Kumposti 2/2023

KUM POSTI

2/4 2023

Kumpulan kirppispäivä ja Kumpula-juoksu lauantaina 27.5.

Buen camino! Viisi päivää Santiagon tiellä

Helsinkiläisten erilainen eduskunta

Kumpulan keitaan kuulumiset

Tässä lehdessä

Pääkirjoitus

Kumpulasta katsoen: A literary lesson in alliteration

Helsinkiläisten erilainen eduskunta

Kumpula-seuran jäsenmaksu - vakuutus yhteisön voimaan

Buen camino! - Viisi päivää Santiagon tiellä

Tavoitteena palautus luontoon - töissä eläinten saarella

Vanhankaupunginkosken pato kiistojen kohteena

16 18 19 20 22 24 25 26

Kirppispäivä ja Kumpula-juoksu, varmat kesän merkit!

Kylätilan kesämusakerhot

Kumpulanpuroa kunnostetaan

Alkoholismista kohti kohtuullisuutta

Kumpulan keitaan kuulumiset

Pakarin tulevaisuus

Hyvästi, kesäkahvila Kumpu!

Martta Kaukonen Kumpulan lukupiirin kirjailijavieraana

s. 16

Kirppispäivä ja Kumpula-juoksu

aloittavat Kumpulan kesän 27.5.!

Kumposti 2/2023

39. vuosikerta

ISSN 1235-8959

Julkaisija: Kumpula-seura ry

Jakelu: Kumpulan ja vanhan Toukolan postiluukkuihin. Kumpostia saa myös mm. Kylätilasta, Kumpulan

R-kioskista, Oljenkorresta, Pizzeria Parmesanista, kahvila Frangipanista ja kirjastoista.

Painos: 3000 kpl

Paino: Grano Oy Helsinki

Päätoimittaja: Pirjo Alapoti

Ulkoasu ja taitto: Matilda Gronow

Kannen kuva: Seppo Sarkkinen

Tämän numeron toimituskunnassa lisäksi: Rob Engelbarth, Vesa Keskinen, Erja Salo, Airi Vilhunen, Ville Vepsäläinen, Riitta Nieminen, Sari Väntänen, Riitta Tiainen, Eeva-Liisa Broman, Ulla Agopov

Kumposti verkossa: www.issuu.com/kumposti www.facebook.com/kumposti

Kumpostin ilmoitusmyynti: Riitta Tiainen, kumposti.mainokset@gmail.com

Seuraava Kumposti ilmestyy elokuussa 2023. Jos haluat tarjota juttua tai vinkata aihetta, ota yhteyttä päätoimittajaan kesäkuun aikana: pirjoalapoti@gmail.com

Myös palautteen ja kommentit voi osoittaa päätoimittajalle tai Facebookissa toimitukselle (www.facebook.com/kumposti)

Toimituksen osoite: kumposti@yahoo.com c/o Kylätila, Intiankatu 31, 00560 Helsinki

Pääkirjoitus

Kumpulan kevät

ERÄÄNÄ julman huhtikuun aamuna heräilen varhain liverrykseen ja häikäisevään valoon. Ilahdun, kevät on tullut. Satoi tai paistoi, keväisin sanon aina saman asian; onni on asua Kumpulassa, vehreyden keskellä, melkein metsän sylissä. Onni on mustarastaan ääni antennin nokassa ja onni on kuulla talven kohmeudesta heränneiden naapureiden pehmeää jutustelua aamuiselta kadulta. Edessä puutarhan kevätsiivous, syksyltä unohtuneiden, lumen alta paljastuneiden ja talven aikana ilmestyneiden romujen roudaus kiertoon tai kaatopaikalle.

MENIN paljain jaloin ja kylpytakissa tapani mukaan pihalle, kylmä maa viilensi lämpimiä jalkapohjiani, olo tuntui tavallista eläväisemmältä, kihelmöivältä. Kuljeskelin ja katselin tyytyväisenä keväistä kasvua puutarhassa, kunnes näin jäljet ja tajusin olevani myöhässä. Krookusten kukat olivat kuin veitsellä leikatut. Eräs varsin tuhti pitkäjalkainen ja -korvainen, karvainen otus kyyhötti kivettyneenä ja poispäin katsellen talon nurkalla kaverinsa kanssa kuvitellen olevansa näkymätön.

ANNOIN kovaäänisen lähtökäskyn, jonka ymmärsivät, jänistivät ja loikkivat pois. Olen melkein joka vuosi ennen rusakoiden invaasiota suojellut krookusten kukintapaikat vastaleikatuista jasmikkeen oksista rakentamallani aidalla. Aiemmin ahersin ristikkoaidankin. Tällä kertaa en ehtinyt kumpaakaan, krookukset oli siististi parturoitu isolta alalta, onneksi suuri osa selvisi kuitenkin kukkinensa. Magnolian runkoa oli myös rumasti ja häikäilemättä nakerrettu.

Eduskuntavaalit

TÄMÄN kevään eduskuntavaalit olivat käänteentekevät. Tyrmistyttävät. Niitä vastaan ei voi aitoja rakentaa eikä haluta pois altakaan lähteä. Tällä hetkellä muodostumassa oleva hallitus olisi oikeistolaisin sitten 1930-luvun. Suomi on

ehkä jakautumassa kuten muukin maailma, kahteen blokkiin, toivottavasti ei uuteen kylmään sotaan. Vesa Keskinen sorvasi tilastot vaaleista Kumpostin lukijoille, nähtävillä on myös Kumpulassa kymmenen eniten ääniä saanutta ehdokasta. Kumpulan tulos poikkeaa valtakunnallisesta, ero on ymmärrettävä. Tulos kuvaa ainakin osaa meistä, jotka varsinkin nyt vaalien jälkeen olemme korostuneesti toisinajattelijoita.

Kumpulan tärkeät

KEVÄTAURINGOSSA puuhailu rauhoittaa ja auttaa keskittymään olennaiseen eli rakkaat kumpulalaiset, muistakaa maksaa sekä Kumpula-seuran että Kylätilayhdistyksen jäsenmaksu! Molemmat tarvitsevat teitä, kuin iloisia veronmaksajia. Nyt on ihana toukokuu!

PIRJO ALAPOTI PÄÄTOIMITTAJA

KUVA: MATILDA GRONOW

Kumpulasta katsoen

A literary lesson in alliteration

I don’t drink coffee, I take tea, my dear (well I drink both in equal measure) I like my toast done on both sides (what kind of heathen has it only done on one side?) And you can hear it in my accent when I talk

I’m an Englishman in Kum-pu-la

See me walking down Ky-min-tie

A brown Labrador here at my side

I take him everywhere I walk I’m an Englishman in Kum-pu-la!

I have lived in this country of cold climate, populated by punctuation Finns can be proud of, for a period of time totaling eight years. It was the relocation to the realms of Kumpula did I begin to understand and feel favoured to Finnish community. One could compare Kumpula to a small English village, with verdant vegetation cocooned by conifers on all corners and the obligatory oak. I am treated to tree-lined rows of residences kept to keep an authenticity absent in adjoining areas. The bakery on the corner keeping customers caffeinated and consumption of carbohydrates, a haberdashery store selling knick knacks and a corner shop doubling up as the village store (R-Kioski). Can we claim the Oljenkorsi as our village pub? …Maybe we could, if we were to rename it with a regal title like so many drinking dispensaries dot-

ted up and down the island I once called home.

THERE comes a price to pay for partaking in English village life, which may one day actually be your life, if we are to believe Agatha and her literary colleagues. Because unlike the hamlets of my homeland, and thankfully so, Kumpula has yet to attain the heady heights of heinous crimes so often seen in villages populated by priests on pushbikes or elderly women who see and hear everything. And long may that remain the status quo. There does of course come a price to pay for partaking in Kumpula community but luckily it only involves that of a monetary matter.

IT'S not without its limitations, last in a line it’s of locations for our annual bounty of snow and ice to

be removed, let alone should they ever repair Kymintie to a level even one above the tracks once tried and tested by Tommi Mäkinen! And are we to gloss over the impending idiocy posed as progress by desecration of the maple forest and Vallilanlaakso reduced to resemblance of ruins.

BUT a neighbourhood far from nameless by the very nature of knowing it, is somewhere special. Not a day does pass without wandering its walkways with man’s best friend in the knowledge, I am happy to call this my home.

I’m an Englishman in Kum-pu-la, Rob.

TEKSTI: ROB ENGELBARTH KUVA: ROB ENGELBARTHIN KOTIALBUMI

Helsinkiläisten erilainen eduskunta

Kevään 2023 eduskuntavaaleissa helsinkiläisistä äänesti 77,8 prosenttia, Kumpulassa äänestysaktiivisuus oli vieläkin suurempi, 80,8 prosenttia. Vastaava 2–3 prosenttiyksikön ero Kumpulan hyväksi on ollut myös aikaisemmissa eduskuntavaleissa vuodesta 2011 lähtien.

VILKKAASTI äänestäneiden helsinkiläisten eduskunta näyttäisi toisenlaiselta kuin koko maan valitsema, vaikka kokoomus oli täälläkin suosituin puolue. Pääministeripuolue sosiaalidemokraatit oli vaalivoittaja myös Helsingissä että Kumpulassa. Helsingissä puolue lisäksi kannatustaan 7,2 prosenttiyksikköä, Kumpulassa 10 prosenttiyksikköä.

VASEMMISTOLIITTO lisäsi Kumpulassa kannatustaan 24,3 prosentista 28,4 prosenttiin. Koko kaupungissa puolueen ääniosuus pysyi lähes samana kuin viime vaaleissa ollen nyt 11,8 prosenttia. Helsingin keskellä onkin poikkeuksellinen kolmen punaisen alueen ”häränsilmä” eli Kallio-Vallila-Kumpula, joissa vasemmistoliitto on alueen suurin puolue. Kevään 2023 vaa-

leissa vasemmistopuolueet saivat yli puolet Kumpulan äänistä.

VIHREÄT oli vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Helsingin suurin puolue. Kumpulassa vihreät ovat olleet pitkään valtapuolue. Kevään 2023 vaaleissa vihreiden äänimäärä romahti Helsingissä 23,5 prosentista 15,3 prosenttiin.

Kumpulassa vastaava pudotus oli vieläkin suurempi 30,1 prosentista 19,5 prosenttiin. Helsingin kaavoitusta on johtanut vuodesta 2017 lähtien vihreiden edustaja. Leimallisen ”vihreäksi” tuota aikaa ei voi luonnehtia.

KOKOOMUSTA äänestävien osuus on ollut Kumpulassa pitkään noin 10 prosentissa eli selvästi pienempi kuin Helsingissä kokonaisuudessaan. Perussuomalaisten kannatus on aina ollut Kumpulassa vähäisempää kuin koko kaupungissa.

Kevään 2023 vaaleissa vasemmistopuolueet saivat yli puolet Kumpulan äänistä.

Kolmen suuren kamppailu

KEVÄÄN 2023 eduskuntavaaleista tuli kolmen suuren puolueen tiukka kamppailu. Kokoomus, perussuomalaiset ja SDP kasvattivat kaikki kannatustaan. Kaikki edellisessä hallituksessa olleet keskikokoiset puolueet olivat puolestaan vaalien häviäjiä. Pienten puolueiden kannatus pysyi ennallaan. Koko maan äänestysprosentti oli 71,9 eli hieman alhaisempi kuin edellisissä eduskuntavaaleissa.

Bubbling under PITKÄ aikasarja kumpulalaisten äänestyskäyttäytymisestä kertoo paljon Helsingin ja miksei koko maankin muutoksesta. Kuntavaalit kuvaisivat vielä paremmin paikallisia tapahtumia ja olosuhteita.

Lähde: Tilastokeskus, Vaalit-tietokanta.

KUMPULAN POLIITTINEN KARTTA EDUSKUNTAVAALIEN 1972-2023 MUKAAN. HELSINKI VASEMMALLA, KUMPULA OIKEALLA.

2023 tulos

Kumpula-seuran jäsenmaksu - vakuutus yhteisön voimaan

Huomasitko, että tämän lehden välissä sinulle tuli Kumpula seuran jäsenmaksulappu? Saat myös sähköpostimuistutuksen, jos meillä on yhteystietosi. Haluan perustella sinulle, miksi 12 euron jäsenmaksu kannattaa maksaa.

EHKÄ olet miettinyt, kuka rahoittaa lehden julkaisua ja jakaa sen kaupunginosaamme? Talkootyö, vapaaehtoisten voima on Kumpulassa vielä voimissaan. Se on pikku kylämme taika. Kumposti-lehti, kaupunginosalehtien palkittu aviisi kannetaan neljä kertaa vuodessa vapaaehtoisvoimin postiluukkuusi. Sitä ennen jakelu on organisoitu niin ikään vapaaehtoisten toimesta. Kumpostin päätoimittaja, taittaja, mainosten hankkija ja kirjoittajat tekevät kaikki lehteä talkootyönä ilman palkkaa. Vanhanaikaista, mutta niin toimivaa, suorastaan upeaa.

KUMPOSTIN painaminen maksaa vuodessa noin 10 000 euroa, ja julkaisija eli Kumpula-seura kustantaa sen. Mainoshankkija myy lähialueen yrityksille mainoksia noin 6 000 eurolla vuodessa. Suurkiitos! Kiitos kuuluu myyjän

lisäksi yrityksille, jotka Kumpostissa mainostavat. Loput 4 000 euroa yhdistyksen on saatava muualta. Nyt palaan lehden välissä olevaan Kumpula-seuran jäsenmaksulappuun; sinun panoksesi on 12 euroa, ja kun meitä on yli 300 (vaikkapa 12 x 340 = 4080 euroa) niin jäsenmaksut kattavat puuttuvan rahoituksen lehden julkaisusta. Tämä on vuoden 2023 jäsenmaksutavoite.

SEURAN jäsenmaksu on yhteisöllisen kylän joukkorahoitusta. Se takaa monikymmenvuotisen yhteisen puurtamisen jatkumisen sekä ajankohtaisen Kumposti-lehden ilmestymisen. Kumpula-seura ei kuitenkaan ole pelkkä lehti: seuran vapaaehtoiset pyörittävät yhdistystä, hakevat juhlavuoden apurahoja, tekevät aktiivista kaupunginosavaikuttamista ja kartoittavat kylämme asukkaiden elinympäris -

tön haasteita. Tämän työn arvo on valtava. Toivon, että sinäkin näet sen arvon. Ajattele, miten helppoa; muutamalla klikkauksella rahoitat kaupunginosaamme ja kyläyhteisöämme!

KUMPULAN kaupunginosa täyttää 100 vuotta vuonna 2025, ja jo nyt juhlavuoden suunnittelu on käynnistynyt. Tule sinäkin mukaan! Se mitä yhdessä haluamme – se tapahtuu.

Sinun,

ERJA SALO, KUMPULA-SEURAN PUHEENJOHTAJA

kumpulaseura@gmail.com

KUVITUS: MATILDA GRONOW

Buen camino!

Viisi päivää Santiagon tiellä

GALICIAN MAISEMISSA KEVÄT TERVEHTI KULKIJAA. KUVA: JUKKA VILHUNEN

Yli tuhat vuotta vanhat pyhiinvaellusreitit PohjoisEspanjassa, Galiciassa vievät kohti Santiago de Compostelan kaupunkia. Tänä keväänä, juuri ennen pääsiäistä minäkin lähdin caminolle yhdessä aviomieheni

Jukan, oppaan ja matkaseurueen kanssa. Vuosittain

Santiagoon, Pyhän Jaakobin haudalle matkaa viisi miljoonaa pyhiinvaeltajaa. Osa heistä kaltaisiani ”kulttuurivaeltajia”, mutta paljon on heitäkin, joille matka on osa henkilökohtaista uskonharjoitusta.

MEIDÄN vaelluksemme oli kevytversio verrattuna rinkka selässä tehtyihin 800 kilometrin taipaleisiin. Me kävelimme vähän yli sata kilometriä, yövyimme hotelleissa emmekä alberqueiden yhteismajoitussaleissa ja matkatavaramme kulkivat bussissa. Mutta matkan kulttuurinen anti ei jäänyt kevyeksi. Kiitos siitä kuuluu erinomaiselle oppaallemme, kulttuurihistorian ja pyhiinvaellusten asiantuntijalle Liisa Väisäselle.

Vaellusmatka alkoi Lugon kaupungista, jossa saimme pyhiinvaelluspassit ja rekisteröidyimme pyhiinvaeltajiksi. Heti ensimmäisillä askeleilla iski ilo keväästä. Lähtiessä eteläiseenkin Suomeen oli satanut pitkän talven ties kuinka mones lumipeite. Perillä alkukevään heleä vihreä loisti kaikkialla maastossa. Teiden varret olivat keltaisenaan piikkiherneen kukkia ja koivut hiirenkorvilla. Polunvarsilla kukkivat voikukat ja kosteikoissa kevätesikot.

Matka menneeseen

SANTIAGO DE COMPOSTELAAN vie useita pyhiinvaellusreittejä. Me kuljimme vanhinta reittiä Camino Primitivoa. Ensimmäiseksi tätä reittiä kulki Asturian kuningas Alfonso II vuonna 829. Kuljimme läpi metsien, peltojen ja pienten kylien, joissa vaatimattomat talot henkivät mennyttä. Kevättyöt olivat meneillään ja pelloilla tuoksui lannoitteeksi ajettu lanta ja urea.

Osa matkasta kulki pitkin vanhaa roomalaista tietä, muinaista valtatietä, jonka kautta kulttuuri levisi kohti pohjoista. Poikkesimme Primitivon pääreitiltä ja tutustuimme yhteen Euroopan vanhimmista kirkoista, Santa Eulalia de Bóvedan romaaniseen, kolmannella vuosisadalla rakennettuun kirkkoon.

Pyhiinvaellusta on kuvattu tieksi eteenpäin, sisäänpäin ja ylöspäin. Eteenpäin mennään koko ajan ja samalla on aikaa ajatella, kulkea tietä omaan itseen. Ylöspäin on pyhiinvaelluksen perinteinen uskonnollinen lähtökohta, kohti pyhää, kohti Jumalaa. Oppaamme Liisa Väisänen lisäsi suuntiin vielä kulkemisen taaksepäin ikivanhan tien varrelle kerääntyneen historian avulla. Camino Primitivolla pystyi monissa kohdin aistimaan yli tuhatvuotisen tunnelman.

Yli laaksojen ja kukkuloiden

OLIN valmistautunut vaellusmatkaan pidentämällä sunnuntailenkkejä ja kävelemällä mahdollisimman paljon. Askeleita kertyi aikaisempaa enemmän, mutta kaikki tasaisella maalla. Galiciassa ei ole tasaista. Ylämäet puuskutin ylös, kunnes vähitellen opin ”vaihtamaan ykköselle”, pieniä askeleita

ja hitaasti. Eivät jyrkimmät mäet hengästymättä ja ilman taukoja sujuneet tälläkään taktiikalla. Opin myös, ettei pitkää alamäkeäkään ole helppo kulkea. Kolmannen vaelluspäivän 15 viimeistä kilometriä olivat lähes pelkkää alamäkeä. Siinä pohkeet ja varpaat olivat koetuksella.

Kävelimme viitenä päivänä yhteensä noin 120 kilometriä. Pisin päivämatka oli 27 kilometriä, enkä koskaan ollut kävellyt sellaista matkaa. Olinkin jo Suomessa valmistautunut hyppäämään ainakin osaksi matkaa meitä seuranneen bussin kyytiin. Helppo päivä ei ollut, mutta bussiin en turvautunut, vaikka matkan ainoa rakkokin osui juuri tähän päivään.

JOKAISESTA RISTEYKSESTÄ LÖYTYI CAMINON SYMBOLI, SIMPUKKA JA VIITTA, JOKA OSOITTI, MIHIN SUUNTAAN MATKA JATKUI KUINKA PITKÄ MATKA SANTIAGOON OLI.

Kun pitkän vaelluspäivän viimeinen eli kahdeksas tunti oli alkamassa ja matkaa oli jäljellä ehkä 4–5 kilometriä, lisäenergiaksi ei enää riittänyt proteiinipatukka. Lauluksi oli laitettava ja kajautimme Jukan kanssa viereisen laitumen lehmien iloksi Partisaanimarssin: ”Läpi laaksojen ja vuorten kulki partisaanein tie…”. Yleisö ei näyttänyt vastaanottavaiselta, mutta me saimme voimaa puristaa loppuun asti.

MUISTIN myös, mitä opas oli tulomatkalla kertonut. Väsymys, rasitus ja epämukavuus kuuluvat pyhiinvaelluksiin, samoin niistä saatava henkinen palkinto. Kun vihdoin tulimme yöpymispaikkaan, viehättävään hotelliin, tunsin täydellistä voitonriemua. Olin selättänyt sen, mitä olin pelännyt,

voittanut itseni. Puhelimen askelmittari näytti 41 971 askelta.

Uskon asia

SANTIAGO DE COMPOSTELASTA tuli yksi kristittyjen tärkeimmistä pyhiinvaelluskohteista, kun sieltä löydettiin hauta, jonka pääteltiin kuuluvan apostoli Jaakobille. Compostela-nimi tarkoittaakin hautausmaata.

Jeesuksella oli kaksi Jaakob-nimistä opetuslasta, ja Santiagon valtavan katedraalin pääalttarin alla olevassa arkussa on legendan mukaan Jaakob vanhemman, Sebedeuksen pojan jäänteet. Saman legendan mukaan innokas lähetyssaarnaaja Jaakob tapettiin Juudeassa, josta hänen seuraajansa lähettivät apostolin ruumiin laivalla eteenpäin. Se mitä Jaakobista oli

jäljellä, ajautui Espanjaan ja Santiagoon.

Pyhän Jaakobin tarinassa on kieltämättä nykyihmiselle riittävästi epäiltävää. Mutta kuten viisas oppaamme Liisa asian tiivisti: ”Kollektiivisessa tajunnassa Santiagon katedraalissa lepäävä ruumis on Jaakko, ja myös kulttuurintutkimuksen kannalta ruumis on Jaakko.” Merkityksellistä ei ole se, onko jokin totena kerrottu tarina totta. Kulttuurisesti sen tekee mielenkiintoiseksi ja tärkeäksi ihmisten usko ja yli vuosituhannen kestänyt elinvoima.

SANTIAGOON ja sen upeaan katedraaliin päädyimme mekin. Ja niin kuin aina, viimeiset kilometrit olivat vaikeimmat. Mutta kun pääsimme perille, katedraalin suuruus ja kauneus mykisti.

SANTIAGO DE COMPOSTELAN -VAELLUS OLI MYÖS MATKA MENNEESEEN, PITKIN MUINAISIA VALTATEITÄ, JOIDEN KAUTTA KULTTUURIKIN LEVISI KOHTI POHJOISTA.

"Eteenpäin mennään koko ajan ja samalla on aikaa ajatella, kulkea tietä omaan itseen.

konkreettisen tuntuman ja rikkaan kokemuksen menneistä vuosisadoista. Kuljin samoja reittejä, joita on vaellettu jo yli 1200 vuotta sitten. Tällainen aikaulottuvuus teki nöyräksi.

Vaelluskenkineni ja rakkolaastari varpaassa olin kaukana entisajan pyhiinvaeltajista, mutta pystyin jotenkin mieltämään, millaista vaeltajan matka on ollut resuisissa vaatteissa ja kenties avojaloin. Minun kärsimykseni ja epämukavuuteni olivat kevyttä luokkaa heihin verrattuna.

PITKILLÄ päivävaelluksilla oli aikaa ajatella. Puhelin oli äänettömällä eikä mieleenkään tullut kuunnella äänikirjaa. Fyysinen rasitus ruokki henkistä herkkyyttä. Hengellisyyttä en tavoitellut, mutta koin jotakin samanlaista levollisuutta kuin lukiessani ajatuksia herättävää kirjaa tai kuunnellessani pitkänäperjantaina Bachin Matteus-passiota. Tunne pyhästä syntyi vuosisataisen tradition kautta.

Ikimuistoisen kulttuurimatkan joka tapauksessa tein.

Vielä oli jäljellä yksi tärkeä etappi. Koko matkan olimme keränneet leimoja pyhiinvaelluspassiimme. Nyt ne levitettiin pyhiinvaellustoimistossa todisteeksi kuljetusta matkasta. Matkaa on täytynyt tehdä jalan tai ratsailla vähintään 100 kilometriä ja polkupyörällä 200 kilometriä, jotta vaelluksesta saa todistuksen. Normaalivuotena, jollainen tämä vuosi on, uskoville on luvassa yhden kolmasosan synninpäästö. Pyhän Jaakobin juhlavuonna synninpäästö olisi sataprosenttinen.

Turismia ja hiljentymistä

NYKYPYHIINVAELLUS on täydellisesti konseptointua. Pyhiinvaelluspassin QR-koodin kautta rekisteröityminen, leimat, joita meille kertyi matkan varren baareista, hotelleista, kirkoista ja sekatavarakaupastakin yhteensä 27 kappaletta.

Perillä Santiagossa pyhiinvaeltajien vastaanottotoimiston ovella sai jonotuslapun ja pitkä rivi virkailijoita oli valmiina syöttämään tiedot ja tulostamaan vaeltajalle todistukset, joista toiseen etunimi tulostui latinaksi. Pyhiinvaellusturismi on Galician maakunnalle tärkeää myös taloudellisesti.

MITÄ camino minulle merkitsi?

Kuljinko vain eteenpäin askeleita ja kilometrejä laskien vai löysinkö jotakin syvempää? Ainakin sain

SANTIAGO DE COMPOSTELAN KATEDRAALI ON VAIKUTTAVA NÄKY. KIRKON PÄÄALTTARIN ALLA ON PYHÄN JAAKOBIN ARKKU, JOTA KOHTI MILJOONAT PYHIINVAELTAJAT VUOSITTAIN PYRKIVÄT.

Tavoitteena palautus luontoon - töissä eläinten saarella

Avaan huhtikuisena aamuna Villieläinsairaalan oven Palosaaressa, kaikille tutun Korkeasaaren kupeessa. Kello on seisemän ja ulkona jo valoisaa, mutta sisälle sekä eläinten että ihmisten tiloihin ovat valot automaattiajastuksella jo syttyneet. Leimaan itseni sisään, siirryn pukuhuoneen puhtaalle puolelle, jossa riisun siviilivaatteeni, ja vaihdan pukkarin likaisella puolella työvaatteet päälle.

SIIRRYN keittiöön, otan jääkaapista ison kulhollisen silakoita, punnitsen ja jaan ne neljään kulhoon. Hoidossa on viisi harmaahylkeen poikasta eli kuuttia, joiden tulee saada päivän ensimmäinen kala-ateria. Syystä tai toisesta nälkiintyneitä, huonoon jamaan päätyneitä kuutteja tulee meille joka kevät, ja hoidossamme tärkein tavoite on saada ne syömään itsenäisesti sekä kuollutta että elävää kalaa.

Kun kala alkaa maistua, on loppu silkkaa lihotusta, ja kesäkuussa kuutit pääsevät takaisin Itämereen. Viides kuuttimme ei vielä ole oppinut syömään silakkaa, minkä takia se pitää yhä pakkoruokkia, eli sille letkutetaan kalamössöä ruokatorven kautta suoraan mahalaukkuun. Seuraavaksi valmistankin kalamössön, silakasta sekin, ja samoihin aikoihin kollegani Carina saapuu töihin. Aloitamme yhdessä kuuttien ruokinnan ja vaihdamme samalla vedet niiden altaisiin.

KUUTTIEN ruokinnan jälkeen käymme tarkistamassa muiden eläinten kunnon. Tällä hetkellä on yllättävän vähän potilaita, vaikka on jo huhtikuu; kuuttien lisäksi vain kaksi kesken talven horroksen herännyttä siiliä, mahastaan kaljuuntunut pohjanlepakko, ja

ikkunaan törmäilleet mustarastas ja helmipöllö. Kymmenen potilasta samaan aikaan hoidossa on erittäin vähän, tänä vuonna kevät on tullut hitaasti.

KIIREISIMPÄNÄ aikana eläimiä voi olla Villieläinsairaalassa kolminumeroinen määrä. Viime heinäkuussa taisi eräänä päivänä olla hoidossa 205 eläintä, joista valtaosa oli pesästä pudonneita tervapääskyn poikasia.

Kiireaikaan, eli huhtikuusta syyskuun loppupuolelle, työvuorossa on huomattavasti enemmän hoitajia kuin talvella, jolloin riittää vain yksi, ja työtä tehdään sekä aamu- että iltavuoroissa. Lisäksi vapaaehtoisia on viime vuosina

ollut suurena apuna, etenkin tervapääskyn poikasten syöttämisessä.

Takaisin luontoon

KORKEASAAREN Villieläinsairaala on Suomen suurin luonnonvaraisten eläinten hoitopaikka. Villieläinsairaala ottaa vastaan kaikkia maamme luonnonvaraisia eläinlajeja. Jokaisen eläinyksilön kohdalla tavoitteena on eläinsuojelulakia noudattaen kuntouttaa se niin, että se voidaan palauttaa takaisin luontoon.

Laki kieltää villieläimen jäämisen pysyvään hoitoon eli lemmikiksi. Jokaisen hoitoon tuotavan eläimen kohdalla on punnittava sitä, onko mahdollista kuntouttaa eläin niin, että se voi itsenäisesti pärjätä luonnossa. Lentokyvyttömäksi loukkaantuneen linnun palauttaminen luontoon olisi heitteillejättö. Tuollaisessa tilanteessa lopetuspiikki on ainoa oikea hoitotoimenpide.

VALTAOSA hoitoon tuotavista eläimistä tulee pääkaupunkiseudulta, ja useat avun tarpeessa olevista eläimistä päätyvät hoitoon ihmisen toiminnan seurauksena, joko suoraan, esimerkiksi törmättyään autoon tai ikkunaan, tai välillisesti, kuten vapaana kulkevan kissan tai koiran vahingoittamana.

TEKSTI: VILLE VEPSÄLÄINEN KIRJOITTAJA ON KUMPULASSA ASUVA BIOLOGI

Kiireisimpänä aikana eläimiä voi olla Villieläinsairaalassa kolminumeroinen määrä.

Mikäli ihminen saa kiinni täysikasvuisen villieläimen, siinä on jotain pahasti vialla. Monilla hoitoon tuoduilla linnuilla on siipi tai jalka poikki. Täysikasvuisten lisäksi hoitoon tuodaan paljon poikasia ja pentuja, jotka jostain syystä ovat jääneet orvoiksi.

VUONNA 2022 Villieläinsairaalassa oli hoidossa 1380 eläintä. Potilaista n. 75 % oli lintuja ja n. 25 % nisäkkäitä. Lisäksi hoitoon tuotiin yksi rantakäärme ja yksi rupikonna.

Hoitoon tuoduista eläimistä osa oli niin huonossa kunnossa, että ne joko jouduttiin lopettamaan heti sisäänottotarkastuksen yhteydessä tai ensimmäisen vuorokauden sisällä, tai ne kuolivat ensimmäisen vuorokauden aikana. Näin ollen varsinaiseen hoitoon päätyi 740 yksilöä, joista yli puolet kun-

toutui niin hyvin, että ne pystyttiin palauttamaan luontoon. Tulos on erittäin hyvä.

Linnuista runsaslukuisin oli kalalokki (155 yksilöä), ja seuraavaksi runsaslukuisin tervapääsky (88). Nisäkkäistä eniten hoitoon päätyi oravia (141) ja siilejä (111). Vuoden 2022 todelliset yllätykset olivat tammikuussa Helsingin keskustasta hoitoon päätynyt metsäpeura, joka kesällä pääsi osana Metsäpeura LIFE -hanketta luontoon, sekä paljon mediahuomiota saanut heinäkuinen mursu, joka menehtyi matkalla Kotkasta Villieläinsairaalaan. Muista harvoin hoitoon päätyvistä lajeista mainittakoon vaikkapa yksittäiset kaulushaikara, luhtakana, mehiläishaukka, kimolepakko ja mäyrä.

TAMMIKUUSSA 2021 Suomeen rantautunutta lintuinfluenssaa on

"

Lentokyvyttömäksi loukkaantuneen linnun palauttaminen luontoon olisi heitteillejättö.

VILLE VEPSÄLÄINEN (OIK.) JA HUUHKAJA. KUVA: VILLE VEPSÄLÄISEN KOTIALBUMI.

yhä, ja tauti vaikuttaa paljon Villieläinsairaalan hoitokäytäntöihin (suojautuminen ja muut varotoimenpiteet). Muitakin tauteja on huomioitava hygienia- ja hoitokäytännöissä, esim. oravissa esiintyvä kryptosporidioosi sekä siilien salmonella.

Suojelu- ja tutkimustyö

LUONNONVARAISTEN eläinten hoidon ja neuvoja kaipaavien ihmisten opastuksen rinnalla Villieläinsairaalalla on aktiivinen rooli myös suojelu- ja tutkimustyössä.

Vuonna 2022 kerättiin aineistoa eläinten stressitutkimukseen, sekä siilitutkimuksiin. Korkeasaari on mukana WWF:n organisoimissa öljyntorjuntaharjoituksissa, ja Villieläinsairaalan hoitotyössä kerättyä tietoa ja kokemusta hyödynnetään öljyntorjuntaan osallistuvien vapaaehtoisten koulutuksessa.

TAKAISIN huhtikuiseen aamuun Villieläinsairaalassa. Olen biologi ja Korkeasaaren kuraattori, eikä

eläinten hoito ole säännöllinen työtehtäväni, vaan tuuraan silloin tällöin poissaolojen sattuessa. Osaan hoitaa eläimiä myös eläintarhan puolella Africasia -talossa.

Meitä kuraattoreja on Korkeasaaressa kolme, ja työmme on hyvin monipuolista. Olen Villieläinsairaalan ja Trooppisten talojen eläintenhoitajien lähiesihenkilö, myös eläinlajit ja -yksilöt noissa työpisteissä ovat vastuullani.

Tärkeä osa työstä on pitää huolta eläintenhoitajien hyvinvoinnista, jotta he mahdollisimman hyvin voivat huolehtia hoitamistaan eläimistä. Kuraattorien työhön kuuluu myös lajistosuunnittelua, kansainvälistä yhteistyötä, suojeluohjelmissa mukana oloa, eläintarhaeläinten luontoonpalautusprojekteja (metsäpeurat, mongolianvillihevoset ja partakorppikotkat), median kanssa työskentelyä (mm. Neloselta syksyllä tullut Korkeasaari-sarja), tutkimusyhteistyötä, sekä eläinten tarhatilojen suunnittelua.

Kuudes sukupuutto

IDEAALIMAAILMASSA emme eläisi kuudetta sukupuuttoaaltoa, jossa lajeja kuolee jatkuvasti sukupuuttoon ja niiden elinympäristöt tuhoutuvat. Sellaisessa utopiassa eläintarhojen olemassaololle ei olisi oikeutusta. Todellisuus on kuitenkin karu, ja ilmastonmuutos entisestään nopeuttaa luonto- ja lajikatoa.

Vastuullisesti toimivia eläintarhoja tarvitaan yhä kipeämmin. Useita lajeja, jopa sukupuuttoon kuolleita (esim. visentti), on palautettu luontoon eläintarhojen ansiosta. Omassa työssäni tunnen vahvasti, että olemme vastuussa hoidossamme olevista eläimistä, sekä eläintarhassa että Villieläinsairaalassa.

Haluan entisestään kehittää sitä, että kaikessa hoidossa Korkeasaaressa eläinten hyvinvointi on keskiössä ja varmistaa, että toiminta perustuu mahdollisimman paljon tutkittuun tietoon ja eettisiin hoitokäytäntöihin.

Tutustu Korkeasaaren tekemään suojelutyöhön sekä villieläinsairaalaan:

korkeasaari.fi/suojelutyo korkeasaari.fi/villielainsairaala

Vanhankaupunginkosken pato

kiistojen kohteena

Helsingin historiallinen koskialue on jälleen uhattuna. Kaupunkiympäristölautakunta tilasi Vanhankaupunginkosken padon purkamisesta teknistaloudellisen selvityksen Sitowise Oy:ltä. Padon purkamista on esitetty luonnonsuojelun nimissä siksi, että vaelluskalojen nousu yläjuoksulle helpottuisi. Purkamisen kannattajissa on myös useita aktiivisia kalastajia, jotka toivovat kaupunkialueelle parempia kalastusalueita.

PADON kohtalosta käydään ajoittain kiivastakin väittelyä somessa. Uusi selvitys on tuonut teknistä lisätietoa eri ratkaisumalleista ja niiden riskeistä, mutta valitettavasti ei riittävää kuvaa tai arviota ratkaisumallien kustannuksista. Uusi selvitys osoittaa, että purkamista kannattavien alkuperäinen ajatus padon osittaisesta purkamisesta ei ole toteuttamiskelpoinen.

1800-luvulla rakennettu länsihaaran pato on rakenteeltaan holvimainen ja pysyy paikoillaan veden paineen avulla. Raportti vahvistaa aiempien tutkimusten päätelmän. Jos osa padosta purettaisiin, koko rakennelman vakaus kärsisi ja vesi laskisi yli 10 km matkalta aiheuttaen vahinkoa ympäristölle ja rakennuskannalle.

PADON purkua kannattavat ovat myös verranneet Vanhankaupunginkosken tilannetta aiemmin tehtyihin pienten paikallisten koskien ennallistamisiin esim. Tikkurilankoskella. Vertaus kuitenkin ontuu, sillä koskien rakenteet näillä paikoilla ovat täysin erilaisia kuin Vanhankaupungin koskessa.

Suistossaan Vantaanjoki jakautuu kahteen haaraan, joista itähaarassa on 1990-luvulla rakennetut kalaportaat. Joen länsihaara on padottu ja päätyy Vanhankaupunginkoskeen. Rannalla oleva museovoimala tuotti sähköä vielä 2000-luvulla, ja länsihaaran toisella rannalla olevat vedenpuhdistamot muistuttavat ajasta, jolloin siellä puhdistettiin joen vettä Helsingin juomavedeksi.

Itähaaran portaita pitkin meri-

taimen nousee koskessa ja saukko voi kalastella rakennetuilla lampareilla. Kalaportaiden ansiosta taimenten kutua voi tarkastella vaikkapa Longinojalla tai muissa lähialueiden puroissa. Lisäkunnostuksesta on laadittu ja hyväksytty suunnitelma, jonka avulla parannetaan vaelluskalojen nousumahdollisuuksia rikkomatta ainutlaatuista aluetta.

KOSKA pelkkä purku johtaisi vedenpinnan hallitsemattomaan laskuun, purkamisen kannattajat ehdottavat joen pohjaan rakennettavia pohjapatoja veden määrän säätelemiseksi. Näihin ratkaisuihin liittyy useita merkittäviä riskejä. Nyt valmistunut selvitys lähtee siitä, että hanke vaatii lisätutkimuksia, padon purkamisen lisäksi sen pohjalla olevan kallion räjäyttämistä ja kokonaan uuden nykyistä

huomattavasti loivemman koskialueen rakentamista. Kokonaisuuden kustannuksia ei osata arvioida. Jos niitä verrataan pienempien koskien muutoskuluihin voi hinta seurannaisvaikutuksineen pyöriä kymmenessä miljoonassa tai sen ylikin.

Herää myös kysymys, kuinka ekologisesta tai ennallistavasta toiminnasta tässä uuden kosken rakentamisessa on kysymys? Pohjapatojen rakentamiseen kuljetettaisiin yli 1100 autokuormallista kiviainesta, saastunutta mutaa kosken alueelta olisi poistettava merkittäviä määriä, rantatörmiä olisi muokattava ja mahdollisesti jopa Lahdentien rakenteita vahvistettava.

Kyse ei siis ole ”luonnontilan palauttamisesta”, vaan aivan uudentyyppisen kosken rakentamisesta. Länsihaara on luonnostaan jyrkkä ja vaatii mittavia rakennustoimia ennen kuin siitä saadaan kaloille soveltuva nousuväylä.

VANHANKAUPUNGINKOSKEN ainutlaatuinen kokonaisuus yhdistää Helsingin ja koko Suomen teollisen historian alkuvaiheita. Pato koskineen on erottamaton osa kokonaisuutta. Kuninkaankartanon saari ja kosken alue ovat tärkeitä virkistysalueita ja retkipaikkoja kaupunkilaisille. Kun valtionjohtoa myöten meitä neuvotaan nyt säästämään ja tinkimään vähän kaikesta, valitaan halvempi vaihtoehto kalojen olojen parantamiseksi ja korjataan itähaaran kalaportaat. Annetaan ikivanhan länsihaaran kosken kuohua rauhassa.

TEKSTI JA KUVA: RIITTA NIEMINEN

Kirppispäivä ja Kumpulajuoksu, varmat kesän merkit!

AUTOLIIKENTEELTÄ suljettu Limingantie avautuu kirppiskaduksi lauantaina 27.5. klo 10, ja samaan aikaan maauimalan parkkikselta starttaa Kumpulajuoksu.

Yli kilometrin mittaiseksi laajentunut kirppisalue jatkuu nyt viime kevään

Kyläjuhlien tapaan Limingantien alusta Aavasaksantien kulmaan (Limingantie 92) asti. Tälle matkalle mahtuu löytöjä!

Kylätilayhdistys pitää kahvilaa Kylätilan edessä, ja asioimalla siinä tuet samalla asukastalomme monipuolista toimintaa. Tervetuloa herkuttelemaan!

Oma myyntipöytä mukaan ja homma on siinä!

Asukkaille:

LIMINGANTIE suljetaan julkiselta autoliikenteeltä klo 8–18 väliseksi ajaksi Helsingin kaupungin luvalla (Kättäriltä Aavasaksantielle). Omat autot pyydetään siirtämään Limiksen varrelta muualle parkkiin lauantaiaamuun klo 8 mennessä.

• Kirppispöydät sijoitetaan tien laitoihin niin, että hälytysajoneuvot pääsevät tarvittaessa ajamaan läpi. 3 x 3-metrin telttakatos on liian suuri kummallekaan puolen tietä sijoitettavaksi, niitä ei voi käyttää.

• Kahviota omalla pihallaan pitävien ei tarvitse ilmoittaa myyntipaikkaa ja -tuotteita Ympäristökeskukseen.

• Asukkaat voivat halutessaan järjestää myös ohjelmaa Limiksen varrelle. Katusoittajat ja akustiset ryhmät ovat enemmän kuin tervetulleita elävöittämään kilometrin kirppistä!

• Etukäteen ei tarvitse varata paikkoja Limingantieltä, niitä löytyy kyllä kaikille Kumpulan asukkaille. Oma myyntipöytä mukaan ja homma on siinä!

• Kumpula-Toukola Kylätilayhdistys kerää päivän aikana 10 euron pöytämaksun myyntipöytää pitäviltä.

Huom! Kirpputorialue on varattu ainoastaan Kumpulan asukkaille; myyntipaikkoja ei ole muualta tuleville eikä ammattimaisille myyjille. Tämän lisäksi kaupunki on asettanut ehdoksi, että kaiken myytävän tavaran pitää olla käytettyä kirppistavaraa tai omatekoisia käsitöitä.

Aloita päiväsi Kumpulajuoksulla klo 10!

Lähtö ja maali ovat maauimalan parkkiksella Allastiellä, ja reitti kulkee Kumpulan ympäri.

Voit kilpailla tai reippailla seuraavasti:

Miehet, kilpasarja, 5 km Naiset, kilpasarja, 5 km Lapset, alle 13-vuotiaat, kilpasarja, 2,5 km Reippailusarja, 2,5 km Osallistua voi vaikka lastenvaunujen tai lemmikinkin kanssa! Osallistumismaksu 10 euroa maksetaan paikan päällä (mieluiten MobilePay, myös käteinen käy). Lapset ja lemmikit ilmaiseksi.

• Ilmoittautumiset uimalan parkkiksella klo 9–9.40.

• Palkintojenjako maalialueella heti kilpailun jälkeen klo 11.

Kumpulan maauimala on 27.5. auki, jos haluat pulahtaa virkistävään veteen juoksun jälkeen!

Asukkaat voivat järjestää myös ohjelmaa Limiksen varrelle.

Mikon kesämusakerhot 25.5.-15.6.

TOUKO-kesäkuussa Kumpulan Kylätilassa soitellaan muusikko Mikko

Tohkasen johdolla rockia, poppia ja kaikenlaista muutakin musiikkia. Mikko on Kylätilan pitkäaikainen bändikerho- ja -leiriohjaaja.

Kerhokertoja on yhteensä neljä ja harjoitukset pidetään ajalla 31.5.-21.6. keskiviikkoiltaisin ja 25.5.-15.6. torstai-iltaisin klo 17-18.30 ja klo 18.30-20.

Kerhoja on kolmenlaisia:

1. Bändikerho

BÄNDIKERHOISSA harjoitellaan bändisoittoa ja soitettavat kappaleet valitaan yhdessä ryhmän kanssa. Voit halutessasi laulaa tai soittaa yhtä tai useampaa soitinta. Ryhmän koko on noin 5-6 soittajaa. Kerho sopii niin aloittelijoille kuin edistyneemmillekin soittajille.

RUMMUT edellä pop-musiikkiinkurssilla tutustutaan pääasiassa rumpujen soittoon. Harjoitellaan yleisimpiä erilaisten pop-musiikin tyylilajien komppeja ja fillejä ja kokeillaan niitä käytännössä myös bändin kanssa.

Tähän kerhoon voivat osallistua niin aloittelijat kuin vähän enemmänkin soittaneet. On myös eduksi, jos olet soittanut jotakin muuta instrumenttia aikaisemmin. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä.

tämättä olla valmiina, mutta apua niistä on.

Kun ilmoittaudut bändikerhoon, kerro, mitä soittimia haluaisit kerhossa soittaa. Kerro myös, jos joku kerhoajoista ei ehdottomasti sovi sinulle.

Kerhot hinnoitellaan vasta, kun kerhon osallistujamäärä on selvillä. Hinta tulee olemaan noin 70 euroa.

Ilmoittautumiset kylatila@kolumbus.fi mahdollisimman pian!

KOOSTETAAN kerholaisten teksti-, melodia- ja sointukulkuideoista oma kappale. Sovitetaan ja harjoitellaan kappale ja pyritään myös taltioimaan se. Neljän kerran aikana pyritään saamaan valmiiksi 1-2 kappaletta. Omia valmiita ideoita ei tarvitse vält-

2. Oletko aina halunnut kokeilla rumpujen soittoa?

3. Tehdään biisi

KUVA: KYLÄTILAN ARKISTOT

Kesäkuvis!

Kesäkuvis järjestetään Kumpulan kylätilassa 7-12 vuotiaille ajalla 31.7.-4.8.2023

Jos sinun lapsellasi ei ole tekemistä, ja hän on kiinnostunut piirtämisestä, maalaamisesta, rakentelusta ja muovailusta, tässä voisi olla mukavaa toimintaa!

ma-pe 10-14 (4h/pvä), omat eväät. Hinta: 150 € sis. materiaalit.

Ilmoittautumiset: kylatila@kolumbus.fi

Ohjaaja: Henna Pohjola Kuvataiteen maisteri (KuM)/ Graafinen suunnittelija (AMK)

Kumpulanpuron kunnostus

KUMPULANPUROA kunnostetaan, hienoa! Tilapäinen pato pitää puroveden poissa uomasta, jolloin uomaa voi kunnostaa.

Vettä voi myös pumpata työstettävän kohdan ohi, kuten oheisessa kuvassa.

SAMALLA menetelmällä pääsisi puhdistamaan puron lampien (hulevesialtaiden) pohjat, joihin on kertynyt vuosien ajan Pasilan kaatopaikan jätteitä ja myrkkyjä. Se ei kuulu suunnitelmaan, mutta nyt se olisi käytännöllistä tehdä. Koneet ovat paikalla ja puistoa myllärään muutenkin.

Pasilasta tulevat vedet ohjataan nykyään viemäriin ja Viikin puhdistamolle.

TEKSTI JA KUVA: EEVA-LIISA BROMAN

Alkoholismista kohti kohtuullisuutta

Voiko alkoholiongelmainen totutella kohtuukäyttäjäksi vai onko ainoa vaihtoehto pidättäytyä alkoholista kokonaan? Kumpulassa asuva kirjailija Leena Valmu kokeili vuoden ajan, miten häneltä onnistuisi kohtuukäyttö, ja seurasi päiväkirjamuotoisessa blogissaan onnistumisiaan ja epäonnistumisiaan. Nyt hän on julkaissut kokemuksensa kirjana Ulos baarikaapista (Docendo, 2023).

JOHTOTEHTÄVISSÄ toimiva ja sosiaalinen Leena Valmu joutui toteamaan, että hän juo liikaa. Samaa mieltä oli myös aviomies, joka huomautteli vaimonsa juomisesta useasti. Syitä ja selityksiä juomiselle Leena Valmun oli helppo löytää. Työ kansainvälisen terveysteknologian yrityksessä oli haastavaa. Työtä, matkoja ja edustamista oli paljon. Lapset olivat aikuistumassa ja muuttamassa pois kotoa. Ystäviäkin oli paljon, ja yhteisiin tapaamisiin ja juhliin kuului aina alkoholi. Myös hänen rakas harrastuksensa, nuortenkirjojen kirjoittaminen, oli muuttunut stressaavaksi suorittamiseksi. Alkoholi rentoutti ja helpotti oloa.

Viiniä kului. Ensin muutamana iltana viikossa, sitten jokaisena iltana. Vähitellen illassa ei riittänyt yksi pullollinen ja keittiössä sai va-

kipaikan viinitonkka, jonka Valmu kuvaa kirjassaan olevan ”jokaiselle alkoholiongelmaiselle yhtä aikaa paras ystävä ja olkapäällä istuva piru”.

VALMU kuvaa itseään toimintakykyiseksi ongelmajuojaksi. Hän hoiti työnsä eikä koskaan ollut poissa krapulan takia. Autoa hän ei koskaan ajanut päihtyneenä, mitä nyt kerran kaatui polkupyörällä ojaan hauskoista illanistujaisista tullessaan. Niinpä työterveyshoitajat, -psykologit ja lääkärit eivät ottaneet vakavasti hänen huoltaan liiallisesta alkoholin käytöstä.

Niinpä Valmu päätti tehdä itse itselleen ohjelman. Hän on tohtoriksi väitellyt biotieteilijä, joten hänellä oli tietoa alkoholin ominaisuuksista ja vaikutuksista. Siitä ei kuitenkaan ollut apua, kun

lentokentän loungessa oli ilmainen alkoholitarjoilu ja kun ahdistukseen tai yksinäisyyteen oli tottunut juomaan lasillisen, itse asiassa monta lasillista valkoviiniä. Päättäväisyydestä ja systemaattisuudesta sen sijaan oli apua.

LIIKE-ELÄMÄN vuodenkierrosta tuttuun tapaan Leena Valmun kohtuullistamisvuosi jakautui neljään kvartaaliin. Täyttä raittiutta hän ei tavoitellut, koska ei ole ”ääripäiden ihminen” ja ”kaikenlainen fanaattisuus nostaa hänen karvansa pystyyn”, kuten hän kirjassaan itseään kuvaa.

Ensimmäisessä kvartaalissa alkoholia ei saanut nauttia pisaraakaan. Seuraavassa eli toisessa kvartaalissa alkoholin käytön määrä oli kuukaudessa 10 annosta eikä yksin juomista tai vahvaa viinaa sallittu.

Kolmannessa kvartaalissa kuukausiannosten maksimi oli 20 ja yksin juominen sallittiin matkoilla. Neljännessä eli viimeisessä kvartaalissa ei ollut rajoituksia, mutta Leena Valmu seurasi yhä tarkasti viikoittaista alkoholin kulutusta.

BLOGISSA ja nyt kirjassa hän kirjaa tarkasti päivittäiset alkoholiannosten määrät, korvaavat nautinnontuottajat, jos niitä on, sekä oman olotilansa. Sujuvakynäisenä kirjailijana hän pohtii monipuolisesti alkoholin roolia yhteiskunnassa ja omassa elämässään sekä vaihtoehtojaan ja syitä juomiseen.

Helppoa kohtuullistaminen ei ole. Olotilaksi kirjautuu usein jokin negatiivinen maininta: apea, pettynyt, yksinäinen. Mutta positiivisiakin päiviä on.

BLOGIAAN Leena Valmu julkaisi nimettömänä, ja pitkään hän salasi muilta kuin perheeltään sen, että pyrki kohtuullistamaan juomistaan. Kirjan nimi Ulos baarikaapista on osuva. Omasta ongelmastaan muille kertominen ja alkoholittoman vaihtoehdon avoimesti valitseminen on osa alkoholista irtautumisprosessia.

Leena Valmu kirjoittaa avoimesti ja rehellisesti kokeilustaan eikä peittele vaikeuksia tai retkahduksia, mutta hän ei myöskään dramatisoi tilannettaan. Kirjaa voi suositella kaikille, jotka pohtivat omaa tai läheistensä alkoholinkäyttöä. Se tarjoaa oivalluksia ja eväitä itsetuntemukseen niillekin, jotka ovat onnistuneet pysymään kohtuukäyttäjinä.

LEENA Valmun haastattelu ja hänen viimeisimmän nuortenkirjansa Osaston tähti arvio oli Kumpostin numerossa 3/2022.

Kirjaa voi suositella kaikille, jotka pohtivat omaa tai läheistensä alkoholinkäyttöä.

LEENA VALMU KIRJANSA JULKAISUJUHLASSA OODISSA MAALISKUUSSA 2023. KUVA: AIRI VILHUNEN

Kumpulan keitaan kuulumiset

Vuosia Kumpulassa asuneet Sonja Surakka ja Mari Bisi ovat Kumpulan keitaan työpari. Keitaasta, Intiankatu 28, saa monenlaista ompelutyötä ja klassista hierontaa.

TEKSTI: RIITTA TIAINEN

KUVAT: SONJA SURAKKA

Klassinen hieronta sopii meille kaikille

ME kumpulalaiset ja lähialueiden asukkaat olemme hieroja Sonja Surakan tärkeä asiakasryhmä. Matka kotiin Kumpulan Keitaasta on lyhyt, sinne on helppo siirtyä nauttimaan rentouttavan hieronnan jälkituntemuksista. Sonja korostaa, että klassinen hieronta sopii kaikille. Klassisen hieronnan yksi kohderyhmä on niska- ja hartiaseudun vaivoista kärsivät istumatyöntekijät. Sonjan hierontapöydällä, plintillä jutellaan hieronnan

lomassa ihmisen hyvinvoinnin kokonaisuudesta. Asiakkaille tarjotaan ohjausta, kannustusta ja vinkkejä terveellisiin elämäntapoihin sekä ohjeita mm ryhdin korjaamiseen.

KUN kysyin työn fyysisestä rasittavuudesta, Sonja kuvaa hierontaa tekniikkalajina. Ammattilaisena hän hallitsee tekniikat ja puhuukin mieluimmin työstään ihmisen kohtaamisena. Hän kohtaa asiakkaan rauhallisesti ja yksilöllisesti, kuunnellen. Erityisosaamisenaan Sonja mainitsee kivunhoidon.

HIEROJAKSI valmistumisen 2016 jälkeen Sonja työskenteli kolme vuotta Kumpulan maauimalassa ja nyt Kumpulan Keitaassa tiistaista perjantaihin. Korona-ajan hiljaisuuden jälkeen hieronnan kysyntä on vilkastunut.

SONJAN kiinnostuksen kohde on silkkikukat. Toiminimensä kautta hän järjestää silkkikukkakursseja, esimerkkinä hiuspantakukkakurssi. Tieto silkkikukkakursseista leviää puskaradion kautta ja Facebookissa. Silkkikukkia on myynnissä Kumpulan Keitaassa.

KUMPULAN KEITAAN HARMONISTA TUNNELMAA.

Eläkeläisen unelmatyö

ME kumpulalaiset muodostamme

Mari Bisillekin tärkeän asiakaskunnan. Eniten kysyntää on tällä hetkellä korjausompeluun, housun lahkeiden lyhennyksiin, vetoketjujen uusimisiin ja vanhojen vaatteiden tuunaukseen. Mari arvostaa kierrätystä ja mielellään väljentää, miksei kavennakin vanhoja vaatteita. Osin häntä työllistävät entiset asiakkaat tv:n ja teatterin kentillä.

MARI tunnustaa tekevänsä eläkeläisen unelmatyötä, ilman kiirettä ja paineita valoisassa Kumpulan Keitaassa muutaman päivän viikossa. Tilauskirjat ovat täyttyneet uusista asiakkaista ja monet ovat tulleet kiittämään värikkään ompelimon ilmaantumista Intiankadun palvelukokonaisuuteen. Mari ompelee mielellään afrikkalaisista puuvillakankaista tyynyjä, peittoja, verhoja, mekkoja, pöytäliinoja ja silkkisiä aamutakkeja. On hän tehnyt silkkipeiton vastasyntyneellekin. Haastavin työ nyt on tulppaaninmuotoisen mekon kaavoitus.

Sonjalle voi varata hieronta-ajan helposti Timma-varausjärjestelmän kautta tai numerosta 050 4680877.

Marin tavoittaa puhelinnumerosta 040 1958899.

MARI BISI TEKEE KUMPULAN KEITAALLA OMPELUTÖITÄ.

SONJAN HIERONTAPISTEELLÄ RENTOUTUU TAKUUVARMASTI.

Pakarin tulevaisuus

Sunnuntain vastaisena yönä 26. helmikuuta Jyrängöntie 1:ssä oli tulipalo, joka vaurioitti pahoin Kumpulan kartanon 180-vuotiasta kivistä pakari(leipomo)- ja renkituparakennusta. Kaupunki oli vuokrannut pitkään käyttämättömänä olleen, huonokuntoisen rakennuksen rekisteröimättömälle yhdistykselle nuorten kulttuurikeskukseksi, ja siellä järjestettiin konsertteja ja muuta päihteetöntä toimintaa. Yhdistys menetti palossa irtainta omaisuutta kuten soittimia ja kirjoja, mutta henkilövahinkoja ei onneksi tullut. Poliisi ei löytänyt viitteitä tuhopoltosta - eikä toisaalta pystynyt sitä poissulkemaankaan. Pelastuslaitos päätti, että tulipalo ei ylittänyt tutkimuskynnystä, joten syttymissyy jää mysteeriksi.

KAUPUNKI tekee paraikaa rakennetutkimusta pakarista, jotta suojellun rakennuksen jatkosta voidaan päättää. Tutkimuksen ja asiantuntijalausuntojen perusteella hallinto tehnee rakennuslautakunnalle esityksen talon kohtalosta: puretaanko vai kunnostetaanko.

KUNNOSTAMISEN puolesta puhuu kauniin suojellun rakennuksen näkyvä sijainti Vallilanlaakson pohjoisrinteellä osana kulttuurihistoriallisesti arvokasta kartanomiljöötä. Pakari on rakennettu 1840-luvulla. Helsingissä on enää jäljellä vain 91 ennen vuotta 1850 valmistunutta taloa - alle kaksi promillea kaikista rakennuksista. Rakentamisajan tapaan pakari on hyvin vankkarakenteinen ja asiantuntijoiden mukaan rakennuksen korjaaminen on mahdollista.

JOS pakari kuitenkin päätetään purkaa, siihen vaikuttanee korjaamisen kalleus, määrärahojen puute ja sopivan käyttötarkoituksen löytäminen. Hintaa voitaisiin madaltaa esimerkiksi tekemällä suunnittelu- ja korjaustyö eri oppilaitosten oppilastöinä. Näin harvinaiseen tilaisuuteen varmasti tartuttaisiin.

MÄÄRÄRAHOJEN puute on vaikeampi ongelma. Helsingiltä puut-

tuvat linjaukset, miten menetellä vanhojen, kaupungin haltuun joutuneiden talojen kanssa. Niitä seisoo tyhjillään rapistumassa kymmeniä eri puolilla kaupunkia. Kumpulassa on myös toinen esimerkki, Villa Novilla. Kolmas, Kumpulan kartanon torppa, paloi tuhopolton seurauksena jo 1980-luvulla. "Antaa tulipalojen ratkaista asia" on arvoton tapa kohdella kulttuuriperintöämme. Suojelumerkintä asemakaavassa ei riitä suojeluksi.

KUMPULAN kartanossa toimii nyt Kasvitieteellinen puutarha. Pakari sopisi erinomaisesti puutarhaa täydentäväksi kahvilaksi.

Koska se sijaitsee puutarhan aitojen ulkopuolella, kahvila voisi toimia ympäri vuoden, mikä vahvistaisi

TEKSTI JA KUVA: EEVA-LIISA BROMAN

KUMPULAN KARTANON VANHA PAKARI JA RENKITUPA PALON JÄLKEEN.

" Pakari sopisi puutarhaa täydentäväksi kahvilaksi.

toiminnan kannattavuutta. Puutarhalla on ollut vaikeuksia ylläpitää suosittua kesäkahvilaa määräykset täyttävän kahvilakeittiön puuttumisen vuoksi Nyt sellaisen saisi kunnostettuun pakariin. Viereistä Jyrängöntietä kulkevat kaikki kasvitieteellisen puutarhan vierailijat sekä lukemattomat

ulkoilijat. Kaupungin tiivistyessä ympärillä asiakkaiden määrä vain kasvaisi ja Kumpulakin saisi uuden vetonaulan

TIETTÄVÄSTI kaksikin muusikkoryhmää, toinen Kumpulasta, toinen Hermannista, on joskus kysellyt pakarin käyttöä, tulokset-

ta. Kiinnostuneiden tahojen määrää ei kukaan saa tietää, jollei toimeen tartuta. Ja ah, miten ihanan asunnon joku voisi saada pakarista itselleen!

Hyvästi, kesäkahvila Kumpu!

Viisi vuotta Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan yhteydessä toiminut Kesäkahvila Kumpu ei jatka entisenlaista toimintaansa. Miksi, kahvilaa menestyksellä pyörittänyt yrittäjäpariskunta Elina ja Roni?

–LUOMUS ilmoitti meille yllättäen joulukuussa, että meidän sopimustamme ei jatketa. Kahden vuoden sopimuksemme päättyi syksyllä, ja vielä syyskuussa Luomuksesta ilmoitettiin, että heidän puolestaan jatko oli selvä.

Yhteisymmärryksessä selvitettiin keittiötilojen päivittämistä vastaamaan nykytarvetta. Joulukuussa lyhyessä neuvottelussa kerrottiin, että keittiöremontti maksaa 250 000 euroa, eikä yliopistolla ole siihen varaa.

Siitä kahden päivän jälkeen tulleessa viestissä kysyttiin, olimmeko pohtineet asiaa, ja siitä taas kahden päivän jälkeen tuli viesti, jossa kerrottiin, että sopimusta ei jatketa meidän kanssamme, vaan tilalle etsitään toinen yrittäjä. Olimme ehdottaneet konttikeittiötä pihalle, mutta tähän viestiin ei edes vastattu. Emme pysty käsittämään, miksi näin on toimittu.

VUOSI vuodelta suositumman lounaskahvilan avaamista turhaan odottaneet asiakkaat ovat harmissaan ja ihmettelevät myös

sitä, miksi puutarhassa ei ole nyt lainkaan kahvilaa. Miksi ei ole, Helsingin yliopiston alaisen Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen yleisötoiminnan päällikkö Sanna Vuori? –Prosessi ei mennyt kenenkään näkökulmasta niin kuin olisi voinut toivoa. Joulukuussa selvisi, kuinka ison remontin keittiötilat olisivat vaatineet. Kahvilan nykyisen laajuinen toiminta olisi vaatinut kunnon valmistuskeittiön.

Joulukuussa, kun ilmoitimme, ettemme uusi sopimusta aikaisempien yrittäjien kanssa, ajattelimme että ehtisimme hankkia täksi kesäksi uuden yrittäjän, jolla olisi ulkopuolinen valmistuskeittiö. Silloin emme tienneet, että yrittäjien ja tiloja vuokraavan yliopiston tilapalvelun sopimuksessa on kuuden kuukauden irtisanomisaika.

MIKÄ vaikutus kahvilan puuttumisella on Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan, Sanna Vuori? –Meidän intresseissä olisi ollut, että meillä on kahvila tänäkin kesänä. Viime kesänä Kumpulan

kasvitieteellinen puutarha oli toiseksi suosituin Museokortti-kohde. Nyt tulemme tekemään tappiota.

MILLAISEN viestin haluatte lähettää kahvilan asiakkaille, Elina ja Roni? –Olo on enemmän kuin murheellinen, kun tuottava ja toimiva firma nujerrettiin alas. Kaikkia asiakkaita haluamme sydämellisesti kiittää näistä viidestä vuodesta. Muistot tästä yhteisestä matkasta eivät haalistu!

TEKSTI: AIRI VILHUNEN

KUVITUS: MATILDA GRONOW

Martta Kaukonen Kumpulan lukupiirin kirjailijavieraana

MARTTA Kaukonen vieraili Kumpulan lukupiirissä 13.2.2023. Monille meistä lukijoista kirja oli melko hämmentävä kokemus ja sen vuoksi oli kiinnostavaa kuulla kirjailijalta teoksen syntyvaiheista ja saada taustoitusta teemoihin. Keskustelu olikin vilkasta ja Martta Kaukonen osoittautui viehättäväksi haastateltavaksi.

MARTTA Kaukosen kirja Terapiassa esittelee 50-vuotiaan Clarissa-terapeutin (21 vuotta terapeuttina), tämän miehen Pekan, toimittaja Arton (alkoholisti, jonka edesmennyt vaimo Marja oli Arton esihenkilön Irmelin ystävä) ja Iran, pakkomielteisen nuoren

naisen, joka tulee Clarissan vastaanotolle.

KIINNOSTUS psykologiaan ja terapiaan prosessina on peräisin jo nuoruudesta, vaikka Martta päätyikin opiskelemaan kirjallisuustiedettä ja elokuvatutkimusta eikä psykologiaa. Martta kertoi kirjoittaneensa kirjaa kaiken kaikkiaan neljä vuotta päivätyönsä ohella –toki myös taukoja oli. Neljäs vuosi olikin sitten aktiivista kirjoittamisaikaa.

KYSYIMME Martalta, miten hän pääsi päähenkilönsä Iran ajatuksiin. Martta kertoi lukeneensa runsaasti kouluampumisista ja

niiden tutkimuksista, joissa esiin nousevat usein pakkoajatukset ja ahdistuneisuushäiriö. Kirjaa aloittaessaan hänellä oli valmiina alku ja loppu, mutta keskikohta täydentyi vähän kerrassaan kirjoitusprosessissa. Martta sanoi ihailevansa amerikkalaista psykologisen jännityksen mestaria Gillian Flynniä, jonka romaanista Sharp Objects on USA:ssa tehty TV-sarja. Julkkisterapeutti Clarissan hahmon kirjailija kertoikin löytäneensä juuri amerikkalaisista terapiasarjoista. Myös Flynnillä naiset ovat usein pahoja ja kirjoittamisen tyyli samantapainen – runsaasti lyhyitä kappaleita ja aikatason sekä henkilöiden pallottelua.

LUKUPIIRILÄISIÄ JA KIRJAILIJA MARTTA KAUKONEN KYLÄTILASSA HELMIKUUSSA 2023. MARTTA KAUKONEN PÖYDÄN

TAAIMMAISESSA PÄÄSSÄ VASEMMALLA. KUVA: TERHI NIKULAINEN

LUKUPIIRILÄISET pitivätkin kirjan rakennetta nerokkaana. Myös ”epäluotettava kertoja” -ratkaisu sopii erinomaisesti: onhan ihmisen minäkuva usein epärealistinen. Ira on patologinen valehtelija, minkä hän kertoo jo aivan kirjan alussa. Hän on yrittänyt itsemurhaa 14-vuotiaana ja sen jälkeen alkanut helliä ajatusta tappamisesta. Naispuolinen ”sarjamurhaaja” on Iran omastakin mielestä epäuskottava ja sen vuoksi näkymätön ja turvassa paljastumiselta.

KUTEN Clarissan mies Pekka ensimmäisessä puheenvuorossaan toteaa, Clarissa on ”valtakunnan meritoitunein seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan asiantuntija”. Samalla Pekka kuitenkin ennakoi, että kaikki ei ole hyvin eikä heidän liittonsa ole onnellinen. Heidän välissään kummittelevat niin kuollut punkkaripoika Riku kuin myös Pekan syrjähypyt ja hänen ”mustasukkaisuutensa” Clarissan potilaita kohtaan, etenkin yhtä heistä eli Iraa, jota Pekka puhuttelee mielessään Prinsessaksi. Miksi näin on, käy ilmi lopussa.

LÄHES kaikki kirjan henkilöt ovat jollain tavalla haavoittuneita ja heidän elämänsä on täynnä toinen toistaan järkyttävämpiä tapahtumia. Kirjan loppuun Kaukonen on kuitenkin lisännyt pienen toivonpilkahduksen. Hän kertookin suunnittelevansa romaanilleen jatko-osaa, jossa Terapiassa-kirjan lukijat saavat jatkaa osin samojen hahmojen kohtalon seuraamista.

KÄÄNNÖSOIKEUSSOPIMUKSIA

kirjasta on tehty yhteensä 12 kielelle. Ihan viime päivinä ilmestyivät romaanin tanskannos, puolannos ja saksannos. Englanninnos ilmestyy vuoden 2024 keväällä.

MARTTA Kaukonen on Kuopiossa vuonna 1976 syntynyt kirjailija ja elokuvakriitikko. Terapiassa on hänen esikoisromaaninsa. Vuonna 2022 ilmestyi toinen romaani Sinun varjossasi.

KUMPULAN lukupiiri on kaikille avoin lukijoiden keskusteluryhmä, joka kokoontuu jokaisen kuukauden toisena maanantaina klo 19 Kylätilassa. Kokoontumisia on ollut jo vuodesta 2000. Luemme yhteisesti sovitun kirjan ja keskustelemme siitä. Pidämme ”kronikkaa” lukemistamme kirjoista. Kronikkaan voi tutustua osoitteessa kumpula.info (Kumpulan lukupiiri -> Arkisto). Käymme yhdessä teatterissa ja elokuvissa katsomassa lukemistamme kirjoista tehtyjä elokuvia ja dramatisointeja. Iloksemme olemme saaneet usein kirjailijavieraita. Keskustelumme eivät aina rajoitu kirjojen maailmaan, vaan rönsyilevät myös muun elämän alueelle.

Martta Kaukonen Terapiassa WSOY, 2021

Lukupiiriläiset pitivät kirjan rakennetta nerokkaana.

Ompelimo

Tilauksesta Africa prints mekot, tyynyt ym. tuotteet ja aamutakit kierrätetyistä silkkikimonoista.

Kaikenlaista korjausompelua.

Soita ja sovi aika

Mari Bisi 040 1958899

Aitoa Arabiaa

Vuokrataan työtila 48m2 480€/kk Intiankatu 33

• Hyvä ja kuiva työ-/varastotila, jossa lattialämmitys ja wc. Vapaa.

• Koneellinen ilmanvaihto, joka täyttää toimistotilan kuutiomäärät.

• Kolme ikkunaa, kaksi sisäänkäyntiä. Uudet sähköt ja ADSL-yhteys.

• Lämmin talvella, mukavan viileä kesällä. 050 564 1125 / Mika

Tervetuloa

Kumpulan Ärrälle herkuttelemaan!

R-KIOSKI KUMPULA VÄINÖ AUERIN KATU 3

MA-PE 7-21 | LA 8.30-21 | SU 9-21

SUUNNITTELU

KVV TYÖNJOHTO

KORJAUS JA HUOLTO

NOPEA

LUOTETTAVA PÄIVYSTYS 24H

PUH. 020 741 1820