MIKA RÄMET JA JOHANNA LEMPAINEN

Tärkeä TuTkimus

TeksTi LauRa KoLjoNeN

TäsTä syysTä TuTkimme

tutkimustyö on hidasta ja kallista, mutta ainoa keino parantaa hoitotuloksia ja -keinoja. Diabetes- ja keskostutkija kertovat, millaisia tuloksia tutkimustyöllä on saatu aikaan heidän alallaan.

Mika Rämet tutkii keskosia

Olen neonatologi eli erikoistunut vauvojen, vastasyntyneiden ja erityisesti keskosten sairauksiin ja ongelmiin. Keskosten tutkimuksen tärkeyden kiteytti mielestäni parhaiten Yhdysvaltojen presidentin John F. kennedyn toteamus siitä, mitkä kaksi päätavoitetta hänellä presidenttinä oli: päästä kuuhun ja löytää parannus RDS:ään. Kennedyn oma, nykyisin ajatellen vain lievästi keskosena – raskausviikolla 34 – syntynyt lapsi kuoli RDS:ään – aivan kuten siihen aikaan kuolivat lukuisat muutkin ennenaikaisesti syntyneet.

RDS-tauti on vastasyntyneillä esiintyvä hengitysvaikeusoireyhtymä, mikä johtuu keskosena syntyneiden keuhkojen kypsymättömyydestä. RDS:ään löydettiin parannuskeino 1980-luvulla.

Ilman tutkimustyötä keskoset syntyisivät maailmaan, jossa heillä ei olisi mahdollisuutta selvitä hengissä. Suomessa keskostutkimusta on menestyksekkäästi tehnyt muun muassa lastenlääkäri ja professori mikko Hallman. Hän teki keskeisimmät tutkimukset keskosille RDS-taudin hoidossa 1980-luvulla, ja tänä päivänä surfaktanttihoito on vakiintunut keino auttaa ennenaikaisesti syntyneitä. Tutkimusten avulla on pystytty osoittamaan myös kofeiinin suotuisa vaikutus keskosten selviytymiseen.”

Keskosten elämänlaadun mittari laajenee

”Tutkimustyön ansiosta keskosten todennäköisyys selvitä on parantunut huimasti. Neurologisesti vaurioituneiden määrä ei kuitenkaan ole kasvanut. Keskoshoidon mittariksi on tullut muutakin kuin se, että

mika rämet tutkii keskosia. sellaiseksi määritellään lapsi, joka syntyy raskausviikkojen 22 ja 37 välillä. Täysiaikainen raskaus kestää 40 viikkoa. (kuva: matti Hannula)

”Tutkimustyön ansiosta keskosten todennäköisyys selvitä on parantunut huimasti.”

hän on selvinnyt hengissä. Kaikki ovat yksilöitä, mutta karkeasti arvioiden, jos lapsi painaa syntyessään yli kilon, asiat sujuvat tavallisesti aika kivasti. Jos paino on alle kilon, selviäminen on epävarmempaa – mutta useimmiten mahdollista.

Myös keskosten kivunhoitoon on alettu tutkimusten myötä kiinnittää huomiota. Keskosten hoidossa myös pehmeämmät hoidolliset puolet on huomioitu eri tavalla kuin aiemmin. Nykyään vanhemmat osallistuvat lapsen hoitoon alusta asti, ja lapsen ja vanhemman vuorovaikutukseen kiinnitetään huomiota.

Kiinnostuin aikoinaan alasta, sillä se on hyvin laajaalainen; vastasyntyneitä hoidetaan kokonaisvaltaisesti.

Ennenaikainen synnytys on valikoitunut yhdeksi keskeisistä tutkimusaiheistani. Tutkimus vie aina paljon aikaa ja vaivaa, joten mielestäni kannattaa tutkia jotakin sellaista, mistä on mahdollisesti merkittävää hyötyä. Ennenaikainen synnytys on todella iso globaali terveyshaaste – lähes kymmenen prosenttia maailman lapsista syntyy ennenaikaisesti.

Tällä hetkellä isoin selvitettävä asia keskostutkimuksen puolella on se, miksi niin iso osa lapsista syntyy ennenaikaisesti. Sitä mekanismia, joka määrittää raskauden keston ja käynnistää synnytyksen, ei tiedetä. Kun synnytyksen käynnistymisen fysiologia saadaan selvitettyä, voidaan kehittää keinoja ennenaikaisen synnytyksen estämiseksi. Ennaltaehkäisy on keskosuudenkin suhteen kaikkein paras hoitokeino.” ●

Mika Rämet on lastentautiopin professori Oulun yliopistossa ja lastentautien erikoislääkäri. Tällä hetkellä hän työskentelee Tampereen yliopiston Rokotetutkimuskeskuksen johtajana.

Johanna Lempainen tutkii tyypin 1 diabetesta

TYYPIN 1 DIABETEKSESSA haiman insuliinia tuottavat beetasolut tuhoutuvat, joten sairaus vaatii elinikäisen, päivittäisen hoidon. Tutkijat eri maissa pyrkivät selvittämään, miten tyypin 1 diabetes syntyy ja miten sitä voitaisiin ehkäistä.

Tyypin 1 diabeteksen esiintyvyys on kasvanut, ja maailman korkein esiintyvyys väestöpohjaan suhteutettuna on Suomessa. Miksi? Sitä emme vielä tiedä. Jokin asia elinympäristössämme on muuttunut. Sen tiedämme, että alttius sairastua periytyy – eli voimme tunnistaa perimän aiheuttaman kohonneen sairastumisriskin. Toisaalta myös pieni osa sellaisista henkilöistä, joilla ei ole tavallisimpia perimän riskityyppejä, sairastuu tyypin 1 diabetekseen.

Merkittävää on se, että näiden niin sanotun matalan riskin lasten osuus kaikista sairastuneista on viime vuosina kasvanut. On siis ilmeistä, että taudin syntyyn vaikuttavat perimän lisäksi monet muutkin – todennäköisesti elinympäristössämme olevat – tekijät. Tutkimuksen avulla yritämme selvittää, mitkä ympäristötekijät vaikuttavat sairastumiseen perimän lisäksi.”

”Tutkimuksen tavoitteena on terve lapsuus ja terve elämä sairastuvuutta vähentämällä tai diagnoosihetkeä myöhemmäksi siirtämällä.”

Johanna Lempainen tutkii tyypin 1 diabetesta. Taudin puhkeamiseen johtava prosessi käynnistyy kuukausia tai vuosia ennen diabeteksen oireiden ilmaantumista. (Kuva: Milla Valta)

Sairastumista pyritään lykkäämään ”Mitä enemmän tyypin 1 diabeteksen syntymekanismeja on tutkittu, sitä monimutkaisemmalta tautimekanismi vaikuttaa. Taudin puhkeamiseen johtava prosessi käynnistyy kuukausia tai vuosia ennen diabeteksen oireiden ilmaantumista.

Yksi diabetestutkimuksen tavoitteista on pystyä tunnistamaan ne lapset, joilla on kohonnut riski diabetekseen liittyvän autoimmuniteetin puhkeamiseen, ja estää tautiprosessin käynnistyminen. Toinen tavoite on tunnistaa ne lapset, joilla tautiprosessi on jo käynpuhkeamista.

Tyypin 1 diabeteksen hoidossa käytettävät menetelmät ovat kehittyneet viimeisten vuosikymmenten aikana hyvin paljon. Tämän vuoksi myös tyypin 1 diabetekseen sairastuneen lapsen arki poikkeaa nykyään terveen lapsen elämästä paljon aiempaa vähemmän. Tästä huolimatta diabeteksen hoito on edelleen arkea kuormittavaa, ja mitä pienempänä tyypin 1 diabetekseen sairastuu, sitä kuormittavampaa hoito yleensä on.

Sairauteen saattaa hoidosta huolimatta liittyä pitkäaikaisongelmia esimerkiksi munuaisissa. Tästä syystä olisi tärkeää, että sairastuminen saataisiin kokonaan estettyä tai sitä saataisiin lykättyä. On ihan eri asia sairastua tyypin 1 diabetekseen 2-vuotiaana kuin 25-vuotiaana.”

Tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet ”Nykyään pystytään paremmin tunnistamaan lapset, joilla on kohonnut geneettinen riski sairastua tyypin 1 diabetekseen.

Seurantatutkimukset mahdollistavat sairastumiseen johtavien erilaisten tautipolkujen tunnistamisen ja kuvaamisen.

Tutkijoilla on vaikutelma, että jotkut tautiprosessiin liittyvät ympäristötekijät ovat merkittäviä vain osalla tutkittavista. On siis mahdollista, että perimä vaikuttaa siihen, mitkä ympäristötekijät ovat merkittäviä yksittäisen lapsen kohdalla. Tarvitaan laajoja ympäristötekijöiden ja perimän yhteisanalyyseja, jotta voidaan tarkemmin tunnistaa näiden yhteisvaikutuksia ja tautipolkukohtaisia altisteita.

Pikku hiljaa me tutkijat olemme pääsemässä yhdistämään geneettisen riskin, tautipolut ja immuunipuolustuksen kypsymisen. nistynyt, ja pysäyttää prosessi tai viivästyttää taudin

Olen tehnyt tutkimustyötä 20 vuoden ajan. Nykyään tutkimuskeinot ovat aivan eri tasolla kuin tutkimustyötä aloittaessani. Paitsi laboratoriotekniikan kehitys, myös laajojen seuranta-aineistojen olemassaolo sekä tietotekniikan kehitys ovat muuttaneet tutkimusta – ne luovat mahdollisuuden, että voimme onnistua löytämään ratkaisun sairauteen.

Tutkimuksen tavoitteena on terve lapsuus ja terve elämä sairastuvuutta vähentämällä tai diagnoosihetkeä myöhemmäksi siirtämällä. Se tarkoittaa lapselle lisää terveitä vuosia.” ●

Johanna Lempainen on diabetestutkija, lastentautien erikoislääkäri ja dosentti.