman sairausvakuutuskorvauksen laskusta heti, ja Kela korvaa tämän vähen­ nyksen yritykselle myöhemmin. Tämä on helpottanut kansalaisten asiointia yksityisessä terveydenhuollossa. Sairausvakuutuskorvaukset ovat osaltaan vähentäneet julkisen terveydenhuoltojär­ jestelmän paineita, kun osa ihmisistä on pystynyt hakeutumaan hoitoon yksityisel­ le sektorille. Sairausvakuutusjärjestelmä on anta­ nut Kelalle mahdollisuuden nopeaan

”Asiakas on aina keskiössä”

reagointiin koronapandemian aikana. Kriisin hoidossa tarvittavien palveluiden saatavuutta parannettiin siten, että Kela lisäsi yritysten tuottamat digitaaliset vastaanotot niiden palveluiden joukkoon, joista voi saada sairausvakuutuskorvauk­ sen. Päätimme myös, että yksityisiltä terveydenhuollon toimijoilta hankituista koronatesteistä saa korvauksen. Työterveyshuoltolaki on hyvä esimerkki yhteisestä asiakkuusajattelusta. Lain pe­ rusteella Kelan kautta korvataan osa työn­ antajille aiheutuneista työterveyshuollon kuluista. Tämä paransi työterveyspalvelui­ den saatavuutta huomattavasti. Terveydenhuollon kansallisen tietojärjes­ telmän (Kanta-palveluiden) kehittämi­ sessä ja käyttöönotossa Kelan ja yksityistä sektoria edustavan LPY:n yhteistyö on ollut tiivistä ja tuloksekasta. Kanta-palve­ luiden avulla on voitu kehittää terveys­ palvelutuotannon prosesseja tavalla, joka on parantanut palveluiden saatavuutta ja potilasturvallisuutta. Tämäkin yhteinen kehitystyö jatkuu. Sairausvakuutuskorvausten taso on vuo­ sien varrella laskenut ja niiden lakkaut­ tamistakin väläytetään ajoittain. Myös työterveysjärjestelmän rooli, uudistami­ nen tai jopa lakkauttaminen nousee aika ajoin keskusteluun. Mikään järjestelmä ei tietenkään voi olla koskematon. Kehittämistyötä on kuitenkin tehtävä niin, että asiakas on aina keskiössä. Me Kelassa onnittelemme 50-vuotiasta LPY:tä ja uskomme hyvään, asiakas­ keskeiseen yhteistyöhön jatkossakin. OUTI ANTILA

pääjohtaja Kela

41

Kela

Y

ksityisellä terveydenhuollolla on sama tavoite kuin Kelalla: erinomainen asiakaskokemus. Julkisessa hallinnossa ei ole yleensä totuttu käyttämään termiä asiakas. Kun tehtävät on määritelty laissa ja määrä­ rahat tulevat budjetin momenteilta, miksi nähdä vaiva? Vastaus on yksinkertainen: siksi, että se lain määräämä tehtävä tulee hoidetuksi paremmin asiakkuusajattelun kautta. Siksi asiakas on keskiössä myös Ke­ lan strategiassa ja käytännön toiminnassa.


Terveystalo, Aki Rask

Avustetulla videovastaanotolla voidaan tutkia esimerkiksi silmiä ja korvia tai kuunnella sydäntä. Korkeatasoinen kuva ja ääni välittyvät verkon kautta etävastaanoton toisessa päässä olevalle lääkärille.

Kun lääkäri ja insinööri

lyövät kättä päälle Lääketieteen korkea taso perustuu yhä enemmän alan kykyyn soveltaa innovaatioita ja ottaa käyttöön huipputeknologiaa.

T

erveydenhuolto on toimialana yhtä aikaa erittäin kon­ servatiivinen sekä innovatiivinen ja ennakkoluuloton. Konservatiivisuus tulee siitä varovaisuudesta, jota tarvitaan uusien menetelmien käyttöönotossa. Varsinkin silloin, kun ihmiseen kajotaan fyysisesti tai häneen jopa asennetaan apulaitteita, täytyy olla suuri varmuus siitä, että toimenpiteistä on hyötyä eikä potilasta vahingoiteta. Uusien menetelmien käyttöönotossa on taustalla aikaa vievää perustutkimusta. Toisaalta lääketiede on edennyt nykyiselle korkealle tasolleen innovatiivisen soveltavan tutkimuksen, lääke­ kehityksen ja terveysteknologian kehittämisen avulla. On osattu yhdistää lääketieteen, biotieteen ja insinööritieteen osaamista. ENNAKKOLUULOTTOMASTI MONIA TEKNOLOGIOITA Wondersensin erityisasiantuntija Sean Donovan sanoo, että terveysteknologiassa on hyödynnetty teknologioita nanosta ydinteknologiaan, lämpötiloja kuumimmasta kylmimpään ja taajuuksia korkeimmasta matalimpaan. ”Sairaalalaitteet ja diagnostiikka ovat olleet pioneereja elek­ troniikan, mikroprosessoreiden, sulautettujen ohjelmistojen, tiedontallennuksen ja langattoman kommunikaation teknolo­ gioissa. Lääketiede on myös ollut ensimmäisten joukossa hyödyn­ tämässä geeni-, molekyyli- ja na­no­teknologiaa”, hän selvittää.

42

Donovanin mukaan sairaalalaitteista voidaan tehdä aina vain pienempiä. Esimerkiksi rytminsiirtolaitteet tai infuusiopumput voidaan nykyään valmistaa tulitikkuaskin kokoisiksi ja niitä voidaan asentaa kehoon implantteina. ”Millimetrin kokoinen röntgenlaite voidaan asentaa kehon onkaloihin syövän paikalliseksi hoitamiseksi. Vatsaa ja suolistoa voidaan tutkia nieltävän, pillerin kokoisen videokameran avulla. 3D- ja 4D-mallinnusdiagnostiikka yleistyy nopeaa vauhtia. Uu­ den sukupolven lääkkeet ja niiden kanssa yhteensopivat diagnos­ tiikkamenetelmät lisääntyvät”, Donovan kertoo. Yliopistolliset sairaalat ovat Suomessa edelläkävijöitä uusien lääketieteellisten menetelmien kehittämisessä ja käyttöönotossa. Syitä on kaksi: niillä on kiinteä yhteys yliopistojen tutkimukseen sekä moniin muihin terveysalan toimijoihin verrattuna huomat­ tavasti paremmat resurssit. Mutta myös yksityinen terveydenhuolto on aina ollut innokas kehittämään ja ottamaan käyttöön uusia teknologioita. Erityisen kiinnostavaa on ollut teknologian hoitoprosesseihin tuoma apu sekä toiminnan tehostaminen uuden teknologian avulla. NOPEAA REAGOINTIA JA SUURIA RISKEJÄ Magneettikuvaus on hyvä esimerkki yksityisen terveydenhuollon nopeasta reagoinnista kehittyvään teknologiaan. Samalla se on esimerkki rohkeasta riskinottokyvystä.


Pihlajalinna, Juha Sarkkinen

Helsingin Diakonissalaitos Potilasmonitorointia 1970-luvulla ja 2020-luvulla.

Pulssi ja Helsingin Lääkärikeskus hankkivat molemmat oman magneettikuvauslaitteen vuonna 1989. Magneettikuvausta ei tuolloin ollut julkisella sektorillakaan muualla kuin muutamassa yliopistollisessa sairaalassa. Pulssi panosti uuteen teknologiaan myös kouluttamalla siitä eniten hyötyviä lääkäreitä, erityisesti neurologeja ja ortopedeja. Kun tasokasta koulutusta ei ollut tarjolla Suomessa, lääkäreitä vietiin kursseille ja seminaareihin Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Pulssin silloisen toimitusjohtajan Sakari Alhopuron mukaan julkisella sektorilla koulutettiin lähinnä röntgenlääkäreitä. ”Meillä oli parhaimmillaan käytössä kolme isoa magneettilai­ tetta. Koko Suomen terveydenhuollossa kuvauksia pystyi tuotta­ maan enemmän vain HUS. Turun yliopistollinen sairaalakin osti magneettikuvauksia Pulssista”, Alhopuro muistelee. Kun Helsingin Lääkärikeskus hankki magneettilaitteen, yritykselle ennustettiin loppua. Niin suuri investointi ei kerta kaikkiaan voisi onnistua. Mutta se onnistui, koska lähetteitä alkoi tulla myös julkisesta terveydenhuollosta. Pohjois-Suomessa Länsi-Pohjan Lääkärikeskus otti käyttöön magneettikuvaukset solmimalla sopimuksen Keski-Suomen Magneettikuvaus Oy:n kanssa kiertävän magneettirekan käyn­ neistä. Auto kävi Kemissä kahden viikon välein ja kuvauspäivät oli aina varattu täyteen. ”Keskussairaalan johtohenkilöt kävivät palvelun avajaistilai­ suudessamme, mutta yhtään tilausta ei tullut. Seuraavan vuoden budjetissa keskussairaalalla sitten olikin määräraha magneettilait­ teen hankintaan”, Aarne Pasanen kertoo.

Kun koronapandemia iski Suomeen keväällä 2020, sekä Mehiläinen että Terveystalo raportoivat etävastaanottokäyntien määrän moninkertaistumisesta lyhyessä ajassa sen jälkeen, kun valtiovalta ohjeisti välttämään lähikontakteja. ”Etävastaanoton vahvuus on nopea hoitoon pääsy. Chat-vas­ taanotolla se on meillä noin seitsemän sekuntia. Yleislääkäri- tai hoitaja-chatin lisäksi on tarjolla monia muitakin etävastaanottoja kuten ajanvaraukseton tai ajanvarauksellinen videovastaanotto, eri erikoisalojen chat-vastaanotot ja avustettu videovastaanotto”, Terveystalon johtava ylilääkäri Petri Bono kertoo. Mehiläisen lääketieteellisenä johtajana pitkään toiminut Jarmo Karpakka sanoo, että digitaalisten palveluiden tuotekehi­ tyksessä haasteena on erilaisten osaamisten yhdistäminen. ”Informaatioteknologian osaajilta puuttuu terveydenhuollon toimialan ymmärrystä ja terveydenhuollon toimijoilta tietoa di­ gitaalisuuden kehittämisestä. Me olemme Mehiläisessä rakenta­ neet 40 hengen it-kehitysorganisaation, jota täydentää laaja tiimi liiketoiminnan ja terveyspalveluiden asiantuntijoita. Osaamisen ja näkemyksen lisäksi tarvitaan kokeilemisen kulttuuria, tietoa asiakkaiden odotuksista ja ymmärrystä heidän käyttäytymises­ tään”, Karpakka sanoo. Mobiiliteknologia tulee kovaa vauhtia terveydenhuollon palveluihin. Eiran sairaala, Jaakko Lukumaa

YKSITYISET EDELLÄKÄVIJÖITÄ PALVELUIDEN DIGITALISAATIOSSA Digitalisaatio on nyt siirtymässä laitteista ja ohjelmistoista palve­ luihin. Tässä digitalisaatiossa yksityinen sektori on tiennäyttäjä. Mehiläinen ja Terveystalo tuottivat vuonna 2019 kumpikin noin 15 000 digitaalista etävastaanottoa kuukaudessa. Myös julkisella sektorilla on etävastaanottoja, mutta niitä on suhteellisesti vähem­ män ja useimmiten niiden varaaminen ei ole kovin dynaamista.

43


Kalifornian tauti on parantumaton Kari Varkilan kotialbumi

Kun Kari Varkila teki uransa alkuvaiheessa uusiin lääkehoitoihin liittyvää perustutkimusta Amerikassa, hän sai sieltä Kalifornian tartunnan.

K

alifornian tautia ei löydy lääketieteellisestä kirjallisuudesta. Sitä ei voi todentaa verikokein tai millään muullakaan diagnostiikalla. ”Se on sellainen uteliaisuuden, innostuksen ja uudella tavalla tekemisen tauti, joka ei parane koskaan”, Kari Varkila sanoo. Varkilaa kiehtoi Kaliforniassa nopeasti tekemisen kulttuuri. Asenne oli, että kokeillaan uusia asioita ja katsotaan, toimivatko ne. Eikä haittaa, jos epäonnistuu. ”Suomessa asenne on päinvastainen, turvallisuushakuinen. Tämä näkyy myös terveydenhuollossa. Kun joku haluaa yrittää tehdä jotakin eri tavalla, ensimmäiseksi haetaan syitä, miksi se ei voi onnistua”, hän toteaa. ”Suomi ei ole kokeileva maa. On ihan sama, mitä yrität. Järjestelmä on sellainen. Säädökset ovat sen kaltaisia”, Varkila sanoo.

NÄYTTÖÄ PITÄÄ OLLA MUTTA KOKEILLA EI SAA Kari Varkilan mukaan tärkein syy soteuudistusten takkuamiselle on uskalluksen puute. Kaikki tietävät, että tuleva ahdinko voidaan välttää vain toisin tekemällä. Mutta kulttuurimme on sellainen, että toisin saa tehdä vasta, kun on osoitettu, että se toimii. ”Eihän se johda koskaan mihinkään, kun ei päästä kokeilemaan. Tarvittaessa etsitään perustuslakia myöten jokin syy, että ei saa tehdä uudella tavalla”, hän toteaa. Uudistuksia toki tehdään, mutta ne johtavat vain pieniin parannuksiin siellä täällä. Varkila mainitsee Docrates Syöpäsai­ raalan yhtenä esimerkkinä siitä, miten julkinen sektori ei ole suvainnut toisin tekemistä Suomessa.

44

Kari Varkila kuvaa uraansa mutkaiseksi kuin sian kirk­ kotie. Hän on toiminut muun muassa tutkijana ja johtajana lääketeollisuudessa sekä kon­ sulttina ja johtajana yksityises­ sä terveydenhuollossa. Tam­ perelaista Koskiklinikkaa hän johti vuosina 2009–2016.

”Meillä on Suomessa uniikisti toimiva suomalainen yksityinen sairaala, jonka osaaminen kelpaa muun muassa Ruotsin terveydenhuollon järjestäjille ja rahoittajille. Mutta suomalaiselle julkiselle sektorille se ei kelpaa. Ihan vain sen takia, että meillä ei tällaista uniikkia saisi tuottaa yksityisesti vaan se pitäisi tehdä julkisessa terveydenhuollossa”, hän sanoo. TEKNOLOGIASSA TULEVAISUUS Varovaisuus koskee Kari Varkilan mukaan myös teknologian kehittämistä ja hyödyntämistä. Silläkin saralla on liikaa virheiden varomisen kulttuuria. Varkila on sijoittaja ja hallituksen jäsen Wellmoterveysteknologiayrityksessä. Yritys on kehittänyt alustaratkaisun, jonka avulla voidaan koota interaktiivisesti älylaitteilla mitattua terveys- ja hyvinvointitietoa. ”Ratkaisumme on teknologisesti valmis ja sen laajamittaista hyödyntämistä kannattaisi pilotoida muun muassa terveydenhuollossa ja vakuutusalalla. Suomessa tunnutaan kuitenkin halutta-

van mieluummin odottaa täysin valmiita ratkaisuja ulkomailta”, Varkila sanoo. Erityisen suuret odotukset hänellä on päälle puettavaa ja älylaitteissa käytettävää teknologiaa kohtaan. Niiden avulla ihmiset voivat tuottaa dataa paitsi omaksi ilokseen, myös terveyspalvelujärjestelmän käyttöön. Teknologia voi esimerkiksi seurata, tekeekö potilas kotonaan niitä fysioterapiaharjoitteita, joista on annettu ohjeet. Tai teknologia seuraa vaikka veren­sokeria ja ilmoittaa lääkärille, kun mennään kohti hälyttävää rajaa. Syitä sille, miksi tällainen teknologia ei tule toimimaan, voidaan aina keksiä. Mutta Varkila painottaa, että kokeilla pitäisi. Aina tiedon ei tarvitse olla niin tieteellisen tarkkaa kuin mitä sairaalassa tai terveyskeskuksessa mitataan. Se voi kuitenkin olla riittävän tarkkaa. Jo kehityksen suunta voi olla riittävä tieto. Jos jokin mitattava suure on menossa huonoon suuntaan, se voi olla heräte hoitojärjestelmälle puuttua tilanteeseen ennakoivasti.


Työntövoimaa ja vetovoimaa Vuoden 2018 lopussa Suomessa oli reilut 21 000 työikäistä lääkäriä. Heistä noin kolmannes eli 7 000 työskenteli yksityisellä sektorilla vähintään sivutoimisesti. Päätoimisia yksityislääkäreitä oli noin 3 500. Yksityisellä sektorilla työskentelevien osuus vaihtelee erikoisaloittain. Joillakin aloilla vähintään sivutoimisesti työskentelevien lääkäreiden määrä on jopa 80–90 prosenttia. Selittäviä tekijöitä sille, miksi lääkärit haluavat työskennellä yksityisissä terveyspalveluissa, ovat sekä työntövoima että vetovoima. Työntövoimaa on se, että osaa lääkäreistä rasittaa työn pakkotahtisuus julkisella sektorilla. Lääkäreitä ei ole kaikin paikoin tarpeeksi joko siksi, että kaikkia vakansseja ei saada täytetyksi, tai vakansseja ei ole riittävästi. Osa lääkäreistä myös kokee, että potilasta ei pysty aina hoitamaan siten kuin oman näkemyksen mukaan olisi parasta. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että kunnollista potilas-lääkärisuhdetta ei pääse syntymään, kun potilasta hoitaa eri käyntikerroilla eri lääkäri. Päivystysvelvollisuus rasittaa osaa julkisella sektorilla työskentelevistä. Se koetaan usein pakolliseksi ylityöksi. Pääasiallisin vetovoima yksityiseen lääkäritoimintaan on toisenlainen tapa toimia.

Työtä voi tehdä itsenäisemmin siten ja silloin, kun itse haluaa. Lääkärit kokevat, että yksityisessä terveydenhuollossa potilasta pystyy palvelemaan kiinteässä suhteessa häneen. Tämä on vallitseva toimintamalli Keski-Euroopassa perusterveydenhuollossa. Osa lääkäreistä hakee yksityisestä toiminnasta uusia haasteita. Osa on yrittäjähenkisiä ja haluaa siksi toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yrittäjänä lääkäripalveluyrityksessä. Lisätulojen hankkiminen yksityispotilaita hoitamalla ei ole niin suuri vetovoimatekijä kuin yleisesti ajatellaan.

50 vuotta sitten alkanut Lääkäriliiton ja LPY:n välinen yhteistyö on toiminut hyvin. Lääkäriliitto katsoo kenttää lääkärin näkökulmasta ja LPY alan yritysten näkökulmasta. Yhteistä tekemistä tarvitaan ja sitä riittää. Lääkäriliitto onnittelee 50-vuotiasta LPY:tä. Uskomme hyvään yhteistyöhön jatkossakin. HEIKKI PÄRNÄNEN

johtaja Suomen Lääkäriliitto

Yksityisillä terveyspalveluilla on tärkeä rooli myös julkisessa terveydenhuollossa, joka käyttää yksityisiä palveluita täydentämään omaa tuotantoaan. Kansalaisten kannalta käynti yksityisellä on tällöin julkista terveydenhuoltoa, joka kustannetaan verovaroilla. Yksityisten palveluiden rooli verorahoitteisessa järjestelmässä on aina elänyt ajassa. Se on ollut aaltoliikettä koko ajan. Hyvä esimerkki ovat nykyisen ja edellisen hallituksen linjaukset. Eroa niiden välillä voisi jopa luonnehtia kuluneella vertauksella: kuin yö ja päivä. Ne ovat poliittisia linjauksia. Käytännön todellisuudessa erot kuitenkin ovat aina tasoittuneet eivätkä ole olleet niin suuria kuin linjausten perusteella olisi voinut odottaa.

Mikko Käkelä

P

elkästään numerot kertovat sen vääjäämättä: yksityiset terveyspalvelut ovat merkittävä osa suomalaista terveyspalvelujärjestelmää.

“Yhteistä tekemistä tarvitaan” 45


Aikamoisia sissejä Anni Vepsäläisen mielestä resurssien tehokas hyödyntäminen on parasta yhteiskuntavastuuta.

JULKINEN TOIMII TOISTEN RAHOILLA Myöntävälle vastaukselle Diacorin kutsuun oli toinenkin syy. Anni Vepsäläinen tiesi, että Diacor on hyvin johdettu yritys. Se oli hänelle tärkeää, etenkin kun politiikassa ja talouselämässä puhutaan yhä painokkaammin yhteiskuntavastuusta. ”Hyvin ja vastuullisesti hoidettu liiketoiminta on parasta mahdollista yhteiskuntavastuuta. Vastuullisuutta on se, että käyttää resursseja tehokkaasti ja kehittää toimintaa jatkuvasti”, Vepsäläinen sanoo. ”Tämä pätee yhtä hyvin tai jopa enemmän julkisella sektorilla, koska siellä käytetään toisten rahoja. Silloin on vastuullista toimia fiksusti ja kehittää toimintaa siten, että käytettävissä olevilla resursseilla saadaan mahdollisimman paljon hyötyjä”, hän painottaa. ”Helsingin Diakonissalaitoksen perustaja Aurora Karamzin on yksi esikuvistani. Hän käytti omaa varallisuuttaan silloisten sosiaalija terveyspalveluiden rakentamiseksi. Tämä työ oli Diacorin taustalla, ja se on minulle yhä erittäin tärkeä asia”, Vepsäläinen pohtii. TYÖYHTEISÖ ON TÄRKEÄ Anni Vepsäläiselle työ ihmisten parissa ei tarkoita pelkästään asiakkaiden kanssa työskentelyä. Myös henkilökunta ja sen hyvinvointi ovat hänelle tärkeitä. Diacorissa oli tärkeää, että kaikki, myös ammatinharjoittajat, kokivat olevansa diacorilaisia. Työyhteisöä kehitettiin sen mukaisesti. ”Vaikka olin Diacoriin tullessani jo kokenut yritysjohtaja, minuun teki suuren vaikutuksen se, kuinka terveyspalvelualan henkilöstö ja ammatinharjoittajat välittävät asiakkaistaan. Tun-

46

Suomen Messut, Pekka Hannila

Ajattelin, että tämä on ihan täydellinen juttu”, Anni Vepsäläinen kuvaa tunnelmiaan eräänä iltana vuonna 2008. Hän oli juuri saanut puhelun, jossa häntä pyydettiin tapaamiseen Helsingin Diakonissalaitokselle. Tarjolla olisi Diacorin toimitusjohtajan pesti. Vepsäläinen on koulutukseltaan tuotantotalouden diplomiinsinööri, ja hän oli siihen mennessä muun muassa johtanut Suomen suurinta teleoperaattoria ja toiminut konsulttiyrityksen toimitusjohtajana. Tätä taustaa vasten Diacorin johtaminen ei siis vaikuttanut mitenkään ilmiselvältä uran jatkolta. ”Mutta olin jo useamman vuoden ajan pohtinut, että haluaisin tehdä töitä organisaatiossa, joka toimii ihmisten parissa. Siihen toiveeseen terveyspalveluyritys sopi täydellisesti”, hän sanoo.

Anni Vepsäläinen on toteuttanut yhteiskuntavastuuta myös yksityisesti. Hän on muun muassa yksi Naisten Pankin perustajista ja toimii sen ohjausryhmän puheenjohtajana.

teen palo oli aivan toisenlainen kuin aikaisemmissa työpaikoissani. Osittain sitä selittänee se, että hoitoalalle hakeutuu vähän erityyppisiä ihmisiä kuin vaikkapa insinöörialoille. Mutta kyllä siinä työkulttuurillakin on merkitystä”, hän sanoo. ”Minulle tämä uusi kulttuuri tarkoitti sitä, että minun piti muuttaa omaa johtamistyyliäni aika paljon”, Vepsäläinen kertoo. SOTESTA TULLUT PUOLUE­POLIITTINEN TEMMELLYSKENTTÄ Anni Vepsäläinen toimii nykyään Suomen Messujen toimitusjohtajana. Terveydenhuollon uudistus askarruttaa Vepsäläistä yhä, vaikka se ei häntä enää kosketa muutoin kuin kansalaisena. ”Olen sanonut entisille kollegoille, että olette te aikamoisia sissejä, kun jaksatte. Mikä siinä on, että Suomessa tällaisen asian ratkaiseminen on niin vaikeaa? Suomi on vain 5,5 miljoonan asukkaan maa yhtenäisellä aikavyöhykkeellä ja meillä on aika yhtenäinen kulttuuri. Kyllä meillä pitäisi olla kykyä ja rohkeutta tehdä iso rakennemuutos. Mutta sote-uudistuksesta on tullut puoluepoliittinen temmellyskenttä”, Vepsäläinen toteaa.


”Mikä toi on?” Terveydenhoidon ydinperiaatteisiin kuuluvaa lääkärin vapautta ja nykyaikaiseen johtamiseen liittyvää tehokkuuden vaatimusta on haastavaa sovittaa yhteen.

K

un Asko Koskinen aikanaan nimitettiin Tampereen sähkölaitoksen toimitusjohtajaksi, lähes kaikki muut vastaavassa pestissä toimivat olivat sähkövoimatekniikan diplomi-insi­ nöörejä. Siinä ei hallintotieteiden maisterin auttanut muu kuin tehdä ns. tyhmiä kysymyksiä oppiakseen alan substanssin. Koskinen ehti tehdä yli 20 vuoden mittaisen uran eri tehtävissä julkisella sektorilla, pääasiassa Tampereen kaupungin palveluksessa. Sitten hänet pyydettiin yksityisiä terveyspalveluita tuottavan Medilaserin toimitusjohtajaksi ja edessä oli sama prosessi kuin sähkölaitoksella. ”Tyhmät” kysymykset olivat taas arvossaan. ”Kiersin kaikki mahdolliset silmäkirurgian kansainväliset konferenssit. Istuin aina jonkun lääkärin tai optikon vieressä, ja kun tuli uusi termi eteen, kysyin: mikä toi on?” Koskinen kertoo.

markkinaoikeudelle, että Mehiläisen ja Pihlajalinnan suunnittelema yrityskauppa pitäisi kieltää. ”Jotta yksityiset terveyspalveluyritykset olisivat uskottava kumppani julkiselle terveydenhuollolle, markkinoilla pitäisi säilyä kilpailutilanne. Jos keskittyminen näyttää menevän kilpailun näkökulmasta liian pitkälle, se lisää julkisen sektorin epäluuloa yksityisiä kohtaan”, Koskinen sanoo. Asko Koskinen laskee tehneensä hallitustyötä eri yrityksissä yhteensä 150 vuoden verran. Nykyään hän on puheenjohtajana Tampereen Raitiotie Oy:n ja Finnpark Oy:n hallituksissa. Näissä rooleissa hän on ollut kehittämässä Tampereen keskusta-aluetta.

KESKITTYMINEN LISÄÄ OHJAUKSEN TARVETTA Medilaserissa lääkäreillä oli kohtalaisen hyvä vapaus valita, mitä he halusivat leikata ja milloin. Mutta suuremmissa yrityksissä lääkäreiden toimintaa alettiin ohjata yhä enemmän ulkoapäin ja se on ollut Asko Koskisen mukaan monelle lääkärille kova paikka. ”Syy tälle kehitykselle on terveydenhuollon kiristynyt kilpailu ja keskittyminen. Sen ei olisi pitänyt olla yllätys lääkäreille, sillä kilpailu on kiristynyt kaikilla toimialoilla. Minullakin oli toimitusjohtajasopimuksessa kohta, jonka mukaan yritystä tuli valmistella myös mahdollista myyntiä varten”, Koskinen sanoo. Hänen jäätyään eläkkeelle Coronaria sitten ostikin Medilaserin. Koskinen arvelee, että keskittymiskehitys on nyt ehkä mennyt liian pitkälle, koska Kilpailu- ja kuluttajavirasto esitti

47

Juha Sarkkinen

KASVU EDELLYTTÄÄ TEHOKKUUTTA Medilaser oli kahden lääkärin perustama yritys, jolla oli neljä klinikkaa. Asko Koskisen toimeksianto oli: ”Tule meille töihin ja luo meille kasvua.” Koskinen teki, mitä pyydettiin, ja kun hän jäi eläkkeelle, klinikoita oli 13. Kasvu ei olisi ollut mahdollista ilman toiminnan määrätietoista tehostamista. Mutta jos oli hallintotieteiden maisterilla kova urakka oppia lääketieteen substanssia, yhtä suuri urakka on lääkäreillä oppia ja ennen kaikkea hyväksyä tehokkuusajattelu terveydenhuollossa. ”Yksi terveydenhuollon suurista haasteista on se, miten sovittaa yhteen sinänsä hyvä lääkärin vapaus sekä tehokkuusajattelu. Pienissä yksiköissä lääkäreille voidaan edelleen antaa aika suuri vapaus, mutta mitä isommaksi yksikkö kasvaa, sitä tärkeämmäksi tehokkuuden vaatimus tulee. Lääkäreiden pitää hyväksyä se, että joku heidän professionsa ulkopuolelta vaikuttaa siihen, mitä he tekevät ja milloin”, Koskinen pohtii.


Palaveri mainostoimiston kanssa ja pöydällä Puutarhakadun Lääkäriaseman ensimmäinen markkinointisuunnitelma. Oikealta Kari Tapana ja Olavi Stenberg Mainostoimisto LSM:stä. Vasemmalta Anneli Rainio ja Sakari Alhopuro Pulssista.

Anteeksi nyt vaan kovasti Lääkäripalveluiden markkinointi oli pitkään lähes kiellettyä. Kuvat kirjasta Pulssin tarina

H

ampaiden tehovalkaisu nyt etuhintaan. Miehen terveystar­ kastus hintaan 179 €. Influens­ sarokotteen asiakasetuhinta 36 €. Puhtaat hampaat, raikas suu, 15 euron alennus suuhygienistin palveluista. Työ­ terveysasiakkaille ensimmäinen hammas­ tarkastus veloituksetta. Siinä mainoksia Mehiläisen, Terveystalon ja Pihlajalinnan verkkosivuilta. Ei mitään ihmeellistä, tällaistahan yritysten markkinointi on 2020-luvulla. Mutta kun turkulainen Lääkärikeskus Pulssi, silloin vielä nimeltään Puutarha­kadun Lääkäriasema, julkaisi vuonna 1979 mainoskampanjan ”Lahjakortilla lääkärintarkastukseen”, toimitusjohtaja Sakari Alhopuro joutui Lääkintöhalli-

tuksen, lääninhallituksen ja Lääkäriliiton puhutteluun. ”Turpiin tuli oikein kunnolla, ja kampanjastamme tuli suuri uutinen. Kyse oli kuitenkin vain siitä, että halusimme lisätä potilasvirtaa joulukuun hiljaisena aikana”, Alhopuro kertoo. Joka paikassa oli pyydettävä anteeksi, mutta samalla Alhopuro myös puolusti lääkärikeskuksen oikeutta markkinointiin. Kun hankitaan kalliita laitteita ja erikoisosaamista, siitä on voitava kertoa myös suurelle yleisölle. MARKKINOINNIN PERINNE PUUTTUI Dext­ran toimitusjohtajana toiminut Leena Niemistö kertoo, että terveydenhuollossa oli pitkään vallalla ajattelu,

Puutarhakadun Lääkäriaseman kampanjasta tuli suuri uutinen Helsingin Sanomien pilapiirrosta myöten.

48


jonka mukaan asiakkaita ei hankita mainonnalla. Vaikka Dextrakin panosti markkinointiin myöhemmässä vaiheessa merkittävästi, alkuaikoina se ei mainostanut käytännössä lainkaan. ”Meillä uskottiin, että toiminnan korkea laatu tuo riittävästi potilaita”, hän kertoo. ”Ensimmäinen esite painettiin 1970luvun puolivälissä, siis kymmenkunta vuotta toiminnan aloittamisen jälkeen, ja silloinkin kerrottiin vain, mitä osastoja Dextrassa on sekä vastaanottavien lääkäreiden erikoisalat ja lääkärikeskuksen aukioloajat. Lehti-ilmoitukset olivat pienikokoisia ja niissä mainittiin yhtiön nimi, osoite ja puhelinnumero”, Niemistö muistelee. NIMENMUUTOS UUDEN BRÄNDIN PERUSTANA Muiden lääkärikeskusten johtajien mu­kaan Pulssi oli uranuurtaja markkinoinnissa, koska se panosti siihen uudella tavalla ja voimakkaammin kuin mihin lääkärikeskusmaailmassa oli totuttu. Pulssilla oli yhdessä vaiheessa jopa oma mainostoimisto. Nimen vaihtaminen oli iso oivallus. Dextra oli harvoja poikkeuksia siitä sään­nöstä, että yksityisiä lääkäripalveluita tarjoavien yritysten nimi muodostettiin paikkakunnan tai paikan nimestä, jonka perään liitettiin lääkäriasema, lääkärikeskus tai lääkäritalo. Oli Helsingin Lääkärikeskusta, Porin Lääkäritaloa, Tampereen Lääkärikeskusta. Tällaisesta massasta oli vaikea kenenkään profiloitua. ”Meillä oli Puutarhakadun Lääkäri­ asema. Olimme siirtymässä uusiin tiloihin Humalistonkadulle, joten nimeä oli vaihdettava joka tapauksessa. Mutta oli toinenkin syy. Puutarhakadun Lääkäriaseman tunnettuus oli pudonnut neljässä vuodessa 60 prosentista 35 prosenttiin. Jotakin piti markkinoinnissa ryhtyä tekemään toisella tavalla”, Sakari Alhopuro kertoo. Se jokin muu oli nimen vaihtaminen ja samassa yhteydessä luotu voimakas, erottuva visuaalinen ilme. Eri toimintoja alettiin brändätä yhteisen nimen alle. Syntyivät muun muassa Sydän Pulssi, Maha Pulssi, Uro Pulssi, Hammas Pulssi, Lasten Pulssi ja Sairaala Pulssi. Tehtiin muun muassa lehti- ja tele­vi­ sio­mainontaa, esitteitä, oma lehti, kadun­varsimainontaa ja oma asiakaskortti. Pulssi näkyi joka paikassa. Yrityskuvaa tutkittiin säännöllisesti ja Pulssista tuli nopeasti

yksi Turun alueen tunnetuimpia yrityksiä, yhtä tunnettu kuin Turun Sanomat. BRÄNDÄÄMINEN ALKAA YLEISTYÄ Pulssin mallin mukainen brändin luominen alkoi vallata alaa yksityisessä lääkärikeskustoiminnassa. Oulun Ortopedikeskus muutti nimensä Sairaala Botniaksi, Tampereen Lääkärikeskus otti markkinointinimekseen Koskiklinikka. Helsingin Lääkärikeskus vaihtoi nimeä vuonna 2012. Yrityksessä oli todettu, että valtakunnallisesti toimivan yrityksen on vaikea luoda yhtenäistä brändiä, jos toimipisteet on nimetty paikkakunnan mukaan. ”Päätimme ensin pudottaa toimipisteiden nimistä pois paikkakunnan ja olla joka paikassa pelkästään Lääkärikeskus. Se ei toiminut. Asiakkaat kysyivät puhelimessa, että ai, mikä lääkärikeskus. Lopulta nimeksi päätettiin ottaa Aava, joka muodostuu Helsingin Lääkärikeskuksen perustajien sukunimien alkukirjaimista”, Aavan hallituksen puheenjohtaja Antti Aho kertoo. ”Nimenmuutos on ollut menestys. Uuden Aavan tunnettuus nousi kahdessa vuodessa paremmaksi kuin Helsingin Lääkärikeskuksen koskaan”, hän sanoo. OHJEISTUSTA NOUDATETAAN HYVIN Yksityisten terveyspalveluiden markkinointi on ”normalisoitunut” siitä, kun Sakari Alhopuro joutui puhuttelukierrok-

selle. Nykyään sekä kuluttajat että viranomaiset ymmärtävät sen, että yrityksen on voitava markkinoida palveluitaan. 1990-luvulle asti lääkärikeskusten markkinointi pitäytyi Lääkäriliiton määrittämiin lääkäreiden vastaanottotoiminnan ilmoittelua koskeviin, varsin tiukkoihin ohjeisiin. Sallittuna pidettiin vain lääkärin erikoisalaa, vastaanoton aloittamista tai lopettamista, vastaanottoaikoja ja yhteystietoja koskevaa ilmoittelua. Alan markkinointia ohjaa edelleen Lääkäriliiton laatima ohjeistus. Sen mukaan markkinoinnin on muun muassa oltava totuudenmukaista, asiallista, luotettavaa ja hyvän tavan mukaista eikä sairaudella tai oireen vakavuudella pelottelevaa. Mutta ei Sakari Alhopuro ole ainoa selittämään joutunut. Koskiklinikkaa johtanut Timo Soini kertoo joutuneensa selittäjän paikalle, kun Koskiklinikka lanseerasi aikoinaan brändin teemalla hymyilevä lääkäri. Joku ammattikunnan edustaja oli pitänyt sitä lääkäreitä halventavana ja valittanut Lääkäriliittoon. ”Keskustelin Lääkäriliiton kanssa ja totesimme, että sehän on hyvin empaattinen kuva. Se ei alenna lääkärin arvostusta tai ammattia eikä ylenkatso potilasta”, Soini muistelee. Myöskään Koskiklinikka ei ollut tehnyt ennen tätä kampanjaa juuri muuta markkinointia kuin että aukioloaikojen muutoksista oli ilmoitettu lehdissä.

49


”Vaikka LPY on yksityisten terveyspalveluyritysten edunvalvoja ja äänen­­­kannattaja, sen toiminnan lähtökohta on aina ollut, että kansalaisten terveys­ palveluiden ensisijainen rahoittaja ja järjestäjä on yhteiskunta.”

N

äin linjaa runsaat kymmenen vuotta Terveystalon toimitusjohtajana toiminut Yrjö Närhinen. ”Sen rinnalle, että yhteiskunta järjestää palvelut, olemme esittäneet monituottajamallia, jossa palveluita tuottavat sekä julkiset että yksityiset toimijat. Jotkut vastustavat tällaista ajattelua, mutta minusta on hyvin kapea yhteiskunnallinen näkemys, että hyväksyttäisiin vain tietyntyyppisiä tuottajia”, hän pohtii. Närhisen toive on, että kaikki olemassa olevat resurssit saataisiin tehokkaaseen käyttöön, jotta palvelujärjestelmäämme vaivaavat ongelmat voitaisiin ratkaista. ”Tärkein keskustelunaihe ei nyt ole se, kuka saa tai ei saa tuottaa palveluita. Pitäisi keskustella siitä, millaisia palveluita kansalaisille halutaan tuottaa ja millä tavalla ne voitaisiin tuottaa läpinäkyvämmin, laadukkaammin ja kustannustehokkaammin”, hän sanoo. Läpinäkyvyys ja vertailtavuus ovat Närhisen lempiteemoja. Niiden edistämiseksi pitäisi jaksaa tehdä työtä. Jos laatua ei pystytä arvioimaan, palveluita hankitaan ensisijaisesti hinnan perusteella. Palveluiden laadusta päästään keskustelemaan vasta, kun niiden tuottamiseen liittyvä tieto on läpinäkyvää. TYÖTERVEYSHUOLTO MAAILMAN HUIPPULUOKKAA Yksityinen terveydenhuolto on kasvanut tasaisesti jo vuosia. Se kertoo Yrjö Närhisen mielestä siitä, että asioita on tehty oikein. Palveluita tuottavat yritykset ovat paneutuneet yhä enemmän myös ennaltaehkäisevään työhön.

50

Terveystalo

Kaikki resurssit käyttöön!

Läpinäkyvyys ja vertailtavuus ovat Yrjö Närhisen lempiteemoja.

”Suomalainen työterveyshuolto on maailman huippuluokkaa sairauksien ennaltaehkäisyssä. Voimme olla siitä ylpeitä”, Närhinen sanoo. Kela-korvausten hiipumista hän pitää valitettavana. Nämä korvaukset ovat olleet tärkeä apu monelle sellaiselle, joka on joutunut julkisessa terveydenhuollossa pitkään jonoon. ”Jos Kela-korvaus poistetaan, osa ihmi­sistä ei pääse hoitoon tarpeeksi nopeasti, koska julkisella on jono ja yksityiseen ei ole varaa”, hän pohtii. YKSITYINEN EDELLÄ DIGIPALVELUISSA Koronakriisi on nostanut esiin digi­taaliset etävastaanotot. Yksityinen ter­veydenhuolto on niissä huomattavasti julkisia toimijoita edellä. Koronan myötä digivastaanottojen määrät kaikilla niitä tuottavilla yrityksillä moninkertaistuivat lyhyessä ajassa. Yrjö Närhinen huomauttaa, että tämä on hyvä esimerkki yksityisten toimijoiden kyvystä tehdä määrätietoista työtä, sillä digipalveluiden kehittäminen aloitettiin jo kymmenen vuotta sitten. Korona vain nosti ne nyt voimakkaasti esiin. Digipalveluiden kehittäminen alkoi ajanvarauksista. Tietoturvallisten yhteyksien kehittymisen myötä digitaalisuutta on voitu viedä palveluiden tuottamiseen. ”Digitaalinen palvelu tekee mahdolliseksi sen, että vaikkapa Turussa oleva lääkäri pystyy ottamaan vastaan Kajaanissa olevan potilaan välittömästi. Digitaalisuus tulee parantamaan terveyspalveluiden saatavuutta merkittävästi”, Närhinen sanoo.


Juha Sarkkinen

JULKAISIJA Lääkäripalveluyritykset ry, www.lpy.fi, Eteläranta 10, PL 30, 00131 Helsinki TOIMITUS Ismo Partanen, päätoimittaja, 040 518 5799, ismo.partanen@lpy.fi, Tarja Vehmas-Issi, toimitussihteeri, 040 656 2601, tarja.vehmas-issi@lpy.fi, Martti Ahlstén, toimittaja, 0500 582 588, martti.ahlsten@verbi.fi. Tekstit Martti Ahlstén, Viestintätoimisto Verbi, ellei jutun yhteydessä ole toisin mainittu. TOIMITUSKUNTA Ismo Partanen, Tarja Vehmas-Issi, Timo Soini, Martti Ahlstén ULKOASU JA TUOTANTO Kumppania Oy, www.kumppania.fi SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki Oy PAINO Eura Print Oy LÄHTEET Julkaisun sisällöntuotannossa käytetyt kirjalliset lähteet: • Collegium medicum, Lääkintöhallitus 1878–1991. Allan Tiitta • Dextra - se oikea. Juha Kallio • Eiran sairaala 100 vuotta. Raili Lehtonen, Johan Edgren, Esko Kaartinen • Helsingin Diakonissalaitos 150 vuotta. Jyrki Paaskoski • Mehiläinen 80 vuotta. Seppo Zetterberg • Mehiläinen 100 vuotta suomalaisten elämässä. Hannu Pesonen • Plussan puolella, PlusTerveys Oy:n historia. Marja Sotamaa • Porin Lääkäritalo, porilaisten palvelija ja parantaja. Risto Maunola, Aarne Seppälä • Pulssin tarina. Anssi Siukosaari, Liisa Koivula, Kari Tapana • Sairaala Mehiläinen 50 vuotta. A. J. Palmén • Seitsemän tarinaa ennovaatiosta. Jyrki Kettunen, Tarja Meristö • Terveysteknologia, Hi-tech from Finland 2013, Terveysteknologian liitto • Vapaus, terveys, toveruus. Lääkärit Suomessa 1910–2010. Samu Nyström Lisäksi tietoja on kerätty yritysten ja yhteisöjen verkkosivuilta.

LKY/LPY:N PUHEENJOHTAJAT 1969–2020 Matti Koskenoja 1969-1976 ​ Erik B. Riska 1976-1981 ​ Juhani Nummi 1981-1983 ​ Juhani Aho 1983-1985 ​ 1985-1987 Johan Edgren ​ 1987-1992​ Antti Jäättelä ​ Aarne Pasanen 1992-1999 ​Pentti Parkkinen 1999-2001 Hannu Luotola 2001-2003 Aarne Pasanen 2003-2004 ​ Timo Soini 2005-2007 Leena Niemistö 2007-2010 ​ 2010-2013 Anni Vepsäläinen ​ 2013-2016 Kari Varkila ​ 2016-2017 Asko Koskinen ​ 2017-2019 Yrjö Närhinen ​ Ilpo Tolonen 2020-

51


www.lpy.fi

lpy.fi

TERVEYTTÄ EDISTÄMÄSSÄ

Profile for Kumppania Oy

Lääkäripalveluyritykset ry (LPY) 50-vuotisjuhlalehti  

Advertisement
Advertisement
Advertisement