Kumposti 4/2022

Julkaisija: Kumpula-seura ry

Jakelu: Kumpulan ja vanhan Toukolan postiluukkuihin. Kumpostia saa myös mm. Kylätilasta, Kumpulan R-kioskista, Oljenkorresta, Pizzeria Parmesanista, kahvila Frangipanista ja kirjastoista.

Painos: 3000 kpl

Paino: Grano Oy Helsinki Päätoimittaja: Pirjo Alapoti Ulkoasu ja taitto: Matilda Gronow Kannen kuva: Seppo Sarkkinen

Tämän numeron toimituskunnassa lisäksi: Tiina Sillankorva, Anna Kivekäs, Ulla Agopov, Sari Väntänen, Eeva-Liisa Broman, Laura Hänninen, Airi Vilhunen, Marjo Hyötyläinen

Kumposti verkossa: www.issuu.com/kumposti www.facebook.com/kumposti

Kumpostin ilmoitusmyynti: Riitta Tiainen, kumposti.mainokset@gmail.com

Seuraava Kumposti ilmestyy maaliskuussa 2023. Hauskaa vuodenvaihdetta lukijoille!

Jos haluat tarjota juttua tai vinkata aihetta, ota yhteyttä päätoimittajaan tammikuun aikana: pirjoalapoti@gmail.com

Myös palautteen ja kommentit voi osoittaa päätoimittajalle tai Facebookissa toimitukselle (www.facebook.com/kumposti)

Toimituksen osoite: kumposti@yahoo.com c/o Kylätila, Intiankatu 31, 00560 Helsinki

Muutosten keskellä taas

KÄVELLESSÄNI Mäkelänrinteen uimahallista kotiin Vallilanlaakson kautta, virkistyneenä ja kevein askelin, havahduin moottorisahojen räikynään, näin puiden kaatuvan, ja kohta koko sorsalammen rinne oli parturoitu. Puuparat. Uljas uusi pikaraitiotie syntyy kivulla ja säryllä, raa’alla voimalla. Samaan aikaan vastaani ajoi keski-ikäinen nuori mies ja huusi iloisesti kättään heilauttaen: ”Se on rata!” Ilahduin. Maailma muuttuu. Meidän nostalgisten jarruttajien lienee parasta sopeutua, vaikka pitkin hampain.

Eeva-Liisa Broman Isoniitystä kertoo kotikontunsa Vallilanlaakson tilanteesta., Asukkaat eivät saaneet edes pysäkkiä, vain yhdet liikennevalot varsin vauhdikkaasti n. 50 kilometriä tunnissa liikkuvan pikaraitiovaunun menoa hillitsemään. Aiemmin maakuntakaavassa valtakunnallisesti merkittävänä kulttuurimaisemana suojellun Vallilanlaakson luonne muuttuu lopullisesti. Sitä suren ja jään kaipaamaan, mutta toivon että tästä syntyy jotain hyvääkin. Ehkäpä joskus ymmärrän suunnittelijoiden motiivitkin nykyistä paremmin.

KUMPULAN uusi 150 lapselle suunniteltu päiväkoti avattiin elokuussa. Lapsia on nyt runsaat 100, joten on hyvin tilaa temmeltää. Päiväkodin suunnitteli Arkkitehdit Frondelius + Keppo + Salmenperä, laadukkaista suunnitelmistaan tunnettu toimisto. Pyysin Anna Kivekästä, juuri Kumpupilvessä aloittaneen lapsen äitiä kertomaan ensivaikutelmista sekä omasta että lapsensa näkökulmasta. Miltä tuntui muutto pienestä päiväkodista suureen. Päiväkodin henkilökunnasta varhaiskasvattaja Tiina Sillankorva kirjoittaa omista tunnelmistaan ja kokemuksistaan työntekijänä Kumpupilven uusissa, avarissa tiloissa.

SATOJA hylättyjä ja villiintyneitä kissoja liikkuu isoissa laumoissa vailla turvaa maassamme. On kissakriisi. Kumpulan liepeillä asuva eläinlääketieteen tohtori Laura Hänninen kirjoittaa laiminlyötyjen, sairaiden ja vahingoittuneiden kissojen hoidosta kotonaan.

KUMPULAN kuoron koronan takia viivästynyt esitys Hetekoita, lutikoita ja poliitikoita sai viimein ensi-iltansa Karjalatalossa. Ulla Agopov kävi katsomassa esityksen ja kertoo näkemyksensä luovan uurastuksen lopputuloksesta.

LÄHESTYVÄ joulu hiipii mieleen marraskuun pimeydessä heijastimien välähdellessä, pihavalojen kimaltaessa ja kynttilöiden sisällä valaistessa. Maailman ankea tilanne vaatii vastapainoksi paitsi arkisia ja turvallisia puuhia myös kilinöitä, helinöitä, valoa, iloa, joululauluja ja tähtisadetikkuja. Perin kauan sitten pois muuttaneelta naapuriltani pippurisesti maustetun piparitaikinan reseptin. Laiskuuttani en ole viitsinyt sitä enää tehdä. Nyt teen kiusallakin, juhlin leipomalla ja annan makeantulisen tuoksun levitä lännestä itään ja takaisin koko maailmaan joulumieltä levittämään.

RAUHAA, rakkautta ja onnellista joulua! Entistä hauskempaa uutta vuotta!

PIRJO ALAPOTI PÄÄTOIMITTAJA

Kumpupilvessä

Lokakuisena aamuna kellon lähestyessä puoli kahdeksaa aloittelen työpäivääni Limingantielle elokuun lopulla avautuneessa päiväkoti Kumpupilvessä. Väläytän avainta henkilöstön ovelle ja astun porraskäytävään. Hymyilyttää, kun kuulen korvissani lapsiryhmäni päivittäisen lausahduksen: ”Täällä rapussa tuoksuu niin hyvälle, et haluisin jäädä tänne asumaan!” Ja tottahan se on, vastavalmistunut Kumpupilvi tuoksuu puulle, puhtaalle ja vastavalmistuneelle. Huikkaan hyvät huomenet alakerran pienille ja kipuan yläkertaan.

TÄÄLTÄ isoista ikkunoista avautuvat metsäiset ja pientaloalueelle ominaiset maisemat. Ruska heijastaa väri-ilottelunsa päiväkodin sisälle ja päätämmekin Revontuliryhmässäni ottaa tälle päivälle väritutkimuksia. Miten sekoitetaankaan violettia ja muistaako kukaan päävärejä?

Innostunut tunnelma leviää eskarilaisten keskuudessa ja lopuksi pystytetään maalaustelineet ikkunoiden eteen. Vesivärit levittyvät papereille, kun lapset lähtevät rohkeasti tulkitsemaan näkemäänsä. Loputkin työkavereistani saapuvat omiin vuoroihinsa ja Kumpupilven jokaisessa nurkassa tapahtuu. Osa lapsiryhmistä on siirtymässä ulkoiluun, osa jumppasaliin tai omiin pienryhmätiloihinsa. 150 lapselle suunniteltu päiväkoti vaatii toimiakseen tarkkaa suunnittelua, vuorottelua ja yhteen hiileen puhaltamista.

KUMPUPILVEN sisätiloissa katse voi kulkea avointen tilojen ja lasiseinien lävitse tuoden tuntua avaruudesta, mutta tiloja voi myös jakaa väliseinin ja näkymiä toisiin tiloihin rajoittaa sälekaihtimin. Akustiikkaan on kiinnitetty paljon huomiota ja väliovet blokkaavat

"

Kumpupilvi on unelmieni työpaikka.

opettajana muutamalle lapselle jo toisessa polvessa.

Siirtyminen pienestä päiväkodista uuteen ja nykyaikaiseen on ollut suuri muutos jopa tällaiselle varhaiskasvatuksen konkarille. Osa Kumpupilven henkilöstöstä on siirtynyt tänne lakkautetuista Isoniityn, Kumpulan ja Sohvilan päiväkodeista.

ääniä hyvin. Toki yhteistiloissa, kuten eteisessä, nousevat äänet ajoittain koviksi.

KUMPUPILVI on työhistoriassani toinen päiväkoti, jota olen ollut perustamassa. Vastavalmistuneena lastentarhanopettajana (nyk. varhaiskasvatuksen opettaja) saavuin vuonna 1989 Kumpulaan katsomaan Väinö Auerin kadulle valmistumassa ollutta päiväkoti Nurmikkoa, joka on pieni, noin 40 lapsen päiväkoti.

Vuodet Nurmikossa juurruttivat minut Kumpulaan, ja alue on tullut minulle tärkeäksi ja tutuksi. Tunnen Kumpulan leikkialueet, kentät sekä metsät kuin omat taskuni. Kadulla törmään tuttuihin perheisiin vuosien varrelta ja olenpa saanut toimia varhaiskasvatuksen

HELSINGIN Sanomissa (HS 18.10.22) suuresti ihailemani varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kalliala kuvasi Helsingin uusien jättipäiväkotien tilasuunnittelua häkkikanaloiden ja lapsitehtaan risteytyksiksi. Huomasin ärsyyntyväni ja nousevani puolustuskannalle.

Kumpupilvi on suunniteltu niin, että jokaiselle ryhmälle on oma kotipesä ja muita tiloja käytetään vuorotellen. Se, kuinka saamme tilat toimimaan niin, että ne tukevat lasten pitkäkestoisia leikkejä ja tarjoavat mahdollisuuksia ilmiöpohjaiseen työskentelyyn, onkin pitkälti kiinni meistä aikuisista.

Vajaan kahden kuukauden kokemukseni jälkeen sanoisin, että olemme vasta alkutaipaleella, mutta hyvällä sellaisella. Pedagoginen keskustelu, henkilöstömme

TEKSTI: TIINA SILLANKORVA

vankka kokemus ja perheiltä tuleva palaute auttavat meitä luomaan Kumpupilvelle toimintakulttuurin, jossa lapset ja leikin arvostaminen ovat keskiössä.

Uuden rakentamiselle on annettava aikaa. Vuoden päästä olemme kykenevämpiä arvioimaan ensimmäistä toimintavuottamme, mutta sen voi jo nyt todeta, että viihtyvyys ja monimuotoisuus ovat siirtyneet Kumpupilven suunnittelijoiden kynistä toteutukseen erinomaisesti.

Sisustuksessa käytetyt värit ovat kauniita ja harmonisia jättäen tilaa lasten omille tuotoksille. Voi miten

upeilta näyttävätkään aamupäivällä maalatut Ruska-maalaukset ryhmätilamme seinällä! Vaihdan tyytyväisen katseen tiimiparini kanssa, kun huomaamme ryhmämme eskarilaisen jäävän seisomaan maalauksensa eteen ja katsovan sitä ylpeydellä.

KUMPUPILVI on unelmieni työpaikka. Onnittelen itseäni siitä, että olen päässyt jälleen osaksi innostavaa työyhteisöä ja saan työskennellä näin kauniissa rakennuksessa. Omalta osaltani haluan olla jakamassa positiivista kuvaa tästä tärkeästä ammatista nuoril-

le, jotka miettivät uravalintaansa unohtamatta sitä, että päättäjien on kannettava vastuu henkilöstön riittävyydestä ja resursseista, jotka mahdollistavat lapsille hyvän varhaiskasvatuksen sekä esiopetuksen.

TOIVON ja uskon, että kumpulalaiset ottavat päiväkoti Kumpupilven omakseen etenkin, kun myöhemmin osa päiväkodin tiloista avautuu asukkaiden käyttöön. Tervetuloa Kumpupilveen! Täällä ollaan pää pilvissä mutta jalat tukevasti maassa.

VARHAISKASVATUKSEN OPETTAJA TIINA SILLANKORVA PÄIVÄKOTI KUMPUPILVEN PIHALLA. KUVA: NIINA HAKALA

Terveisiä Kumpupilven reunalta

JA KUVAT: ANNA KIVEKÄS

Limingantien äänimaisema on muuttunut. Täällä, missä ennen oli päivisin aivan hiljaista ja sitten rakennusmelua, helisevät nyt lasten leikit. Uuden päiväkodin pihalta kuuluvat iloiset kiljahdukset muistuttavat joka kerta ulos mennessä, että tämä on kuitenkin lasten kaupunki.

KUMPULAN uusi päiväkoti avautui elokuun lopussa, ja ainakin läheisimmin tuntemani asianosainen odotti päivää malttamattomana. Päiväkodin työmaata ihmettelemään oli retkeilty vanhasta päiväkodista pitkin edellistä vuotta, ja pihalla vietetty villejä kesäiltoja kavereiden kanssa. Kouluun lähtevä isosisarus on ollut hieman kateellinenkin: pienempi saa leikkiä siellä kaiket päivät! Ja astua aamuisin ihanaan puuntuoksuiseen eteiseen!

JUURI rakennustöiden alkaessa Kumpulaan muuttaneena tunnen tietenkin asiaan liittyneet jännitteet, ja tuntuisi oudolta tässä kirjoitella ikään kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Silti tyydyn toteamaan, että ne eivät ole tämän jutun aihe. Päiväkoti on rakennettu ja avattu, ja se on lukuisten ihmisten päivien tärkeä kiintopiste. Paikka, jossa tehdään työtä, välitetään, hoivataan, opetetaan ja opitaan; kasvetaan, ihmetellään, ystävystytään ja leikitään. Ja kaikki

nämä elämän tärkeät toimet tuntuvat sujuvan erityisen hyvin sen seinien sisällä ja liepeillä.

TÄMÄ ei ole journalistinen kirjoitelma: ilmaisemani tunnelmat perustuvat ennen kaikkea omiin ja lapseni kokemuksiin, kuin myös naapureiden ja kadun kulkijoiden, sekä kaikenlaiseen päiväkodissa ja sen liepeillä kuulemaani. On mahdollista, todennäköistäkin, että joku toinen kokee asiat ihan toisin. Perheemme kolme lasta ovat kui-

TEKSTI

PÄIVÄKOTI KUMPUPILVEEN TULLAAN KÄVELLEN JA PYÖRÄLLÄ.

tenkin ehtineet tähän mennessä 11 vuoden päiväkotiputken aikana kasvaa viidessä erilaisessa ja eri kokoisessa päiväkodissa, joista pienimmässä lapsia oli nelisenkymmentä ja suurimmassa 230, joten perspektiiviä asiaan kyllä on.

LAPSIA on Kumpupilvessä tällä hetkellä yhdeksässä ryhmässä vähän yli sata, tammikuussa tulee uusia alokkaita ja kevään mittaan täyttyy tuo 150. Alakerran pikkuisten ryhmät on aloitettu pienempinä ja yläkerran isompien ryhmissä on vielä muutamia vapaita paikkoja, jotka ovat kuitenkin täyttymässä. Tila on tarpeeksi pieni, että kaikki lapset on jo oppinut tuntemaan, kertovat työntekijät, mutta tarpeeksi iso, että on voitu rakentaa muun muassa ihana jumppasali. Se, jossa on pikkuinen koripallokori! Ja pikkuiset puolapuut! Se on meille ihan sopiva ja vauvoille myös!

MUUTENKIN toimivista tiloista, hauskasta pihasta, monista uusista kavereista ja uusista ehjistä leluista ja leikkivälineistä iloitsevat niin lapset kuin aikuiset.

HELSINGIN tämänhetkisen päivähoitokriisin keskellä erityisesti lämmittää se, että he, jotka lapsiamme päivästä toiseen kasvattavat ja hoitavat, tuntuvat viihtyvän talossa. Päiväkodin henkilöstötilanne on poikkeuksellisen hyvä, ja se heijastuu suoraan lasten hyvinvointiin ja viihtyvyyteen (myös kokemuksia päinvastaisesta on ehtinyt kertyä!).

KOSKA itse olen kaiken päiväkotimaailmassa näkemäni varhaiskasvattajia ja lapsia uuvuttavan jälkeen aika ihastunut tähän Kumpupilveen, koetin ihan varta vasten löytää myös jotain kriittistä sanottavaa. Pihastahan on puhuttu, ja totta on, että se yksi lasten rakastama rinne saattaa olla talvella liukas. Lapset toisaalta usein hakeutuvat liukkaisiin rinteisiin kaik-

kialla, joten se lienee stressaavinta heistä vastuussa oleville aikuisille. Jos liikaa, asiaan toivottavasti löytyy ratkaisu.

PIHAA on myös pidetty ahtaana, ja onhan se, verrattuna niiden pienten päiväkotien pihoihin, joista Kumpupilveen siirryttiin. Silti, ainakin oman kokemukseni mukaan, lapset leikkivät ja riehuvat iloisina ja kasvavat terveiksi ja tasapainoisiksi myös kantakaupungin päiväkotien pikkuruisilla pihoilla (sikäli kuin pihoja edes on), ja Kumpupilven lasten reviiriin kuuluvat pihan lisäksi lähimetsät ja muun muassa viereinen jalkapallokenttä.

MINÄ uskon, että lasten hyvinvointiin päivähoidossa vaikuttavat eniten hyvinvoivat aikuiset, ja käsitykseni mukaan Kumpupilvessä tilanne on niin hyvä kuin se tässä kaupungissa tällä hetkellä voi olla.

OMA lapseni lähtee joka aamu päiväkotiin iloisena, juoksee aamupalalle, laivaleikkiin kotileikkiin, piirtämään, jumppaan, metsäretkelle niin, että tuskin ehtii heihei sanoa, löytyy joka iltapäivä kiipeilytelineen huipulta jonkun uuden tempun kanssa ja on aina sitä mieltä, että häntä haetaan liian aikaisin.

HÄN tuo kotiin jatkuvasti uusia loruja ja lauluja, uusien kavereiden nimiä, tiedonmurusia maailmasta. Hän osaa sanoa kolmella kielellä kiitos ja tunnistaa ystävyyden supervoimat muttei vieläkään malttaisi rauhoittua lepohetkellä. Eikä todellakaan suostu vastaamaan kysymykseen siitä, ketkä kaikki vanhasta päiväkotiryhmästä siirtyivät Kumpupilveen.

Koska me ollaan nyt Kumpupilven Lumihiutaleita!

SAAKO JO MENNÄ ODOTTAMAAN AKVAARIOON! SAAKO MENNÄ KALAVERKKOON!

Vallilanlaakso muuttuu peruuttamattomasti

VALLILANLAAKSON puisto kokee historiansa suurimmat muutokset, kun sen läpi vedetään raitiolinja, pyöräilybaana ja uusia puistokäytäviä. Kumpulanpuroa muokataan ja Mäkelänkadun risteysalue myllätään. Kaupunkiympäristölautakunta hyväksyi 11.10.2022 kaksi Kalasatamasta Pasilaan -hankkeen katusuunnitelmaa ja puistosuunnitelman. Hanke ennakoi päätöstä, ja jo lokakuun alussa alettiin rakentaa puistokäytävää Isoniityn alueen ja Mäkelänkadun väliselle nurmikentälle työmaaliikenteen käyttöön. Tie jäänee pysyväksi.

HANKE kaatoi marraskuun alussa radan rakentamiseen tarvittavalta alueelta puut ja pensaat. Myöhemmin aiotaan kaataa vielä lisää puita baanan, puistokäytävien sekä Kumpulanpuron hapetuspuron rakentamisen alta.

Yhteensä puita katoaa yli tuhat. Hanke tosin suostui laskemaan vain kaadettavat vajaa 300 tukkipuuta, joiden rungon läpimitta on yli 15 cm. Puiston luonnon, maiseman ja virkistysarvojen kannalta nuoremmatkin puut ovat merkityksellisiä, kuten myös pensaat.

RAKENTAMISEEN liittyy voimakasta maisemaa muuttavaa louhintaa, pengerrystä ja maanmuokkausta. Mäkelänrinteen pohjoispuolen rinteeseen louhitaan ja räjäytetään kuilu rataa varten. Sen päälle rakennetaan betonikansi. Rakentamisesta syntyvää maamassaa sijoitetaan suunnittelualueelle puistoon.

HÄMEENTIEN sillan ja Mäkelänkadun välille ei tule pysäkkiä, joten raitiotie palvelee Kumpulaa

ja kumpulalaisia kehnosti, samoin Vallilaa ja Arabianrantaa. Pysäkki Villa Novillan valo-ohjatun tasoylityksen kohdalla olisi parantanut raitiotien turvallisuutta ja palvelua, mutta siihen ei suostuttu. Raitiovaunun nopeudeksi Vallilanlaaksossa suunnitellaan 50 km/h, kun raitiovaunujen keskinopeus kantakaupungissa on 14 km/h.

VUOROVAIKUTUKSESSA onnistuttiin aikaansaamaan muutama pieni muutos. Hämeentien sillan länsipuolen tasoylitykselle lisättiin liikennevalot. Turha hulevesiallas Isoniityn nurmikentältä poistettiin. Sen sijaan viime Kumpostissa esitetty Markku Norsin laatima vaihtoehto baanan siirtämisestä radan eteläpuolelle kaatui jo suunnittelupöydällä. Kumpulanpuroa ei nyt puhdisteta, mutta luvattiin, ettei puhdistamista tehdä mahdottomaksi myöhemmin. Toivottiin myös enemmän istutuksia ja penkkejä, kuin mitä suunnitelmassa on.

AINOA äänestys lautakunnassa käytiin puistosuunnitelman käsittelyssä Mäkelänrinteeltä alas laaksoon laskeutuvan Hevoshaanpolun turvallisuudesta. Mäki jyrkkenee entisestään radan rakentamisen myötä. Mäessä on nähty useita pyöräonnettomuuksia, jopa yksi pyöräilijän kuolemaan johtanut. Hevoshaanpolkuun lisättiin asukkaiden huolien takia mutkia, jotka hiljentävät vauhtia. Kumpulassa asuva lautakunnan jäsen Otso Kivekäs (vihr) ehdotti tien suoristamista, mutta sai kannatusta vain Hannu Koposelta (vas).

KYMPPI-lautakunnassa suunnitelmat hyväksyivät Anni Sinnemäki, pj. (vihr), Risto Rautava, varapj. (kok), Atte Kaleva (kok), Otso Kivekäs (vihr), Saana Rossi (varajäs vihr), Sami Kuusela (sdp), Olli-Pekka Koljonen (varajäs sdp), Hannu Koponen (varajäs vas), Noora Laak (varajäs vas), Silja Borgarsdottir Sandelin (rkp) ja Marleena Isomaa (varajäs ps).

Kokouksesta olivat ehtineet poistua Otto Meri (kok) ja Jenni Pajunen (kok).

Lautakunnan pöytäkirja liitteineen löytyy osoitteesta www.hel.fi/kaupunkiymparisto/fi/ paatoksenteko. Pöytäkirja on numero 33, julkaisupäivä 25.10.2022.

www.kalasatamastapasilaan.fi

Facebook: Kalasatamasta Pasilaan -hanke Tiedotus: info@kalasatamastapasilaan.fi

TEKSTI: EEVA-LIISA BROMAN

KUVA: ANNELI PACIUS

Mirva Wallin - uusi kampaaja Kumpulaan

Happy State – se ei ole ainoastaan Intiankadun tuoreen kampaamon nimi, vaan kuvastaa myös omistajansa Mirva Wallinin mielentilaa: kuudentoista vuoden odotuksen jälkeen löytyi liiketila omalta kylältä, läheltä kotia.

TEKSTI: SARI VÄNTÄNEN

PERHEEN muutettua Kumpulaan Mirva avasi liikkeensä ensin Arabianrantaan, jossa hän palveli asiakkaitaan 11 vuotta. Muutto Käpylään viisi vuotta sitten piristi, mutta Intiankadusta hän silti haaveili. Tänä syksynä siihen viimeinkin avautui mahdollisuus sopivan liiketilan vapauduttua, ja nyt mittavan remontin jälkeen Happy State on tullut kotiin: ”Tässä ajattelin työskennellä eläkeikään asti”, Mirva sanoo päättäväisesti.

MEITÄ kumpulalaisia on ollut Mirvan asiakkaina jo aiemmissakin liikkeissä, mutta huomattava osa asiakkaista on seurannut Mirvaa jo Arabianrannasta asti. Onpa asiakkaita jopa 35 vuoden takaa, joka puolelta pääkaupunkiseutua ja pidemmältäkin.

Mirva on välitön ja puhelias, mutta huomaa myös herkästi, jos asiakas haluaa vain rauhoittua käynnin ajan: oman hetkensä voi myös viettää rauhallista musiikkia kuunnellen.

MONELLE Mirva, pikkukoira Minni ja kamera ovat tuttu näky Kumpulan kaduilla ja poluilla. Tosin, jos kamera on mukana, Minnin hihnan päästä löytyy aviomies Arto. ”400 mm:n objektiivini on niin painava, että minä ulkoilutan sitä ja Arto Minniä!”, Mirva naurahtaa. Mirva harrastaa paitsi valokuvausta, myös macrokuvista fantasiakuvien muokkaamista:

Instagram-tilillä on 4 000 seuraajaa.

JOKAILTAISEEN rutiiniin kuuluu julkaista muokattu päivän kuva, valmis taideteos, ja siihen liittyvä mietelause. ”Tämä on minulle akkujen latausta, rentoudun kuvien ja tunnelmien äärellä”, Mirva kuvailee. Omia taideteoksia löytyy myös uuden liiketilan seinältä.

MIRVA WALLIN

KUMPULASTA LÖYTYY PALJON KUVATTAVAA. TÄSSÄ TAUSTANA KARI LINDSTRÖMIN ATELJEE PALOKUJALLA. KUVA: MIRVA WALLIN

Kotikissakoulua Kumpulassa

KIRJOITTAJA ON ELÄINTEN HYVINVOINTIIN JA KÄYTTÄYTYMISEEN PEREHTYNYT ELÄINLÄÄKETIETEEN TOHTORI JA DOSENTTI ELÄINLÄÄKETIETEELLISESTÄ TIEDEKUNNASTA.

KOLMEKYMMENTÄ vuotta sitten sovimme silloisen poikaystäväni, nykyisen puolisoni kanssa, että aikuisina meillä on vanha puutalo Kumpulassa ja kuusi kissaa. Toiveestamme kuultiin osa; asumme vanhassa kerrostalossa Kumpulan rajamailla ja tällä hetkellä kotonamme temmeltää kuusi kotikissakoululaista. Pari vuotta sitten – kuten jälleen nytkin – kaivattiin kipeästi sijoituskoteja luonnosta pyydystetyille kissoille. Sen jälkeen meillä on ollut 23 kissavierasta.

Kissakriisi

EDUSKUNNALLE annettiin vuosi sitten kansalaisaloite kissakriisin ratkaisemiseksi. Suomessa arvioidaan nimittäin elävän 20 000 hylättyä kissaa ja niiden jälkeläisiä ihmisasumusten liepeillä ulkorakennuksissa.

Myös pääkaupunkiseudulta on autotallipentueita. Nämä syyttömänä ulos syntyneet eläimet syövät, mitä kiinni saavat. Tappelevat, jäävät auton alle, ihmisten ilkivallan kohteeksi, sairastuvat, kärsivät ja kuolevat nälkään. Meidän nykyiset kissavieraamme ovat peräisin vanhasta navetasta, josta on kahden vuoden aikana loukutettu jo 170 kissaa.

KUNTIEN löytöeläintalot hoitavat ihmisten omistamia karkureita, mutta ei-kenenkään kissat hoidetaan lähes kokonaan vapaehtoisten voimin ja varoin Osa kissoista tulee yhdistyksille valvontaeläinlääkärien kautta.

Vapaaehtoiset loukuttavat kissoja, kuskaavat loukkuun jääneet kissat eläinlääkäriin ja kotikissakouluun. Vapaaehtoiset keräävät rahat bensakuluihin, kissanruokiin ja eläinlääkärikuluihin ja etsivät kissoille loppuelämän kodit.

Vuosia sitten kissaongelma ratkaistiin nopeasti paikallisen metsästysseuran ampumaharjoituksin, mutta tulevaisuuden lemmikkien tappaminen ei ole enää nykyarvojen mukaista. Näistä monesta

tulee todella kivoja kotikissoja, jos on valmis tekemään töitä niiden eteen.

Kotikissakoulun pito

KISSAVIERAAT tulevat muutaman tunnin tai päivän varoituksella, usein pitkien ajomatkojen päästä. Kannamme kissakopat edellisten vieraiden jäljiltä pestyyn ”kissalaan”. Kopan perältä tuijottaa pelosta laajentunein silmin ja räkäisin nenin pieni karvaama tai pari.

Isolla osalla tulijoista on hoitoa vaativia hengitystietulehduksia ja silmätulehduksia. Kaikilla on suolistoloisia ja korvapunkkeja. Ja kaikki ovat aliravittuja. Mikäli kopasta katsoa napittaa nuoria pentuja, ne myös punnitaan. Aloitamme tarvittavat lääkitykset ja otamme kaikista tunnistuskuvat.

On nimittäin yllättävän vaikea erottaa toisistaan seitsemää mustavalkoista kissanpentua!

ARKI kuluu seuraavina viikkoina rimpuilevien kissojen pyydystämisessä antibioottikuuria ja/tai punnitusta varten, hiekkalaatikoiden putsaamisessa ja ruokinnassa.

Osa pienistä vieraista tarvitsee kissanmaidonkorviketta. Kissanruokaa menee helposti pari-kolme sataa grammaa päätä kohden. Jos vieraita on useita, kuluu kissanruokaa sanamukaisesti kilokaupalla päivässä.

KOIRALLISET kysyvät usein, miten kissat oppivat käyttämään hiekkalaatikkoa. Se on yksinkertaista; annetaan laatikko, jossa puhdasta hiekkaa. Kissa hoitaa loput. Joskus laatikon eteen tehdään portaat kirjoista, sillä aivan pienimmät vieraat eivät vielä ylety hyppäämään laatikon reunan yli.

"

Kun kissan näkee peseytyvän ja nukkuvan rennosti, ollaan voiton puolella.

KISSOJA kesytetään pääasiallisesti kissalan vieraspedillä maaten kuuntelemalla äänikirjoja, etäkokoustaen, työskennellen läppärillä ja nukkuen tupluureja. Pennut ovat kiitollisimpia vieraita, sillä rohkeimmat alkavat jo viikossa ottamaan kontaktia meihin. Vanhemmilla kissoilla voi mennä useampi viikko, joista ensimmäiset lymyävät piilossa.

On hellyttävää herätä yöllä naapurihuoneesta kuuluvaan lelupallon paukutukseen, vaikka päivisin vieras vielä piileksii arkana. Kun kissa vastaa kansainväliseen kissojen silmätervehdykseen (sulkee ja avaa silmät hitaasti) on jäätävin ih-

TEKSTI: LAURA HÄNNINEN KUVAT: PATE PESONIUS

miskauhu ohi. Seuraavaksi kotikissakoululainen saattaa tempautua leikkimään onki- ja tupsuleluin. Kun kissan näkee peseytyvän ja nukkuvan rennosti, ollaan voiton puolella.

Mikäli kissa ei ole liian arka, sairas tai nuori, se leikataan ja rokotetaan muutaman viikon sisällä meille tulosta. Yleensä kuukauden kuluttua aukaisemme Alcatrazin portit ja vapautamme vieraat kissalasta muualle asuntoon.

KOTIKISSAKOULUN pidossa on keskeisintä edetä kissantahtisesti. Näillä karvanaamoilla on halu oppia ihmismielen aakkosia yhtä lailla kuin meillä ymmärtää kissan mieltä.

Herkuille persojen kissojen kontrollintunnetta vahvistaa ja stressiä lievittää naksu ja raksu – opetus. Ei tarvita kuin muutama kömpelö opetusyritys, kun kissat tajuavat, että kosketuskeppiä koskemalla

saa raksun. Oma perhe ja vieraat ovat oppineet kurnauskistelemaan meille tullessaan ja sulkemaan ja avaamaan silmiään hitaasti.

NOIN kolmen kuukauden päästä kissavieraat antavat yleensä nostaa ja silittää, niiden terveydentilasta ja luonteesta on selvyys ja ne laitetaan RekkuRescuen sivuille kodinetsintään. Jotta kissa ei lähde uudelleen kiertoon, sille pyritään löytämään paras mahdollinen koti. Meille ei kannata kissakuumeessa soitella, sillä vallan muut ihmiset valitsevat kotiehdokkaat. Vinkkinä kissaa haluavalle: panosta hakemukseen, sillä sen perusteella yhdistys valitsee haastateltavat kotiehdokkaat. Haastattelun perusteella sopivimmaksi arvioitu kotiehdokas lähetetään meille tutustumaan kissaan ja kissa saa tutustua mahdollisiin uusiin palvelijoihinsa. Usein hiukan arka kissa sähköistyy uteliaaksi ottamaan

kontaktia omaan kotiehdokkaaseensa. Ja herkut auttavat.

Valtaosa nuorista kissoista annetaan ainoastaan kotiin, jossa jo ennestään on toinen kissa. Ihmistä puhuva kissasosiaalinen kaveri auttaa niitä sopeutumaan. Uudelta kodilta vaaditaan siitä huolimatta kissaymmärrystä, -osaamista ja kärsivällisyytta jatkaa kotikissakoulua. Yleensä vuoden kuluessa kissat ovat sopeutuneet sohvaleijoniksi.

VALTAVA haikeus iskee, kun karvanaama lähtee loppuelämän kotiinsa. Instagramin kautta saamme onneksi seurata monen meiltä lähteneen kotikissakoululaisen elämää. Ja meidän onneksemme koti ei ole pitkään tyhjä, sillä valitettavasti kissakriisi jatkuu, kunnes kissa mielletään yhtä arvokkaaksi eläimeksi kuin koira.

MURO, BÄTKISS JA HURMA OVAT PERÄISIN SUURESTA KISSAPOPULAATIOSTA, JOTA ON TYHJENNETTY LOUKUTTAMALLA JO 2 VUOTTA. BÄTKIKSEN JA SISKONSA FIINAN (ENT. FISU) LOPPUELÄMÄÄN VOI SEURATA INSTAGRAMISSA TILILLÄ @ LIFEINFOREVERHOME.

Kissa ei ole helppo lemmikki

KISSAN viestintä on ihmissilmään kovin hienovaraista. Eläin tarvitsee korkealla olevia pehmeitä turvapesiä, raapimapuita, ja useamman kerran päivässä saalistusvietin tyydyttämistä.

Elintasosairaudet ovat kissoille arkipäivää; diabetes, liikalihavuus, stressiperäiset virtsatieoireyhtymät, hammasongelmat. Nuoret laumassa eläneet kissat ovat yleensä kissasosiaalisia, mutta osa kissoista ei voi sietää toisia kissoja. Tai ainakaan sitä yksilöä, jonka kanssa ihminen kuvitteli kissan loppuelämänsä jakavan. Jos kissoja ahdistaa, ne helpottavat oloaan hutipissailemalla. Meillä on sohvat ja kissalan peti aluksi vuorattu lainapeitteillä, koska vieraista ei etukäteen voi koskaan tietää.

NÄIN kerrostalosta katselen kadehtien Kumpulan puutaloja; kissalle olisi helppo rakentaa ulkoiluhäkki, jonne sillä olisi pääsy ikkunasta. Ulkoiluhäkit tarjoavat tuoksuja, virikkeitä, kiipeilytilaa ja lisäturvapaikkoja. Jos häkkiin eksyy kissalle riistaa, laitettakoon se evoluution karsinnan piiriin.

MURO POIMITTIIN KUOLLEEKSI LUULTUNA PIHAMAALTA, JONKA ULKORAKENNUKSISSA ASUI SATOJA KISSOJA. PIKKIRIIKKINEN PENTU EI OLLUT TULLESSAAN IITTALAN MUROKULHOA SUUREMPI. MURO KÄYTTI USEAMMAN YHDEKSÄSTÄ HENGESTÄÄN PARANTUAKSEEN.

Vaahterametsän säästäminen ei kiinnostanut poliitikkoja

Kesän jo kääntyessä syksyksi tuli tieto, että Kumpulanmäen kaavamuutos tulisi uudelleen kaupunkiympäristölautakunnan tarkasteltavaksi. Ehdotukseen oli tehty muutoksia, mutta perusasetelma on edelleen sama kuin vuonna 2021: kaavan toteutuminen merkitsisi Kumpulanmäen kallion ja Kustaan Vaasan tien puoleisen rinteen vaahterametsän jäämistä korkeiden ja tiiviiden umpikorttelien alle. Kaavaselostuksen väite viheralueen lisääntymisestä selittyy viherkatoilla ja osin Pietarin Kalmin kadun jatkeen poistamisella kaavasta (vihdoinkin!).

Parkkipaikkoja on saatu maan alle ja päiväkodin paikkaa on tarkasteltu uudelleen – joskin se jäisi edelleen ”pussinperäksi” kadun päähän ja merkitsisi avoimen kallion hävittämistä.

ENNEN lautakuntakäsittelyä lauantaina 1.10.2022 kutsuimme koolle Vaahterametsässä tavataan! -lähiluontotapahtuman. Tarkoitus oli saada lautakunnan jäsenet tajuamaan, millaista jälkeä heidän päätöksestään seuraa.

KUMPULA-SEURAN ja yksittäisten asukkaiden lisäksi järjestäjiksi tulivat Luonto-Liiton Kaadetaan

kaava – ei metsää -kampanjan Aino Juvonen ja Ida Korhonen Paikalle saapuivat myös Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin Jyri Mikkola ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Antti Halkka

VAAHTERAMETSÄSSÄ tavataan! -tapahtuma kiinnosti ilahduttavan monia: parhaimmillaan aurinkoisella kalliolla oli n. 40 ihmistä, kun ohi kulkevat ulkoilijat ja perheet poikkesivat kuulemaan, mistä on kysymys. Paikalle oli kutsuttu koko kaupunkiympäristölautakunta, mutta vain Otso Kivekäs saapui.

VÄKEÄ KERÄÄNTYI TAPAAMAAN POLIITIKKOJA JA KESKUSTELEMAAN VAAHTERAMETSÄN KOHTALOSTA LOKAKUUN ALUSSA. PUHEENVUOROSSA VIHREIDEN KAUPUNGINVALTUUTETTU OTSO KIVEKÄS. KUVA: MARJO HYÖTYLÄINEN.

TEKSTI: ULLA AGOPOV

KALLIOLLA käytiin mielenkiintoista keskustelua. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin suojeluasiantuntija Jyri Mikkola kertoi ympäristöselvityksen virheellisestä lähtökohdasta: Luonnonsuojelulain 29 §:ssä säädetään, että kaikki jalopuumetsät ovat suojeltavia luontotyyppejä ja Kumpulanmäen vaahterametsä on juuri tällainen jalopuumetsä - yksi Suomen suurimmista, ellei suurin. Kaavoittajan tilaamassa luontokartoituksessa (laatijat Sitowise Oy ja Environ Oy) sen sijaan etsitään lehtoa ja todetaan, etteivät vaahteralehdon tunnusmerkit toteudu.

HELSINGIN luontotyyppien kartoituksen 2017–2020 mukaan jalopuumetsiä ”heikentää pirstoutuminen ja muu ihmistoiminta”. Kartoituksesta ilmenee, että juuri luontaisesti levinneet jalopuumetsät ovat arvokkaita. Erinomaisia ovat vaahterametsät, joissa yhden hehtaarin alueella on vähintään 20 minimihalkaisijaltaan 20 cm:n puuta. Kaikissa Helsingin lehdoissa on ihmisen vaikutuksesta kulttuurikasvejakin. Kaavaselostuksen

mukaan vain itärinteellä (Kustaa Vaasan tien puolella) olisi kulttuurikasveja, mikä kaavoittajan mielestä heikentää metsän arvoa. Kulttuurikasveja on kuitenkin enemmän juuri etelä -ja länsirinteillä, jota kaavaselostuksessa pidetään arvokkaana C5-metsätyyppinä.

SATTUI vielä niin somasti, että 1.10. oli kansalaisvaikuttamisen päivä! Siitä muistutti puheenvuorossaan Luonto-liiton Aino Juvonen. Ida Korhonen taas esitti jo kuuluisaksi tulleen räppinsä luonnon monimuotoisuuden puolesta. Keskusteltiin myös Helsingin väitetystä asuntopulasta. Paikalla olleet nuoret tiesivät, että kaupungin asunnoista on paikoin tyhjinä 30 %.

Kumpula-seuran puheenjohtaja Erja Salo ehdotti aikalisän ottamista ja tarkemman luontoselvityksen tekemistä. Samalla pitäisi selvittää mikä on todellinen asunnontarve kaupungissa, kun sekä kaupungilla että yksityisillä on paljon tyhjiä asuntoja. Leila Melart muistutti, että rakennus -

yritysten taloudellinen intressi on ylläpitää prosessejaan. Leilan mielestä resurssit pitäisi nyt suunnata korjausrakentamiseen. Otso Kivekäs halusi selvittää esiin tulleita seikkoja, asia on lautakunnassa jäämässä ehkä viikoksi pöydälle.

ULLA Agopov kertoi alueen kaavoitushistoriasta, kaupungin ja valtion välisestä vuoden 1977 maanvaihtosopimuksesta, johon koko Kumpulanmäen kaavoitus ja yliopiston kampuksen sijoittuminen mäelle perustuu.

Maanvaihtosopimus edellyttää, että valtion omistukseen siirtyvät alueet tulevat ”opetus-, tutkimusja näihin verrattaviin tarkoituksiin ja niiltä osin kuin aluetta ei välttämättä tarvita näihin tarkoituksiin, asuntorakentamiseen.” Onkin mielenkiintoista seurata, miten nämä maanvaihtosopimuksen tavoitteet ovat toteutuneet.

SUOMEN luonnonsuojeluliitto oli juuri ennen lautakunnan kokouspäivää (4.10.2022) julkaissut perusteellisen ja luonnonsuojelulakiin perustuvan vetoomuksen vaahterametsän puolesta. Jyri Mikkola toisti puheenvuorossaan vetoomuksen pääkohdat.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

LAUTAKUNNAN kokouksessa 4.10. Amanda Pasanen (vihr.) pyysi asian pöydälle. Seuraavan viikon kokouksessa 11.10. Marjaleena Isomaa (ps.) teki palautusehdotuksen mutta se raukesi. Isomaa perusteli ehdotustaan opiskelevan nuorison hyvinvoinnilla: yliopisto"

Kumpulanmäen vaahterametsä on jalopuumetsä - yksi Suomen suurimmista, ellei suurin.

KARTTA MAANVAIHTOSOPIMUKSESTA VUODELTA 1977.

kampuksen ja vilkkaasti liikennöidyn tien väliin tarvitaan metsäinen alue rauhoittumista ja luontokokemusta varten. Äänestyksessä Marjaleena Isomaakin äänesti kaavan puolesta.

PÄIVÄKODIN sijoitusta tarkasteltiin uudelleen. Melutasoja vertailtaessa kallio osoittautui päiväkodille paremmaksi paikaksi.

LAUTAKUNNAN kokouksessa Otso Kivekäs, joka vaahteramäen tapaamisessa oli kiltisti kuunnellut paikalla olijoiden mielipiteitä, ehdotti Anni Sinnemäen tukemana, että päiväkodin rakentamisesta ensivaiheessa luovuttaisiin ja varhaiskasvatuksen suuryksikkö

rakennettaisiin vasta myöhemmin, mikäli sille ilmenisi tarvetta.

OLISIPA hyvä, jos asukkaita kuunneltaisiin paikallisina asiantuntijoina: he paljastavat virheet ja harhaanjohtavat väitteet kaavaselostuksissa. Aluetta tuntemattomina poliitikot ovat helposti vietävissä. Kaupunkistrategiassa sovitut asuntorakentamistavoitteet eivät nekään ole syy ohittaa asukasmielipidettä. Ihan mihin tahansa ei ole pakko rakentaa. Näin vastasi myös Otso Kivekäs, kun asiasta häneltä kysyttiin.

Hyvään kaupunkisuunnitteluun kuuluu myös kaupunkikuva ja maisema, mitä muun muassa Kaupunginmuseo on korostanut

Kumpulanmäen kaavaehdotuksesta antamassaan lausunnossa. Eurooppalainen maisemansuojelusopimus, jonka Suomikin on ratifioinut, edellyttää merkittävien maisema-arvojen suojelemista. Tässä tapauksessa Suomen valtiota edustaa Senaatti-Kiinteistöt, jolle vastuu kaupunkikuvasta, maisemasta ja luontoarvoista kuuluu. Se kuuluu myös Helsingin kaupungin kaavoittajalle, jolla on kaavoitusmonopoli. Luonnon monimuotoisuutta on vaalittava siellä, missä sitä vielä on.

Kumpulan vaahterametsä on säästettävä -adressissa on tätä kirjoitettaessa 3377 allekirjoitusta. Adressin voi allekirjoittaa osoitteessa www.adressit.com/kumpulanmäki

Asian käsittely etenee seuraavaksi kaupunginhallitukseen ja sen jälkeen valtuustoon. Valtuuston hyväksymä kaava on sen jälkeen lainvoimainen ja sitä voidaan ryhtyä toteuttamaan.

SEN JÄLKEEN, KUN KAAVAEHDOTUKSESTA SAADUT LAUSUNNOT JA MUISTUTUKSET ON KÄSITELTY, KAAVAEHDOTUS MENEE NÄIN.

KYLÄTILAN KUULUMISIA

Vuosi lähentelee loppuaan ja Kylätilan valtaavat tutut joulunalustapahtumat. Merkkaa kalenteriin ja tule mukaan!

Vielä tämän vuoden puolella järjestämme Kylätilassa uusia work shop -tyyppisiä harrastuksia. Mama movement, syvärentouttava sointukylpy ja TRE-aloituskurssi järjestetään joulukuussa ja lisätiedot näistä kaikista löydät Kylätilan nettisivuilta.

Ensi vuoden puolella jatkavat kaikki nykyiset ryhmät ja uusi

lukujärjestys päivitetään nettiin joulukuun alussa. Work shoppeja on suunnitteilla lisääkin, ja kevään viikonloppuina voit harrastaa mm. Burleskia, Fusion Bellydance -tanssia tai osallistua vaikkapa tanssiterapeuttisen työskentelyn pienryhmään. Viikoittaiseen aikatauluun on tulossa lisää ainakin Vahvistavat TREeenit, kundaliinijooga ja kehonpainoharjoittelu. Ihan kohta tarvitaan lisää tilaa, jotta voidaan toteuttaa kaikki uudet mielenkiintoiset harrasteryhmät!

Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille Kylätilan kävijöille <3 Rauhallista joulun aikaa!

Tavataan Kylätilassa! Terveisin Kylätilan Sari kylatila@kolumbus.fi www.kumpulankylatila.fi Facebook: Kumpulan kylätila

Lasten joulujuhlassa la 10.12. esiintyvä Otusorkesteri esittää lastenlauluja vuosien varrelta. Juhlan ajaksi pystytettävä PhotoBooth, siirrettävä pieni valokuvausstudio, on hauska ohjelmanumero koko perheelle, ja siihen kannattaa valmistautua pukeutumalla jouluisesti ja ottaa ainakin oma tonttulakki mukaan. Varaamme Kylätilaan hieman jouluista rekvisiittaa lainattavaksi. Valitsette vain sopivat ja asetutte kuvaan: mukaan lähtee kiva joulumuisto valokuvatulosteena! Buffetista tuttuun tapaan joulupuuroa ja muita joulun herkkuja. Juhlassa vierailee tietenkin myös Joulupukki.

KUVA: VALOKUVAUS SAMI SEPPÄNEN

VUOSI sitten Kylätilassa lasten kuvataidekerhojen ohjaamisen aloittanut kuvataiteilija Henna Pohjola Limingantieltä aloittaa tammikuussa kerhojen ohjaamisen myös aikuisille. Edellisistä aikuisten kursseista onkin jo aikaa: elävän mallin piirustusta harrastettiin tammikuusta 2005 koko kevätlukukausi, siis 18 vuotta sitten!

AIKUISTEN kuviskerhossa perehdytään piirtämiseen ja maalaamiseen, eikä aiempaa kokemusta tarvita: tarkoituksena on vahvistaa omaa kuvallista ilmaisua.

KERHOSSA kokeillaan eri harjoitusmenetelmiä ja tekniikoita, kuten piirustusharjoituksia lyijykynällä, hiilellä ja tussilla. Maalataan vaiheittain, sävyittäin ja tehdään kopio kankaalle tai maalauslevylle

maaleilla. Työtapojen ja menetelmien valinnassa korostuu tiedon ja taidon yhdistäminen sekä luova soveltaminen. Kokeillaan, harjoitellaan, havainnoidaan ja työskennellään pitkäjännitteisestikin. Oman toiminnan arviointi on osa oppimista. Jokaisen tehtävän jälkeen keskustellaan yhdessä prosessista.

OPPIMISEN lisäksi kuviksen tarkoitus on tuoda hyvää mieltä arkeen kuvallisen ilmaisun keinoin. Opetuksessa kuunnellaan myös osallistujien omia toiveita.

Lisätietoja ilmoittautumisen yhteydessä.

Torstaisin 12.1.-9.3. klo 13-15

Hinta: 140 euroa / 8 kertaa, sisältää materiaalimaksut

TRE-stressinpurkuliikkeiden aloituskurssi

TENSION, Stress and Trauma Releasing Exercises eli TRE on yksinkertainen harjoitusmenetelmä, joka perustuu ihmisen kehon luontaiseen kykyyn purkaa kehon jännityksiä, joista vapautuminen aktivoituu helposti opittavien fyysisten liikkeiden avulla. Liikesarja saa aikaan kehossa harjoituksen aikana rentoutumisreaktion (tärinän / värinän), jonka kautta autonominen hermosto purkaa lihaksiston ja hermoston jännitystiloja.

TUNNILLA opit TRE-stressinpurkuliikkeet sovitettuna omalle kehollesi, käynnistämään lihasten vapinana tai tärinänä alkavan luonnollisen palautumismekanismin ja saat ohjeet TRE:n itsenäiseen harjoittamiseen ja itsesäätelyyn.

Aloituskurssi tiistaina 13.12. klo 19-21

Kevätkaudella 2023 maanantaisin 16.1., 6.2., 6.3., 20.3., 27.3., 24.4. 15.5.

* aloituskurssit klo 18-19.45

* Vahvistavat TREenitunnit ryhmässä aloituskurssin käyneille klo 20-21

Kurssi: 49€ / hlö (norm. 75€)

Jatkotunnit (kurssin käyneille)

* kertamaksu 30€ (ensimmäinen kerta 15€)

* sarjakortti 3-5 x 60min 60€100€ (20€/krt)

Lisätiedot ja ilmoittautumiset petri.hast@gmail.com 0405341633

Hennan kuvataidekerhoista pääsevät nyt nauttimaan myös aikuiset!

KUVA: ELINA KÄKELÄ

HENNA POHJOLA

Kesäteatteritunnelmaa Kumpulan kuoron letkeässä musiikkinäytelmässä

TEKSTI: ULLA AGOPOV

KUVA: TEA ÅVALL

HETEKOITA, lutikoita ja poliitikoita - seikkailu 1930-luvun Helsingissä on Markku Toikan ja Raija Löyttyniemen kirjoittama humoristinen Helsingin historiasta ammentava laulunäytelmä. Se on episodija epookkinäytelmä, jonka kehyskertomus on Turun yliopiston tähtitieteen professori Liisi Oterman seikkailu Helsingissä. Oterma on juuri löytänyt kaukoputkellaan uuden komeetan ja lähtee etsimään sille nimeä ajatuksenaan, että nimi ehkä löytyy kansan parista.

NIMEÄ etsiessään Liisi törmää silakanmyyjätätiin, merimiehiin, hetekakauppiaaseen ja juuri avau tuneeseen Alkoon jonottaviin janoisiin kansalaisiin. Hakaniemen agitaattorikilpailussa hän päätyy tuomariksi. Kun sopivaa nimeä komeetalle ei tahdo löytyä, avuksi pyydetään kirjailija Frank, joka tarkistaa ”kuukkelista”, että Liisin löytämän komeetan nimeksi tulee 39P/Oterma! Näin siis siirrytään nopeasti 1930-luvulta nykyaikaan ja Googlen maailmaan. Historiallinen Liisi Oterma on näytelmässä siirtynyt Turusta Helsinkiin ja käyttää kaukoputkeaan Helsingin yliopiston observatoriossa – jossa laitteet ovat hänen mielestään surkeita (Turussa ne ilmeisesti olivat parempia, kun käytössä oli Schmidt-Väisälän kaukoputki).

YLEISÖ tempautui mukaan viimeistään siinä vaiheessa, kun silakanmyyjä vihjasi pimeän pullon kyselijälle Kumpulaan menoa. Sieltä kuulemma löytyisi.

Kumpulalaisia sisäpiirivitsejä viljeltiin muissakin kohtauksissa. Historiallisia henkilöitä sijoiteltiin vapaalla kädellä: Pehr Evind Svinhufvud oli päässyt mukaan ihan vain sen vuoksi, että häntä esittänyt Markku Kaukoranta on aivan presidentti Svinhufvudin näköinen!

KUORON suurisuuntainen hanke oli alun perin aiemman kuoronjohtajan Noora Hirnin idea. Idean toteutus siirtyi kuitenkin Alina Salmen harteille ja hän myös ohjasi esitykset Karjalatalolla. Alina on monipuolinen kuoronjohtaja ja musiikkipedagogi, jonka johtamana kuoro esitti yhdeksän klassista populaarisävelmää ja viimeisenä Beethovenin Oodin ilolle tuoreesti ja innostavasti. Serkkuni, joka tuli Sipoosta saakka katsomaan esitystä, vertasi kuoroa kotipaikkakuntansa kuoroon Sipoon sointuun

ja totesi, että parempia ovat nämä kumpulalaiset.

KAIKESTA esiintymisestä –niin lauluista kuin näyttelemisestä ja liikehdinnästä – saattoi lukea kuorolaisten valtavan innostuksen ja ilon siitä, että esitys lopultakin toteutui. Kuorolaisista kehkeytyi myös huimia näyttelijöitä: varsinaisia ammattinäyttelijöitä ei näissä esityksissä ollut. Liisin esittäjä Nuppu Koivu on ”teatteria vakavasti harrastava”. Esityksessä, jota olin seuraamassa, Frankin roolin esitti Jukka Kinnunen. Kuorolaisten näyttämöosaamisen saatoimme todeta itse asiassa jo Kumpula kantaatin esityksessä Karjalatalolla vuonna 2015. Näytteleminen oli ihanan rentoa ja letkeää – siitä tuli melkein kesäteatterifiilis.

USKON, että lisäesityksille olisi tarvetta, sillä molemmat näytökset olivat loppuunmyytyjä. Jos koko produktion tuottaminen on vaikeaa ja kallista, kuoro voisi esittää yksittäisiä episodeja itsenäisinä pikkukappaleina. Esityksestä tehdyn videoinnin voisi myös esittää elokuvana kylätilassa. Varmasti kuorossa kehitellään erilaisia ideoita.

Kuoroa kuullaan taas joulukuun 11. päivä klo 14 Kylätilan perinteisessä joulukonsertissa. Kuoron toimintaa voi seurata Facebookissa sivulla Kumpulan kuoro, sekä kotisivuilla www.kumpulankuoro.fi.

Joulun alla kuoro laulaa myös Arabian kauppakeskuksessa ja Redissä - tervetuloa kuulolle!

Lyhyesti

Kumpulanmäen muistelut

TULE muistelemaan Kumpulanmäen vaiheita!

Kumpula täyttää 100 vuotta vuonna 2025 ja valmisteilla on juhlakirja, jota varten Kumpula-seura kerää muistoja ja tarinoita kylän historiasta ja tapahtumista.

Sunnuntaina 27.11. klo 14 Kylätilassa muistellaan Kumpulan 1980-luvulta alkaneita muutoksia ja kerätään tarinoita erityisesti Kumpulanmäen taloista.

Tervetuloa mukaan kaikki kumpulalaiset! Luvassa tarjoilua ja hyvää seuraa.

Kumpulan joululaulukulkue

KUMPULAN joululaulukulkue julistaa jälleen joulurauhan Kumpulaan. Kulkue lähtee Kylätilan edestä sunnuntaina 18.12. klo 17.

JOULULAULUKULKUE laulaa osallistujien toiveiden mukaisia joululauluja kävellessään pitkin puu-Kumpulaa. Tämä on omalla tavallaan kumpulalaisten yhteinen joulurauhan julistus. Osallistuminen ei luonnollisesti edellytä asumista Kumpulassa eli kaikki halukkaat ovat tervetulleita mukaan! Fiilistelemäänkin saa tulla, ei ole

pakko laulaa. Kynttilälyhty käteen ja halutessaan tonttulakki päähän, jotta päästään joulutunnelmaan, vaikka taivaalta sataisi vettä.

Hyvää joulua kaikille!

MARJO HYÖTYLÄINEN

LAULAVA KYNTTILÄKULKUE KIERTÄÄ JÄLLEEN KUMPULAN KATUJA. KUVA: MARJO HYÖTYLÄINEN

Huuto kaupunkiluonnon puolesta -kirja julkistettiin

Huuto kaupunkiluonnon puolesta on kirja, johon on dokumentoitu kymmenen helsinkiläistä lähiluontokiistaa. Jaana Kannisen ja Sanni Sepon toimittama kirja julkistettiin Oodi-kirjaston täpötäydessä Maijansalissa lokakuussa. Yksi kirjassa esitellyistä kiistoista on Kumpulan Keinukallion tapaus. Ohjelmassa kuultiin kaksi paneelikeskustelua - luontokadosta ja asukasdemokratiasta -, sekä kansanmusiikkitaiteilija Amanda Kaurannetta.

ENSIMMÄISESSÄ paneelissa keskustelijoina olivat Luken tutkija Leena Hamberg, Luonto-liiton Kaadetaan kaava – ei metsää -kampanjan Ida Korhonen ja Stansvik-liikkeen Maija Wilskman, joka on myös yksi Huuto-kirjan kirjoittajista.

KESKUSTELIJAT olivat yhtä mieltä siitä, että kaupunkimetsät ovat monimuotoisia ja niistä löytyy runsaasti uhanalaisia lajeja. Puuston rakenne on yhtä hyvä kuin luonnonmetsissä. Kaupunkimetsiä uhkaa kuitenkin pirstoutuminen, arvokkaat luontotyypit tarvitsisivat ympärilleen suojavyöhykkeen. Ida Korhosen mukaan vanhat kaupunkimetsät pitäisi suojella kau-

punkilaisten nautittaviksi. Siksi myös pienet metsälämpäreet ovat tärkeitä.

MAIJA Wilskman kertoi kaupungin neuvottelevan ELY-keskuksen kanssa ja laativan muistion, jonka mukaan tietyllä tavalla voi rakentaa – vaikkapa liito-oravan ydinalueelle. Tämä on menettely, josta ei voi valittaa. Maija Wils -

JAANA KANNINEN JA SANNI SEPPO ESITTELEMÄSSÄ KIRJAANSA HUUTO KAUPUNKILUONNON PUOLESTA.

TEKSTI JA KUVA: ULLA AGOPOV

kman mukaan virkamiehille ja poliitikoille riittää, kun suojellaan ”direktiivieliöille” yksi elinympäristö: yksi liito-oravan ydinalue tai lahosammalkavion kasvupaikka. Manki Mikael Perukangas kertoi, että Vantaalla yritetään siirtää lahokaviosammalta paikasta toiseen, mikä on suojelun väärinymmärtämistä.

KAUPUNGILLE luontoselvitysten teettäminen tuntuu olevan toissijaista. Monet uhanalaisten kasvien ja eläinten habitaatit ovat löytyneet vapaaehtoisten voimin. Järjestöjen työ tässä on ollut merkittävää. Kaupunki on ”ulkoistanut” selvitystyön järjestöille, jotka toimivat vapaaehtoisesti vähin resurssein.

TOISESSA paneelissa oli keskustelemassa myös poliitikkoja: Tuomas Rantanen (vihr), Olli-Pekka Koljonen (sd), Otto Meri (kok) ja Mia Haglund (vas) – kolme viimeksi mainittua ovat kaupunkiympäristölautakunnan jäseniä. Heidän kanssaan keskustelivat Riistavuori-aktivistit Riika Wilkko ja Maja Keränen.

LAUTAKUNNAN jäsenet valittelivat, että asiakaspalautetta tulee niin paljon ja lautakunta käsittelee niin isoja asioita ja niin nopeatem-

poisesti, ettei kaikkeen ehdi paneutua. Tuomas Rantanen komppasi sanomalla, että lautakuntien työmäärä lisääntyi kaupungin organisaatiouudistuksen myötä: nyt yksi ja sama lautakunta hoitaa asiat, joista aiemmin vastasi kolme lautakuntaa (kaavoitus-, kiinteistö- ja rakennusvalvontalautakunnat).

PUHE kiertyi myös valituksiin: pääkaupunkiseudulla valitetaan kaavoista paljon. Tuomas Rantanen totesi kuitenkin, ettei haluaisi kaventaa valitusoikeutta. Turhia valituksia ovat vain ne, joissa valittaja tietää häviävänsä. Jaana Kannisen mukaan 90 % tutkimusten valituksista on asianomaisvalituksia eli ei suinkaan kiusantekomielessä tehtyjä.

PÄIVI Istala (myös yksi Huutokirjan kirjoittajista) kysyi, onko kaupungin pakko kasvaa. Otto Meri vastasi, että ei ole, mutta menestyvät kaupungit kasvavat. Olli-Pekka Koljonen mukaan kasvu ei ole itseisarvo. Ihmisten enenevä muutto Helsinkiin kertoo kaupungin houkuttavuudesta. Kasvu tuottaa toki myös kipuilua monessa asiassa.

POLIITIKOT olivat varsin yksituumaisia. Toivottavasti edes osa heis -

Huuto kaupunkiluonnon puolesta

Vastapaino, 2022

tä tutustuu Huuto-kirjaan. Kirjan esimerkit antavat tuntua siitä, että ongelmat kaikkialla Helsingissä ovat samansuuntaisia eivätkä virkamiehet ja poliitikot voi tai halua tehdä asialle mitään. Asuntotuotantotavoitteisiin halutaan päästä, mutta luontokadon torjuminen unohdetaan. Kaupunki on kuin voimaton, vaikka tiedetään, että ollaan tekemässä huonoja päätöksiä. Huuto – 10 tarinaa taisteluista kaupunkiluonnon puolesta –on riipaisevaa luettavaa myös siksi, että ihmisiä leimataan häiriköiksi. Taistelu on epäreilua, koska asukkaiden niukkoja resursseja vastassa ovat kaupungin juristi- ja konsulttileegiot.

LOPUKSI Jaana Kanninen esitteli vielä Huuto-kirjan kuvittajat ja ”Unelmien Helsinki” -kartan laatijat, arkkitehtiopiskelijat Seela Pentikäisen ja Siiri Hännisen.

Joulu on taas

JOULU herättää ihmisissä tunteita. Toiset ovat jouluihmisiä ja toiset taas vihaavat joulua. Joku pakenee arkeaan etelän lämpöön, toiselle valkoinen joulu on niin tärkeä, että sen perässä mennään Lappiin asti. Joillekin joulu mökillä on se juttu. Useimmille normaali kotijoulu oman perheen kesken on se ainoa oikea joulu.

JOILLEKIN joulun suurin ongelma on kiire. Pitää tehdä suursiivous, pitää etsiä joululahjat... Pitää, pitää! On niitäkin, jotka osaavat ennakoida ostamalla joululahjoja pitkin vuotta. Suurimmalla osalla meistä lahjojen ostaminen taitaa jäädä viime tinkaan. Viimeisenä viikonloppuna ennen joulua juostaan ostoksilla talvitakki päällä, hiki selkää pitkin valuen. Kuunnellaan miljoonatta kertaa Rekiretkeä tai Petteri Punakuonoa ja mietitään kuumeisesti, kehtaisiko kiilata jonossa. Joulutunnelma on tästä kaukana! On hyvä muistaa, että voi myös antaa aineettomia lahjoja: aikaa, elämyksiä, siivouksen mummolle tai vaarille. Lahjarahat voi antaa Pelastusarmeijan tai muiden joulukeräyksiin, tai lahjoittaa kanan maailman köyhimmille.

JOIHINKIN äiteihin ilmestyy joulunaikaan tietynlainen perfektionismi. Siivotaan koti komeroita myöten - kukahan siellä komerossa jouluna asuu, kotitonttuko? Metsästetään ainoita oikeita joululaatikon perunoita. Kinkku on pakko saada. Vedessä suolattu, ei mikään tanskalainen ruiskusuolattu. Kalkkuna, juuri oikean kokoinen ja täytteet! Isoäiti saattaa stressata, miten miellyttää suvun nuorempaa polvea, joka ei suostu syömään kinkkua, kun taas isoäidille juuri kinkku tuo joulun.

JOULUUN kuuluu yleensä yhdessäolo, usein perheiden ja sukujenkin kesken. On mukava viettää kiireetöntä aikaa yhdessä, tavata kauempana asuvia perheenjäseniä tai sukulaisia tai vaan rentoutua. Monelle suku- tai kotijoulu on kuitenkin sotaa ja ikuista taistelua. Jouluna puhkeavat vanhat suku- ja perintöriidat: jäkätetään sisarelle mummon perinnön epäreilusta jakamisesta tai vanhempien tai isovanhempien kodin esineestä, jonka olisi kuulunut tulla meille eikä teille. Joku viettää joulun nenä punaisena terästettyä glögiä nautiskellen, toiselle kirkolliset menot tuovat joulun. Joillekin joulu on yksinäinen ja iloton. Yksi ahmii suklaata ja herkkuja, toinen kuntoilee joka päivä eikä syö perinteisiä jouluruokia lainkaan. Paheensa kullakin.

Jouluaatto

AATTONA taatto hakee perinteisesti kuusen. Kumpulassa ei enää haeta kuusta metsästä kuten maalla. Poikkeuksiakin on. Tositarina äitini suvusta: tädin puoliso oli ollut kyseisen kaupungin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuosikymmenet. Eräänä jouluna jo lähes 90-vuotias tätini nappasi sahan mukaansa, paineli tien toiselle puolelle kaupungin maalle ja sahasi itselleen joulukuusen. Tädin lapset kauhistelivat äitinsä touhua ja häpesivät silmät päästään tuon kuusen takia. Mitä jos äiti olisi jäänyt kiinni kuusivarkaudesta!

JOULUFRIIKIN kotona kuusi on nököttänyt joulukuun alusta asti.

TEKSTI: MARJO HYÖTYLÄINEN KUVA: MARKUS SPISKE / UNSPLASH

Useimmille kuusen tuoksu tekee joulun. Toiset tuo tuoksu saa kaivamaan astmasumutteet ja nenäsuihkeet esille. Muovikuusi on silloin pelastus.

JOKAISELLA on ehkä omat juttunsa, jota ilman joulua ei tule. Auta armias, jos juuri sitä must have -tuotetta ei kaupasta löydy! Joulu on pilalla! Jokainen meistä lienee kokenut tuon paniikin. Jouluaattona juostaan tukka putkella etsimässä sitä oikeaa jouluntuojaa, joka on siinä vaiheessa jo loppuunmyyty, ja joulu saattaa mennä itkuksi.

AATTONA monessa perheessä heräillään hiljalleen Joulupukin kuuman linjan pauhatessa tv:stä jouluohjelmaa. Piirrettyjä katselee lasten lisäksi moni aikuinenkin: Samu Sirkan joulutervehdystä, Pinokkiota, Aku Ankkaa... Monen jouluun kuuluu ehdottomasti Lumiukko - ja tietenkin Turun joulurauhan julistus.

TÄSSÄ vaiheessa ehkä syödään mantelinen riisipuuro, jotta lapset jaksavat odottaa illan jouluruokia. Vuosia sitten, kun palasimme hautausmaalta kotiin, pysäytti meidät ihan oikea joulupukki Intiankadulla.

Punanuttu kysyi, onko autossa lapsia? Vastasimme, ettei ole enää muita lapsia kuin tuo (silloin parivuotias) koiramme. Pukki kaivoi pussiaan ja antoi Ninnikoiralle joululahjaksi pehmokirahvin. Etteikö aitoja pukkeja muka ole!

KÄYDÄÄN joulusaunassa. Taloyhtiössämme koristeltu kuusi on pukuhuoneen pöydällä. Perheet tuovat nyyttärityyliin syötävää ja juotavaa pukuhuoneen pöydälle. Lapsille on joskus tuotu jopa nimellä varustettuja pieniä paketteja. Aattona on tapana saunoa kynttilän valossa havunoksien tuoksussa.

AATON edetessä lapset tulevat malttamattomiksi. Tuleeko pukki vai ei? Olenkohan ollut niin kiltti, että pukki tuo lahjojakin? Voi lasten ja lastenlasten riemua, kun pukki kolkuttaa ovelle! Pienimpiä

jännittää. Isommat jo arvelevat, ettei pukki ole aito. Ostetun pukin kohdalla saattaa käydä niin, ettei pukki muista lasten nimiä lainkaan, tai että vanhempien on kuskattava laitamyötäisessä horjuva pukki nopeasti ulos.

PUKKI laulattaa lapsia, kyselee kuulumisia, jakaa lahjat. Lasten silmät loistavat. Olin kuulemma nelivuotiaana vastannut pukin kysymykseen kiltteydestä: ”Ei, en ole ollut yhtään kiltti”. Pukilta oli mennä jauhot suuhun suorasta vastauksesta, mutta hetken kuluttua pukki kuitenkin totesi: ”No saat rehellisyyden vuoksi muutaman lahjan”.

AATTONA ja joulunpyhinä nautitaan saaduista lahjoista ja pelataan video- tai lautapelejä perheen kesken. Ei ole kiirettä mihinkään ja vatsakin on täynnä herkkuja.

KUOPUKSEMME ollessa alle 10-vuotias hän antoi koko perheelle joululahjan. Paketti tuntui hyvin kevyeltä kädessä. Sisältä löytyi kaupan lihatiskiltä tuttu muovinen, läpinäkyvä, nyt tyhjä rasia. Kysyvään ilmeeseemme kuopus vastasi rasian sisältävän rakkautta ja joulurauhaa koko perheelle. Mitäpä, jos antaisit tänä jouluna lähimmillesi samanlaisen rasian?

Hyvää joulua kaikille säädyille ja joulurauhaa jokaiselle kumpulalaiselle!

KUVA: IRINA GALEEVA / UNSPLASH

Sofianlehdon kukkatalo

Tule ihastumaan ja valitsemaan joulukukkasi meiltä!  Valikoimassa perinteisiä joulukukkia ja myös uusia ihastuttavia värejä!

Olemme mukana Ole joulupukkina seniorille -hyväntekeväisyyskampanjassa!  Lisäinfoa liikkeessämme!  Perinteinen kuusikauppias myös paikalla joulun aikaan!